Kolminaisuusppi ja sen paradoksit osa 1.
Kolminaisuusoppi on itsessään hyvin epälooginen, joten sitä ei voi järjellä ymmärtää eikä järkevästi selittää. Tämän myöntävät kaikki teologitkin. Selittämisen vaikeudesta kertoo mm. se, että yhtäältä sanotaan kolminaisuuden persoonien olevan yhtä iankaikkisia ja toisaalta kuitenkin todetaan että Poika on "isästä iankaikkisuudessa syntynyt". Synnyttäjä ei voi loogisesti ajatellen olla saman ikäinen kuin synnytetty, olkoonkin että tässä tapauksessa 'aikaero' saattaisi olla hyvinkin pieni.
Pyhän Hengen sanotaan olevan persoona, joka ei kuitenkaan ole koskaan syntynyt, vaan joka "lähtee Isästä ja Pojasta". Tätäkään ei voi millään logiikalla perustella. Ortodoksit eivät sitäpaitsi allekirjoita mainintaa "ja Pojasta", heidän mukaansa Pyhä henki lähtee vain Isästä. Uskonpuhdistajienkin kesken oli erilaisia käsityksiä siitä, onko kolminaisuus eri persoonien reaalista ykseyttä vai koskeeko se ainoastaan nimitysten ykseyttä. Jälkimmäisen käsityksen Luther tuomitsi harhaopiksi, mutta vakuuttavia raamatullisia perusteita tuomiolle hän ei esittänyt.
Eräs kummallisuus on sekin, että alkujaan (ja yhä vieläkin) selitettiin Kristuksessa olevan kaksi luontoa, mutta kun Pyhä Henki myöhemmin liitettiin mukaan jumaluuteen, alettiin puhua jumaluuden kolmesta persoonasta. Persoonalla ei kolminaisuusopissa kuitenkaan tarkoiteta itsenäistä ja erillistä olentoa, vaan jonkinlaista jumaluuden mystistä olemuspuolta, joka on sekä itsenäinen että erillinen mutta samalla erottamattomassa yhteydessä johonkin muuhun. Herää kysymys, miksi ei yhtä hyvin olisi voitu puhua jumaluuden kolmesta luonnosta? Miksi dogmista piti tehdä näin sekava? Olisiko kirkon byrokraattinen jäykkyys vaikuttanut tässä asiassa? Uusia dogmeja oli lupa tehdä, mutta entisiä ei saanut muuttaa!
Luterilaistenkin kesken on kiistelty siitä, voidaanko sanoa: "Jumala kuoli ristillä." Toisten mukaan pitäisi sanoa vain, että Jeesus kuoli ristillä.
Jumalan kuolema on jo ajatuksenakin peräti kummallinen! Jos Jumala, joka ylläpitää koko universumia, kuolisi, universumi lakkaisi olemasta ja sen mukana kaikki muukin. Ja sitäpaitsi - Jumalahan on kuolematon!
1 Tim. 6:16 "... jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä - hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen."
Ensimmäinen käsky kieltää tekemästä minkäänlaista jumalankuvaa. Jos Jeesus olisi sama kuin tämä ainoa Jumala, siitä loogisesti seuraisi myös, että kaikki kirkkokunnat syyllistyisivät tämän käskyn rikkomiseen!
Dogmatiikka ja paradoksit.
Valen-Sendstad kirjoittaa kirjassaan Kristillinen dogmatiikka:
"Jeesuksen Kristuksen persoonassa tapahtuu siis tosi jumalallisen ja tosi inhimillisen luonnon salattu yhtyminen . Luonto ymmärretään kokoavaksi ilmaisuksi kaikelle, mikä koskee ihmistä tai Jumalaa."
"Jeesuksen persoonassa ei jumalallista ja inhimillistä luontoa voi jakaa, vähentää, irrottaa eikä sekoittaa. Kaikessa mitä Jeesus tekee Jumalana, hän on samalla ihminen. Kaikessa mitä hän tekee ihmisenä, hän on samalla Jumala. Jeesuksen kuollessa myös Jumala kärsi ja kuoli Pojassaan. Tätä paradoksia ei voi torjua."
