Näin on, että EU-Bryssel vei Suomen itsemääräämisoikeuden - itsenäisyyden.
Perustelen. Tämä asia kun näyttää (vallanpitäjien harkitun manipuloinnin takia) edelleenkin olevan eräiltä kateissa. Lehdistöltäkin on valtio-oppi kateissa vastoin toimitusten parempaa tietoa. Luen artikkelin lopussa valtio-opin kirjasta, kuinka mm. Venäjän vallan aikana Suomi oli toisin kuin nyt EU-komissaarien yksinvaltaisen aloiteoikeuden ja vastuuvapauden alaisuudessa itsenäinen "vain" sisäisissä asioissaan.
Euroopan Yhteisöjen/Unionin asetukset eivät tunne jäsenmaidensa "päätöksiin vaikuttamista", vaan ainoastaan niiden noudattamisen. 70% maassamme voimaan tulevista laeista on unionin määrämiä. Eurooppa-oikeudella on välitön oikeusvaikutus. Yhteisön lainsäädännöllä voidaan asettaa jäsenvaltion kansalaisille oikeuksia ja velvollisuuksia ilman, että tarvitaan erikseen kansallisen parlamentin hyväksyntää. Eurooppa-oikeus on ensisijaista: ristiriitatilanteessa on kansallisen lainsäädännön väistyttävä. Jäsenvaltiot sitoutuvat toimeenpanemaan kansallisesti unionin toimielinten päätökset. Suomen tuomioistuinten on noudatettava ratkaisuissaan Eurooppa-oikeuden ylimmän tuomarin, Euroopan Yhteisöjen Luxemburgissa sijaitsevan tuomioistuimen linjauksia. Asetus on ulkomailta Suomelle saneltavan lainsäädännön voimakkain väline. Asetus on sellaisenaan EU:n jäsenmaissa noudatettavaa oikeutta. Se ei edellytä erityistä kansallista hyväksymistä tai voimaansaattamista. Sellainen on jopa kiellettyä. Jäsenmaiden on kumottava antamansa ristiriitaiset säädökset ja määräykset, joista unioni antaa asetuksen. (vaikka yleisesti luullaan/väitetään, että päätöksiin voitaisiin vaikuttaa: ei voida). EU:n huippukokouksissa ym. toimielimissä saavat Suomen edustajat sanoa sanansa 2-3 %:n ääntenpainotuksellaan, mikä tähän saakka on sekin ollut lähes kaiken EU-politiikan ehdoitta hyväksymistä. Maastrichtin sopimuksesta lähtien ovat Suomen edustajat ainoina EU:ssa hyväksyneet lähes kaiken ehdoitta.
Mikäli säädöksiä ei ole pantu toimeen asianmukaisesti, komissio vaatii lisäselvityksiä (mitä se ei itsenäiseltä valtiolta saattaisi vaatia) ja antaa huomautuksen jäsenvaltion hallitukselle havaitsemistaan puutteellisuuksissa vieraan vallan sanelupolitiikan noudattamisen hitaudesta. Kuka tahansa saattaa valittaa asiasta komissaareille, ettei mukamas "itsenäinen" Suomi tottele ulkomailta tulevia äärimmäisen huonostikin olosuhteisiimme sopivia maatalous- ym. asetuksia. Seuraavaksi astuu Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kuvaan.
Suomi on luovuttanut toimivaltansa yhteisöille maatalouspolitiikassa, kauppapolitiikassa, rahapolitiikassa, alue- ja rakennepolitiikassa, kalastuspolitikassa, kilpailupolitiikassa ja elinkeinopolitiikassa. Lisäksi unioni puuttuu verotukseen, tutkimus- ja kehitystyöhön, liikenteeseen ja televiestintään, ympäristöön, energiaan, koulutukseen, kehitysyhteistyöhön, budjettiin (jäsenmaksut), sosiaalipolitiikkaan tunnetulla tavalla EMU-kriteerein, julkisen budjetin ylijäämävaatimuksineen ja kaiken kruunuksi on EU:lla yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka saattaa hyvinkin johtaa yhteiseen puolustukseen.
verotuksen yhdenmukaistaminen koskee välillistä verotusta eli arvonlisäveroa ja valmisteveroa, liikenteen verotusta, ympäristöveroja, yhtiöverotusta, korkotulojen verotusta sekä leimaverotusta. Arvonlisävero määrätään että osa yhteisön budjetin tuloista saadaan maksuina, joiden suuruus määräytyy maittain niiden arvonlisäveropohjan mukaan.
Yhteisöllä on toimivalta energia-asioissa silloin, kun puhutaan sisämarkkinoista. Energiatalouteen ulkomailta käsin vaikuttava lainsäädäntö tuli Suomeen jo ETA-sopimuksen myötä. Jäsenyys toi muassaan polttoaineiden kriisivalmiuteen liittyvää lainsäädäntöä ja samanaikaisesti toteutuneen Euroopan Atomienergiayhteisön Euratom:in jäsenyyden kautta kaikki ydinenergiaan liittyvät asiat. Jäsenvaltion on pidettävä yllä tiettyjä raakaöljyn ja öljytuotteiden vähimmäisvarastoja.
Koulutusyhteistyö perustuu mm. Leonardo- ohjelmaan. Koulutuksessa on jäsenvaltiolla vielä jäljellä omintakeisuutta, mutta se ei riitä itsenäisen valtion tuntomerkiksi, joista lisää tuonnempana.
Unionin menot katetaan jäsenvaltioiden jäsenmaksuilla joiden suuruus perustuu maiden bruttokansantuloon ja arvonlisäveron kertymään sekä yhteisön keräämiin tulleihin ja maatalouden tuontimaksuihin. Talousarvion perustana olevat rahoituskehykset vuosille 2000-2006 maksusitoumusten vakauttamiseen hiukan alle 90 miljardin euron tasolle.
Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamisen syinä väitetään olevan unionin yhteisten arvojen, perusetujen ja riippumattomuuden turvaaminen, EU:n ja sen jäsenten turvallisuuden kaikinpuolinen vahvistaminen sekä rauhan ylläpitäminen ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistaminen.
Kenties väitetyt YUTP:n "tavoitteet" kuulostavat kauniilta, mutta niihin osallistuva maa ei ole itsenäinen valtio, kuten itsenäinen maa ei toteuttaisi kenenkään kanssa unioniluokan tiivistä yhteistyötä oikeus ja sisäasioissa ns. kolmannen pilarin mukaisesti. Suomen rajat muutettiin perustuslain vastaisesti vieraan suurvaltayhtymän rajoiksi valtakunnan rajojen muuttuessa EU:lle avoimiksi, lisäsi se Eurooppa-tiedotuksen mukaan tarvetta oikeus- ja sisäasioista vastaavien viranomaisten yhteistyölle. Viranomaisia painoi kuulemma huoli katoavien rajojen mukanaan tuomista haitoista: huumeiden salakuljetuksesta, rahanpesusta ja terrorismista.
