Mannerheim oli suomalaisuusmiehiä

En ole Kiinassa koskaan ollutkaan.

Maanerheim oli kielikysymyksessä huomattavan maltillinen, uskoisin itse hänen tietoisen ohjelmallisesti ajatelleen kansallisen yhtenäisyyden korostamista tuolla Kustaa Mannerheim kirjoitustavalla. Mannerheim ei valtionhoitajakautensa jälkeen enää käyttänyt suomenkielistä Kustaa- etunimeä, vaan nimi palautui ruotsinkieliseksi hänen loppuelämänsä ajaksi.

Sakari Kolistaja kirjoitti:

Maanerheim oli kielikysymyksessä huomattavan maltillinen, uskoisin itse hänen tietoisen ohjelmallisesti ajatelleen kansallisen yhtenäisyyden korostamista tuolla Kustaa Mannerheim kirjoitustavalla. Mannerheim ei valtionhoitajakautensa jälkeen enää käyttänyt suomenkielistä Kustaa- etunimeä, vaan nimi palautui ruotsinkieliseksi hänen loppuelämänsä ajaksi.

Varmaan asia on näinkin ...

Mutta toisaalta Mannerheimin isoisä, joka oli Marskille täysi nimikaima.
Oli se henkilö joka oli mukana Pietarissa kun neuvoteltiin Suomenkielelle virallista asemaa autonomisessa Suomessa. ( 1860 muistaakseni )
Mies oli myös yksi niistä henkilöistä jotka olivat muotoilemassa kyseistä lakitekstiä.

Mannerheim itse piti yhtenä esikuvanaan ja idollinaan Micael Acricolaa, eli ei Marskille tämä kielikysymys ihan outo asia ollut, eikä uusi ...
Siitä varmaan keskusteltiin paljonkin Marskin lapsuudessa hänen kotonaan, koska asenen oli noinkin myönteinen.

Ehkä Marski vaan ajan aatteiden mukaan katsoi, että kasakunnalla tulee olla oma kieli ja identiteetti erotuksena muihin kansoihin, kun uskonnosta ei tälläistä erotusta identtiteetissä Ruotsiin saatu.

Vaka Vanha kirjoitti:

Varmaan asia on näinkin ...

Mutta toisaalta Mannerheimin isoisä, joka oli Marskille täysi nimikaima.
Oli se henkilö joka oli mukana Pietarissa kun neuvoteltiin Suomenkielelle virallista asemaa autonomisessa Suomessa. ( 1860 muistaakseni )
Mies oli myös yksi niistä henkilöistä jotka olivat muotoilemassa kyseistä lakitekstiä.

Mannerheim itse piti yhtenä esikuvanaan ja idollinaan Micael Acricolaa, eli ei Marskille tämä kielikysymys ihan outo asia ollut, eikä uusi ...
Siitä varmaan keskusteltiin paljonkin Marskin lapsuudessa hänen kotonaan, koska asenen oli noinkin myönteinen.

Ehkä Marski vaan ajan aatteiden mukaan katsoi, että kasakunnalla tulee olla oma kieli ja identiteetti erotuksena muihin kansoihin, kun uskonnosta ei tälläistä erotusta identtiteetissä Ruotsiin saatu.

Charles Leonard Lundin 1957 kirjoittama kirja Suomi Toisessa Maailmansodassa.
Alkuperäisteos ilmestyi 1957 nimellä Finland in Second World War. Kirja on Gummeruksen kustantama ja 1960 ruotsinkielisestä tekijän tarkistamasta 1958 ilmestyneestä tarkennetusta teoksesta suomennettu Jorma Aaltosen toimesta.
Erittäin mielenkiintoinen kirja, jossa on monipuoliset lähdeteokset ja tarkat lähdeviitteet, 457 sivua asiaa.

Mahtava lukupaketti Suomen sisä- ja ulkopolitiikasta ja ajasta ennen 1939 kriisiä, Talvisota ja Jatkosota.

Kirjan johdannossa kerrotaan miksi kirja tehtiin ja mihin se pyrkii. Johdannossa sanotaan mm. näin:
"Tässä käsitellyn kirjallisuuden valtaosa koostuu sellaisten henkilöiden muistelmista, joilla oli huomattava asema sodan aikana tai jotka tarkkailivat sitä läheltä. Sellaiset teokset antavat runsaasti tietoja ja ovat kiehtovia. Toisaalta on otettava huomioon, niin kuin Ranke kerran sanoi ja kuten jokainen älykäs henkilö tietää, mutta minkä muutamat
Mannerheimin muistelmien ylistäjät näyttävät unohtaneen:"MUISTELMAT EIVÄT OLE HISTORIAA".
Tässä tarkasteltavat henkilökohtaiset muistelmateokset eivät ole poikkeuksia. On totta, että ne ovat erittäin mielenkiintoisia, koska ne ovat ensi käden kokemuksia. Niillä on myös autenttinen kaiku. Mutta kun lukija alkaa vertailla yhden kirjoittajan muistelmia toisen tekemiin, hänet valtaa hämmennys. Ihmisen muisti on puutteellinen; inhimillinen turhamaisuus viettelee omaelämänkerran kirjoittajan muistamaan sitä, mikä lisää hänen arvonantoaan, mutta unohtamaan sellaisen, mikä sitä vähentää. Inhimillinen heikkous saattaa myös johtaa kirjoittajan tahalliseen tai tahattomaan väärennykseen."

