Poikamme Toni syntyi 18.12.2005. Hänellä oli synnynnäinen palleatyrä. Muutaman kuukauden päästä todettiin keuhkoissa vikaa. Vasen keuhko ei toiminut, kun suolet oli tyrän takia noussut keuhkoon päin. Oikealla keuhkossa oli niin ahdas ilmatie, ettei ilma tullut pois vaan jäi sisälle, jonka takia keuhko vain pullistui.
Toni oli 4kk:den, kun häneltä poistettiin ylälohko oikeasta keuhkosta ja sen jälkeen hän alkoi voimaan hyvin....jopa niin hyvin, että pääsi Kesäkuussa jopa päiväksi kotilomalle....tietty koko ajan piti antaa pientä lisähappea, kun ei ilman lisähappea pärjää.
Yks kaks Tonin tilanne alkoi huonontua ja hän lähti Tyks:iin. Lääkärit sanoivat, ettei enää mitään voida tehdä. Sydän oli alkanut vaurioitumaan, koska yksi keuhkolohko vain toimi ja sydän joutu pumppaamaan enemmän ja enemmän.
Toni kuoli 11.7.2006 Tyks:ssä ja pidin koko ajan sylissä, niin kauan kun hän nukkui pois.
Vajaa 7kk:tta saatiin viettää aikaa hänen kanssaan. Huomenna on hautajaiset ja nyt on jo kamala olo kun tietää, että näkee oman poikansa viimistä kertaa.
Jotenkin tässä on selviytynyt, kun tietää että hän on paremmassa paikassa nyt, eikä ole kipuja....mutta silti on niin kamala ikävä omaa poikaa....Oli vielä esikoisemme.
Toni oli 4kk:den, kun häneltä poistettiin ylälohko oikeasta keuhkosta ja sen jälkeen hän alkoi voimaan hyvin....jopa niin hyvin, että pääsi Kesäkuussa jopa päiväksi kotilomalle....tietty koko ajan piti antaa pientä lisähappea, kun ei ilman lisähappea pärjää.
Yks kaks Tonin tilanne alkoi huonontua ja hän lähti Tyks:iin. Lääkärit sanoivat, ettei enää mitään voida tehdä. Sydän oli alkanut vaurioitumaan, koska yksi keuhkolohko vain toimi ja sydän joutu pumppaamaan enemmän ja enemmän.
Toni kuoli 11.7.2006 Tyks:ssä ja pidin koko ajan sylissä, niin kauan kun hän nukkui pois.
Vajaa 7kk:tta saatiin viettää aikaa hänen kanssaan. Huomenna on hautajaiset ja nyt on jo kamala olo kun tietää, että näkee oman poikansa viimistä kertaa.
Jotenkin tässä on selviytynyt, kun tietää että hän on paremmassa paikassa nyt, eikä ole kipuja....mutta silti on niin kamala ikävä omaa poikaa....Oli vielä esikoisemme.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Yhden rakkaan pojan isänä voin kuvitella tuskasi. Etsi ehdottomasti ammattiapua vaikka voisit kuinka hyvin keskustella asiasta lähimmäistesi kanssa. Meillä oli vähän toisenlainen tapaus kun raskaus jouduttiin keskeyttämään ja nyt äidillä on vakava masennus. Asiaa pahensi se ettei apua haettu ajoissa.
Sellaista elämä valitettavasti joskus on :(
Ei ole raskaampaa kuin oman lapsen kuolema!
ymmärtää kuinka paljon tuskaa koet tällä hetkellä, toni tulee aina olemaan lähelläsi ja muistoissasi vaikka lasket hänet maan syleilyyn, toivon paljon voimia,tukea ja ymmärrystä sukulaisilta sekä ystäviltä. Lämmin halaus sinulle.
Osanottoni menetyksestänne,
sekunti sekunnilta
minuutti minuutilta
Suru tekee työtään.
Menetys on liian suuri nähtäväksi
kokonaisena nyt.
Vasta jälkeenpäin huomaat kuinka rohkea olet ollut surusi keskellä.
Iso halaus sinulle
Voimia
En voi edes kuvitella millaista tuskaa ja surua tunnet. Otan osaa!
Itse menen huomenna isäni hautajaisiin mutta hän jätti tämän elämän elettyään 83 vuotta täyttä elämää. Hän nukahti tyks:issä 10.7 ikiuneen...
Voimia sinulle !
Osan otot ja paljon voimia.
osanottoni suureen suruunne.
*halaus*
ja voimia teille.
on hyvä elämä. Nämä sanat saimme mieheni kanssa antamaan voimaa kestää elämää eteenpäin n.12v sitten. Menetimme silloin 4v. nuorimmaisemme vaikean synnynnäisen sairauden takia. Ikävä ei koskaan unohdu, menetyksen kanssa on oppinut elämään päivän kerrallaan vuosien aikana.