Sendstad viittaa myös raamatunkohtiin jotka puhuvat Jeesuksen alamaisuudesta Isälle ja hänestä palvelijana ja toteaa:
"Tämä on dogmatiikan vaikeimpia kysymyksiä ajateltaessa niitä rinnakkain Jeesuksen jumaluuden kanssa. Siksi on ajateltu, että Jeesus täällä maan päällä ollessaan tyhjensi itsensä , niin ettei hänellä ollut kaikkia jumalallisia ominaisuuksia (kenoosis-oppi). Vaikka on oikein tehdä ero Jeesuksen tyhjentymisen tilan ja hänen korotuksensa tilan eli maanpäällisen ja taivaallisen tilan välillä, ei ole kuitenkaan mitään perusteita tulkita tätä niin, että se joutuu ristiriitaan sen kanssa, mitä kauttaaltaan sanotaan hänestä tosi Jumalana ja tosi ihmisenä."
Helpommin sanottu kuin tehty! Hän tuo myös esiin lisää paradokseja:
"Hänelle on hänen maallisessa elämässään annettu kaikki valta (Joh 13:3; 3:35; Hebr 2:8; Joh 5:21). Samalla hänellä on rajallinen valta (Joh 5:19-30; 19:11; Luuk 22:43). Hän on kaikkitietävä (Joh 3:11-13; 2:25; 4:18,39; Matt 12:40; 20:18-19; 21:2-3; 26:2,24,45) ja hänen tietonsa ovat rajalliset (Luuk 2:52; Mark 13:32). Hän on maallisessa elämässään kaikkialla läsnä (Joh 3:13; 1:49) mutta samalla hänen olemisensa rajoittuu niihin paikkoihin missä hän liikkuu.
Tosi ihmisyydellä ei kuitenkaan itsestään ole jumalallisia ominaisuuksia, vaan Jumala antaa tai ilmoittaa ne (Joh 17:2; 3:35). Jeesuksen inhimillinen luonto saa Jumalallisen kirkkauden aina Isän kädestä ja hän käytti sitä vain Isän niin tahtoessa... (Joh 13:13-14; 5:19-20; Matt 8:16-17; Fil 2:5-8)".
Ei ole ihme, etteivät kaikki teologit ole kakistelematta nielleet kaksiluonto-oppia. Valen-Sendstad toteaakin: "Tätä kaksiluonto-oppia on uudempana aikana kritikoitu ankarasti. Liberaaliteologiassa Raamatun puheen Kristuksen jumaluudesta ajateltiin vain ilmaisevan hänen eettistä ohjelmaansa ja sen täydellistä sopusointua jumalan tahdon kanssa. Eksistentialistisessa teologiassa se tulkitaan mytologiaksi, jonka tarkoituksena on auttaa ihmistä sisäisesti kohtaamaan Jumala."
Kolminaisuusoppi on itsessään hyvin epälooginen, joten sitä ei voi järjellä ymmärtää eikä järkevästi selittää. Tämän myöntävät kaikki teologitkin. Selittämisen vaikeudesta kertoo mm. se, että yhtäältä sanotaan kolminaisuuden persoonien olevan yhtä iankaikkisia ja toisaalta kuitenkin todetaan että Poika on "isästä iankaikkisuudessa syntynyt". Synnyttäjä ei voi loogisesti ajatellen olla saman ikäinen kuin synnytetty, olkoonkin että tässä tapauksessa 'aikaero' saattaisi olla hyvinkin pieni.
Pyhän Hengen sanotaan olevan persoona, joka ei kuitenkaan ole koskaan syntynyt, vaan joka "lähtee Isästä ja Pojasta". Tätäkään ei voi millään logiikalla perustella. Ortodoksit eivät sitäpaitsi allekirjoita mainintaa "ja Pojasta", heidän mukaansa Pyhä henki lähtee vain Isästä. Uskonpuhdistajienkin kesken oli erilaisia käsityksiä siitä, onko kolminaisuus eri persoonien reaalista ykseyttä vai koskeeko se ainoastaan nimitysten ykseyttä. Jälkimmäisen käsityksen Luther tuomitsi harhaopiksi, mutta vakuuttavia raamatullisia perusteita tuomiolle hän ei esittänyt.
