Olin armeijassa sen 6 kuukautta aikoinaan, en halunnut siviilipalveluksessa olla 13 kuukautta, ja muutenkin vitutti sen verran että meinasin ettei se intti juurikaan hetkauta. Juuri mitään maanpuolustuksessa hyödyllistä en siinä ajassa oppinut. En ole kranaattia heittänyt, en ole singolla ampunut, rynkyn ehkä osaisin koota jonkin aikaa pähkäiltyäni, mutta konekivääriä en, kertasingoista tai telamiinojen asettamisesta en muista yhtään mitään. Maavoimien natsoja tunnistan jotenkuten kapteenin arvoon asti, meri-tai ilmavoimien natsoja en ollenkaan. En muista mitä ne metsässä käytetyt käsimerkit tarkoittavat, enkä osaa suunnistaa tai muista miten teltta pystytetään. Tykkeihin, suksiin, lentokoneisiin tai sotalaivoihin en ole koskenutkaan, enkä liioin osaa käyttää viestilaitteita, ajaa armeijan ajoneuvoja, tai antaa lääkinnällistä apua. Kuntotestitulokseni olivat huonommat armeijasta lähtiessä kuin silloin kun sinne olin tullut. En kuitenkaan ollut varuskunnassani (tai yksikössänikään) yksin taitamattomuuteni kanssa. En suinkaan, meitä oli useita kymmeniä yhtä taitamattomia, motivoitumattomia ja vastentahtoisia, ja tähän ryhmään en edes ole laskenut mukaan niitä, joiden palvelus keskeytyi syystä tai toisesta. Loppuarvostelussani arvosanani olivat kolmosia asteikolla 1-5, eli sen mukaan en edes ollut niitä huonoimpia joita intti ”tuotti”, ja silti kaikki mitä siellä opin, oli sellaista jonka voi lähes kuka tahansa omaksua alle 2 viikossa.
Tarkoittaako tämä sitä että olisin täysin hyödytön kriisitilanteessa? Ei varmastikaan. Mitä tämä tarkoittaa, on sitä, että tuhansia euroja veronmaksajien rahaa pistettiin minun roikottamiseeni puolen vuoden ajan jollain kasarmilla aikana, jolloin sodanuhkaa ei ole, kun samoihin tuloksiin oltaisiin päästy murto-osalla siitä rahasta ja ajasta kouluttamalla minut lyhyesti sitten kun kriisitilanne uhkaisi. Yleinen pakkoasevelvollisuus minun kaltaisteni henkilöiden kohdalla on vähän niinkuin pistettäisiin kauheita rahamääriä siihen että yritetään tehdä tomaateista appelsiinimehua – se ei yksinkertaisesti tule onnistumaan, ei vaikka kuinka puristettaisiin.
Tarkoittaako tämä sitä että olisin täysin hyödytön kriisitilanteessa? Ei varmastikaan. Mitä tämä tarkoittaa, on sitä, että tuhansia euroja veronmaksajien rahaa pistettiin minun roikottamiseeni puolen vuoden ajan jollain kasarmilla aikana, jolloin sodanuhkaa ei ole, kun samoihin tuloksiin oltaisiin päästy murto-osalla siitä rahasta ja ajasta kouluttamalla minut lyhyesti sitten kun kriisitilanne uhkaisi. Yleinen pakkoasevelvollisuus minun kaltaisteni henkilöiden kohdalla on vähän niinkuin pistettäisiin kauheita rahamääriä siihen että yritetään tehdä tomaateista appelsiinimehua – se ei yksinkertaisesti tule onnistumaan, ei vaikka kuinka puristettaisiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ennen oli helppoa, ase käteen ja kuntoutusradalle. Piti oppia käskystä ampumaan perääntymään ja muuta vastaavaa, kun suurin osa koulutettiin rivimiehiksi. Nykyään tekniikka vaatii enemmän koulutusta eri aloille ja sehän on tunnetusti totta, että oppi ei uppoa päähän ellei kiinnosta.
Ratkaisu on siis joko tehdä opetuksesta tarpeeksi miellyttävää jokaiselle, tai sitten lopettaa se kokonaan niiltä joita se ei todellakaan kiinnosta. Kyllä Suomessa riittää maanpuolustusintoilijoita tarpeeksi. Valikoiva asevelvollisuus olisi tässä mielessä tehokas.
"Ratkaisu on siis joko tehdä opetuksesta tarpeeksi miellyttävää jokaiselle, tai sitten lopettaa se kokonaan niiltä joita se ei todellakaan kiinnosta. Kyllä Suomessa riittää maanpuolustusintoilijoita tarpeeksi."
Niin no, oliko hyväkin asia, että natsien opeista tehtiin tarpeeksi kiinnostavia, että niitä jaksettiin opetella, tai että sieltä oikeasti löytyi siihen toimintaan suostuvaa porukkaa?
Oletko ihan varma, ettei suomen armeija vain voi olla väärässä?
tykkimies olen, mutta kertaakaan en tykillä ampunut koko varusmiespalveluksen aikana vaikka kuulemaa kaikki tykärit niin tekevät (teoriassa), enkä tiedä tykistä tai sillä ampumisesta tai koordinaateista yhtään enempää kuin Jussi Hermaja.
tarpeeksi vain miehiä ja hyvä tuleen, ei siinä ole turha koulutus muuta kuin haitaksi. Tosin tainneet Suomen päättäjät unohtaa, että täällä armeijan koko lasketaan sadoissa tuhansissa, ei miljoonissa.
Eipä näytä armeija vauhkoojilla olevan paljoa sanottavaa.
ne tulee kyllä vielä...