50 täynnä kohta

Lannistunut

ja tuntuu aivan kauhealta jo nyt ! Mietin sitä koko ajan ja alan olla epätoivoinen. Elämäni tuntuu ihan hukkaan menneeltä: työssä junnaan samalla alalla vieläkin, vaikka olisin halunnut vaihtaa jo ajat sitten (en vaan osaa sanoa, mihin !); omaa perhettä ei ole, vajaan vuoden seurustelun jälkeen miesystävä on (kai) jättänyt (ei vastaa viesteihin ym.), isä kuoli keväällä eikä äitikään ole kovin hyvässä kunnossa.
Mistä löytyisi vielä tsemppiä tulevaisuuteen ?
Kertokaa kohtalotoverit !

Tiedän, että moni asia on minulla hyvin: olen terve, minulla on kiva asunto eikä taloudellsta hätää, ystäviäkin on.
Mutta tässä vaiheessa katselee elämäänsä taaksepäin, enkä voi olla tyytyväinen. Älkääkä sanoko, että kaikki on itsestä kiinni: paljon onkin ja olikin, mutta ei kaikki !

Suurin murheen aihe on varmaan epäonni rakkaudessa, sen voin tunnustaa. Enkä kai nyt ole maailman tylsin ja tympein taikka ruminkaan ihminen, mutta en millään voi ymmärtää ja hyväksyä sitä, miksi juuri minä olen jäänyt yksin ?

Vali, vali, valitusvirsi tästä tuli, mutta sainpa kirjoitettua.

11

974

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • valitus,

      lopeta tuo typerä ruikutus, oma vikas jos pieleen on mennyt!

    • Salli

      50 ei ole mikään raja sille, että toteuttaa omat haaveensa. Emme ole vielä ikäloppuja, mutta elämänkokemusta ja sitä myötä toivottavasti myös viisautta on kertynyt. Moni asia on itsestä kiinni, mutta elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee. Jos elämä tuntuu hukkaan menneeltä, ei kannata niinkään ajatella sitä, mikä on ollut, vaan suunnata tulevaan.

      Eniten minua ihmetyttää tuo, että haluaisit vaihtaa alaa, mutta et tiedä, mihin. Jos tiedät, ettet pidä nykyisestä työstäsi, niin osaat kai kuvitella, mitä oikein haluaisit tehdä. Suosittelen, että teet itsellesi syvähaastattelun ja selvität, mikä olisi toiveammattisi. Seuraavaksi hakeudut alan koulutukseen - ei nykyisin alaa vaihtava 50-vuotias koulunpenkillä ole enää mikään harvinaisuus. Muuan ystävättäreni on vaihtanut ammattia kolme kertaa, ja edelleen suunnittelee "mitähän kivaa sitä seuraavaksi lähtisi opiskelemaan?"

      Opiskella voi myös työn ohessa (itse olen viimeisten seitsemän vuoden aikana suorittanut yhteensä 55 opintoviikkoa kokopäivätyön ohessa ja sitä kautta päässyt mieleisiin tehtäviin, tosin samassa työpaikassa koko ajan). Omasta kokemuksesta voin sanoa, että mielekäs ja mielenkiintoinen opiskelu antaa terveellistä vastapainoa tylsälle työlle.

      Yksinäisyys onkin sitten vaikeampi ongelma. Vanhempien menettämisen ajatukseen joutuvat tämänikäiset tottumaan, vaikka surullistahan se on, varsinkin jos välit ovat olleet läheiset. Mitä niihin miessuhteisiin tulee, tässä iässä voi olla vaikeaa (muttei mahdotonta) löytää enää sellaista kumppania, jonka kanssa voisi ajatella elämänsä jakaa. Miehet ovat - vähän karkeasti yleistäen - joko renttuja tai varattuja. Tai sitten kranttuja.

      Mitä harrastat? Löytyisikö harrastusten piiristä mukavia, vapaita miehiä?