Johtopäätös: EU:hun liitetty maakunta-Suomi ei ole valtio-opillisesti itsenäinen maa. Sillä on käytännöllisesti katsoen enää juhlapuheet jäljellä menetetystä vapaudesta.
Valtio-oppia: Valtio-opin mukaan ei liittovaltiomallisen yhteisön jäsen ole itsenäinen maa, koska se ei itse voi määrätä asioistaan, vaan valtion yläpuolella on ylikansallinen hallintokoneisto ja lainsäädäntö. Itsenäinen valtio määritellään valtio-opissa ihmisyhteisöksi, joka määrätyllä alueella käyttää omintakeista ja pysyvää valtaa (luovuttamatta sitä sen enempää Brysseliin kuin Moskovaankaan, USA/NATO:lle tms). Itsenäisen valtion luonteenomaisia perusaineksia ovat siten selvästi rajoitettu alue, rajoittamaton vallankäyttö tällä alueella ja kansa joka on tämän vallankäytön alaisena. Valtiolle kuuluu siis määrätty alue, jonka sisällä sillä on oikeus käyttää valtaansa. Alueensa sisäiseltä rakenteelta valtiot voivat kuitenkin olla hyvin erilaisia. Päätyyppeinä erotetaan yhtenäisvaltiot ja liittovaltiot. Viimeksi mainitut ovat valtioyhtymiä, joihin kuuluu useita epäitsenäisiä jäsenvaltioita (EU:ssa jäsenvaltioita, Yhdysvalloissa osavaltioita, Sveitsissä kantoneita ja entisessä Neuvostoliitossa liitontasavaltoja).
Vallan omintakeisuus merkitsee suvereenia täysivaltaisuutta eli valtaa määrätä miten olot valtion alueella järjestetään sekä tarpeen vaatiessa pakkoakin apuna käyttäen valvoa, että määräyksiä noudatetaan. Valtioihin luetaan myös sellaiset maat, jotka eivät ole täysivaltaisia suhteissaan ulkovaltoihin nähden. Tällainen riippuvuussuhteessa oleva ei-itsenäinen valtio on esim. EU-Suomi. Jopa Venäjän vallan aikaan Suomella oli sentään täysivaltainen sisäisissä asioissaan - ollen silloinkin epäitsenäinen.
Valtion toimintamuodot, joiden puitteissa itsenäisen valtion tehtävät hoidetaan, voidaan jakaa kolmeen osaan: omintakeiseen lainsäädäntöön, lainkäyttöön ja toimeenpanovallan käyttöön. Lainsäädännöllä luodaan yksilöiden toimintaa rajoittavia ja turvaavia oikeussäännöksiä, joita sitten lainkäytöllä tuomioistuinten toimesta sovelletaan käytännössä esiintyviin tapauksiin. Toimeenpanovalta on määritelty joskus siten, että siihen on luettu kaikki valtion toiminta joka ei ole kumpaakaan edellämainituista. Toisinaan se on rinnastettu käsitteeseen "hallinto." Toimeenpanovaltaan on kahdenlaista. Hallitustoiminta, Johon ennen osallistuvat ylintä toimeenpanovaltaa käyttänyt tasavallan presidentti ja valtioneuvosto. Kysymys on tällöin ylimmän poliittisen johto-ja käskyvallan käyttämisestä valtiossa.
Entinen oikeusministeri Hannele Pokka toisin kuin muut päättäjämme, oli aikoinaan tehtäviensä tasalla ja näki EU-jäsenyydessä ristiriidan Suomen perustuslain kanssa seuraavalla tavalla:
-Lainsäädäntövalta siirtyy Suomen rajojen ulkopuolelle,
-EU:n oikeuskäytännön mukaan Suomen oman, kansallisen lain on väistyttävä EU:n säädösten tieltä.
-EU:n komissio ja kilpailuviranomaiset saavat toimeenpanovaltaa Suomen rajojen sisällä,
-EU ottaa tasavallan presidentille kuuluvaa valtaa solmia kansainvälisiä sopimuksia Suomen puolesta.
-EU:n tuomioistuin saa Suomeen ulottuvaa tuomiovaltaa.
EU:ssa Suomi ei ole enää täysivaltainen tasavalta. Meillä ei ole enää itsenäistä rahapolitiikkaa, valuutta,- talous,- maatalous,- alue,- kauppa,- tulli,- elinkeino,- ulko- ja turvallisuuspolitiikaa, joiden kaikkien osalta joudumme noudattamaan EU:n säädöksiä.
Juhlapuheissa esitettyjä väitteitä Suomen itsenäisyyden kestävyydestä ei tarvitse uskoa. Maamme käy jo kymmenettä vuotta kolmatta itsenäistymisprosessiaan, eikä se tule sitä koskaan lopullisesti häviämään. Jopa juhlapuheissa ja lehdistössäkin esitetyillä valheilla on lyhyet jäljet, eivätkä ne voi mitään myöhemmin tuleville sukupolville, jotka esittävät kiusallisia kysymyksiä itsenäisyyden kavaltamisesta Brysselin euroneuvostoliitolle.
Perustelen. Tämä asia kun näyttää (vallanpitäjien harkitun manipuloinnin takia) edelleenkin olevan eräiltä kateissa. Lehdistöltäkin on valtio-oppi kateissa vastoin toimitusten parempaa tietoa. Luen artikkelin lopussa valtio-opin kirjasta, kuinka mm. Venäjän vallan aikana Suomi oli toisin kuin nyt EU-komissaarien yksinvaltaisen aloiteoikeuden ja vastuuvapauden alaisuudessa itsenäinen "vain" sisäisissä asioissaan.
Euroopan Yhteisöjen/Unionin asetukset eivät tunne jäsenmaidensa "päätöksiin vaikuttamista", vaan ainoastaan niiden noudattamisen. 70% maassamme voimaan tulevista laeista on unionin määrämiä. Eurooppa-oikeudella on välitön oikeusvaikutus. Yhteisön lainsäädännöllä voidaan asettaa jäsenvaltion kansalaisille oikeuksia ja velvollisuuksia ilman, että tarvitaan erikseen kansallisen parlamentin hyväksyntää. Eurooppa-oikeus on ensisijaista: ristiriitatilanteessa on kansallisen lainsäädännön väistyttävä. Jäsenvaltiot sitoutuvat toimeenpanemaan kansallisesti unionin toimielinten päätökset. Suomen tuomioistuinten on noudatettava ratkaisuissaan Eurooppa-oikeuden ylimmän tuomarin, Euroopan Yhteisöjen Luxemburgissa sijaitsevan tuomioistuimen linjauksia. Asetus on ulkomailta Suomelle saneltavan lainsäädännön voimakkain väline. Asetus on sellaisenaan EU:n jäsenmaissa noudatettavaa oikeutta. Se ei edellytä erityistä kansallista hyväksymistä tai voimaansaattamista. Sellainen on jopa kiellettyä. Jäsenmaiden on kumottava antamansa ristiriitaiset säädökset ja määräykset, joista unioni antaa asetuksen. (vaikka yleisesti luullaan/väitetään, että päätöksiin voitaisiin vaikuttaa: ei voida). EU:n huippukokouksissa ym. toimielimissä saavat Suomen edustajat sanoa sanansa 2-3 %:n ääntenpainotuksellaan, mikä tähän saakka on sekin ollut lähes kaiken EU-politiikan ehdoitta hyväksymistä. Maastrichtin sopimuksesta lähtien ovat Suomen edustajat ainoina EU:ssa hyväksyneet lähes kaiken ehdoitta.
