Esiintymisjännitykseen

lääkäriltä lääkkeet?

Olen lukenut, että verenpainelääkkeet auttaa, jos pitää pitää esim. esitelmää yleisön edessä. Mulla on jännitys ihan hirveä ennen esitystä ja sen aikana. Ääni värisee, ilma loppuu jne. Aion ennen lukuvuoden alkua käydä kysymässä reseptiä, mutta olen lukenut täältä, että kaikki lääkärit eivät kovin helposti anna reseptiä. En ole vielä edes täysi-ikäinen. Mitä keinoja siis kannattaa käyttää, että lääkäri antaisi ns. helpommin? Mitä kannattaa sanoa? Kertokaa muutenkin kokemuksianne, jos olette hommanneet jonkin lääkkeen lievittämään näitä tärinöitä ja muita.

111

53360

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kokemuksia...

      esiintymisestä. Se jännittäminen kuuluu kai asiaan. Tosin itse muistan, että tottuminen auttaa parhaiten. 1.kerran tai pitkän tauon jälkeen yleisön eteen meneminen tuntuu varsin oudolta, mutta kohta se onkin jo varsin tavallista...

      Siihen liittyvästä lääkityksestä en tiedä mitään!

      • minämoi

        Onko kellään kokemusta siitä että Mikä auttaa punastumiseen? siitäkin saattaa saada elämää vaikeuttavan ongelman

      • read this
        minämoi kirjoitti:

        Onko kellään kokemusta siitä että Mikä auttaa punastumiseen? siitäkin saattaa saada elämää vaikeuttavan ongelman

        Silloin kun alan jännittämään, sydän alkaa hakkaamaan, kuulo häviää, veri virtaa ja naama punoittaa. Silloin mä otan juuri sen Propral lääkkeen tai siis ennen sitä tilannetta. Siihen se ei auta jos punastelee ujouden takia mut jännitys punasteluun kyllä.

      • minä vuan
        read this kirjoitti:

        Silloin kun alan jännittämään, sydän alkaa hakkaamaan, kuulo häviää, veri virtaa ja naama punoittaa. Silloin mä otan juuri sen Propral lääkkeen tai siis ennen sitä tilannetta. Siihen se ei auta jos punastelee ujouden takia mut jännitys punasteluun kyllä.

        tosiaan hypnoosista ovat monet saaneet avun myös esiintymisjännitykseen. Kantsii kokeilla! Tsemiä sulle... :)

    • härkä

      Moi
      mene lääkäriin ja kerrot suoraa, että kärsit esiintymisjännityksestä. Saat todennäkäisesti propanolia, jonka kauppanimi propral. Kuuluu ns. beetasalpaajiin, jota käytettiin ennen usein verenpainelääkkeenä. Usein riittää 10mg-40mg, joka on yksilöllistä. Myös diatsepaamia käytetään, jos nämä ei auta pienellä annoksella. Propral otetaan n.1.5-2 tuntia ennen esiintymistä. Monet näyttelijät käyttävät sitä. Se poistaa tärinän ja yleensä ruumilliset oireet. Itse huomaat, että homma alkaa sujua. Harjoittele ennen esiintymistä, kukaan ei huomaa jännitystäsi( paitsi sinä itse ehkä saatat kuvitella niin ) Varmasti löydätte lääkärin kanssa sopivan tarvittavan lääkkeen.

      • Kemisti

        Moikka,

        Pisti silmään tuo propanoli tuossa vastauksessa. Se taitaa kyllä olla ALKOHOLI (C3H7OH), mikä tietysti jonkin verran auttaa esiintymisjännitykseen.
        Propranololi on Propralin vaikuttava aine.

        Tämä vain ohihuomautuksena. Muutenhan asia on juuri kuten mainitsitkin..

      • härkä
        Kemisti kirjoitti:

        Moikka,

        Pisti silmään tuo propanoli tuossa vastauksessa. Se taitaa kyllä olla ALKOHOLI (C3H7OH), mikä tietysti jonkin verran auttaa esiintymisjännitykseen.
        Propranololi on Propralin vaikuttava aine.

        Tämä vain ohihuomautuksena. Muutenhan asia on juuri kuten mainitsitkin..

        MOI!
        Nopeasti kirjoitettuna tulee virheitä. Jos jotakin nyt häiritsee, propranololi ja jos vielä tarkennetaan propranolol. hydrochlorid. Toivottavasti nyt ei enää vaivaa.

      • hexapteryga
        härkä kirjoitti:

        MOI!
        Nopeasti kirjoitettuna tulee virheitä. Jos jotakin nyt häiritsee, propranololi ja jos vielä tarkennetaan propranolol. hydrochlorid. Toivottavasti nyt ei enää vaivaa.

        "ja jos vielä tarkennetaan propranolol. hydrochlorid. "

        ... tämä on siis sen latinankielisen nimen tavanomainen lyhenne. Suomessa on sovittu että lääkeaineista käytetään niiden suomalaisasuista nimeä täydellisine päätteineen - hyvänä esimerkkinä asiasta on vaikka lääke nimeltä asetyylisalisyylihappo.

        Täällä keskustelun alla olevan lääkeaineen nimi suomeksi on PROPRANOLOLIHYDROKLORIDI!

      • härkä
        hexapteryga kirjoitti:

        "ja jos vielä tarkennetaan propranolol. hydrochlorid. "

        ... tämä on siis sen latinankielisen nimen tavanomainen lyhenne. Suomessa on sovittu että lääkeaineista käytetään niiden suomalaisasuista nimeä täydellisine päätteineen - hyvänä esimerkkinä asiasta on vaikka lääke nimeltä asetyylisalisyylihappo.

        Täällä keskustelun alla olevan lääkeaineen nimi suomeksi on PROPRANOLOLIHYDROKLORIDI!

        Moi!
        Tämä ei ole minun alaani, joten hyväksytää. Me käytämme lähes aina kauppanimiä eli täytyisi opetella vaikuttavia aineita, mutta ei aika riitä ja spesialistit huolehtikoon niistä. Nykyään kauppanimiäkin on niin paljon, siis samaa ainetta sisältäviä. Lohdullista on se,että lääkäritkään ei enää muista kun kauppanimen. Sen jälkeen kun patenttisuoja poistuu, tulee markkinoille niin paljon samoja vaikuttavia aineita eri nimillä ja halvempia. Täytyy tästä lähtien keskittyä siihen työhön, johon on koulutettu. Tsemppiä sinullekin!

      • Kokeillut
        Kemisti kirjoitti:

        Moikka,

        Pisti silmään tuo propanoli tuossa vastauksessa. Se taitaa kyllä olla ALKOHOLI (C3H7OH), mikä tietysti jonkin verran auttaa esiintymisjännitykseen.
        Propranololi on Propralin vaikuttava aine.

        Tämä vain ohihuomautuksena. Muutenhan asia on juuri kuten mainitsitkin..

        Kyllä Proplar on ihan oikea lääke kyseiseen jännitykseen. Ei ole Kemistin alkoholia. Proplar auttaa jännitykseen, käsien tärinään ja yleiseen jännitykseen. Ei suositella astmaatikoille.

      • Ei piähän
        hexapteryga kirjoitti:

        "ja jos vielä tarkennetaan propranolol. hydrochlorid. "

        ... tämä on siis sen latinankielisen nimen tavanomainen lyhenne. Suomessa on sovittu että lääkeaineista käytetään niiden suomalaisasuista nimeä täydellisine päätteineen - hyvänä esimerkkinä asiasta on vaikka lääke nimeltä asetyylisalisyylihappo.

        Täällä keskustelun alla olevan lääkeaineen nimi suomeksi on PROPRANOLOLIHYDROKLORIDI!

        ALKOHOLI ei ole sama asia kuin ETANOLI (päähän menevä alkoholi). -oli loppuiset ovat alkoholia, kuten xylitoli!

      • Emppu!
        Kokeillut kirjoitti:

        Kyllä Proplar on ihan oikea lääke kyseiseen jännitykseen. Ei ole Kemistin alkoholia. Proplar auttaa jännitykseen, käsien tärinään ja yleiseen jännitykseen. Ei suositella astmaatikoille.

        Mä kun soitan viulua ja siinä tulee oppilas konsertteja
        niin mun käsi alkaa täristä sit ei oo mukavaa kädet menee kylmäks!
        HIKOO.En oo kokeillu sitä propraliia vaik mielelläni kokeilisin.
        Ja muissakin esityksissä mä vaikka yritän olla et en huomaa yleisöä
        mut ei auta!

    • vaan otat

      asiat. Kun tiedät, mistä puhut ja osaat asiasi. Ei kun areenalle. Minuakin joskus nuorena jännitti, mutta nyt ei mitään ongelmaa. Se tuntuu jopa hauskalta. Ihmisiä kaikki, eikä ne pure. Tsemppiä. Lääkkeet, no jaa...tee valintas.

      • muista

        Moi!
        Jos joku lääke auttaa. Hyvä niin, yhtään kirkkaampaa kruunua et saa. Ota ihmeessä lääkettä, koska monelta menee jo viikkoja aikaisemmin yö unet, kun jännittää. Mikä ihme tää lääke kielteisyys on. Moni joutuu syömään päivittäin pysyäkseen terveenä. Jos juot alkoholia kukaan ei moralisoi, mutta otappa ennen esiintymistä pillerin, niin johan on huono juttu.Älä kiusaa itseäsi,ja ota pilleri, jos et muuten pärjää. Ei näitä moralisija kannata uskoa. Niillä se vasta paha on ollakin( krapula) Et tietenkään voi kännissä esitelmiä pitää, mutta järki mukaan. t,kriisiterapeutti

      • hakusessa

        minusta tuo on pahinta mitä jännittävälle voi sanoa että ota ihan rennosti vaan. se kun olisi niin yksinkertaista.
        yritin itse lukioaikana ottaa puheeksi kamalaa jännitämistäni ja että olisin saanut siihen hoitoa ja silloin minulle sanottiin että no älä jännitä. helpommin sanottu kuin tehty.
        nyt on aikaa kulunut noin 30 vuotta ja vieläkin jännitän. en enää niin paljon ja samanlaisissa tilanteissa mutta jos joudun esiintymään isommalle porukalle niin ilma loppuu ja ääni häviää ja vapisee, minä vapisen ja kuulijat tuntuvat seuraavan esiintymistäni ja reaktioitani. se on aivan kamalaa. huonosti menneen esiintymisen jälkeen jännittää jo seuraavaa esiintymistä ja sitä kuinka huonosti se mahtaa mennä. tämä jännitys pilaa esityksen.
        muuten sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa ei ole ongelmia.
        tämä jännitys on yksi elämääni aina hallinneista asioista ja ilmeisesti tulee aina olemaan.

      • härkä
        hakusessa kirjoitti:

        minusta tuo on pahinta mitä jännittävälle voi sanoa että ota ihan rennosti vaan. se kun olisi niin yksinkertaista.
        yritin itse lukioaikana ottaa puheeksi kamalaa jännitämistäni ja että olisin saanut siihen hoitoa ja silloin minulle sanottiin että no älä jännitä. helpommin sanottu kuin tehty.
        nyt on aikaa kulunut noin 30 vuotta ja vieläkin jännitän. en enää niin paljon ja samanlaisissa tilanteissa mutta jos joudun esiintymään isommalle porukalle niin ilma loppuu ja ääni häviää ja vapisee, minä vapisen ja kuulijat tuntuvat seuraavan esiintymistäni ja reaktioitani. se on aivan kamalaa. huonosti menneen esiintymisen jälkeen jännittää jo seuraavaa esiintymistä ja sitä kuinka huonosti se mahtaa mennä. tämä jännitys pilaa esityksen.
        muuten sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa ei ole ongelmia.
        tämä jännitys on yksi elämääni aina hallinneista asioista ja ilmeisesti tulee aina olemaan.

        Moi!
        Sinunlaisillesi olen yrittänyt antaa toivoa. Toivottavasti kirjoituksistani olisi ollut hyötyä.

      • Lauren

        Typerää sanoa oikeasti esiintymiskammosta kärsivälle näitä perinteisiä, "ole oma itsesi, älä jännitä, hyvin se menee, ei tossa mitään kauheaa ole, ota vaan rennosti"

        Omaa jännitystäni vain pahentavat nuo kommentit. Olen kärsinyt erittäin monta vuotta aivan järkyttävästä esiintymiskammosta ja olen nyt alkanut harkita lääkkeisiin siirtymistä kun jännitän esim. drinkkien teon opettelu-kurssia aina koko viikon. Käteni tärisevät aivan älyttömästi ja sydän hakkaa, kun kaadan viinaa mittaan ja luokka tuijottaa. Työssä minulla ei ole tässä asiassa ongelmaa, mutta koulussa tilanne on kauhea, nimenomaan sen takia kun pitää koko luokan edessä tehdä näitä drinkkejä.

        Kaikennäköisissä esiintymistilanteissa jännitän suunnattomasti, käteni tärisevät ihan älyttömästi, ääni karkailee ja naamani on kuin tomaatti. Hengittäminen tuntuu vaikealta ja tuntuu siltä, että taju lähtee. Olen ainoa luokaltani kuka ilmaisee jännityksensä näin pahasti, ja siksi tuntuu että aina esiintyessäni luokkatoverit kiinnittävät oikein huomiota täriseviin käsiini ja punaiseen naamaani. Tämä on kauhea tilanne. Inhottaa kun minulle sanotaan, että "ota rennosti", kun en pysty siihen. En pysty hallitsemaan jännitystäni, vaikka kuinka yrittäisin. Elämäni on hyvin vaikeaa ainaisen esiintymisen pelon takia. Yritän vältellää kaikenlaisia esiintymisiä aina parhaani mukaan, mutta aina siihen luokan eteen päätyy. Mikä tahansa helpotus olisi tervetullut!Typerää sanoa oikeasti esiintymiskammosta kärsivälle näitä perinteisiä, "ole oma itsesi, älä jännitä, hyvin se menee, ei tossa mitään kauheaa ole, ota vaan rennosti"

        Omaa jännitystäni vain pahentavat nuo kommentit. Olen kärsinyt erittäin monta vuotta aivan järkyttävästä esiintymiskammosta ja olen nyt alkanut harkita lääkkeisiin siirtymistä kun jännitän esim. drinkkien teon opettelu-kurssia aina koko viikon. Käteni tärisevät aivan älyttömästi ja sydän hakkaa, kun kaadan viinaa mittaan ja luokka tuijottaa. Työssä minulla ei ole tässä asiassa ongelmaa, mutta koulussa tilanne on kauhea, nimenomaan sen takia kun pitää koko luokan edessä tehdä näitä drinkkejä.

        Kaikennäköisissä esiintymistilanteissa jännitän suunnattomasti, käteni tärisevät ihan älyttömästi, ääni karkailee ja naamani on kuin tomaatti. Hengittäminen tuntuu vaikealta ja tuntuu siltä, että taju lähtee. Olen ainoa luokaltani kuka ilmaisee jännityksensä näin pahasti, ja siksi tuntuu että aina esiintyessäni luokkatoverit kiinnittävät oikein huomiota täriseviin käsiini ja punaiseen naamaani. Tämä on kauhea tilanne. Inhottaa kun minulle sanotaan, että "ota rennosti", kun en pysty siihen. En pysty hallitsemaan jännitystäni, vaikka kuinka yrittäisin. Elämäni on hyvin vaikeaa ainaisen esiintymisen pelon takia. Yritän vältellää kaikenlaisia esiintymisiä aina parhaani mukaan, mutta aina siihen luokan eteen päätyy. Mikä tahansa helpotus olisi tervetullut!

      • Lauren
        Lauren kirjoitti:

        Typerää sanoa oikeasti esiintymiskammosta kärsivälle näitä perinteisiä, "ole oma itsesi, älä jännitä, hyvin se menee, ei tossa mitään kauheaa ole, ota vaan rennosti"

        Omaa jännitystäni vain pahentavat nuo kommentit. Olen kärsinyt erittäin monta vuotta aivan järkyttävästä esiintymiskammosta ja olen nyt alkanut harkita lääkkeisiin siirtymistä kun jännitän esim. drinkkien teon opettelu-kurssia aina koko viikon. Käteni tärisevät aivan älyttömästi ja sydän hakkaa, kun kaadan viinaa mittaan ja luokka tuijottaa. Työssä minulla ei ole tässä asiassa ongelmaa, mutta koulussa tilanne on kauhea, nimenomaan sen takia kun pitää koko luokan edessä tehdä näitä drinkkejä.

