Seurustelen mieslesken kanssa. Hän jäi leskeksi noin vuosi sitten, ja aloitimme seurustelun noin 1,5 kk sitten. Olemme olleet koko seurustelun ajan hyvin tiiviisti yhdessä. Minä ihmetyttää jotku asiat miehen käytöksessä:
-En ole käynyt miehen kotona kuin sen puutarhassa, koska sisään ns. surutaloon en ole uskaltanut mennä. Miehen äidin mukaan siellä on kaikki vaimon tavarat ja vaatteet ennallaan. Vasta viimeviikolla mies poisti kuolleen vaimonsa nimen postilaatikosta minun pyynnöstäni.
-Edelleen mies puhuu kuolleesta vaimostaan kummalliseen tyyliin. Hän mm. kertoilee joitain hyvinkin intiimejä asioita hänen ja hänen kuolleen puolisonsa seksielämästä, ja toivoo meidän tekevän samaa kuin hän teki edesmenneen vaimonsa kanssa. Minusta se tuntuu hyvin pahalta!! Onkohan tuo kovinkaan normaalia edes?
Mikähän minussa on vialla, kun tunnen valtavaa tuskaa siitä kun mies ylistää kuollutta puolisoaan ja heidän upeaa rakkauttaan. Samaan aikaan hän saattaa kysäistä minulta, tiedänkö minä edes mikä rakkaus on? Jotenkin tuntuu pahalta, kun mies asuu melkein minun luonani, ja samalla kehuu entistä puolisoaan. Mitenköhän tähän pitäisi suhtautua?
Olisiko kenelläkään antaa minulle neuvoja siitä, tulisiko minun vaan kylmästi ajaa mies kotiinsa muistojensa sekaan ainakin pariksi päiväksi viikossa? Ajattelin, että se auttaisi häntä käymään surutyötään läpi. Samalla hän ehkä laittaisi pois kuolleen vaimonsa tavaroita.
Mies oli vaimonsa kuollessa niin huonossa kunnossa, että miehen äiti (77v) hoiti miehen talouden noin puoli vuotta. Mies kävi kyllä työssä, mutta oli kovin onneton vaimonsa kuoleman takia.
Minun kanssa suhde on ollut pääosin hyvää. Nyt kuitenkin mies tuntuu jotenkin kummalliselta. Hän keräilee yhtäkkiä tavaroitaan ja on lähdössä pois luotani. Kohta hän vannoo, ettei ikinä tee enää uudelleen niin. Ja taas parin päivän päästä tilanne toistuu..Johtuuko tuollainen epävakaus surutyöstä?
Mies sanoo rakstavansa minua, mutta jotenkin minusta tuntuu ettei hän tarkoita sitä. Hän suunnittelee yhteistä tulevaisuuttamme, mutta miten minä osaan olla hänen kanssaan, kun hän vertaa minua edesmenneeseen puolisoonsa joko suoraan tai välillisesti.
Auttakaa hyvät ihmiset!!
-En ole käynyt miehen kotona kuin sen puutarhassa, koska sisään ns. surutaloon en ole uskaltanut mennä. Miehen äidin mukaan siellä on kaikki vaimon tavarat ja vaatteet ennallaan. Vasta viimeviikolla mies poisti kuolleen vaimonsa nimen postilaatikosta minun pyynnöstäni.
-Edelleen mies puhuu kuolleesta vaimostaan kummalliseen tyyliin. Hän mm. kertoilee joitain hyvinkin intiimejä asioita hänen ja hänen kuolleen puolisonsa seksielämästä, ja toivoo meidän tekevän samaa kuin hän teki edesmenneen vaimonsa kanssa. Minusta se tuntuu hyvin pahalta!! Onkohan tuo kovinkaan normaalia edes?
Mikähän minussa on vialla, kun tunnen valtavaa tuskaa siitä kun mies ylistää kuollutta puolisoaan ja heidän upeaa rakkauttaan. Samaan aikaan hän saattaa kysäistä minulta, tiedänkö minä edes mikä rakkaus on? Jotenkin tuntuu pahalta, kun mies asuu melkein minun luonani, ja samalla kehuu entistä puolisoaan. Mitenköhän tähän pitäisi suhtautua?
Olisiko kenelläkään antaa minulle neuvoja siitä, tulisiko minun vaan kylmästi ajaa mies kotiinsa muistojensa sekaan ainakin pariksi päiväksi viikossa? Ajattelin, että se auttaisi häntä käymään surutyötään läpi. Samalla hän ehkä laittaisi pois kuolleen vaimonsa tavaroita.
Mies oli vaimonsa kuollessa niin huonossa kunnossa, että miehen äiti (77v) hoiti miehen talouden noin puoli vuotta. Mies kävi kyllä työssä, mutta oli kovin onneton vaimonsa kuoleman takia.