Mikäli säädöksiä ei ole pantu toimeen asianmukaisesti, komissio vaatii lisäselvityksiä (mitä se ei itsenäiseltä valtiolta saattaisi vaatia) ja antaa huomautuksen jäsenvaltion hallitukselle havaitsemistaan puutteellisuuksissa vieraan vallan sanelupolitiikan noudattamisen hitaudesta. Kuka tahansa saattaa valittaa asiasta komissaareille, ettei mukamas "itsenäinen" Suomi tottele ulkomailta tulevia äärimmäisen huonostikin olosuhteisiimme sopivia maatalous- ym. asetuksia. Seuraavaksi astuu Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kuvaan.
Suomi on luovuttanut toimivaltansa yhteisöille maatalouspolitiikassa, kauppapolitiikassa, rahapolitiikassa, alue- ja rakennepolitiikassa, kalastuspolitikassa, kilpailupolitiikassa ja elinkeinopolitiikassa. Lisäksi unioni puuttuu verotukseen, tutkimus- ja kehitystyöhön, liikenteeseen ja televiestintään, ympäristöön, energiaan, koulutukseen, kehitysyhteistyöhön, budjettiin (jäsenmaksut), sosiaalipolitiikkaan tunnetulla tavalla EMU-kriteerein, julkisen budjetin ylijäämävaatimuksineen ja kaiken kruunuksi on EU:lla yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka saattaa hyvinkin johtaa yhteiseen puolustukseen.
verotuksen yhdenmukaistaminen koskee välillistä verotusta eli arvonlisäveroa ja valmisteveroa, liikenteen verotusta, ympäristöveroja, yhtiöverotusta, korkotulojen verotusta sekä leimaverotusta. Arvonlisävero määrätään että osa yhteisön budjetin tuloista saadaan maksuina, joiden suuruus määräytyy maittain niiden arvonlisäveropohjan mukaan.
Yhteisöllä on toimivalta energia-asioissa silloin, kun puhutaan sisämarkkinoista. Energiatalouteen ulkomailta käsin vaikuttava lainsäädäntö tuli Suomeen jo ETA-sopimuksen myötä. Jäsenyys toi muassaan polttoaineiden kriisivalmiuteen liittyvää lainsäädäntöä ja samanaikaisesti toteutuneen Euroopan Atomienergiayhteisön Euratom:in jäsenyyden kautta kaikki ydinenergiaan liittyvät asiat. Jäsenvaltion on pidettävä yllä tiettyjä raakaöljyn ja öljytuotteiden vähimmäisvarastoja.
Koulutusyhteistyö perustuu mm. Leonardo- ohjelmaan. Koulutuksessa on jäsenvaltiolla vielä jäljellä omintakeisuutta, mutta se ei riitä itsenäisen valtion tuntomerkiksi, joista lisää tuonnempana.
Unionin menot katetaan jäsenvaltioiden jäsenmaksuilla joiden suuruus perustuu maiden bruttokansantuloon ja arvonlisäveron kertymään sekä yhteisön keräämiin tulleihin ja maatalouden tuontimaksuihin. Talousarvion perustana olevat rahoituskehykset vuosille 2000-2006 maksusitoumusten vakauttamiseen hiukan alle 90 miljardin euron tasolle.
Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamisen syinä väitetään olevan unionin yhteisten arvojen, perusetujen ja riippumattomuuden turvaaminen, EU:n ja sen jäsenten turvallisuuden kaikinpuolinen vahvistaminen sekä rauhan ylläpitäminen ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistaminen.
Kenties väitetyt YUTP:n "tavoitteet" kuulostavat kauniilta, mutta niihin osallistuva maa ei ole itsenäinen valtio, kuten itsenäinen maa ei toteuttaisi kenenkään kanssa unioniluokan tiivistä yhteistyötä oikeus ja sisäasioissa ns. kolmannen pilarin mukaisesti. Suomen rajat muutettiin perustuslain vastaisesti vieraan suurvaltayhtymän rajoiksi valtakunnan rajojen muuttuessa EU:lle avoimiksi, lisäsi se Eurooppa-tiedotuksen mukaan tarvetta oikeus- ja sisäasioista vastaavien viranomaisten yhteistyölle. Viranomaisia painoi kuulemma huoli katoavien rajojen mukanaan tuomista haitoista: huumeiden salakuljetuksesta, rahanpesusta ja terrorismista.
Johtopäätös: EU:hun liitetty maakunta-Suomi ei ole valtio-opillisesti itsenäinen maa. Sillä on käytännöllisesti katsoen enää juhlapuheet jäljellä menetetystä vapaudesta.
Valtio-oppia: Valtio-opin mukaan ei liittovaltiomallisen yhteisön jäsen ole itsenäinen maa, koska se ei itse voi määrätä asioistaan, vaan valtion yläpuolella on ylikansallinen hallintokoneisto ja lainsäädäntö. Itsenäinen valtio määritellään valtio-opissa ihmisyhteisöksi, joka määrätyllä alueella käyttää omintakeista ja pysyvää valtaa (luovuttamatta sitä sen enempää Brysseliin kuin Moskovaankaan, USA/NATO:lle tms). Itsenäisen valtion luonteenomaisia perusaineksia ovat siten selvästi rajoitettu alue, rajoittamaton vallankäyttö tällä alueella ja kansa joka on tämän vallankäytön alaisena. Valtiolle kuuluu siis määrätty alue, jonka sisällä sillä on oikeus käyttää valtaansa. Alueensa sisäiseltä rakenteelta valtiot voivat kuitenkin olla hyvin erilaisia. Päätyyppeinä erotetaan yhtenäisvaltiot ja liittovaltiot. Viimeksi mainitut ovat valtioyhtymiä, joihin kuuluu useita epäitsenäisiä jäsenvaltioita (EU:ssa jäsenvaltioita, Yhdysvalloissa osavaltioita, Sveitsissä kantoneita ja entisessä Neuvostoliitossa liitontasavaltoja).
Vallan omintakeisuus merkitsee suvereenia täysivaltaisuutta eli valtaa määrätä miten olot valtion alueella järjestetään sekä tarpeen vaatiessa pakkoakin apuna käyttäen valvoa, että määräyksiä noudatetaan. Valtioihin luetaan myös sellaiset maat, jotka eivät ole täysivaltaisia suhteissaan ulkovaltoihin nähden. Tällainen riippuvuussuhteessa oleva ei-itsenäinen valtio on esim. EU-Suomi. Jopa Venäjän vallan aikaan Suomella oli sentään täysivaltainen sisäisissä asioissaan - ollen silloinkin epäitsenäinen.
