Jos olisi olemassa Jumala, joka on sanellut Raamatun, niin miksi on olemassa satoja eri tapoja tulkita sitä? Jos minä olisin täydellinen olento, antaisin niin täydellisen ja yksiselitteisen kirjan, ettei sen tulkinnasta voisi tulla erimielisyyttä. Nyt on olemassa satoja kirkkoja ja lahkoja jotka tulkitsevat kirjaa eri tavoin. Eikö Jumala tarkempaan kirjalliseen tuotokseen pystynyt?
Jos Raamattu olisi Jumalasta.
-Ateisti-
10351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
täydellinen, niin hän on käytännöllinen taruolento. Peruskoulussakin oli vaikeuksia ja yläaste oli ylivoimainen. Siksi hän ei koskaan oppinut kirjoittamaan. Kaikki enenrgia meni luomakunnan suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Eitä ei tiedetä, mitä suunnittelutoimistoa hän käytti, mutta varmaa on ettei itse kaikkea kerinnyt suunnittelemaan. Toteutuksessakin piti olla tontut apuna.
vikaa ole,eikä ristiriitoja,ne on meissä ihmisissä,emme usko mitä on kirjoitettu,vaan selitämme suoria Jumalan teitä omilla ajatuksillamme ja sekoitamme näin Jumalan ajatukset,jotka taas ei ole meidän ajatuksiamme,sillä ne ovat niin paljon korkeammat kuin taivas on maasta tai leveäämmät,kuin itä on lännestä,emme anna Pyhän Hengen valaista aivojamme,että ymmärtäisimme Jumalan sanaa ja sen tarkoitusta meihin ihmisiin nähden.
Koska mitään mikä on kirjoitettu,ei ole selitettävissä kuin Pyhän Hengen kautta,siksi on tärkeää,että on voitelu ,joka avaa kirjoitukset,emmekä sitten enää ole kenenkään opetuksen tarpeessa,koska se voitelu opettaa kaikki,ja myös pysyy,jos sen saa!
on kymmeniä tuhansia tuhansia eri kirkkokuntia, suuntia ja ryhmiä joista kukin perustuu Raamatun tietyn kohdan/kohtien omanlaiseen ymmärtämiseen ja tulkintaan - kenellä se Pyhä henki on?
Jumalalla on ollut oma tarkoituksensa johtaessaan Raamatun sanan säilymisen meille.
Jokaisella eri ryhmällä on omia mielihalujaan, joita he liittävät Raamatun sanan ymmärtämiseensä.
Siksihän jo juutalaisissakin oli moittimista,joka on kerrottu Raamatussakin.
Raamatun eräs luotettavuuden tae on se, ettei siellä karteta kielteisen kuvan kertomista siihen uskovistakaan.
Onhan Raamatun mukaan luettavissa, että sen sanoma on oikeastaan aina ollut vastustajien säilytettävänä sukupolvilta seuraaville.
Yksi löytää samasta kirjasta kolminaisuuden, toinen ei. Yksi löytää lapsikasteen, toinen uskovien kasteen. Yksi löytää sapatin, toinen sunnuntain. Yksi löytää tempauksen, toinen ei. Yksi löytää naispappeuden, toinen ei. Jne. Onpa selkeää Jumalan sanaa!
Esm. jos tulee mielipide-eroja jostain opin alueesta,niin asian oikein ymmärtämiseksi pitää asia voida selvittää Raamatulla itsellään,ei ollenkaan omilla arveluilla tai oletuksilla,vaan jos asiaa ei voi Raamatulla selvittää siinä tilantessa,se on jätettävä päättämättä,ja rukoillen etsiä vatausta Raamatusta,niin kauan,että asia selkenee Raamatun sanan ja Hengen mukaisesti.
Esm. Joh 3:5."Jeesus vastasi: Totisesti totisesti minä sanon sinulle,jos joku ei synny vedestä ja Hengestä,hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."
Tämä on mm:ssa luterilaisessa opissa tulkittu järkiperäisesti,ei Raamatun mukaisesti.