        Kaikennäköisissä esiintymistilanteissa jännitän suunnattomasti, käteni tärisevät ihan älyttömästi, ääni karkailee ja naamani on kuin tomaatti. Hengittäminen tuntuu vaikealta ja tuntuu siltä, että taju lähtee. Olen ainoa luokaltani kuka ilmaisee jännityksensä näin pahasti, ja siksi tuntuu että aina esiintyessäni luokkatoverit kiinnittävät oikein huomiota täriseviin käsiini ja punaiseen naamaani. Tämä on kauhea tilanne. Inhottaa kun minulle sanotaan, että "ota rennosti", kun en pysty siihen. En pysty hallitsemaan jännitystäni, vaikka kuinka yrittäisin. Elämäni on hyvin vaikeaa ainaisen esiintymisen pelon takia. Yritän vältellää kaikenlaisia esiintymisiä aina parhaani mukaan, mutta aina siihen luokan eteen päätyy. Mikä tahansa helpotus olisi tervetullut!Typerää sanoa oikeasti esiintymiskammosta kärsivälle näitä perinteisiä, "ole oma itsesi, älä jännitä, hyvin se menee, ei tossa mitään kauheaa ole, ota vaan rennosti"

        Omaa jännitystäni vain pahentavat nuo kommentit. Olen kärsinyt erittäin monta vuotta aivan järkyttävästä esiintymiskammosta ja olen nyt alkanut harkita lääkkeisiin siirtymistä kun jännitän esim. drinkkien teon opettelu-kurssia aina koko viikon. Käteni tärisevät aivan älyttömästi ja sydän hakkaa, kun kaadan viinaa mittaan ja luokka tuijottaa. Työssä minulla ei ole tässä asiassa ongelmaa, mutta koulussa tilanne on kauhea, nimenomaan sen takia kun pitää koko luokan edessä tehdä näitä drinkkejä.

        Kaikennäköisissä esiintymistilanteissa jännitän suunnattomasti, käteni tärisevät ihan älyttömästi, ääni karkailee ja naamani on kuin tomaatti. Hengittäminen tuntuu vaikealta ja tuntuu siltä, että taju lähtee. Olen ainoa luokaltani kuka ilmaisee jännityksensä näin pahasti, ja siksi tuntuu että aina esiintyessäni luokkatoverit kiinnittävät oikein huomiota täriseviin käsiini ja punaiseen naamaani. Tämä on kauhea tilanne. Inhottaa kun minulle sanotaan, että "ota rennosti", kun en pysty siihen. En pysty hallitsemaan jännitystäni, vaikka kuinka yrittäisin. Elämäni on hyvin vaikeaa ainaisen esiintymisen pelon takia. Yritän vältellää kaikenlaisia esiintymisiä aina parhaani mukaan, mutta aina siihen luokan eteen päätyy. Mikä tahansa helpotus olisi tervetullut!

        Ja näköjään säädin jotenkin tuon tekstin tuohon perään toisen kerran, koittakaa kestää :D

    • keinoja

      Esitelmän kanssa on helppoa, kun sitä voi harjoitella etukäteen niin paljon kuin haluaa. Sillä mitä paremmin osaat esitettävän asian, sitä vähemmän jännität. Kannattaa aluksi varata riittävästi aikaa ja tehdä sen kanssa töitä. Tuottaa aivan varmasti tuloksia ja onnistumisen kokemuksia.

      Luontaistuotteissa on ihan hyviä jännityksen- ja stressinpoistajia, eikä tarvita mitään reseptejä.

      • eivät auta

        Minusta harjoittelu tai luontaistuotteet eivät poista vakavaa jännitysoireistoa. Vakavaan jännitysoireistoon parhaat lääkkeet ovat Propral (40 mg) Opamox (15 mg) yhdessä otettuna noin tunti ennen esiintymistä.

      • tuollaiset
        eivät auta kirjoitti:

        Minusta harjoittelu tai luontaistuotteet eivät poista vakavaa jännitysoireistoa. Vakavaan jännitysoireistoon parhaat lääkkeet ovat Propral (40 mg) Opamox (15 mg) yhdessä otettuna noin tunti ennen esiintymistä.

        ... vedä mielen ihan tokkuraiseksi?

      • härkä
        tuollaiset kirjoitti:

        ... vedä mielen ihan tokkuraiseksi?

        Moi!
        Pelkkä propanoli ei vaikuta mieleen vaan se poistaa fyysisiä oireita. Pahaan esiintymisjännitykseen voi olla hyvä kombinaatio propral joku lievästi mieltä rauhoittava esim.oxepam,puolikas temesta1mg, ym. Lääkkeet ovat yksilöllisiä. Kokeilee ensin, vaikka kotona. Pieni määrä rauhoittavaa ei vedä tokkuraiseksi, mutta kannattaa kokeilla ensin mikä sinulle sopii. On niin yksilöllisiä.

      • avun saanut
        eivät auta kirjoitti:

        Minusta harjoittelu tai luontaistuotteet eivät poista vakavaa jännitysoireistoa. Vakavaan jännitysoireistoon parhaat lääkkeet ovat Propral (40 mg) Opamox (15 mg) yhdessä otettuna noin tunti ennen esiintymistä.

        käytän myös Propralia, on siitä hyvä, että voi ottaa vaan tarvittaessa eli siitä ei tule riippuvaiseksi. Ehkä kuitenkin 10 mg kannattaa aloittaa ja muutenkin katsoa kuinka pieni annostus itselle auttaa...

    • Esiintyjä

      Oletko sitä mieltä, että tämä tuleva esiintymisesi on elämässäsi ainutkertainen? Ehkä siihen voisi jotain lääkettä suositella. Jos tulevaan työhösi, harrastuksiisi tms. kuuluu esiintymiset, unohda lääkitys ja mieti, miten voisit jännitystä poistaa muuten. Eräs neuvo on (ei itse keksitty): Valmistaudu! Valmistaudu pitämään esitelmäsi jo ennen, ennenkuin se on todellisuutta. Pidä esitelmäsi mielikuvitusmaailmassasi, mieti tarkasti miten toimit ja ajattele mielikuvitusesitelmässäsi lopputulosta! Millaisen lopputuloksen haluat esitelmällesi? Haluatko yleisön hurraavan ja antavan raikuvat aplodit esitelmällesi? Ajattele kerta toisensa jälkeen lopputulosta ja käy ajatuksissasi tämä esitelmä läpi niin monesti, että se alkaa tuntua jo todelliselta. Kun näin teet, saat hämmästyä, että ajattelemasi ja toivomasi lopputulos toteutuu. Huippu-urheilijat käyttävät mm. tätä menetelmää.

      • härkä

        Heippa!
        Olet täysin oikeassa. On ryhmä ihmisiä, jotka joutuvat silloin tälläin esiintymään. Se vain on niin vaikeaa useille, jopa näyttelijöille, niin ihmeelliseltä kun se kuulostaakin. En voi nimiä kertoa, mutta ihan kuuluisia näyttelijöitäkin pelkää esiintymistä. Olen hoitanut sellaisia, mutta muusta syystä. Lääkkeet voivat olla vain turvana, vaikkei ottaisikaan. Ei pidä tuomita, jos ottaa tarvittavan lääkkeen.En näe siinä mitään pahaa. Ennemmin lääke kuin rohkaisu ryyppy.

      • näyttelijätär

        Ei pelkät mielikuvat ja visiot auta parantamaan tai ehkäisemään jännitysoireita!!! Useat esiintyjät tiedostavat oireet erittäin hyvin ja yrittävät tehdä mielikuvaharjoituksia yms...itse koulutan muita näissä asioissa mutta silti itse kärsin aika-ajoin pahoistakin oireista. Kaunis ajatus ja kannustus sinulta mutta ei toimi jos puhutaan kovasta jännittämisestä. Näyttelijä osaa esim.tekstin unissaan ja tietää kuinka yleisö hurraa ja kriitikot kiittelee niin ei se riitä poistamaan "pahaa jännitystä"..ja kyllä lääkkeisiin on joskus turvauduttava.. Ne ei ole pahasta oikein käytettynä ja tällöin ne eivät myöskään sysää syitä unholaan vaan auttavat pärjäämään.

      • härkä
        näyttelijätär kirjoitti:

        Ei pelkät mielikuvat ja visiot auta parantamaan tai ehkäisemään jännitysoireita!!! Useat esiintyjät tiedostavat oireet erittäin hyvin ja yrittävät tehdä mielikuvaharjoituksia yms...itse koulutan muita näissä asioissa mutta silti itse kärsin aika-ajoin pahoistakin oireista. Kaunis ajatus ja kannustus sinulta mutta ei toimi jos puhutaan kovasta jännittämisestä. Näyttelijä osaa esim.tekstin unissaan ja tietää kuinka yleisö hurraa ja kriitikot kiittelee niin ei se riitä poistamaan "pahaa jännitystä"..ja kyllä lääkkeisiin on joskus turvauduttava.. Ne ei ole pahasta oikein käytettynä ja tällöin ne eivät myöskään sysää syitä unholaan vaan auttavat pärjäämään.

        Moi!
        Tätä olen tarkoittanut ja ei lääke ole pahasta oikein käytettynä. Annetaan tukea niille, jotka eivät ole vielä uskaltaneet hakea apua. Minä teen työkseni asioita, jotka auttavat jännittäjiä. On hyvin antoisaa, kun potilaat lähtevät tyytyväisinä ja ymmärtävät, ettei elämä ollutkaan eletty jännityksen vuoksi.

    • read this

      Mulla oli jo yläasteella ihan järkyttävä esiintymiskammo kun piti luokan edessä esim. jotain lukea, en nähnyt koko tekstiä ja sanoista tuli sekasoppaa.
      Menin ihan omalle yleislääkärille terkkariin asiasta koska jännitys alkoi jo vaivata työssäni jos piti yksin puhua kokouksissa. Itseasiassa hain apua jo ennen työhaastattelua koska jännitin niin etten saanut nukuttua useaan päivään.
      Lääkäri määräsi minulle Propral betasalpaajia jotka estävät sydämmen tykytysen ja näin häviää myös kohinat korvista ja olo on rento ja pää selvä.
      Olen kymmenen vuotta jo pitänyt laukussani niitä mukana, jos tiedän että paha tilanne taas tulossa, otan puolituntia ennen tilannetta pillerin ja kaikki hyvin. Tarvitsen vuodessa n. 5- 6 kertaa Propralia, ensi tiistaina taas edessä yksinpuhetta yleisön edessä mutta onneksi ei jännitä yhtään kun apu on käsilaukussa.
      Näitä samoja pillereitä käyttää lähes puolet mm. esiintyvistä viihdetaiteilijoista ramppikuumeeseen.
      Tämä lääke ei vaikuta keskushermostoon ja se 30kpl purkki riittää mulla 2 vuotta ja silloin uusitaan resepti vaikka niitä on jäljellä koska lääkkeetkin menee vanhaksi.
      Suosittelen.

    • verenpainelääkkeitä

      migreenin hoitoon, ja auttoi tosi hyvin rauhoittumaan esiintyessä, oli tosi "helppo olo" isonkin yleisön edessä. Lopetin migreenilääkityksenä sen käytön ja koitin ottaa satunnaisesti ennen esiintymisiä, mutta se ei todellakaan toiminut; seuraavana päivänä oli vatsa ihan sekaisin (istuin vessassa koko päivän), ja jopa pyörryin koska verenpaineeni heitteli niin voimakkaasti... eli jos meinaat ottaa verenpaine lääkkeitä ennen esiintymistä niin aloita TODELLA pienellä määrällä vaikka viikkoa ennen ja kasvata määrää niin että otat yhden lääkkeen päivässä, tosin lääkäri luultavasti sinua neuvoo myös niiden käytössä.

    • Nimimerkillä: Kokemusta on

      jos käyttää tilannekohtaista lääkitystä esim. jännityksen tai ahdistuneisuuden hoitoon. Arvostelijoiden olisi syytä ymmärtää, että pahimmillaan jännittäminen ei todellakaan helpotu millään itsensä tsemppaamisella. Ehkä tilanteille itsensä altistaminen voi auttaa, mutta jos kerta toisensa jälkeen tuntee epäonnistuvansa siitä voi taas seurata muita vaivoja esim. masennusta.

      Itse olen 30-vuotias ja jännitys on vaivannut minua jo teini-iästä saakka. Olen käyttänyt satunnaisesti rauhoittavaa lääkitystä/ beetasalpajia. Mielestäni ei mitään ongelmaa, jos ei lääkitystä tarvitse jatkuvasti. Rauhoittavat lääkkeet -> riippuvuusriski.

      • Betasalpaaja

        Mielestäni noita betasalpaajia ei kannata alkaa säännöllisesti syödä esiintymiskammon takia. Reseptissä(ni)kin lukee "tarvittaessa". Kannattaa etsiä se pienin mahdollinen annostus, mikä pitää oireet pois. Itse pärjäsin puolella tabletilla.

      • härkä

        Moi!
        Riippuvuus riski on todellinen, mutta harvoille se on ongelma. En halua väkisin puolustaa betsodiatsepiinejä, mutta kun meita ihmismieliä on monenlaisia, niin ne ovat erittäin hyviä lääkkeitä. Tietysti sama lääkäri aloittaa,seuraa ja muuttaa annostusta, jos tarpeen. Älkää syyllistäkö itseänne, vaikka joudutte turvautumaan rauhoittaviin. Tietysti aina parempi, jos jännitys voidaan poistaa muilla keinoin. Mutta, jos jännitys häiritsee jo elämää, niin siitä vaan. Olkaa kuitenkin varovaisia kyseisten lääkkeiden kanssa. Itse olen syönyt10.vuotta alpratsolaamia, joka on yksi vaikeimmin vieroitettavissa oleva lääke. olen ns.koukussa, mutta annokset ovat pysyneet samana ja sen on määrännyt psykiatri. Minua ei haittaa se, että otan joka aamu ja ilta lääkkeen. Pidän itseäni sairaana, johon saan nyt kyseistä lääkettä. Voi olla,että tulisin toimeen ilman sitäkin, mutta tällä hetkellä en ole valmis vierouttumaan. Minulla käytiin tietysti lähes kaikki lääkearsenaalit läpi ensin. Lohduttavaa oli psykiatrin sanat, että voit joutua käyttämään koko ikäsi rauhoittavia lääkkeitä. Olen psyk.erik.sh ja yritän auttaa ja antaa neuvoja kokemuksesta. 95% käyttää oikein rauhoittavia lääkkeitä (psykiatri Lauerma). Toiset saavat avun uusista masennuslääkkeistä, mutta eivät nekään ihan ilman haittavaikutuksia toimi. Nehän nykyään käy sairauteen kuin sairauteen, lääkefirmat keksivät koko ajan uusia indikaatioita niille. Hyvä jos ne toimivat. Rauhoittavia voi ottaa myös tarvittavana, mikä suotavaa, jos pelkää kovasti, että jää koukkuun. On monenlaisia rauhoittavia eli lievempiä, joista pääsee helpommin irti esim. opamox. Mitä tokkuraisuuteen tulee, niin kannattaa etsiä se oma annostus. Sanotaan, että tulee tzompi, ehkä juuri näillä humalahakuisilla käyttäjillä se voi pitää paikkansa. Toivottavasti kirjoituksestani on edes joillekin apua.