Valtion toimintamuodot, joiden puitteissa itsenäisen valtion tehtävät hoidetaan, voidaan jakaa kolmeen osaan: omintakeiseen lainsäädäntöön, lainkäyttöön ja toimeenpanovallan käyttöön. Lainsäädännöllä luodaan yksilöiden toimintaa rajoittavia ja turvaavia oikeussäännöksiä, joita sitten lainkäytöllä tuomioistuinten toimesta sovelletaan käytännössä esiintyviin tapauksiin. Toimeenpanovalta on määritelty joskus siten, että siihen on luettu kaikki valtion toiminta joka ei ole kumpaakaan edellämainituista. Toisinaan se on rinnastettu käsitteeseen "hallinto." Toimeenpanovaltaan on kahdenlaista. Hallitustoiminta, Johon ennen osallistuvat ylintä toimeenpanovaltaa käyttänyt tasavallan presidentti ja valtioneuvosto. Kysymys on tällöin ylimmän poliittisen johto-ja käskyvallan käyttämisestä valtiossa.
Entinen oikeusministeri Hannele Pokka toisin kuin muut päättäjämme, oli aikoinaan tehtäviensä tasalla ja näki EU-jäsenyydessä ristiriidan Suomen perustuslain kanssa seuraavalla tavalla:
-Lainsäädäntövalta siirtyy Suomen rajojen ulkopuolelle,
-EU:n oikeuskäytännön mukaan Suomen oman, kansallisen lain on väistyttävä EU:n säädösten tieltä.
-EU:n komissio ja kilpailuviranomaiset saavat toimeenpanovaltaa Suomen rajojen sisällä,
-EU ottaa tasavallan presidentille kuuluvaa valtaa solmia kansainvälisiä sopimuksia Suomen puolesta.
-EU:n tuomioistuin saa Suomeen ulottuvaa tuomiovaltaa.
EU:ssa Suomi ei ole enää täysivaltainen tasavalta. Meillä ei ole enää itsenäistä rahapolitiikkaa, valuutta,- talous,- maatalous,- alue,- kauppa,- tulli,- elinkeino,- ulko- ja turvallisuuspolitiikaa, joiden kaikkien osalta joudumme noudattamaan EU:n säädöksiä.
Juhlapuheissa esitettyjä väitteitä Suomen itsenäisyyden kestävyydestä ei tarvitse uskoa. Maamme käy jo kymmenettä vuotta kolmatta itsenäistymisprosessiaan, eikä se tule sitä koskaan lopullisesti häviämään. Jopa juhlapuheissa ja lehdistössäkin esitetyillä valheilla on lyhyet jäljet, eivätkä ne voi mitään myöhemmin tuleville sukupolville, jotka esittävät kiusallisia kysymyksiä itsenäisyyden kavaltamisesta Brysselin euroneuvostoliitolle.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Suomen edustajat ovat mukana Brysselissä päättämässä niitä Suomeakin koskevista asioista. Siis sellainen ajattelutapa, että muut päättäisivät Suomenkin asioista on väärä.
Pienten valtioiden vaikutusvalta sen kun vain kasvaa EU:n laajentuessa.
Komissiossa työskentelevät suomalaiset virkamiehet tai Suomesta valitut EU:n parlamentin jäsenet eivät suinkaan edusta Suomea.
Komissio on ylikansallinen elin, jonka palveluksessa olevien tehtävä on ajaa ja edistään Euroopan unionin etua. He eivät voi eivätkä saa ottaa vastaan ohjeita Suomen hallitukselta tai sen viranomaisilta.
Komissiossa työskentelevät suomalaiset virkamiehet tai Suomesta valitut EU:n parlamentin jäsenet eivät suinkaan edusta Suomea.
Komissio on ylikansallinen elin, jonka palveluksessa olevien tehtävä on ajaa ja edistään Euroopan unionin etua. He eivät voi eivätkä saa ottaa vastaan ohjeita Suomen hallitukselta tai sen viranomaisilta.
Suomen vaikutusvalta ei kasva Euroopan
Union laajentuessa vaan vähenee.
... niin otappa huomioon se, että myös Saksan, Ranskan ja Englannin vaikutusvalta vähenee kun jäsenmaita tulee lisää.
Ja näin tapahtuessa juuri pienten valtioiden käytännön vaikutusvalta kasvaa suurten kustannuksella, ja Suomi on pieni valtio.
Nizzan sopimuksessa suurille maille ANNETTIIN LISÄÄ VALTAA!
Tunge se aivopestyyn pääkoppaasi.
Voi olla, mutta totuus on se,
että Suomen ja pohjoismaiden yleensä
vaikutusvalta vähenee Eu:ssa sen laajentuessa.
Pohjoismaiden edut ovat enemmän yhdensuuntaiset
kuin meidän ja uusien tulokkaiden.
Miksi oletat että entisten itäblokin
valtioiden edut ovat yhdensuuntaiset
Suomen kanssa?
Suomen vaikutusvalta omia asiota
päätettäessä on yleisesti ottaen
vähentynyt EUn liittymisen myötä.
Mikäs vimma luovuttaa suuri osa
kansallisesta vallasta ulos
ja saada mitättömiä tähteitä
"vastineeksi" ????????????
tähteet= "päättää yhdessä ns tärkeistä asioista"
Tärkeämpiä asioita kuin ko. tärkeät
asiat löytyvät ihan koto Suomesta.
Joku järki päähän !
En oleta, että Suomen edut olisivat yhteneväisiä vaikkapa Viron kanssa.
Täällä palstalla kuitenkin oletetaan, että Suomen edut eivät ainakaan ole yhteisiä Saksan tai muiden suurten maiden kanssa.
Oleellista on se, että mitä enemmän pieniä maita tulee, sitä enemmän yksittäisten suurten maiden valta pienenee.
Saksa ja Britannia eivät kiivaasta vastustuksesta huolimatta saaneet tupakkamainonnan kieltävää lakia tyrmättyä, jos heillä on paljon valtaa?
Saksa ja Ranska eivät EU-sopimusten ja päätöksentekokoneiston alaisuudessa ole itsenäisiä maita: sen tähden ne eivät voi päättää edes omasta tupakka mainonnastaan.
Jos Saksa ja Ranska eivät voi vaikuttaa päätöksentekoon, niin eiköhän olisi jo aika haudata puheet Suomen mukamas "vaikuttamisesta" EU:n päätöksiin.
SUURTEN MAIDEN VALTA LISÄÄNTYI NIZZAN SOPIMUKSEN/EU:N LAAJENTUMISEN PERUSTEELLA.
Etkö sinä ääliö lue, mitä täällä kirjoitetaan?
Se että luen mitä täällä kirjoitetaan tai HUUDETAAN ei tarkoita sitä että uskon kaiken minkä luen.
Näyttää itselläsi olevan jotakin kateissa. Surukseni myös tiedot näyttävät olevan puutteellisia, mikä lienee sekin osa selitystä.
Tuon lainsäädännön osalta totean, että Suomi ja eduskunta osallistuu kiinteäsati EU:n lainsäädäntötyöhön. Eduskunnan suuri valiokunta seuraa ja antaa ministereille toimintamandaatit.
