Israelin pääministeri Ehud Olmert.
On nyt epäiltynä YK:ssa sotarikoksista yhdessä vastapuolensa Hizbollahin rakettiammuskelijoiden kanssa.
Ei tietenkään yksin. Samantapaisista rikoksista syytetyt Stalin, Hitler, Milosevitsh, Pol Pot ym, antavat vain sen viimeisen, tärkeän ohjeen: nyt toimeksi!
Viikko sitten Olmert siunasi Libanonin sotaretken. Virallisena tarkoituksena vapauttaa Hizbollahin sieppaamat 2 israelilaissotilasta, ja tuhota Hizbollah. 2 sotilasta ovat edelleen kateissa, ja Hizbollah ilmoittaa että yhtään sen sotilasta ei ole kaatunut. Epäilemnättä Hizbollah kaunistelee: varmaan nyt joku on kaatunut.
Sesijaan Olmertin sotaretken tuloksena 300 libanolilaista siviiliä menettänyt henkensä. Näistä 100 lapsia. Sadattuhannet ovat paeneet kodeistaan. Tuhannet talot murskana. Käytännössä koko Libanonin infrastruktuuri tuhottu: tiet, voimalat, vesi, sähkö, sillat jne.
Samana aikana Hizbollah on lähettänyt satoja raketteja Israeliin. Tulos: muutama talo murskana, 30 ihmistä kuollut, muutama lapsi myös joukossa. Aineelliset vahingot Israelille luokkaa - 0, eli ei mitään, suhteutettuna Israelin kansantalouteen. Jokainen israelilainen kuollut on tietysti yhtä suuri menetys kuin konsanaan libanolainen. Eli suhde 300/30.
Israelilaisia politiikkoja on vuosikymmeniä leimannut suorastaan fanaattinen yksisilmäisyys: olemme aina oikeassa. "Neuvottelut" vastapuolen kanssa ei merkitse oikeasti NEUVOTTELUJA, vaan sanelua, vastapuolen vähättelyä, suorastaan inhoamista, kuten yleisesti on tiedossa että esim. Ariel Sharon joka inhosi arabeja ja piti heitä ali-ihmisinä, jotka ovat parhaiata silloin jos ovat kuolleita. Aivankuin Hitler inhosi juutalaisia, itsestäänselvänä asiana. Sharonin asenne neuvotteluihin, ja yleensäkin rauhanaloitteisiin, oli samaa luokkaa kuin Hamas tai Hizbollah terroristien asenne: nappi otsaan mieluimmin. Ehud Olmert on osoittautunut olevansa samaa luokkaa.
Jos jätetään terroristit pois laskuista, niin palestiinalaisten puolela on joitakin aitoja, vuosikymmeniä toimineita politiikkoja, joiden rauhantahto on silmiinpistävä. Yksi on Saeb Erekat. Olisipa edes muutama Erekatin veroinen Israelin puolella neuvotteluissa, ja sitten Erekatin veroisia useita palestiinalaisten puolella, niin Lähi-Itä olisi ollut rauhan tyyssija jo vuosia.
On nyt epäiltynä YK:ssa sotarikoksista yhdessä vastapuolensa Hizbollahin rakettiammuskelijoiden kanssa.
Ei tietenkään yksin. Samantapaisista rikoksista syytetyt Stalin, Hitler, Milosevitsh, Pol Pot ym, antavat vain sen viimeisen, tärkeän ohjeen: nyt toimeksi!
Viikko sitten Olmert siunasi Libanonin sotaretken. Virallisena tarkoituksena vapauttaa Hizbollahin sieppaamat 2 israelilaissotilasta, ja tuhota Hizbollah. 2 sotilasta ovat edelleen kateissa, ja Hizbollah ilmoittaa että yhtään sen sotilasta ei ole kaatunut. Epäilemnättä Hizbollah kaunistelee: varmaan nyt joku on kaatunut.
Sesijaan Olmertin sotaretken tuloksena 300 libanolilaista siviiliä menettänyt henkensä. Näistä 100 lapsia. Sadattuhannet ovat paeneet kodeistaan. Tuhannet talot murskana. Käytännössä koko Libanonin infrastruktuuri tuhottu: tiet, voimalat, vesi, sähkö, sillat jne.
Samana aikana Hizbollah on lähettänyt satoja raketteja Israeliin. Tulos: muutama talo murskana, 30 ihmistä kuollut, muutama lapsi myös joukossa. Aineelliset vahingot Israelille luokkaa - 0, eli ei mitään, suhteutettuna Israelin kansantalouteen. Jokainen israelilainen kuollut on tietysti yhtä suuri menetys kuin konsanaan libanolainen. Eli suhde 300/30.
Israelilaisia politiikkoja on vuosikymmeniä leimannut suorastaan fanaattinen yksisilmäisyys: olemme aina oikeassa. "Neuvottelut" vastapuolen kanssa ei merkitse oikeasti NEUVOTTELUJA, vaan sanelua, vastapuolen vähättelyä, suorastaan inhoamista, kuten yleisesti on tiedossa että esim. Ariel Sharon joka inhosi arabeja ja piti heitä ali-ihmisinä, jotka ovat parhaiata silloin jos ovat kuolleita. Aivankuin Hitler inhosi juutalaisia, itsestäänselvänä asiana. Sharonin asenne neuvotteluihin, ja yleensäkin rauhanaloitteisiin, oli samaa luokkaa kuin Hamas tai Hizbollah terroristien asenne: nappi otsaan mieluimmin. Ehud Olmert on osoittautunut olevansa samaa luokkaa.
Jos jätetään terroristit pois laskuista, niin palestiinalaisten puolela on joitakin aitoja, vuosikymmeniä toimineita politiikkoja, joiden rauhantahto on silmiinpistävä. Yksi on Saeb Erekat. Olisipa edes muutama Erekatin veroinen Israelin puolella neuvotteluissa, ja sitten Erekatin veroisia useita palestiinalaisten puolella, niin Lähi-Itä olisi ollut rauhan tyyssija jo vuosia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Jokainen israelilainen kuollut on tietysti yhtä suuri menetys kuin konsanaan libanolainen."
Häpeä sanojasi, senkin proterroristi! Jokaisen israelilaissotilaan henki vastaa 450 libanonilais- ja palestiinalaissiviilin henkeä. Näin olen ystäväni Bushin kanssa sopinut! Mitä mieltä muut palstalaiset ovat? Miten kukaan voisi olla toista mieltä!
Olen osittain samaa mieltä kanssasi, mutta nikistäsi voin sanoa vanhaa laulua mukaillen:
Nolla siinä olla vois, mutta hitman jätä pois.
Sodassa sattuu ja tapahtuu. Siviileitä voi kuolla, vaikka hei eivät ole kohteita, kuten nyt Libanonissa. Älä sotke tapauksiin, joissa diktaattorit ovat itsetarkoituksella tappaneet siviiliväestöä.
Ariel Sharonin ajatuksia arabeista emme tiedä. Aikanaan netissä pyöri muka Sharonin haastattelu, joka on samansuuntainen kuin väittämäsi. Mutta se oli otettu Amos Ozin kirjasta, eikä ollut mikään vaikuttaja.