      • helpotti
        härkä kirjoitti:

        Moi!
        Riippuvuus riski on todellinen, mutta harvoille se on ongelma. En halua väkisin puolustaa betsodiatsepiinejä, mutta kun meita ihmismieliä on monenlaisia, niin ne ovat erittäin hyviä lääkkeitä. Tietysti sama lääkäri aloittaa,seuraa ja muuttaa annostusta, jos tarpeen. Älkää syyllistäkö itseänne, vaikka joudutte turvautumaan rauhoittaviin. Tietysti aina parempi, jos jännitys voidaan poistaa muilla keinoin. Mutta, jos jännitys häiritsee jo elämää, niin siitä vaan. Olkaa kuitenkin varovaisia kyseisten lääkkeiden kanssa. Itse olen syönyt10.vuotta alpratsolaamia, joka on yksi vaikeimmin vieroitettavissa oleva lääke. olen ns.koukussa, mutta annokset ovat pysyneet samana ja sen on määrännyt psykiatri. Minua ei haittaa se, että otan joka aamu ja ilta lääkkeen. Pidän itseäni sairaana, johon saan nyt kyseistä lääkettä. Voi olla,että tulisin toimeen ilman sitäkin, mutta tällä hetkellä en ole valmis vierouttumaan. Minulla käytiin tietysti lähes kaikki lääkearsenaalit läpi ensin. Lohduttavaa oli psykiatrin sanat, että voit joutua käyttämään koko ikäsi rauhoittavia lääkkeitä. Olen psyk.erik.sh ja yritän auttaa ja antaa neuvoja kokemuksesta. 95% käyttää oikein rauhoittavia lääkkeitä (psykiatri Lauerma). Toiset saavat avun uusista masennuslääkkeistä, mutta eivät nekään ihan ilman haittavaikutuksia toimi. Nehän nykyään käy sairauteen kuin sairauteen, lääkefirmat keksivät koko ajan uusia indikaatioita niille. Hyvä jos ne toimivat. Rauhoittavia voi ottaa myös tarvittavana, mikä suotavaa, jos pelkää kovasti, että jää koukkuun. On monenlaisia rauhoittavia eli lievempiä, joista pääsee helpommin irti esim. opamox. Mitä tokkuraisuuteen tulee, niin kannattaa etsiä se oma annostus. Sanotaan, että tulee tzompi, ehkä juuri näillä humalahakuisilla käyttäjillä se voi pitää paikkansa. Toivottavasti kirjoituksestani on edes joillekin apua.

        Onneksi on muitakin. Olen itse myös käyttänyt alpratsolaamia sairauden hoitoon reilu 10v. Tiedän, että joudun käyttämään lopun ikääni, että pystyn elämään ihmisarvoista elämää ilman sairauden tuomia oireita.

        Annostus on pysynyt tämän ajan samana. Toleranssi ei ole noussut.

        Enpä osaa muuta sanoa, mitä "härkä" ei olisi jo sanonut. Yhdyn hänen sanoihinsa 100%:sti.

        Ihmiset, jotka yleensä tuomitsevat rauhoittavien käytön ovat itse joko väärinkäyttäjiä tai eivät ymmärrä, että joillakin on sellainen sairaus johon ei mikään muu auta.

        Lääke kuin lääke = oikein käytettynä OK.

      • härkä
        helpotti kirjoitti:

        Onneksi on muitakin. Olen itse myös käyttänyt alpratsolaamia sairauden hoitoon reilu 10v. Tiedän, että joudun käyttämään lopun ikääni, että pystyn elämään ihmisarvoista elämää ilman sairauden tuomia oireita.

        Annostus on pysynyt tämän ajan samana. Toleranssi ei ole noussut.

        Enpä osaa muuta sanoa, mitä "härkä" ei olisi jo sanonut. Yhdyn hänen sanoihinsa 100%:sti.

        Ihmiset, jotka yleensä tuomitsevat rauhoittavien käytön ovat itse joko väärinkäyttäjiä tai eivät ymmärrä, että joillakin on sellainen sairaus johon ei mikään muu auta.

        Lääke kuin lääke = oikein käytettynä OK.

        Moi!
        Hyvä,että joku sai helpotusta kirjoituksestani. Et ole yhtään huonompi ihminen, vaikka syöt rauhoittavia. On vain ihmisiä, jotka ei ymmärrä sitä tuskan määrää, jota kova jännittäjä kokee. Voin vakuuttaa työssä huomanneena, että on melko yleistä kova jännitys ja sen tuoma välttäytymis käyttäytyminen. Olemme saaneet hyvää palautetta potilailta, jotka uskaltavat olla sairaita ilman häpeän tunnetta. Pitää myöntää vain itselle, että olen tällätavoin sairas. Elämää ei kannata tuhlata, jos on apua saatavilla. Joillekin helpotuksen tuo joku toinen asia ja hyvä niin. Hienoa, että olet hakenut apua ja hyötynyt siitä. Suosittelen kaikkia kovasta jännityksestä kärsiviä lopettamaan moralisointi, jota jotkut viljelevät. Tee itse päätöksesi ja jos tunnet olevasi lähes invalidi jännittämisen kanssa, niin reilusti vain puhumaan ammattilaisen kanssa.
        Meillä on vaitiolovelvollisuus, mutta jos koet, että haluat puhua jollekin tutulle, niin siitä vaan. Voit tietysti asian pitää omana tietonaan.

      • härkä
        helpotti kirjoitti:

        Onneksi on muitakin. Olen itse myös käyttänyt alpratsolaamia sairauden hoitoon reilu 10v. Tiedän, että joudun käyttämään lopun ikääni, että pystyn elämään ihmisarvoista elämää ilman sairauden tuomia oireita.

        Annostus on pysynyt tämän ajan samana. Toleranssi ei ole noussut.

        Enpä osaa muuta sanoa, mitä "härkä" ei olisi jo sanonut. Yhdyn hänen sanoihinsa 100%:sti.

        Ihmiset, jotka yleensä tuomitsevat rauhoittavien käytön ovat itse joko väärinkäyttäjiä tai eivät ymmärrä, että joillakin on sellainen sairaus johon ei mikään muu auta.

        Lääke kuin lääke = oikein käytettynä OK.

        Lukekaa kirjoitus HUH HUH. Siinä kiteytettynä asia, jota puolustan.

      • todellakaan

        mitäs pahaa siinä on ?

        Ensinnäkin beetasalpaajat kuten Propral on erinomainen apu jännitysoireiden poistamiseen ja niistähän ei todellakaan aiheudu minkäänlaista riippuvuutta. Käyttökin liittyy vain juuri näihin jännitystilanteisiin.

    • Pelkääjä

      itellä kanssa esiintymispelko ja lääkäri määräsi tähän vaivaan beetasalpaajaa. Ehkäsee sydämen tykytystä ja tärinää, alentaa myös verenpainetta. Tää lääke on ainakin itelle auttanu, ei vie pois pelkoo, mut inhottavat sivuoireet jää pois (kuten vapina ja sydämentykytys).. Kannattaa kokeilla!

    • mari***

      Minun omat kokemukseni esiintymisjännityksestä ylipääsemiseen on pelkästään esiintyminen. Jännitin aina koulussa esiintymistä, mutta sitten jo hiukan vanhempana eli noin 20v aloin tehdä esittelyhommia. Ensimmäinen esittelyni jäi ikuisesti mieleeni, kun käteni ja ääneni tärisi mahdottomasti. Sitten kun oli aikansa tehnyt esittelytyötä ja saanut varmuutta jännitys katosi. Esiintymisjännitystä ei saa pois muuten kuin esiintymällä. Siitä se varmuus ja esiintymistaito kertyy.

    • Wompatinpuolisko

      Miksi lääkitys?

      Itse jännitin esiintymistä valtavasti ennen kuin ajauduin esiintymistöihin. Aluksi kauheaa panikointia, mutta sitten altisti itsensa "vaaraan" useammin ja useammin, niin sitten sitä rohkaistui ja itsevarmuus lisääntyi. Nykyään esiintymisestä jo nauttii (10vuotta esiintynyt ammatiksi)

      Esiintymisjännityksestä pääsee eroon vain kovan harjoittelun ja esiintymisen kautta.

      Ja pieni jännitys kuuluu esitykseen.

      Onnea sinulle.

      • mitä sitten...

        Opin itse pärjäämään esiintymisjännityksen kanssa ajattelemalla: Mitä sitten. Mitä menetettävää minulla on?
        Kun oikein mietin tuota, jos pyörryn, jos sanat juuttuu kurkkuun, jos tärisen??
        Asian voi aina muuttaa myös huumoriksi, jos kauhein pelko toteutuu?
        Kas vain, jännitänpä niin paljon, että "käteni eivät kykene vapisemaan". Jos pyörryn, kyllä minut joku virvoittaa.

        Olin menettänyt elämässäni lähes kaiken, omaa lastani myöten.
        Silloin tajusin ettei ole enää MITÄÄN MENETETTÄVÄÄ.
        Siinä oli lääke omaan jännitykseeni.

        Ja vielä, kun kuuntelen toisen esitelmää, en kiinnitä häneen ihmisenä huomiota, vaan siihen mitä hän sanoo!
        Luulisin, että suurin osa ihmisistä toimii samoin??

      • härkä
        mitä sitten... kirjoitti:

        Opin itse pärjäämään esiintymisjännityksen kanssa ajattelemalla: Mitä sitten. Mitä menetettävää minulla on?
        Kun oikein mietin tuota, jos pyörryn, jos sanat juuttuu kurkkuun, jos tärisen??
        Asian voi aina muuttaa myös huumoriksi, jos kauhein pelko toteutuu?
        Kas vain, jännitänpä niin paljon, että "käteni eivät kykene vapisemaan". Jos pyörryn, kyllä minut joku virvoittaa.

        Olin menettänyt elämässäni lähes kaiken, omaa lastani myöten.
        Silloin tajusin ettei ole enää MITÄÄN MENETETTÄVÄÄ.
        Siinä oli lääke omaan jännitykseeni.

        Ja vielä, kun kuuntelen toisen esitelmää, en kiinnitä häneen ihmisenä huomiota, vaan siihen mitä hän sanoo!
        Luulisin, että suurin osa ihmisistä toimii samoin??

        MOI!
        Olkoon sitten niin, että lääke on pahasta. En jaksa väitellä, kun tiedän kuitenkin paljon ja äärettömästä esiintymisjännityksestä kärsiviä ihmisiä käy sääliksi tuollaiset kirjoitukset kuin härkä2 kirjoittaa. Komemusta on paljon asiasta ja näyttää ettei kaikki ymmärrä sitä tuskaa. Kaikki ihmiset eivät ole menettäneet kaikkea ja olisi suotavaa, että jännitys ja erityisen kova jännitys voidaan poistaa lääkkeillä, joista hyviä tuloksia. Tietysti joukkoon mahtuu kaikenlaisia käyttäjiä n.5%, mutta sama on alkoholin kanssa. Älkää kuitenkaan moralisoiko ihmisiä, joilla on vaikeuksia kyseisten asioiden kanssa. Elämän voi tehdä vaikeaksi monella tavalla. Pärjätkää jännittämisen kanssa. Muistutan, että jännityksen muotoja on monia ja apua saa lääkkeestä hyvin kovat jännittäjät. Ei tarvitse pilata elämää sen vuoksi.

      • käsittämätön vastaus..
        härkä kirjoitti:

        MOI!
        Olkoon sitten niin, että lääke on pahasta. En jaksa väitellä, kun tiedän kuitenkin paljon ja äärettömästä esiintymisjännityksestä kärsiviä ihmisiä käy sääliksi tuollaiset kirjoitukset kuin härkä2 kirjoittaa. Komemusta on paljon asiasta ja näyttää ettei kaikki ymmärrä sitä tuskaa. Kaikki ihmiset eivät ole menettäneet kaikkea ja olisi suotavaa, että jännitys ja erityisen kova jännitys voidaan poistaa lääkkeillä, joista hyviä tuloksia. Tietysti joukkoon mahtuu kaikenlaisia käyttäjiä n.5%, mutta sama on alkoholin kanssa. Älkää kuitenkaan moralisoiko ihmisiä, joilla on vaikeuksia kyseisten asioiden kanssa. Elämän voi tehdä vaikeaksi monella tavalla. Pärjätkää jännittämisen kanssa. Muistutan, että jännityksen muotoja on monia ja apua saa lääkkeestä hyvin kovat jännittäjät. Ei tarvitse pilata elämää sen vuoksi.

        ja minä kun yritin lohduttaa jännityksestä kärsivää?
        Siis se, että MITÄ SITTEN vaikka kävisi noin tai näin oli valtava, huojentava tunne joka levisi varmaan joka soluun!
        Tajusin, etten menetä mitään vaikka mokaan! Mitä siinä voisi menettää? Onko nykyajan suorituspaineinen yhteiskunta niin mätä, että jokin käsien vapina tai jännittäminen alentaa toisen ihmisen IHMISARVOA?

        Se että jännität, ei tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä, sanokoon muut mitä lystää!!!!

        Lääkkeistä sen verran, että en minä vastusta niiden käyttöä. Se on ihan hyvä asia, että sellaistakin apua on tarjolla.
        Ja pieninä annoksina ei ketään tee tokkuraiseksi ääliöksi, vaan voi olla juuri se "sinun" keinosi ja apusi.

        Tuo oma kokemukseni MITÄ SITTEN, oli vain niin riemullinen löytö, että en malttanut olla siitä kertomatta.
        Toivon toki, että mahdollisimman moni löytää sen!

      • härkä

        Terve!
        Pieni jännitys kuuluu asiaan, mutta siitä ei ole haittaa. Kirjoitin kovasta jännittämisestä. Monelta menee elämä sekaisin, kun ei nukuta, tärisee ja ei saa sanoja suusta. Kerrot, että esiinnyt ammatiksesi. Kirjoitamme eri asioista. Inhimillisyyttä toivoisin sinultakin, mutta luulen, että sinultakin löytyy sitä. Kaikki ei ole ammattiesiintyjiä, myös niistä löytyy kovia jännittäjiä mm.Suomen kuulu viihde taiteilija käyttää lääkkeitä ennen esitystä. Joillakin käsi tärisee ja ääni värisee. Ehkä sitten väärä ammatti. Saatte varmaan väärän kuvan teksteistäni, en halua puolustella lääkkeiden käyttöä, mutta jotkut tarvitsevat niitä ja elämä on helpompaa. Siis vaikeat jännitystilat!

      • härkä
        käsittämätön vastaus.. kirjoitti:

        ja minä kun yritin lohduttaa jännityksestä kärsivää?
        Siis se, että MITÄ SITTEN vaikka kävisi noin tai näin oli valtava, huojentava tunne joka levisi varmaan joka soluun!
        Tajusin, etten menetä mitään vaikka mokaan! Mitä siinä voisi menettää? Onko nykyajan suorituspaineinen yhteiskunta niin mätä, että jokin käsien vapina tai jännittäminen alentaa toisen ihmisen IHMISARVOA?

        Se että jännität, ei tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä, sanokoon muut mitä lystää!!!!

        Lääkkeistä sen verran, että en minä vastusta niiden käyttöä. Se on ihan hyvä asia, että sellaistakin apua on tarjolla.
        Ja pieninä annoksina ei ketään tee tokkuraiseksi ääliöksi, vaan voi olla juuri se "sinun" keinosi ja apusi.

        Tuo oma kokemukseni MITÄ SITTEN, oli vain niin riemullinen löytö, että en malttanut olla siitä kertomatta.
        Toivon toki, että mahdollisimman moni löytää sen!

        MOI!
        Ehkä ymmärsin väärin kirjoituksesesi. Hyvä, että vastasit ja nyt ymmärrän sinua. Vilpittömät anteeksi pyynnöt. Sain käsityksen, että siitä vaan baanalle kävi miten kävi. Tiedän lääkkeistä jonkin verran, koska päivittäin olen tekemisissä työni vuoksi ja ymmärsin, että vastustat niitä. Halusin auttaa niitä, ketkä kärsivät elämää haittaavasti jännittämisestä. Se on vakava sairaus. Tsemppiä sinulle! Jännittäminen ei tosiaankaan vähennä kenenkään ihmisarvoa.

      • Propralista avun saanut

        Joillekin auttaa rutiini tai "esiintymiskurssit", toisille ei kuten ei minullekaan. Avun olen saanut Propralista ja ihmettelenkin mitä pahaa kyseisessä lääkkeessä on kun se ei aiheuta minkäänlaista riippuvuutta eikä siinä ole mitään rauhoittavaa lääkeainetta. Kyseessähän on verenpainelääke joka estää pulssin hakkaamisen, punastumisen ja vapinan.

      • härkä
        Propralista avun saanut kirjoitti:

        Joillekin auttaa rutiini tai "esiintymiskurssit", toisille ei kuten ei minullekaan. Avun olen saanut Propralista ja ihmettelenkin mitä pahaa kyseisessä lääkkeessä on kun se ei aiheuta minkäänlaista riippuvuutta eikä siinä ole mitään rauhoittavaa lääkeainetta. Kyseessähän on verenpainelääke joka estää pulssin hakkaamisen, punastumisen ja vapinan.

