Mielestäni vallitsevat olevaisuudesta irrallaan olevat jumaluuskäsitteet (esim. kristinuskon) myös nykyisiä tapahtumia ohjaavina voimina ovat kestämättömän ristiriitaisia selittämättömien "vääryyksien" johdosta. Nämä ristiriitaisuudet joudutaan selittämään poikkeuksetta perustelemattomalla sanahelinällä.
Järjellisempi lähestymistapa olisikin näissä jumaluuskäsitteissä erottaa itse luominen ja myöhempien tapahtumien ohjaaminen toisistaan: luominen on tapahtunut eri tahojen kautta kuin nykyisten tapahtumien ohjailu.
Omasta mielestäni olevaisuudesta irrallisten jumalten tapauksessa ohjausta ei tosin tapahtuisi muuten kuin mahdollisessa alkutilanteen luomisessa annettujen lainalaisuuksien kautta. Toisinsanoen tässä olevaisuudesta irrallaan olevien jumaluuksien tapauksessa on olevaisuudessa olevien tietoisuuskeskittymien oma asia löytää toimiva tapa tulla toimeen siinä materiaalisessa olevaisuuden osassa, johon he ovat kulloinkin materialisoituneet.
Omasta mielestäni lähimmäs tätä päästään, kun tunnustetaan ihmisen muodossa olevien tietoisuuskeskittymien olevan erottamattomia osia muusta olevaisuudesta, ja että heille on määräytynyt sen tämänhetkisessä tilassa tietyt ominaisuudet. Ihminen täyttäisi siis oman osansa olevaisuuden osana parhaiten siten, että hän seuraisi niitä synnynnäisiä ominaisuuksiaan, jotka hänelle on määrätty: kömpelö saaliin keho, tukkoiset saaliin aistit, hidas saaliin mieli, kiintymys rakkauden ja sosiaalisen harmonian tunteisiin ja yrittämällä pärjätä tällaisenaan osana muun olevaisuuden muodostamassa monimutkaisessa vuorovaikutusverkostossa kunnioittaen sitä itsensä kanssa samanarvoisena ihmeenä.
Olevaisuudesta irrallaan olevien jumalten osa olisi siis tuossa mallissa pelkkä joskus mahdollisesti tapahtunut luominen, mikäli kaiken alkua halutaan jumaluuskäsitteiden kautta yrittää selittää. Mahdolliset jumalat eivät siis vaikuttaisi lainalaisuuksien asettamisen ja alkusysäyksen antamisen jälkeisiin tapahtumiin mitenkään.
Esittämääni ajatusta voi verrata fraktaaleihin, joissa yksinkertainen iteraatiokaava määrittää äärettömän syvän äärettömien monimuotoisuuksien avaruuden. Mikäli olevaisuuden asettaa materialisoituneen fraktaalin asemaan, jokin taho olisi siis tässä mallissa luonut vain tuon alkukaavan parametreineen, jonka kautta olevaisuuden eri muodot ovat nykyiseen asuunsa iteroinnin myötä määrittyneet, kun jumalat ovat iteroineet tuota kaavaa. Pitäisin itse tässä mallissa mahdollisena myös sitä, että kaava on itseiteroituva, jolloin jumalten kautta ei tarvitsisi selittää edes iteroinnista juontuvaa ajan kuvitelmaa.
Järjellisempi lähestymistapa olisikin näissä jumaluuskäsitteissä erottaa itse luominen ja myöhempien tapahtumien ohjaaminen toisistaan: luominen on tapahtunut eri tahojen kautta kuin nykyisten tapahtumien ohjailu.
Omasta mielestäni olevaisuudesta irrallisten jumalten tapauksessa ohjausta ei tosin tapahtuisi muuten kuin mahdollisessa alkutilanteen luomisessa annettujen lainalaisuuksien kautta. Toisinsanoen tässä olevaisuudesta irrallaan olevien jumaluuksien tapauksessa on olevaisuudessa olevien tietoisuuskeskittymien oma asia löytää toimiva tapa tulla toimeen siinä materiaalisessa olevaisuuden osassa, johon he ovat kulloinkin materialisoituneet.
Omasta mielestäni lähimmäs tätä päästään, kun tunnustetaan ihmisen muodossa olevien tietoisuuskeskittymien olevan erottamattomia osia muusta olevaisuudesta, ja että heille on määräytynyt sen tämänhetkisessä tilassa tietyt ominaisuudet. Ihminen täyttäisi siis oman osansa olevaisuuden osana parhaiten siten, että hän seuraisi niitä synnynnäisiä ominaisuuksiaan, jotka hänelle on määrätty: kömpelö saaliin keho, tukkoiset saaliin aistit, hidas saaliin mieli, kiintymys rakkauden ja sosiaalisen harmonian tunteisiin ja yrittämällä pärjätä tällaisenaan osana muun olevaisuuden muodostamassa monimutkaisessa vuorovaikutusverkostossa kunnioittaen sitä itsensä kanssa samanarvoisena ihmeenä.