Sana "vedestä" tulkitaan lapsikastevedeksi,täysin omavaltaisesti,pelkän olettamuksen ja päättelyn kautta saadaan tukemaan lapsikastetta.
Sensijaan,että tuo kyseinen sanan merkitys selvitettäisiin Raamatun kautta Raamatulla itsellään.
Koska siitä suoraan ei ilmene mistä vedestä Jeesus puhui?
Nyt haetaan Raamatun selitys tuolle "vedestä" sanalle.
Asiayhteys tuohon sanaan haetaan sillä perusteella,että on kysymys uudestisyntymisestä,ja nyt Jeesus sanoo."Joka ei synny "vedestä" ja Hengestä?
Tämä vesi siis liittyy ehdottomasti uudestisyntymisen mahdollisuuteen ylipäätänsä.
Luemme Joh 4:13,14,"Jeesus sanoi hänelle.Jokainen joka juo tätä vettä,tulee uudelleen janoiseksi,mutta joka juo sitä VETTÄ,jota minä hänelle annan,sille ei ikinä tule jano.Siitä vedestä,jota minä annan,tulee hänessä lähde,joka kumpuaa iankaikkiseen elämään ."
Toisessa kohdassa Raamattua Jeesus sanoo."Joka tahtoo,ottakoon ja juokoon elävän veden lähteestä ."
Näillä vesillä on kiistaton yhteys uudestisyntymiseen,Jeesus tarkoittaa sanalla "vedestä",juuri tätä,on kyse siitä vedestä jota Jeesus antaa jokaiselle joka tahtoo uudestisyntyä,ja siitä sydämestä,joka saa tätä elävää vettä tulee lähde myös,joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.
Näin sanan "vedestä" selittyy Raamatulla itsellään,eikä siis ole kenenkään ihmisen oppia vailla,vaan Pyhä Henki selvittää asian aivan selväksi ja kirkkaaksi,on vain kyse siitä,mitä me haluamme uskoa,järjellisiä selityksiä,vaiko Raamatun omaa selitystä asiassa kuin asiassa joka koskee Raamatun opillista puolta,josta tässä tapauksessa on kyse.
Toivottavasti ymmärsit mitä halusin tästä asiasta selvittää,miksi Ramattu pitää käsittää vain Raamatun itsensä kautta ja siihen on vain yksi avain,Pyhä Henki,ja lukijan nöyrä mieli Jumalan sanaa kohtaan !
Omaperäisesti tulkittuna se väännetään kastevedeksi,ja vieläpä lapsikastevedeksi,vaikka ei ole tavun vertaa mainittu mistään kasteesta,ja vielä vähemmin lapsista.
Paikalla oli kakasi aikuista miestä,Jeesus ja Nikodemus,joka sanoikin,että kuinka "vanhana" voi mennä äitinsä kohtuun ja syntyä uudelleen",eikä suinkaan lapsista puhuta mitään.
Tästä jokainen ajattelav voi selvästi päätellä,että mistään kastevedestä ei suinkaan ole kyse.
Tämä oli siis yksi esimerkki miten Raamattua tulkitaan väärin,ja miten sitä tulee selvittää Raamatulla itsellään,ei omilla taidoillaan oman sydämen aatoksilla !
Kiitos hyvästä selvityksestä; todella tarpeellinen , eikä vain
tähän kohtaan... Siunausta kaikille lukijoille!
elävästä elämästä kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Jumala itsekään ei sano kirjoitusten olevan kertomus täydellisyydestä, vaan ihmisten on itse opittava erottamaan hyvä pahasta:
5. Moos. 30:19
"Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte."
Hes. 20:25
"Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää,"
Myös Jeesus vertasi taivasten valtakuntaa peltoon kätkettyyn aarteeseen ja helmeen, jotka löysi. "Pelto on maailma!" Jumalan valtakunta, kallis helmi, Kristus Jeesus, on maailmaan kätkettynä ja kanssamme "joka päivä maailman loppuun asti." Löytämisen iloa Sinullekin!