        Moi!
        Nyt saa sellaisen kuvan, että propral on ainut lääke jännitykseen. Myös hyviä rauhoittavia on markkinoilla. No, nii nyt alkaa moralisointi vai että rauhoittavia. Ne ovat aivan kamalia, kun niihin jää koukkuun. Mitä sitten, kun muistaa syödä oikein, jotkut jopa koko ikänsä. Sama lääkäri aloittaa, seuraa ja tekee muutokset. Muistakaa!! On pelkkää hurskastelua, jos haluaa syödä niitä huvikseen. Niitä syödään sairauteen, joka on jo lukiteltu ic diaknoosiksi. En väitä, että ei ole väärinkäyttöä eli juostaan lääkäriltä lääkärille ja syödään yli ohjeiden. Mutta 5% on niitä ja loput 95% syö oikein sairauteen ei ujouteen. Hyvä jos ihmiset ovat terveitä ja ei tarvitse minkäänlaista lääkitystä, vaan valitettavasti niin ei ole.

      • Hiiri
        härkä kirjoitti:

        MOI!
        Olkoon sitten niin, että lääke on pahasta. En jaksa väitellä, kun tiedän kuitenkin paljon ja äärettömästä esiintymisjännityksestä kärsiviä ihmisiä käy sääliksi tuollaiset kirjoitukset kuin härkä2 kirjoittaa. Komemusta on paljon asiasta ja näyttää ettei kaikki ymmärrä sitä tuskaa. Kaikki ihmiset eivät ole menettäneet kaikkea ja olisi suotavaa, että jännitys ja erityisen kova jännitys voidaan poistaa lääkkeillä, joista hyviä tuloksia. Tietysti joukkoon mahtuu kaikenlaisia käyttäjiä n.5%, mutta sama on alkoholin kanssa. Älkää kuitenkaan moralisoiko ihmisiä, joilla on vaikeuksia kyseisten asioiden kanssa. Elämän voi tehdä vaikeaksi monella tavalla. Pärjätkää jännittämisen kanssa. Muistutan, että jännityksen muotoja on monia ja apua saa lääkkeestä hyvin kovat jännittäjät. Ei tarvitse pilata elämää sen vuoksi.

        Olen koko elämäni pitänyt itseäni kovana jännittäjänä. Nyt olen kuitenkin pikkuhiljaa oppinut hallitsemaan jännitysoireita. Hirveää se kieltämättä on vieläkin, mutta osaan olla välittämättä tärinästä, punastelusta, ajatusten katkeilemisesta ym. mitä siinä alkuun varsinkin ilmenee. Nuoruudesta löytyy kammottavia kauhutilanteita kun esitelmää pitäessä olen punastunut ihan punajuureksi ja takellellut niin että hävettää. Kaikesta huolimatta ja suureksi ihmeekseni olen nyt kuitenkin jollain lailla parantunut. Silti osaan kuvitella millaista on elää jännityksen kanssa joka ei parane ajan ja kasvun myötä. Ymmärrän omien kokemusten kautta täydellisesti ihmisiä jotka tarvitsevat apukeinoja jännityksen voittamiseksi. Oma ohjeeni nuorelle jännittäjälle olisi kuitenkin vielä odottaa muutamia vuosia - jos vain mitenkään pystyt kestämään. Jännitys saattaa iän ja ajan myötä laantua tai vaikka kokonaankin hävitä. Saattaa olla että juuri tällä perusteella lääkärit eivät välttämättä nuorelle henkilölle lääkinnällistä apua myönnä tai ainakaan suosittele. Mutta tiedä häntä. On se sen verran kamalaa se esiintymisjännitys että olisin ehkä itsekkin vaatinut aikoinaan lääkkeitä, jos niistä jotain olisin tiennyt.:)Vielä vinkkinä kaikille jännittäjille: jokainen jännittää, usein jännitys ei vaan näy yleisölle asti. Ei vaikka itse niin luulisi.

      • härkä
        Hiiri kirjoitti:

        Olen koko elämäni pitänyt itseäni kovana jännittäjänä. Nyt olen kuitenkin pikkuhiljaa oppinut hallitsemaan jännitysoireita. Hirveää se kieltämättä on vieläkin, mutta osaan olla välittämättä tärinästä, punastelusta, ajatusten katkeilemisesta ym. mitä siinä alkuun varsinkin ilmenee. Nuoruudesta löytyy kammottavia kauhutilanteita kun esitelmää pitäessä olen punastunut ihan punajuureksi ja takellellut niin että hävettää. Kaikesta huolimatta ja suureksi ihmeekseni olen nyt kuitenkin jollain lailla parantunut. Silti osaan kuvitella millaista on elää jännityksen kanssa joka ei parane ajan ja kasvun myötä. Ymmärrän omien kokemusten kautta täydellisesti ihmisiä jotka tarvitsevat apukeinoja jännityksen voittamiseksi. Oma ohjeeni nuorelle jännittäjälle olisi kuitenkin vielä odottaa muutamia vuosia - jos vain mitenkään pystyt kestämään. Jännitys saattaa iän ja ajan myötä laantua tai vaikka kokonaankin hävitä. Saattaa olla että juuri tällä perusteella lääkärit eivät välttämättä nuorelle henkilölle lääkinnällistä apua myönnä tai ainakaan suosittele. Mutta tiedä häntä. On se sen verran kamalaa se esiintymisjännitys että olisin ehkä itsekkin vaatinut aikoinaan lääkkeitä, jos niistä jotain olisin tiennyt.:)Vielä vinkkinä kaikille jännittäjille: jokainen jännittää, usein jännitys ei vaan näy yleisölle asti. Ei vaikka itse niin luulisi.

        Moi!
        Olet täysin oikeassa, että nuoruudessa jännittää jotkut, mutta aikuisena se on hävinnyt. Olen samaa mieltä myös siitä, että kannattaa odottaa aikuisuutta. Ehkä olen liiaksi kirjoittanut aikuisen näkökulmasta, mutta tärkeää sekin. Ei liian nuorena lähdetä lääkityksen tielle.

    • Karvinen

      Kyllä lääkäriltä reseptin saa, sillähän ne elävät.. lääkkeitä kirjoittamalla. Varsinkin jos käyt yksityisellä.

      Tuossa jo aiemmin mainittu betasalpaaja Propral on mainio ja auttaa. Tähän vaivaan tuo lääke on erittäin asiallinen. Miksi pilata elämäänsä, kun apua on helposti saatavilla.

    • Mr.-X

      johonkin uskoo tarpeeksi niin siitä tulee totta.Turha niillä lääkkeillä on niin leikkiä,enimmäkseen niistä on vaan haittaa.ihmisen tahdonvoima/usko ja mielikuvitus sen lääkkeen voimakkaammaksi tekee.Kerta kun ihminen itse luo tuon tilanteen niin mitäs siinä sitten mitään lääkettä ottamaan.Joitakin auttaa esim: musiikki tilanteissa se että kuvittelee tilanteen mahd.vittumaiseksi tai liittää musiikin johonkin ihan muuhun.Eihän ne lääkket oikeasti tuossa tilanteessa mitään poista.tuntuu vaan siltä.

      • härkä

        Moi!
        En tiedä mitä minä sitten hoidan osastollani vai provosoitko? 16 paikkanen osasto ja sisällä 23. On se hyvä, että on noin fiksuja, ei muuten tulis mitään? Meitä on erilaisia ja hoida sinä visuaalisuudella ketä haluat! Vertasit musiikkiin. Ne vasta propralia syökin ja päälle vielä jotain rauhoittavaa. Saattaa nimittäin käsi hieman täristä. Vai tarkoititko, että musiikilla pääsee jännityksestä. Hyvä jos näin on joillakin. Esiityvät muusikot vetävät viinaa tai jotain muuta ennen esitystä. Ei kaikki. Taidat tietää aineista jotain. Jos tämä on provosoiva kirjoitus, niin hyvin tunnut tietävän lääkkeistä. Ei voi kun hymyillä. Ihmisen inhimillisyys on kaukana Mr.X: tekstistä. Uskoo, ken haluaa.

      • jjsh

        Millähän lääkeillä Mr.X on leikkiny? Taitaa visuaalisuus tulla kovemmilla aineilla.

      • pienen tarinan...

        Minä poden ns. tenttijännitystä. Eli aina kirjallisissa tilanteissa alan pelätä, että aika ei riitä vastaamiseen, enkä voi mitään tuolle pelolle??

        Olin autokoulun kirjallisissa n. 10-vuotta sitten. Kun sain tehtäväpaperin eteeni, alkoivat käteni täristä ja hiota niin, ettei kynä pysynyt kädessä?
        Samoin (silloin oli vielä liikennemerkit taululla)koko kokeen ajan. Mutta kappas, näköni teki tepposet. En nähnyt taululla muuta kuin sumua ja liikennemerkkien ääriviivat.

        Laitoin kaikki välineet syrjään. Nojasin otsaani, annoin hien valua ja käsien vapista. Ajattelin, että ei mene läpi, mutta okey, jätän kesken koko leikin!

        10 minuutin kuluttua tärinä oli sen verran rauhoittunut, että aloin täyttää paperia. Täytin vuoroin kysymysosiota ja vuoroin hahmotin hämärästi liikennemerkkejä.

        Paria minuuttia vaille kokeen päättymistä yksin luokassa olevana palautin paperin.
        Kun pääsin ulos, hihkaisin opettajalleni. Mulla on kaksi risteystä väärin veikattu, muuten meni hyvin?
        Asiassa kävi juuri noin. Ilman tuota "kauhua" olisin selvinnyt virheittä!

        Ajokokeessa en jännittänyt yhtään, koska autolla ajo oli niin kivaa. Annoin vain mennä ja läpi meni että humahti ekalla yrityksellä naisautoilijalta, jolla oli jo ikää. Hylkäämisprosentti jotain 30% luokkaa??

        Mutta, anna olla kun saan paperia eteeni....

      • jjsh
        pienen tarinan... kirjoitti:

        Minä poden ns. tenttijännitystä. Eli aina kirjallisissa tilanteissa alan pelätä, että aika ei riitä vastaamiseen, enkä voi mitään tuolle pelolle??

        Olin autokoulun kirjallisissa n. 10-vuotta sitten. Kun sain tehtäväpaperin eteeni, alkoivat käteni täristä ja hiota niin, ettei kynä pysynyt kädessä?
        Samoin (silloin oli vielä liikennemerkit taululla)koko kokeen ajan. Mutta kappas, näköni teki tepposet. En nähnyt taululla muuta kuin sumua ja liikennemerkkien ääriviivat.

        Laitoin kaikki välineet syrjään. Nojasin otsaani, annoin hien valua ja käsien vapista. Ajattelin, että ei mene läpi, mutta okey, jätän kesken koko leikin!

        10 minuutin kuluttua tärinä oli sen verran rauhoittunut, että aloin täyttää paperia. Täytin vuoroin kysymysosiota ja vuoroin hahmotin hämärästi liikennemerkkejä.

        Paria minuuttia vaille kokeen päättymistä yksin luokassa olevana palautin paperin.
        Kun pääsin ulos, hihkaisin opettajalleni. Mulla on kaksi risteystä väärin veikattu, muuten meni hyvin?
        Asiassa kävi juuri noin. Ilman tuota "kauhua" olisin selvinnyt virheittä!

        Ajokokeessa en jännittänyt yhtään, koska autolla ajo oli niin kivaa. Annoin vain mennä ja läpi meni että humahti ekalla yrityksellä naisautoilijalta, jolla oli jo ikää. Hylkäämisprosentti jotain 30% luokkaa??

        Mutta, anna olla kun saan paperia eteeni....

        Moi!
        Sinä selviydyit hienosti! Ihan saman voisin kertoa itsestäni. Normaalia. Koittakaa nyt ymmärtää, normaali jännitys okei, mutta olen nähnyt niin monta potilasta, ettei voi edes syödä tai juoda muitten seurassa. Annamme heille oikuden mennä omaan paikkaan syömään ja pikku hiljaa pyydämme potilaan vaikka tulla syömään keksi ym. lähemmäs ruokapaikkaa ja pikkuhiljaa tilanne etenee. Ei työnnetä heti lääkettä suuhun, että syöt muiden kanssa. Aina ei onnistuta. Lopetan kirjoittamisen, jos ei vielä ymmärretä, mitä tarkoitan.

    • Joshie

      Kannattaa mieluiten mennä yksityiselle lääkärille ja kertoa rehellisesti miten paha tilanne on.

      Itse luulin päässeeni yli lukiossa alkaneesta lievästä esiintymisjännityksestä, kunnes uudessä oppilaitoksessa esitelmää (ilman lääkkeitä tietty)pitäessäni menin aivan puihin ja paniikkiin. Se tunne on aivan käsittämättömän hirveää,enkä uskonut enää koskaan voivani mennä yleisön eteen. Onneksi kuitenkin keräsin rohkeutta ja lähdin lääkäriin. Olin sieläkin aivan hermona ja purskahtamaisillani itkuun mutta sain kerrottua jotenkuten ongelmani. Sain opamox propral reseptin jolla on nyt monet esitelmät ja työpalaverit ym. selvitty kunnialla. Olo ei ole mitenkään erilainen tai tokkurainen, pää ja kroppa pelaa miten pitääkin. Mutta se fiilis onnistuneen esiintymisen jälkeen on aivan upea!!

      Ei missään nimessä kannata kiusata itseään ja koittaa vaan jotenkuten pärjätä. Lääke on olemassa ja sitä kannattaa käyttää,kukaan ei tiedä että käytät pientä "apua" esiintymisessäsi jos et itse kerro.

      Itselläni vaan jännitys on niin lamauttava että en pysty menemään kouluun tai töihin ollenkaan jos pitäisi pitää esitys ilman lääkeitä. Ehkä joskus asia on toisin, mutta nyt en rupea pelleilemään asialla ja aiheuttaa syviä traumoja itselleni yhtään enempää...

      • härkä

        Moi!
        Hieno viesti. Täällä kirjoittelee nyt ihmisiä, jotka eivät halua ymmärtää sitä tuskan määrää, mitä esiintyminen joillekin aiheuttaa. Nykyajan lääkkeet ovat erittäin hyviä ja mitä propralin vaikutukseen tulee se on erittäin lyhyt vaikutteinen. Syke laskee, mutta niinhän on tarkoituskin ja yksilöllinen määrä 10mg-40mg. Aikoinaan propralin suurin annos oli verenpaineeseen 240mg jaettunana päivän mittaan. Nykyään suurin on tabletti on 80mg, että älkää panikoiko sykkeen vuoksi, jos se on normaali yleensä. Se,että moni käskee vain mennä esiintymään, toimii joillakin ja hyvä niin. Mutta on ihmisiä, jotka ei pääse edes sinne esiintymispaikalle vaan järjettömän jännityksen vallassa jäävät pois. Koittakaa nyt hyvät ihmiset tajuta, että jännityksestäkin voi tulla kierre, joka on katkaistava. Yleistä on että jännitys laajenee niin pitkälle, ettei voi kohta mennä mihinkään esim. tulee häitä, hautajaisia, yleisiä tlaisuuksia, jossa juodaan kahvia ja kaikki ajatukset ovat kahvin juonnissa, kun käsi tärisee(kahvikuppineuroosi). Nyt, joku väittää, ettei sitä huomaa kukaan. Ei paljon lohduta, vaikkei siihen kiinittäisi kukaan huomiota, mutta itsellä ei pysy kuppi kädessä ja lusikkakin heiluu niin, ettei syömisetä tule mitään. Nyt haluaisikin kysyä, mitä pahaa lääkkeissä on, jotka hoitavat sairautta. Kahvikuppi neuroosi on jo ic luokituksessa eli sairaus. Kuten jännittäminen. Nyt puhun vaikeasta elämää haittaavasta tekijästä, enkä normaalista jännityksestä. Toivottavasta edes joku sai apua kirjoituksestani!