EU-säädöksen säätäminen on monimutkainen prosessi, jossa komissio, neuvosto ja parlamentti joutuvat asioita aika monitahoisesti punnitsemaan, se sisältää myös määräenemmistöehtoja. Eivät ne siellä Brysselissä vasiten halua Suomen itsenäisyyttä murentaa. Säännökset koskevat kaikkia EU:n jäsenmaita.
EU on itsenäisten valtioiden välinen kansainvälinen sopimus. Sopimuksen on itsenäinen Suomi sopinut muiden EU:n itsenäisten valtioiden kanssa. Siinä on myös sovittu, että sopimuksen noudattamista koskevat kiistat ratkaistaan EY-tuomioistuimessa. Suomi on myös hyväksynyt ihmisoikeussopimuksen ja sodankäyntiä koskevat sopimukset. (vrt. ihmisoikeustuomioistuin, Haagin sotarikostuomioistuin). Myös YK:n turvallisuusneuvostolla on tarvittaessa aikamoiset mandaatit.
Tavoitteena on on lakien harmonisointi Euroopassa. Esim. ympäristö-, työturvallisuus- terveydenhuolto-, tuoteturvallisuuslainsäädäntöä jne. on vaikea kehittää yksittäisessä maassa, jos läheisissä maissa tuotantoa voidaan jatkaa vastaavista säännöksistä ja rasitteista piittaamatta. Vähäisiä poikkeuksia lukuunottamatta EU-lainsäädäntö on ollut meille edullinen ja hyväksi suomalaisille.
Keskeinen Eu:n tavoite on tavaroiden, palveluiden, ihmisten ja pääomien vapaa liikkuvuus EU:n alueella. Se on ollut myös itsenäisen Suomen tavoitteen mukainen. Tähän olemme aina pyrkineet ja se on ollut meille elintärkeä asia. Se tuotanto, joka on kiinnittynyt Suoimen maaperään, on mitättömän vähäistä ja lähes kaikilla muilla on vastaavaa tuotantoa. Jos tuotteitten myynti Euroopan markkinoille estyy, päättyvät investoinnitkin Suomeen. Koulutetun työvoiman maastapakoa eivät piikkilangat ja muuritkaan voi estää. Silloin muuten loppuu eläkeläisiltäkin Suomessa leipä!
Euroskeptikko kiinnittää aivan oikein huomiota varmuusvarastoinnin, koulutusyhteistyö-ohjelmien, kehittämis- ja rakennerahastotoiminnan, työllisyys-yhteisöaloitteiden ja rajanaapuruushankketukien siunauksellisuuteen suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa ja kehittämisessä. Mikä onkaan suomalaisen elää ja liikkua yhä kansainvälistyvässä maailmassa. Tulevaisuus merkitsee aina haasteita ja mahdollisuuksia. Haasteet on tehty voitettavaksi ja mahdollisuudet hyödynnettäviksi.
Joidenkin perusluonteeseen kuuluu ajattelutapa "ei me kuitenkaan pärjätä - meitä kumminkin jymäytetään - ei meillä ole muilta mitään opittavaa - eikä meillä ole muille mitään annettavaa - ja kummiskin meille käy huonosti". Sillä ajattelutavalla ei ole itsenäisyyttä Suomelle koskaan hankittu - jotkut ovatkin väittäneet, että se vaan saatiin. Ei sitä ainakaan kyetä pitämään. Tällä ajattelutavalla ei tulevaisuutta rakenneta!
Kirjoituksesi hyvine perusteluineen ja asiallisine huomioineen oli harvinaista herkkua näillä palstoilla. Olen pitkälti samaa mieltä. Eihän yhteistyöhön osallistuminen vie Suomelta itsenäisyyttä. Euroopassa on opittu kantapään kautta että yhteistyö hyödyttää kaikkia. Sitomalla valtiot yhteen demokratian ja moniarvoisuuden nimissä sekä samalla laajentamalla taloudellisen hyvinvoinnin piiriä ehkäistään sotia paljon tehokkaammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Monelta jää tämä seikka huomiotta kun katse harhailee vain unionin sekavassa byrokratiassa ja demokratiavajeessa. Nykyinen EU ei ole missään nimessä valmis eikä kovin hyvin toimivakaan vaan uusia ratkaisuja ongelmien hoitamiseksi on alati etsittävä. Kuten usein demokraattisissa prosesseissa niin lopputulos yleensä jää laihanlaiseksi kompromissiksi johon kaikki ovat tyytymättömiä.
Ainakin matkustava suomalainen huomaa helposti paljon vahvuuksia joilla meikäläiset tulevat jatkossakin varmasti menestymään unionissa. Ensimmäisinä tulevat mieleen rauhalliset ja vakaat olot sekä korruptoitumaton poliittinen ja hallinnollinen järjestelmä. Myös koulutustasostaan suomalaiset voivat olla ylpeitä. Useimmat asiat toimivat Suomessa paremmin kuin unionissa keskimäärin. Toisaalta unioniin osallistuminen tarjoaa valtavia mahdollisuuksia talouselämälle, koulutusjärjestelmälle jne. Mahdollisuuksien hyödyntäminen on täysin omissa käsissämme joten pää pystyyn vaan.
Myöskin EU-tuntemus puutteellista. EU:n alainen valtio, jossa muut päättävät yksin puolestamme tai kanssamme erikseen, ei ole itsenäinen maa. Suomi on federalistien läpeensä johtama EU-vasallivaltio, eikä sen edustajat voi, eivätkä haluakaan edustaa omaa maataan.
Säädökset koskevat kaikkia, eikä sellaiseen monenkeskeisen päätöksen teon alainen maa ole omavaltainen! Enempää ei voi murentaa enää kuin kenties metsä-politiikassa! Muusta päättää EU.
EU:lla on liian paljon valtaa suhteessa kansallisvaltioihin, jotta nämä voisivat itsenäisesti, ITSE, asioistaan päättää. Tietenkin suuret maat ovat paremmassa asemassa, mutta sitä pahempi pienille maille! Jos ylikansallisen pakkovallan säädöksiä ei noudata, joutuu EY-tuomioistuimeen!
EU vei vapauden elintärkeissä kysymyksissä, kuten maataloudessa ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kaiken sen pienemmän ryppään mukana.
Koska EU/EMU toteutettiin perustuslainvastaisesti (infringement of constitution) eikä valtiosääntöä muutettu EU-todellisuutta vastaavaksi, riittää eroamiseen yksinkertainen eduskunnan enemmistö.
"Suomi Euroopan unionissa -perusteos" on melko kattava esitys EU:sta. Siinä sanotaan että yksinkertainen vastaus olisi EU:sta irtautumiseen, että tottakai voi. EU:n Jean monnet -professori Esko Antola tietää myös, että EU:sta voi erota, mutta siitä saattaa olla tätä ja tuota taloudellista haittaa; ettei mukamas ETA:n voisi palata. Jos joku ei halua hyvää tavaraa ostaa Suomesta, niin olkoon ostamatta. Mutta paras kaupankäynnin etu on oma päätäntävalta maamme omissa käsissä.