Olevaisuudesta irrallaan olevien jumalten osa olisi siis tuossa mallissa pelkkä joskus mahdollisesti tapahtunut luominen, mikäli kaiken alkua halutaan jumaluuskäsitteiden kautta yrittää selittää. Mahdolliset jumalat eivät siis vaikuttaisi lainalaisuuksien asettamisen ja alkusysäyksen antamisen jälkeisiin tapahtumiin mitenkään.
Esittämääni ajatusta voi verrata fraktaaleihin, joissa yksinkertainen iteraatiokaava määrittää äärettömän syvän äärettömien monimuotoisuuksien avaruuden. Mikäli olevaisuuden asettaa materialisoituneen fraktaalin asemaan, jokin taho olisi siis tässä mallissa luonut vain tuon alkukaavan parametreineen, jonka kautta olevaisuuden eri muodot ovat nykyiseen asuunsa iteroinnin myötä määrittyneet, kun jumalat ovat iteroineet tuota kaavaa. Pitäisin itse tässä mallissa mahdollisena myös sitä, että kaava on itseiteroituva, jolloin jumalten kautta ei tarvitsisi selittää edes iteroinnista juontuvaa ajan kuvitelmaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
"Luominen on tapahtunut eri tahojen kautta
kuin nykyisten tapahtumien ohjailu".
Kommentti:Keitäköhän nämä eritahot sitten olisivat ja kuka tai ketkä ohjailevat nykyisiä tapahtumia?Viittaatko eritahoilla luomisen suhteen esimerkiksi ns.humanoideihin?
"Olevaisuudesta irrallisten jumalten tapauksessa ohjausta ei tosin tapahtuisi muuten kuin mahdollisessa alkutilanteen luomisessa annettujen lainalaisuuksien kautta"
Kommentti:Mikäli tarkoitat alkutilanteella koko universumia,niin varmaa on se,että se mikä joskus alkaa myös joskus loppuu.
Maailmankaikkeus ei kuitenkaan ole koskaan alkanut,eikä tule mihinkään koskaan loppumaan(energian häviämättömyyden laki).Aineellista(energian)näkyvää muuntumista tietysti tapahtuu kokoajan kaikkialla.
Alkaminen ja loppuminen kuuluvat ihmisen kokemusmaailmaan ja tarpeelliseen käsitteistöön kuten myös luominen.Luominen edellyttää kuitenkin luojaa,joka edellyttää luojaa,joka edellyttää luojaa....
Nykyisenlaiset ajatukselliset mallit eivät selvästikään toimi kun yritetään tutkia ja selvittää maailmankaikeuden perimmäisiä kysymyksiä.
Esitin hieman epäselvästi ajatukseni viestini alussa, mistä pahoittelut.
Kun esitin nykyisten tapahtumien ohjailun tapahtuvan eri tahojen toimesta kuin itse luomisen, tarkoitin näillä "eri tahoilla" viestini loppuosasta ilmenevää luojien epäsuoraa vaikutusta heidän määrittämien lainalaisuuksien kautta: luojat olisivat määränneet alussa vain tietyt lainalaisuudet, joiden kautta nykyisyydessä mahdolliset tapahtumavaihtoehdot määräytyisivät.
Hieman leikitellen voisin asettaa tämän seuraavasti: jumalat sekoittivat koeputkessa eri lainalaisuuksia keskenään, kaatoivat sen kasvualustalle ja unohtivat itämään. En siis tarkoittanut "eri tahoilla" humanoideja, vaan olevaisuudessa vallitsevia lainalaisuuksia.
Yhdyn näkemykseesi alun ja lopun mahdottomuudesta ja silti ihmisen kykenemättömyyteen ainakaan vielä kunnolla käsittää muuta. Tarkoitukseni olikin vain käsitellä ulkopuolisena niiden jumaluuskäsitteiden ristiriitaisuuksia, joissa jumalten kautta tapahtuva luominen ja heidän vaikuttaminen nykyisiin tapahtumiin esiintyvät samanaikaisesti.
