1. "Tunsin kuinka Jumalan rauha laskeutui ylleni"
Olennaisesti sitä, että uskonnollinen oppirakennelma saa ihmismielessä faktan aseman. Hän 'tietää' nyt elämällänsä olevan tarkoituksen, kokee hyväksyntää muiden uskovaisten suunnalta ja 'tietää' vastauksen "Mitä kuoleman jälkeen?" -kysymykseen. Hän voittaa kuolemanpelon -> mielenrauha.
2. "Näin Raamatun ennustusten alkavan käydä toteen"
Kaiken maailman muinaisille ennustuksille on yhteistä se, että niissä sanaston käyttö ja asioiden kuvailu on hyvin yleisellä tasolla ja vähemmän täsmällistä. Siksi ei ole ollenkaan vaikeaa löytää nykyajastakin asioita ja ilmiöitä, joita voi ajatella tarkoitetun ennustuksilla.
Sitähän uskonnolliset ja asioissa yliluonnollisia piirteitä näkevät ihmiset ovat kautta aikojen tehneet: pyrkineet löytämään yhteyksiä ajastaan vanhoille ennustuksille, joilla puolestaan aikanaan hankittiin vakuuttavuutta ja saatiin arvostusta ihmisten keskuudessa.
3. "Koin yliluonnollisia tuntemuksia kehossani, ikään kuin helmeilevä virtaus olisi käynyt vartaloni lävitse"
Niinpä niin. Jumalahan on niinkin oikeudenmukainen, että antaa vain sellaisten ihmisten kokea tällaisia ihania tuntemuksia, jotka vain uskovat häneen. Ei sellaisten mitään uskontoa tunnustamattomien, joiden voidaan perustellusti sanoa olleen hyviä toisia ihmisiä ja kaikkea ympärillämme olevaa kohtaan.
Saat siis kokea näitä ihania fiboja, kuhan vain uskot. Muulla ei niin väliä, ei edes ihmisen moraalis-eettisesti korkealla toiminnalla. Miks hitossa mahdolliselle Jumalalle olisi tärkeää se, että joku pieni ihmispoloinen uskoo häneen. Ei luulisi kaikkivaltiaan itsetunnon olevan niin löyhässä, että tarvitsisi itsetuntoaan kohottamaan ihmisten uskoa häneen. Luulisi kaikkivaltiaan olevan sen verran 'edellä' meitä, että kiinnittäisi aivan muihin asioihin huomiota. Miettikääpä itteksenne, minkälaisiin asioihin.
Fiboista vielä. Samanmielisten ja henkilön itsensä hyväksyvien ihmisten keskuudessa henkilö tunnetusti saattaa kokea euforisia ja värisyttäviäkin mielihyväntunteita; etenkin, jos mielikuvitus alkaa laukkaamaan taivaallisissa ja unenomaisen ihanissa asioissa, joista vain yleensä uneksitaan. Nyt nämä unenomaisen ihanat asiat ovat muuttuneet faktoiksi: "tiedetään" että paratiisi on olemassa ja me ollaan menossa sinne.
4. "Jumala todellakin tekee ihmeitä"
Niin, missä sellaisia ihmeitä sitten on sattunut? No esimerkiksi Afrikassa ja Aasiassa paljon. Enimmäkseen kaukana tuolla jossain.
Ihmeiden osalta laitan linkin (alempana) aiemmin tälle palstalle kopioituun artikkeliim ja muistutan, että se skeptikoiden vai ketä lie olivatkaan rahapalkinto (miljoonia dollareita) on edelleen tarjolla yhdestäkin todistetusta ihmeestä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000016922055
5. Saa keksiä lisää
Olennaisesti sitä, että uskonnollinen oppirakennelma saa ihmismielessä faktan aseman. Hän 'tietää' nyt elämällänsä olevan tarkoituksen, kokee hyväksyntää muiden uskovaisten suunnalta ja 'tietää' vastauksen "Mitä kuoleman jälkeen?" -kysymykseen. Hän voittaa kuolemanpelon -> mielenrauha.
2. "Näin Raamatun ennustusten alkavan käydä toteen"
Kaiken maailman muinaisille ennustuksille on yhteistä se, että niissä sanaston käyttö ja asioiden kuvailu on hyvin yleisellä tasolla ja vähemmän täsmällistä. Siksi ei ole ollenkaan vaikeaa löytää nykyajastakin asioita ja ilmiöitä, joita voi ajatella tarkoitetun ennustuksilla.