Jumala ei tahdo ihmisistä robotteja vaan että yksilöllisinä ihmisinä vapaaehtoisesti antaudumme Hänelle sovintotyön armoon, jossa synnit ja rikkomukset saadaan anteeksi, ja siten tulemme elävään suhteeseen joka on toimivaa ja vuorovaikutteista.
Raamatun ydin ei ole Raamattu itsessään vaan Hän josta Raamattu puhuu ja joka ilmoittaa itsensä Raamatun kautta.
Entäpä jos tulkintojen moninaisuus on myöskin koetus, jossa voimme kasvaa lähemmäs Häntä ristiinnauliten lihallisen mielemme ja kasvaen Kristuksen rakkauteen, evankeliumin totuudessa?
Koetus ilmaisee ketkä tahtovat kokosydämisesti lähestyä Herraansa ja elää Hänet todeksi, ketkä mieluummin korostavat tulkintojaan ja juuttuvat niihin, puolustellen lihallista asennettaan oikeaoppisuudella.
1.Kor.11:19.
"Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi
ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen."
- - -
Käsitän asian niin, että on Jumalan tahto juuri Raamatun kautta herättää meitä etsimään Häntä, josta Raamattu puhuu. Vain tällä tavalla voimme saada sitä Kristukseen kätkettyä tietoa ja viisautta (Kol.2:3 ja 3:3) jossa Raamattu ruokkii meitä, ollen elävää Jumalan sanaa. Juutalaisen ajan parhaille raamatuntuntijoille, jotka tunsivat Kirjoitukset hyvinkin tarkkaan, Jeesus sanoi: te eksytte koska ette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Kirjoituksia ei voi tuntea ulkopuolella Jumalan. Näin ollen Raamatun oikea tehtävä on saattaa uskovainen yhä riippuvaisemmaksi Kristuksesta, joka on Raamatun tosi sisältö, jotta eläisimme kristillistä elämäämme "voittosaatossa Kristuksessa" ja voisimme joka paikassa tuoda ilmi hänen tuntemisensa tuoksun (2.Kor.2:14).
Olen jostakin lukenut että Paavalin käyttämä kuva voittosaatosta on roomalaisesta sotakulkueesta jossa voitettuja vankeja kuljetettiin voittajiensa kunniaksi. Vangit joutuivat kantamaan käsissään suitsutusastioita joista nouseva tuoksu julisti heidän vangitsijoidensa voittoa.
Kristitylle tämä ei ole vastentahtoinen vaan ihana päämäärä, koska voittajamme on Kristus, suloinen Herra. Tarkoitus on että jokainen elämänalueemme saisi tavallaan kantaa tuollaista suitsutusastiaa, todistuksena että olemme tämän asian antaneet Herran hallintavaltaan ja tässäkin nöyrtyneet Hänen tahtoonsa, jolloin elämämme on todistuksena Hänestä jonka omaisuutta olemme.
Sopiikin kysyä, missä määrin tämä toteutuu kristillisessä elämässämme tänään?
Tosiasia on että Kristus on yksi ja jakamaton. Kaikilla Hänen omillaan on yhteys, kuuluvatpa mihin kirkkokuntaan tahansa. Tätä yhteyttä ei tarvitse luoda koska se on jo olemassa, kuten samaan puuhun kuuluvat oksat ovat osalliset samasta elämästä, mutta ongelmana on että yhteyttä ei aina tiedosteta eikä eletä todeksi. Esteenä on kiintymys omiin kirkollisiin perinteisiin ja opillisiin tulkintoihin väärällä tavalla, niin ettei enää täysin eletä todeksi Häntä joka on opin varsinainen ydin ja keskeisin sisältö, itse pelastus.