Osaatko selittää miksi energetiikassa pelätään kaiken päättymistä entropian vaikutuksesta kaikkialle tasaisesti levinneeseen energiaan ja siten kaikkeuden asettumista lähelle absoluuttista nollapistetä? Eikö pienikin poikkeama tuossa energiasumussa johtaisi uudelleen massakeskittymien muodostumiseen ja kosmiseen evoluutioon?
pelätään,niin se johtunee tiedonpuutteesta.
Itse näen asian niin,että kaikkialle levittäytynyt MITATTAVISSA OLEVA energiakin on aineellisuuden tavoin ilmentymää jostakin,joka ei ole mitattavissa.Vaikka maailmat syntyvät ja tuhoutuvat niin maailmankaikkeutta se ei hetkauta puoleen eikä toiseen.
Olen jälleen samaa mieltä, mutta astuimme nyt ulos tuosta olevaisuuden ulkopuolisesta jumalkäsityksestä, jonka ristiriitaisuuksia alkuperäinen viestini käsitteli.
Nähdäkseni olevaisuuden sisäpuolisissa jumalkäsityksissä kaikki mitä on olemassa pohjautuu samoihin peruselementteihin, jotka puolestaan perustuvat suuren mysteeriin, jota ei voida selittää, mutta joka kuitenkin ilmenee kaikkialla olevaisuudessa. Tällä tavalla nykyisin jopa kuolleeksikin mielletyt olevaisuuden osat saavat ansaitsemansa arvon aivan samoihin peruselementteihin ja suureen mysteeriin perustuvina olevaisuuden osasina kuin ihminenkin muun elolliseksi mielletyn ohella.
Lisäksi hieman materiaalisemmalla tasolla loppujen lopuksi ihminenkin on koostunut tähdissä syntyneistä alkuaineista, aivan samoista jotka ovat muunkin elämän rakennusaineina ja joita ne ottavat rakennusaineikseen kuolleeksi mielletystä materiasta. Myös tällä tavalla myös kuolleeksi mielletty materia saa ansaitsemansa arvon elolliseksi mielletyn rinnalla; se on välttämätöntä eläväksi käsitetyn olemassaololle.
Ihmisen, kuten muunkin elolliseksi ja kuolleeksi mielletyn välittömiä luojia ovat ammoin kuolleet tähdet. Nykyisin tunnettuja elolliseksi katsottuja olevaisuuden osasia kuten ihmisiä ja lieroja, ylläpitää vieläkin jokin noiden ammoin kuolleiden tähtien sisar; täälläpäin sen nimeksi on annettu Aurinko. Tässä mielessä Auringon pitäminen jumalana on sangen ymmärrettävää ja sen voi mieltää sekä luojana että elämän ylläpitäjänä.
Nykypäivänä ihminen on jo ohittanut käsityskyvyssään aurinkojumalan ja saavuttamassa jopa joidenkin muinaisten intiaaniheimojen maailmankaikkeuden keskusjumaluuksia. Nykyihminen kolkuttelee jälleen näidenkin jumaluuksien synnyttäjien portilla. Mitähän sieltä paljastuu... Tavallaan siis suureen mysteeriin törmätään niin olevaisuuden yksityiskohtiin mentäessä kuin pyrittäessä tarkastelemaan olevaisuutta karkeammalla tasolla.
Koen itse viehättävänä mainitsemani fraktaalisamaistuksen (tosin jumalkäsityksistä irrallaan), koska maailmankaikkeus selvästikin muistuttaa kaoottista järjestelmää, joka myötäilee olollaan attraktoriaan, jota voidaan kuvata fraktaalein. Fraktaaleja käsittääkseni voi niiden toispuoleisesta äärettömyydestä johtuen tarkastella niiden ulkopuolelta käsin, jolloin näkee koko fraktaalin merkitykselliset raja-alueet (jossa siis olevaisuus sijaitsisi), joita voi sitten tarkastella yksityiskohtaisemmin äärettömyyksiin sisältäen yksityiskohtinaan karkeammalla tasolla ilmenneitä muotojaan; siis toistaen itseään.
Mikäli olevaisuus muistuttaa tätä fraktaalien ominaisuutta, olisi mielenkiintoista tietää kuinka lähellä tuota ulkopuolista tarkastelupistettä olemme; kuinka monta kertaa tämä maailmankaikkeus toistuu pienenpienenä osasena samankaltaista mutta jättiläismäisesti laajempaa kokonaisuutta, ennenkuin tuo ulkopuolinen tarkastelupiste saavutetaan. Ja voidaanko nykyisin tunnettujen peruselementtien sisältäkin löytää vielä samaa toistuvaa kiertoratarakennetta. Tällä tavalla ajateltuna ehkä elämänmuodoiksi ymmärrettyjä olentoja voisi olla abstraktimmallakin tasolla; olisimme itse asiassa itsekin niiden osasia samalla tavalla kuin kehommekin on vain erikoistuneiden bakteerien yhteisö. Toisaalta elämäksi miellettyjä toimintoja voisi ilmetä myös yksityiskohtaisemmalla tasolla.