    • Nimetön

      Sama ongelma vaivasi itseänikin nuorempana ja vielä aikuisiälläkin.
      Paras lääke on harjoitus, harjoittele esitelmääsi niin paljon, että osaat sen ulkoa ja kun olet urhea ja pidät esityksen saa siitä kokemusta eikä se tunnu enää niin pahalta.
      Itselläni oli aina vatsa sekaisin jne. mutta mitään en jättänyt sen vuoksi pitämättä ja mielikuvaharjoittelin niin paljon, että eteen mennessäni ei jännitystä enää ollutkaan ja kaikki meni hienosti.

      Minulla on myös astma ja huomasin aikuisiällä, että beetasalpaajat auttavat jännittämiseen poistaen sydämmen tykytystä, käsien tärinää hengitystä tasaten. Ne eivät liene niin pahoja kuin verenpainelääkkeet vaikka vaikutus lienee sama ja en tiedä käytetäänkö beetasalpaajia verenpaineen pudottamiseen.

      Haittavaikutuksena beetasalpaajasta on, että hengästyy helposti koska syke laskee varsin alas.

      On hienoa, ettet jätä mitään väliin vaat tartut härkää sarvista ja pidät esitelmäsi jännityksestä huolimatta. Jokainen jännittää jollain tavalla jopa rutinoituneet esiintyjät, joten ei muuta kuin harjoitusta lisää ja itsevarmuutta kehiin.

      Mukavaa jatkoa :).

    • kjt

      Ole avoimena ja halua mennä esittämään. Pelottaa, sydän hakkaa, kädet tärisee unohda ne, niistä vain pieniosa näkyy toisille. Jos on tukisanastoa mukana laita paperin alle kova alusta niin paperin heiluminen estyy. Valmistaudu hyvin niin jännitys unohtuu.. Itse ennen ja vieläkin jännitän, mutta nykyisin jopa nautin esiintymisestä. Posket punoittaa ja veri kiertää, ei sitä tarvitse hävetä.

      • Rento?

        Olen kärsinyt jännittämisestä pienestä pitäen, vaikka olen hanakasti pyrkinytkin "päästä lavalle" aina vaan kun mahdollista. Nuorempana tuli käytyä myös monia esiintymiskoulutuksia joissa näitä vanhoja fraaseja jännityksen hoitoon ladeltiin. Kyllä nämä käytännön keinot auttavatkin, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti.
        Joku kymmenkunta vuotta sitten piti esiintyä oman suvun edessä, en enää edes muista mitä, mutta esiintymisjännitys iski aivan karmeana päälle, pahempana kuin koskaan ennen. Koko ruumis tärisi ja puhe oli täydellistä puuroa...Tilanne oli todella kiusallinen varsinkin koska tilanne oli aivan "turvallinen", tuttujen ihmisten ympäröimä. Tapausta seurasi jonkinasteinen kahvikuppineuroosi, aloin pelkäämään sosiaalisia tilanteita jossa piti skoolata tai vaan höriä kahvia. Usein kupin nostaminen huulille aiheutti jopa selkeää fyysistä tuskaa. Esiintyminen oli siinä vaiheessa karmeaa...Tätä kärsin muutaman vuoden kunnes älysin (uskalsin) keskustella asiasta lääkärin kanssa. Eri vaihtoehtoja käytiin läpi ja sain myös kokeiltavakseni täälläkin mainittua Propral-betasalpaajaa. Kiitos siitä lekurille! Ko. lääkkeet eivät poista sitä "tervettä jännitystä", vaan vähentää fyysisisiä oireita kuten hikoilua ja käsien tärinää.
        Olen ehkä hieman äärimmäinen esimerkki, mutta olen aina ollut sitä mieltä että lääkkeitä käytetään vasta kun mikään muu auta.
        Joudun nykyisin "esiintymään" muutaman kerran vuodessa ja en tarvitse enää lääkettä läheskään joka kerta (tuskin koskaan). Pelkästään tieto siitä että pilleri auttaa pahimpaan hätään, riittää, ja voin keskittyä esityksessä olennaiseen, eli asiaan mitä esitän.

    • aikaista

      Katselepa vähän ympärillesi, sillä lähestulkoon kaikki sinun ikäisesi nuoret jännittävät esiintymistä tai kokeita. On paljon parempi kokea se jännittäminen kuin yrittää poistaa lääkkeillä, koska muutoin siitä voi kehittyä vuosien mittaan paha kierre.

      • talikko_

        Jännittäminen ja "jännittäminen" on kaksi eri asiaa. Tietysti kaikki jännittävät, mutta toisilla se on vain perhosia vatsassa kuin joillain toisille tulee paljon selvempiä fysiologisia oireita. Ja sitähän nämä ihmiset, joilla tällaista vaivaa ole ollut, eivät voi käsittää. "Rohkeasti vaan...", "Uskot vaan itseesi...", "Kaikki jännittävät..." -latteudet eivät kyllä auta yhtään varsinaista ongelmaa. Jännittäjillä on jo muutenkin huono itsetunto. Luokan edessä tärisemisellä ja siitä koetulla häpeällä jälkeenpäin voi olla aika kauskantoiset vaikutukset ihmisen koko elämään.

        Koska fobian tasolla olevaan esiintymisjännitykseen saa lääkkeitä, niin miksi niitä ei voisi käyttää? Eli ei muuta kuin Propral huulen ja menoksi.

      • härkä
        talikko_ kirjoitti:

        Jännittäminen ja "jännittäminen" on kaksi eri asiaa. Tietysti kaikki jännittävät, mutta toisilla se on vain perhosia vatsassa kuin joillain toisille tulee paljon selvempiä fysiologisia oireita. Ja sitähän nämä ihmiset, joilla tällaista vaivaa ole ollut, eivät voi käsittää. "Rohkeasti vaan...", "Uskot vaan itseesi...", "Kaikki jännittävät..." -latteudet eivät kyllä auta yhtään varsinaista ongelmaa. Jännittäjillä on jo muutenkin huono itsetunto. Luokan edessä tärisemisellä ja siitä koetulla häpeällä jälkeenpäin voi olla aika kauskantoiset vaikutukset ihmisen koko elämään.

        Koska fobian tasolla olevaan esiintymisjännitykseen saa lääkkeitä, niin miksi niitä ei voisi käyttää? Eli ei muuta kuin Propral huulen ja menoksi.

        Moi!
        Hyvä viesti! Olet ymmärtänyt asian hienosti. Lisään vielä vähän. Jotkut eivät selviä pelkällä propraalilla, ei ole paha yhdistelmä lisätä siihen jokin lievä rauhoittava lääke esim. opamox. Tietysti täysiikäiselle ja tarvittaessa. Erittäin hyvä kombinaatio. Ei tule riippuvuutta, kun käyttää tarvittaessa ja ajatuskin säilyy kirkkaana.

    • Merilii

      Kokemukseni jännittämisestä. Olen kärsinyt koko ikäni jännittämisestä. Murrosikäisenä
      tilanne vain paheni. Kädet tärisivät ja esiintyminen oli yhtä tuskaa. Olen käyttänyt Diapamia
      ym. rauhoittavia. Pää oli niitä käyttäessä sekava – ajatukset eivät luistaneet. Jossain vaiheessa yritin olla ilman lääkkeitä mutta tärinä ja vapina olivat niin kovia ettei siitä tullut mitään. Koulussa en pystynyt kirjoittamaan taululle kun tärinä oli niin kovaa. Sain pienen pätkän lauseesta kirjoitettua kun tärinä alkoi niin kovana ettei kirjoittamisesta tullut mitään.
      Koko elämä on ollut yhtä tuskaa. Töihin meno oli jokapäiväistä painajaista. Olen kokeillut hypnoosit, luontaistuotteet, akupunktiot ym. Noin kymmenen vuotta sitten eräs lääkäri kirjoitti minulle Propral-reseptin. Sen jälkeen tunnen eläneeni oikeaa elämää. Propral ei vie jännitystä pois mutta se poistaa kiusalliset oireet: tärinät, sydämentykytykset ym. Propralin ansiosta olen pystynyt jatko-opiskeluihin. Minulla oli kouluaikojen jännittämisestä kauhukuvia joten jatko-opiskelut olivat jääneet. Tässä lyhykäisyydessä tarinani.

      • 1234

        lääkärin puheille ja pyydät betasalpaajaa, on muuten sellainen jännityksen poistoja että ei paremmasta tietoa.

      • paniikissa

        siis viekö propral pois oireet ja sitä pystyy puhumaan normaalisti ilman vapinoita ja muita päällenäkyviä oireita vaikka sisimmässä jännittääkin?
        jännityshän kuuluu elämään mutta jos se hallitsee esitystä niin se on huono juttu.

      • 1234
        paniikissa kirjoitti:

        siis viekö propral pois oireet ja sitä pystyy puhumaan normaalisti ilman vapinoita ja muita päällenäkyviä oireita vaikka sisimmässä jännittääkin?
        jännityshän kuuluu elämään mutta jos se hallitsee esitystä niin se on huono juttu.

        probral on auttanut ainakin minua, jännityksestä ei tietoakaan, on vain toinen juttu antaako lääkäri niitä....kysyä kannattaa!

    • oireileva

      Ollut aika mielenkiintoista lukea näin pitkää ketjua...Itsekin kärsin jännittämisestä, rupee kainalot hikoamaan aivan älyttömästi koulussa ja kavereiden kanssa. Se jos mikä häiritsee. Pidän, suorastaan rakastan esillä olemista, mutta mitempä olet kun kainalot on märät?!

      Nimim. "Härkä" on ns. mainostanut lääkkeitä, mitä luulet, löytyykö minun vaivaani lääke?
      Apteekin dödöt ei auta, ei absolut torrkaan kun se on niin kivulias keino...

      Noh, onnekseni jo varasin psykiatrin ajan, vaikka rahaa palaa lääkäreihin, niin kiva ois joskus edes olla oma itsensä, pelkäämättä että hikoiluttaa.

      • härkä

        Moi!
        Varmasti sinullekin löytyy apu, ne joille ei apua löydy ovat lääkkeiden väärinkäyttäjiä eli humalahakuista lääkkeiden syöntiä, joille ei ole mikään lääke tarpeeksi. Se ,että voi olla ettei lääke löydy heti, mutta älä säikähdä, Arsenaalia on paljon ja luulen, että ensin kokeillaan ssri masennuslääkkeitä, joilla on varsinkin alussa ikäviä haittavaikutuksia, mutta 3-4 viikkoa näyttää onko apua. Sitten kokeillaan jotain muuta, yleensä uudenpolven masennuslääkkeitä eli ssri tai snri-lääkkeitä.Niihin voidaan yhdistää jotain lievästi rauhoittavaa, jotta haittavaikutukset eivät silloin alussa tunnu ylitse pääsemättömiltä. Olo tasaantuu tai kokeillaan taas uutta lääkettä, mutta lääkäri laittaa aluksi jotain lievästi rauhoittavaa, jotta olosi alkaisi heti helpottaa ja sitten vähennetään rauhoittavat pois, kun tunne olosi paremmaksi. Mahdotonta ei ole sekään,että jotkut syövät rauhoittavia seurannassa lopun elämäänsä. Elämä on liian kallis hukattavaksi hurskaiden lääkekielteisten ihmisten mielipiteiden johdosta.
        Älä säikähdä lääkkeitä ja etenkin rauhoittavia, sillä niistäkin pääsee eroon ammattilaisten kanssa. Ei muuta kun apua hakemaan!!!

      • oireileva
        härkä kirjoitti:

        Moi!
        Varmasti sinullekin löytyy apu, ne joille ei apua löydy ovat lääkkeiden väärinkäyttäjiä eli humalahakuista lääkkeiden syöntiä, joille ei ole mikään lääke tarpeeksi. Se ,että voi olla ettei lääke löydy heti, mutta älä säikähdä, Arsenaalia on paljon ja luulen, että ensin kokeillaan ssri masennuslääkkeitä, joilla on varsinkin alussa ikäviä haittavaikutuksia, mutta 3-4 viikkoa näyttää onko apua. Sitten kokeillaan jotain muuta, yleensä uudenpolven masennuslääkkeitä eli ssri tai snri-lääkkeitä.Niihin voidaan yhdistää jotain lievästi rauhoittavaa, jotta haittavaikutukset eivät silloin alussa tunnu ylitse pääsemättömiltä. Olo tasaantuu tai kokeillaan taas uutta lääkettä, mutta lääkäri laittaa aluksi jotain lievästi rauhoittavaa, jotta olosi alkaisi heti helpottaa ja sitten vähennetään rauhoittavat pois, kun tunne olosi paremmaksi. Mahdotonta ei ole sekään,että jotkut syövät rauhoittavia seurannassa lopun elämäänsä. Elämä on liian kallis hukattavaksi hurskaiden lääkekielteisten ihmisten mielipiteiden johdosta.
        Älä säikähdä lääkkeitä ja etenkin rauhoittavia, sillä niistäkin pääsee eroon ammattilaisten kanssa. Ei muuta kun apua hakemaan!!!

        Joo. En minä lääkkeitä pelkää, lääkärin valvonnassa ne on just ok. Alproxia minulle jo määrättiin, vaan se ei auttanut yhtään hikoiluun. Vähän kyllä jännitystä lievensi. No, lääkäriin vaan uudelleen. Onneks oma psykiatrikin sano, että lääke kyllä todennäkösesti löytyy. Sitten jo kokeilen vaikka botox-piikkejä jos ei lääkkeet auta tähän sos. tilanteiden hikoiluun.

      • härkä
        oireileva kirjoitti:

        Joo. En minä lääkkeitä pelkää, lääkärin valvonnassa ne on just ok. Alproxia minulle jo määrättiin, vaan se ei auttanut yhtään hikoiluun. Vähän kyllä jännitystä lievensi. No, lääkäriin vaan uudelleen. Onneks oma psykiatrikin sano, että lääke kyllä todennäkösesti löytyy. Sitten jo kokeilen vaikka botox-piikkejä jos ei lääkkeet auta tähän sos. tilanteiden hikoiluun.

        Moi!
        Alprox=xanor . Kuten sanoin, lääkkeet ovat hyvin yksilöllisiä ja saattavat viedä tuskastuttavan kauan, että löytyy oikea lääke. Varmasti oikea lääke löytyy, mutta yritä jaksaa!

    • toimii

      Ennen kuin kokeilet sitä lääkettä hankkia kokeilepa seuraavanlaista konstia.(ammatti-ihmisen ohje). Kun tiedät meneväsi jonnekkin tilanteeseen, jossa joudut esiintymään ja tunnet jännityksen alkavan. Tee seuraavan ohjeen mukaan. Mieti elämässäsi jokin todella naurattava tapaus, siis sellainen jolle olet joskus nauranut kunnolla, joko itsellesi tai muille sattunut.Laita samalla etusormenpää kiinni peukalonpäähän ja ajattele sitä hauskaa tapausta, jolle taas alat nauraa. Kun esiintymistilanne tulee laita silloinkin peukalo ja etusormi yhteen, jolloin aivosi muistavat kyseisen hauskan tapauksen. Silloin sinua alkaa hymyilyttää ja muun jännityksen pitäisi unohtua.
      Itse muistelen tapausta kun ystävättärelläni oli tarttunut sirojen korkokenkiensä korkoon puoli metriä vessapaperia, jota hän sitten raahasi luentosaliin satojen kuulijoiden eteen.

      • härkä

        Moi!
        hyvä näin, jos toimii. Toivoisin, että tälläiset ohjeet toimivat. Mutta ....

      • härkä
        härkä kirjoitti:

        Moi!
        hyvä näin, jos toimii. Toivoisin, että tälläiset ohjeet toimivat. Mutta ....

        Moi kaikille!
        No, mitäs mieltä ihmiset ovat kovista kivuista kärsiville annettavista opioideista? Niitä joudutaa antamaan ikää katsomatta Esim. hermosärkyyn, jotta ihminen pystyy elämään edes jonkinmoista elämää. Ne ovat enemmän koukuttavia kuin rauhoittavat ja esim. kova hermosärky selässä, johon ei voida puuttua millään leikkauksella. Niitäkin on kovin paljon, joille ainut apu on lääkitys ja koukuttava opioidi. Haluaisin vain tietää näiltä lääkkeitä moralisoivilta, minkälaista hoitoa näille annetaan. Niihin jää todella koukkuun vai pitäisikö ihmisen kärsiä koko elämä helvetillistä kipua. Esim.tramadoli ym. kipu lääkkeet ovat todella hyviä ja kärsimykset häviävät. Nyt en tarkoita viimeisillään olevia syöpä potilaita.