Ja sitten itse asiaa kielikysymyksestä ja Marskista:


Veljeys veitsenterällä, Krister Wahlbäck
suomennettu 1968 WSOY, 485 sivua asiaa
Ruotsinkielinen alkuperäinen teos on nimeltään:
Finlandsfrågan i svensk politik 1937-1940
Kirja kertoo ennenkaikkea Ahvenanmaan -kysymyksestä sen kaikilta eri puolilta ja sen vaikutuksesta Suomen ja Ruotsin suhteisiin tuona aikana.
Samoin kielipolitiikasta sen kaikessa raadollisuudessaan sekä sen vaikutuksesta
ERIKOISESTI TALVISOTA-AIKANA!

Tässä yksi mielenkiintoinen suora lainaus:
s. 459 "Sitä vastoin Mannerheim näkyy - ainakin yhteyksissään Ruotsiin - torjuneen yritykset sekoittaa kielikysymys ruotsalais-suomalaisten yhteistoiminnan ongelmaan. Parissa kirjeessään, jotka hän lähetti ystävälleen kenraali Ernst Linderille Tukholmaan, hän esitti, että kielikysymyksen täytyi antaa kehittyä omaa rataansa, sellaisena kuin kiihotus on tunnelman luonut, ja katsoi että Ruotsin taholta tulevat yritykset vaikuttaa asiaan olisivat tuloksettomia. Mannerheimin mukaan voitaisiin mahdollisesti toivoa jonkinlaista laantumista lähemmän yhteistyön tuloksena, mutta ei sitä ennen.
Kielikysymys vedettiin nyt avoimesti mukaan ruotsalais-suomalaisiin neuvotteluihin, sikäli että Ahvenanmaan-kysymyksessä oli mukana olennaisen tärkeitä kieli- ja kansallisuustekijöitä."

Lopussa on kattavat lähdeluettelot kuten asiaan kuuluukin.

Näin on kirjoitti:

Charles Leonard Lundin 1957 kirjoittama kirja Suomi Toisessa Maailmansodassa.
Alkuperäisteos ilmestyi 1957 nimellä Finland in Second World War. Kirja on Gummeruksen kustantama ja 1960 ruotsinkielisestä tekijän tarkistamasta 1958 ilmestyneestä tarkennetusta teoksesta suomennettu Jorma Aaltosen toimesta.
Erittäin mielenkiintoinen kirja, jossa on monipuoliset lähdeteokset ja tarkat lähdeviitteet, 457 sivua asiaa.

Mahtava lukupaketti Suomen sisä- ja ulkopolitiikasta ja ajasta ennen 1939 kriisiä, Talvisota ja Jatkosota.

Kirjan johdannossa kerrotaan miksi kirja tehtiin ja mihin se pyrkii. Johdannossa sanotaan mm. näin:
"Tässä käsitellyn kirjallisuuden valtaosa koostuu sellaisten henkilöiden muistelmista, joilla oli huomattava asema sodan aikana tai jotka tarkkailivat sitä läheltä. Sellaiset teokset antavat runsaasti tietoja ja ovat kiehtovia. Toisaalta on otettava huomioon, niin kuin Ranke kerran sanoi ja kuten jokainen älykäs henkilö tietää, mutta minkä muutamat
Mannerheimin muistelmien ylistäjät näyttävät unohtaneen:"MUISTELMAT EIVÄT OLE HISTORIAA".
Tässä tarkasteltavat henkilökohtaiset muistelmateokset eivät ole poikkeuksia. On totta, että ne ovat erittäin mielenkiintoisia, koska ne ovat ensi käden kokemuksia. Niillä on myös autenttinen kaiku. Mutta kun lukija alkaa vertailla yhden kirjoittajan muistelmia toisen tekemiin, hänet valtaa hämmennys. Ihmisen muisti on puutteellinen; inhimillinen turhamaisuus viettelee omaelämänkerran kirjoittajan muistamaan sitä, mikä lisää hänen arvonantoaan, mutta unohtamaan sellaisen, mikä sitä vähentää. Inhimillinen heikkous saattaa myös johtaa kirjoittajan tahalliseen tai tahattomaan väärennykseen."

Ja sitten itse asiaa kielikysymyksestä ja Marskista:


Veljeys veitsenterällä, Krister Wahlbäck
suomennettu 1968 WSOY, 485 sivua asiaa
Ruotsinkielinen alkuperäinen teos on nimeltään:
Finlandsfrågan i svensk politik 1937-1940
Kirja kertoo ennenkaikkea Ahvenanmaan -kysymyksestä sen kaikilta eri puolilta ja sen vaikutuksesta Suomen ja Ruotsin suhteisiin tuona aikana.
Samoin kielipolitiikasta sen kaikessa raadollisuudessaan sekä sen vaikutuksesta
ERIKOISESTI TALVISOTA-AIKANA!

