hassu pieni ajatus

Ajatuksesi on varmaan mitä parhain...Mutta en ole hänen tukassaan kiinni. Sitä paitsi luulen, että siitä saa pirun huonosti kiinnikin. Huonommin ainakin kuin minun.

Kun hän malttaa jättää minun syyllistämiseni joka asiasta mitä tällä palstalla puuhataan hänen päänsä menoksi, asia on minun osaltani selvä. Minä yritän aina mahdollisuuksien mukaan välttää tuota nimimerkkiä. Jo siksikin, ettei meillä ole mitään yhteistä. Mutten tietenkään voi estää heitä, joille joro on liikaa.

Vai meinaatko, että minun hyväksyntäni tasoittaisi tietä muihin ei-feministeihin nähden?

Peace cannot be kept by force. It can only be achieved by understanding.
-A. Einstein

ajatus varmasti kiehtoo ainakin jöröjukkaa. Motiivina on varmasti vastakehujen saaminen. Muistahan avecMaria sitten vastata, tai jojo pettyy.

Ja viestiketjua lukematta.

Haasteellinen, aloitteellinen, rohkea ja innoittava.

halukkaat laittaa kehut sille, joka niitä mielestänne eniten tällä palstalla ansaitsee ja jotka ehkä ovat jääneet sanomatta. Siis huomatkaa, ansaitsee.

Kukin vaan omatuntonsa mukaan, Sanelman aloitusta ollenkaan väheksymättä. Se on ajatuksena erinomainen, katsotaan nyt, onko tytöissä naista toteuttamaan se.

Mutta minä kykenen, sillä en ole pitkävihaista enkä kaunaista laatua oleva ihminen.
On hänessä, siis Jörössä, varmaan monia hyviä puolia, jotka kuitenkin varmasti tulevat paremmin esiin livenä. Me tuskin olemme koskaan tavanneet, joten siinä mielessä olen jäävi mitään siitä puolesta sanomaan.

Enkä kykene siitäkään mitään hyvää sanomaan, miten hän on näiden vuosien varrellla minua ja monia muita kohdellut. En liioin hänen keskustelutekniikastaan, jota täällä lähes kaikki kritisoivat. Osa johtuu siitä, että hän kohtelee kaikkia "vastustajiaan" kuin jokainen olisin minä. Hän nimeää muita minuksi - vihjailee läpinäkyvästi. Syytä tähän en ole tajunnut. Onko elämä sitten helpompaa jos saa minusta sanottua jotain pahaa, siitäkö se on kiinni? Niin onko, Jörö? Vahvistuuko sillä oma egosi vai oma feminismisi?

Nämä olivat siis faktoja, ja ne johdattavat tietenkin minut ajattelemaan erinaisiä ikäviä asioita hänen persoonastaan, kuten ihan varmasti myös minun vastakäytökseni hänessä ja niin sen on ollut tarkoituskin.
Mutta koska olen peruspositiivinen, en usko, että hän olisi pelkkää ilkeyttä koko ihminen, odotan, että hän näyttää minulle sen oman positiivisen puolensa ja vasta sitten voin sanoa hänestä jotain enemmän - ja minulta sen myös kuulee, kun on kehujen aika. Aina meissä kaikissa on jotain posiviitista. Sen löytäminen on vain hyvin hankalaa näissä olosuhteissa - varsinkin kun hän laittaa mahdollismman paljon vastaan. Joten joudun pitämään hänestä sen kuvan, jonka hän on minulle itsestään antanut. Negatiivisuuteen on hänelläkin omat syynsä, jotka eivät juonna tästä palstasta eivätkä minusta, vaan jostain yksityisen elämänsä alueelta. Minä edustan hänen silmissään jotain sellaista, miksi hän ei kykene minua kunnioittamaan, edes yhden hassun leikkisän ajatuksen vertaa.

Sama päämäärä naisten asemassa ei siis riitä liittämään meitä yhteen. Jo kauan sitten juttelin Sohvin kanssa siitä, miten erilailla samaan päämäärään voi päätyä ja miten siihen pääsemisen keinoista voidaan olla eri mieltä, tästä muodostuvat ne "feminismit", joita siis ei ole vain yhtä ainutta kaunista ja oikeaa.