Eräs kummallisuus on sekin, että alkujaan (ja yhä vieläkin) selitettiin Kristuksessa olevan kaksi luontoa, mutta kun Pyhä Henki myöhemmin liitettiin mukaan jumaluuteen, alettiin puhua jumaluuden kolmesta persoonasta. Persoonalla ei kolminaisuusopissa kuitenkaan tarkoiteta itsenäistä ja erillistä olentoa, vaan jonkinlaista jumaluuden mystistä olemuspuolta, joka on sekä itsenäinen että erillinen mutta samalla erottamattomassa yhteydessä johonkin muuhun. Herää kysymys, miksi ei yhtä hyvin olisi voitu puhua jumaluuden kolmesta luonnosta? Miksi dogmista piti tehdä näin sekava? Olisiko kirkon byrokraattinen jäykkyys vaikuttanut tässä asiassa? Uusia dogmeja oli lupa tehdä, mutta entisiä ei saanut muuttaa!
Luterilaistenkin kesken on kiistelty siitä, voidaanko sanoa: "Jumala kuoli ristillä." Toisten mukaan pitäisi sanoa vain, että Jeesus kuoli ristillä.
Jumalan kuolema on jo ajatuksenakin peräti kummallinen! Jos Jumala, joka ylläpitää koko universumia, kuolisi, universumi lakkaisi olemasta ja sen mukana kaikki muukin. Ja sitäpaitsi - Jumalahan on kuolematon!
1 Tim. 6:16 "... jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä - hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen."
Ensimmäinen käsky kieltää tekemästä minkäänlaista jumalankuvaa. Jos Jeesus olisi sama kuin tämä ainoa Jumala, siitä loogisesti seuraisi myös, että kaikki kirkkokunnat syyllistyisivät tämän käskyn rikkomiseen!
Dogmatiikka ja paradoksit.
Valen-Sendstad kirjoittaa kirjassaan Kristillinen dogmatiikka:
"Jeesuksen Kristuksen persoonassa tapahtuu siis tosi jumalallisen ja tosi inhimillisen luonnon salattu yhtyminen . Luonto ymmärretään kokoavaksi ilmaisuksi kaikelle, mikä koskee ihmistä tai Jumalaa."
"Jeesuksen persoonassa ei jumalallista ja inhimillistä luontoa voi jakaa, vähentää, irrottaa eikä sekoittaa. Kaikessa mitä Jeesus tekee Jumalana, hän on samalla ihminen. Kaikessa mitä hän tekee ihmisenä, hän on samalla Jumala. Jeesuksen kuollessa myös Jumala kärsi ja kuoli Pojassaan. Tätä paradoksia ei voi torjua."
Sendstad viittaa myös raamatunkohtiin jotka puhuvat Jeesuksen alamaisuudesta Isälle ja hänestä palvelijana ja toteaa:
"Tämä on dogmatiikan vaikeimpia kysymyksiä ajateltaessa niitä rinnakkain Jeesuksen jumaluuden kanssa. Siksi on ajateltu, että Jeesus täällä maan päällä ollessaan tyhjensi itsensä , niin ettei hänellä ollut kaikkia jumalallisia ominaisuuksia (kenoosis-oppi). Vaikka on oikein tehdä ero Jeesuksen tyhjentymisen tilan ja hänen korotuksensa tilan eli maanpäällisen ja taivaallisen tilan välillä, ei ole kuitenkaan mitään perusteita tulkita tätä niin, että se joutuu ristiriitaan sen kanssa, mitä kauttaaltaan sanotaan hänestä tosi Jumalana ja tosi ihmisenä."
Helpommin sanottu kuin tehty! Hän tuo myös esiin lisää paradokseja:
"Hänelle on hänen maallisessa elämässään annettu kaikki valta (Joh 13:3; 3:35; Hebr 2:8; Joh 5:21). Samalla hänellä on rajallinen valta (Joh 5:19-30; 19:11; Luuk 22:43). Hän on kaikkitietävä (Joh 3:11-13; 2:25; 4:18,39; Matt 12:40; 20:18-19; 21:2-3; 26:2,24,45) ja hänen tietonsa ovat rajalliset (Luuk 2:52; Mark 13:32). Hän on maallisessa elämässään kaikkialla läsnä (Joh 3:13; 1:49) mutta samalla hänen olemisensa rajoittuu niihin paikkoihin missä hän liikkuu.