Sitähän uskonnolliset ja asioissa yliluonnollisia piirteitä näkevät ihmiset ovat kautta aikojen tehneet: pyrkineet löytämään yhteyksiä ajastaan vanhoille ennustuksille, joilla puolestaan aikanaan hankittiin vakuuttavuutta ja saatiin arvostusta ihmisten keskuudessa.
3. "Koin yliluonnollisia tuntemuksia kehossani, ikään kuin helmeilevä virtaus olisi käynyt vartaloni lävitse"
Niinpä niin. Jumalahan on niinkin oikeudenmukainen, että antaa vain sellaisten ihmisten kokea tällaisia ihania tuntemuksia, jotka vain uskovat häneen. Ei sellaisten mitään uskontoa tunnustamattomien, joiden voidaan perustellusti sanoa olleen hyviä toisia ihmisiä ja kaikkea ympärillämme olevaa kohtaan.
Saat siis kokea näitä ihania fiboja, kuhan vain uskot. Muulla ei niin väliä, ei edes ihmisen moraalis-eettisesti korkealla toiminnalla. Miks hitossa mahdolliselle Jumalalle olisi tärkeää se, että joku pieni ihmispoloinen uskoo häneen. Ei luulisi kaikkivaltiaan itsetunnon olevan niin löyhässä, että tarvitsisi itsetuntoaan kohottamaan ihmisten uskoa häneen. Luulisi kaikkivaltiaan olevan sen verran 'edellä' meitä, että kiinnittäisi aivan muihin asioihin huomiota. Miettikääpä itteksenne, minkälaisiin asioihin.
Fiboista vielä. Samanmielisten ja henkilön itsensä hyväksyvien ihmisten keskuudessa henkilö tunnetusti saattaa kokea euforisia ja värisyttäviäkin mielihyväntunteita; etenkin, jos mielikuvitus alkaa laukkaamaan taivaallisissa ja unenomaisen ihanissa asioissa, joista vain yleensä uneksitaan. Nyt nämä unenomaisen ihanat asiat ovat muuttuneet faktoiksi: "tiedetään" että paratiisi on olemassa ja me ollaan menossa sinne.
4. "Jumala todellakin tekee ihmeitä"
Niin, missä sellaisia ihmeitä sitten on sattunut? No esimerkiksi Afrikassa ja Aasiassa paljon. Enimmäkseen kaukana tuolla jossain.
Ihmeiden osalta laitan linkin (alempana) aiemmin tälle palstalle kopioituun artikkeliim ja muistutan, että se skeptikoiden vai ketä lie olivatkaan rahapalkinto (miljoonia dollareita) on edelleen tarjolla yhdestäkin todistetusta ihmeestä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000016922055
5. Saa keksiä lisää
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uskonto on naivia. Jokainen uskovainen kuvittelee Jumalalle olevan ensiarvoisen tärkeää, että juuri hän uskoo Jumalaan. Mitä Jumala siitä hyötyy, että joku hihhuli uskoo hänen olevan olemassa? Yhtä paljon minä hyödyn, jos tiedän, että samalle polulle eksynyt kusiainen uskoo minuun. En kuitenkaan koe mitään menettäväni, jos se ei uskoisikaan.
Olenpa fundeerannut sitäkin, mikä merkitys on "jumalanpalveluksella". Mitä hyötyy Jumala siitä, että seurakunta laulaa virsiä tai pappi joikuaa liturgiaansa? Tai mitä hän hyötyy, kun helluntailainen menee hurmokseen ja kaatuu tai alkaa mongertaa "kielillä"?
Jotkin "kristityt" ovat todellakin keskittyneet "todistelemaan" kristinuskon Jumalaa mm. esittämilläsi asioilla. Toiset puolestaan eivät, vaan heille riittää se että he uskovat koska kokevat sen olevan totta. Sitten nämä jälkimmäisetkin toki kysyttäessä usein kertovat miksi he kokevat uskonsa olevan totta.
Jos muuten usko pystyttäisiin todistamaan tieteellisesti, tms. niin eihän se silloin olisi edes uskoa, vaan tietoa. Koskapa meillä ei ole varmaa todistettua tietoa, niin siksi uskoa kutsutaan uskoksi, joka on Raamatussa määritelty:
a.) Luottamukseksi
b.) Ojentautumiseksi
("usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan,
ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." (Hepr. 11:1)
>>
Jumalahan on niinkin oikeudenmukainen, että antaa vain sellaisten ihmisten kokea tällaisia ihania tuntemuksia, jotka vain uskovat häneen. Ei sellaisten mitään uskontoa tunnustamattomien, joiden voidaan perustellusti sanoa olleen hyviä toisia ihmisiä ja kaikkea ympärillämme olevaa kohtaan.