Mutta jos joku on luonut maailmankaikkeuden, se tarkoittaa sitä, että hän on sen, eli ajan ja paikan ulkopuolella. Silloinhan, jos hän on ajan ja paikan ulkopuolella, hänen perspektiivistään luominen ei tapahdu missään ajassa eikä paikassa, vaan on koko "ajan".
Ja jos näin on, niin hänen perspektiivistään kaikki maailman ajat ja paikat ovat hänen näkökulmastaan yhtä ja samaa. Ja jos ajatellaan, että näin on, niin silloin hän voipi vaikuttaa "nykyhetkeenkin".
>> Mutta jos joku on luonut maailmankaikkeuden, se tarkoittaa sitä, että hän on sen, eli ajan ja paikan ulkopuolella. Silloinhan, jos hän on ajan ja paikan ulkopuolella, hänen perspektiivistään luominen ei tapahdu missään ajassa eikä paikassa, vaan on koko "ajan". > Ja jos näin on, niin hänen perspektiivistään kaikki maailman ajat ja paikat ovat hänen näkökulmastaan yhtä ja samaa. Ja jos ajatellaan, että näin on, niin silloin hän voipi vaikuttaa "nykyhetkeenkin".
että vedenpaisumustaru on satua. Tuollainen esittämäsi Jumala ei voi katua tekosiaan.
Olen aina ihmetellyt miten eri kalarodut ovat levinneet ympäri maapallon. Vedenpaisumus eli napojen siirtyminen selittäisi sen.
Eikä selitä.
Todella hieno analyysi!
Mutta kuten muut jo totesivatkin, tuo tarkoittaisi sitä, että ulkopuolinen jumala olisi perverssi sadisti, joka hykertelee vain riemuissaan kun olevaisuudessa kärsitään ja kuollaan turhaan.
Toisinsanoen et ratkaisuut sitä ristiriitaa, että esimerkiksi kristinuskossa väitetään jumalan olevan itse rakkaus. Ainakaan itse en miellä välinpitämättömyyttä rakkaudeksi, vaan erääksi väkivallan sadistisimmista muodoista.
No jos joku on luonut maailmankaikkeuden, niin eihän hän itse voi olla sen sisällä? Ainakaan kokonaan. Silloin hän on sen ulkopuolella, ja maailmankaikkeuden ulkopuolella ei ole aikaa eikä paikkaa. Ei se oo väistämistä vaan ihan järkeilyä vaan.
"Ts. millä kriteereillä erotetaan "ihme" normaalista tapahtumasta?"
Pitäisikö se erottaa? Koska kristinuskon mukaan kuitenkin Jumala vaikuttaa koko ajan kaikkeen ja pitää maailmankaikkeutta ja sen lakeja yllä.
"Mutta kuten muut jo totesivatkin, tuo tarkoittaisi sitä, että ulkopuolinen jumala olisi perverssi sadisti, joka hykertelee vain riemuissaan kun olevaisuudessa kärsitään ja kuollaan turhaan."
Eipäs teekään, koska hän (tai se) siis myös pitää koko ajan yllä maailmankaikkeutta ja vaikuttaa siinä, siis jatkuvasti aktiivisesti toimii maailmassa.
Ja jos puhutaan kristinuskosta, niin tottakai Jumala on rakkaus. Hänhän kuoli itse ihmisten puolella ristillä. Siis ei vain hykerrellyt siellä universumin ulkopuolella, vaan tuli jakamaan sen kärsimyksen ja kuoleman ja osoittamaan, että hän ymmärtää meitä :
Ei se, että me nyt kärsitään joskus hetken aikaa, tarkoita sitä, että Jumala on välinpitämätön. Sillä jos Jumala on, niin sille on joku tarkoitus.
Sitä paitsi, suurin osa kärsimyksestä on meidän omaa syytä... mut en tiedä onko se turhaa vai onko sillä jokin syy/tarkoitus.
Enkö ole sanonut jo monta kertaa, ettei sillä ole minulle yhtään mitään merkitystä. Raamattu ei ole historian tahi luonnontieteen oppikirja, se on totta, jos sitä lukee hengellisenä kirjana.