      • _mutta_
        härkä kirjoitti:

        Moi kaikille!
        No, mitäs mieltä ihmiset ovat kovista kivuista kärsiville annettavista opioideista? Niitä joudutaa antamaan ikää katsomatta Esim. hermosärkyyn, jotta ihminen pystyy elämään edes jonkinmoista elämää. Ne ovat enemmän koukuttavia kuin rauhoittavat ja esim. kova hermosärky selässä, johon ei voida puuttua millään leikkauksella. Niitäkin on kovin paljon, joille ainut apu on lääkitys ja koukuttava opioidi. Haluaisin vain tietää näiltä lääkkeitä moralisoivilta, minkälaista hoitoa näille annetaan. Niihin jää todella koukkuun vai pitäisikö ihmisen kärsiä koko elämä helvetillistä kipua. Esim.tramadoli ym. kipu lääkkeet ovat todella hyviä ja kärsimykset häviävät. Nyt en tarkoita viimeisillään olevia syöpä potilaita.

        Olen itsekin miettinyt samaa asiaa. Tuntuu, että ihmiset ajattelevat kipuun ja särkyyn otettavien opioidien olevan enemmän "sallittuja" ja ne hyväksytään ilman muuta kun kyseessä on fyysinen kipu. Ns. "psyykkinen kipu" ei ole vieläkään hyväksyttävää kaikkine oireineen, saati lääkitys siihen, että elämästä pystyy nauttimaan parhaansa mukaan.

        Kodeiini ja muut vahvojen kipulääkkeiden tuomat riippuvuudet (jos niitä kelle tulee) hyväksytään mielestäni paremmin. Myös näiden lääkkeiden käyttö hyväksytään. Mieliala- ja rauhoittavaa lääkitystä käytetään myös kivun hoitoon. Miksi se on siinä tapauksessa hyväksyttävää?!?!?

        Toivoisi, että joku päivä ihmiset olisivat niin valistuneita ja ymmärtäisivät myös psyykkiset sairaudet ja lääkitykset niihin.

        Tulikohan tästä tolkkua, toivottavasti.

      • härkä
        _mutta_ kirjoitti:

        Olen itsekin miettinyt samaa asiaa. Tuntuu, että ihmiset ajattelevat kipuun ja särkyyn otettavien opioidien olevan enemmän "sallittuja" ja ne hyväksytään ilman muuta kun kyseessä on fyysinen kipu. Ns. "psyykkinen kipu" ei ole vieläkään hyväksyttävää kaikkine oireineen, saati lääkitys siihen, että elämästä pystyy nauttimaan parhaansa mukaan.

        Kodeiini ja muut vahvojen kipulääkkeiden tuomat riippuvuudet (jos niitä kelle tulee) hyväksytään mielestäni paremmin. Myös näiden lääkkeiden käyttö hyväksytään. Mieliala- ja rauhoittavaa lääkitystä käytetään myös kivun hoitoon. Miksi se on siinä tapauksessa hyväksyttävää?!?!?

        Toivoisi, että joku päivä ihmiset olisivat niin valistuneita ja ymmärtäisivät myös psyykkiset sairaudet ja lääkitykset niihin.

        Tulikohan tästä tolkkua, toivottavasti.

        Terve!
        Olet oivaltanut hienosti asiat, joita yritän puolustaa. Ei kukaan itseään ajatteleva ja terve ihminen huvikseen syö lääkkeitä. Paitsi, ne jotka käyttävät väärin sairauteen tarkoitettuja lääkkeitä. Minun kirjoituksista on ehkä joku saanut kuvan, että puolustaisin kaikenlaista lääkkeen syöntiä. Ei päinvastoin, en hyväksy alkuunkaan humalahakuista pillerin syöntiä. Sellaisiakin mahtuu suureen joukkoon, mutta kaikista lääkkeen syöjistä, ne ovat onneksi erittäin pieni osa, mutta näkyvä. Tästä seikasta johtuen varmaan moni vastustaa eräitä lääkkeitä. Ymmärrän myös hyvin sen. Toivottavasti olemme menossa parempaan suuntaan mm.kipulääkityksen suhteen. Kaikki meistä on varmaan kokenut hammassäryn, joka on karmeaa, niin ymmärtää niitä, joille hermokipu on joka päiväistä. Opioideilla saadaan heillekin hyvä elämä, vaikka ne ovat kovasti koukuttavia lääkkeitä. Suomessa ollaan vielä tutkimusten mukaan jäljessä muita pohjoismaita niiden määräämisessä, mutta saavuttamassa ollaan. Aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat vain humalan niistä, mutta emme voi elää heidän ehdoillaan ja onneksi se on pieni osa ihmisistä. He hankkisivat niitä vaikka mistä. Nyt kirjoitan edelleen tavallisista ihmisistä enkä syöpä potilaista, joiden hoito opioideilla on Suomessa mennyt hyvään suuntaan. Muistan ajan jolloin olin Pikonlinnan syöpä osastolla opiskelijana, niin kovista kivuista kärsiville ei annettu tarpeeksi kipulääkettä, kun pelättiin, jos jää koukkuun. 20.v sitten. Ja tiedettiin kuoleman olevan lähellä. Se oli karmeaa katseltavaa.

      • se koulutus
        härkä kirjoitti:

        Terve!
        Olet oivaltanut hienosti asiat, joita yritän puolustaa. Ei kukaan itseään ajatteleva ja terve ihminen huvikseen syö lääkkeitä. Paitsi, ne jotka käyttävät väärin sairauteen tarkoitettuja lääkkeitä. Minun kirjoituksista on ehkä joku saanut kuvan, että puolustaisin kaikenlaista lääkkeen syöntiä. Ei päinvastoin, en hyväksy alkuunkaan humalahakuista pillerin syöntiä. Sellaisiakin mahtuu suureen joukkoon, mutta kaikista lääkkeen syöjistä, ne ovat onneksi erittäin pieni osa, mutta näkyvä. Tästä seikasta johtuen varmaan moni vastustaa eräitä lääkkeitä. Ymmärrän myös hyvin sen. Toivottavasti olemme menossa parempaan suuntaan mm.kipulääkityksen suhteen. Kaikki meistä on varmaan kokenut hammassäryn, joka on karmeaa, niin ymmärtää niitä, joille hermokipu on joka päiväistä. Opioideilla saadaan heillekin hyvä elämä, vaikka ne ovat kovasti koukuttavia lääkkeitä. Suomessa ollaan vielä tutkimusten mukaan jäljessä muita pohjoismaita niiden määräämisessä, mutta saavuttamassa ollaan. Aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat vain humalan niistä, mutta emme voi elää heidän ehdoillaan ja onneksi se on pieni osa ihmisistä. He hankkisivat niitä vaikka mistä. Nyt kirjoitan edelleen tavallisista ihmisistä enkä syöpä potilaista, joiden hoito opioideilla on Suomessa mennyt hyvään suuntaan. Muistan ajan jolloin olin Pikonlinnan syöpä osastolla opiskelijana, niin kovista kivuista kärsiville ei annettu tarpeeksi kipulääkettä, kun pelättiin, jos jää koukkuun. 20.v sitten. Ja tiedettiin kuoleman olevan lähellä. Se oli karmeaa katseltavaa.

        Aikuis-iällä luin itseni lähihoitajaksi. Voin suoraan sanoa, että ilman lääkitystä en olisi siitä selvinnyt, vaikka ikää oli yli 30:ntä.

        Sieltähän se tietokin on aika paljon peräisin sekä tietty elämänkokemus antaa tietoa asioista. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut psykologiasta ja muistan kun muut luki nuorten kirjoja, minä lueskelin psykologiaa ja jostain syystä budhalaisuutta.

        Eipä tästä ole kuin viitisen vuotta aikaa kun koulussa lueskeltiin tilastoja esim. terminaalivaiheen syöpäpotilaiden kivunhoidosta. Kyllä se silloinkin Suomessa aika "lapsen kengissä" oli, on mielestäni vieläkin, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa kuten sanoit.

        Iloista mieltä kaikille jännittäjille kuin myös ei jännittäjille!

        Hyväksykäämme toisemme sellaisina kuin olemme, lääkityksemme kera tai ilman. "Suvaitsevaisuutta kehiin".

    • normaalia

      Jännittäminen ennen esim. esiintymistä on täysin tervettä ja normaalia, ja sitä on käsittääkseni jossain määrin useimmilla ihmisillä. Jännittäminen ei ole pahasta, sillä se auttaa vireytymään ja keskittymään (esiintymis)suoritukseen. Jännittämisestä ei siis tarvitse varsinaisesti olla huolissaan - huolestuttavampaa on se, jos ei jännitä koskaan ollenkaan! MUTTA jos jännittäminen on tosi voimakasta, niin ettei osaa ajatella mitään muuta kuin sitä omaa oloaan, niin sitten kannattaa jotain apua hakea. Esim. esiintymistilanteiden harjoittelu turvallisesti voi olla avuksi; kokemus tuo varmuutta. Voi toki olla, että vaikeissa tapauksissa voi jokin lääkehoitokin tulla kyseeseen. En ole itse tähän lääkepuoleen tässä yhteydessä perehtynyt, mutta olen opiskellut näitä esiintymiseen (myös esiintymisjännitykseen) liittyviä asioita aika paljon, ja toimin työssä, jossa ollaan paljon esillä. Kerroit, jottet ole täysi-ikäinen, joten osittain jännittämisesi voisi mennä ikäsi piikkiin. En missään nimessä vähättele ongelmaasi, sillä omina lukioaikoinani olin pyörtyä joka kerta kun piti avata suunsa muiden kuullen, saati sitten mennä luokan eteen. Juttele lääkärin kanssa ja sano ihan suoraan, jos haluaisit jonkin lääkkeen avuksesi. Tee selväksi, että jännittäminen todella häiritsee elämääsi, niin lääkäri (toivottavasti) suhtautuu asianmukaisesti. Mut omasta puolestani haluan sanoa, että anna itsellesi lupa jännittää! Tsemppiä sulle paljon, toivon että tilanteesi selviää parhain päin. Hyvää ja aurinkoista loppukesää!

    • Nimetön

      MORO.Tiedän tunteen kun,jännittää tilanteet.mm.paljon ihmisiä,hissi, sairaalat,poliisilaitos jne...mulla on ollu pari vuotta lääke tohon vaivaan.joskus tuntuu ettei sekää auta.olen yrittäny välillä tunnustella kohtauksia.huulet ja kasvot menee tunnottomaksi,käsiä pistelee,ilma meinaa loppua.voi olla että joutuu kärsimään tosta vaivasta loppu elämän.jos ei parempaa lääkettä löydy.

      • härkä

        Moi!
        Tiedän miltä sinusta tuntuu, sen verran kauan olen työskennellyt kaltaistesi parissa. Sinulle ei ole löytynyt sitä lääkettä, joka auttaa. Olen varma että löytyy apu sinullekin, mutta se vaatii lääke kokeiluja ja jos käyt lääkärissä, joka ei tahdo ymmärtää vaivaasi, niin vaihda lääkäriä. Heitäkin on monenlaisia ja tasoisia. Et joudu kärsimään loppu elämääsi kyseisistä asioista. Jotkut lääkärit ovat ehkä liian varovaisia kokeilemaan lääkkeitä. Luettuani sinun kirjoituksen, epäilen,että sinulle on kokeiltu uusia masennuslääkkeitä, jotka sopivat toisille, mutta ei ehkä sinulle. On hyvä,että lääkärit ovat varovaisia aluksi. En lähde ehdottamaan mitään tiettyä lääkettä, mutta voisit keskustella asiasta ja pyytää kokeeksi jotain rauhoittavaa esim. tarvittaessa. Paniikkihäiriö on pahimmillaan todella invalisoiva. Kun en ole lääkäri, niin jääköön asia teidän mietittäväksi. No, en malta olla mainitsematta propral/xanor yhdistelmää. Xanor on rauhoittava lääke ja on vaikeasti yksin vieroitettavaksi eli jos tuntuu ettei sitä enää tarvitse, siitä pääsee eroon pitkällä lasku ohjelmalla ammattilaisen kanssa. Jos tarvitsee pelkästään silloin tällöin esim. mainitsemissasi tilanteissa, niin ei siihen koukkuun jää. Jotkut syövät koko ikänsä kyseistä lääkettä, mutta silloin pitää aloittaa saman lääkärin kanssa ja pysyä sovituissa annoksissa. Muista kyseessä on sairaus, joka vaatii hoitoa. Se ei ole normaalia jännitystä tai ujoutta. Hyvää kesän loppua sinulle ja muista, että minä olen vain psyk.sh, mutta kokenut sellainen. Yritän auttaa kirjoituksillani vaan saamaan rohkeutta hakea apua. Ei ole häpeä olla sairas!

    • Mimskuli_83

      Hei! Tuntuu vähän siltä, että jännitys on kaikille ihmisille ainakin joskus ollut ongelma, jotkut pääsevät siitä ylitse helpommin, joillekin se tuottaa tuskaa. Ajattelemme, että olemme ainoita, ja tuntuu että kaikki muut vetävät esitykset paremmin. Mulla ainakin omakohtaisesti on esiintymisjännitys, tärisen ja värisen ja haluan mahdollisimman äkkiä edestä pois. mua on auttanut ainakin se jos on rennonpi tilaisuus, vaikka joku kertoo jotain läppää siinä ensin. Ja sitten olen huomannut, että jos täytyy esitellä muilla kielillä jotain, on se helpompaa esittää, ehkä se johtuu siitä, kun muutkaan eivät osaa sitä, niin se on jotenkin helpompi...vaikka se on minullekin vaikeaa vetää jotain ruotsia. Mutta mitä me voisimme tehdä toistemme hyväksi, että esiintymisestä tulisi kivaa, eikä sitä tarvitse aina jännittää?

    • melody_

      Heippa

      Itse en ole käyttänyt mitään lääkkeitä jännittämiseen. Voisin neuvoksi sanoa, että sitä epäonnistumista ei kannata niin kauhiasti pelätä, koska se ei ole maailmanloppu. Yleisö aina tsemppaa jännittävän/pelkäävän esiintyjän puolesta.

      Itse olen kerran lähes täysin epäonnistunut esitelmän pidossa (englanniksi pidetty esitelmä). Alun alkaen kaikki lähtökohdat sinä päivänä olivat minua vastaan. Tekniset apuvälineet eivät toimineet kunnolla tms..Lopulta vedin esityksen loppuun asti pelkän "ketutuksen" voimalla..Yllättäen olen myöhemmin todennut, että se epäonnistuminen olikin erittäin vapauttavaa minulle. Sen jälkeen olen pystynyt esiintymään vapautuneesti ja itsevarmasti yleisön edessä, koska tiedän, että koskaan ei voi mennä niin huonosti kuin sinä päivänä.

      Tsemppiä kaikille jännittäjille :)

      • kylla

        On se kyllä jännä kun nämä jotku ääliöt eivät tajua tätä eroa normaalin jännittämisen ja sairaus- jännittämisen kanssa.

        ÄÄLIÖT!!

    • timanttimies

      rauhottaa

    • Itselleni

      Soitan bändissä ja minulla oli todella hirveä jännitys päällä aina ennen keikkaa ja keikan aikana. Oikein voimat lähti ja ei meinannu jaksaa soittaa loppuun asti.
      Sit kerran keikalla alkoi v***ttaa koko homma, ja pidin päässäni pienen (ja nopean) neuvottelun asiasta. Mitä jännitin, ja miks, ja mikä auttaa, ja kannattaaks???
      No itse jännitin esiintymistä ja teenkö virheitä. Jos halusin soittaa niin ei voi jatkaa jos tulee sairaaks ja voimat häviää.
      Kaikki tekee virheitä, mut se on luonnollista. Ja virheet huomaa vasta kun ne on tehny. Ei sille silloin mitään voi. Siis miks jännittää sitä?
      Siinä sitten vaan päätin biisin aikana et ei h****tti, ei KANNATA jännittää jos HALUAA esiintyä. Sit vaan relas koko homman ja jännitys hävis todellakin pois. Aivan kuin olis heittäny takin päältä.
      Kummallista oli se, et roudarit sanoi keikan jälkeen "pari eka biisiä vähän takkuili mut sit rupes kulkee". Ite olisin voinu vannoa et kukaan ei huomaa sitä ulospäin.
      Sen jälkeen oon jännittäny, mut se on sitä normaalia jännitettä.
      Eli minä vaan PÄÄTIN et se esiintyminen on niin hauskaa ja haluun tehdä sitä, ja ei ole mitään järkeä pilata sitä liialla jännittämisellä. Se syö ja tekee sairaaks.
      Se sopi minulle, mut tiedä sit sopiiko sinulle.