      • Lannistunut

        Olen kyllä tehnyt yhtä sun toista:
        opiskellut työn ohella
        pari vuotta sitten vaihdoin uuteen asuntoon
        (ja otin taas velkaa)
        ostin moottoripyörän (jota nyt olen myymässä)
        käyn eri paikoissa, joissa liikkuu ihmisiä
        (konserteissa ym.)
        harrastanut nettideittailua
        Mikään em.sta ei ole tilannetta parantanut kuin tilapäisesti.
        Siis olen kohta 50 v. enkä ole vieläkään löytänyt paikkaani tässä elämässä. Tunnen itseni ulkopuoliseksi vähän asiassa kuin asiassa.
        Onneksi on läheisiä sukulaisia ja ystäviä (naispuolisia), joiden kanssa voi silloin tällöin tuntee jotain yhteistä.
        Mitä siihen ammatinvaihtoon tulee, tiedän kyllä alueita jotka kiinnostais, mutta eivät ole ehkä kovin realistisia: poliisi tai kirjailija !
        Taidan olla lian vanha poliisikouluun...
        Opiskelut eivät ole tuoneet toivottua tulosta työnvaihdon suhteen.
        Miehistä olen kanssasi aika lailla samaa mieltä, vapaata, fiksua ja luotettavaa ei eteen helposti tule.
        Voi olla totta (kuten tuossa alhaalla joku toteaa), että olen saanut liian paljon, en kuitenkaan kovin helposti. Taitaa olla sama ongelma monella nykyihmisellä.
        Niinpä yhden kirjoittajan toiveiden mukaisesti lopetan valitukseni tällä palstalla tähän ja yritän jaksaa eteenpäin.
        Kiitos kommenteistanne !


    • Uusi luuta

      Käännä katseesi eteenpäin!
      Anna uusien tuulien puhaltaa. Ota avoimin mielin tuleva vastaan.

      Tee jotain "hämmästyttävää" ja ennenkokematonta!

      Ei elämä viidenkympin paaluun lopu.

    • Sinullakin

      Olet siis yksi niistä joilla on liian hyvin.
      Mikään ei maistu miltään koska on saanut kaik-
      kea mahantäydeltä. Yltäkylläisyys on pahin
      vitsaus" mikään ei ole mitään.

      • doris2

        Olin 45 kun lähdin opiskelemaan uuteen ammattiin. Vuoden valmistumisen jälkeen tein erinäisiä pätkätöitä, nyt olen saanut hyvän ja mielenkiintoisen työn. Vakinaistaminen näyttää todennäköiseltä vielä tänä syksynä.

        Minulla on kyllä mennyt koko elämä uusiksi. Erokin tuli 18 vuotta kestävästä liitosta kaksi vuotta sitten. Syitä en tässä erittele, mutta ei se onnellisuus tule toisesta ihmisestä vaan se tulee omanta itsestä. Kun pystyt elämään itsesi kanssa, niin ehkä jonakin päivänä kykynet siihen toisenkin kanssa. Minä olen onnellinen, vaikka olenkin yksin. Tottakai kaipaan joskus seuraa, mutta se menee ohi, jos on muuta ajateltavaa tai tekemistä.


    • tulevista vuosista

      Älä unelmoi ihmisestä, joka haluaisit olla, vaan nauti siitä mitä olet. Nainen on nainen vasta kun hän on täyttänyt 50 vuotta. Sitä nuoremmat ovat neitosia.

    • neuvoa

      voi antaa kuin että älä katso taakse, katso eteen.

      Työn voi vaihtaa vieläkin, jos vain päätät mihin. Itse olen sinua reippaasti vanhempi ja pari vuotta on viimeisimmästä alan vaihdosta.

      Perhe oli ja meni. Näin vanhempana tykkää olla yksinkin koska tavat ovat vakiintuneet eikä sellaista suunnilleen samanikäistä jolla olisi luonnostaan samat tottumukset taida helposti löytyä.

      Vanhemmat ovat kauan sitten kuolleet, muut sukulaiset sen verran kaukana että harvoin näkee. Tilalla on tuttavat ja ystävät, siitä sukua paremmat että nämä voi itse valita ja yhteydenpito on täysin vapaaehtoista.

      Ei tässä iässä kannata muita kadehtia, vaan tehdä välttämätömyydestä hyve. Nautitaan elämästä sellaisena kuin se on ja ollaan avoimia tulevaisuuden tarjoamille mahdollisuuksille.

      Eikä elämä mikään kohtalo ole, mahdollisuus se on.

      Katse eteen päin.