Eräs EU-kriittinen koulukunta esittää, että EU:sta ei voi Suomi "erota," koska ei ole laillisesti siihen milloinkaan liittynytkään - rikottiinhan siinä Suomen vanhan hallitusmuodon/perustuslain sisältöä, perustuslain säätämisjärjestystä ja EU:n sääntöjä vastaan, joiden mukaan liittyminen on toteutettava kunkin maan valtiosäännön mukaisessa järjestyksessä. Tämän mukaan ei ole toimittu ja mainitun 'koulukunnan' näkemys esittää johtopäätöksenään, että "Suomi ei ole Euroopan unionin jäsen" ja jos joku tahtoo siitä erota, hän myöntää, että Suomi on EU:n jäsen ja EU:sta ei heidän mukaansa voi erota, joten on vaan todettava että "Suomi ei ole EU:n jäsen." Mutta jos Suomi ei ole EU:n jäsen - kuten ei tuon näkemyksen mukaan ole kohta myöskään NATO:n jäsen - niin mitä huolta sitten on asioista? Suomi on EU:n jäsen, ei laillisesti, mutta on kuitenkin. Eroaminen EU:sta tapahtuu eroamalla EU:sta. Kenties nimenomaisesti ensinnäkin toteamalla liittyminen laittomaksi ja asettamalla sitä ajaneet poliitikot tutkintaan. Tätä vastaavan aloitteen tekemiseen tarvitaan kymmenen kansanedustajaa. Johdonmukaisesti EU:hun kriittisesti suhtautuneita kansan edustajia on eduskunnassa tällä hetkellä 1 edustaja (Vistbacka).
Suomen markan eli EU:hun liittymisvaiheessa voimassa olleen hallitusmuodon 72 §:n kumoamiseen tarvittavia lakiesityksiä ja päätöksiä riittävine enemmistöineen ei ole tähän päivään mennessä kuulunut. Sanotaan, että €uro on ainoa laillinen rahayksikkö Suomessa. Voisinkohan saada asiasta Suomea koskevan lakipykälän, paitsi tietysti EU:n lain. Suomen oma laki ei tunne euroa, koska kyseisen perustuslain kohdan muuttamista euroa koskevaksi tehtyä päätöstä ei ole kuulunut, eikä kuulunut pykälän ollessa voimassa samanaikaisesti EU/EMU-liitosten kanssa. EY/EU-jäsenyyshakemuksen tehneet ministerit ja presidentti Koivisto allekirjoittivat ehdoitta mm. rahaliitto EMU:n kaikkine kolmine vaiheineen, vaikka HM72§ olisi ensin ollut muutettava. Aisioista omilla nimillä puhuttaessa on jo pelkkä yritys kaataa hallitusmuoto maanpetos, ja sellaisena ankarasti rangaistava. Valtiokaappaus toteutui ja siitä olisi tehtävä sitä vastaava tutkimuspyyntö kuten on tehtykin. Eduskunnan oikeusasiamiehelle ei vastausten mukaan ainakaan kuulu päätöksenteon laillisuuden arvioiminen. Vastuunkantajia ei politiikassa tahdo löytyä.
Kansanäänestys ei 100%:llakaan riittäisi perustuslain pykälien kaatamiseen. Eipä edes niiden tulkintaan tai selittämiseen. Tarvitaan joko kiireelliseksi julistaminen tai asian jättäminen lepäämään seuraavien vaalien jälkeisten valtiopäivien ratkaistavaksi. On tosin syytä kysyä, riittääkö edes "lainmukainen" säätämisjärjestys siirtämään kansalle kuuluvan vallan, eli perustuslain ensimmäisten pykälien johdantoineen alistamiseen Euroopan yhteisöjen kaikki kansalliset lait ylittävän lain alle? Perustuslaki ja kansansuvereniteetti on kaikkien hyöty/haitta suhteiden yläpuolella. EU:sta on sitäpaitsi kansankokonaisuudelle ollut pelkkää tuhoisaa harmia ja haittaa. Ei edes vähäpäitöisimpänä törkeää valehtelua EU:sta jonain muuna kuin se todellisuudessa on. Unionin perusajatushan ei ole papereiden mukaan rauha, vaan yhteismarkkinat - kaiken järjen ja kohtuuden rajat ylittävä yksityinen voitonpyynti ja vallan keskittäminen globalistisesti yhä kauemmaksi yhä harvempiin käsiin.
Yhdysvalloissa on kaikki toisin. Sinne ei Bryssän haju tunnu, kuten Arizonan yliopiston professori Keijo Korhonen kirjoitti teoksessaan "Sattumakorpraali." Osavaltiolla on enemmän liikkumatilaa kuin tämän hetken EU-Suomella esim. maatalouspolitiikassa, joka on ehkä kaikin puolin olosuhteisiin parhaiten sovellettua toisin kuin Etelä-Euroopan pitkien kesien ehdoilla toteutettavaa ja niitä entisestään suosivaa EU-Suomen tasapäistämistä. Pienet EU-maat ovat sattumalta eri asemassa kuin suuret oleellisesti suurimpine ääntenpainotuksineen.(!) Suuret maat yhdistävät suuret ääntenenemmistönsä suurten etuja ajamaan. Suomen edustusto on akselirasvaa unionin päätöksenteon valonaroissa koneistoissa, jotka ovat kaiken valvonnan ja vastuun yläpuolella.
Suomen ylin lainsäädäntövalta, raha, ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä maatalouspolitiikka, jonka omavaraisuuden EU-Bryssel ensimmäisenä tuhosi tehdäkseen meidät riippuvaisemmaksi vallastaan, ovat ulkomaalaisten hallussa. EU:n perustuslakikonventin puheenjohtajistossa -esimerkiksi - ei ole ketään suomalaista.
Itsenäinen rahapolitiikka ei kuulemma ole suvereenisuuden tuntomerkki, vaikka se, (EKP kaiken vastuun ja valvonnan yläpuolella)joka päättää rahasta, voi päättää paljosta muustakin. Annettakoon jollekin valta painaa rahaa, niin hän ei välitä kuka säätää lait. Lait ja asetukset sekä raha tulevat suomeen pääsäntöisesti ulkomailta. Toiset taas väittävät että, eihän sitä koskaan olla itsenäisiä oltu mm. Neuvostoliiton pelon alaisuudessa sille myönnytyksiä antaen. Sekään ei riitä syyksi ilman pakkoa ja vastaetuja päätäntävallan ja ylettömien rahasummien luovuttamiselle ulkomaille. Maa on ollut EU:n nettomaksaja alusta alkaen. Onko Suomi siis itsenäinen kun sillä on vielä jäljellä vaakuna ja lippu?