>>
En väittäisi aivan noinkaan. Tiedän että on lukuisia entisiä ateisteja, jotka kertovat että ateisteina ollessaan Jumala pysäytti heidät ja näytti heille "oikean tien", tms.
>>
"Jumala todellakin tekee ihmeitä"
Niin, missä sellaisia ihmeitä sitten on sattunut? No esimerkiksi Afrikassa ja Aasiassa paljon. Enimmäkseen kaukana tuolla jossain.
>>
Kertomuksiin ihmeistä, varsinkin kaukana Afrikassa ja Aasiassa, on syytä suhtautua varauksellisesti. Aivan samoin on syytä suhtautua varauksellisesti kun kaatajapappi, tms. julistaa sairaan terveeksi. Monesti näillä on ollut ikäviä seurauksia, joita lääkärit ovat yrittäneet myöhemmin paikata.
Toisaalta sitten on myöskin todellisia tapauksia että Jumala on parantanut esimerkiksi syövästä. Syövän on todettu parantuneen ihan lääkärienkin toimesta. Tämä ei kuitenkaan kelpaa skeptikoille miksikään todisteeksi, koska tällaisten kohdalla he sanovatkin että syöpää on mahdoton ennustaa tarkasti ja he olisivat voineet parantua itsestäänkin...
Uskon itse Jumalaan, enkä koe tarpeelliseksi sitä että minun täytyisi todistaa uskoni totuudeksi muille. Uskon että kaikki ihmiset jollain tavalla etsivät Jumalaa ja Jumala etsii kaikkia ihmisiä. Kuitenkin eri ihmiset käsittävät Jumalan hyvin eri tavoin. Toisaalta miten tämä voisi muutenkaan olla, sillä meidän ihmisten käsityskyky on ylipäätänsäkin hyvin rajallista. Näin myös käsityskykymme Jumalasta.
Uskon että Jumala tulee kerran punnitsemaan meidän sydämemme. En usko että Hän tulee kysymään meiltä nimitystä, jolla olemme itseämme kutsuneet. Niinpä sekä ateistin, että helluntailaisen kuin myös lestadiolaisen tai vaikkapa hindulaisen sydämet tullaan punnitsemaan samalla puntarilla, jolla katsotaan että mihin tämä ihminen eläissään luotti sekä mihin tämä ihminen pyrki; epäitsekkäästi hyvään, vai itsekkäästi omaan etuun muista välittämättä. Luotan siihen että tuo "Tuomari" tulee olemaan oikeudenmukainen.
Gandhi totesi aikoinaan:
"Jos minä olen olemassa, on Jumalakin olemassa. Minulle, kuten miljoonille muille, se on välttämätön olemassaolon edellytys. Ehkä ihmiset eivät välttämättä osaa pukea asiaa sanoiksi, mutta heidän elämästään näkyy, etttä se on osa heidän elämäänsä. Pyydän sinua vain palaamaan uskoon, josta olet luopunut. Sen vuoksi joudut hylkäämään paljon sellaista, mikä huikaisee järkesi ja lumoaa sinut. Ota omaksesi usko, joka samalla on nöyryyden merkki ja tunnustus, että emme tiedä mitään; että tässä maailmankaikkeudessa olemme vähäisempiä kuin atomit, sanon minä, koska atomi tottelee oman olemuksensa lakia, kun taas me ylimielisessä tietämättömyydessämme kiistämme luonnon lain. Mutta niille, joilta usko puuttuu, en pysty esittämään alyllisiä todisteita."
(The Nation´s voice)
Sekä
"Miljoonat hindut ja muslimit ja kristityt löytävät elämänsä ainoan lohdun rukouksesta. Ehkäpä torjut heidän näkökantansa ja väität heidän valehtelevan tai pettävän itseään. Siinä tapauksessa sanon vain, että tämä valhe viehättää minua, totuudenetsijää, jos kerran täytyy nimittää valheeksi tukipylvästä tai matkasauvaa, jota ilman en jaksaisi elää hetkeäkään. Vaikka poliittisella rintamalla vastassani on epätoivo, en ole menettänyt mielenrauhaani. Itse asiassa eräät tapaamani ihmiset ovat kadehtineet mielenrauhaani. Voin kertoa, että tämä rauha on peräisin rukouksesta."
