Kuinka pitkälle mielestänne aistihavainnot riittävät todellisuuden määrittelyssä? Henkilökohtainen esimerkki: olen nähnyt enkelin ja puhunut sen kanssa, siltikään en väitä että enkeleitä olisi olemassa, vaan laitan sen yleisen hulluuden piikkiin.
Aistien todistusvoima
blackmagicwoman
12688
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen joskus kokeilumielessä tuijotellut pimenevää metsänreunaa ja yrittänyt ihan väkisin nähdä siellä hiippailemassa susia tai mörköjä. Kyllä niitä voi sinne varjoihin kuvitella, mutta ei niitä tosiksi sillä keinolla saa.
Jos taas on kauhea hinku nähdä otuksia, hahmottamiskyky ja mielikuvitus riittää, ympäristön paine ja kannustus on riittävän kova, joku muu kertoo nähneensä otuksia aikaisemmin ja luvassa on kulttihenkilön asema edes pienissä piireissä, voi hyvinkin uskoa nähneensä haluamiaan hiippareita metsän laidassa tai sängyn reunalla. Hullu ei tarvitse olla, mutta kyllähän se selvästi auttaa.
olen itsekin kokenut muutamia omituisia juttuja joista joku voisi väittää, etteivät ole tästä maailmasta.
Epäilen kuitenkin omaa päätäni.
Paitsi että eräällä tapauksella oli toinenkin todistaja.
Mutta sekään ei kyllä todista muusta kuin yhteisestä hulluudesta :D
Miksiköhän musta väri on niin suosittu ateistien parissa ? Tuli vaan aistimuksena mieleen kun olen lueskellut noita galleria-sivuja.
Raaputtaa syvemmältäkin. Samoin tuo aika räikeä nykypäivän ilmiö, lävistykset jotka ovat suorastaan hirveä näky joillakin, kun on jopa kymmeniä renkaita naamassa ja loput jossain vaatteiden alla.
Ja kun ne eivät vielä auta, niin varmaan jatkuvasti suunnittelevat ottavansa lisää.
Aika outo ja pakanamainen ilmiö.
Vaikuttaa paljon siltä, että he ovat harrastaneet jotain "Voodoota" ja kuuntelevat niiden heimojen musiikkia ja sieltä tuleva henki on vallannut ihmiset ja laitattaa niitä amulettejaan heillä.
Musta on hieno epäväri. Rauhallinen mutta voimakas. Mitä vaan, mitä mielikuvia se sitten kussakin herättää. Ehkäpä suurin osa ateisteista onkin jonkinlaisia vasemman käden polun kulkijoita, ovathan he joutuneet jo kyseenalaistamaan auktoriteetteja ja näennäistotuuksia ateistisuutensa huomatessaan. Onhan musta myös tunnetusti vasemman käden polun ihmisten piirissä varsin suosittu asia.
Itselläni ei ole mitään hinkua lävistää naamaani mutta en pidä naamalävistyksiä sen oudompina kuin sunnuntaisin kirkossa käyntiäkään. Ehkä jopa hieman vähemmän.
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/cards/t.jpg
Itse en ole sitä yhdistänyt sukupuoliseen suuntautumiseen. Minusta Blackmagicwoman:n motto kertoo myös jotakin:
"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä minä olen pelottavin tyyppi näillä main"
Kyse on siis siitä, että halutaan olla pelottavan näköisiä. Pohjimmiltaan kyse on omasta epävarmuudesta.
Kyllähän monissa primitiivisissä heimoissa lävisteään paljon. Sekä miehet että naiset. Kyse voi olla "muodista" tai miehillä miehisyyden näyttämisestä. Jonkinlaisesta uhosta kumminkin.
Juu, turkkilaiset,ja kreikklaiset ja egyptiläiset vanhat ämmät ovat siis noitia ..., muutamat nuoremmatkin. Blackmagicia? Entä suomalaisten juhlapuvut, jopa miehillä?
Odottelin kaveriani metsän reunassa. Kun häntä ei kuulunut, lähdin kävelemään vastaan ja näin jotain valkoista kauempana polun varressa. Koska tiesin kaverillani olevan valkoisen paidan, olin lähes täysin varma, että hän se sieltä kävelee. Kun tulin lähemmäs huomasin, että se oli vain valkoinen kyltti. Tarinan opetus? Tiesin kaverini kävelevän tietystä suunnasta, tietyllä kellon lyömällä ja tietyn väriset vaatteet päällä. Minun ei tarvinnut nähdä kuin pala valkoista ja olin lähes vakuuttunut, että hän on sielä. Koska hän oli sielä? Ei. Ainoastaan siksi, että toivoin hänen olevan sielä. Mielellä on taipumus nähdä asioita, joita se haluaa nähdä. Kuten yksi keskusteluketjun kirjoittaja totesi:
"Hullu ei tarvitse olla, mutta kyllähän se selvästi auttaa."
Kuten jo kävi ilmi, niin sitä voi nähdä ja kuulla kaikenlaista olematonta.
Mutta toisaalta on asioita, joita aistimme eivät havaitse. Ne on kyllä pystytty havaitsemaan tietysti apuvälinein (kuten radioaallot, ydinsäteily jne.) tai jotenkin muuten, mutta se ei ole pointtini.
Aistien todistusvoima siis on rajallinen.
Mitä se "enkeli" sano sulle? Kerro siitä tilanteesta muutenkin. Voidaan vertailla kokemuksia. Tilapäisen mielenhäiriön piikkiin laittaisin kyllä oman kokemuskeni. Mutta se oli pelottavan todentuntusta