elämää on! On aina ollut sen jälkeen, kun elämä joskus aikoinaan jollakin ihmeen kemiallisella reaktiolla tälle pallolle syntyi tai muualta tänne pläjähti.
Ateistikin (itse olen uskonnoton, enkä edes ateisti, joka sekin on siis -ismi eli usko; terveisiä vaan sille-joka-aina-jaksaa-kommentoida-näkemystäni) tietää, että toki on olemassa rajallinen määrä alkuaineita ihmisessäkin, jotka kun ihminen kuolee ja kuopataan, hajoavat ja imeytyvät maahan tai leijailevat taivaan tuuliin, palatakseen taas kohtapian uutena elämänä eläväksi. Ellei satu jokin atomi leijumaan atmosfäärien yläpuolelle, niin sitten meni kyllä osa hukkaan :-)) Nokkonen voipi senjälkeen olla, tai maamyyrän kynsi (niitä on mahdottoman paljon muuten, myyriä siis), planktonielävä tai muu ameeba. Streptokokki! Pupukani? Savolainen??
Miksi siis kinata aiheesta "onko kuoleman jälkeistä elämää", kun ihan kaikki varmaan tietävät, jotta on.
Varsinainen kysymys kuuluukin, jotta onko sinusta ylläkuvaamani kuolemattomuus riittävä aa) ateistille ja myös bee) erilaisissa muissa uskoissa oleville? Jos on KYLLÄ RIITTÄVÄ molempien mielestä, niin onhan ratkaistu jälleen yksi iso ongelma ja turha riita!
Muunlaisia kuolemattomuuksia tai ikuisia elämiä kun ei nimittäin ole...
Ateistikin (itse olen uskonnoton, enkä edes ateisti, joka sekin on siis -ismi eli usko; terveisiä vaan sille-joka-aina-jaksaa-kommentoida-näkemystäni) tietää, että toki on olemassa rajallinen määrä alkuaineita ihmisessäkin, jotka kun ihminen kuolee ja kuopataan, hajoavat ja imeytyvät maahan tai leijailevat taivaan tuuliin, palatakseen taas kohtapian uutena elämänä eläväksi. Ellei satu jokin atomi leijumaan atmosfäärien yläpuolelle, niin sitten meni kyllä osa hukkaan :-)) Nokkonen voipi senjälkeen olla, tai maamyyrän kynsi (niitä on mahdottoman paljon muuten, myyriä siis), planktonielävä tai muu ameeba. Streptokokki! Pupukani? Savolainen??
Miksi siis kinata aiheesta "onko kuoleman jälkeistä elämää", kun ihan kaikki varmaan tietävät, jotta on.
Varsinainen kysymys kuuluukin, jotta onko sinusta ylläkuvaamani kuolemattomuus riittävä aa) ateistille ja myös bee) erilaisissa muissa uskoissa oleville? Jos on KYLLÄ RIITTÄVÄ molempien mielestä, niin onhan ratkaistu jälleen yksi iso ongelma ja turha riita!
Muunlaisia kuolemattomuuksia tai ikuisia elämiä kun ei nimittäin ole...
Vastaukset 15
Vanhimmat
niin tiedät sen mitä olet kysymässäkin, noin se on.
vaan enhän minä itseltäni kysykään, vaan teiltä muilta! Onko kanttia kaikilla myöntää todeksi, mitäh!
Sitäpaitsi nimenomaan EN ole ateisti, vaan uskonnoton eli vapaasti ajatteleva.
että olen samaa mieltä, rakas ateisti.
Jos ottaa koville, voit Vernalta kysyä eri sanojen etymologiasta.
On hienoa, että joukossamme on vapaa-ajattelija.
Pistätkö oman elämäsi tämän asian pantiksi?
Itse en. Uskon että elämä päättyy kun minussa ei enää henkipihise. Missäs ne ajatukset sitten syntyvi ellei aivot pelaa? Ei synnykkään xD
Elävän olennon on ensin luhistuttava ja hajottava jolloin jäljelle jääviä lahoamisen tuotteena syntyneitä ravinteita käyttävät seuraavat olennot hyödyksi jne ravinto ketjussa , ja huipulla on siinä ketjussa ihminen.
Eli elämä jatkuu kyllä mutta sielut sammuvat aivojen mädäntyessä. Tästä kymysys. Säilyykö mieli/sielu kuolemasta .. johon vastaan ei.
jos elät sillä oletuksella että ajatukset ovat ruumiin lisäksi kaikki mitä 'minuuteen' kuuluu, niin ethän toki voi nähdä/olettaa muuta.
kannattaa opiskella minuutta, löytyy että on muutakin kun ne aivot, sydän ja ruumis.
Sinäkin hengität jossain vaiheessa juuri sen saman happiatomin, joka on käynyt Jeesuksen keuhkoissa.
Yleensä esiinnyt nimenomaan uskonnollisena, itse asiassa kristittynä. Ei vaadi hirmuisia ponnistuksia selvittää, mitä "muoriska" ja "kristina sand" puuhailevat, eikä "tiinamuori" ole hitustakaan uskonnoton.
(Uskonnoton = ateisti, muuten.)
Tarkennan määritelmiä: nähdäkseni ateismi= uskontojen kieltäminen (joka siis sisältää vahvana ajatuksen vaatia kaikille näkyvien/kuuluvien uskonnollisten tapojen poistamista yhteiskunnasta), kun taas uskonnoton=ei-mihinkään-jumalaan-uskova, vaan silti uskonnon ihmisten kulttuurin osana vapaasti hyväksyvä, niille jotka sitä haluavat harjoittaa.