Tiedän ja kaikki hekin, jotka olemme samoja tunteita kokeneet, miten tuskallista on läpikäydä surun polkua,kaivata, itkeä jne...on vain mentävä päivä kerrallaan surun läpi.
Voimia sinulle ja läheisillesi, usko kaiken jälkeen silti elämän jatkuvuuteen ja ikävöi omalla tavallasi ,kuinka sen koetkin.
Hän oli osa sinua ,eikä sitä mikään muuksi muuta.
Suru helpottaa joskus, "aika" käsitettä surussa ei tunneta.
Ikäväkin joskus helpottaa, mutta muistot ,mitä on saanut kokea lapsensa kanssa, niitä ei kukaan ota pois.
Itsekin suljin lapseni kultaisiin muistoihin ja annoin hänelle "luvan mennä". Ne antavat voimaa kulkea eteenpäin, kun erilaisien asioiden kanssa kulkee vuodesta toiseen.
suureen suruunne. en voi edes kuvitella miltä tuntuu . voimia teille ja jumalan siunausta.
Elämän ihana taika
on eteenpäin vierivä aika.
Sillä jokainen kaunis muisto,
on kuin sydämessä kasvava puisto.
"ENKELI, ASTU VALKEALLE MATOLLE, JÄÄ PILVEN PARTAALLE.
LUONA JUMALAN SAAT SIIVET UNTUVAT.
MENE, EN SUA ESTÄÄ VOI, SINÄ MINUT IHMISEKSI LOIT.
NÄYTÄ TIETÄ TÄHTENÄ, OLE MEITÄ LÄHELLÄ.
TUULET SULLE VIESTIN TUO, ON AIKA LÄHTEÄ OMIESI LUO."
Tämä oli vain sellainen katkelma lapsen menehtyessä. Äitiys ei koskaan katoa. Voimia.
T. Susku
suureen tuskaanne.
Ei ole sanoja, joilla suruanne voisin helpottaa.
Joskus meitä opetaan raskaimman mukaan.
Ei elämä pääty kuolemaan ja lapsenne käy
lohduttamassa teitä surussanne.
Lämmin osanotto suuressa surussa teille ja voimia.
Otan osaa suruunne :(
Kauneimilla lapsilla
on siivet selässä valmiina
ei heitä ole tarkoitettukkaan
kävelemään päällä maan.
Älä ole pahoillasi
vaika enkelin syliisi saitkin
hänen kauneudestaan
ei muu maailma
pääse osalliseksi.
Mutta sinä sait
sait etuoikeuden
enkeliä katsella
rakkaudella saatella.
Paljon voimia!
suuressa surussanne.
Voimia teille!
Sitä ei voi koskaan täysin ymmärtää, kun vierestä katsoo ja kokee.. Mutta jokainen voi kuitenkin toivottaa voimia tulevaan. En kuitenkaan koskaan ole hyväksynyt tai ymmärtänyt, miksi pieniä lapsia viedän luotamme pois. Se on väärin ja epäreilua..
Toivon kuitenkin teille voimia tulevaisuuteen!
-äiti ja poika 1v-
itkuun luettuani tuon tekstin. olen itesekin pienen pojan äiti,ja osaan kuvitella miten raastavaa on kokea lapsen sairaus,ja kuolema. Ei siinä auta osanotot tai mikään muukaan. Aika auttaa hieman,mutta ei sekään tarpeeksi. Minä sain aikanaan pitää vauvani 7viikkoa luonani ja sitten hän meni pois,siitä on aikaa jo yli 5v mutta tuska on edelleen yhtä kova kun silloin vuosia sitten. Mutta olen nyt terveen pienen pojan äiti,ja äärettömän kiitollinen siitä. Itke kun itkettää,se on yksi keino purkaa pahaa oloa edes hetkellisesti pois sisältä. Ja puhu jos silta tuntuu,tai kirjoita,tee ihan mitä vaan mikä tuo edes pienen helpotuksen. Joskus tulee sekin päivä varmaan ettei tarvitse olla tuskissaan ja itkeä,niin minä uskon,ja toivon. Voimia sinulle todella paljon!
Minultakin lähti Toni Taivaaseen kesäkuussa 2006. Sain pitää häntä 19v. Ikävä on kova.
Elän suurta surua kanssasi.
jotka olette ottaneet osaa suruumme.
Suru on vielä suuri, mutta inasen helpottanut. Joka päivä ei enää itketä, mutta joka päivä ajattelen Tonia ja ikävöin häntä.
Meille syntyy toinen vauva 14.8 on laskettu aika. Toivomme kovasti että tuleva olisi terve...rukoilen sitä joka päivä.