(The Nation´s Voice)
>Jos muuten usko pystyttäisiin todistamaan tieteellisesti, tms. niin eihän se silloin olisi edes uskoa, vaan tietoa.<
Niinpä. Tuntuukin, että monia USKOvaisia olisi parempi nimittää TIETÄväisiksi ja heidän olisi parempi sanoa tulleensa TIETOon USKOontulemisen sijasta.
>Tiedän että on lukuisia entisiä ateisteja, jotka kertovat että ateisteina ollessaan Jumala pysäytti heidät ja näytti heille "oikean tien", tms.<
En suoraan tiedä ketään ateistiksi itseään kutsunutta, joka myöhemmin niin sanotusti on tullut uskoon. Mutta sen tiedän, että moni uskovaisperheen lapsi, joka on ollut "maailman poluilla" on myöhemmin palannut "uskovien yhteyteen".
Vahva veikkaukseni on, että ehkäpä jopa kaikissa tietämissäsi tapauksissa on kyse henkilöstä, jolla joko kotitaustan tai muun, jo pelkästään kristinuskon historiallisesti vankan aseman yhteiskunnassamme vuoksi on ollut ehkä koko ikänsä ajan mielensä sopukoissa kristinuskon opettama asetelma hyvästä ja pahasta, kaidasta ja laveasta tiestä. Hänellä ei todennäköisesti ole mielessään ollut mitään muuta vaihtoehtoa "elämänppoluksi" kuin nämä kristinuskon oppirakennelman antamat kaksi ääripäävaihtoehtoa.
Nyt kun hän sitten palaa takaisin tai siirtyy ensimmäistä kertaa kaidalle tielle, voisin kuvitella hänen helposti toteavan eläneensä aikaisemmin ateistina lavealla tiellä. Ehkäpä hän on ottanut ateisti-nimityksen käyttöön vasta uskoontultuaan tai sitten on kutsunut itseään ateistiksi jo siellä lavealla polulla ollessaan. Uskovaisten käsityksissä kun varsin usein tunnutaan ihmiset jaettavan vain uskovaisiin ja ateisteihin, Jumalaan uskoviin ja Jumalan kieltäviin. Jumalan olemassaoloa sen kummemmin spekuloimattomien joukko jää siihen väliin.
>Toisaalta sitten on myöskin todellisia tapauksia että Jumala on parantanut esimerkiksi syövästä. Syövän on todettu parantuneen ihan lääkärienkin toimesta. Tämä ei kuitenkaan kelpaa skeptikoille miksikään todisteeksi, koska tällaisten kohdalla he sanovatkin että syöpää on mahdoton ennustaa tarkasti ja he olisivat voineet parantua itsestäänkin...<
Mielestäni ei se, että jos skeptikot eivät hyväksy todistettavaksi tapaukseksi jotain tiettyä tapausta kuten syövästä paranemista kuitenkaan sen kummemmin todista sitäkään, että kyseessä olisi ollut ihmeparaneminen. Lähinnä se kertoo vain asioiden vaikeasta todistettavuudesta. Tässä vaiheessa voidaan myös miettiä sitä, mitä se todistaminen oikein on.
Syöpätapausten taustalla olevat ilmiöt eli mikrobiologian ja orgaanisen kemian prosessit ovat varsin vaikeasti todennettavia ja seurattavia, etenkin jos tutkittava kohde on ihmisessä, jota ei ihan laboratorio-olosuhteisiinkaan viitti viedä. Usein prosesseista voidaan määritellä vain alkutila ja lopputila. Jotain vain tapahtui; oliko se ihme vai luonnollinen prosessi, se jää kunkin ihmisen uskonasiaksi.