- - -
Jokainen kristillinen kirkkokunta, seurakunta ja yhteisö tunnustaa saman opin, sen, mikä kristinuskossa on keskeisintä. Jeesuksen syntyminen neitseestä ihmiseksi, että Jeesus on lihaan tullut Kristus, elävä Jumalan Poika ja tosi Jumala. Samoin että Hän kuoli ristillä syntiemme tähden ja nousi ylös, niin että Hänen sovintoverensä kautta on anteeksiantamus ja tie Jumalan yhteyteen, tämä sovintoteko on ainoa edellytys pelastukseen ja ohi tämän ei pelastusta voi olla. Myös kolmiyhteys tunnustetaan - Isä, Poika, Pyhä Henki - vaikka sitä eri kirkkokunnissa ja yhteisöissä ehkä määritellään eri tavoin. Kun olemme saaneet syntimme anteeksi ja tunnustamme Jeesuksen Herrana silloin olemme osalliset Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä katsomatta siihen osaammeko asiaa määritellä vai emme. Silloin meillä myöskin on yhteys Kristuksessa joistain tulkinnallisista erimielisyyksistä ja vähäisempien oppikysymysten erilaisuuksista riippumatta.
Itse koen olevani aivan samalla tavalla kotona niin babtistien, helluntailaisten kuin luterilaistenkin veljieni ja siskojeni parissa, sekä kaikkien niiden, joissa Jeesuksen vastaanottamisen kautta on sama Henki, kuulumme nimellisesti mihin yhteisöön tahansa. Vaikka itse kuulun vapaaseurakuntaan minun kristillinen identiteettini ei ole niinkään vapaakirkollinen, identiteettini perustuu Kristukseen, joka on yksi ja jakamaton, ja tätä Jumalan lasten yhteyttä tahdon elää todeksi myös vapaaseurakunnasta käsin.
Paikkakunnallamme on useina vuosina järjestetty kesäisin yhteisiä telttakokoussarjoja metodistiseurakunnan, helluntaiseurakunnan, vapaaseurakunnan ja luterilaisen kirkon kesken.
Niin maallikkopuhujat kuin palkatut työntekijätkin vierailevat aika ajoin puhumassa toisissa seurakunnissa.
Hiljattain oli vapaaseurakunnassa babtisti puhumassa, usein on käynyt myös luterilaisia pastoreita sekä puhujina että kuuntelijan puolella, itse olen myöskin ollut puhumassa luterilaisen kirkon sanan ja rukouksen illoissa.
Tätä on tosi Kristuksen seurakunta.
Francis Schaeffer sanoo eräässä kirjassaan että kristillisten yhteisöjen moninaisuus on maailmalle suurempi todistus Kristuksesta jos ihmiset saavat nähdä että olemme keskenämme erimieltä rakkaudessa, kunnioittaen ja tehden yhteistyötä erilaisista näkemyksistä huolimatta, ja että juuri tässä parhaiten tulee esiin keskinäinen rakkaus joka osaltaan laittaa ihmiset etsimään Häntä itseään, ollen todistuksena Jeesuksen todellisuudesta.
Emmehän julista itseämme vaan Häntä (2.Kor.luku 4).
Aito kristillinen yhteys ei ole organisatorista ja rakennettua vaan perustuu sisälliseen todellisuuteen ilmaisten Jumalan tekoja ja Hänen mielenlaatuaan.
- - -
Jos olisit täydellinen olento tekisit kuten täydellinen olento tekee. Nyt olet vajavainen olento, joka rajallisuudessaan päättelee kuinka tekisi, jos olisi täydellinen olento.
Siis se mitä tekisit, jos olisit täydellinen olento kuten nyt ajattelet että täydellinen olento on, on vajavaisuutta, koska sellaista täydellistä olentoa ei ole muualla kuin mielikuvituksessa, vajavaisen ihmisen ajattelussa ja päättelyssä.
Mielikuvituksemme ulkopuolella on Hän joka oikeasti on täydellinen.
Kristillinen elämä perustuu Pyhän Hengen synnyttämään haluun tuntea Hänet ja tuntea Hänet sellaisena kuin Hän todellisesti on.
Annatko itsessäsi syntyä sellaisen halun?
hyvästä kirjoituksesta,Kiitos !