Eräs pastori "itsenäisyyspäivänä" kaksi vuotta sitten Lahdessa, kotikaupungissani, Ristinkirkon pastori saarnaparvekkeelta käsin töräytti, että "Itsenäisyyden tuntomerkit ovat oma kieli, lippu ja vaakuna." Rahan menetyksestä oli tosin puhetta. Ensin ei ETA, sitten EU, sitten EMU mukamas vieneet itsenäisyyttä ja nyt väitetään, että EU:n liittovaltioituminen ja NATO-jäsenyys eivät veisi itsenäisyyttä. (liittovaltion osamaa ei ole valtio-opillisesti itsenäinen maa, vaikka kuinka tiedotusvälineet ja vallanpitäjät kuinka monta kertaa muuta väittäisivät). Valhe on päässyt valtaan ja monen rakkaus kylmennyt.
Oikea itsenäisyys on täysivaltaisuutta: muut eivät päätä asioista yhdessä kanssamme eivätkä puolestamme erikseen. Ylin lainsäädäntövalta, raha, itsenäinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, talouspolitiikka, maatalouspolitiikka on voitava toteuttaa ilman että joka pieneenkin yksityiskohtaan puututaan EY-tuomioistuimen uhalla maan rajojen ulkopuoleta. Juridisesti ja poliittisesti on tilanne sama, kuin jäsenenä entisessä Neuvostoliitossa tai Ruotsin vallan alaisuudessa. Tsaarinvallan aikaan oli Suomella itsenäisyys sisäisissä asioissaan.
Euro on vain yksi kohta, joka EU-kaappauksessa rikkoi Suomen perustuslakia, itsemääräämisoikeutta ja kansansuvereniteettioppia vastaan. Voiko EU:sta erota - siitä voidaan keskustella, mutta puheet itsenäisyydestä olisi aika haudata hatarana valheena. Pelätäänkö uutta itsenäisyystaistelua, joka on jo joka tapauksessa täydessä käynnissä.
Sen mittaisessa ylikansallisessa liittovaltiossa kuin EU on, eivät jäsenmaat ole itsenäisiä. Vallanpitäjä ovat valitsemallaan valheen tiellä loppuun saakka. YHTEISTYÖ vei Suomen itsenäisyyden ilman pakkoa ja vastaetuja. Irti EU:sta ollen, olisi maallamme vapaus. Oma raha, kauppa ja maatalous- ulko- ja turvallisuuspolitiikka ym.
Luulisin tekstin puhuvan puolestaan.
Kovin tuo Venäjä tsaarin ja Suomen Suuriruhtinaan suomalaisille suoma markka kaikertaa. Olihan tuo saksalaisen valuutan niminen rahayksikkö aikanaan oiva suurpoliittinen siirto nykäistä vielä Suomen ulkomaankaupassa kummittelevalta Ruotsin kruunulta maton alta. Ja kun sitä Snellman sitä Parolan nummella vielä niin kohteliain sanankääntein anoi.
No markkahan palveli ihan hyvin vaihdannan välineenä toistasataa vuotta. Sen merkitys ja arvo kulloinkin määräytyi sen mukaan, miten muut maat sen arvon noteerasivat. (aikanaanhan se oli tosin sidottu kullan kansainväliseen hintaan). Markkaa toki riepoteltiin aika-ajoin kuin lastu lainehilla.
Kauheasta marinasta huolimatta EU:sta saattaa tulla maalaisille maatalouspolitiikassa tuki ja turva. Saksassa, Ranskassa ja Englannissa on maanviljelijöillä yllättävän vankka asema. Ehkä kannattaisi etsiä yhteistyötahoja Euroopasta päin. Sattumakorppikorhosenkin olisi aiheellista antaa asintuntijaplaveluita tässä suhteessa. Eräs seikka on tehtävä kuitenkin selväksi. Vanha maalaisliittoperuinen Suomen maatalouspolitiikka oli tullut taloudellisesti ja poliittisesti tiensä päähän siitä riippumatta, liittyikö Suomi EU:öön tahi ei.
Ne papit siellä Lahdessa. Antaa heidän nyt olla ennen muuta Taivasten Valtakunnan ja sen itsemääräämisoikeuksien asiantunijoita.
Mitä sitten näihin perustuslakeihin tulee, meillä sellainen on ja sellaisen mukaan eletään. Perustuslakikeskustelussa on vähän kuin harvakseen tehdyissä virsikirjauudistuksissa. Kukin veisaa kumminkin omastaan!!!
Niin... Edellinen otsikkosi kertoo kaiken kyvystäsi asialliseen keskusteluun ja vapaaseen mielipiteiden vaihtoon. Uneksi vaan ja elä mustavalkoisessa maailmassasi. Suomen EU jäsenyys on ja pysyy...
Kyllä Patriootti on oikeassa esimerkiksi siinä, että Suomen maatalouspolitiikka oli tullut joka tapauksessa tiensä päähän jo ennen EU:n liittymistä. Ja EU:n liittymistähän kysyttiin suoraan kansalta historiallisella kansanäänestyksellä. Kansa sanoi - aivan oikein - KYLLÄ.
Jos Saksa, Englanti, Italia, Ranska, Espanja ja monet muut Euroopan maat eivät ole itsenäisiä, ei Suomenkaan tarvitse olla. Pääasia että kansalla on hyvä ja turvallinen olla.
Ajattele vaikka sitä, miten vakaa valuutta Euro on ollut, miten alhaalla on korkotaso? Muistele vaikka koto-Suomen helibor-korkoja 80-90 -lukujen vaihteessa...
On totta, että EU päättää monista asioista, mutta juuri siellähän me olemme mukana päättämässä niistä asioista! Tärkeisiin asioihin vaaditaan yksimielinen päätös, ja jos Suomi jostakin syystä äänestää suurten maiden tahdon mukaan, ei vika ole EU:n, vaan ihan Suomen omien päättäjien.
Kokonaisuutena Suomi ei ole koskaan lyhyen historiansa aikana ollut itsenäisempi kuin nyt EU aikana, jolloin Suomikin on voinut sanoa ihan omankin mielipiteensä kansainvälisiin asioihin.
Elä sinä EU-nukki ukki tätä päivää, ja jätä se tsaari sinne entisten aikonen aikaan.
Oman maan rahapolitiikan on oltava maan omissa käsissä, ilman emu-kriteereitä, joita Saksa ei itsekään kykene noudattamaan.
Tämä:
>Kauheasta marinasta huolimatta EU:sta saattaa<
>tulla maalaisille maatalouspolitiikassa tuki ja<
>turva. Saksassa, Ranskassa ja Englannissa on<
>maanviljelijöillä yllättävän vankka asema. Ehkä<
>kannattaisi etsiä yhteistyötahoja Euroopasta<
>päin. Sattumakorppikorhosenkin olisi<
>aiheellista antaa asintuntijaplaveluita tässä<
>suhteessa. Eräs seikka on tehtävä kuitenkin<
>selväksi. Vanha maalaisliittoperuinen Suomen<
>maatalouspolitiikka oli tullut taloudellisesti<
>ja poliittisesti >tiensä päähän siitä >riippumatta, liittyikö Suomi EU:öön tahi ei.<
Etpä taida itsekään uskoa puhettasi.
Ranska ja Englanti ovat yllättäen erikokoisia ja eritasoisen ääntenpainotuksen omaavia kuin Suomi. Siellä pidetään huoli kansallisista eduista toisin kuin mallioppilas Suomessa.