>Uskon että Jumala tulee kerran punnitsemaan meidän sydämemme. En usko että Hän tulee kysymään meiltä nimitystä, jolla olemme itseämme kutsuneet. Niinpä sekä ateistin, että helluntailaisen kuin myös lestadiolaisen tai vaikkapa hindulaisen sydämet tullaan punnitsemaan samalla puntarilla, jolla katsotaan että mihin tämä ihminen eläissään luotti sekä mihin tämä ihminen pyrki; epäitsekkäästi hyvään, vai itsekkäästi omaan etuun muista välittämättä. Luotan siihen että tuo "Tuomari" tulee olemaan oikeudenmukainen.<
Muotoilen itse näin:
Ajattelen siten, että jos on olemassa jokin sellainen taho, jota Jumalaksikin voisi kutsua niin hän joko tarkkailee meidän tekemisiämme tai sitten vähät välittää meistä. Jos hän kuitenkin "punnitsee" meidät, niin uskon, että me kaikki ihmiset ollaan täsmälleen samalla viivalla. En usko, että on olemassa mitään Jumalalle rakkaampia ihmisiä kuten israelilaiset tai ne, jotka ovat uskoneet hänen olemassaoloonsa. Luulenpa, että tämä mahdollinen Jumala meitä mahdollisesti puntaroidessaan kiinnittää huomiota aivan toisiin seikkoihin kuten vaikkapa juuri pyrkikö ihminen epäitsekkäästi hyvään, vai itsekkäästi omaan etuun muista välittämättä. Voisi kuvitella, että tämän Jumalan oikeudenmukaisuuden taso on korkeampi kuin yhdenkään ihmisen muodostaman oikeusistuimen.
Mutta, spekulointiahan tuo vain on. Tosin joskus se on ihan kivaakin ;)
Gandhin ajatuksista kommentoin joihinkin:
>Jos minä olen olemassa, on Jumalakin olemassa<
En ymmärrä tuota päättelyketjua tai ainakaan sen sisältämää aukotonta väitettä. Vähän samantyylinen kuin olikos se nyt Descartesin "Ajattelen, siis olen".
>Minulle, kuten miljoonille muille, se on välttämätön olemassaolon edellytys<
Ihminen voi tietenkin itse asettaa olemassaololleen vaikka minkälaisia välttämättömyyksiä, joiden tulee toteutua, jotta hän voi elää. Väitteen absoluuttiselle totuudellisuudelle sen sijaan en näe olemassa mitään takeita.
>Vaikka poliittisella rintamalla vastassani on epätoivo, en ole menettänyt mielenrauhaani. Itse asiassa eräät tapaamani ihmiset ovat kadehtineet mielenrauhaani. Voin kertoa, että tämä rauha on peräisin rukouksesta<
Voin hyvin kuvitella, että ihminen voi saavuttaa uskonnollisten oppirakennelmien kautta mielenrauhan, mitä ikinä se sitten onkaan. Onko mielemme koskaan rauhassa? Mutta ainakin näennäisen sellaisen. Nähdäkseni kuitenkin esimerkiksi Gandhi sopii edellisestä esimerkiksi.
Mitä tulee eri uskontoihin, katson että esimerkiksi juuri buddhalaisuudessa mahdollisuus päästä mielenrauhaan on parempi kuin vaikkapa näissä monoteistisissä uskonnoissa. Buddhalaisuudessa kun tietääkseni korostuu asioiden omakohtainen pohdiskelu kun taas monoteistisissä uskonnoissa esiintyy enemmän sitä, että ihmiset ajattelevat kaiken olevan 'ylhäältä' annettua, jonka jälkeen järkeä ei enää tartte paljoa vaivata.
>>
En suoraan tiedä ketään ateistiksi itseään kutsunutta, joka myöhemmin niin sanotusti on tullut uskoon. Mutta sen tiedän, että moni uskovaisperheen lapsi, joka on ollut "maailman poluilla" on myöhemmin palannut "uskovien yhteyteen".
>>
Varmasti on paljon "uskoon palanneita", mutta aivan varmasti löytyy myös sellaisia, jotka ovat ateististen perheiden kasvatteja ja jotka ovat myöhemmin löytäneet Jumalan. Uskovaisia kun on pelkästään kristittyjä yli miljardi, niin eiköhän siihen joukkoon mahdu ihmisiä lähes jokaisesta kohtalosta...
>>
Uskovaisten käsityksissä kun varsin usein tunnutaan ihmiset jaettavan vain uskovaisiin ja ateisteihin, Jumalaan uskoviin ja Jumalan kieltäviin. Jumalan olemassaoloa sen kummemmin spekuloimattomien joukko jää siihen väliin.
>>
Totta. Jyrkkä dualistinen suhtautuminen on valitettavan yleistä perinteisessä kristinuskossa. Näin joskus jonkun krakaatintyylisenkin, missä kysyttiin että kuulutko pelastettuihin vai kadotettuihin ja vakuutettiin että jompaan kumpaan joukkoon kuuluu, mutta molempiin ei voisi kuulua. Tämä jyrkkä kahtiajako on negatiivinen asia liian monissa kristillisissä joukoissa, varsinkin kun Raamattukaan ei sellaista tue, vaan Jeesus totesi itse:
"Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän
--> maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan." (Matt. 16:27)
Aivan asia erikseen sitten on usko ja turvautuminen siihen että tuosta tuomiosta voi saada myös armahduksen ja vieläpä etukäteen. Raamatussa Jeesus lupaa armahduksen tulevasta tuomiosta niille, jotka uskovat Häneen...