Tosi ihmisyydellä ei kuitenkaan itsestään ole jumalallisia ominaisuuksia, vaan Jumala antaa tai ilmoittaa ne (Joh 17:2; 3:35). Jeesuksen inhimillinen luonto saa Jumalallisen kirkkauden aina Isän kädestä ja hän käytti sitä vain Isän niin tahtoessa... (Joh 13:13-14; 5:19-20; Matt 8:16-17; Fil 2:5-8)".
Ei ole ihme, etteivät kaikki teologit ole kakistelematta nielleet kaksiluonto-oppia. Valen-Sendstad toteaakin: "Tätä kaksiluonto-oppia on uudempana aikana kritikoitu ankarasti. Liberaaliteologiassa Raamatun puheen Kristuksen jumaluudesta ajateltiin vain ilmaisevan hänen eettistä ohjelmaansa ja sen täydellistä sopusointua jumalan tahdon kanssa. Eksistentialistisessa teologiassa se tulkitaan mytologiaksi, jonka tarkoituksena on auttaa ihmistä sisäisesti kohtaamaan Jumala."
Vastaukset 12
Vanhimmat
Katso esim. Raamatun isosta tietosanakirjasta, mitä Pyhällä Kolminaisuudella tarkoitetaan lyhyesti ottaen.
Pidätkö sitä kummallisena, että Jumaluus on sinulle vaikeatajuista ? ja esim. kuolleista ylösnousemus on ihan ymmärrettävä asia ? Mutta ei Pyhä Kolminaisuus niin mene kuin kirjoituksesi antaa ymmärtää.
Asko Kariluoto kirjoittaa kirjoissaan hyvin selkeästi nimenomaan Raamatun jakeita käyttäen, mitä virheitä jehovantodistajien Pyhään Kolminaisuuteen liittyvissä opeissa ja käsityksissä on, kirja on kirjastoissakin.
Ennenhän jehovalahkon emolahkon perustaja Russell kirjoitti myös nimenomaan, että Pyhä Henki on persoona. Mutta myöhemmissä lahkon kirjoissa on esim. ilmestyskirjan enkeli Mikael sanottu jossain kirjassa paaviksi, toisessa kirjassa Mikael saatetaan sanoa Jeesukseksi. En ihmettele, että olet ihmeissäsi.
Lahko on myös väärentänyt raamattulaitokseensa Joh. 1:1:n, mikä on monen oppineen mielestä tärkeä jae Pyhän Kolminaisuuden osalta. Lahko on kaiken huipuksi laatinut väärennettyjä lähdeviitteitäkin väärennyksensä tueksi. Niistä on yksi lista aaac:n uutisissa vartiotorniseuran takaa, linkki sivun www.jttuki.info yläreunassa.
Jatkoa aiheesta Kolminaisuus.
Kolminaisuusopin selitysyrityksiä.
Näitä esittelee lyhyesti seuraava sfnet/kristinusko- keskusteluryhmään lähetetty kirjoitus.
Kolminaisuusoppi muotoiltiin jakamattoman kristikunnan kirkolliskokouksissa ja saatiin perusteiltaan nykyiseen asuunsa viimeistään viidennessä konsiilissa Khalkedonissa vuonna 553. Jo tuolloin kirkolliskokouksen isät totesivat muotoilleensa "Pyhän Hengen ohjaamina ja valaisemina" Jumalan olemusta kuvaavan paradoksin. Pelkkä kolminaisuusopin olemassaolo sulkee pois sen, että opin voisi alistaa kielenfilosofisen loogisen määrittelyn pelisääntöihin. Oppi itsessään on paradoksi, jota ei voi selittää.