EU ei ole mikään pakko. Siitä voidaan ja tullaan
eroamaan.
Etkö sinä taivasten pölvästi tiedä, että EU:n lait ovat kansallisten lakien yläpuolella?
"EU on ja pysyy" koska muuta asiaa ei ole. Iltiksessä on väriä eikö vaan?
EU-ootti mahtoi olla oikeassa?
Neuvoa-antava kansanäänestys ei riitä ylimmän päätösvallan, rahan ja lainsäädäntövallan luovuttamiseen ulkomaille.
Sen päätöksen unionin päätöksentekoon "vaikuttamisesta" voidaan jättää vihdoinkin omaan arvoonsa.
Lipponen ainoastaan myötäilee vieraita vallanpitäjiä ja jopa Venäjän vallan aikana Suomella ei ollut sataatuhatta liuskaa ulkomailta tulleita direktiivejä.
Neuvoa-antava kansanäänestys kertoi Suomen kansan tahdon päättäjille. Ja täysin yksiselitteisesti. Kansa halusi Unioniin.
Meillä ei varmastikaan ollut 100000 liuskaa EU:n direktiivejä (joita siis olemme mukana säätämässä) Venäjän vallan aikana. Mutta olimme Venäjän vallan alla.
Ja myöhemmin Neuvostoliiton lähetystö hallitsi Tehtaankadulla.
Suomi on mukana säätämässä EU:n lakeja. Kuten mm. tupakan mainonnan kieltävää lakia, jota Saksa ja Britannia vastustivat.
Oman maan rahapolitiikan on hyvä olla osaavissa käsissä. 80-luvun loppu ja 90-luvun alku osoitti, miten Suomessa hoidettiin rahapolitiikkaa. Kukaan ei halua niitä aikoja takaisin. Ja onhan Suomella EU:n keskuspankissa oma johtajakin mukana. Korot ovat olleet jo vuosia alhaalla ja Euro on pitänyt hyvin pintansa.
Ei EU:ssa tosiaan ole pakko olla. Pitäisiköhän taas järjestää kansanäänestys?
Neuvoa-antava ei riitä perustuslain selittämiseen eikä tulkintaan, edes.
Kansa eli 40% kaikista äänioikeutetuista vastasi vallanpitäjien valheisiin.
Direktiivit olivat ennen liittymistä ja ovat edelleen olemassa ilman että päättäjämme voisivat (tai haluaisivatkaan niihin vaikuttaa).
Neuvostoliittoon ei liitytty, mutta EU:hun liityttiin. Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta EU kaikkine
NEUVOSTOINEEN, KOMISSAAREINEEN, TROIKKINEEN JA MINISTERI MOSCOVICEINEEN ON OLEMASSA!
Halojata halloo!, hannikainen. Elä tätä päivää!
Lopeta iltis-fraasien ja EU-propagandan jankkaaminen täysin väärille ihmisille!
Sen "yhteiseen pääätöksentekoon osallistumiseen" ja "sinne missä päätökset tehdään" mukaan pääseminsen kirotut fraasit voitaisiin jättää siinä vaiheessa, kun puhutaan, että Suomi ei EU:n lainsäädännön alaisuudessa, EKP-Frankfurtin rahapolitiikassa, ja unionisopimuksen osavaltiona ole itsenäinen maa.
Se rahapolitiikka, mitä 1990-luvulla tehtiin, oli eurokuntoon, eurokuriin liittyvää "hallittua" rakennemuutosta kaikkine kasinon markkinahanojen vapauttamisineen! Lamahan siitä seurasi.
EU:ssa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät entisestään. Siinä ei paljon korot paina. EU:n rahapoltiikkaan eivät edes markkinat luota. Euroon ei luoteta Saksassakaan.
Vieläkö sitä itketään EU-kansanäänestystä? Eiköhän olisi jo aikuisen ihmisen aika kohdata tosiasiat...
tietysti osoittaa seb verran ajattelua, että keksisit
oman nimimerkin. Jos polla ei riitä, niin pyydä apua
joltain keverilta.
Että ero onkin juuri siinä, että Unioniin Suomi halusi liittyä. Neuvostoliiton sulhasena olimme pakosta.
Onneksi EU on olemassa, ja Suomen on siellä muiden mukana hyvä olla.
ja kuuntele kansaa. Kyllä kansa tietää.
Suomi voi vaikuttaa ja vaikuttaa toki direktiiveihin, jatkuvasti.
Neuvostoliittoon ei todellakaan liitytty, vaan elettiin pakosta sulhaspoikana. EU:n liityttiin, kuten niin moni naapurimaammekin. Ja jatkuvasti lisää valtioita liittyy. Miksiköhän?
40% äänesti EY:n: Ei EU:n ja euron puolesta - se ei riitä edes perustuslakien selittämiseen tai tulkintaankaan!
Neuvostoliiton lähetystö ei hallinnut tehtaankadulta, koska maassa oli vapaa yhteiskunta ja uskottava puolueettomuus.
joskus perustella väitteitäsi paremmin - tai kirjoittaa kerrankin oman artikkelin, >jos voisit osoittaa seb verran ajattelua< ja >jos polla ei riitä, niin pyydä apua joltain kaverilta.
kuuntele kansaa. Kyllä kansa tietää: enemmistö ei ole koskaan kannattanut EU:hun liittymistä. Enemmistö on kriittistä: Ei sinisilmäisiä EU-nukkeja.
Niin, mikähän oli puolue- ja rahavallan liiton motiivi propagoidessaan törkein valhein EU:hun liittymistä ja nyt siellä pysyttelemistä?
Mikähän direktiivi ei ollut voimassa jo ennen meidän liittymistämme euroneuvostoliittoon? Sanopa yksi esimerkki, mihin direktiiviin on vaikutettu?
Suomi oli puolueeton Neuvostoliiton aikana. Sinä et ollut vielä syntynytkään. Raskas byrokratia-suurvalta ei kestä demokraattisena eikä säilytä korkeaa työllisyyttä eikä hyvinvointia.
Kolmas itsenäisyystaistelu näyttää olevan totta - halusimme tai emme. Suomen kansa ei ole hävinnyt yhtään taistelua olemassaolostaan. Suomi lähtee EU:sta pois ja sen jälkeen meillä on 100%_n ääntenpainotus omiin asioihimme ja voimme vapaasti toteuttaa hyvinvointipolitiikkaa ja tasaisempaa tulonjakoa.
haluta olla myöskään euroneuvostoliiton jäsenenä.
EU-kansanäänestys oli vain yksi asia: olluttta ja "männyttä" NYT ELETÄÄN TÄTÄ PÄIVÄÄ, HALOO!
Irti EU:sta, kiitos.
EU luulee omistavansa suomalaiset sielujaan myöten - mutta sieluja puolelleen ei se saa: koeta sinä elää tämän tosiasian kanssa.
Uusi alustus on lähetty 11.12. klo 12.01.
Se on jatkoa tämän alustuksen keskusteluun. TosiFaktaa.