>>
Syöpätapausten taustalla olevat ilmiöt eli mikrobiologian ja orgaanisen kemian prosessit ovat varsin vaikeasti todennettavia ja seurattavia, etenkin jos tutkittava kohde on ihmisessä, jota ei ihan laboratorio-olosuhteisiinkaan viitti viedä. Usein prosesseista voidaan määritellä vain alkutila ja lopputila. Jotain vain tapahtui; oliko se ihme vai luonnollinen prosessi, se jää kunkin ihmisen uskonasiaksi.
>>
Noinhan se on. Ihminen voi myös alkaa syömään jotain lääkettä ja kun tauti myöhemmin todetaan parantuneeksi, niin aika yleistä ja perusteltua on kertoa kuinka lääke auttoi. Yleensä ihmiset hyväksyvät tämän. Kun lääkkeen tilalla onkin parantaminen vaikkapa Jeesuksen nimeen, niin sitä puolestaan aletaan kovasti epäilemään, vaikka aivan samoin ei voida olla varmoja siitäkään auttoiko edes lääke vai parantuiko ihminen itsestään...
>>
Gandhin ajatuksista kommentoin joihinkin:
>Jos minä olen olemassa, on Jumalakin olemassa<
En ymmärrä tuota päättelyketjua tai ainakaan sen sisältämää aukotonta väitettä. Vähän samantyylinen kuin olikos se nyt Descartesin "Ajattelen, siis olen".
>>
Ymmärtääkseni Gandhi halusi pukea sanoiksi ihmisten uskoa. Kun uskovat uskovat, niin se on usein niin kokonaisvaltaista että Jumalan olemassaolon todetaan olevan yhtä selvää kuin omakin olemassaolo.
>>
Mitä tulee eri uskontoihin, katson että esimerkiksi juuri buddhalaisuudessa mahdollisuus päästä mielenrauhaan on parempi kuin vaikkapa näissä monoteistisissä uskonnoissa. Buddhalaisuudessa kun tietääkseni korostuu asioiden omakohtainen pohdiskelu kun taas monoteistisissä uskonnoissa esiintyy enemmän sitä, että ihmiset ajattelevat kaiken olevan 'ylhäältä' annettua, jonka jälkeen järkeä ei enää tartte paljoa vaivata.
>>
Totta. Paljossa kristillisyydessä olisi oppimista buddalaisuudesta, jossa mielestäni Jumala kirkastaa itseään niille, jotka eivät halua persoonallista Jumalaa palvella.
Muistelen lukeneeni Hesarista kerran jonkun tutkimuksen, missä todettiin että kaikista vakaumuksista juuri buddhalaiset olisivat keskimäärin kaikkein onnellisimpia.
"Miks hitossa mahdolliselle Jumalalle olisi tärkeää se, että joku pieni ihmispoloinen uskoo häneen. Ei luulisi kaikkivaltiaan itsetunnon olevan niin löyhässä, että tarvitsisi itsetuntoaan kohottamaan ihmisten uskoa häneen. Luulisi kaikkivaltiaan olevan sen verran 'edellä' meitä, että kiinnittäisi aivan muihin asioihin huomiota. Miettikääpä itteksenne, minkälaisiin asioihin. "
Miksi maapallo yleensä luotiin, miksi Jumala loi sinut ja minut?
Yhteyteen kansaan, Hän halusi ihmisten elävän Hänen kanssaan...Noh Raamattu sanoo Jumalan kateuteen asti halajavan henkeä jonka Hän on meihin laittanut...
Eli koska Hän loi ´meidät elämään yhteydessä itsensä kanssa Hän todellakin on tärkeää että minä tai sinä pieni ihmispoloinen uskomme Häneen.
Siis sinulla, niinkuin minulla on mahdollisuus olla henkilökohtaisessa suhteessa Hänen kanssaan. Vuorovaikutusta jne..Hän vastaa sinun kysymyksiin, jatka vain etsimistä:)
Lueskelin sun kotisivuja ja pohdintas on mielenkiintoisia, kyllä se totuus on löydettävissä. Menneisyydessä, tulevaisuudessa ja rooleissa...Niin mikä on totuus?