Tästä huolimatta jo kirkkoisistä aina moderneihin teologeihin kolminaisuusoppia on pyritty selittämään. Termillä perikoreesi on haluttu kuvata sitä, miten persoonat jakavat kukin toistensa "elämän" säilyttäen kuitenkin oman yksilöllisyytensä. Perikoreesin yhteydessä puhutaan usein "olemisen yhteydestä". Appropriaatiolla taas halutaan ilmaista se, että Jumalan kolme eri persoonaa näyttävät kukin korostuvan Jumalan toiminnassa pelastushistorian eri vaiheissa. Mutta kuitenkin siten, että kaksi muuta persoonaa ovat mukana toiminnassa. Esim. lunastuksessa Pojan persoona korostuu, mutta sekä Isä että Henki ovat yhtä paljon mukana lunastustyössä.
Gregorios Nyssalainen yritti selittää Kolminaisuutta sillä, että vaikka Jaakob, Johannes ja Pietari ovat kolme saman ihmisluonteen ilmentymää, heillä on yhteinen ihmisyys. Gregorioksen yritys kuitenkin kaatuu siihen, että Jaakob, Johannes ja Pietari ovat selkeästi kolme eri ihmistä, mikä ei sovi kolminaisuusopin tulkintaan.
Augustinus taas selitti Kolminaisuutta psykologisten analogioiden avulla. Augustinuksen mukaan ihmisen mielessä - joka on luomakunnan kruunu ja luomisen huippu - on "Kolminaisuuden jälkiä": mieli, tieto ja rakkaus. Ja jos ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, niin hänen ihmismielensä tulee analogisesti kuvata Jumalaa. Ja nuo kolme ominaisuutta taas kuvaavat Jumalan kolmea persoonaa. Ihmismielen moniulotteisuus aiheuttaa Augustinuksen mallille omat ongelmansa.
Tällä vuosisadalla elänyt merkittävä teologi Karl Barth selitti Kolminaisuutta ilmoituksesta käsin. Hänen mukaansa Kolminaisuusoppi tekee mahdolliseksi ja todelliseksi ilmoituksen syntiselle ihmiskunnalle:
1) Jumala ilmoittaa itsensä.
2) Isä ilmoittaa itsensä Pojan kautta.
3) Pyhä Henki on "ilmoitukseksi tuleminen". Ei riitä, että Isä iloittaa itsensä Pojan kautta, vaan jonkun - siis Pyhän Hengen - avulla tuo ilmoitus tunnistetaan Jumalan ilmoitukseksi itsestään. Barth sitoo Kolminaisuusopin hyvin kiinteästi oppiin Jumalan itseilmoituksesta, joka on keskeinen kristillinen dogmi. Ongelma tässä mallissa on varmaan nimenomaan tuossa päättelyketjussa: On oppi ilmoituksesta, jota ei voi olla ilman oppia Kolminaisuusopista.
Oman aikamme amerikkalaisen teologin Robert Jensonin mukaan kolminaisuusoppi identifioi kristittyjen Jumalan ja antaa hänelle nimen - ja tekee sen sopusoinnussa Raamatun kanssa. "Jumala on se, joka herätti Israelin Jeesuksen kuolleista. Teologian varsinainen tehtävä on selvittää, miten voisimme mielekkäällä tavalla tulkita tämän lauseen. Eräs näistä tavoista on tuottanut kirkon kolminaisuusoppiin liittyvän kielenkäytön ja ajattelun." (McGrath: Kristillisen uskon perusteet, s. 331.) Jensonin mukaan Kolminaisuus on teologisen erittelyn väline, joka pakottaa meidät täsmällisyyteen, kun keskustelemme Jumalasta.
Myös meidän aikamme teologi John Macquarrie on esittänyt kolminaisuusopista oman selityksensä ja tulkintansa. Sen mukaan Isä tulee ajatella "alkuolemisena", joka on perimmäisen olemisen akti tai energia, joka on kaiken olevan ja olemisen mahdollisuuksien lähde. Pojan taas tulee ymmärtää olevan "ilmaisevana olemisena", jonka kautta alkuolento ilmaisee itsensä tässä olentojen maailmassa. Pyhä Henki on "yhdistävä oleminen", joka ylläpitää ja tarpeen tullen elvyttää Olemisen yhteyden toisten olioiden kanssa. Malli on selkeän eksistentialinen ja sen ongelmat ovat siinä, että persoonien tehtävät tuntuvat keinotekoisilta ja vanhoja ongelmallisia malleja toistavilta. Toisaalta eksistentialismi tuo sen lähelle ihmisyksilöä itseään.
Tässä muutama Kolminaisuutta selittävä malli, joissa kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Tämä johtunee pääosin siitä, että oppia ei voida loogisesti selittää. Uskoisin kaikkien olevan lähes yksimielisiä siitä.
Kokonaan toinen kysymys on sitten se, pitääkö tuotaa oppia kyetä selittämään loogisella tavalla kielenfilosofian määritteillä. Opin tarkoitus on pyrkiä kuvaamaan Jumalaa, jota ihmisen on mahdotonta täysin ymmärtää tai kyetä kuvaamaan. Kristinusko pitää sisällään monia muitakin oppeja, joita ei pysty logiikan sääntöjen puitteissa selittämään. Hyväksyessään kristillisen maailmankatsomuksen ja -kuvan täytyy samalla hyväksyä tuo tosiasia: Logiikka ei kristinuskon tasolla - eikä yleensäkään pyrittäessä kuvaamaan jotain uskonnollista abstraktiota - toimi.
Lainaus M.Peltolan sivulata ( Ei JT)
Kuuluisiko kolminaisuuden käsittely ennemmin Jumaluus- tai kristinusko-palstalle, eiväthän jehovantodistajat vielä usko kolminaisuuteen.
Tekisit mielestäni fiksummin jos tekisit aloituksen jommalle kummalle noista palstoista, ja sen jälkeen laittaisit tänne linkin ja pyytäisit lukijoita osallistumaan keskusteluun siellä.
Vai onko kyseessä sittenkin operaatio savuverhon levitys, jolla pyrit osoittamaan jonkin muun uskomuksen puutteita jotta Vartiotorniseuran kummallisuudet jäisivät hetkeksi pois valokeilasta?
Onko tästä aiheesta keskustelu kielletty tällä palstalla? Kuka sen määrää? JT eivät usko kolminaisuuteen onkon siksi väärää todistaa kolminaisuus vääräksi tällä palstalla?
Olen yrittänyt tehdä aloituksia esim. Ortodoksi palstalle mutta aloitukseni poistetaan heti! Miksi? Sheriffi on ortodoksi! Miten kävisi JT palstan jos Sheriffi olisi JT? Kaikki JT vastaan olevat kirjoitukset poistettaisiin myös välittömästi!
Onhan se harmi, ettei jt-palstalla ole jt-modea. Mistähän se voisi johtua? Liittyisikö se siihen, ettei kukaan jt uskalla rikkoa jt-seuran sääntöjä netin suhteen? Ainakaan ihan julkisesti.
En ole kieltoa nähnyt joten ei se käsittääkseni kiellettyä ole. Olen vaan sitä mieltä että mikäli haluat keskustella kolminaisuudesta, niin se sopisi paremmin Jumaluus-palstalle. Jos jt:t uskoisivat kolminaisuuteen, niin siitä keskustelu sopisi paremmin tälle palstalle.
"onkon siksi väärää todistaa kolminaisuus vääräksi tällä palstalla?"
Et sinä pysty todistamaan kolminaisuutta vääräksi, mutta eivät muutkaan kykene sitä oikeaksi todistamaan. Kumpaakin näkemystä voidaan kyllä perustella esittämällä jakeita Raamatusta, muttei ne vielä riitä asiaa kiistattomasti todistamaan. Todistamiseen tarvittaisiin Jumalan selkeä ilmoitus eikä sitä ole nyt käytettävissä.
Tämä siis minun käsitykseni. Jos olet eri mieltä, niin pyydän sinua perustelemaan miksi olisi mielestäsi väärässä.
Olisiko sinusta toivottavaa, että tällä palstalla olisi jt-sheriffi ja kaikki jt-kriittiset avaukset ja vastaukset poistettaisiin heti?
Toivottavasti et ole, sillä mielestäni olisi surullista, jos ihan oikeasti pidät sitä toista vaihtoehtoa parempana.