      • härkä

        Moi!
        Sinulle sopi tälläinen jännityksen poisto. Hienoa. Valitettavasti olemme yksilöitä ja jotkut eivät selviä näin helpolla. Tietysti kannattaa kokeilla erilaisin asioita, mutta erittäin kovasta jännityksestä saattaa tulla kierre, johon on hyviä lääkkeitä. Hyviä soitto keikkoja ja älä sorru ennen soittoa viinaan tai mihinkään muuhun aineeseen. En vastusta alkoholia, mutta käytetään ne eri tilanteissa.

    • Nimetön

      Tuttu asia monille, myös itselleni tuo jännittäminen ja ahdistus. Paniikkihäiriö oli aikanaan, silloin käytin propralia esiintymistilanteissa, auttoi sydämentykytyksiin
      mutta kyllä se ahdistus oli takana. Nyt menee hyvin.
      Pidemmällä tähtäimellä voisi keskusteluterapia auttaa, minua on ainakin auttanut. Kun olet yleisön edessä hiipii mieleen erilaisia mielikuvia mm. usein kauhea mokaamisen pelko. Yritä ensinäkin sallia itsellesi että saat mokata, yritä hyväksyä itsesi vaikka mokaat, eli salli itsellesi epätäydellisyys. Älä häpeä vaikkaa ääni tärisee jne. se kertoo että sulla on tunteita. Toinen juttu on että asennoidu että pidät yleisöstä,luota heihin, ei ne sinua raatele. Vaikka edessä on tärkeän näköisiä ihmisiä, me ihmiset ollaan kaikki aika samanlaisia taatelintallaajia.Ihmiset on pääsääntöisesti hyväntahtoisia. Voit myös miettiä oletko lapsena saanut enemmän kannustusta vai mollaamista, onko joku ollut sulle liian ankara. Sä pärjäät ajallaan.
      God fortsättning ö. Lasse

      • härkä

        Moi!
        No, joo!! On kovapäistä porukkaa. Et se siitä.

    • Nimetön

      Kyseessä on ihan kansantauti tai ominaisuus.
      Keghittynyt täällä hiljaisissa metsissä.
      Esim. englanissa harrastelija näytteleminen on hyvin suosittua, mutta esim. Blairin esiintyminen on joskus jännittämisellä värittynyt. Muita kuuluisuuksia voi luetellä pitkän rivin
      Esiintymisjännittämistä ei pidä siten pitää maailman kummajaisena ja ko. henkilö on ihan ok.
      Nauvoksi ensin: sanottava pitäisi olla valmiina, ilman juttua voi iskeä paniikki.Toiseksi juo riittävästi vettä ennen esitystä ja että olet nukkunut hyvin ja lakkaa funtsaamasta lääkkeitä.
      Puhu vaikka seinille, omaan ääneen pääseminen kyllä laukaisee tilanteen ja jutunhan sinä olet opetellut jo.

      • vaan sinulta

        Mistä tiedät, että ns. kuuluisuudet eivät käytä mitään lääkkeitä?

        Itselläni on lääkitys ja siitä huolimatta jännitän. Eikö useimmat voi todellakaan ymmärtää, että toisilla jännittäminen on niin tolkutonta ettei siinä mikään positiivinen ajattelu auta!!!

        Kyllä varmaan meistä jännittäjistä on yrittänyt tsempata itseään ja ajatella positiivisesti, että mitä sitten jos mokaan, punastun, vapisen. ääni värisee jne. SE EI VAAN KAIKILLA TOIMI.

        Eli turhauttavaa ainakin minun on lukea teidän tsemppamisviestejä, että antaa palaa vaan ilman lääkitystä.

        Sellanen ihminen, joka pystyy toimimaan noilla keinoilla kärsii NORMAALISTA JÄNNITYKSESTÄ. Meitä on paljon muunlaisia jännittäjiä, joilla se ei kertakaikkiaan toimi. Voi kun tämä menisi jakeluun. Vaikeaa tietty sellasen ymmärtää, joka ei itse siitä kärsi.

        Olen itse yli 40 ja vannon positiivisen ajattelun nimiin. Siitä huolimatta on lääkitys käytössä, koska ei elämästä tule mitään muuten. Eikö meillä kaikilla ole oikeus elää elämää ilman henkistä h*vettiä!!!

        HOHHOIJAA.

      • Nimetön
        vaan sinulta kirjoitti:

        Mistä tiedät, että ns. kuuluisuudet eivät käytä mitään lääkkeitä?

        Itselläni on lääkitys ja siitä huolimatta jännitän. Eikö useimmat voi todellakaan ymmärtää, että toisilla jännittäminen on niin tolkutonta ettei siinä mikään positiivinen ajattelu auta!!!

        Kyllä varmaan meistä jännittäjistä on yrittänyt tsempata itseään ja ajatella positiivisesti, että mitä sitten jos mokaan, punastun, vapisen. ääni värisee jne. SE EI VAAN KAIKILLA TOIMI.

        Eli turhauttavaa ainakin minun on lukea teidän tsemppamisviestejä, että antaa palaa vaan ilman lääkitystä.

        Sellanen ihminen, joka pystyy toimimaan noilla keinoilla kärsii NORMAALISTA JÄNNITYKSESTÄ. Meitä on paljon muunlaisia jännittäjiä, joilla se ei kertakaikkiaan toimi. Voi kun tämä menisi jakeluun. Vaikeaa tietty sellasen ymmärtää, joka ei itse siitä kärsi.

        Olen itse yli 40 ja vannon positiivisen ajattelun nimiin. Siitä huolimatta on lääkitys käytössä, koska ei elämästä tule mitään muuten. Eikö meillä kaikilla ole oikeus elää elämää ilman henkistä h*vettiä!!!

        HOHHOIJAA.

        Pitänee kai esitellä omat rahkeet tästä.
        Olen veteraani jännittäjä ja lääkäri olisi jo pistänyt eläkkeellekin, mutta pistin vielä hanttiin, en hallunnut totaalisesti epäonnistua.
        Tällaisia ilivat myös minun paniikkitilanteetkin.
        Paniikissa uskoin ettwen minä kuulunut tähän porukkaan= kielsin itseni- omat oikeudet.
        Kysyisinkin oletko joutunut lähtemään pakoon jostakin tilanteesta- itse jouduin lähtemään jopa huoltoaseman kahvijonosta kun se ei vetänyt.
        Mikään firman juhla ei tullut kysymykseenkään.
        Eikä sukujuhlat: kahvikuppineuroosi.
        Tyttäreni valitteli samoja oireita ja hyötyi runsaan veden juonnista.Itselläni sain elämään pieniä juhlahetkiä kun join muutaman pullon kaljaa. Ns. terävät eivät auttaneet mielestäni niin hyvin. Siitä huolimatta olen kohtuukäyttäjä.
        Olen sivusta huomannut, että monella neidolla kapakassa on kynnys lähellä ja yrittävät löytää minussa isähahmoa turvaksi ja myös kaljaystäviä jirka seisoo ihan jäykkänä humalassa seinään nojaten.
        Sain aikoinani pillereitä, mutta ei ne auttaneet
        muuhun kuin sydämmen tykytyksiin.
        Kirjoittele hyvä ihminen takaisin kun kerran sait jännittäjäveteraanin kiikariin.

      • Nimetön
        vaan sinulta kirjoitti:

        Mistä tiedät, että ns. kuuluisuudet eivät käytä mitään lääkkeitä?

        Itselläni on lääkitys ja siitä huolimatta jännitän. Eikö useimmat voi todellakaan ymmärtää, että toisilla jännittäminen on niin tolkutonta ettei siinä mikään positiivinen ajattelu auta!!!

        Kyllä varmaan meistä jännittäjistä on yrittänyt tsempata itseään ja ajatella positiivisesti, että mitä sitten jos mokaan, punastun, vapisen. ääni värisee jne. SE EI VAAN KAIKILLA TOIMI.

        Eli turhauttavaa ainakin minun on lukea teidän tsemppamisviestejä, että antaa palaa vaan ilman lääkitystä.

        Sellanen ihminen, joka pystyy toimimaan noilla keinoilla kärsii NORMAALISTA JÄNNITYKSESTÄ. Meitä on paljon muunlaisia jännittäjiä, joilla se ei kertakaikkiaan toimi. Voi kun tämä menisi jakeluun. Vaikeaa tietty sellasen ymmärtää, joka ei itse siitä kärsi.

        Olen itse yli 40 ja vannon positiivisen ajattelun nimiin. Siitä huolimatta on lääkitys käytössä, koska ei elämästä tule mitään muuten. Eikö meillä kaikilla ole oikeus elää elämää ilman henkistä h*vettiä!!!

        HOHHOIJAA.

        Omalta kohdaltani tilanne parani pikkuhiljaa olemalla siellä missä on ihmisiä= tottuttelua noihin arvostelijoihin.
        Näitä paikkoja on esim. kunnon ravintola seisomapaikoilla= kaljaa, eikä tarvitse rajoittaa liikkumista, voi vaihtaa tilannetta. Kotia voi lähteä ilman selittämisiä.
        On esillä ja voi heittää hetulaa: standardi suoritus. Tää kai totuttelu terapiaa.

      • Relax
        vaan sinulta kirjoitti:

        Mistä tiedät, että ns. kuuluisuudet eivät käytä mitään lääkkeitä?

        Itselläni on lääkitys ja siitä huolimatta jännitän. Eikö useimmat voi todellakaan ymmärtää, että toisilla jännittäminen on niin tolkutonta ettei siinä mikään positiivinen ajattelu auta!!!

        Kyllä varmaan meistä jännittäjistä on yrittänyt tsempata itseään ja ajatella positiivisesti, että mitä sitten jos mokaan, punastun, vapisen. ääni värisee jne. SE EI VAAN KAIKILLA TOIMI.

        Eli turhauttavaa ainakin minun on lukea teidän tsemppamisviestejä, että antaa palaa vaan ilman lääkitystä.

        Sellanen ihminen, joka pystyy toimimaan noilla keinoilla kärsii NORMAALISTA JÄNNITYKSESTÄ. Meitä on paljon muunlaisia jännittäjiä, joilla se ei kertakaikkiaan toimi. Voi kun tämä menisi jakeluun. Vaikeaa tietty sellasen ymmärtää, joka ei itse siitä kärsi.

        Olen itse yli 40 ja vannon positiivisen ajattelun nimiin. Siitä huolimatta on lääkitys käytössä, koska ei elämästä tule mitään muuten. Eikö meillä kaikilla ole oikeus elää elämää ilman henkistä h*vettiä!!!

        HOHHOIJAA.

        Vastasin jo

      • härkä
        Relax kirjoitti:

        Vastasin jo

        You are so exiting!
        Senkus relaat. Pitäis laittaa sinutkin yleisön eteeen relaamaan. Kiva saada välillä näitä provosoivia kirjoituksia. Se on toi metallimiehen homma sellasta, ku ei tartte ottaa kuin relax. Kenenkään työtä väheksymättä, mutta ei oo kivaa varmaan lukee, joka oikeasti kärsii sairaudesta nimeltä jännittäminen, mut relaa. Ei se sen kummallisempaa ole, puhelet ennen esitystä, vaikka seinille. HEI RELAA NYT VÄHÄN!!! yes. Ihmetellä täytyy miksikö näitä relaa lääkkeitä on markkinoilla, ehkä niitä kuitenkin tarvitaan, ku relaaminen ei onnistu. Aika paljon lukijoita näyttää olevan tällä relax palstalla. Ei se relaaminen taida onnistuu kaikilta, paitsi tältä provosoija relaxilta. Nyt näitte kui helppoo on ku on relax yeah! Älä vaan ota alkoholia tai mitään muuta kun meet relaa baariin. Sielläkin voi olla ihan relax, vaikka paskaset hiukset ja paskaset vaatteet päällä. Mäkin vastasin jo, jos huomasit, ettet oo nii relax. Nyt vain relaamaan kaikki.

      • härkä
        vaan sinulta kirjoitti:

        Mistä tiedät, että ns. kuuluisuudet eivät käytä mitään lääkkeitä?

        Itselläni on lääkitys ja siitä huolimatta jännitän. Eikö useimmat voi todellakaan ymmärtää, että toisilla jännittäminen on niin tolkutonta ettei siinä mikään positiivinen ajattelu auta!!!

        Kyllä varmaan meistä jännittäjistä on yrittänyt tsempata itseään ja ajatella positiivisesti, että mitä sitten jos mokaan, punastun, vapisen. ääni värisee jne. SE EI VAAN KAIKILLA TOIMI.

        Eli turhauttavaa ainakin minun on lukea teidän tsemppamisviestejä, että antaa palaa vaan ilman lääkitystä.

        Sellanen ihminen, joka pystyy toimimaan noilla keinoilla kärsii NORMAALISTA JÄNNITYKSESTÄ. Meitä on paljon muunlaisia jännittäjiä, joilla se ei kertakaikkiaan toimi. Voi kun tämä menisi jakeluun. Vaikeaa tietty sellasen ymmärtää, joka ei itse siitä kärsi.

        Olen itse yli 40 ja vannon positiivisen ajattelun nimiin. Siitä huolimatta on lääkitys käytössä, koska ei elämästä tule mitään muuten. Eikö meillä kaikilla ole oikeus elää elämää ilman henkistä h*vettiä!!!

        HOHHOIJAA.

        Moi!
        Teillä/meillä on oikeus inhimilliseen elämään ja pois siitä karmeasta piinasta. Tätä olen yrittänyt puolustaa, koska olen nähnyt jännittämisen varjopuolet sekä hienot onnistumiset työssäni. En ole ihan varma, mutta voin jopa kuvitella muutomia potilaita ,joille tutut, omaiset ym. moralisoivat rauhoittavia lääkkeitä, päätyivät pahimpaan ratkaisuun, mutta onhan siellä takana tietysti paha masennus, mutta rauhoittavilla olisi edes päästy eteenpäin. Voi olla että asiat olisivat menneet kuitenkin samalla tavoin.

      • ketä kiinnostaa
        vaan sinulta kirjoitti:

        Mistä tiedät, että ns. kuuluisuudet eivät käytä mitään lääkkeitä?

        Itselläni on lääkitys ja siitä huolimatta jännitän. Eikö useimmat voi todellakaan ymmärtää, että toisilla jännittäminen on niin tolkutonta ettei siinä mikään positiivinen ajattelu auta!!!

        Kyllä varmaan meistä jännittäjistä on yrittänyt tsempata itseään ja ajatella positiivisesti, että mitä sitten jos mokaan, punastun, vapisen. ääni värisee jne. SE EI VAAN KAIKILLA TOIMI.

        Eli turhauttavaa ainakin minun on lukea teidän tsemppamisviestejä, että antaa palaa vaan ilman lääkitystä.

        Sellanen ihminen, joka pystyy toimimaan noilla keinoilla kärsii NORMAALISTA JÄNNITYKSESTÄ. Meitä on paljon muunlaisia jännittäjiä, joilla se ei kertakaikkiaan toimi. Voi kun tämä menisi jakeluun. Vaikeaa tietty sellasen ymmärtää, joka ei itse siitä kärsi.

        Olen itse yli 40 ja vannon positiivisen ajattelun nimiin. Siitä huolimatta on lääkitys käytössä, koska ei elämästä tule mitään muuten. Eikö meillä kaikilla ole oikeus elää elämää ilman henkistä h*vettiä!!!

        HOHHOIJAA.