Palstalla on välillä ollut juttua siitäkin, miten myös feministit riitelevät keskenään, kaikki ovat silloin "antifeministejä" keskenään. Täällä jako on ollut erilainen ja sitä on ylläpitänyt kukas muu kuin Jörö. Täältä löytyy jaon perusteella "feministipuoli" ja vastustajat. Kummallista, että minun päämäärilläni varustettu kirjoittaja on laitettu vastustajien leiriin. Tätä on julkituonut täällä Tittelityy, miten tärkeää olisi hyväksyä myös kritiikki feminismin sisällä ja hyväksyä erilaisuus, joka on rikkautta. Tämänkin Jörö on halunnut mitätöidä väittämällä, että se on minun nuoleksintaani ja miesten suosimista...

Joten joudun sanomaan, etten valitettavasti tiedä yhtään positiivista asiaa, jotka voisin valehtelematta Jöröstä lausua - ja se on todella sääli, mutta hänen tahtonsa on ollut se, ettei sitä löydy.

Tiedän, kuten kaikki muutkin tietävät, että hän kirjoittaa kauhean paljon, enemmän kuin kukaan muu meistä. Joten hänen ansiostaan tämä palsta on sitä, mitä se kullekin on - tosille positiivinen ja tosille negatiivinen kokemus. Kova kato on kuitenkin kirjoittajissa käynyt ja monet katsovat tänne vain enää satunnaisesti. Motiivi katoaa, kun vastuksena on henkilökohtaisuuksiin menevä kirjoittelu, tai yhden ainoan oikean mielipiteen rasite, molempia löytyy täältä.

Mikään ei tietenkään ole kenenkään syytä yksin. Palstahan olemme me, jotka täällä kirjoitamme. Joiltakin vain on unohtunut, että jokaisen viestin takana on ihminen. Jos sen muistaisivat kaikki, meillä olisi täällä ihan toiset oltavat. Mutta. Niitä motiiveja kirjoittaa on kamalan monia...En haluaisia olla kenenkään motiivi pahassa, mutta valitettavasti olen joutunut olemaan lähes koko palstan epäonnistuneisuudesta vastuussa, aivan näihin päiviin asti - kirjoitan tai en (sekin surkuhupaisa piirre). Aikuiset ihmiset täällä uskovat tosissaan, että yksi ihminen voi vaikuttaa aivan kaikkeen ja on vastuussa aivan kaikesta pahasta. Ne, jotka tähän uskovat ovat yliarvioineet minut ja motiivini pahasti.

Jos tänne jää ainoastaan kunnioitettu ja erikseen nimetty feministipuoli, mistä keskustelette? Olen seurannut esim, Jörön ja Härmän vapaan välistä keskustelua tuossa nyt etusivulla olevassa Härmän aloituksessa; voiko enää vähempää keskenään keskustella? Katsokaapa meidän "antien" välistä viestittelyä! Sieltä löytyy kirjoitusta ja mielipidettä puolin ja tosin paljon enemmän...Miksi näin on, sitäpä aloin eilen oikein pohtia...

Joten kyllä kaikkia tarvitaan, jos mielitään jatkaa. Vastakkainen/eriävä mielipide luo keskustelua.

Olen itse tehnyt ennen juhannusta periaatepäätöksen, että kirjoitteluni ei ole enää vakituista, joka päiväistä tai muuten säännöllistä. Eniten siihen ratkaisuun on vaikuttanut oma henkilökohtainen elämäni ja sen vaatimukset. Mutta ei niistä tämän enempää, jotkut asiasta tietävät palstan ulkopuolelta, jotkut eivät.
Ja onhan se totta, että eihän minulla täällä ole enää keskustelukumppaneitakaan. Aatos ja Ruosutar, muut käyvät erittäin harvoin, joihin minulla on keskusteluyhteys ja joilta saan asiallisia vastauksia.

Tämä ei nyt sitten ollut Jörö sinun mollaupuheesi, vaan totuus meistä ala Maria - sitähän tääs ollaan vailla. Itse voit tuohon totuuteen eniten vaikuttaa (jos haluat muutosta), sillä minä uskon sinun sanaasi sinusta eniten. Syystä, että luon omat käsitykseni ihmisistä itse, enkä anna muiden määritellä niitä. Mutta pallo on edelleen sinulla, kuten on ollut jo pitkään.

Kirjoitin niin pitkän viestin, että taisi kulua aikaakin pari tuntia, kellosta katsoen... kyllä näin on...Tosin välillä autoin vähän tavaroitten kantamisessakin. Mutta pysyihän tämä tässä ruudulla sen aikaa. Alkaa loma-aika olla ohi ja paluuta kaupunkiin jo suunnitellaan.

Hui kauheaa, minäkö olen laatinut positivismisöpöilyaloituksen!?!? Olin pyöräillyt auringossa päähineettä, ymmärtäkää toki! Oikeasti harrastan vain pyttyilyä, aina ja kaikkialla!