Lainaus aikaisemmasta viestistä " ... vain Jeesus oli täydellinen ihminen. "
Vai oliko se enkeli Mikael? Siis J. ei ollutkaan jumala? Vai oliko JHWH-sedällä kaksi poikaa(Jeesus ja Mikael)? Vai yksi, joka vaihteli persoonaa halutessaan? Vai olivatko he ns. siamilaiset kaksoset?
Koettakaa nyt palstalle kirjoittelijat pikkuhiljaa päättää hulvattoman satunäytelmän hahmot ja heidän roolinsa.
Isä-poika-Pyhä henki?? Isä-Mikael/Jeesus -vaikuttava voima?? Vaikuttava voima on jari-jt:n mielestä sama kuin tuuli (ruach)?? Pyhä kolminaisuus vaiko Pyhä kaksinkertaisuus vai - minusta ehdottomasti osuvin kaikista- pyhä yksinkertaisuus.
Sokrates muuten sanoi,että sellainen ihminen, joka varmuudella esittää totuutena asiota joita ei millään voi tietää, ei voi olla viisas.
>>Vai oliko JHWH-sedällä kaksi poikaa(Jeesus ja Mikael)?
Ainakin kaksi huomattavaa, Jeesus ja Saatana:
”Kaikki lapset eivät käänny kulkemaan samaa tietä tai hyvään suuntaan. Jehovan taivaallisessa perheessä oli kaksi huomattavaa poikaa, joihin huomiomme kiinnitetään Raamatussa – toinen heistä muuttui pahaksi. Hän teki itsestään Saatanan.” (Vartiotorni 1. lokakuuta 1970 sivu 448)
>> Vai yksi, joka vaihteli persoonaa halutessaan? Vai olivatko he ns. siamilaiset kaksoset?
Jotain tavallisuudesta poikkeavaa asiassa on, jos pojan kautta luodaan isälle toinen poika, ja siinä samalla itselle veli.
Lainaus: " >>Vai oliko JHWH-sedällä kaksi poikaa(Jeesus ja Mikael)?
Ainakin kaksi huomattavaa, Jeesus ja Saatana:
>>>>>>>>>>Niinpä tiätysti. Siis Jeesus/Mikael ja Lucifer. Onpa siinä isällä olemista. Kukahan oli äiti? Varmaan Russel tai Rutherfordin setä on senkin kertonut tai ainakin ennustanut. Tai jospa Iso-J. olikin vain aisankannattaja ja Pyhä henki/ Jumalan vaikuttava voima tai Musta Pekka pääsikin syömään kuormasta?
”Kaikki lapset eivät käänny kulkemaan samaa tietä tai hyvään suuntaan. Jehovan taivaallisessa perheessä oli kaksi huomattavaa poikaa, joihin huomiomme kiinnitetään Raamatussa – toinen heistä muuttui pahaksi. Hän teki itsestään Saatanan.” (Vartiotorni 1. lokakuuta 1970 sivu 448)
>>>>> "...kaksi huomattavaa poikaa" ? Oliko taivaallisessa hullunkurisessa perheessä vielä ns.vähä poikia.
>> Vai yksi, joka vaihteli persoonaa halutessaan? Vai olivatko he ns. siamilaiset kaksoset?
Jotain tavallisuudesta poikkeavaa asiassa on, jos pojan kautta luodaan isälle toinen poika, ja siinä samalla itselle veli.
>>>>>No onpa perhe.
on yritys kuvata Jumalan olemusta, eikä mielestäni ole mikään yllätys, jos se on mahdotonta täysin selittää järjellä. Oikeastaan näin asian pitää raamatun mukaan ollakin. Lueppa
1 Tim 3:16
Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen.
Ääretöntä Jumalaa on mahdotonta tunkea ihmisen rajalliseen käsityskykyyn niin, ettei kysymyksiä jäisi jäjelle. Jehovan todistajat ovat oikeastaan yksi parhaista esimerkeistä, kuinka räikeästi raamatun kanssa ristiriitaisiin tulkintoihin ajaudutaan, kun ryhdytään järkeilemään. Näin ainakin minun mielestäni on käynyt Jeesuksen samaistamisessa luotuun enkeliin.