"Höplästävetämätön" on varmaan lukenut hieman huolimattomasti, kun arvelee minun yleensä esiintyvän kristittynä. Humanismi on varmaan opeista lähinnä sydäntä, vaikka sekin on yhtenä -isminä liian suppea vapaasti ajattelevan ihmisen ainoaksi näkökannaksi.
Kiitoksia kuitenkin ponnistuksista (vaikka vähäisistäkin) ottaa selville ajatelmiani, muoriska on imarreltu...
Ja onhan se tietysti totta, että enhän minä tavallaan ole uskonnoton: uskon itseeni, hyvyyden ja ymmärryksen pikkuhiljaiseen leviämiseen ihmiskunnassa, työn tekemisen tärkeyteen, lähimmäisen rakastamiseen, jotakin nyt mainitakseni. Yhteistä sanomaahan niissä on paljonkin esimerkiksi kristinuskon oppien kanssa, vaan eivät humaanit ajatukset tee minusta kristittyä.
Mitenkähän muuten voisi määritellä nihilistin, näin niinkuin humaanis-uskonnollis -akselilla? Tulipa vain mieleen...
"Tarkennan määritelmiä: nähdäkseni ateismi= uskontojen kieltäminen (joka siis sisältää vahvana ajatuksen vaatia kaikille näkyvien/kuuluvien uskonnollisten tapojen poistamista yhteiskunnasta), kun taas uskonnoton=ei-mihinkään-jumalaan-uskova, vaan silti uskonnon ihmisten kulttuurin osana vapaasti hyväksyvä, niille jotka sitä haluavat harjoittaa."
Paljon porua tyhjästä, kun monet väittävät sinun olevan ateisti ja itse sanot olevasi "uskonnoton". Ihmisille eivät ole määritelmät selvillä, joten saattaapi hyvinkin olla, että kaikki näkevät sinut tietynlaisena, mutta ilmaisevat sen vain eri sanoin, eli itseasiassa ovat samaa mieltä, mutta tappelevat todellisuudesta siitä, mitä käsitteet tarkoittavat.
Jos sinun määritelmäsi ateismista pitää paikkansa, en ole ateisti. En kiellä uskontoja, en kiellä jumalaa, en vaadi uskonnollisten tapojen poistamista yhteiskunnasta. Jos taas ateismi on yksinkertaisesti jumal-uskon puuttumista, olen ateisti ja niin taidat sinäkin olla. Ockhamin partaveitsiteoria (selittävien tekijöiden määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen) näyttäisi suosivan ateismia jumal-uskon puuttumisena ja useissa lähteissä olen tutustunut juuri tähän määritelmään.
Kansan suussa ateismi taitaa taipua lähemmäs sinun määritelmääsi, joten asiasta tietämättömille ateisti saattaa olla kauhistus, kun taas valistunut ihminen saattaa pitää ateismia hyvinkin luonnollisena. Tutkimuksen mukaan Suomalaisista vain 28% uskoo Jumalaan niinkuin kirkko opettaa ( http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi/pakanasanomat/2002-4/vakaumusten.htm ), eli suomalaisten joukossa on 72% ateisteja kristinuskon Jumalan suhteen (Rickhard Dawkinsin mukaan voi olla ateismi jonkun tietyn jumalan suhteen, esim. ateisti Zeuksen suhteen...).
jos sinäkin käyttäisit ateismi sanaa siinä merkityksessä kuin sitä yleensä käytettään?
Se että olet keksinyt tuolle sanalle oman merkityksesi, vaikeuttaa kommunikointia, tulee mieleen ihan krisseleiden uskisraiskatut sanat: Rakkaus, Toivo, Armo, Hyvyys jne...
että Jumalaa ei ole olemassa, sinä et ilmeisesti usko niin, vai? Minusta uskomukseni ei ole ihan utopistinen ottaen huomioon sen, mitä nyt maailmasta ylipäänsä tiedetään.
Koska uskon Jumalan olemattomuuteen, niin minulla on taipumusta ajatella, että elämällä ei ole ulkopuolelta annettua arvoa. Koska uskoni mukaan sillä ei ole mitään itseisarvoakaan, niin ei kuolemattomuudellakaan sinänsä ole mitään merkitystä.
Itse asiassa voisin ajatella, että elämä sisältää niin paljon kärsimystä, että sen häviäminen kaikkeudesta on parempi kuin sen jatkuminen.
Tällöin uskoni mukaan tietysti pidän elämän arvon mittarina siitä aiheutuvan mielihyvän suhdetta siitä aiheutuvaan kärsimykseen.
Teisti-uskis ajattelee, että ihmeitä tekevä ihmisjumala teloituttamalla itsensä lunasti kaikille paikan paratiisissa, ja sinne pääsee uskomalla, että tämä tarina on tosi.
Olen sitä mieltä, että uskoni siihen, että tämä tarina ei ole tosi, on tosi.
"onko kuoleman jälkeistä elämää"
Tähän asti on ollut, mutta jos minä kuolen ja muut jatkavat elämistään, se ei tee minusta eloisaa.
"itse olen uskonnoton"
Aijjaa, mutta silti uskomaton? Minä taas olen peenhaistattaja. Haistatan pitkät peet kaikenlaiselle pelleilylle.
kuvailemaasi kuolemattomuutta, mutta, mutta.
Oletkohan tuossa nyt hiukan yksipuolisen materialistisesti ajatellut asian? Kuoleman jälkeistä elämää pääsemme viettämään paitsi atomien kierrätyksessä, myös henkisellä tasolla jälkeemme jäävien mielissä.
Itse asiassa näkisin, että voimme säilyä varsin vahvanakin vaikuttajana useiden sukupolvien ajan jälkeläistemme riesana tai riemuna.