    • taaksepäin tossa iässä

      Se kuuluu asiaan. Kuinka moni on aikaansaanu ja mitä? Eikö ne menestyneetkin välillä turhaudu? Mitä sitten, jos on saanu aikaan jotakin, mitä se sitten merkkaa loppujen lopuksi. Vanhenemme ja olemme vanhentuneet kuitenkin.

      Ystävät voivat sitten häipyäkin suru-tilanteessa. Jotkin ei sitten kestäkään ystävinä. Sille ei voi mitään.
      Ei asiat suremalla parane. Jotkut sitä haluaakin olla yksin, niinkuin meikäkin. Oma elämä täytyy ottaa hallintaansa. Miettiä, mikä suunta, ja sitä kohti. Sen vuoksi pitäisi ladata akut uudelleen ja alkaa katsomaan taas eteenpäin.

      Jotkut psykologit antoivat joskus hiljattain neuvon, että jos haluaa kumppanin, pitää käyttäytyä niinkuin olisi jo kumppani. Tämä estää sen hiukan lässähtäneen ilmapiirin, joka muodostuu siitä, ettei ole kumppania tai kumppani on ottanut jalat alleen. Elämä vaan edessä ja tukka takana ja menoksi =)

    • Minäkin koin jotain samantapaista vähän ennen, kun 50 v tuli täyteen. Ahdistuin välillä elämättömästä elämästä, menneisyydestä, sinkkuudesta, vanhempien kuolemasta, tosin äiti elää vielä, kaikenlaisista asioista. Ripustauduin tyttäreeni ja hänen poikaansa. Yhtäkkiä vaan ajattelin, että jos en lopeta tätä sisäistä valitusta niin en jaksa itsekkään elää. Oli pakko tehdä tili, miettiä hyviä asioita ja löytää voima itsestä. Nyt uskallan jopa matkustaa yksin, tosin ensin on tehtävä harjoitusmatkoja lähelle. Yritän myös aina tutustua uusiin ihmisiin. Elämän tavoite ei voi olla pelkästään partnerin löytäminen, silloin koko juttu menee ihan hukkaan.
      Jos ei ketään löydy niin ei sitten. Elämä on muuten niin ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

    • pitsihansikkaat

      Asiat eivät vanhene, ihmiset vain. Outoa sinänsä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oletko valmis? Meidän tarinaan

      Rakastan sinua ❤️
      Ikävä
      130
      2708
    2. Jumankauta sä olet hyvännäköinen

      Ihan mun miehen näköinen 😍
      Ikävä
      68
      1586
    3. Poliisi losautti puukkohemmon hengiltä

      Mitäs läks, heilumaan puukon kanssa eikä totellut käskytystä. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011361763.html
      Maailman menoa
      232
      1288
    4. Nainen, huomasitko kun muutin sinua?

      Niin lyhyessä ajassa niin paljon. Mutta jotain muuttui minussakin. :/
      Ikävä
      105
      1231
    5. Misä tulipalo?

      Mikä palaa Haapavedellä?
      Haapavesi
      11
      1168
    6. Tämä kesä ei ollut vielä meidän

      Olisihan se ihana viettää kesäiltoja kanssasi ulkona. Ei kai ollut vielä oikea aika. Ehkä kohtaamme vielä sattumalta jos
      Ikävä
      67
      1105
    7. Mitä jos vaan tapaisit sen jota mietit

      Jos se yksi henkilö on sinun mielessäsi niin entäs jos vaan menisit tapaamaan sitä, heti, samantien, miettimättä mitään.
      Ikävä
      92
      1006
    8. Sofiaa ei kelpuutettu Martinan kaveriporukkaan

      Ibizalla lomailee Martinan kanssa ihan muut naiset.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      175
      988
    9. Teet tämän niin

      Helpoksi, mutta silti niin vaikeaksi. Vihaan omaa saamattomuuttani, vaikka kaikki olisi saatavilla. 🩷🌸
      Ikävä
      44
      978
    10. IS Viikonloppu 12.-13.7.2025

      Viikonlopun ratoksi Skyttä ja Kärkkäinen ovat taiteilleet 3.0 arvoisen ristisanatehtävän ratkottavaksi. Kenenkään ratko
      Sanaristikot
      56
      969
    Aihe