Minun kanssa suhde on ollut pääosin hyvää. Nyt kuitenkin mies tuntuu jotenkin kummalliselta. Hän keräilee yhtäkkiä tavaroitaan ja on lähdössä pois luotani. Kohta hän vannoo, ettei ikinä tee enää uudelleen niin. Ja taas parin päivän päästä tilanne toistuu..Johtuuko tuollainen epävakaus surutyöstä?
Mies sanoo rakstavansa minua, mutta jotenkin minusta tuntuu ettei hän tarkoita sitä. Hän suunnittelee yhteistä tulevaisuuttamme, mutta miten minä osaan olla hänen kanssaan, kun hän vertaa minua edesmenneeseen puolisoonsa joko suoraan tai välillisesti.
Auttakaa hyvät ihmiset!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
että mies ei ole vielä valmis seurustelemaan... mun neuvoni on, että juokse karkuun, kun vielä pystyt =(
viisaampaa etsiä itsellesi eheämpi ihminen. En ainakaan itse kestäisi moista koko ajan. Ton mieslesken pitäisi mielestäni käydä jonkun ammattilaisen luona purkamassa itseään. Ethän sinä voi alkaa olemaan kuolleen puolison korvike... Mutta mieti itse mikä olisi itsellesi parasta, se pieni tuntemus jossain taka-alalla on yleensä se oikea...
Miehen surutyö on ihan alussa, oletko sijaisobjekti, valitse itse.
Vuosi on surussa todella lyhyt aika.
Vuosi on aivan liian lyhyt aika läheisen kuolemasta. Tiedän sen omasta kokemuksestani, mieheni kuoli vuosi sitten kesäkuussa ja on ollut tosi vaikea aika muistoineen ja ikävä. Minusta kyllä ei ole oikea aika vielä seurusteluun tämä ystäväsi ei ole käynyt vielä alkuunkaan käynyt läpi näitä syvimpiä tuntuja. Pysyttele ystävänä, mutta älä ala seurstelemaan sillä sinä et ole se ammattiauttaja mitä hän tarvitsee, olkapää voit olla mihin nojata kun on raskasta sitä tarvitsemme.
Ota välimatkaa että et anna sydäntäsi väärälle ihmiselle. Hakee korviketta vaimolleen, ja sitä sinä et voi olla.
Vaikuttaisi siltä, että hänellä on vielä surutyö kesken. Surutyö saattaa viedä kauankin aikaa ennen kuin elämä normalisoituu. Jos surutyö on kesken hänellä on vielä tarve puhua vaimostaan. Todella ikävää sinun kannaltasi, jos teillä muuten synkkaa hyvin. Minä kyllä ottaisin hieman etäisyyttä ja antaisin kaverin käsitellä vielä vaimonsa kuolemaa ehkä hän sitten pian huomaisikin kuinka mukavaa teillä kahdella on ollut yhdessä. Toisaalta hän saattaa vielä tarvita ystävän tukea asiassa...
Kannattaisi ainakin ottaa asia puheeksi hänen kanssaan ja kertoa hänelle kuinka sinua loukkaa kun hän yrittää tehdä sinusta vaimonsa "korviketta". Nosta kissa pöydälle. Toivottavasti asia selviää!!!
on hyvin kesken ja käyttää sinua siinä "korvikkeena".
Miksi hän sulle kertoo, heidän olleita keskeisiä
asioita ja varsinkin intiimejä?
Se on kahden kauppa ja kolmanen korvapuusti.
Toivoo sinusta samanlaista ja hyvin pian oletkin
hänen vallassaan, ellet toppuuta.Miehen lähdöt ja takaisin paluut kertoo hyvin ihmisestä.
Alistamista???!!!!!! Anelemista!!!??
Eikös elämää suunitella yhdessä eteenpäin,
ei yksin?
Hänhän loukkaa sinua kertomalla vaimostaa.
Onko vaimo ollut hallitsevampi puolisko.
Miten kummassa kuolleesta aina tulee maailman "ihanin ihminen", vaikka eläessä ollut aivan jotain muuta.
Vialla on, kun kuolleen tavarat ovat esillä.Elää ja palvoo kuolleen muistoa.
Ei ole valmis uuteen suhteeseen ja älä sido itseäsi vielä tähän mieheen,olkaa ystäviä.
Tosin minä ajattelen, että toisen mentyä, kun on valmis uuteen suhteseen, niin antaa palaa.
Kaksin aina kaunihimpi, mutta entiset ovat entisiä ja niitä ei saa tuoda uuteen suhteseen.
Joskus voi muistella omiaan, mutta ei loukata toista kertomalla niitä.
Me kaikki olemme hyvin erilaisia ja eri tavoin ajatellaan ja toimitaan.
mies ei ole tehnyt surutyötä. Tottakai hänen ajatuksensa pyörivät edes menneessä vaimossa. Se vaan on niin että surua ei voi hoputtaa. Vaikka kuinka tahtoisi jo päästä sieltä suolta pois, se vie oman aikansa.
Minusta mies tekee väärin sinua kohtaan, ei hän ole valmis sitoutumaan henkisellä tasolla.
Itsellä mennyt 2½v ja en vieläkään voisi sitoutua kehenkään muuhun.
Kyllä se niin on että sururyötä tuo kaikki tuntuu olevan...
Harmi vain että sinä joudut kaiken kokemaan siinä!
itse olen ollut leskenä 3,5v ja seurustelen nyt uuden miesystävän kanssa.
Välillä olen olen ollut lopettmassa suhdetta,ihan ilman syytä.Epävakaus varjostaa suhdetta jollakin tapaa mun puolelta. Ja se vaatii toiselta tosi paljon.
Ole rinnalla,kuuntele ja tuoe.Paljon vaaditu mutta aika palkitsee...toivottavasti.
Elän nyt elämäni onnelisinta aikaa,kuulostaa aika ihmeellisesltä mutta totta se on.
Olen surutyöni tehnyt ja jatkan elämää.Tähän teidänkin pitää päästä mutta se vie aikaa.
Tsemppiä sulle,puhu avoimesti miehelle miltä sinusta tuntuu ;)
Mieheni kuolemasta tulee elokuun lopulla kaksi vuotta. Vasta nyt koen,että olen päässyt uuden elämän alkuun ja valmis uuteen suhteeseen. Tuntuu,että miesystävälläsi on surutyö tekemättä. Anna hänelle tilaa ja aikaa tehdä surutyö. Sururyhmässä miesystäväsi voi jutella asioista joita sinulle kertoilee. Pysy ystävänä ja kuuntelijana hänen rinnallaan.Sinun lisäkseen hän tarvitsee muitakin ystäviä,koska huomaat jo kuinka raskasta on kuunnella surevaa ihmistä. Seurustelu suhteenne ei ole tasapainossa. Voimia teille molemmille.
Viestini oli tarkoitettu kirjoittajalle " ja seurustelu"
Ex;ien kanssa vielä pärjää, mutta kuollutta vaimoa ei voi koskaan päihittää, hän tulee aina olemaan ykkönen joka asiassa.
Silloin vasta sen tajuaa, kuinka rakas ja läheinen puoliso on, kun hänet kuoleman kautta menettää. Toista hänen kaltaistaan en enää koskaan kohtaa, mutta muistoissani saan hänet luokseni. Tajuan menetyksen myötä myös, kuinka ihania ja nautinnollisia ovat ystävien seurassa vietetyt hetket. Nautin elämästä ja ystävistä tässä ja nyt.Ja olen jälleen rakastunut...
Leskelle sopisi toinen leski, sillä lesket ymmärtävät paremmin toisiaan, vaikka sekään ei takaa suhteen onnistumista, esimerkkinä Katri-Helena ja Panu Rajala.
ihmisestä kiinni...itse selvisin mieheni kuolemasta hyvinkin nopeasti-niin hyvin kuin sellaisesta nyt voi selvitä.No,ei kaikki jää suremaan ja mys samalla rypemään itsesäälissä,moniksi vuosiksi,vaan elämän on jatkuttava ihan oman itseni ja lapsen takia.Olin aikani tekemättä mitään,kunnes se ahdistus meinas mut tappaa.Sillon mä päätin, että nyt loppu!Mieheni elää lapsessamme,ja mun sydämessäni.Aloitin uuden suhteen nopeasti(alle vuosi)ja johan ihmiset siitä mulle jaksoi sanoa,ainoat olivat nämä nuoret lesket-ryhmän jäsenet,jotka todellakin olivat iloisia ja nk.antoivat myönnytyksen!Nykyistä miestäni en rakasta yhtään vähempää!Ja hän todellakin muuttui ystävästä rakkaaksi ja miehekseni,lapseni isäpuoleksi(jos näin saa sanoa).Eli kaikilla se vuosi ei oo lyhyt suruaika,en edes ymmärrä koko suruaika nimitystä..kuinka moni voi sanoa että vielä vuoden päästä on edesmenneen kumppaninsa vuoksi surullinen,vai onkohan se suru itseensä ja lapsiin kohdistuvaa?Toki niitäkin on,mutta mitä itse nuoret lesket ryhmässä kuuntelin,se ei ollut se päällimmäinen syy..Voimia kaikille,ja kyllä se onni teille kääntyy hyväksi,luota itseesi ja kerro miehellesi miten pahalta susta tuntuu