Tässä yksi mielenkiintoinen suora lainaus:
s. 459 "Sitä vastoin Mannerheim näkyy - ainakin yhteyksissään Ruotsiin - torjuneen yritykset sekoittaa kielikysymys ruotsalais-suomalaisten yhteistoiminnan ongelmaan. Parissa kirjeessään, jotka hän lähetti ystävälleen kenraali Ernst Linderille Tukholmaan, hän esitti, että kielikysymyksen täytyi antaa kehittyä omaa rataansa, sellaisena kuin kiihotus on tunnelman luonut, ja katsoi että Ruotsin taholta tulevat yritykset vaikuttaa asiaan olisivat tuloksettomia. Mannerheimin mukaan voitaisiin mahdollisesti toivoa jonkinlaista laantumista lähemmän yhteistyön tuloksena, mutta ei sitä ennen.
Kielikysymys vedettiin nyt avoimesti mukaan ruotsalais-suomalaisiin neuvotteluihin, sikäli että Ahvenanmaan-kysymyksessä oli mukana olennaisen tärkeitä kieli- ja kansallisuustekijöitä."

Lopussa on kattavat lähdeluettelot kuten asiaan kuuluukin.

Täytyy olla jo tosi hölmö, jos käyttää Mannerheimin muistelmien asiantuntijana Rankea joka eli vv. 1795-1886.

tyhmyydelläkin kirjoitti:

Täytyy olla jo tosi hölmö, jos käyttää Mannerheimin muistelmien asiantuntijana Rankea joka eli vv. 1795-1886.

Mannerheim valehtelee aika suoraan, sotasyyllisyysasiaa tutkittaessa, kertoessaan keskusteluistaan Rytin kanssa ennen kauttakulkusopimuksen hyväksymistä.
Hänen antamaaansa lausuntoa kun vertaa Rytin tekemään vastaavaan selitykseen hänen (Rytin) omasta osuudestaan kauttakulkusopimuksen syntyyn ja siis suoraan Jatkosodan alkuun. Tässä kirjassahan se kerrotaan ihan suoraan sivulla 18-25

Kalle Lehmus: Kolme kriisiä Weilin Göös 1971

Lehmus oli sodanaikaisen päämajan tiedotusosaston päällikkönä ja näki asioita niiden "kääntöpuolelta".

Erittäin mielenkiintoinen kirja Jatkosodan alkamisesta ja siihen liittyvistä neuvotteluista.
Esim. Veltjensin asekaupat, kauttakulkusopimus; Buschenhagen, Rytin ja Marskin osuus kauttakulkusopimukseen. Kuka valehtelee, Mannerheimko muistelmissaan? KYLLÄ ainakin tämän kirjan todistelun valossa!

Lueskelija kirjoitti:

Mannerheim valehtelee aika suoraan, sotasyyllisyysasiaa tutkittaessa, kertoessaan keskusteluistaan Rytin kanssa ennen kauttakulkusopimuksen hyväksymistä.
Hänen antamaaansa lausuntoa kun vertaa Rytin tekemään vastaavaan selitykseen hänen (Rytin) omasta osuudestaan kauttakulkusopimuksen syntyyn ja siis suoraan Jatkosodan alkuun. Tässä kirjassahan se kerrotaan ihan suoraan sivulla 18-25

Kalle Lehmus: Kolme kriisiä Weilin Göös 1971

Lehmus oli sodanaikaisen päämajan tiedotusosaston päällikkönä ja näki asioita niiden "kääntöpuolelta".

Erittäin mielenkiintoinen kirja Jatkosodan alkamisesta ja siihen liittyvistä neuvotteluista.
Esim. Veltjensin asekaupat, kauttakulkusopimus; Buschenhagen, Rytin ja Marskin osuus kauttakulkusopimukseen. Kuka valehtelee, Mannerheimko muistelmissaan? KYLLÄ ainakin tämän kirjan todistelun valossa!

valhedellaan ihan törkeästi ja esitetään asiat itselle suotuisassa valossa. Siksi niitä ei voi pitää täysin luotettavina lähteinä, vaan asiat täytyy varmistaa muista lähteistä.

Muistelmat ovat useinkin arvokkaampia siinä mielessä, että ne kertovat miten asianosainen haluaa tapahtumat muistaa kuin miten ne asiat tapahtuivat!

Mannerheim vihasi saksalaisia. Syynä tähän oli se, että Mannerheim oli uskollinen Venäjän keisarillisen armeijan upseeri ja Saksa oli Venäjän vihollinen I maailmansodassa, johon myös Mannerheim osallistui ennen kuin tuli murhaamaan Suomen kansaa.