Siis jumalanne kärsii jakomielisestä oireyhtymästä.
Nähdäkseni hän palaa väistämättä ensimmäisenä siinä helvetissä, jonka kristinusko määrittelee, vaikka hänen pitäisi olla samaan aikaan pelastamassa palvojiaan kristinuskon taivaassa.
Ehkä ne ovatkin sama asia ja kumoavat toisensa, jolloin jäljelle jää pelkkä tyhjyys.
Siis jumalanne kärsii jakomielisestä oireyhtymästä.
Nähdäkseni hän palaa itse ensimmäisenä siinä helvetissä, jonka kristinusko määrittelee, vaikka hänen pitäisi olla samaan aikaan pelastamassa palvojiaan kristinuskon taivaassa.
Ehkä ne ovatkin sama asia ja kumoavat toisensa, jolloin jäljelle jää pelkkä tyhjyys ja ihminen vastuuseen omista teoistaan.
Millees se nyt skitso on.
>> No jos joku on luonut maailmankaikkeuden, niin eihän hän itse voi olla sen sisällä? Ainakaan kokonaan. Silloin hän on sen ulkopuolella, ja maailmankaikkeuden ulkopuolella ei ole aikaa eikä paikkaa. Ei se oo väistämistä vaan ihan järkeilyä vaan. >"Ts. millä kriteereillä erotetaan "ihme" normaalista tapahtumasta?"
Pitäisikö se erottaa? Koska kristinuskon mukaan kuitenkin Jumala vaikuttaa koko ajan kaikkeen ja pitää maailmankaikkeutta ja sen lakeja yllä.
>> No jos joku on luonut maailmankaikkeuden, niin eihän hän itse voi olla sen sisällä? Ainakaan kokonaan. Silloin hän on sen ulkopuolella, ja maailmankaikkeuden ulkopuolella ei ole aikaa eikä paikkaa. Ei se oo väistämistä vaan ihan järkeilyä vaan. >"Ts. millä kriteereillä erotetaan "ihme" normaalista tapahtumasta?"
Pitäisikö se erottaa? Koska kristinuskon mukaan kuitenkin Jumala vaikuttaa koko ajan kaikkeen ja pitää maailmankaikkeutta ja sen lakeja yllä.
Niin, siis Jumalahan on MYÖS kaikkialla maailmassa. Niinkuin olen sanonut. Siten hän vaikuttaa kaikkeen, hän siis ylläpitää maailmaa ja luonnonlakeja jne. Joten varmaan ei huomattais jos Jumala ei vaikuttais, koska silloin ei maailmaa olis :
>> Siten hän vaikuttaa kaikkeen, hän siis ylläpitää maailmaa ja luonnonlakeja jne. > Joten varmaan ei huomattais jos Jumala ei vaikuttais, koska silloin ei maailmaa olis :
Kuten sanoin, emme voisi sitä huomata, koska koko maailmankaikkeutta ei silloin olisi, eikä myös meitä. Siis, jos ei olisi jotain voimaa, joka olisi laittanut maailmankaikkeuden synnyn liikeelle ja näin ollen synnyttänyt koko maailmankaikkeuden ja sen jutut ja lait, niin silloin maailmankaikkeutta ei olisi. Ja koska tämä voima täytyy olla myös maailmankaikkeuden ulkopuolella, koska ei mikään voi synnyttää mitään ja olla synnyttämänsä sisällä, niins e tarkoittaa sitä, että se on olemassa ajan ja paikan ulkopuolella, eli se on olemassa koko ajan ja kaikkien paikkojen "ajan".
>> Kuten sanoin, emme voisi sitä huomata, koska koko maailmankaikkeutta ei silloin olisi, eikä myös meitä. > Siis, jos ei olisi jotain voimaa, joka olisi laittanut maailmankaikkeuden synnyn liikeelle ja näin ollen synnyttänyt koko maailmankaikkeuden ja sen jutut ja lait, niin silloin maailmankaikkeutta ei olisi. > Ja koska tämä voima täytyy olla myös maailmankaikkeuden ulkopuolella, koska ei mikään voi synnyttää mitään ja olla synnyttämänsä sisällä, niins e tarkoittaa sitä, että se on olemassa ajan ja paikan ulkopuolella, eli se on olemassa koko ajan ja kaikkien paikkojen "ajan".
Minähän vastasin sinun kysymyksiisi. Ihan simppelisti. Ei ole minun syyni, jos et ymmärrä. Ja niin voidaankin lopettaa, jos et kerran ymmärrä mitä sanon : ei jaksa kovin montaa kertaa tyhmille sanoa.