        Tuo lääkkeiden vastustaminen jännittäjillehän on melkein sama asia kuin kieltäisi aidsia sairastavaa käyttämästä lääkkeitä toistuviin 43:n asteen kuumeisiin. Kyllähän kaikki on varmasti sairastaneet kuumetta, mutta joillakin se on voinut olla huomattavasti korkeammalla kuin toisilla, jopa tappavan korkealla. Jännittäminenkin voi tappaa, tosin oman käden kautta. Kuten kuumeessakin toisilla oireet tulevat voimakkaampina ja toisilla miedompina. Toivoisin vaan, että joku päivä joku tutkija löytäisi, että JÄNNITTÄMINEN on hermostollinen sairaus/häiriö tai elimellinen vika, jolloin se voitaisiin nimetä uudelleen. Näin vältyttäisiin väärinkäsityksiltä normaalin ja sairaalloisen jännittämisen välillä.

      • härkä
        ketä kiinnostaa kirjoitti:

        Tuo lääkkeiden vastustaminen jännittäjillehän on melkein sama asia kuin kieltäisi aidsia sairastavaa käyttämästä lääkkeitä toistuviin 43:n asteen kuumeisiin. Kyllähän kaikki on varmasti sairastaneet kuumetta, mutta joillakin se on voinut olla huomattavasti korkeammalla kuin toisilla, jopa tappavan korkealla. Jännittäminenkin voi tappaa, tosin oman käden kautta. Kuten kuumeessakin toisilla oireet tulevat voimakkaampina ja toisilla miedompina. Toivoisin vaan, että joku päivä joku tutkija löytäisi, että JÄNNITTÄMINEN on hermostollinen sairaus/häiriö tai elimellinen vika, jolloin se voitaisiin nimetä uudelleen. Näin vältyttäisiin väärinkäsityksiltä normaalin ja sairaalloisen jännittämisen välillä.

        Moi!
        Olet oivaltanut asian hienosti. Palstalla taitaa, olla paljon myös ihmisiä, jotka eivät halua ymmärtää.

    • Merilii

      Voin omalta kohdalta sanoa myös, että jos minulla ei olisi lääkkeitä jännitykseen (Propral) käytössä elämäni olisi huomattavasti suppeampaa. En olisi kyennyt jatko-opintoihin. Kädet tärisee niin kovasti, ettei pysty kirjoittamaan taululle ym. Tärinää voi verrata parkinsonin tautiin (käytetäänhän siihenkin lääkkeitä)
      Samoin töissäolo olisi yhtä painajaista. Ei pysty nukkumaan, jos tietää että seuraavana
      päivänä töissä on hankala tilanne. Melkein kolmekymmentä vuotta kärsin. Välillä söin rauhoittavia, mutta silloin ajatukset eivät luistaneet. Ne rauhoittivat mutta kädet tärisivät siitä
      huolimatta. Välillä yritin olla ilman lääkkeitä. Jatkuva stressi oli päällä.
      Kaikenlaisia konsteja voi kokeilla, niin kuin minäkin olen kokeillut. Kuljin vuosikausia terapiassa. Luontaislääkkeitä olen kokeillut, akupunkioita ym. Jännittäminen on pysynyt
      kuin tauti. Onneksi nyt olen pystynyt elämään kymmenen vuotta ns. normaalia elämää. Kiitos siitä Propralin keksijälle.

      • härkä

        Moi!
        Tiedän monen esiintyvän taitelijan käyttävän pelkoonsa lääkkeitä. Olen nähnyt töissä moneen kertaan, mutta en tietenkään kerro nimiä, sillä olen vaitiolovelvollinen, enkä muutenkaan mainitse nimiä. Meriliin vastaus oli lohdullinen sekä minulle että muille asiasta sairaalloisesti!! kärsiville. Joillekin sopii vielä propralin lisäksi lievä rauhoittava mukaan, mutta se on tarkkaa hommaa, ettei rauhoittavaa tule liikaa tai liian vähän. Annetaan jokaiselle mahdollisuus omanlaiseen lääkitykseen. Jos on liikaa rauhoittavaa, niin voi käydä juuri niin kuin merilii kirjoitti, ettei ajatus luista. Pärjätään, kukin omalla tavallamme ja se siitä.

      • olen
        härkä kirjoitti:

        Moi!
        Tiedän monen esiintyvän taitelijan käyttävän pelkoonsa lääkkeitä. Olen nähnyt töissä moneen kertaan, mutta en tietenkään kerro nimiä, sillä olen vaitiolovelvollinen, enkä muutenkaan mainitse nimiä. Meriliin vastaus oli lohdullinen sekä minulle että muille asiasta sairaalloisesti!! kärsiville. Joillekin sopii vielä propralin lisäksi lievä rauhoittava mukaan, mutta se on tarkkaa hommaa, ettei rauhoittavaa tule liikaa tai liian vähän. Annetaan jokaiselle mahdollisuus omanlaiseen lääkitykseen. Jos on liikaa rauhoittavaa, niin voi käydä juuri niin kuin merilii kirjoitti, ettei ajatus luista. Pärjätään, kukin omalla tavallamme ja se siitä.

        Itsekin olen monta vuotta jännittänyt ja yrittänyt päästä jännittämisestä eroon. Välillä on helpompaa, mutta ei riitä kuin yksi epäonnistuminen niin se vie fiilikset pitkäksi aikaa. Jännitän esiintymisiä jos nyt en viikkokausia, niin ainakin päiväkausia etukäteen. Olen opiskelija, ja esiintymisiä on aina välillä.

        Olen kuullut noista beetasalpaajista ja nyt jos niitä uskaltautuisi kokeilemaan. Luulisin saavani lääkäriltä reseptin. Vaan mitä jos ne ei vaikutakaan? Pitänee varmaan kokeilla kotona tai jotenkin altistua johonkin tilanteeseen, jossa kokeilla.

        Kiitos härkä positiivisista ja auttavista kommenteista. :) Tunnut todella ymmärtävän meitä jännittäjiä.

      • olen
        olen kirjoitti:

        Itsekin olen monta vuotta jännittänyt ja yrittänyt päästä jännittämisestä eroon. Välillä on helpompaa, mutta ei riitä kuin yksi epäonnistuminen niin se vie fiilikset pitkäksi aikaa. Jännitän esiintymisiä jos nyt en viikkokausia, niin ainakin päiväkausia etukäteen. Olen opiskelija, ja esiintymisiä on aina välillä.

        Olen kuullut noista beetasalpaajista ja nyt jos niitä uskaltautuisi kokeilemaan. Luulisin saavani lääkäriltä reseptin. Vaan mitä jos ne ei vaikutakaan? Pitänee varmaan kokeilla kotona tai jotenkin altistua johonkin tilanteeseen, jossa kokeilla.

        Kiitos härkä positiivisista ja auttavista kommenteista. :) Tunnut todella ymmärtävän meitä jännittäjiä.

        Voisiko joku ystävällisesti vielä neuvoa miten varaan ajan lääkärille? Soittamalla vai voiko kouluterveydenhoitaja ohjata eteenpäin tms. Kouluterveydenhoitaja tuskin reseptejä pystyy kirjoittamaan.

        Ja mitä tämä vaikkapa kunnanlääkärillä(? vai mikä se on se termi) käynti maksaa vai maksaako? Olen opiskelija ja täysi-ikäinen. En tiedä näitä käytäntöjä, koska ei ole koskaan tarvinnut lääkärillä käydä.

        Ja mitä nämä Propalit maksavat?

        Kiitos jos joku viitsii vastata :)



        Kiitos.

      • härkä
        olen kirjoitti:

        Itsekin olen monta vuotta jännittänyt ja yrittänyt päästä jännittämisestä eroon. Välillä on helpompaa, mutta ei riitä kuin yksi epäonnistuminen niin se vie fiilikset pitkäksi aikaa. Jännitän esiintymisiä jos nyt en viikkokausia, niin ainakin päiväkausia etukäteen. Olen opiskelija, ja esiintymisiä on aina välillä.

        Olen kuullut noista beetasalpaajista ja nyt jos niitä uskaltautuisi kokeilemaan. Luulisin saavani lääkäriltä reseptin. Vaan mitä jos ne ei vaikutakaan? Pitänee varmaan kokeilla kotona tai jotenkin altistua johonkin tilanteeseen, jossa kokeilla.

        Kiitos härkä positiivisista ja auttavista kommenteista. :) Tunnut todella ymmärtävän meitä jännittäjiä.

        Moi!
        Todennäköisesti, jos kärsit esiintymisjääityksestä, lääkääri mielihyvin kirjoittaa propral reseptin.10mg-40mg, sillä välillä yleensä annostus. Ne ovat turvallisia, jos et kärsi liian alhaisesta veranpaineesta ja sykkeestä. Ne ovat myös halpoja, mutta en osaa euro määrää sanoa. Kokeile ensin kotona mikä tuntuu oikealta annokselta. Vaikutus alkaa yksilöllisesti n.1-2h ennen esitystä. Olen myös yrittänyt puhua rauhoittavien oikein käytöstä, koska ainaa vaan puhutaan niiden väärinkäytöstä. Ei pidä hätääntyä näiden väärinkäyttäjien vuoksi, ne ovat 5% rauhoittavien käyttäjistä ja olisi väärin ruveta elämään näiden mukaan. Jotkut vain tarvitsevat normaalin elämän saavuttamiseksi betsodiatsepiineja niinkuin jotkut tarvitsevat vahvoja kipulääkkeitä eli opioideja ja ne vasta koukuttavia onkin, mutta ei yleinen mielipide tuomitse niiden käyttäjiä. Vielä on ihmisten mielessä,että fyysistä kipua saa lääkitä, mutta mielenterveyshäiriötä ei. Mutta tässäkin onneksi ollaan menossa parempaan suuntaan. On joitakin kuuluisuuksia, jotka ovat avoimesti puhuneet mielenterveys ongelmista, se varmaan on hieman toivottavasti auttanut. Sinulle jännittäjä toivon hyviä esiintymisiä lääkeettä tai lääkkeen kanssa. Mene lääkäriin ainakin keskustelemaan ongelmasta. Varmasti saat apua, mutta onko se beetasalpaaja vai joku muu selviää vain kokeilemalla. Edelleen totean älkää pilatko elämää sairalloisella jäänittämisellä, apu on lähenpänä kuin uskottekaan. Myös ujous on erotettava ihmiselle luonteen piirteenä, mutta sen kautta saattaa joutua tilanteisiin, jotka tuntuvat ikäviltä. Tsemppiä kaikille!!

    • härkä

      Moi kaikille!
      Hyviä kirjoituksia oli lähes kaikki ja toivottavasti jännittäjät ja esiintymisjännityksestä kärsivät saivat edes jonkilaista lohtua elämää. Tämä mielenterveyspuoli on melkoisen vaikeaa ja yksilöllistä. Kaikkein eniten toivon ettei ketään leimata sairauden vuoksi. Tulee ylä-aste ajat mieleen, ne jotka olivat olevinaan ns. koviksia. He olivatkin niin arkoja, että piti se peittää rehentelemällä, mutta asioihin on syynsä. Joten ei tuomita ketään, koska kukaan meistä ei ole täydellinen, jopa tuli kliseinen lause, mutta totta!

    • Irkku-täti

      Moikka! Tämä kuvaamasi " vaiva" on hyvin tavallinen. Kun olet noin nuori, niin sanon sinulle, että yleisesti ottaen kannattaa kehittää itsetuntoa! Ulkoisesti, laita itsesi siistiin kuntoon ! Opettele esittämäsi asia hyvin, jos mahdollista vaikka ulkoa! On hyvä puhua sellaisista asioista, jotka tuntee hyvin! Katso yleisön yli salin perälle, siitä tulee yleisölle sellainen vaikutelma, että katsot kaikkia silmiin! Älä hätaile! Muista hengittää ! Käytä esim. näitä keinoja! En usko että tarvitset mitään pillereitä! Ps. Oletko muuten ajatellut, että kenenkään ei tarvitse olla täydellinen! Minäkin opin sen vasta vanhempana! T: Irkku- täti

    • viulistinpoikanen

      Aloita soittoharrastus. Kivasti tulee esiintymiskokemusta matineoiden kautta. Kun pitää mennä parempiensa - jotka useimmiten vielä ovat n. 10 vuotta nuorempia - eteen soittamaan omaa sieluntuotostaan ilmoille surkealla tekniikalla, niin ei tunnu enää miltään kävellä ihmisten eteen puhumaan asiasta, jonka osaa. (Kärjistetty retorinen lause. Totta kai se aina joltain tuntuu.)

      Älä mitään beeta-salpaajia. Ne on nynnyille. Tupakkakin on pahasta.
      Jännitys on olotila, joka pitää hyväksyä. Ei saa ikinä ajatella ettei saisi jännittää. Jännitys tarkoittaa, että jokin on itselle tärkeää, ja jännittäessä pysyy skarppina. Käy vaikka lenkillä ennen esiintymistä purkamassa "fyysistä" jännitystä, toimi ainakin omalla kohdallani tutkintopäivänä.

      Antaa palaa!

    • jänniys

      Tutustukaa jännittäjät tähän: http://www.yths.fi/filebank/370-Jannittaminen_osana.pdf

      Vaikka opas onkin suunniteltu opiskelijoille, kaikki jännittäjät varmaan huomaavat siitä paljon tuttuja asioita jännittämisestä. Oppaassa on hämmästyttävän paljon omia ajatuksiani. Itse olen kamala jännittäjä, esim. kaupan kassoilla, ruokailutilanteissa, huomiota saadessa, luokkaan kävellessä, tervehtiessä, jutellessa "normaalitilanteissa" jne. jne. jännitän paljon. Olen alkanut käydä terapiassa, ja pikkuhiljaa alan ymmärtää, mistä jännittämiseni johtuu. Uskon, että terapian päätyttyä minun on helpompi hyväksyä itseni ja sen myötä myös jännittämiseni paremmin. Tilanne on nimittäin jo lyhyen ajan jälkeen vähän helpompi :) Tsempit kaikille jännittäville!

    • jänniys

      Tuossa edellisessä oppaassa on muuten mielenkiintoinen testi sivulla 21. Mulla tuli yli 40 pistettä, eli tuossa luokituksessa se korkein..

    • Viuluneiti

      Beetasalpaajien teho perustuu adrenaliinin vaikutusten torjumiseen (ehkä adrenaliinin erityksen vähentämiseenkin, en tiedä, joku lääketieteilijä saisi vastata). Adrenaliini vaikuttaa ei-tahdonalaiseen hermostoon ja siihen puolestaan tiedostamattomat pelot. Joissakin tapauksissa se tiedostamattoman penkominen ja setviminen terapiassakaan ei riitä vapauttamaanItse pidän parhaana yhdistelmänä jännittäviä tilanteita ajatellen psyykkauksen (mielikuvaharjoittelu; asenteiden uudelleen orientoiminen; harjoittautuminen keskittymään edustamaansa asiaan enemmän kuin siihen mitä minusta ajatellaan) ja beetasalpaajien yhdistelmää. Ja toki asia kannattaa hallita.

    • Anonyymi

      Beetasalpaajista on hyötyä oireisiin. Sitten se psyykkinen osuus... Jollain tavalla omia ajatuksia ja suhtautumista pitää reflektoida, pelkät pillerit ei pidemmän päälle auta. Itse en kokenut varsinaisesti tarvitsevani terapiaa, mutta kokeilin ei-ohjattua verkkokurssia ja siinä tuli jonkun verran pohdittua omaa suhtautumista asiaan. Ei se koko ongelmaa ratkaissut, mutta ei beetasalpaajakaan. Molemmista oli kuitenkin hyötyä ja ehkä suurin hyöty tuli juuri yhdessä.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.

      Onko kenellekään yllätys?
      Perussuomalaiset
      178
      1903

    2. Hei A, osaatko

      sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en
      Ikävä
      50
      1836

    3. Synnittömänä syntyminen

      Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.
      Helluntailaisuus
      135
      1568

    4. Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!

      Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten
      Maailman menoa
      137
      1353

    5. Mitä tämä tarkoittaa,

      että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?
      Ikävä
      41
      1314

    6. Nukkumisiin sitten

      Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny
      Ikävä
      4
      1164

    7. Muistatko komeroinnin?

      Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu
      Suhteet
      48
      1152

    8. Naisten tyypilliset...

      Naiset ei varmaan ymmärrä itse miten karmealle heidän tavara haisee. Miehet säälistä nuolevat joskus, yleensä humalassa
      Ikävä
      10
      1121

    9. Syö kohtuudella niin et liho.

      Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on
      Laihdutus
      10
      1099

    10. Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla

      "Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"
      Suhteet
      3
      1085
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt