Did you know about Israel

http://koti.phnet.fi/elohim/viimeiset_paivat6

Kun puhumme tapahtumista ennen Jeesuksen tuloa, niin on yksi oleellisimpia niistä Israelin ja varsinkin Jerusalemin ympärillä käytävä kiista, koska juuri tämä alue ja Lähi-Itä näyttelee ratkaisevaa osaa viimeisten päivien tapahtumissa. Sama maantieteellinen alue on myös ollut tiedotusvälineissä ja lehtien otsikoissa luultavasti enemmän esillä kuin mikään muu asia viimeisten vuosikymmenten aikana ja usein juuri negatiivisessa mielessä. Se johtuu varmasti siitä, että tämä maa on ollut jatkuvien ulkoisten ja sisäisten hyökkäysten kohteena - se on kokenut mm. kolme isoa sotaa ja lukuisia itsemurhaiskuja - joka on sitten ylläpitänyt tiedotusvälineiden mielenkiintoa.

Mutta ennenkuin lähdemme syvemmin tutkimaan nykyajan tapahtumia tällä alueella sekä myös kyseisen alueen tulevaisuutta profetian valossa, aiomme sitä ennen tehdä pikakatsauksen historiaan. Aiomme tutkia mm. sitä, mikä oli maan kohtalo ja ketkä sitä hallitsivat vuoden 70 jKr jälkeen, kun Jerusalem ja sen temppeli oli hävitetty. Samoin aiomme tutkia myös sitä, keitä ovat palestiinalaiset, mistä he ovat tulleet ja muita asiaan liittyviä puolia. Sillä ne ovat tärkeitä selvittää, jotta ymmärtäisimme nykyisten ongelmien taustan.



MAAN KOHTALO VUODEN 70 JÄLKEEN



Kun palaamme takaisin vuoteen 70 jKr., jolloin Jerusalemin ja sen temppelin hävitys tapahtui, niin oli maassa sen jälkeen peräkkäin useita vallanpitäjiä. Sillä kun Israelin ja Jerusalemin viinitarhasta otettiin aita pois (Jes 5:5: Mutta nyt minä ilmoitan teille, mitä teen viinitarhalleni: minä poistan siitä aidan, niin että se jää hävitettäväksi, särjen siitä muurin, niin että se jää tallattavaksi.) ja se joutui hävitettäväksi ja tallattavaksi, niin joutui maa siitä lähtien useiksi vuosisadoiksi eri vallanpitäjien haltuun. Näitä peräkkäisiä vallanpitäjiä oli ainakin kahdeksan:



- ....... - 395 jKr - roomalaiset

- 395 - 636 jKr - bysanttilaiset

- 636 - 1072 jKr - arabit

- 1072 - 1099 jKr - seljukit

- 1099 - 1291 jKr - ns. ristiretkeläiset

- 1291 - 1516 jKr - ammelukit

- 1516 - 1917 jKr - turkkilaiset ottomaanit

- 1917 - 1948 jKr - brittiläinen mandaattihallinto



Tämä lista siis osoittaa, että maa oli vuorotellen eri vallanpitäjien hallinnassa, jota vaihetta kesti useita vuosisatoja eli itseasiassa lähes 2000 vuotta. Muutos tapahtuikin vasta v. 1948, jolloin maa itsenäistyi ja joutui jälleen juutalaishallintaan. Maassa oli toki lähes koko ajan ollut juutalaisia (Eli mm. Jerusalemissa he olivat olleet selvänä enemmistönä ennen muslimeja ja kristittyjä jo vuosikymmenien ajan. Niinpä kun esim. v.1896 tässä kaupungissa oli 45 420 asukasta, oli heistä 61,9 % juutalaisia, 19,3 % kristittyjä ja muslimeja vain 18,8 %.), mutta nyt se siis tuli uudelleen heille virallisestikin.

Seurauksena siitä, että maa oli näiden vieraiden hallitsijoiden hallussa, oli kuitenkin se, että se alkoi vähitellen rappeutua ja autioitua. Sillä muslimit ja muut ryhmittymät, joiden hallussa maa oli, eivät koskaan todella hyvin asettuneet siihen tai saaneet sitä kukoistamaan. Siitä esimerkkinä on, että esim. vuosisataisen muslimihallinnon aikana, v. 636 jälkeen, rakennettiin maahan vain yksi ainoa kaupunki, eli Ramlen kaupunki, ja maa muutenkin rappeutui vähitellen.

Huippunsa tämä maan tilan huonontuminen saavuttikin 400 vuotta kestäneen turkkilaishallinnon aikana (1516 - 1917), kun jopa kasvavat puut pantiin silloin verolle, jonka takia ne sitten hävitettiinkin, koska haluttiin välttyä maksuilta. Seurauksena kaikesta oli kuitenkin se, että maa autioitui täydellisesti, koska eroosiota estävä kasvillisuus oli poissa. Toiset alueet soistuivat, toiset kuivuivat ja olosuhteet elämiselle muodostuivat lähes mahdottomiksi - asia, jonka seurauksena väki alueella alkoi heti vähetä. 1700 -1800 -luvuilta olevat kuvaukset kertovatkin, miten maa oli siihen aikaan autio, harvaanasuttu ja miten laittomuus rasitti sitä:



­1738 "... maasta puuttuivat ihmiset, jotka olisivat viljelleet sen hedelmällistä maaperää" (Th.Shaw: Travels and Observations Relating to Several Parts of Barbary and the Levant, Lontoo 1767).



1785 "maa oli raunioitunut ja autioitunut" (C.F. Volnay: Travels Through Syria and Egypt in the Years 1783, 1784 and 1785, Lontoo 1787).



1844 "Volnayn aikana maa ei vielä ollut saavuttanut autioitumisen ja väestönkadon viimeistä astetta" (A. Keith: The Land of Israel, Edinburgh 1844).



1865 "... sekä pohjoisessa että etelässä (Sharonin tasankoa) maanviljely on loppumassa ja kokonaiset kylät ovat nopesti häviämässä." (H.B. Tristram: The Land of Israel: A Journal of Travels in Palestine, Lontoo 1865) (46)



Toinen huomioitava piirre maanomistuksen kohdalla on se, että juutalaiset ostivat tätä soistunutta ja hiekkaista maata kalliiseen hintaan. Sillä kun maa oli pääosin parinkymmenen suurmaanomistajan sekä tietysti ottomaanisen Turkin hallinnon ja myöhemmin brittiläisen mandaattihallinnon hallussa (Eli kun brittien mandaattihallinto päättyi v. 1948 heidän luopuessaan siitä, siirtyi tämä alue automaattisesti uudelle valtiolle. Se ei ollut siis sitä ennen ollut arabien kuten ei juutalaistenkaan hallussa.), niin ostivat juutalaiset heiltä näitä laajoja alueita. Tätä maata ei siis varastettu, kuten on saatettu usein esittää, vaan se hankittiin laillisesti ja usein jopa satakertaiseen hintaan. Monia myös huvitti suuresti, että joku yleensä halusi ostaa sellaista maata, joka oli puutonta tai pelkkää suota. Kuitenkin monet jopa jonottivat myydäkseen maata, koska saivat siitä niin hyvän hinnan ja pääsivät rikastumaan:



"Nationalistit Israelin naapurivaltioissa, olivatpa he sitten hallituksen tai liike-elämän palveluksessa, palestiinalaisia, syyrialaisia tai libanonilaisia tai kaupungeissa asuvien heimokuntien jälkeläisiä, tietävät kaikki, että vuosisadan alussa brittiläisen mandaatin aikana heidän isänsä ja setänsä möivät soiset tasangot ja kiviset kukkulat sionisteille kullasta, joka usein merkitsi heidän poliittisen ja kaupallisen uransa alkua. Vaeltavat ja osittain paikoilleen asettuneet talonpojat, jotka asuttivat rajaseutuja, tietävät varsin hyvin, millaisia tämän päivän Israelin vihreät tasangot, metsitetyt kukkulat ja kukkivat kedot olivat aikaisemmin. Ne palestiinalaiset, jotka tänään ovat pakolaisina naapurimaissa ja jotka olivat aikuisia pakonsa aikoihin, tietävät tämän kaiken eikä minkäänlainen sionismin vastainen propaganda, arabien tai muslimien yhteinen propaganda, voi saada heitä unohtamaan, että heidän nykyiset nationalistiset riistäjänsä ovat heidän eilispäivän feodaalisten riistäjiensä kunnianarvoisia poikia ja että piikit heidän elämässään ovat alunperin arabien eivätkä juutalaisten aiheuttamia" (algerialainen poliitikko Abdel Razek Kader, The Jerusalem Post, 8.1.1969) (47)



KEITÄ OVAT PALESTIINALAISET?



Ympäröivistä arabimaista. Kun on kyseessä ns. palestiinalaisten tausta, niin saamme toisinaan kuulla selityksiä siitä, miten he ovat aina olleet yhtenäinen kansa, miten heillä on ollut oma maa ja miten Jerusalemkin on ollut heidän pääkaupunkinsa.

Se, mitä me voimme historiasta tietää, ei kuitenkaan anna tukea näille ajatuksille. Sillä jos katsomme vuoden 70 jKr. jälkeiseen aikaan, jolloin Jerusalem ja sen temppeli hävitettiin ja juutalaiset joutuivat hajaannukseen, niin ei tällä alueella ollut mitään erillistä Palestiinan valtiota; eli valtiota, jolla olisi ollut omat hallitsijat, oma armeija, oma raha, oma kieli, selkeät tunnistettavat rajat ja muita kansalliseen olemassaoloon liittyviä piirteitä. Nämä tärkeät ominaisuudet puuttuivat kokonaan.

Sensijaan paljon paremmin me voimme tietää sen, että nykyiset palestiinalaiset ovat ympäröivistä valtioista tulleita arabeja tai heidän jälkeläisiään; eli he ovat pääosin Ismaelin, Aabrahamin pojan, jälkeläisiä, joille kuuluu myös yhtäläinen siunaus kuten Iisakillekin - siunaus, joka varmaankin tulee täyttymään tulevassa tuhatvuotisessa valtakunnassa (Esim. Jes 19:24,25: Sinä päivänä on Israel oleva kolmantena Egyptin ja Assurin rinnalla, siunauksena keskellä maata, sillä Herra Sebaot siunaa sitä sanoen: "Siunattu olkoon Egypti, minun kansani, ja Assur, minun kätteni teko, ja Israel, minun perintöosani.").

Nämä ihmiset eivät siis edustaneet vain yhtä kansalaisuutta, vaan useita kansallisuuksia (Jordania, Syyria, Libanon, Egypti, Irak... ), koska he saapuivat ympäröivistä arabivaltioista tai sitten (ennen vuotta 1917) entisen Turkin ottomaanisen valtakunnan alueelta, jonka hallussa olivat vielä reilut sata vuotta sitten useimmat arabivaltiot. Heillä ei siis niihin aikoihin voinut olla mitään kansallista palestiinalaista identtiteettiä, eivätkä edes ympäröivät arabivaltiot puhuneet mistään sellaisesta niihin aikoihin, vaan se tapahtui vasta paljon myöhemmin.

Lisäksi se, mikä johti näitä ihmisiä muuttamaan ympäröiviltä alueilta nykyiselle Israelin alueelle, oli se, että siellä oli siihen aikaan paremmat olosuhteet. Sillä kun juutalaisten muuton seurauksena elintaso ja palkat olivat vähän korkeammat, niin houkutteli tämä heitä muuttamaan ympäröiviltä alueilta. Muutto tapahtui varsinkin niille alueille, joissa elintaso oli eniten kohonnut:



Kun maa alkoi reagoida juutalaisten uurastukseen, heistä tuli oman menestyksensä uhreja. Muslimit, jotka eivät vuosisatoihin olleet välittäneet, mitä maalle tapahtui, kuulivat juutalaisten menestyksestä. Heitä alkoi virrata maahan ympäröivistä muslimivaltioista tarkoituksenaan tehdä työtä juutalaisille. Takaisin muuttaessaan he eivät halunneet asettua uusille alueille vaan sinne, missä juutalaisetkin olivat. (48)



Se, mihin nyt kannattaa kiinnittää huomiota, onkin se, että palestiinalainen identtiteetti ja kansa ovat verrattain uusi asia; eli sitä alettiin tuoda esille vasta vuoden 1967 sodan jälkeen, jonka Israel voitti, ei sitä ennen. Sillä nämä ihmiset, jotka edustivat useita kansallisuuksia, joiden vanhemmat saapuivat ympäröivistä maista ja jotka ovat pääosin Aabrahamin jälkeläisiä, saivat tämän uuden identtiteettinsä vasta näihin aikoihin. Sitä ajoivat varsinkin PLO:n edustajat taktisista syistä, koska heillä oli valitettava ja huono tarkoitus käyttää sitä taistelussa Israelia vastaan. Mitään pitkää historiallista pohjaa tälle asialle ei siis kuitenkaan ollut olemassa:



"Ainoastaan poliittisista syistä me seikkaperäisesti korostamme palestiinalaista identtiteettiämme... Erityinen palestiinalainen identtiteetti palvelee ainoastaan taktisia päämääriä. Palestiinan valtion perustaminen on uusi keino jatkuvassa taistelussa Israelia vastaan... Kun olemme saavuttaneet kaikki oikeutemme koko Palestiinaan, emme viivyttele hetkeäkään Jordanian ja Palestiinan yhdistämisessä" (Zuheir Muhsini, PLO:n operatiivisen osaston johtaja, hollantilaiselle Trouw-lehdelle antamassaan haastattelussa 31.3. 1977). (49)



Pakolaisongelma. Kun puhumme edelleen ns. palestiinalaisista eli arabeista, jotka asuvat Israelin alueella ja muuallakin, niin on yksi heihin liitetty asia pakolaisuus ja se, että monet heistä ovat joutuneet viettämään vuosikausia leireillä ympäröivillä arabialueilla ja usein huonoissa olosuhteissa. Se ja varmasti muutkin tekijät ovat olleet syynä heidän kärsimyksiinsä ja ovat saattaneet aiheuttaa heissä myös katkeroitumista:



Kaiken huomioon ottaenkin palestiinalaisten kärsimykset kouristavat sydäntä. Olen käynyt palestiinalaisten tuttavieni luona sodan runtelimissa leireissä Libanonissa ja nähnyt heidän taistelevan Israelin sotilaiden kanssa. Olen haastatellut paikallisia palestiinalaisten johtajia ja lukenut heidän lehtiään. He eivät ole minulle pelkkiä numeroita, vaan eläviä ihmisiä, joiden murheita olen kuunnellut. Ihmisen pitää olla täysin paatunut voidakseen olla näkemättä, että palestiinalaiset kärsivät. (50)



Mutta mistä sitten johtuu ns. palestiinalaisten pakolaisongelma? Mikä on syynä siihen, että kyseinen asia sai yleensä alkunsa?

Vastaus edelliseen löytyy kuitenkin pääasiassa arabien omista toimista. Sillä tämä ongelma syntyi pääosin siitä, kun ympäröivät arabivaltiot aloittivat hyökkäys- ja tuhoamissodan syntynyttä valtiota vastaan v. 1948 ja kehoittivat sitä varten heimoveljiään eli ns. palestiinalaisia poistumaan pois sodan tieltä - eli poistumaan pois tieltä, koska silloin olisi esteetön mahdollisuus maan valloittamiseen ja koska täydellisen tuhon keskellä olisi vaikea tietää, kuka on juutalainen ja kuka arabi.

Tämä ongelma ei siis alkanut siitä, että nämä ihmiset olisi voimakeinoin karkoitettu, kuten usein arabimediassa on saatettu esittää, vaan syynä oli heidän oma valitettava propagandansa. Israelin virallinen politiikka oli myös sensuuntainen, että arabeja pyydettiin pysymään aloillaan ja asuinsijoillaan, jota kehotusta osa noudattikin ja sai näin jatkaa elämäänsä entisillä paikoillaan. (On tosin totta, että juutalaiset äärijärjestöt syyllistyivät väärinkäytöksiin esim. Deir Jassinissa, jossa kuoli useita arabeja, eli ei heidänkään maineensa asiassa ole tahraton. Kuitenkin tämä oli harvinainen poikkeus ja erosi Israelin virallisesta politiikasta ja tavoitteista.) Ne taas, jotka kuuntelivat arabiveljiensä puheita, lähtivät ja siitä syntyi tämä pakolaisongelma kuten seuraavat lainaukset osoittavat:



"Me pakolaiset... jätimme kotimaamme luottaen arabivaltioiden kierojen johtajien antamiin petollisiin lupauksiin. He lupasivat meille, että poissaolomme ei kestäisi enempää kuin kaksi viikkoa; se olisi eräänlainen kävelyretki, jonka palattua me palaisimme takaisin." (Falastin, 30.5.1955)



"Ne arabivaltiot, jotka kehoittivat Palestiinan arabeja lähtemään väliaikaisesti kodeistaan hyökkäyksen ja miehityksen ajaksi, ovat pettäneet lupauksensa auttaa näitä pakolaisia." (Jordanialainen päivälehti Falastin 19.2.1949)



"Kuka toi palestiinalaiset pakolaiset Libanoniin, jossa he nyt saavat kärsiä lehdistön ja arabijohtajien kielteisistä asenteista? Näillä lehdillä ja johtajilla ei ole omaatuntoa eikä kunniaa. Kuka oli syypää siihen, että heidät tuotiin maastaan hirvittävässä ahdingossa, rahattomina ja kunniansa menettäneinä? Arabivaltiot, ja Libanon niiden joukossa, ovat syyllisiä." (Kul-Shay viikkolehti, Beirut 19.8.1951)



Kuningas Hussein 17.1.1970: "Arabijohtajat ovat käyttäneet Palestiinan kansaa itsekkäisiin poliittisiin tarkoituksiin. Se on naurettavaa, ja minä voisin sanoa rikollista."



HYÖKKÄYS ISRAELIIN



Kun edellä olemme tutkineet Lähi-Idässä esiintyvien ongelmien taustaa, niin liittyvät ne pääosin historiaan, eli siihen, mitä on tapahtunut noin viimeisen kahdensadan vuoden aikana.

Kuitenkin Raamatun mukaan tämä sama alue ja Lähi-Itä näyttelee ratkaisevaa osaa myös viimeisten päivien tapahtumissa. Sillä useista kirjoitusten kohdista voimme ymmärtää, että nykyinen Israelin ympärillä käytävä kiista kärjistyy lopulta siihen, että useat kansakunnat kokoontuvat sen ympärille tuhotakseen sen. Nämä nykyiset tapahtumat ja kansakuntien kielteiset asenteet eivät siis ole irrallisia ja pelkkää sattumaa, vaan ne ovat todennäköisesti vain alkuvaihe sille, että lukuisat kansakunnat hyökkäävät jossain vaiheessa, eli nykyisen aikakauden loppuvaiheilla, tähän maahan. Nykyiset tapahtumat ovat siis yhteydessä profeetalliseen sanaan, joka on kirjoitettu jo vuosisatoja sitten ja joka varmaan tulee jossain vaiheessa myös toteutumaan.

Samasta sanasta mm. Sakarjan kirjasta voimme lisäksi nähdä, että kiistan keskeisin aihe tulisi lopulta olemaan Jerusalem; eli kaupunki, jolla on takanaan pitkä historia, jossa Jeesus vaelsi ja joka on myös kolmen uskonnon keskeinen kohde (tai islamille se on vasta kolmanneksi pyhin paikka Mekan ja Medinan jälkeen). Siitä täytyisi tulla "juovuttava malja" ja "väkikivi" kaikille kansoille, jotka sitten kokoontuisivat sitä vastaan:



- (Sak 12:1-3) Ennustus, Herran sana Israelista. Näin sanoo Herra, joka on jännittänyt taivaan ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä:

2. Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä.

3. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.



Joka tapauksessa aiomme seuraavassa ottaa esille joitakin sellaisia seikkoja, jotka liittyvät tähän aiheeseen. Niitä ovat mm. Israelia kohtaan oleva vastustus, Jerusalemin oleminen kiistan aiheena sekä myös islamin osuus tällä alueella.



ISRAELIA KOHTAAN OLEVA VASTUSTUS



Jos ajattelemme sitä mahdollisuutta, että Israel on nykyisen aikakauden loppuvaiheessa sotatoimien kohteena, niin edellyttää se varmastikin sitä, että kansakunnilla täytyy ensin esiintyä negatiivinen asenne sitä vastaan. Niiden täytyisi jollain tavalla olla vihamielisiä tätä valtiota kohtaan ennenkuin sanassa ennustetut tapahtumat voisivat toteutua.

Toisaalta juuri tähän liittyen on mielenkiintoista havaita, että sensuuntaisia merkkejä on ollut havaittavissa itseasiassa jo Israelin itsenäistymisestä lähtien ja aina näihin päiviin asti. Näitä merkkejä ovat mm. seuraavanlaiset asiat:



Sodat. Ensinnäkin jo aiemmin Israelia vastaan käydyt sodat ovat eräs esimerkki tätä valtiota kohtaan olevasta vastustuksesta. Sillä on merkillistä, että vaikka tässä valtiossa ei ole mitään suuria luonnonvaroja, kuten esim. suuria öljyvarantoja, ja sen pinta-alakin on aivan mitätön ympäröiviin arabivaltioihin verrattuna, on se jo useaan kertaan ollut osallisena sodassa ja sitä vastaan on hyökätty. Sen olemassaolon valtiona ovat tahtoneet kieltää varsinkin ympäröivät arabimaat ja siksi ne ovatkin asettuneet sitä vastaan useammankin kerran, eli varsinkin vuosina 1948, 1967 ja 1973, jolloin olivat suurimmat sodat. Maan olemassaolo oli niissä kaikissa suuresti uhattuna, mutta ihmeellisesti se niissä kuitenkin vielä säilytti sen. Esim. seuraava lainaus käsittelee vuoden 1973 sotaan liittyviä seikkoja:



Vuoden 1967 kuuden päivän sodan lopputulosta pidetään ihmeenä, mutta se ei ollut mitään verrattuna jomkippursotaan. Ja kun koko totuus valkenee edessä olevina vuosina, saamme nähdä, että Israelin pelastuminen tuholta oli suorastaan järjenvastaista.

... Hyökkäykset molemmilla rintamilla olivat laajamittaiset ja hirvittävät. Syyrian rintamalla oli enemmän hyökkäysvaunuja kuin saksalaisten 1941 tekemässä hyökkäyksessä Neuvostoliittoon, jolloin yli 300 kilometrin pituisella rintamalinjalla oli 1000 panssarivaunua. Syyrian rintamalla, Golanin kukkuloilla oli 1200 hyökkäysvaunua 33 kilometrin matkalla. Ja myöhemmin Siinaissa taisteltiin maailmanhistorian suurin panssaritaistelu, joka oli mittavampi kuin El Alameinin taistelu toisen maailmansodan aikana.

Me englantilaiset olemme taipuvaisia impearilistisiin asenteisiin, sillä olemme esimerkiksi pitäneet Syyriaa mitättömän pienenä ja merkityksettömänä Lähi-Idän valtiona, joka voidaan tuhota kertaiskulla. Kuitenkin Syyrialla oli tuossa alkuhyökkäyksessään enemmän tankkeja kuin Englannilla ja Ranskalla oli rintamalinjalla yhteensä... (51)



Arabijohtajien lausunnot. Kun puhutaan samasta asiasta, eli halusta hävittää Israelin valtio, niin tulee se hyvin esille arabijohtajien puheista, joista eräs esimerkki on seuraava Hamas-johtajan lausunto. Monet näistä ääriryhmän edustajista eivät nimittäin hyväksy lainkaan Israelia valtiona, vaan he haluavat kaiken itselleen. Juuri se on myös syynä lukuisiin aseellisiin iskuihin, joita he suorittavat Israelin alueelle - eli iskuihin, jotka aiheuttavat myös heille itselleen vahinkoa, koska Israel yrittää jäljittää näiden iskujen tekijät, ja asia, jonka takia myös nykyinen turva-aita on rakennettu [Kuvaavaa asialle on, että kun Israelissa on 46 000 (!) vartijaa mm. näiltä iskuilta suojautumisen takia, niin ovat monet heistä nyt joutumassa työttömäksi aidan takia. / Etelä-Suomen Sanomien artikkeli 24.6.2004]. Sentähden kun tilanne ja asenteet ovat tälläisiä, niin ei varmaankaan voida puhua rauhasta. Sitä on melko mahdotonta saavuttaa nykytilanteessa:



Hamas-johtaja ei suostu tulitaukoon

Tavoitteena yhä Israelin hävittäminen



Palestiinalaisjärjestö Hamas ei kaavaile tulitaukoa Israelin kanssa, järjestön johtaja Mahmoud al-Zahar sanoi sunnuntaina. Hänen mukaansa järjestön tavoitteena on edelleen Israelin valtion hävittäminen.

- Tulitauosta ei keskustella nyt. Strategianamme on vapauttaa kaikki palestiinalaisalueet, hän sanoi viitaten Länsirantaan, Gazaan ja itse Israeliin.

Gazassa toimittajille puhuneen al-Zaharin lausunto kumosi toisen Hamas-johtajan sovinnollisemmat puheet. Äärijärjestön Länsirannan johtaja Hassan Jussef sanoi perjantaina, että äärijärjestö voisi hyväksyä palestiinalaisvaltion perustamisen Länsirannalla ja Gazaan ja tulitauon Israelin kanssa.

Hamasin järjestämissä itsemurhaiskuissa ja aseellisissa hyökkäyksissä on kuollut satoja israelilaisia. Palestiinalaishallinnossa pelätään, että väkivallan jatkuminen saattaisi vaikeuttaa presidentti Jasser Arafatin seuraajan valintaa tammikuussa. (Etelä-Suomen Sanomat 6.12.2004)



Saman asian ja asenteen arabimaissa tuo lisäksi esille seuraava lyhyt lainaus artikkelista "Uusi antisemitismin aalto arabimaissa" (Etelä-Suomen Sanomat, 28.9.2003) Siinä todetaan nykytilanteesta ja kehityksestä yleensäkin arabimaissa:



Mitä kätkeytyy määritelmän uusi antisemitismi taakse ja miten laajalle levinnyttä se on? Toisin kuin klassisessa antisemitismissa, joka suuntautui juutalaisia vastaan yksilöinä ja kansana, uuden antisemitismin kohteena on myös juutalaisvaltio Israel. Äärimmäisissä tapauksissa uusi antisemitismi kyseenalaistaa Israelin valtion olemassaolon oikeutuksen. Uusi antisemitismi onkin saanut yhä enemmän ulottuvuutta islamilaisessa maailmassa ja arabimaissa...



Erikoista näissä arabien hyökkäyksissä ja asenteissa on kuitenkin se, että ne muistuttavat täysin Psalmin 83 sisältöä. Sillä tämä Psalmi tuntuu olevan kuin kuvaus tästä ajasta ja nykytilanteesta, jolloin Israel on naapurimaidensa ahdistama ja halveksima. Monilla arabeilla on nykyään juuri samanlainen asenne - eli asenne, joka on hyvin Israel-vastaista ja joka toistuvasti tulee ilmi heidän puheissaan ja propagandassaan. Tämä Psalmi on myös kuin kuvaus PLO:n perustamisasiakirjasta, koska siinä on ollut aivan samanlainen pykälä Israelin valtiosta:



- (Ps 83:2-6) Jumala, älä ole niin ääneti, älä ole vaiti, älä ole, Jumala, niin hiljaa.

3. Sillä, katso, sinun vihollisesi pauhaavat, ja sinun vihaajasi nostavat päätänsä.

4. Heillä on kavalat hankkeet sinun kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa sinun suojattejasi vastaan.

5. He sanovat: "Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta."

6. Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti, he tekevät liiton sinua vastaan



KIISTA JERUSALEMISTA



Kun otamme esiin Israelin ympärillä olevan kiistan, niin tulee se hyvin esiin varsinkin arabijohtajien lausunnoista Jerusalemista. Sillä kun edellä mainittiin, että viimeisen kiistan keskeisin aihe olisi Jerusalem, niin on se täysin yhtäpitävä nykyisen maailmantilanteen, YK:n istuntojen sekä arabijohtajien lausuntojen kanssa. Tästä kaupungista - vaikka maailmassa on tuhansia muita kaupunkeja - on siis tullut kiistan keskeisin aihe ja todella "juovuttava malja" sekä "väkikivi" monille kansoille kuten Sakarjan kirjassa on ennustettu.

Niinpä seuraava lainaus viittaa samaan asiaan. Siinä on kyse Jasser Arafatin lausunnoista eri aikakausina Israelin ja Jerusalemin suhteen. Toiseksi viimeisin niistä on puhuttu hänen kannattajilleen moskeijassa Johannesburgissa vain kahdeksan kuukautta sen jälkeen, kun hän allekirjoitti rauhansopimuksen Israelin kanssa ja jonka seurauksena hän sai Nobelin rauhanpalkinnon (eli usein me saamme länsimaissa aivan erilaista informaatiota kuin mitä samat johtajat puhuvat suljettujen ovien takana omille kannattajilleen). Hän lupasi siinä, rauhansopimuksesta huolimatta, jatkaa aseellista taistelua.

On kuitenkin hyvä huomata, että nämä lausunnot, jotka Arafat antoi, eivät ole millään tavalla poikkeuksellisia, vaan samanlaisia lausuntoja on toistuvasti kuultu myös muiden arabijohtajien suusta ja se on vahvistettu heidän yhteisissä konfereissaankin. Nämä johtajat eivät siis hyväksy sitä, että Jerusalemin kaupunki on juutalaisomistuksessa (alleviivaukset lisätty).



- Maaliskuu 1970, The Washington Post. "Vastarintamme lopullinen tavoite on Israelin loppu eikä siitä voi tehdä minkäänlaista kompromissia."

- Helmikuu 1980, Caracas Venezuela, lehti El Mundo. "Meille sana rauha merkitsee Israelin tuhoamista."

- Toukokuu 1994, Johannesburg, Etelä-Afrikka. "Minulle tämä sopimus (Oslo) ei merkitse sen enempää kuin profeetalle (Muhammed) merkitsi al-Hudaybiyah'in sopimus qurayshien kanssa. Jihad - pyhä sota - tulee jatkumaan. Teidän tulee ymmärtää, että meidän taistelumme päämäärä on Jerusalem. Se ei ole heidän pääkaupunkinsa vaan meidän."

- Syyskuu 1995, Jerusalem Post lehti. "Vannon Allahin kautta, että palestiinalaiset ovat valmiina uhraamaan viimeisenkin poikansa ja tyttärensä siksi kunnes Palestiinan lippu liehuu Jerusalemin muurien, moskeijoiden ja kirkkojen yllä." (52)



Se, mihin edellämainitut lausunnot ja asenteet lopulta johtavat, on myös Raamatussa ennustettu, kuten edellä totesimme. Sillä jos katsomme esim. Sakarjan kirjaa, Ilmestyskirjaa ja Jooelin kirjaa, niin voimme niistä nähdä maininnat kansakuntien hyökkäyksestä tähän kaupunkiin ja sen olemisesta pakanain tallattavana tietyn ajanjakson verran (Eli Jeesuksen sanat pakanain ajain päättymisestä [Luuk 21:24] eivät sittenkään ole vielä täysin täyttyneet.).

Huomio, jonka voimme lisäksi tehdä viimeisistä näistä Raamatun kohdista (Jooel 3), on siinä oleva maininta "pyhästä sodasta", joka on täysin muslimien ajatustavan mukainen. Tämä maininta voi siis hyvin viitata muslimeihin, koska he usein käyttävät tätä sanontaa ja koska islamilaisessa maailmassa ollaan jo nyt hyvin Israel-vastaisia. Samoissa jakeissa mainitaan myös Jerusalemista, kansan hajaannuksesta sekä auringon ja kuun käymisestä mustiksi, joka mahdollisesti voi olla viittaus ydinsotaan:



- (Ilm 11:1,2) Ja minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko ja sanottiin: "Nouse ja mittaa Jumalan temppeli ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat.

2. Mutta temppelin ulkopuolella oleva esikartano erota pois, äläkä sitä mittaa, sillä se on annettu pakanakansoille; ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta.



- (Sak 13:8-14:3,16) Ja näin on käyvä koko maassa, sanoo Herra: kaksi osaa siitä hävitetään ja saa surmansa, mutta kolmas osa siitä jää jäljelle.

9. Ja sen kolmannen osan minä vien tuleen; minä sulatan heidät, niinkuin hopea sulatetaan, ja koettelen heitä, niinkuin kulta koetellaan. He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille. Minä sanon: "Se on minun kansani", ja se sanoo: "Herra, minun Jumalani."

1. Katso, Herran päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi.

2. Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista.

3. Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä.

16. Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa.



- (Jooel 3:1,2,9-16) 1. Sillä katso, niinä päivinä ja siihen aikaan, kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon,

2. minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani, Israelin, tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani

9. Julistakaa tämä pakanakansain seassa, alkakaa pyhä sota, innostakaa sankareita, lähestykööt, hyökätkööt kaikki soturit.

10. Takokaa vantaanne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi. Sanokoon heikko: "Minä olen sankari."

11. Käykää avuksi, tulkaa, kaikki kansakunnat joka taholta. He kokoontuvat sinne. Anna, Herra, sankariesi astua sinne alas.

12. Lähtekööt liikkeelle, hyökätkööt kansakunnat Joosafatin laaksoon; sillä siellä hän istuu tuomitsemassa kaikkia pakanakansoja, joka taholta tulleita.

13. Lähettäkää sirppi, sillä sato on kypsynyt. Tulkaa polkemaan, sillä kuurna on täynnä ja kuurna-altaat pursuvat ylitse; sillä heidän pahuutensa on suuri.

14. Meluavia joukkoja, meluavia joukkoja ratkaisulaaksossa! Sillä lähellä on Herran päivä ratkaisulaaksossa.

15. Aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa.

16. Herra ärjyy Siionista ja antaa äänensä kuulua Jerusalemista, ja taivaat ja maa järkkyvät; mutta Herra on kansansa suoja, Israelin lasten turva.



ISLAM JA ISRAEL



Yksi asia, mikä on Israel-vastaisuuden taustalla, on myös islam, jonka harjoittajat tuntevat usein syvää epäluuloa ja vihaa tätä maata kohtaan. Sillä kun muslimit eivät usko Raamattuun, vaan islamin voittoon, ovat he lähes kaikki yksimielisesti kielteisiä Israelille. Heistä on mahdotonta siunata tätä maata ja sen kaikkia kansalaisia (vrt. 4 Moos 6:22-27, 1 Moos 12:3) - näiden puutteista ja vioista huolimatta.

Samoin on mielenkiintoista huomata, että jopa Koraanista, muslimien pyhästä kirjasta, voimme löytää viittauksia siihen, miten pyhä maa kuuluu Israelille ja he ovat valittuja. Siten monet näistä ihmisistä toimivat omaa pyhää kirjaansa vastaan:



Mooses sanoi kansalleen: "Kansani, muistakaa Jumalan teille osoittamaa armoa, kun Hän asetti keskuuteenne profeettoja, teki teistä kuninkaita ja antoi teille sellaista, mitä Hän ei ole antanut kenellekään muulle. Kansani, käykää pyhään maahan, jonka Jumala on säätänyt teille, älkääkä kääntykö pois, ettette joutuisi perikatoon." (5:20,21)



Me johdatimme israelilaiset meren yli, ja Farao joukkoineen seurasi heitä vääryytensä ja vihamielisyytensä takia, kunnes jäi aaltojen alle. Silloin hän sanoi: "Minä uskon, ettei ole muuta jumalaa kuin se, johon israelilaiset uskovat, ja minäkin alistun Hänelle."... Me asutimme israelilaiset siunattuun maahan ja ruokimme heitä kaikella hyvällä, mutta he alkoivat kiistellä saatuaan tietää. Jumala ratkaisee heidän kiistansa ylösnousemuksen päivänä. (10:90,93)



Sen jälkeen me sanoimme israelilaisille: "Asettukaa asumaan tähän maahan, ja kun viimeinen hetki tulee, me tuomme teidät kaikki yhdessä eteemme." (17:104)



Näin tapahtui, sillä me tahdoimme antaa israelilaisten periä maan. (26:59)



Israelilaiset, muistakaa armoani, jota osoitin teille valitessani teidät muiden kansojen joukosta. (2:47)



Me annoimme israelilaisille Kirjan, viisauden ja profetian, ruokimme heitä kaikella hyvällä, valitsimme heidät kaikkien ihmisten joukosta (45:16)



Sensijaan monia muslimeja kasvatetaan jo pienestä pitäen vihaamaan Israelia. Ehkä kaikkein parhaiten se ilmenee siinä, että lapsia ja nuoria johdetaan harhaan mm. itsemurhaiskuja ihannoimalla. Heille on iskostettu jo pienestä pitäen, että kuoleminen pyhässä sodassa, "Jihadissa" Allahin puolesta, jolloin he räjäyttävät itsensä lisäksi pari muuta ihmistä, on jotain sankarillista ja ihailtavaa, mikä varmasti on sielunvihollisen valhe (Joh 8:44). Siihen heitä kuitenkin yllytetään lupauksella paremmasta taivaspaikasta, jossa jokaista marttyyria odottaa 72 tummasilmäistä ja ihanaa neitsyttä sekä muut paratiisin ilot. Ehtona kuitenkin on se, että heidän kuollessaan pitää viedä myös muita mukanaan, koska muussa tapauksessa he menettävät nämä neitsyet, niinkuin islamissa yleisesti opetetaan.

Mitkä sitten ovat mahdollisuudet rauhalle tälläisessä tilanteessa, niin on ymmärrettävää, ettei sille löydy paljoakaan toiveita. Sillä niin kauan kuin islam hallitsee arabien ja alueella asuvien ihmisten ajattelua, on se täysin mahdotonta, koska he eivät voi hyväksyä Israelia valtiona ja sen olemassaoloa - eli he eivät tule milloinkaan luopumaan siitä ajatuksesta, että tämän alueen tulee olla islamin hallinnassa. Ilmeisesti vasta kun he kohtaavat Jumalan rakkauden Jeesuksessa Kristuksessa ja muuttuvat sisäisesti, voi tämä vääristynyt asenne poistua heidän yltään. Esim. seuraava lainaus tuo vielä hyvin esille tämän muslimien tavallisen asenteen:



Ehkä nyt on aika kuunnella, mitä Lähi-idän näyttämön avainosien esittäjät itse sanovat, ja ottaa heidän sanansa todesta. Näin Hashemi Rafsanjani, jota on joskus kutsuttu Iranin "maltilliseksi" johtajaksi, tiivisti kriisin syyt; "Kaikki alueemme ongelmat johtuvat yhdestä ainoasta syystä; siitä, että vääräuskoiset juutalaiset ja imperialistiset länsimaalaiset ovat tunkeutuneet Dar al Islamiin. Jokainen poliittinen kiista, jokainen rajavälikohtaus ja jokainen sisäinen konflikti syntyy Umman kykenemättömyydestä ryhtyä uskollisesti menestyksekkääseen jihadiin. Ismaelin ja Iisakin välinen ikuinen taistelu ei voi päättyä, ennen kuin jompi kumpi on täydellisesti tuhoutunut." (53)



KEITÄ OSALLISTUU GOOGIN SOTAAN?



Aiemmissa kappaleissa olemme puhuneet ympäröivien arabivaltioden negatiivisesta asenteesta Israelia kohtaan ja miten se lopulta johtaa sotaan ja selkkaukseen, jossa on osallisena useita kansakuntia, ja josta kuuden päivän sota ja vuoden 1973 Jom kippur-sota olivat vain esinäytöstä. Totesimme myös, että Jerusalemin ja Lähi-Idän oleminen tapahtumien keskuspaikkana sopii täysin yhteen nykytilanteen kanssa, koska tämä alue esiintyy jo toistuvasti lehtien otsikoissa. Esim. 70-80 vuotta sitten tälle ajatukselle saatettiin nauraa, koska Lähi-Itää pidettiin syrjäisenä ja merkityksettömänä kolkkana, josta tuskin koskaan voisi tulla toiminnan keskusta. Nyt se kuitenkin on täysin mahdollista.

Lisäksi, jos pyytäisimme joltakin asiantuntijalta arviota siitä, mitä hän pitäisi todennäköisimpänä monikansallisten joukkojen sotatoimien kohteena, hän todennäköisesti ehdottaisi Jerusalemia. Arvionsa hän varmasti perustaisi juuri nykyiseen poliittiseen tilanteeseen.

Toisaalta, kun puhumme tapahtumista viimeisinä päivinä, niin on yksi niistä myös ns. Googin sota, josta mm. Hesekiel kertoo, ja joka näyttää vielä olevan edessä. Sen suhteen on tosin oltu epävarmoja, onko se erillinen sota vai liittyykö se muihin sotatoimiin, joita käydään Israelin ja Jerusalemin ympärillä lopun aikana. Yleensä sitä on pidetty erillisenä sotana, mutta aivan yksimielisiä asiasta ei ole oltu.

Merkillepantavaa tässä hyökkäyksessä, jonka Hesekiel mainitsi jo vuosisatoja sitten, ovat kuitenkin mm. seuraavat kolme asiaa. Ne ovat hyökkäyksen ajankohta, sitä edeltänyt maanpakolaisuus ja että hyökkääjiä on lukuisia:



Hyökkäyksen ajankohdasta voidaan ensinnäkin todeta, että se tapahtuu päivien lopulla, vuosien lopulla sekä pitkien aikojen perästä. Nämä kaikki kohdat viittaavat siis siihen, että kyseinen sota tapahtuu jo melko lähellä Jeesuksen tulemusta ja ennen nykyisen maailmanajan loppua.



Maanpakolaisuuden jälkeen. Toinen huomioitava piirre Googin sodassa on, että se tapahtuu sen jälkeen, kun kansa on koottu monien kansain seasta ja maa on ollut kauan aikaa rauniona. Tämäkin viittaa nykyiseen aikaan, jolloin vanhat rauniot on jälleen - vuosisatojen jälkeen - saatu asutetuksi ja kansa on koottu monien pakanakansain seasta. Esim. Baabelin vankeuteen nämä sanankohdat eivät siis sovi, koska se ei kestänyt kovin kauaa ja koska kansa oli silloin maanpakolaisuudessa vain yhdellä alueella.



Lukuisia hyökkääjiä. Hesekiel mainitsee myös useita sellaisia kansakuntia ja nimiä - Goog, Maagog, Roos, Mesek, Tuubal... - jotka osallistuvat hyökkäykseen, mutta jotka nykyihmiselle saattavat olla outoja. Kuitenkin Hesekielin aikaan nämä nimet olivat vielä käytössä ja niistä useimmat esiintyvät ns. kansojen luettelossa, joka on Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa (1 Moos 10:1-6: Tämä on kertomus Nooan poikien, Seemin, Haamin ja Jaafetin, suvusta. Heille syntyi poikia vedenpaisumuksen jälkeen. Jaafetin pojat olivat Goomer, Maagog, Maadai, Jaavan, Tuubal, Mesek ja Tiiras. Ja Goomerin pojat olivat Askenas, Riifat ja Toogarma. Ja Jaavanin pojat olivat Elisa, Tarsis, kittiläiset ja doodanilaiset; heistä haarautuivat pakanoiden saarten asukkaat maittensa, eri kieltensä, heimojensa ja kansakuntiensa mukaan. Ja Haamin pojat olivat Kuus, Misraim, Puut ja Kanaan.) Katsomme näitä nimiä, ja mitä niiden taakse sisältyy, vähän myöhemmin.



- (Hes 38:1-17) Minulle tuli tämä Herran sana:

2. "Ihmislapsi, käännä kasvosi kohti Googia Maagogin maassa, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinasta, ja ennusta häntä vastaan

3. ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, Goog, sinä Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas.

4. Minä kuljetan sinua, panen koukut sinun leukoihisi ja nostatan sotaan sinut ja kaiken sinun sotaväkesi: hevoset ja ratsumiehet, kaikki pulskasti puettuja, suuren joukon suurine ja pienine kilpineen, miekankantajia kaikki.

5. Persia, Etiopia ja Puut ovat heidän kanssansa, kilvet ja kypärit on heillä kaikilla.

6. Goomer ja kaikki sen sotalaumat, Toogarman heimo pohjan periltä ja kaikki sen sotalaumat - lukuisat kansat ovat sinun kanssasi.

7. Ole valmis, varustaudu, sinä ja kaikki joukkosi, jotka ovat kokoontuneet sinun luoksesi, ja ole sinä varalla heitä varten.

8. Pitkien aikojen perästä sinä saat määräyksen, vuotten lopulla sinun on karattava maahan, joka on tointunut miekan jäljiltä, koottu monien kansain seasta, - mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa olivat olleet rauniomaana; se on tuotu pois kansojen seasta, ja he asuvat turvallisina kaikki tyynni.

9. Sinä hyökkäät kuin rajuilma, tulet kuin pilvi, peittääksesi maan, sinä ja kaikki sotalaumasi ja lukuisat kansat, jotka ovat sinun kanssasi.

10. Näin sanoo Herra, Herra: Mutta sinä päivänä tulee mieleesi jotakin, ja sinä mietit pahan juonen

11. ja sanot: Minä hyökkään suojattomaan maahan, karkaan rauhallisten ihmisten kimppuun, jotka asuvat turvallisina - asuvat muuria vailla kaikki tyynni, ja joilla ei ole salpoja, ei ovia.

12. Sinä aiot saalista saada, ryöstettävää ryöstää, ojentaa kätesi raunioita kohti, jotka on saatu asutuiksi, ja kansaa kohti, joka on koottu pakanakansain seasta, joka on hankkinut karjaa ja omaisuutta ja asuu maan navassa.

13. Saba ja Dedan ja Tarsiin kauppiaat ja kaikki heidän nuoret jalopeuransa kyselevät sinulta: 'Oletko sinä menossa saalista saamaan, ryöstettävää ryöstämään? Oletko koonnut joukkosi kantamaan hopeata ja kultaa, ottamaan karjaa ja omaisuutta, suurta saalista saamaan?'

14. Sentähden ennusta, ihmislapsi, ja sano Googille: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä sinä kyllä huomaat, että minun kansani Israel asuu turvallisena,

15. ja lähdet asuinpaikastasi pohjan periltä, sinä ja sinun kanssasi lukuisat kansat, jotka kaikki ratsastavat hevosilla: suuri joukko, lukuisa sotaväki.

16. Sinä hyökkäät minun kansani Israelin kimppuun kuin pilvi, peittääksesi maan. Päivien lopulla on tämä tapahtuva. Ja minä annan sinun karata maahani, että pakanakansat tulisivat tuntemaan minut, kun minä osoitan pyhyyteni sinussa, Goog, heidän silmäinsä edessä.

17. Näin sanoo Herra, Herra: Etkö se ole sinä, josta minä muinaisina päivinä puhuin palvelijaini, Israelin profeettain, kautta, jotka niinä päivinä ennustivat, vuodesta vuoteen, että minä annan sinun karata heidän kimppuunsa?



Goog Maagogin maasta. Kun otamme esiin Hesekielin kirjassa esiintyvät hyökkääjien nimet, niin mainitaan niistä ensimmäisenä arvoituksellinen Goog - nimi, joka esiintyy Hesekielin kirjan luvuissa 38 ja 39 peräti 11 kertaa eli enemmän kuin minkään muun hyökkääjän nimi.

Mitä sitten tulee tämän erikoisen sanan taustaan, niin on se yleensä yhdistetty kansanjohtajan vertauskuvalliseen nimeen; eli kyseessä täytyisi olla sotilasjohtaja tai henkilö, joka näyttelee tärkeää osaa Israeliin tehtävässä hyökkäyksessä lopun aikana. Sama sana voi tosin tarkoittaa myös suurta, ylintä ja korkeinta tai korkeaa vuorta, mutta tässä se viittaa nimenomaan henkilöön, ei paikkaan, koska Googin sanotaan olevan Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas, tulevan Maagogin maasta ja koska hänestä käytetään myös "sinä"-muotoa:



- (Hes 39:1-7) "Ja sinä, ihmislapsi, ennusta Googia vastaan ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tulen sinun tykösi, Goog, sinä Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas.

2. Minä kuljetan sinua, talutan sinua, nostatan sinut pohjan periltä ja annan sinun hyökätä Israelin vuorille.

3. Mutta minä lyön pois jousesi sinun vasemmasta kädestäsi ja pudotan nuolesi sinun oikeasta kädestäsi.

4. Israelin vuorille sinä olet kaatuva, samoin kaikki sinun sotalaumasi ja kansat, jotka sinun kanssasi ovat: minä annan sinut petolinnuille, kaikille siivekkäille ja metsän eläimille ruuaksi.

5. Kentälle sinä kaadut. Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra.

6. Ja minä lähetän tulen Maagogiin ja rantamaalla turvassa asuvien keskeen. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

7. Ja pyhän nimeni minä teen tunnetuksi kansani Israelin keskuudessa enkä enää salli häväistävän pyhää nimeäni. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, Israelin Pyhä.



Kun sitten tutkimme sanan Maagog alkuperää, niin on siitä riittävästi tietoa. Sillä tämä nimi, joka esiintyy jo Ensimmäisen Mooseksen kirjan kansojen luettelossa (1 Moos 10:1-6), on yleensä yhdistetty skyyttalaisiin, eli kansaan, josta Paavalikin puhui (Kol 3:11: Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.). Niinpä mm. historioitsija Josefus on todennut, että...



"Maagog oli hänen mukaansa nimettyjen maagogilaisten kantaisä. Kreikkalaiset kuitenkin kutsuivat tätä kansaa skyyttalaisiksi."



Samoin roomalainen kirjailija Plinius on viitannut Maagogin ja skyyttalaisten yhteyteen sanomalla, että:



"skyyttalaisten haltuunsa ottamaa Hierapolista kutsuttiin jälkeenpäin Maagogiksi."



Jos sitten pohdimme sitä, missä skyyttalaiset asuivat ja missä heidän valtakuntansa sijaitsi, niin ovat he aina olleet Israelista katsottuna pohjoisessa päin, eli tarkemmin sanottuna Mustanmeren pohjoispuolella ja Kaukasus-vuorten takana. Kuitenkin skyyttalaiset, joita kreikkalaiset pitivät maailman pohjoisimpana kansana - siihen voi viitata myös Raamatun sanonta "pohjan periltä" - olivat levittäytyneet laajemmaltikin eli Mustanmeren pohjoispuolelta ja Ukrainasta aina Kiinan rajoille asti. Siihen kuuluivat mm. Kaspianmeren ja Araljärven seutu sekä Balhashjärven eteläpuoli. Nykyään tällä alueella ovat osa Venäjää, sekä entisiä eteläisiä neuvostotasavaltoja kuten Kazahstan, Uzbekistan, Kirgisia, Turkmenistan, Tadzhikistan, Ukraina, Armenia, Azerbaidzan ja Georgia. Hesekielin profetian voi katsoa koskevan näiden alueiden kansoja.



Ahtaassa merkityksessä skyyttalaiset olivat heimoja, jotka elivät alueella, jonka Herodotos määritteli Skyytiaksi (ts. Mustanmeren pohjoispuolisella alueella) ja puhuivat skyyttien kieltä... Laajassa merkityksessä sana skyyttalainen voi tarkoittaa joitakin monista muista heimoista Venäjän laajoilla aroilla, jotka ulottuivat Ukrainasta lännessä Siperian seudulle idässä. (54)



Venäjä. Kun otetaan esille se vaihtoehto, että Venäjä on mukana Googin sodan joukoissa, niin ei sitä voi pitää täysin mahdottomana. Sillä vaikka Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto tuki aikanaan Israelin itsenäistymistä, niin oli sama maa kuitenkin myöhemmässä vaiheessa usein arabimaiden puolella näiden hyökätessä Israeliin. Se kävi ilmi mm. vuosien 1967 ja 1973 sodissa, kun silloinen Neuvostoliitto voimakkaasti avusti Israelia ympäröiviä arabivaltioita ja varusti niitä aseillaan. Se ei itse kylläkään osallistunut sotatoimiin, mutta oli siis taustavaikuttajana näissä selkkauksissa.

Jos sitten ajattelemme tilannetta nyky-Venäjällä, niin näyttäisi siltä, että nationalismi ja muukalaisvastaisuus on siellä kasvussa. Sillä kun demokratiakehitys, joka alkoi maassa n. 15 vuotta sitten, ei ole tuonut hyvinvointia ja työtä kaikille, niin on se mahdollistanut näiden asioiden esiintulon ja myös lisääntymisen, eli ne ovat saaneet lisääntyvää kannatusta.

Kansallismielisyyden nousun taustalla on lisäksi se, että monet venäläiset varmasti kaipaavat entisen neuvostovallan suuruuden aikoja (vaikka Venäjä on edelleen maailman suurin valtio ja sen joukkotuhoaseiden arsenaalikin on suurin) ja statusta. Monet voivat kokea itsensä myös ulkopuolisiksi ja ei-toivotuiksi Euroopan kehityksessä, koska esim. entiset itäblokin maat ovat toinen toisensa jälkeen ajautuneet vähitellen lännen leiriin. Tämä nykyinen kehitys ja itsensä ulkopuoliseksi tunteminen voikin hyvin johtaa siihen, että se nostattaa heidän vihansa ja negatiiviset tunteensa sekä on kasvualusta uudelle kansallismielisyydelle.

Merkillepantavaa myös on, että nykyinen tilanne muistuttaa hyvin paljon maailmansotien välistä aikaa Saksassa. Sillä kun Saksa oli kokenut nöyryytyksen ensimmäisen maailmansodan takia ja monet saksalaisista kokivat itsensä yhtä lailla ulkopuolisiksi Euroopan kehityksessä, niin johti se tunnettuihin seurauksiin. Kaiken kruunasi vielä jättimainen inflaatio, joka teki natsismin ja nationalismin nousun mahdolliseksi. Nykyisessä tilanteessa, joka nyt Venäjällä vallitsee ja joka muistuttaa entisen Saksan kehitystä, onkin sentähden mahdollista, että tilanne purkautuu ulospäin samalla tavalla kuin Saksankin kohdalla aikanaan. Jos olosuhteet taloudellisesti menevät huonoon suuntaan, saattaa tämä olla hyvin mahdollista:



Muukalaisvihan aalto koettelee Venäjää



... "Muukalaisviha ja nationalismi ovat kasvaneet Venäjällä parissa vuodessa kolossaalisiin mittoihin suurissa kaupungeissa. Fasismi ja rasistiset rikokset ovat ilmiön jäävuoren huippu", Venäjän tiedeakatemian vanhempi tutkija, professori Vladimir Iljushenko huomauttaa.

Muukalaisvastaisen ilmiön hyvänä todisteena hän pitää Venäjän joulukuussa valittua duumaa, josta venäläiset äänestäjät pudottivat kaikki liberaalit puolueet. Tilalle nousivat kansallissosialistinen Synnyinmaa, ja äärinationalistinen Liberaalidemokraattinen puolue kolminkertaisti kannatuksensa. Nämä nationalistiset populistipuolueet saivat yhteensä viidenneksen äänistä.

"Meille on syntynyt yhteiskuntaan suuri nationalistinen reservi, joka pysyy kurissa vain talouskasvun ansiosta. Se on valmis syyttämään muita, jos meillä alkaa mennä huonosti. Tässä tilanteessa öljyn hinnan romahduksen poliittiset seuraukset voisivat olla tuhoisia Venäjän kannalta", professori uskoo.

... Maaliskuun lopussa puolestaan julkaistiin Pietarin yliopiston tekemä kansallinen tutkimus 16-26-vuotiaiden venäläisten ulkomaalaisvastaisuudesta. Sen mukaan neljä kymmenestä nuoresta venäläisestä kannattaa äärinationalistisia ryhmiä ja joka kymmenes 16-19-vuotias on valmis pahoinpitelemään ulkomaalaisia maksusta.

"Venäläisistä kaksi kolmannesta ajattelee, että Venäjä kuuluu venäläisille. Samalla nationalismia vastustaa enää viidennes. Venäjän mielipideilmasto alkaa muistuttaa Saksaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen", Iljushenko varoittaa.

Hänen mukaansa luvuissa on tapahtunut viidessä vuodessa noin 10 prosenttiyksikön muutos huonompaan suuntaan... (Helsingin sanomat 9.5.2004)



Entiset eteläiset neuvostotasavallat. Toinen alue, missä muinaisia skyyttalaisia asui, ovat entiset eteläiset neuvostotasavallat, jotka ovat muslimivaltioita - Turkmenistan, Tadzhikistan, Uzbekistan, Kazakstan, Kirgisia ja Azerbaidzhan - lukuunottamatta Armeniaa, Ukrainaa ja Georgiaa. Ne kaikki sijaitsevat entisten skyyttalaisten eli muinaisen Maagogin alueella ja niistä monilla on myös entisen Neuvostoliiton peruna laaja varasto ydinasekärkiä ja muita tehokkaita aseita.

Jos sitten ajattelemme näiden valtioiden osuutta ns. Googin hyökkäyksessä, niin voi yksi tärkeä tekijä olla Islam. Sillä kun muita hyökkäykseen osallistuvia maita ovat mm. islamin alaisuudessa olevat Iran, Turkki, Libya ja Sudan (katsomme tätä asiaa myöhemmin), niin voi se olla yhdistävä tekijä edelläoleviin muslimienemmistöisiin maihin. Merkittävää on, että kaksi näistä muista valtioista, eli Iran ja Turkki, on jo kumpikin pyrkinyt lujittamaan taloudellisia, uskonnollisia ja sotilaallisia yhteyksiä näihin maihin; sen lisäksi että niillä jo ennestään, islamin lisäksi, on yhteistä kielellistä ja etnistä taustaa. Tästä lisääntyvästä yhteistyöstä ovat osoituksena tietysti taloudelliset liitot (v. 1992 Turkmenistan, Tadzhikistan, Uzbekistan ja Kirgisia liittyivät yhteen Iranin, Turkin ja Pakistanin kanssa muodostaakseen islamilaiset yhteismarkkinat), mutta myös se, että entisistä neuvostovalloista on myyty jopa ydinaseita Iraniin; eli näin tapahtui mm. 1990-luvun alkupuolella, kun Iran sai ostaa näitä aseita Kazakstanista.



Se mitä tiedetään Iranin tavanomaisesta aseistuksesta on melkein yhtä huolestuttavaa. Teheran käyttää Gatesin mukaan vuosittain ainakin 2 miljardia dollaria aseisiin. Se on modernisoimassa laivastoaan, ilmavoimiaan ja maa-armeijaansa. Se on hankkinut venäläisiä sukellusveneitä ja lähettänyt sukellusvenemiehistöä koulutettavaksi venäläisiin laivastotukikohtiin. Iran toivoo pystyvänsä hankkimaan nykyaikaisia aseita tingittyyn pohjahintaan, ja sen vuoksi se on luonut läheiset suhteet entisen Neuvostoliiton muslimitasavaltoihin. (Jerusalem Post, 30.5.1992: "Russia-Iran")



Roos. Kun otamme esiin sanan "Roos", joka mainitaan Hesekielin kirjan luettelossa, niin on sen käytössä esiintynyt kahdenlaista käytäntöä. Sillä usein se on käännetty yksinkertaisesti ruhtinaaksi ja hallitsijaksi - Mesekin ja Tuubalin ylin hallitsija - koska se hepreankielellä tarkoittaa "päätä", "huippua", "päällikköä", "hallitsijaa" ja "ruhtinasta". Monet Raamatun käännökset suosivat tätä ratkaisua.

Kuitenkin on perusteltua käyttää sanaa "Roos" myös erisnimenä, jota käännösratkaisua myös useat Raamatun käännökset suosivat. Siksi on hyvä huomata, että Septuaginta, Raamatun kreikankielinen käännös, suosii tätä ratkaisua, eli siinä on käännetty hepreankielinen sana "Rosh" erisnimeksi "Ros". Merkittävää Septuagintan muodossa on se, että se on valmistunut vain reilut 300 vuotta Hesekielin kirjan kirjoittamisen jälkeen, siis melko lähellä Hesekielin aikaa. Siksi on hyvin perusteltua pitää "Roos"-sanaa myös erisnimenä.

Joka tapauksessa, kun on kyseessä sana "Roos", on se yleensä yhdistetty sarmaatteihin, joista heistäkin on tietoa. Nämä olivat kansa, joka asui suunnilleen samoilla alueilla kuin skyyttalaisetkin eli Kaspianmeren ja Mustanmeren lähistöllä sekä Etelä-Venäjän aroilla. Sieltä he tietysti muuttoliikkeen myötä ovat voineet levitä laajemmillekin alueille:



"Tästä näemme, että muinainen Maagog olivat skyyttalaiset, jotka tulivat Keski-Aasiasta ja levittäytyivät Etelä-Venäjälle noin vuonna 700 e.Kr. Näemme myös, että muinainen Roos olivat sarmaatit, jotka asuttivat Kaspianmerta ympäröivän alueen 10. vuosisadalla e.Kr. He työntyivät Etelä-Venäjälle ja löivät skyyttalaiset noin vuonna 200 e.Kr." (55)



Mesek, Tuubal, Goomer ja Toogarma. Kun on kyseessä nykyinen Turkin alue, liittyy siihen joitakin Hesekielin kirjassa mainittuja nimiä, sillä...

Ensinnäkin, mitä tulee Mesekiin ja Tuubaliin, esiintyvät ne yleensä yhdessä Raamatussa ja ovat Jaafetin poikia kuten Goomer ja Maagogkin (1 Moos 10:1,2). Esim. historioitsijat Herodotos sekä Josefus ovat kumpikin kirjoittaneet näiden kansojen muinaishistoriasta. Herodotos kirjoitti jo viidennellä vuosisadalla ennen Kristusta, että hänen aikanaan nämä heimot olivat Pontoksen maakunnassa Pohjois-Turkissa (Histories, III, 94; VI, 78). Vastaavasti Josefuskin on sijoittanut nämä kansat samalle alueelle Turkkiin. Hän vain kertoo, että vanhat Mesekin ja Tuubalin nimet olivat muuttuneet hänen aikaansa mennessä Meseniksi ja Teobelianiksi (Antiquities, I, 124,125).

Kun sitten tutkitaan Goomeria, niin tiedetään, että goomerilaisia asui itäisessä Vähässä-Aasiassa Armenian lähellä eli nykyisen Turkin itäosissa. Siitä heidän tiedetään edelleen kulkeutuneen nykyisen Keski- ja Pohjois-Turkin alueelle, vaikka osan onkin arveltu kulkeutuneen myös nykyisen Itä-Euroopan alueelle. Historioitsija Josefus on yhdistänyt Goomerin myös Galatian kansaan, jotka asuivat Turkin keskiosissa. Hän sanoo, että kansa, jota kreikkalaiset kutsuivat galatalaisiksi, olivat goomerilaisia (Antiquities, 1. osa, VI, I).

Toogarmasta tiedetään taas melko varmasti, että sekin oli nykyisen Turkin alueella. Useimmiten se on yhdistetty Itä-Kappadokiaan eli nykyisen Turkin koillisosaan. Toisaalta historioitsija Josefus on esittänyt tästä poikkeavan näkemyksen. Hän piti Toogarmaa fryygialaisina, jotka asuivat enemmänkin nykyisen Turkin länsiosissa.

Mitä sitten tulee Turkkiin ja sen osuuteen Hesekielin profetiassa, ei se tällä hetkellä näyttäisi todennäköiseltä, koska maalla on ollut jopa sotilaallista ja taloudellista yhteistyötä Israelin kanssa ja koska sen johto on ollut melko maltillinen asenteissaan. Tilanteen takaajana on ollut myös armeija, joka on valvonut ääri-islamilaisuuden nousua ja tilanteen säilymistä entisellään; eli sen sotilaat ovat pitäneet maallisen perinteen säilyttämistä yhtenä tärkeimpänä velvollisuutenaan.

Niinpä jos Turkki on mukana Googin joukoissa, niin täytyisi ainakin vallan vaihtua tässä maassa sitä ennen. Se voi hyvin tarkoittaa mm. ääri-islamilaisuuden esiinnousua - aivan kuten Irankin muuttui sisäisesti, kun shaahi syöstiin vallasta ja tilalle tuli radikaali islamilainen hallitus - koska sillä tässäkin maassa on jonkun verran kannatusta. Nykytilanteessa se tosin näyttää mahdottomalta, mutta jos talous menee huonoon kuntoon, voi se muuttaa tilanteita nopeastikin.



Persia. Kun jatkamme Hesekielin kirjan luvuissa 38 ja 39 esiintyviä nimiä, niin mainitaan niistä yhtenä Persia, joka vastaa varmastikin nykyajan Irania, koska maan nimi ennen oli Persia, ja koska siellä yhä edelleen puhutaan farsia eli persiaa. Se on siis mukana yhtenä niistä hyökkääjistä, jotka ovat mukana Googin joukoissa.

Mitä sitten tulee Iranin liittymiseen Israelia vastaan käytävään hyökkäykseen, ei sitä varmastikaan voi pitää yllätyksenä. Sillä maan yksi virallinen tavoite aina islamilaisesta vallankumouksesta lähtien v. 1979 on ollut Israelin tuhoaminen ja Jerusalemin valloittaminen; tavoite, josta se ei ole vieläkään luopunut. Sama maa on tunnettu myös Hizbollahin sekä Hamasin kaltaisten järjestöjen tukemisesta ja että maa itse on pyrkinyt muslimimaailman hengelliseksi johtajaksi.

Vakavaksi Iranin toiminnan ja päämäärät tekee erityisesti se, että se on v. 1988 päättyneen Irakin sodan jälkeen jatkuvasti vahvistanut aseistustaan. Niitä se on saanut ja ostanut varsinkin Venäjältä ja Kiinalta, ja mukana on ollut niin sukellusveneitä, tankkeja kuin hävittäjiäkin. Näiden ostosten takia ja myös mahdollisen ydinaseen kehittelyn takia - siihen se on ilmeisesti saanut apua venäläisiltä asiantuntijoilta - Iran onkin nykyään sotilaallisesti alueen voimakkain muslimivaltio.



Mielenosoittajat vaativat Iranissa tuhoa Israelille



Kymmenettuhannet mielenosoittajat julistivat Iranin pääkaupungissa Teheranissa perjantaina tukeaan palestiinalaisille. Marssijat huusivat iskulauseita "kuolema Israelille" ja "kuolema Yhdysvalloille".

Mielenosoituksessa kannatettiin Iranin presidenttiä Mahmud Ahmadinejadia, joka vaati muutama päivä sitten julkisesti Israelin "pyyhkimistä kartalta".

Mielenosoituksia järjestettiin myös muualla Iranissa. Jyrkät muslimit järjestivät marssit niin sanottuna Jerusalemin päivänä, jota vietetään Iranissa muslimien paastokuukauden ramadanin viimeisenä perjantaina.

Israelilla ei Iranin mielestä ole olemassaolon oikeutta. Teheranin hallitus kiistää kuitenkin Yhdysvaltain syytökset, että Iran tukee Arabien ja Israelin rauhaa vastustavia aseellisia muslimiryhmiä. Iran sanoo antavansa ryhmille vain moraalista tukea.

Teheranissa marssineet mielenosoittajat polkivat jalkoihinsa Israelin lippuja ja polttivat sekä Israelin että Yhdysvaltain lippuja. Marsseihin osallistuivat useimmat Iranin johtajat, myös presidentti Ahmadinejad.

Iranin johdon lausunnot tuomittiin heti jyrkästi Euroopan unionissa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Israel vaati, että Iran pitäisi erottaa Yhdistyneistä kansakunnista.

"Ahmadinejad puhuu kaikkien iranilaisten puolesta. Olemme kaikki valmiit kuolemaan Palestiinan puolesta, sanoi 25-vuotias Mohammad Mirzayi, joka kuuluu Basiji-järjestöön. Se pitää voimassa yhteiskunnallisia säännöksiä kuten naisten pukeutumismääräyksiä.

Tuki palestiinalaisille on Iranin ulkopolitiikan perustuksia.
(Helsingin sanomat, 29.10. 2005)



Etiopia. Kun jatketaan Hesekielin kirjassa esiintyvää luetteloa, niin mainitaan niistä seuraavana Etiopia, joka oikeastaan on sananmukaisesti käännettynä Kuus. Kyseessä ei siis ole nykyistä Etiopiaa vastaava alue - vaikka osia siitäkin saattoi kuulua muinaiseen Kuusiin - vaan se viittaa valtioon, joka oli aivan Egyptin eteläpuolella (Hes 29:10: Sentähden, katso, minä käyn sinun ja sinun virtojesi kimppuun ja teen Egyptin maan raunioiksi, kuivaksi ja autioksi Migdolista Seveneen ja hamaan Etiopian rajaan saakka.) ja jonka eteläosa ulottui aina nykyajan Khartumiin, eli Sudanin pääkaupunkiin, saakka tai vieläkin etelämmäs. Nykyään tällä alueella onkin Sudan, Afrikan suurin valtio; eli johtopäätös on se, että senkin on oltava yksi tekijä Googin joukoissa.

Mitä sitten tulee Sudaniin, ei senkään osallistuminen tähän sotaan ole yllätys. Sillä kun maalla on nykyään ääri-islamilainen hallitus ja kun maa on ollut voimakas Israelin vastustaja, on realistista odottaa sen olevan mukana Googin joukoissa. Merkittäviä ovat myös maan hyvät suhteet Iraniin, joka on toimittanut Sudanille aseita, öljyä, sotilasasiantuntijoita ja muutakin apua; nämä kaksi hyökkäykseen osallistuvaa valtiota ovat siis jo tällä hetkellä yhteistyössä keskenään. Katsomme tätä asiaa seuraavan lehtiartikkelin valossa:



Sudan lietsoo ääri-islamilaisuuden liekkiä



... Sudanin valtionpäämiehenä toimii kenraali Omar Hassan al-Bashir, joka kaappasi vallan Sadig al-Mahdin johtamalta hallitukselta vuonna 1989.

Sheikki Hassan Turabia pidetään kuitenkin todellisena de facto vallanhaltijana, vaikka hän ei olekaan hallituksen jäsen.

Lontoon ja Sorbonnen yliopistoissa oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut tohtori Turabi on Sudanin ainoan sallitun puolueen kansallisen islamilaisen rintaman NIF:n johtaja. Samalla hän on perustamansa arabialais-islamilaisen konferenssin pääsihteeri.

Turabi ajaa tiukkoja islamilaisia arvoja. Hän on luonut vuosikausien aikana yhteyksiä muslimiveljeskuntiin eri arabimaissa.

Nykyiset maalliset arabihallitukset ovat Turabin mukaan kukistumassa. Arabinationalismi on tiensä päässä ja tilalle nousemassa islamilainen henki, uskoo islamilaisen fundamentalismin johtaviin ajattelijoihin kuuluvaksi luettu Turabi.

Turabi on varma islamilaisuuden uuden muodon voittokulusta, koska Allah ja historia ovat hänen puolellaan.

Fundamentalismin eteneminen on Turabin mukaan väistämätöntä: se täyttää länsivaikutteisen sosialismin ja arabinationalismin jättämän henkisen tyhjiön.

Islam on Turabin mukaan ainoa, mikä inspiroi nuoria, saa heidät liikkeelle ja antaa näkemyksiä.

... Sudanin läheisin liittolainen on Iran, huolimatta siitä, että iranilaiset edustavat islamilaisuuden shialaista suuntausta ja sudanilaiset sunnilaisuutta. Sudanin kautta Iran on hakemassa itselleen jalansijaa Afrikassa.

... Lännessä Sudania pidetään yhtenä kansainvälisen terrorismin tyyssijana. Hankkimiensa todisteiden perusteella Yhdysvallat pani Sudanin vuonna 1993 mustalle listalle kansainvälisen terrorismin tukemisesta.

Sudanissa tiedetään olevan lukuisten ääri-islamilaisten järjestöjen koulutusleirejä. Libanonin Hizbollahilla, Algerian FIS:llä (islamilaisella pelastusrintamalla), palestiinalaisilla Jihadilla, Hamasilla ja Abu Nidal-ryhmittymillä samoin kuin Egyptin Gamaa al-Islamiylla on tukikohtia Sudanissa.

Sudan on torjunut syytteet terrorismista "kolonialistisen ja laajentumishaluisen lännen salaliittona, jolla islam yritetään pitää kurissa."

Israelia vastaan taistelevat eivät Sudanin tulkinnan mukaan ole mitään terroristeja, vaan vapaustaistelijoita. (Etelä Suomen Sanomat, 16.8.1995)



Puut. Viimeisenä Hesekielin listassa mainitaan Puut; nimi, joka yleensä on yhdistetty Libyaan, vaikka se voikin käsittää laajemman alueen Pohjois-Afrikkaa (Algeria, Tunisia, Marokko ja Mauritania). Perusteluna näiden nimien yhteydelle onkin pidetty sitä, että mm. historioitsija Josefus sekä Plinius ovat käyttäneet Puutin heimon ensimmäisestä asuinpaikasta nimeä Libya. Samoin merkittävä tieto on se, että Septuaginta, Vanhan testamentin kreikkalainen käännös, käyttää Puutista sanaa Libya vain joitakin vuosisatoja Hesekielin profetian jälkeen. Siksi näiden tietojen perusteella on syytä uskoa, että Puut todella tarkoittaa nykyajan Libyaa.

Mitä sitten tulee ajatukseen, että Libya olisi mukana tulevassa hyökkäyksessä Israelia vastaan, ei sitä voi pitää mahdottomana. Sillä kun maa on jo pitkään tunnettu Israelin vastustajana ja sen tavoitteena on ollut juutalaisvaltion hävittäminen, ei sen Googin joukoissa mukana oleminen voi olla yllätys.

Tunnettu on myös Libyan rooli vallankaappausten, levottomuuksien ja terrorismin tukijana. Siinä se on "onnistunut" jopa niin hyvin, että se on ollut jo pitkään kolmen joukossa, kun on kyseessä erilaisten terroristiryhmien ja -tekojen rahoittaminen, välillä se on pitänyt jopa kärkisijaa.

Huomioitavaa Libyan kohdalla on lisäksi se, että se on voimakkaasti islamilainen valtio aivan kuten useat muutkin Googin joukon maista ovat. Näyttää siltä, että se on yksi yhdistävä tekijä näille valtioille, vaikka ne Israelista katsottuna tulevatkin aivan eri ilmansuunnista.

Tiellä vaeltava kirjoitti:

http://koti.phnet.fi/elohim/viimeiset_paivat6

Kun puhumme tapahtumista ennen Jeesuksen tuloa, niin on yksi oleellisimpia niistä Israelin ja varsinkin Jerusalemin ympärillä käytävä kiista, koska juuri tämä alue ja Lähi-Itä näyttelee ratkaisevaa osaa viimeisten päivien tapahtumissa. Sama maantieteellinen alue on myös ollut tiedotusvälineissä ja lehtien otsikoissa luultavasti enemmän esillä kuin mikään muu asia viimeisten vuosikymmenten aikana ja usein juuri negatiivisessa mielessä. Se johtuu varmasti siitä, että tämä maa on ollut jatkuvien ulkoisten ja sisäisten hyökkäysten kohteena - se on kokenut mm. kolme isoa sotaa ja lukuisia itsemurhaiskuja - joka on sitten ylläpitänyt tiedotusvälineiden mielenkiintoa.

Mutta ennenkuin lähdemme syvemmin tutkimaan nykyajan tapahtumia tällä alueella sekä myös kyseisen alueen tulevaisuutta profetian valossa, aiomme sitä ennen tehdä pikakatsauksen historiaan. Aiomme tutkia mm. sitä, mikä oli maan kohtalo ja ketkä sitä hallitsivat vuoden 70 jKr jälkeen, kun Jerusalem ja sen temppeli oli hävitetty. Samoin aiomme tutkia myös sitä, keitä ovat palestiinalaiset, mistä he ovat tulleet ja muita asiaan liittyviä puolia. Sillä ne ovat tärkeitä selvittää, jotta ymmärtäisimme nykyisten ongelmien taustan.



MAAN KOHTALO VUODEN 70 JÄLKEEN



Kun palaamme takaisin vuoteen 70 jKr., jolloin Jerusalemin ja sen temppelin hävitys tapahtui, niin oli maassa sen jälkeen peräkkäin useita vallanpitäjiä. Sillä kun Israelin ja Jerusalemin viinitarhasta otettiin aita pois (Jes 5:5: Mutta nyt minä ilmoitan teille, mitä teen viinitarhalleni: minä poistan siitä aidan, niin että se jää hävitettäväksi, särjen siitä muurin, niin että se jää tallattavaksi.) ja se joutui hävitettäväksi ja tallattavaksi, niin joutui maa siitä lähtien useiksi vuosisadoiksi eri vallanpitäjien haltuun. Näitä peräkkäisiä vallanpitäjiä oli ainakin kahdeksan:



- ....... - 395 jKr - roomalaiset

- 395 - 636 jKr - bysanttilaiset

- 636 - 1072 jKr - arabit

- 1072 - 1099 jKr - seljukit

- 1099 - 1291 jKr - ns. ristiretkeläiset

- 1291 - 1516 jKr - ammelukit

- 1516 - 1917 jKr - turkkilaiset ottomaanit

- 1917 - 1948 jKr - brittiläinen mandaattihallinto



Tämä lista siis osoittaa, että maa oli vuorotellen eri vallanpitäjien hallinnassa, jota vaihetta kesti useita vuosisatoja eli itseasiassa lähes 2000 vuotta. Muutos tapahtuikin vasta v. 1948, jolloin maa itsenäistyi ja joutui jälleen juutalaishallintaan. Maassa oli toki lähes koko ajan ollut juutalaisia (Eli mm. Jerusalemissa he olivat olleet selvänä enemmistönä ennen muslimeja ja kristittyjä jo vuosikymmenien ajan. Niinpä kun esim. v.1896 tässä kaupungissa oli 45 420 asukasta, oli heistä 61,9 % juutalaisia, 19,3 % kristittyjä ja muslimeja vain 18,8 %.), mutta nyt se siis tuli uudelleen heille virallisestikin.

Seurauksena siitä, että maa oli näiden vieraiden hallitsijoiden hallussa, oli kuitenkin se, että se alkoi vähitellen rappeutua ja autioitua. Sillä muslimit ja muut ryhmittymät, joiden hallussa maa oli, eivät koskaan todella hyvin asettuneet siihen tai saaneet sitä kukoistamaan. Siitä esimerkkinä on, että esim. vuosisataisen muslimihallinnon aikana, v. 636 jälkeen, rakennettiin maahan vain yksi ainoa kaupunki, eli Ramlen kaupunki, ja maa muutenkin rappeutui vähitellen.

Huippunsa tämä maan tilan huonontuminen saavuttikin 400 vuotta kestäneen turkkilaishallinnon aikana (1516 - 1917), kun jopa kasvavat puut pantiin silloin verolle, jonka takia ne sitten hävitettiinkin, koska haluttiin välttyä maksuilta. Seurauksena kaikesta oli kuitenkin se, että maa autioitui täydellisesti, koska eroosiota estävä kasvillisuus oli poissa. Toiset alueet soistuivat, toiset kuivuivat ja olosuhteet elämiselle muodostuivat lähes mahdottomiksi - asia, jonka seurauksena väki alueella alkoi heti vähetä. 1700 -1800 -luvuilta olevat kuvaukset kertovatkin, miten maa oli siihen aikaan autio, harvaanasuttu ja miten laittomuus rasitti sitä:



­1738 "... maasta puuttuivat ihmiset, jotka olisivat viljelleet sen hedelmällistä maaperää" (Th.Shaw: Travels and Observations Relating to Several Parts of Barbary and the Levant, Lontoo 1767).



1785 "maa oli raunioitunut ja autioitunut" (C.F. Volnay: Travels Through Syria and Egypt in the Years 1783, 1784 and 1785, Lontoo 1787).



1844 "Volnayn aikana maa ei vielä ollut saavuttanut autioitumisen ja väestönkadon viimeistä astetta" (A. Keith: The Land of Israel, Edinburgh 1844).



1865 "... sekä pohjoisessa että etelässä (Sharonin tasankoa) maanviljely on loppumassa ja kokonaiset kylät ovat nopesti häviämässä." (H.B. Tristram: The Land of Israel: A Journal of Travels in Palestine, Lontoo 1865) (46)



Toinen huomioitava piirre maanomistuksen kohdalla on se, että juutalaiset ostivat tätä soistunutta ja hiekkaista maata kalliiseen hintaan. Sillä kun maa oli pääosin parinkymmenen suurmaanomistajan sekä tietysti ottomaanisen Turkin hallinnon ja myöhemmin brittiläisen mandaattihallinnon hallussa (Eli kun brittien mandaattihallinto päättyi v. 1948 heidän luopuessaan siitä, siirtyi tämä alue automaattisesti uudelle valtiolle. Se ei ollut siis sitä ennen ollut arabien kuten ei juutalaistenkaan hallussa.), niin ostivat juutalaiset heiltä näitä laajoja alueita. Tätä maata ei siis varastettu, kuten on saatettu usein esittää, vaan se hankittiin laillisesti ja usein jopa satakertaiseen hintaan. Monia myös huvitti suuresti, että joku yleensä halusi ostaa sellaista maata, joka oli puutonta tai pelkkää suota. Kuitenkin monet jopa jonottivat myydäkseen maata, koska saivat siitä niin hyvän hinnan ja pääsivät rikastumaan:



"Nationalistit Israelin naapurivaltioissa, olivatpa he sitten hallituksen tai liike-elämän palveluksessa, palestiinalaisia, syyrialaisia tai libanonilaisia tai kaupungeissa asuvien heimokuntien jälkeläisiä, tietävät kaikki, että vuosisadan alussa brittiläisen mandaatin aikana heidän isänsä ja setänsä möivät soiset tasangot ja kiviset kukkulat sionisteille kullasta, joka usein merkitsi heidän poliittisen ja kaupallisen uransa alkua. Vaeltavat ja osittain paikoilleen asettuneet talonpojat, jotka asuttivat rajaseutuja, tietävät varsin hyvin, millaisia tämän päivän Israelin vihreät tasangot, metsitetyt kukkulat ja kukkivat kedot olivat aikaisemmin. Ne palestiinalaiset, jotka tänään ovat pakolaisina naapurimaissa ja jotka olivat aikuisia pakonsa aikoihin, tietävät tämän kaiken eikä minkäänlainen sionismin vastainen propaganda, arabien tai muslimien yhteinen propaganda, voi saada heitä unohtamaan, että heidän nykyiset nationalistiset riistäjänsä ovat heidän eilispäivän feodaalisten riistäjiensä kunnianarvoisia poikia ja että piikit heidän elämässään ovat alunperin arabien eivätkä juutalaisten aiheuttamia" (algerialainen poliitikko Abdel Razek Kader, The Jerusalem Post, 8.1.1969) (47)



KEITÄ OVAT PALESTIINALAISET?



Ympäröivistä arabimaista. Kun on kyseessä ns. palestiinalaisten tausta, niin saamme toisinaan kuulla selityksiä siitä, miten he ovat aina olleet yhtenäinen kansa, miten heillä on ollut oma maa ja miten Jerusalemkin on ollut heidän pääkaupunkinsa.

Se, mitä me voimme historiasta tietää, ei kuitenkaan anna tukea näille ajatuksille. Sillä jos katsomme vuoden 70 jKr. jälkeiseen aikaan, jolloin Jerusalem ja sen temppeli hävitettiin ja juutalaiset joutuivat hajaannukseen, niin ei tällä alueella ollut mitään erillistä Palestiinan valtiota; eli valtiota, jolla olisi ollut omat hallitsijat, oma armeija, oma raha, oma kieli, selkeät tunnistettavat rajat ja muita kansalliseen olemassaoloon liittyviä piirteitä. Nämä tärkeät ominaisuudet puuttuivat kokonaan.

Sensijaan paljon paremmin me voimme tietää sen, että nykyiset palestiinalaiset ovat ympäröivistä valtioista tulleita arabeja tai heidän jälkeläisiään; eli he ovat pääosin Ismaelin, Aabrahamin pojan, jälkeläisiä, joille kuuluu myös yhtäläinen siunaus kuten Iisakillekin - siunaus, joka varmaankin tulee täyttymään tulevassa tuhatvuotisessa valtakunnassa (Esim. Jes 19:24,25: Sinä päivänä on Israel oleva kolmantena Egyptin ja Assurin rinnalla, siunauksena keskellä maata, sillä Herra Sebaot siunaa sitä sanoen: "Siunattu olkoon Egypti, minun kansani, ja Assur, minun kätteni teko, ja Israel, minun perintöosani.").

Nämä ihmiset eivät siis edustaneet vain yhtä kansalaisuutta, vaan useita kansallisuuksia (Jordania, Syyria, Libanon, Egypti, Irak... ), koska he saapuivat ympäröivistä arabivaltioista tai sitten (ennen vuotta 1917) entisen Turkin ottomaanisen valtakunnan alueelta, jonka hallussa olivat vielä reilut sata vuotta sitten useimmat arabivaltiot. Heillä ei siis niihin aikoihin voinut olla mitään kansallista palestiinalaista identtiteettiä, eivätkä edes ympäröivät arabivaltiot puhuneet mistään sellaisesta niihin aikoihin, vaan se tapahtui vasta paljon myöhemmin.

Lisäksi se, mikä johti näitä ihmisiä muuttamaan ympäröiviltä alueilta nykyiselle Israelin alueelle, oli se, että siellä oli siihen aikaan paremmat olosuhteet. Sillä kun juutalaisten muuton seurauksena elintaso ja palkat olivat vähän korkeammat, niin houkutteli tämä heitä muuttamaan ympäröiviltä alueilta. Muutto tapahtui varsinkin niille alueille, joissa elintaso oli eniten kohonnut:



Kun maa alkoi reagoida juutalaisten uurastukseen, heistä tuli oman menestyksensä uhreja. Muslimit, jotka eivät vuosisatoihin olleet välittäneet, mitä maalle tapahtui, kuulivat juutalaisten menestyksestä. Heitä alkoi virrata maahan ympäröivistä muslimivaltioista tarkoituksenaan tehdä työtä juutalaisille. Takaisin muuttaessaan he eivät halunneet asettua uusille alueille vaan sinne, missä juutalaisetkin olivat. (48)



Se, mihin nyt kannattaa kiinnittää huomiota, onkin se, että palestiinalainen identtiteetti ja kansa ovat verrattain uusi asia; eli sitä alettiin tuoda esille vasta vuoden 1967 sodan jälkeen, jonka Israel voitti, ei sitä ennen. Sillä nämä ihmiset, jotka edustivat useita kansallisuuksia, joiden vanhemmat saapuivat ympäröivistä maista ja jotka ovat pääosin Aabrahamin jälkeläisiä, saivat tämän uuden identtiteettinsä vasta näihin aikoihin. Sitä ajoivat varsinkin PLO:n edustajat taktisista syistä, koska heillä oli valitettava ja huono tarkoitus käyttää sitä taistelussa Israelia vastaan. Mitään pitkää historiallista pohjaa tälle asialle ei siis kuitenkaan ollut olemassa:



"Ainoastaan poliittisista syistä me seikkaperäisesti korostamme palestiinalaista identtiteettiämme... Erityinen palestiinalainen identtiteetti palvelee ainoastaan taktisia päämääriä. Palestiinan valtion perustaminen on uusi keino jatkuvassa taistelussa Israelia vastaan... Kun olemme saavuttaneet kaikki oikeutemme koko Palestiinaan, emme viivyttele hetkeäkään Jordanian ja Palestiinan yhdistämisessä" (Zuheir Muhsini, PLO:n operatiivisen osaston johtaja, hollantilaiselle Trouw-lehdelle antamassaan haastattelussa 31.3. 1977). (49)



Pakolaisongelma. Kun puhumme edelleen ns. palestiinalaisista eli arabeista, jotka asuvat Israelin alueella ja muuallakin, niin on yksi heihin liitetty asia pakolaisuus ja se, että monet heistä ovat joutuneet viettämään vuosikausia leireillä ympäröivillä arabialueilla ja usein huonoissa olosuhteissa. Se ja varmasti muutkin tekijät ovat olleet syynä heidän kärsimyksiinsä ja ovat saattaneet aiheuttaa heissä myös katkeroitumista:



Kaiken huomioon ottaenkin palestiinalaisten kärsimykset kouristavat sydäntä. Olen käynyt palestiinalaisten tuttavieni luona sodan runtelimissa leireissä Libanonissa ja nähnyt heidän taistelevan Israelin sotilaiden kanssa. Olen haastatellut paikallisia palestiinalaisten johtajia ja lukenut heidän lehtiään. He eivät ole minulle pelkkiä numeroita, vaan eläviä ihmisiä, joiden murheita olen kuunnellut. Ihmisen pitää olla täysin paatunut voidakseen olla näkemättä, että palestiinalaiset kärsivät. (50)



Mutta mistä sitten johtuu ns. palestiinalaisten pakolaisongelma? Mikä on syynä siihen, että kyseinen asia sai yleensä alkunsa?

Vastaus edelliseen löytyy kuitenkin pääasiassa arabien omista toimista. Sillä tämä ongelma syntyi pääosin siitä, kun ympäröivät arabivaltiot aloittivat hyökkäys- ja tuhoamissodan syntynyttä valtiota vastaan v. 1948 ja kehoittivat sitä varten heimoveljiään eli ns. palestiinalaisia poistumaan pois sodan tieltä - eli poistumaan pois tieltä, koska silloin olisi esteetön mahdollisuus maan valloittamiseen ja koska täydellisen tuhon keskellä olisi vaikea tietää, kuka on juutalainen ja kuka arabi.

Tämä ongelma ei siis alkanut siitä, että nämä ihmiset olisi voimakeinoin karkoitettu, kuten usein arabimediassa on saatettu esittää, vaan syynä oli heidän oma valitettava propagandansa. Israelin virallinen politiikka oli myös sensuuntainen, että arabeja pyydettiin pysymään aloillaan ja asuinsijoillaan, jota kehotusta osa noudattikin ja sai näin jatkaa elämäänsä entisillä paikoillaan. (On tosin totta, että juutalaiset äärijärjestöt syyllistyivät väärinkäytöksiin esim. Deir Jassinissa, jossa kuoli useita arabeja, eli ei heidänkään maineensa asiassa ole tahraton. Kuitenkin tämä oli harvinainen poikkeus ja erosi Israelin virallisesta politiikasta ja tavoitteista.) Ne taas, jotka kuuntelivat arabiveljiensä puheita, lähtivät ja siitä syntyi tämä pakolaisongelma kuten seuraavat lainaukset osoittavat:



"Me pakolaiset... jätimme kotimaamme luottaen arabivaltioiden kierojen johtajien antamiin petollisiin lupauksiin. He lupasivat meille, että poissaolomme ei kestäisi enempää kuin kaksi viikkoa; se olisi eräänlainen kävelyretki, jonka palattua me palaisimme takaisin." (Falastin, 30.5.1955)



"Ne arabivaltiot, jotka kehoittivat Palestiinan arabeja lähtemään väliaikaisesti kodeistaan hyökkäyksen ja miehityksen ajaksi, ovat pettäneet lupauksensa auttaa näitä pakolaisia." (Jordanialainen päivälehti Falastin 19.2.1949)



"Kuka toi palestiinalaiset pakolaiset Libanoniin, jossa he nyt saavat kärsiä lehdistön ja arabijohtajien kielteisistä asenteista? Näillä lehdillä ja johtajilla ei ole omaatuntoa eikä kunniaa. Kuka oli syypää siihen, että heidät tuotiin maastaan hirvittävässä ahdingossa, rahattomina ja kunniansa menettäneinä? Arabivaltiot, ja Libanon niiden joukossa, ovat syyllisiä." (Kul-Shay viikkolehti, Beirut 19.8.1951)



Kuningas Hussein 17.1.1970: "Arabijohtajat ovat käyttäneet Palestiinan kansaa itsekkäisiin poliittisiin tarkoituksiin. Se on naurettavaa, ja minä voisin sanoa rikollista."



HYÖKKÄYS ISRAELIIN



Kun edellä olemme tutkineet Lähi-Idässä esiintyvien ongelmien taustaa, niin liittyvät ne pääosin historiaan, eli siihen, mitä on tapahtunut noin viimeisen kahdensadan vuoden aikana.

Kuitenkin Raamatun mukaan tämä sama alue ja Lähi-Itä näyttelee ratkaisevaa osaa myös viimeisten päivien tapahtumissa. Sillä useista kirjoitusten kohdista voimme ymmärtää, että nykyinen Israelin ympärillä käytävä kiista kärjistyy lopulta siihen, että useat kansakunnat kokoontuvat sen ympärille tuhotakseen sen. Nämä nykyiset tapahtumat ja kansakuntien kielteiset asenteet eivät siis ole irrallisia ja pelkkää sattumaa, vaan ne ovat todennäköisesti vain alkuvaihe sille, että lukuisat kansakunnat hyökkäävät jossain vaiheessa, eli nykyisen aikakauden loppuvaiheilla, tähän maahan. Nykyiset tapahtumat ovat siis yhteydessä profeetalliseen sanaan, joka on kirjoitettu jo vuosisatoja sitten ja joka varmaan tulee jossain vaiheessa myös toteutumaan.

Samasta sanasta mm. Sakarjan kirjasta voimme lisäksi nähdä, että kiistan keskeisin aihe tulisi lopulta olemaan Jerusalem; eli kaupunki, jolla on takanaan pitkä historia, jossa Jeesus vaelsi ja joka on myös kolmen uskonnon keskeinen kohde (tai islamille se on vasta kolmanneksi pyhin paikka Mekan ja Medinan jälkeen). Siitä täytyisi tulla "juovuttava malja" ja "väkikivi" kaikille kansoille, jotka sitten kokoontuisivat sitä vastaan:



- (Sak 12:1-3) Ennustus, Herran sana Israelista. Näin sanoo Herra, joka on jännittänyt taivaan ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä:

2. Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä.

3. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.



Joka tapauksessa aiomme seuraavassa ottaa esille joitakin sellaisia seikkoja, jotka liittyvät tähän aiheeseen. Niitä ovat mm. Israelia kohtaan oleva vastustus, Jerusalemin oleminen kiistan aiheena sekä myös islamin osuus tällä alueella.



ISRAELIA KOHTAAN OLEVA VASTUSTUS



Jos ajattelemme sitä mahdollisuutta, että Israel on nykyisen aikakauden loppuvaiheessa sotatoimien kohteena, niin edellyttää se varmastikin sitä, että kansakunnilla täytyy ensin esiintyä negatiivinen asenne sitä vastaan. Niiden täytyisi jollain tavalla olla vihamielisiä tätä valtiota kohtaan ennenkuin sanassa ennustetut tapahtumat voisivat toteutua.

Toisaalta juuri tähän liittyen on mielenkiintoista havaita, että sensuuntaisia merkkejä on ollut havaittavissa itseasiassa jo Israelin itsenäistymisestä lähtien ja aina näihin päiviin asti. Näitä merkkejä ovat mm. seuraavanlaiset asiat:



Sodat. Ensinnäkin jo aiemmin Israelia vastaan käydyt sodat ovat eräs esimerkki tätä valtiota kohtaan olevasta vastustuksesta. Sillä on merkillistä, että vaikka tässä valtiossa ei ole mitään suuria luonnonvaroja, kuten esim. suuria öljyvarantoja, ja sen pinta-alakin on aivan mitätön ympäröiviin arabivaltioihin verrattuna, on se jo useaan kertaan ollut osallisena sodassa ja sitä vastaan on hyökätty. Sen olemassaolon valtiona ovat tahtoneet kieltää varsinkin ympäröivät arabimaat ja siksi ne ovatkin asettuneet sitä vastaan useammankin kerran, eli varsinkin vuosina 1948, 1967 ja 1973, jolloin olivat suurimmat sodat. Maan olemassaolo oli niissä kaikissa suuresti uhattuna, mutta ihmeellisesti se niissä kuitenkin vielä säilytti sen. Esim. seuraava lainaus käsittelee vuoden 1973 sotaan liittyviä seikkoja:



Vuoden 1967 kuuden päivän sodan lopputulosta pidetään ihmeenä, mutta se ei ollut mitään verrattuna jomkippursotaan. Ja kun koko totuus valkenee edessä olevina vuosina, saamme nähdä, että Israelin pelastuminen tuholta oli suorastaan järjenvastaista.

... Hyökkäykset molemmilla rintamilla olivat laajamittaiset ja hirvittävät. Syyrian rintamalla oli enemmän hyökkäysvaunuja kuin saksalaisten 1941 tekemässä hyökkäyksessä Neuvostoliittoon, jolloin yli 300 kilometrin pituisella rintamalinjalla oli 1000 panssarivaunua. Syyrian rintamalla, Golanin kukkuloilla oli 1200 hyökkäysvaunua 33 kilometrin matkalla. Ja myöhemmin Siinaissa taisteltiin maailmanhistorian suurin panssaritaistelu, joka oli mittavampi kuin El Alameinin taistelu toisen maailmansodan aikana.

Me englantilaiset olemme taipuvaisia impearilistisiin asenteisiin, sillä olemme esimerkiksi pitäneet Syyriaa mitättömän pienenä ja merkityksettömänä Lähi-Idän valtiona, joka voidaan tuhota kertaiskulla. Kuitenkin Syyrialla oli tuossa alkuhyökkäyksessään enemmän tankkeja kuin Englannilla ja Ranskalla oli rintamalinjalla yhteensä... (51)



Arabijohtajien lausunnot. Kun puhutaan samasta asiasta, eli halusta hävittää Israelin valtio, niin tulee se hyvin esille arabijohtajien puheista, joista eräs esimerkki on seuraava Hamas-johtajan lausunto. Monet näistä ääriryhmän edustajista eivät nimittäin hyväksy lainkaan Israelia valtiona, vaan he haluavat kaiken itselleen. Juuri se on myös syynä lukuisiin aseellisiin iskuihin, joita he suorittavat Israelin alueelle - eli iskuihin, jotka aiheuttavat myös heille itselleen vahinkoa, koska Israel yrittää jäljittää näiden iskujen tekijät, ja asia, jonka takia myös nykyinen turva-aita on rakennettu [Kuvaavaa asialle on, että kun Israelissa on 46 000 (!) vartijaa mm. näiltä iskuilta suojautumisen takia, niin ovat monet heistä nyt joutumassa työttömäksi aidan takia. / Etelä-Suomen Sanomien artikkeli 24.6.2004]. Sentähden kun tilanne ja asenteet ovat tälläisiä, niin ei varmaankaan voida puhua rauhasta. Sitä on melko mahdotonta saavuttaa nykytilanteessa:



Hamas-johtaja ei suostu tulitaukoon

Tavoitteena yhä Israelin hävittäminen



Palestiinalaisjärjestö Hamas ei kaavaile tulitaukoa Israelin kanssa, järjestön johtaja Mahmoud al-Zahar sanoi sunnuntaina. Hänen mukaansa järjestön tavoitteena on edelleen Israelin valtion hävittäminen.

- Tulitauosta ei keskustella nyt. Strategianamme on vapauttaa kaikki palestiinalaisalueet, hän sanoi viitaten Länsirantaan, Gazaan ja itse Israeliin.

Gazassa toimittajille puhuneen al-Zaharin lausunto kumosi toisen Hamas-johtajan sovinnollisemmat puheet. Äärijärjestön Länsirannan johtaja Hassan Jussef sanoi perjantaina, että äärijärjestö voisi hyväksyä palestiinalaisvaltion perustamisen Länsirannalla ja Gazaan ja tulitauon Israelin kanssa.

Hamasin järjestämissä itsemurhaiskuissa ja aseellisissa hyökkäyksissä on kuollut satoja israelilaisia. Palestiinalaishallinnossa pelätään, että väkivallan jatkuminen saattaisi vaikeuttaa presidentti Jasser Arafatin seuraajan valintaa tammikuussa. (Etelä-Suomen Sanomat 6.12.2004)



Saman asian ja asenteen arabimaissa tuo lisäksi esille seuraava lyhyt lainaus artikkelista "Uusi antisemitismin aalto arabimaissa" (Etelä-Suomen Sanomat, 28.9.2003) Siinä todetaan nykytilanteesta ja kehityksestä yleensäkin arabimaissa:



Mitä kätkeytyy määritelmän uusi antisemitismi taakse ja miten laajalle levinnyttä se on? Toisin kuin klassisessa antisemitismissa, joka suuntautui juutalaisia vastaan yksilöinä ja kansana, uuden antisemitismin kohteena on myös juutalaisvaltio Israel. Äärimmäisissä tapauksissa uusi antisemitismi kyseenalaistaa Israelin valtion olemassaolon oikeutuksen. Uusi antisemitismi onkin saanut yhä enemmän ulottuvuutta islamilaisessa maailmassa ja arabimaissa...



Erikoista näissä arabien hyökkäyksissä ja asenteissa on kuitenkin se, että ne muistuttavat täysin Psalmin 83 sisältöä. Sillä tämä Psalmi tuntuu olevan kuin kuvaus tästä ajasta ja nykytilanteesta, jolloin Israel on naapurimaidensa ahdistama ja halveksima. Monilla arabeilla on nykyään juuri samanlainen asenne - eli asenne, joka on hyvin Israel-vastaista ja joka toistuvasti tulee ilmi heidän puheissaan ja propagandassaan. Tämä Psalmi on myös kuin kuvaus PLO:n perustamisasiakirjasta, koska siinä on ollut aivan samanlainen pykälä Israelin valtiosta:



- (Ps 83:2-6) Jumala, älä ole niin ääneti, älä ole vaiti, älä ole, Jumala, niin hiljaa.

3. Sillä, katso, sinun vihollisesi pauhaavat, ja sinun vihaajasi nostavat päätänsä.

4. Heillä on kavalat hankkeet sinun kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa sinun suojattejasi vastaan.

5. He sanovat: "Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta."

6. Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti, he tekevät liiton sinua vastaan



KIISTA JERUSALEMISTA



Kun otamme esiin Israelin ympärillä olevan kiistan, niin tulee se hyvin esiin varsinkin arabijohtajien lausunnoista Jerusalemista. Sillä kun edellä mainittiin, että viimeisen kiistan keskeisin aihe olisi Jerusalem, niin on se täysin yhtäpitävä nykyisen maailmantilanteen, YK:n istuntojen sekä arabijohtajien lausuntojen kanssa. Tästä kaupungista - vaikka maailmassa on tuhansia muita kaupunkeja - on siis tullut kiistan keskeisin aihe ja todella "juovuttava malja" sekä "väkikivi" monille kansoille kuten Sakarjan kirjassa on ennustettu.

Niinpä seuraava lainaus viittaa samaan asiaan. Siinä on kyse Jasser Arafatin lausunnoista eri aikakausina Israelin ja Jerusalemin suhteen. Toiseksi viimeisin niistä on puhuttu hänen kannattajilleen moskeijassa Johannesburgissa vain kahdeksan kuukautta sen jälkeen, kun hän allekirjoitti rauhansopimuksen Israelin kanssa ja jonka seurauksena hän sai Nobelin rauhanpalkinnon (eli usein me saamme länsimaissa aivan erilaista informaatiota kuin mitä samat johtajat puhuvat suljettujen ovien takana omille kannattajilleen). Hän lupasi siinä, rauhansopimuksesta huolimatta, jatkaa aseellista taistelua.

On kuitenkin hyvä huomata, että nämä lausunnot, jotka Arafat antoi, eivät ole millään tavalla poikkeuksellisia, vaan samanlaisia lausuntoja on toistuvasti kuultu myös muiden arabijohtajien suusta ja se on vahvistettu heidän yhteisissä konfereissaankin. Nämä johtajat eivät siis hyväksy sitä, että Jerusalemin kaupunki on juutalaisomistuksessa (alleviivaukset lisätty).



- Maaliskuu 1970, The Washington Post. "Vastarintamme lopullinen tavoite on Israelin loppu eikä siitä voi tehdä minkäänlaista kompromissia."

- Helmikuu 1980, Caracas Venezuela, lehti El Mundo. "Meille sana rauha merkitsee Israelin tuhoamista."

- Toukokuu 1994, Johannesburg, Etelä-Afrikka. "Minulle tämä sopimus (Oslo) ei merkitse sen enempää kuin profeetalle (Muhammed) merkitsi al-Hudaybiyah'in sopimus qurayshien kanssa. Jihad - pyhä sota - tulee jatkumaan. Teidän tulee ymmärtää, että meidän taistelumme päämäärä on Jerusalem. Se ei ole heidän pääkaupunkinsa vaan meidän."

- Syyskuu 1995, Jerusalem Post lehti. "Vannon Allahin kautta, että palestiinalaiset ovat valmiina uhraamaan viimeisenkin poikansa ja tyttärensä siksi kunnes Palestiinan lippu liehuu Jerusalemin muurien, moskeijoiden ja kirkkojen yllä." (52)



Se, mihin edellämainitut lausunnot ja asenteet lopulta johtavat, on myös Raamatussa ennustettu, kuten edellä totesimme. Sillä jos katsomme esim. Sakarjan kirjaa, Ilmestyskirjaa ja Jooelin kirjaa, niin voimme niistä nähdä maininnat kansakuntien hyökkäyksestä tähän kaupunkiin ja sen olemisesta pakanain tallattavana tietyn ajanjakson verran (Eli Jeesuksen sanat pakanain ajain päättymisestä [Luuk 21:24] eivät sittenkään ole vielä täysin täyttyneet.).

Huomio, jonka voimme lisäksi tehdä viimeisistä näistä Raamatun kohdista (Jooel 3), on siinä oleva maininta "pyhästä sodasta", joka on täysin muslimien ajatustavan mukainen. Tämä maininta voi siis hyvin viitata muslimeihin, koska he usein käyttävät tätä sanontaa ja koska islamilaisessa maailmassa ollaan jo nyt hyvin Israel-vastaisia. Samoissa jakeissa mainitaan myös Jerusalemista, kansan hajaannuksesta sekä auringon ja kuun käymisestä mustiksi, joka mahdollisesti voi olla viittaus ydinsotaan:



- (Ilm 11:1,2) Ja minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko ja sanottiin: "Nouse ja mittaa Jumalan temppeli ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat.

2. Mutta temppelin ulkopuolella oleva esikartano erota pois, äläkä sitä mittaa, sillä se on annettu pakanakansoille; ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta.



- (Sak 13:8-14:3,16) Ja näin on käyvä koko maassa, sanoo Herra: kaksi osaa siitä hävitetään ja saa surmansa, mutta kolmas osa siitä jää jäljelle.

9. Ja sen kolmannen osan minä vien tuleen; minä sulatan heidät, niinkuin hopea sulatetaan, ja koettelen heitä, niinkuin kulta koetellaan. He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille. Minä sanon: "Se on minun kansani", ja se sanoo: "Herra, minun Jumalani."

1. Katso, Herran päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi.

2. Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista.

3. Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä.

16. Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa.



- (Jooel 3:1,2,9-16) 1. Sillä katso, niinä päivinä ja siihen aikaan, kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon,

2. minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani, Israelin, tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani

9. Julistakaa tämä pakanakansain seassa, alkakaa pyhä sota, innostakaa sankareita, lähestykööt, hyökätkööt kaikki soturit.

10. Takokaa vantaanne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi. Sanokoon heikko: "Minä olen sankari."

11. Käykää avuksi, tulkaa, kaikki kansakunnat joka taholta. He kokoontuvat sinne. Anna, Herra, sankariesi astua sinne alas.

12. Lähtekööt liikkeelle, hyökätkööt kansakunnat Joosafatin laaksoon; sillä siellä hän istuu tuomitsemassa kaikkia pakanakansoja, joka taholta tulleita.

13. Lähettäkää sirppi, sillä sato on kypsynyt. Tulkaa polkemaan, sillä kuurna on täynnä ja kuurna-altaat pursuvat ylitse; sillä heidän pahuutensa on suuri.

14. Meluavia joukkoja, meluavia joukkoja ratkaisulaaksossa! Sillä lähellä on Herran päivä ratkaisulaaksossa.

15. Aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa.

16. Herra ärjyy Siionista ja antaa äänensä kuulua Jerusalemista, ja taivaat ja maa järkkyvät; mutta Herra on kansansa suoja, Israelin lasten turva.



ISLAM JA ISRAEL



Yksi asia, mikä on Israel-vastaisuuden taustalla, on myös islam, jonka harjoittajat tuntevat usein syvää epäluuloa ja vihaa tätä maata kohtaan. Sillä kun muslimit eivät usko Raamattuun, vaan islamin voittoon, ovat he lähes kaikki yksimielisesti kielteisiä Israelille. Heistä on mahdotonta siunata tätä maata ja sen kaikkia kansalaisia (vrt. 4 Moos 6:22-27, 1 Moos 12:3) - näiden puutteista ja vioista huolimatta.

Samoin on mielenkiintoista huomata, että jopa Koraanista, muslimien pyhästä kirjasta, voimme löytää viittauksia siihen, miten pyhä maa kuuluu Israelille ja he ovat valittuja. Siten monet näistä ihmisistä toimivat omaa pyhää kirjaansa vastaan:



Mooses sanoi kansalleen: "Kansani, muistakaa Jumalan teille osoittamaa armoa, kun Hän asetti keskuuteenne profeettoja, teki teistä kuninkaita ja antoi teille sellaista, mitä Hän ei ole antanut kenellekään muulle. Kansani, käykää pyhään maahan, jonka Jumala on säätänyt teille, älkääkä kääntykö pois, ettette joutuisi perikatoon." (5:20,21)



Me johdatimme israelilaiset meren yli, ja Farao joukkoineen seurasi heitä vääryytensä ja vihamielisyytensä takia, kunnes jäi aaltojen alle. Silloin hän sanoi: "Minä uskon, ettei ole muuta jumalaa kuin se, johon israelilaiset uskovat, ja minäkin alistun Hänelle."... Me asutimme israelilaiset siunattuun maahan ja ruokimme heitä kaikella hyvällä, mutta he alkoivat kiistellä saatuaan tietää. Jumala ratkaisee heidän kiistansa ylösnousemuksen päivänä. (10:90,93)



Sen jälkeen me sanoimme israelilaisille: "Asettukaa asumaan tähän maahan, ja kun viimeinen hetki tulee, me tuomme teidät kaikki yhdessä eteemme." (17:104)



Näin tapahtui, sillä me tahdoimme antaa israelilaisten periä maan. (26:59)



Israelilaiset, muistakaa armoani, jota osoitin teille valitessani teidät muiden kansojen joukosta. (2:47)



Me annoimme israelilaisille Kirjan, viisauden ja profetian, ruokimme heitä kaikella hyvällä, valitsimme heidät kaikkien ihmisten joukosta (45:16)



Sensijaan monia muslimeja kasvatetaan jo pienestä pitäen vihaamaan Israelia. Ehkä kaikkein parhaiten se ilmenee siinä, että lapsia ja nuoria johdetaan harhaan mm. itsemurhaiskuja ihannoimalla. Heille on iskostettu jo pienestä pitäen, että kuoleminen pyhässä sodassa, "Jihadissa" Allahin puolesta, jolloin he räjäyttävät itsensä lisäksi pari muuta ihmistä, on jotain sankarillista ja ihailtavaa, mikä varmasti on sielunvihollisen valhe (Joh 8:44). Siihen heitä kuitenkin yllytetään lupauksella paremmasta taivaspaikasta, jossa jokaista marttyyria odottaa 72 tummasilmäistä ja ihanaa neitsyttä sekä muut paratiisin ilot. Ehtona kuitenkin on se, että heidän kuollessaan pitää viedä myös muita mukanaan, koska muussa tapauksessa he menettävät nämä neitsyet, niinkuin islamissa yleisesti opetetaan.

Mitkä sitten ovat mahdollisuudet rauhalle tälläisessä tilanteessa, niin on ymmärrettävää, ettei sille löydy paljoakaan toiveita. Sillä niin kauan kuin islam hallitsee arabien ja alueella asuvien ihmisten ajattelua, on se täysin mahdotonta, koska he eivät voi hyväksyä Israelia valtiona ja sen olemassaoloa - eli he eivät tule milloinkaan luopumaan siitä ajatuksesta, että tämän alueen tulee olla islamin hallinnassa. Ilmeisesti vasta kun he kohtaavat Jumalan rakkauden Jeesuksessa Kristuksessa ja muuttuvat sisäisesti, voi tämä vääristynyt asenne poistua heidän yltään. Esim. seuraava lainaus tuo vielä hyvin esille tämän muslimien tavallisen asenteen:



Ehkä nyt on aika kuunnella, mitä Lähi-idän näyttämön avainosien esittäjät itse sanovat, ja ottaa heidän sanansa todesta. Näin Hashemi Rafsanjani, jota on joskus kutsuttu Iranin "maltilliseksi" johtajaksi, tiivisti kriisin syyt; "Kaikki alueemme ongelmat johtuvat yhdestä ainoasta syystä; siitä, että vääräuskoiset juutalaiset ja imperialistiset länsimaalaiset ovat tunkeutuneet Dar al Islamiin. Jokainen poliittinen kiista, jokainen rajavälikohtaus ja jokainen sisäinen konflikti syntyy Umman kykenemättömyydestä ryhtyä uskollisesti menestyksekkääseen jihadiin. Ismaelin ja Iisakin välinen ikuinen taistelu ei voi päättyä, ennen kuin jompi kumpi on täydellisesti tuhoutunut." (53)



KEITÄ OSALLISTUU GOOGIN SOTAAN?



Aiemmissa kappaleissa olemme puhuneet ympäröivien arabivaltioden negatiivisesta asenteesta Israelia kohtaan ja miten se lopulta johtaa sotaan ja selkkaukseen, jossa on osallisena useita kansakuntia, ja josta kuuden päivän sota ja vuoden 1973 Jom kippur-sota olivat vain esinäytöstä. Totesimme myös, että Jerusalemin ja Lähi-Idän oleminen tapahtumien keskuspaikkana sopii täysin yhteen nykytilanteen kanssa, koska tämä alue esiintyy jo toistuvasti lehtien otsikoissa. Esim. 70-80 vuotta sitten tälle ajatukselle saatettiin nauraa, koska Lähi-Itää pidettiin syrjäisenä ja merkityksettömänä kolkkana, josta tuskin koskaan voisi tulla toiminnan keskusta. Nyt se kuitenkin on täysin mahdollista.

Lisäksi, jos pyytäisimme joltakin asiantuntijalta arviota siitä, mitä hän pitäisi todennäköisimpänä monikansallisten joukkojen sotatoimien kohteena, hän todennäköisesti ehdottaisi Jerusalemia. Arvionsa hän varmasti perustaisi juuri nykyiseen poliittiseen tilanteeseen.

Toisaalta, kun puhumme tapahtumista viimeisinä päivinä, niin on yksi niistä myös ns. Googin sota, josta mm. Hesekiel kertoo, ja joka näyttää vielä olevan edessä. Sen suhteen on tosin oltu epävarmoja, onko se erillinen sota vai liittyykö se muihin sotatoimiin, joita käydään Israelin ja Jerusalemin ympärillä lopun aikana. Yleensä sitä on pidetty erillisenä sotana, mutta aivan yksimielisiä asiasta ei ole oltu.

Merkillepantavaa tässä hyökkäyksessä, jonka Hesekiel mainitsi jo vuosisatoja sitten, ovat kuitenkin mm. seuraavat kolme asiaa. Ne ovat hyökkäyksen ajankohta, sitä edeltänyt maanpakolaisuus ja että hyökkääjiä on lukuisia:



Hyökkäyksen ajankohdasta voidaan ensinnäkin todeta, että se tapahtuu päivien lopulla, vuosien lopulla sekä pitkien aikojen perästä. Nämä kaikki kohdat viittaavat siis siihen, että kyseinen sota tapahtuu jo melko lähellä Jeesuksen tulemusta ja ennen nykyisen maailmanajan loppua.



Maanpakolaisuuden jälkeen. Toinen huomioitava piirre Googin sodassa on, että se tapahtuu sen jälkeen, kun kansa on koottu monien kansain seasta ja maa on ollut kauan aikaa rauniona. Tämäkin viittaa nykyiseen aikaan, jolloin vanhat rauniot on jälleen - vuosisatojen jälkeen - saatu asutetuksi ja kansa on koottu monien pakanakansain seasta. Esim. Baabelin vankeuteen nämä sanankohdat eivät siis sovi, koska se ei kestänyt kovin kauaa ja koska kansa oli silloin maanpakolaisuudessa vain yhdellä alueella.



Lukuisia hyökkääjiä. Hesekiel mainitsee myös useita sellaisia kansakuntia ja nimiä - Goog, Maagog, Roos, Mesek, Tuubal... - jotka osallistuvat hyökkäykseen, mutta jotka nykyihmiselle saattavat olla outoja. Kuitenkin Hesekielin aikaan nämä nimet olivat vielä käytössä ja niistä useimmat esiintyvät ns. kansojen luettelossa, joka on Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa (1 Moos 10:1-6: Tämä on kertomus Nooan poikien, Seemin, Haamin ja Jaafetin, suvusta. Heille syntyi poikia vedenpaisumuksen jälkeen. Jaafetin pojat olivat Goomer, Maagog, Maadai, Jaavan, Tuubal, Mesek ja Tiiras. Ja Goomerin pojat olivat Askenas, Riifat ja Toogarma. Ja Jaavanin pojat olivat Elisa, Tarsis, kittiläiset ja doodanilaiset; heistä haarautuivat pakanoiden saarten asukkaat maittensa, eri kieltensä, heimojensa ja kansakuntiensa mukaan. Ja Haamin pojat olivat Kuus, Misraim, Puut ja Kanaan.) Katsomme näitä nimiä, ja mitä niiden taakse sisältyy, vähän myöhemmin.



- (Hes 38:1-17) Minulle tuli tämä Herran sana:

2. "Ihmislapsi, käännä kasvosi kohti Googia Maagogin maassa, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinasta, ja ennusta häntä vastaan

3. ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, Goog, sinä Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas.

4. Minä kuljetan sinua, panen koukut sinun leukoihisi ja nostatan sotaan sinut ja kaiken sinun sotaväkesi: hevoset ja ratsumiehet, kaikki pulskasti puettuja, suuren joukon suurine ja pienine kilpineen, miekankantajia kaikki.

5. Persia, Etiopia ja Puut ovat heidän kanssansa, kilvet ja kypärit on heillä kaikilla.

6. Goomer ja kaikki sen sotalaumat, Toogarman heimo pohjan periltä ja kaikki sen sotalaumat - lukuisat kansat ovat sinun kanssasi.

7. Ole valmis, varustaudu, sinä ja kaikki joukkosi, jotka ovat kokoontuneet sinun luoksesi, ja ole sinä varalla heitä varten.

8. Pitkien aikojen perästä sinä saat määräyksen, vuotten lopulla sinun on karattava maahan, joka on tointunut miekan jäljiltä, koottu monien kansain seasta, - mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa olivat olleet rauniomaana; se on tuotu pois kansojen seasta, ja he asuvat turvallisina kaikki tyynni.

9. Sinä hyökkäät kuin rajuilma, tulet kuin pilvi, peittääksesi maan, sinä ja kaikki sotalaumasi ja lukuisat kansat, jotka ovat sinun kanssasi.

10. Näin sanoo Herra, Herra: Mutta sinä päivänä tulee mieleesi jotakin, ja sinä mietit pahan juonen

11. ja sanot: Minä hyökkään suojattomaan maahan, karkaan rauhallisten ihmisten kimppuun, jotka asuvat turvallisina - asuvat muuria vailla kaikki tyynni, ja joilla ei ole salpoja, ei ovia.

12. Sinä aiot saalista saada, ryöstettävää ryöstää, ojentaa kätesi raunioita kohti, jotka on saatu asutuiksi, ja kansaa kohti, joka on koottu pakanakansain seasta, joka on hankkinut karjaa ja omaisuutta ja asuu maan navassa.

13. Saba ja Dedan ja Tarsiin kauppiaat ja kaikki heidän nuoret jalopeuransa kyselevät sinulta: 'Oletko sinä menossa saalista saamaan, ryöstettävää ryöstämään? Oletko koonnut joukkosi kantamaan hopeata ja kultaa, ottamaan karjaa ja omaisuutta, suurta saalista saamaan?'

14. Sentähden ennusta, ihmislapsi, ja sano Googille: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä sinä kyllä huomaat, että minun kansani Israel asuu turvallisena,

15. ja lähdet asuinpaikastasi pohjan periltä, sinä ja sinun kanssasi lukuisat kansat, jotka kaikki ratsastavat hevosilla: suuri joukko, lukuisa sotaväki.

16. Sinä hyökkäät minun kansani Israelin kimppuun kuin pilvi, peittääksesi maan. Päivien lopulla on tämä tapahtuva. Ja minä annan sinun karata maahani, että pakanakansat tulisivat tuntemaan minut, kun minä osoitan pyhyyteni sinussa, Goog, heidän silmäinsä edessä.

17. Näin sanoo Herra, Herra: Etkö se ole sinä, josta minä muinaisina päivinä puhuin palvelijaini, Israelin profeettain, kautta, jotka niinä päivinä ennustivat, vuodesta vuoteen, että minä annan sinun karata heidän kimppuunsa?



Goog Maagogin maasta. Kun otamme esiin Hesekielin kirjassa esiintyvät hyökkääjien nimet, niin mainitaan niistä ensimmäisenä arvoituksellinen Goog - nimi, joka esiintyy Hesekielin kirjan luvuissa 38 ja 39 peräti 11 kertaa eli enemmän kuin minkään muun hyökkääjän nimi.

Mitä sitten tulee tämän erikoisen sanan taustaan, niin on se yleensä yhdistetty kansanjohtajan vertauskuvalliseen nimeen; eli kyseessä täytyisi olla sotilasjohtaja tai henkilö, joka näyttelee tärkeää osaa Israeliin tehtävässä hyökkäyksessä lopun aikana. Sama sana voi tosin tarkoittaa myös suurta, ylintä ja korkeinta tai korkeaa vuorta, mutta tässä se viittaa nimenomaan henkilöön, ei paikkaan, koska Googin sanotaan olevan Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas, tulevan Maagogin maasta ja koska hänestä käytetään myös "sinä"-muotoa:



- (Hes 39:1-7) "Ja sinä, ihmislapsi, ennusta Googia vastaan ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tulen sinun tykösi, Goog, sinä Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas.

2. Minä kuljetan sinua, talutan sinua, nostatan sinut pohjan periltä ja annan sinun hyökätä Israelin vuorille.

3. Mutta minä lyön pois jousesi sinun vasemmasta kädestäsi ja pudotan nuolesi sinun oikeasta kädestäsi.

4. Israelin vuorille sinä olet kaatuva, samoin kaikki sinun sotalaumasi ja kansat, jotka sinun kanssasi ovat: minä annan sinut petolinnuille, kaikille siivekkäille ja metsän eläimille ruuaksi.

5. Kentälle sinä kaadut. Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra.

6. Ja minä lähetän tulen Maagogiin ja rantamaalla turvassa asuvien keskeen. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

7. Ja pyhän nimeni minä teen tunnetuksi kansani Israelin keskuudessa enkä enää salli häväistävän pyhää nimeäni. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, Israelin Pyhä.



Kun sitten tutkimme sanan Maagog alkuperää, niin on siitä riittävästi tietoa. Sillä tämä nimi, joka esiintyy jo Ensimmäisen Mooseksen kirjan kansojen luettelossa (1 Moos 10:1-6), on yleensä yhdistetty skyyttalaisiin, eli kansaan, josta Paavalikin puhui (Kol 3:11: Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.). Niinpä mm. historioitsija Josefus on todennut, että...



"Maagog oli hänen mukaansa nimettyjen maagogilaisten kantaisä. Kreikkalaiset kuitenkin kutsuivat tätä kansaa skyyttalaisiksi."



Samoin roomalainen kirjailija Plinius on viitannut Maagogin ja skyyttalaisten yhteyteen sanomalla, että:



"skyyttalaisten haltuunsa ottamaa Hierapolista kutsuttiin jälkeenpäin Maagogiksi."



Jos sitten pohdimme sitä, missä skyyttalaiset asuivat ja missä heidän valtakuntansa sijaitsi, niin ovat he aina olleet Israelista katsottuna pohjoisessa päin, eli tarkemmin sanottuna Mustanmeren pohjoispuolella ja Kaukasus-vuorten takana. Kuitenkin skyyttalaiset, joita kreikkalaiset pitivät maailman pohjoisimpana kansana - siihen voi viitata myös Raamatun sanonta "pohjan periltä" - olivat levittäytyneet laajemmaltikin eli Mustanmeren pohjoispuolelta ja Ukrainasta aina Kiinan rajoille asti. Siihen kuuluivat mm. Kaspianmeren ja Araljärven seutu sekä Balhashjärven eteläpuoli. Nykyään tällä alueella ovat osa Venäjää, sekä entisiä eteläisiä neuvostotasavaltoja kuten Kazahstan, Uzbekistan, Kirgisia, Turkmenistan, Tadzhikistan, Ukraina, Armenia, Azerbaidzan ja Georgia. Hesekielin profetian voi katsoa koskevan näiden alueiden kansoja.



Ahtaassa merkityksessä skyyttalaiset olivat heimoja, jotka elivät alueella, jonka Herodotos määritteli Skyytiaksi (ts. Mustanmeren pohjoispuolisella alueella) ja puhuivat skyyttien kieltä... Laajassa merkityksessä sana skyyttalainen voi tarkoittaa joitakin monista muista heimoista Venäjän laajoilla aroilla, jotka ulottuivat Ukrainasta lännessä Siperian seudulle idässä. (54)



Venäjä. Kun otetaan esille se vaihtoehto, että Venäjä on mukana Googin sodan joukoissa, niin ei sitä voi pitää täysin mahdottomana. Sillä vaikka Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto tuki aikanaan Israelin itsenäistymistä, niin oli sama maa kuitenkin myöhemmässä vaiheessa usein arabimaiden puolella näiden hyökätessä Israeliin. Se kävi ilmi mm. vuosien 1967 ja 1973 sodissa, kun silloinen Neuvostoliitto voimakkaasti avusti Israelia ympäröiviä arabivaltioita ja varusti niitä aseillaan. Se ei itse kylläkään osallistunut sotatoimiin, mutta oli siis taustavaikuttajana näissä selkkauksissa.

Jos sitten ajattelemme tilannetta nyky-Venäjällä, niin näyttäisi siltä, että nationalismi ja muukalaisvastaisuus on siellä kasvussa. Sillä kun demokratiakehitys, joka alkoi maassa n. 15 vuotta sitten, ei ole tuonut hyvinvointia ja työtä kaikille, niin on se mahdollistanut näiden asioiden esiintulon ja myös lisääntymisen, eli ne ovat saaneet lisääntyvää kannatusta.

Kansallismielisyyden nousun taustalla on lisäksi se, että monet venäläiset varmasti kaipaavat entisen neuvostovallan suuruuden aikoja (vaikka Venäjä on edelleen maailman suurin valtio ja sen joukkotuhoaseiden arsenaalikin on suurin) ja statusta. Monet voivat kokea itsensä myös ulkopuolisiksi ja ei-toivotuiksi Euroopan kehityksessä, koska esim. entiset itäblokin maat ovat toinen toisensa jälkeen ajautuneet vähitellen lännen leiriin. Tämä nykyinen kehitys ja itsensä ulkopuoliseksi tunteminen voikin hyvin johtaa siihen, että se nostattaa heidän vihansa ja negatiiviset tunteensa sekä on kasvualusta uudelle kansallismielisyydelle.

Merkillepantavaa myös on, että nykyinen tilanne muistuttaa hyvin paljon maailmansotien välistä aikaa Saksassa. Sillä kun Saksa oli kokenut nöyryytyksen ensimmäisen maailmansodan takia ja monet saksalaisista kokivat itsensä yhtä lailla ulkopuolisiksi Euroopan kehityksessä, niin johti se tunnettuihin seurauksiin. Kaiken kruunasi vielä jättimainen inflaatio, joka teki natsismin ja nationalismin nousun mahdolliseksi. Nykyisessä tilanteessa, joka nyt Venäjällä vallitsee ja joka muistuttaa entisen Saksan kehitystä, onkin sentähden mahdollista, että tilanne purkautuu ulospäin samalla tavalla kuin Saksankin kohdalla aikanaan. Jos olosuhteet taloudellisesti menevät huonoon suuntaan, saattaa tämä olla hyvin mahdollista:



Muukalaisvihan aalto koettelee Venäjää



... "Muukalaisviha ja nationalismi ovat kasvaneet Venäjällä parissa vuodessa kolossaalisiin mittoihin suurissa kaupungeissa. Fasismi ja rasistiset rikokset ovat ilmiön jäävuoren huippu", Venäjän tiedeakatemian vanhempi tutkija, professori Vladimir Iljushenko huomauttaa.

Muukalaisvastaisen ilmiön hyvänä todisteena hän pitää Venäjän joulukuussa valittua duumaa, josta venäläiset äänestäjät pudottivat kaikki liberaalit puolueet. Tilalle nousivat kansallissosialistinen Synnyinmaa, ja äärinationalistinen Liberaalidemokraattinen puolue kolminkertaisti kannatuksensa. Nämä nationalistiset populistipuolueet saivat yhteensä viidenneksen äänistä.

"Meille on syntynyt yhteiskuntaan suuri nationalistinen reservi, joka pysyy kurissa vain talouskasvun ansiosta. Se on valmis syyttämään muita, jos meillä alkaa mennä huonosti. Tässä tilanteessa öljyn hinnan romahduksen poliittiset seuraukset voisivat olla tuhoisia Venäjän kannalta", professori uskoo.

... Maaliskuun lopussa puolestaan julkaistiin Pietarin yliopiston tekemä kansallinen tutkimus 16-26-vuotiaiden venäläisten ulkomaalaisvastaisuudesta. Sen mukaan neljä kymmenestä nuoresta venäläisestä kannattaa äärinationalistisia ryhmiä ja joka kymmenes 16-19-vuotias on valmis pahoinpitelemään ulkomaalaisia maksusta.

"Venäläisistä kaksi kolmannesta ajattelee, että Venäjä kuuluu venäläisille. Samalla nationalismia vastustaa enää viidennes. Venäjän mielipideilmasto alkaa muistuttaa Saksaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen", Iljushenko varoittaa.

Hänen mukaansa luvuissa on tapahtunut viidessä vuodessa noin 10 prosenttiyksikön muutos huonompaan suuntaan... (Helsingin sanomat 9.5.2004)



Entiset eteläiset neuvostotasavallat. Toinen alue, missä muinaisia skyyttalaisia asui, ovat entiset eteläiset neuvostotasavallat, jotka ovat muslimivaltioita - Turkmenistan, Tadzhikistan, Uzbekistan, Kazakstan, Kirgisia ja Azerbaidzhan - lukuunottamatta Armeniaa, Ukrainaa ja Georgiaa. Ne kaikki sijaitsevat entisten skyyttalaisten eli muinaisen Maagogin alueella ja niistä monilla on myös entisen Neuvostoliiton peruna laaja varasto ydinasekärkiä ja muita tehokkaita aseita.

Jos sitten ajattelemme näiden valtioiden osuutta ns. Googin hyökkäyksessä, niin voi yksi tärkeä tekijä olla Islam. Sillä kun muita hyökkäykseen osallistuvia maita ovat mm. islamin alaisuudessa olevat Iran, Turkki, Libya ja Sudan (katsomme tätä asiaa myöhemmin), niin voi se olla yhdistävä tekijä edelläoleviin muslimienemmistöisiin maihin. Merkittävää on, että kaksi näistä muista valtioista, eli Iran ja Turkki, on jo kumpikin pyrkinyt lujittamaan taloudellisia, uskonnollisia ja sotilaallisia yhteyksiä näihin maihin; sen lisäksi että niillä jo ennestään, islamin lisäksi, on yhteistä kielellistä ja etnistä taustaa. Tästä lisääntyvästä yhteistyöstä ovat osoituksena tietysti taloudelliset liitot (v. 1992 Turkmenistan, Tadzhikistan, Uzbekistan ja Kirgisia liittyivät yhteen Iranin, Turkin ja Pakistanin kanssa muodostaakseen islamilaiset yhteismarkkinat), mutta myös se, että entisistä neuvostovalloista on myyty jopa ydinaseita Iraniin; eli näin tapahtui mm. 1990-luvun alkupuolella, kun Iran sai ostaa näitä aseita Kazakstanista.



Se mitä tiedetään Iranin tavanomaisesta aseistuksesta on melkein yhtä huolestuttavaa. Teheran käyttää Gatesin mukaan vuosittain ainakin 2 miljardia dollaria aseisiin. Se on modernisoimassa laivastoaan, ilmavoimiaan ja maa-armeijaansa. Se on hankkinut venäläisiä sukellusveneitä ja lähettänyt sukellusvenemiehistöä koulutettavaksi venäläisiin laivastotukikohtiin. Iran toivoo pystyvänsä hankkimaan nykyaikaisia aseita tingittyyn pohjahintaan, ja sen vuoksi se on luonut läheiset suhteet entisen Neuvostoliiton muslimitasavaltoihin. (Jerusalem Post, 30.5.1992: "Russia-Iran")



Roos. Kun otamme esiin sanan "Roos", joka mainitaan Hesekielin kirjan luettelossa, niin on sen käytössä esiintynyt kahdenlaista käytäntöä. Sillä usein se on käännetty yksinkertaisesti ruhtinaaksi ja hallitsijaksi - Mesekin ja Tuubalin ylin hallitsija - koska se hepreankielellä tarkoittaa "päätä", "huippua", "päällikköä", "hallitsijaa" ja "ruhtinasta". Monet Raamatun käännökset suosivat tätä ratkaisua.

Kuitenkin on perusteltua käyttää sanaa "Roos" myös erisnimenä, jota käännösratkaisua myös useat Raamatun käännökset suosivat. Siksi on hyvä huomata, että Septuaginta, Raamatun kreikankielinen käännös, suosii tätä ratkaisua, eli siinä on käännetty hepreankielinen sana "Rosh" erisnimeksi "Ros". Merkittävää Septuagintan muodossa on se, että se on valmistunut vain reilut 300 vuotta Hesekielin kirjan kirjoittamisen jälkeen, siis melko lähellä Hesekielin aikaa. Siksi on hyvin perusteltua pitää "Roos"-sanaa myös erisnimenä.

Joka tapauksessa, kun on kyseessä sana "Roos", on se yleensä yhdistetty sarmaatteihin, joista heistäkin on tietoa. Nämä olivat kansa, joka asui suunnilleen samoilla alueilla kuin skyyttalaisetkin eli Kaspianmeren ja Mustanmeren lähistöllä sekä Etelä-Venäjän aroilla. Sieltä he tietysti muuttoliikkeen myötä ovat voineet levitä laajemmillekin alueille:



"Tästä näemme, että muinainen Maagog olivat skyyttalaiset, jotka tulivat Keski-Aasiasta ja levittäytyivät Etelä-Venäjälle noin vuonna 700 e.Kr. Näemme myös, että muinainen Roos olivat sarmaatit, jotka asuttivat Kaspianmerta ympäröivän alueen 10. vuosisadalla e.Kr. He työntyivät Etelä-Venäjälle ja löivät skyyttalaiset noin vuonna 200 e.Kr." (55)



Mesek, Tuubal, Goomer ja Toogarma. Kun on kyseessä nykyinen Turkin alue, liittyy siihen joitakin Hesekielin kirjassa mainittuja nimiä, sillä...

Ensinnäkin, mitä tulee Mesekiin ja Tuubaliin, esiintyvät ne yleensä yhdessä Raamatussa ja ovat Jaafetin poikia kuten Goomer ja Maagogkin (1 Moos 10:1,2). Esim. historioitsijat Herodotos sekä Josefus ovat kumpikin kirjoittaneet näiden kansojen muinaishistoriasta. Herodotos kirjoitti jo viidennellä vuosisadalla ennen Kristusta, että hänen aikanaan nämä heimot olivat Pontoksen maakunnassa Pohjois-Turkissa (Histories, III, 94; VI, 78). Vastaavasti Josefuskin on sijoittanut nämä kansat samalle alueelle Turkkiin. Hän vain kertoo, että vanhat Mesekin ja Tuubalin nimet olivat muuttuneet hänen aikaansa mennessä Meseniksi ja Teobelianiksi (Antiquities, I, 124,125).

Kun sitten tutkitaan Goomeria, niin tiedetään, että goomerilaisia asui itäisessä Vähässä-Aasiassa Armenian lähellä eli nykyisen Turkin itäosissa. Siitä heidän tiedetään edelleen kulkeutuneen nykyisen Keski- ja Pohjois-Turkin alueelle, vaikka osan onkin arveltu kulkeutuneen myös nykyisen Itä-Euroopan alueelle. Historioitsija Josefus on yhdistänyt Goomerin myös Galatian kansaan, jotka asuivat Turkin keskiosissa. Hän sanoo, että kansa, jota kreikkalaiset kutsuivat galatalaisiksi, olivat goomerilaisia (Antiquities, 1. osa, VI, I).

Toogarmasta tiedetään taas melko varmasti, että sekin oli nykyisen Turkin alueella. Useimmiten se on yhdistetty Itä-Kappadokiaan eli nykyisen Turkin koillisosaan. Toisaalta historioitsija Josefus on esittänyt tästä poikkeavan näkemyksen. Hän piti Toogarmaa fryygialaisina, jotka asuivat enemmänkin nykyisen Turkin länsiosissa.

Mitä sitten tulee Turkkiin ja sen osuuteen Hesekielin profetiassa, ei se tällä hetkellä näyttäisi todennäköiseltä, koska maalla on ollut jopa sotilaallista ja taloudellista yhteistyötä Israelin kanssa ja koska sen johto on ollut melko maltillinen asenteissaan. Tilanteen takaajana on ollut myös armeija, joka on valvonut ääri-islamilaisuuden nousua ja tilanteen säilymistä entisellään; eli sen sotilaat ovat pitäneet maallisen perinteen säilyttämistä yhtenä tärkeimpänä velvollisuutenaan.

Niinpä jos Turkki on mukana Googin joukoissa, niin täytyisi ainakin vallan vaihtua tässä maassa sitä ennen. Se voi hyvin tarkoittaa mm. ääri-islamilaisuuden esiinnousua - aivan kuten Irankin muuttui sisäisesti, kun shaahi syöstiin vallasta ja tilalle tuli radikaali islamilainen hallitus - koska sillä tässäkin maassa on jonkun verran kannatusta. Nykytilanteessa se tosin näyttää mahdottomalta, mutta jos talous menee huonoon kuntoon, voi se muuttaa tilanteita nopeastikin.



Persia. Kun jatkamme Hesekielin kirjan luvuissa 38 ja 39 esiintyviä nimiä, niin mainitaan niistä yhtenä Persia, joka vastaa varmastikin nykyajan Irania, koska maan nimi ennen oli Persia, ja koska siellä yhä edelleen puhutaan farsia eli persiaa. Se on siis mukana yhtenä niistä hyökkääjistä, jotka ovat mukana Googin joukoissa.

Mitä sitten tulee Iranin liittymiseen Israelia vastaan käytävään hyökkäykseen, ei sitä varmastikaan voi pitää yllätyksenä. Sillä maan yksi virallinen tavoite aina islamilaisesta vallankumouksesta lähtien v. 1979 on ollut Israelin tuhoaminen ja Jerusalemin valloittaminen; tavoite, josta se ei ole vieläkään luopunut. Sama maa on tunnettu myös Hizbollahin sekä Hamasin kaltaisten järjestöjen tukemisesta ja että maa itse on pyrkinyt muslimimaailman hengelliseksi johtajaksi.

Vakavaksi Iranin toiminnan ja päämäärät tekee erityisesti se, että se on v. 1988 päättyneen Irakin sodan jälkeen jatkuvasti vahvistanut aseistustaan. Niitä se on saanut ja ostanut varsinkin Venäjältä ja Kiinalta, ja mukana on ollut niin sukellusveneitä, tankkeja kuin hävittäjiäkin. Näiden ostosten takia ja myös mahdollisen ydinaseen kehittelyn takia - siihen se on ilmeisesti saanut apua venäläisiltä asiantuntijoilta - Iran onkin nykyään sotilaallisesti alueen voimakkain muslimivaltio.



Mielenosoittajat vaativat Iranissa tuhoa Israelille



Kymmenettuhannet mielenosoittajat julistivat Iranin pääkaupungissa Teheranissa perjantaina tukeaan palestiinalaisille. Marssijat huusivat iskulauseita "kuolema Israelille" ja "kuolema Yhdysvalloille".

Mielenosoituksessa kannatettiin Iranin presidenttiä Mahmud Ahmadinejadia, joka vaati muutama päivä sitten julkisesti Israelin "pyyhkimistä kartalta".

Mielenosoituksia järjestettiin myös muualla Iranissa. Jyrkät muslimit järjestivät marssit niin sanottuna Jerusalemin päivänä, jota vietetään Iranissa muslimien paastokuukauden ramadanin viimeisenä perjantaina.

Israelilla ei Iranin mielestä ole olemassaolon oikeutta. Teheranin hallitus kiistää kuitenkin Yhdysvaltain syytökset, että Iran tukee Arabien ja Israelin rauhaa vastustavia aseellisia muslimiryhmiä. Iran sanoo antavansa ryhmille vain moraalista tukea.

Teheranissa marssineet mielenosoittajat polkivat jalkoihinsa Israelin lippuja ja polttivat sekä Israelin että Yhdysvaltain lippuja. Marsseihin osallistuivat useimmat Iranin johtajat, myös presidentti Ahmadinejad.

Iranin johdon lausunnot tuomittiin heti jyrkästi Euroopan unionissa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Israel vaati, että Iran pitäisi erottaa Yhdistyneistä kansakunnista.

"Ahmadinejad puhuu kaikkien iranilaisten puolesta. Olemme kaikki valmiit kuolemaan Palestiinan puolesta, sanoi 25-vuotias Mohammad Mirzayi, joka kuuluu Basiji-järjestöön. Se pitää voimassa yhteiskunnallisia säännöksiä kuten naisten pukeutumismääräyksiä.

Tuki palestiinalaisille on Iranin ulkopolitiikan perustuksia.
(Helsingin sanomat, 29.10. 2005)



Etiopia. Kun jatketaan Hesekielin kirjassa esiintyvää luetteloa, niin mainitaan niistä seuraavana Etiopia, joka oikeastaan on sananmukaisesti käännettynä Kuus. Kyseessä ei siis ole nykyistä Etiopiaa vastaava alue - vaikka osia siitäkin saattoi kuulua muinaiseen Kuusiin - vaan se viittaa valtioon, joka oli aivan Egyptin eteläpuolella (Hes 29:10: Sentähden, katso, minä käyn sinun ja sinun virtojesi kimppuun ja teen Egyptin maan raunioiksi, kuivaksi ja autioksi Migdolista Seveneen ja hamaan Etiopian rajaan saakka.) ja jonka eteläosa ulottui aina nykyajan Khartumiin, eli Sudanin pääkaupunkiin, saakka tai vieläkin etelämmäs. Nykyään tällä alueella onkin Sudan, Afrikan suurin valtio; eli johtopäätös on se, että senkin on oltava yksi tekijä Googin joukoissa.

Mitä sitten tulee Sudaniin, ei senkään osallistuminen tähän sotaan ole yllätys. Sillä kun maalla on nykyään ääri-islamilainen hallitus ja kun maa on ollut voimakas Israelin vastustaja, on realistista odottaa sen olevan mukana Googin joukoissa. Merkittäviä ovat myös maan hyvät suhteet Iraniin, joka on toimittanut Sudanille aseita, öljyä, sotilasasiantuntijoita ja muutakin apua; nämä kaksi hyökkäykseen osallistuvaa valtiota ovat siis jo tällä hetkellä yhteistyössä keskenään. Katsomme tätä asiaa seuraavan lehtiartikkelin valossa:



Sudan lietsoo ääri-islamilaisuuden liekkiä



... Sudanin valtionpäämiehenä toimii kenraali Omar Hassan al-Bashir, joka kaappasi vallan Sadig al-Mahdin johtamalta hallitukselta vuonna 1989.

Sheikki Hassan Turabia pidetään kuitenkin todellisena de facto vallanhaltijana, vaikka hän ei olekaan hallituksen jäsen.

Lontoon ja Sorbonnen yliopistoissa oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut tohtori Turabi on Sudanin ainoan sallitun puolueen kansallisen islamilaisen rintaman NIF:n johtaja. Samalla hän on perustamansa arabialais-islamilaisen konferenssin pääsihteeri.

Turabi ajaa tiukkoja islamilaisia arvoja. Hän on luonut vuosikausien aikana yhteyksiä muslimiveljeskuntiin eri arabimaissa.

Nykyiset maalliset arabihallitukset ovat Turabin mukaan kukistumassa. Arabinationalismi on tiensä päässä ja tilalle nousemassa islamilainen henki, uskoo islamilaisen fundamentalismin johtaviin ajattelijoihin kuuluvaksi luettu Turabi.

Turabi on varma islamilaisuuden uuden muodon voittokulusta, koska Allah ja historia ovat hänen puolellaan.

Fundamentalismin eteneminen on Turabin mukaan väistämätöntä: se täyttää länsivaikutteisen sosialismin ja arabinationalismin jättämän henkisen tyhjiön.

Islam on Turabin mukaan ainoa, mikä inspiroi nuoria, saa heidät liikkeelle ja antaa näkemyksiä.

... Sudanin läheisin liittolainen on Iran, huolimatta siitä, että iranilaiset edustavat islamilaisuuden shialaista suuntausta ja sudanilaiset sunnilaisuutta. Sudanin kautta Iran on hakemassa itselleen jalansijaa Afrikassa.

... Lännessä Sudania pidetään yhtenä kansainvälisen terrorismin tyyssijana. Hankkimiensa todisteiden perusteella Yhdysvallat pani Sudanin vuonna 1993 mustalle listalle kansainvälisen terrorismin tukemisesta.

Sudanissa tiedetään olevan lukuisten ääri-islamilaisten järjestöjen koulutusleirejä. Libanonin Hizbollahilla, Algerian FIS:llä (islamilaisella pelastusrintamalla), palestiinalaisilla Jihadilla, Hamasilla ja Abu Nidal-ryhmittymillä samoin kuin Egyptin Gamaa al-Islamiylla on tukikohtia Sudanissa.

Sudan on torjunut syytteet terrorismista "kolonialistisen ja laajentumishaluisen lännen salaliittona, jolla islam yritetään pitää kurissa."

Israelia vastaan taistelevat eivät Sudanin tulkinnan mukaan ole mitään terroristeja, vaan vapaustaistelijoita. (Etelä Suomen Sanomat, 16.8.1995)



Puut. Viimeisenä Hesekielin listassa mainitaan Puut; nimi, joka yleensä on yhdistetty Libyaan, vaikka se voikin käsittää laajemman alueen Pohjois-Afrikkaa (Algeria, Tunisia, Marokko ja Mauritania). Perusteluna näiden nimien yhteydelle onkin pidetty sitä, että mm. historioitsija Josefus sekä Plinius ovat käyttäneet Puutin heimon ensimmäisestä asuinpaikasta nimeä Libya. Samoin merkittävä tieto on se, että Septuaginta, Vanhan testamentin kreikkalainen käännös, käyttää Puutista sanaa Libya vain joitakin vuosisatoja Hesekielin profetian jälkeen. Siksi näiden tietojen perusteella on syytä uskoa, että Puut todella tarkoittaa nykyajan Libyaa.

Mitä sitten tulee ajatukseen, että Libya olisi mukana tulevassa hyökkäyksessä Israelia vastaan, ei sitä voi pitää mahdottomana. Sillä kun maa on jo pitkään tunnettu Israelin vastustajana ja sen tavoitteena on ollut juutalaisvaltion hävittäminen, ei sen Googin joukoissa mukana oleminen voi olla yllätys.

Tunnettu on myös Libyan rooli vallankaappausten, levottomuuksien ja terrorismin tukijana. Siinä se on "onnistunut" jopa niin hyvin, että se on ollut jo pitkään kolmen joukossa, kun on kyseessä erilaisten terroristiryhmien ja -tekojen rahoittaminen, välillä se on pitänyt jopa kärkisijaa.

Huomioitavaa Libyan kohdalla on lisäksi se, että se on voimakkaasti islamilainen valtio aivan kuten useat muutkin Googin joukon maista ovat. Näyttää siltä, että se on yksi yhdistävä tekijä näille valtioille, vaikka ne Israelista katsottuna tulevatkin aivan eri ilmansuunnista.

ettei vain tarinoita.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000018169842

Tiellä vaeltava kirjoitti:

http://koti.phnet.fi/elohim/viimeiset_paivat6

Kun puhumme tapahtumista ennen Jeesuksen tuloa, niin on yksi oleellisimpia niistä Israelin ja varsinkin Jerusalemin ympärillä käytävä kiista, koska juuri tämä alue ja Lähi-Itä näyttelee ratkaisevaa osaa viimeisten päivien tapahtumissa. Sama maantieteellinen alue on myös ollut tiedotusvälineissä ja lehtien otsikoissa luultavasti enemmän esillä kuin mikään muu asia viimeisten vuosikymmenten aikana ja usein juuri negatiivisessa mielessä. Se johtuu varmasti siitä, että tämä maa on ollut jatkuvien ulkoisten ja sisäisten hyökkäysten kohteena - se on kokenut mm. kolme isoa sotaa ja lukuisia itsemurhaiskuja - joka on sitten ylläpitänyt tiedotusvälineiden mielenkiintoa.

Mutta ennenkuin lähdemme syvemmin tutkimaan nykyajan tapahtumia tällä alueella sekä myös kyseisen alueen tulevaisuutta profetian valossa, aiomme sitä ennen tehdä pikakatsauksen historiaan. Aiomme tutkia mm. sitä, mikä oli maan kohtalo ja ketkä sitä hallitsivat vuoden 70 jKr jälkeen, kun Jerusalem ja sen temppeli oli hävitetty. Samoin aiomme tutkia myös sitä, keitä ovat palestiinalaiset, mistä he ovat tulleet ja muita asiaan liittyviä puolia. Sillä ne ovat tärkeitä selvittää, jotta ymmärtäisimme nykyisten ongelmien taustan.



MAAN KOHTALO VUODEN 70 JÄLKEEN



Kun palaamme takaisin vuoteen 70 jKr., jolloin Jerusalemin ja sen temppelin hävitys tapahtui, niin oli maassa sen jälkeen peräkkäin useita vallanpitäjiä. Sillä kun Israelin ja Jerusalemin viinitarhasta otettiin aita pois (Jes 5:5: Mutta nyt minä ilmoitan teille, mitä teen viinitarhalleni: minä poistan siitä aidan, niin että se jää hävitettäväksi, särjen siitä muurin, niin että se jää tallattavaksi.) ja se joutui hävitettäväksi ja tallattavaksi, niin joutui maa siitä lähtien useiksi vuosisadoiksi eri vallanpitäjien haltuun. Näitä peräkkäisiä vallanpitäjiä oli ainakin kahdeksan:



- ....... - 395 jKr - roomalaiset

- 395 - 636 jKr - bysanttilaiset

- 636 - 1072 jKr - arabit

- 1072 - 1099 jKr - seljukit

- 1099 - 1291 jKr - ns. ristiretkeläiset

- 1291 - 1516 jKr - ammelukit

- 1516 - 1917 jKr - turkkilaiset ottomaanit

- 1917 - 1948 jKr - brittiläinen mandaattihallinto



Tämä lista siis osoittaa, että maa oli vuorotellen eri vallanpitäjien hallinnassa, jota vaihetta kesti useita vuosisatoja eli itseasiassa lähes 2000 vuotta. Muutos tapahtuikin vasta v. 1948, jolloin maa itsenäistyi ja joutui jälleen juutalaishallintaan. Maassa oli toki lähes koko ajan ollut juutalaisia (Eli mm. Jerusalemissa he olivat olleet selvänä enemmistönä ennen muslimeja ja kristittyjä jo vuosikymmenien ajan. Niinpä kun esim. v.1896 tässä kaupungissa oli 45 420 asukasta, oli heistä 61,9 % juutalaisia, 19,3 % kristittyjä ja muslimeja vain 18,8 %.), mutta nyt se siis tuli uudelleen heille virallisestikin.

Seurauksena siitä, että maa oli näiden vieraiden hallitsijoiden hallussa, oli kuitenkin se, että se alkoi vähitellen rappeutua ja autioitua. Sillä muslimit ja muut ryhmittymät, joiden hallussa maa oli, eivät koskaan todella hyvin asettuneet siihen tai saaneet sitä kukoistamaan. Siitä esimerkkinä on, että esim. vuosisataisen muslimihallinnon aikana, v. 636 jälkeen, rakennettiin maahan vain yksi ainoa kaupunki, eli Ramlen kaupunki, ja maa muutenkin rappeutui vähitellen.

Huippunsa tämä maan tilan huonontuminen saavuttikin 400 vuotta kestäneen turkkilaishallinnon aikana (1516 - 1917), kun jopa kasvavat puut pantiin silloin verolle, jonka takia ne sitten hävitettiinkin, koska haluttiin välttyä maksuilta. Seurauksena kaikesta oli kuitenkin se, että maa autioitui täydellisesti, koska eroosiota estävä kasvillisuus oli poissa. Toiset alueet soistuivat, toiset kuivuivat ja olosuhteet elämiselle muodostuivat lähes mahdottomiksi - asia, jonka seurauksena väki alueella alkoi heti vähetä. 1700 -1800 -luvuilta olevat kuvaukset kertovatkin, miten maa oli siihen aikaan autio, harvaanasuttu ja miten laittomuus rasitti sitä:



­1738 "... maasta puuttuivat ihmiset, jotka olisivat viljelleet sen hedelmällistä maaperää" (Th.Shaw: Travels and Observations Relating to Several Parts of Barbary and the Levant, Lontoo 1767).



1785 "maa oli raunioitunut ja autioitunut" (C.F. Volnay: Travels Through Syria and Egypt in the Years 1783, 1784 and 1785, Lontoo 1787).



1844 "Volnayn aikana maa ei vielä ollut saavuttanut autioitumisen ja väestönkadon viimeistä astetta" (A. Keith: The Land of Israel, Edinburgh 1844).



1865 "... sekä pohjoisessa että etelässä (Sharonin tasankoa) maanviljely on loppumassa ja kokonaiset kylät ovat nopesti häviämässä." (H.B. Tristram: The Land of Israel: A Journal of Travels in Palestine, Lontoo 1865) (46)



Toinen huomioitava piirre maanomistuksen kohdalla on se, että juutalaiset ostivat tätä soistunutta ja hiekkaista maata kalliiseen hintaan. Sillä kun maa oli pääosin parinkymmenen suurmaanomistajan sekä tietysti ottomaanisen Turkin hallinnon ja myöhemmin brittiläisen mandaattihallinnon hallussa (Eli kun brittien mandaattihallinto päättyi v. 1948 heidän luopuessaan siitä, siirtyi tämä alue automaattisesti uudelle valtiolle. Se ei ollut siis sitä ennen ollut arabien kuten ei juutalaistenkaan hallussa.), niin ostivat juutalaiset heiltä näitä laajoja alueita. Tätä maata ei siis varastettu, kuten on saatettu usein esittää, vaan se hankittiin laillisesti ja usein jopa satakertaiseen hintaan. Monia myös huvitti suuresti, että joku yleensä halusi ostaa sellaista maata, joka oli puutonta tai pelkkää suota. Kuitenkin monet jopa jonottivat myydäkseen maata, koska saivat siitä niin hyvän hinnan ja pääsivät rikastumaan:



"Nationalistit Israelin naapurivaltioissa, olivatpa he sitten hallituksen tai liike-elämän palveluksessa, palestiinalaisia, syyrialaisia tai libanonilaisia tai kaupungeissa asuvien heimokuntien jälkeläisiä, tietävät kaikki, että vuosisadan alussa brittiläisen mandaatin aikana heidän isänsä ja setänsä möivät soiset tasangot ja kiviset kukkulat sionisteille kullasta, joka usein merkitsi heidän poliittisen ja kaupallisen uransa alkua. Vaeltavat ja osittain paikoilleen asettuneet talonpojat, jotka asuttivat rajaseutuja, tietävät varsin hyvin, millaisia tämän päivän Israelin vihreät tasangot, metsitetyt kukkulat ja kukkivat kedot olivat aikaisemmin. Ne palestiinalaiset, jotka tänään ovat pakolaisina naapurimaissa ja jotka olivat aikuisia pakonsa aikoihin, tietävät tämän kaiken eikä minkäänlainen sionismin vastainen propaganda, arabien tai muslimien yhteinen propaganda, voi saada heitä unohtamaan, että heidän nykyiset nationalistiset riistäjänsä ovat heidän eilispäivän feodaalisten riistäjiensä kunnianarvoisia poikia ja että piikit heidän elämässään ovat alunperin arabien eivätkä juutalaisten aiheuttamia" (algerialainen poliitikko Abdel Razek Kader, The Jerusalem Post, 8.1.1969) (47)



KEITÄ OVAT PALESTIINALAISET?



Ympäröivistä arabimaista. Kun on kyseessä ns. palestiinalaisten tausta, niin saamme toisinaan kuulla selityksiä siitä, miten he ovat aina olleet yhtenäinen kansa, miten heillä on ollut oma maa ja miten Jerusalemkin on ollut heidän pääkaupunkinsa.

Se, mitä me voimme historiasta tietää, ei kuitenkaan anna tukea näille ajatuksille. Sillä jos katsomme vuoden 70 jKr. jälkeiseen aikaan, jolloin Jerusalem ja sen temppeli hävitettiin ja juutalaiset joutuivat hajaannukseen, niin ei tällä alueella ollut mitään erillistä Palestiinan valtiota; eli valtiota, jolla olisi ollut omat hallitsijat, oma armeija, oma raha, oma kieli, selkeät tunnistettavat rajat ja muita kansalliseen olemassaoloon liittyviä piirteitä. Nämä tärkeät ominaisuudet puuttuivat kokonaan.

Sensijaan paljon paremmin me voimme tietää sen, että nykyiset palestiinalaiset ovat ympäröivistä valtioista tulleita arabeja tai heidän jälkeläisiään; eli he ovat pääosin Ismaelin, Aabrahamin pojan, jälkeläisiä, joille kuuluu myös yhtäläinen siunaus kuten Iisakillekin - siunaus, joka varmaankin tulee täyttymään tulevassa tuhatvuotisessa valtakunnassa (Esim. Jes 19:24,25: Sinä päivänä on Israel oleva kolmantena Egyptin ja Assurin rinnalla, siunauksena keskellä maata, sillä Herra Sebaot siunaa sitä sanoen: "Siunattu olkoon Egypti, minun kansani, ja Assur, minun kätteni teko, ja Israel, minun perintöosani.").

Nämä ihmiset eivät siis edustaneet vain yhtä kansalaisuutta, vaan useita kansallisuuksia (Jordania, Syyria, Libanon, Egypti, Irak... ), koska he saapuivat ympäröivistä arabivaltioista tai sitten (ennen vuotta 1917) entisen Turkin ottomaanisen valtakunnan alueelta, jonka hallussa olivat vielä reilut sata vuotta sitten useimmat arabivaltiot. Heillä ei siis niihin aikoihin voinut olla mitään kansallista palestiinalaista identtiteettiä, eivätkä edes ympäröivät arabivaltiot puhuneet mistään sellaisesta niihin aikoihin, vaan se tapahtui vasta paljon myöhemmin.

Lisäksi se, mikä johti näitä ihmisiä muuttamaan ympäröiviltä alueilta nykyiselle Israelin alueelle, oli se, että siellä oli siihen aikaan paremmat olosuhteet. Sillä kun juutalaisten muuton seurauksena elintaso ja palkat olivat vähän korkeammat, niin houkutteli tämä heitä muuttamaan ympäröiviltä alueilta. Muutto tapahtui varsinkin niille alueille, joissa elintaso oli eniten kohonnut:



Kun maa alkoi reagoida juutalaisten uurastukseen, heistä tuli oman menestyksensä uhreja. Muslimit, jotka eivät vuosisatoihin olleet välittäneet, mitä maalle tapahtui, kuulivat juutalaisten menestyksestä. Heitä alkoi virrata maahan ympäröivistä muslimivaltioista tarkoituksenaan tehdä työtä juutalaisille. Takaisin muuttaessaan he eivät halunneet asettua uusille alueille vaan sinne, missä juutalaisetkin olivat. (48)



Se, mihin nyt kannattaa kiinnittää huomiota, onkin se, että palestiinalainen identtiteetti ja kansa ovat verrattain uusi asia; eli sitä alettiin tuoda esille vasta vuoden 1967 sodan jälkeen, jonka Israel voitti, ei sitä ennen. Sillä nämä ihmiset, jotka edustivat useita kansallisuuksia, joiden vanhemmat saapuivat ympäröivistä maista ja jotka ovat pääosin Aabrahamin jälkeläisiä, saivat tämän uuden identtiteettinsä vasta näihin aikoihin. Sitä ajoivat varsinkin PLO:n edustajat taktisista syistä, koska heillä oli valitettava ja huono tarkoitus käyttää sitä taistelussa Israelia vastaan. Mitään pitkää historiallista pohjaa tälle asialle ei siis kuitenkaan ollut olemassa:



"Ainoastaan poliittisista syistä me seikkaperäisesti korostamme palestiinalaista identtiteettiämme... Erityinen palestiinalainen identtiteetti palvelee ainoastaan taktisia päämääriä. Palestiinan valtion perustaminen on uusi keino jatkuvassa taistelussa Israelia vastaan... Kun olemme saavuttaneet kaikki oikeutemme koko Palestiinaan, emme viivyttele hetkeäkään Jordanian ja Palestiinan yhdistämisessä" (Zuheir Muhsini, PLO:n operatiivisen osaston johtaja, hollantilaiselle Trouw-lehdelle antamassaan haastattelussa 31.3. 1977). (49)



Pakolaisongelma. Kun puhumme edelleen ns. palestiinalaisista eli arabeista, jotka asuvat Israelin alueella ja muuallakin, niin on yksi heihin liitetty asia pakolaisuus ja se, että monet heistä ovat joutuneet viettämään vuosikausia leireillä ympäröivillä arabialueilla ja usein huonoissa olosuhteissa. Se ja varmasti muutkin tekijät ovat olleet syynä heidän kärsimyksiinsä ja ovat saattaneet aiheuttaa heissä myös katkeroitumista:



Kaiken huomioon ottaenkin palestiinalaisten kärsimykset kouristavat sydäntä. Olen käynyt palestiinalaisten tuttavieni luona sodan runtelimissa leireissä Libanonissa ja nähnyt heidän taistelevan Israelin sotilaiden kanssa. Olen haastatellut paikallisia palestiinalaisten johtajia ja lukenut heidän lehtiään. He eivät ole minulle pelkkiä numeroita, vaan eläviä ihmisiä, joiden murheita olen kuunnellut. Ihmisen pitää olla täysin paatunut voidakseen olla näkemättä, että palestiinalaiset kärsivät. (50)



Mutta mistä sitten johtuu ns. palestiinalaisten pakolaisongelma? Mikä on syynä siihen, että kyseinen asia sai yleensä alkunsa?

Vastaus edelliseen löytyy kuitenkin pääasiassa arabien omista toimista. Sillä tämä ongelma syntyi pääosin siitä, kun ympäröivät arabivaltiot aloittivat hyökkäys- ja tuhoamissodan syntynyttä valtiota vastaan v. 1948 ja kehoittivat sitä varten heimoveljiään eli ns. palestiinalaisia poistumaan pois sodan tieltä - eli poistumaan pois tieltä, koska silloin olisi esteetön mahdollisuus maan valloittamiseen ja koska täydellisen tuhon keskellä olisi vaikea tietää, kuka on juutalainen ja kuka arabi.

Tämä ongelma ei siis alkanut siitä, että nämä ihmiset olisi voimakeinoin karkoitettu, kuten usein arabimediassa on saatettu esittää, vaan syynä oli heidän oma valitettava propagandansa. Israelin virallinen politiikka oli myös sensuuntainen, että arabeja pyydettiin pysymään aloillaan ja asuinsijoillaan, jota kehotusta osa noudattikin ja sai näin jatkaa elämäänsä entisillä paikoillaan. (On tosin totta, että juutalaiset äärijärjestöt syyllistyivät väärinkäytöksiin esim. Deir Jassinissa, jossa kuoli useita arabeja, eli ei heidänkään maineensa asiassa ole tahraton. Kuitenkin tämä oli harvinainen poikkeus ja erosi Israelin virallisesta politiikasta ja tavoitteista.) Ne taas, jotka kuuntelivat arabiveljiensä puheita, lähtivät ja siitä syntyi tämä pakolaisongelma kuten seuraavat lainaukset osoittavat:



"Me pakolaiset... jätimme kotimaamme luottaen arabivaltioiden kierojen johtajien antamiin petollisiin lupauksiin. He lupasivat meille, että poissaolomme ei kestäisi enempää kuin kaksi viikkoa; se olisi eräänlainen kävelyretki, jonka palattua me palaisimme takaisin." (Falastin, 30.5.1955)



"Ne arabivaltiot, jotka kehoittivat Palestiinan arabeja lähtemään väliaikaisesti kodeistaan hyökkäyksen ja miehityksen ajaksi, ovat pettäneet lupauksensa auttaa näitä pakolaisia." (Jordanialainen päivälehti Falastin 19.2.1949)



"Kuka toi palestiinalaiset pakolaiset Libanoniin, jossa he nyt saavat kärsiä lehdistön ja arabijohtajien kielteisistä asenteista? Näillä lehdillä ja johtajilla ei ole omaatuntoa eikä kunniaa. Kuka oli syypää siihen, että heidät tuotiin maastaan hirvittävässä ahdingossa, rahattomina ja kunniansa menettäneinä? Arabivaltiot, ja Libanon niiden joukossa, ovat syyllisiä." (Kul-Shay viikkolehti, Beirut 19.8.1951)



Kuningas Hussein 17.1.1970: "Arabijohtajat ovat käyttäneet Palestiinan kansaa itsekkäisiin poliittisiin tarkoituksiin. Se on naurettavaa, ja minä voisin sanoa rikollista."



HYÖKKÄYS ISRAELIIN



Kun edellä olemme tutkineet Lähi-Idässä esiintyvien ongelmien taustaa, niin liittyvät ne pääosin historiaan, eli siihen, mitä on tapahtunut noin viimeisen kahdensadan vuoden aikana.

Kuitenkin Raamatun mukaan tämä sama alue ja Lähi-Itä näyttelee ratkaisevaa osaa myös viimeisten päivien tapahtumissa. Sillä useista kirjoitusten kohdista voimme ymmärtää, että nykyinen Israelin ympärillä käytävä kiista kärjistyy lopulta siihen, että useat kansakunnat kokoontuvat sen ympärille tuhotakseen sen. Nämä nykyiset tapahtumat ja kansakuntien kielteiset asenteet eivät siis ole irrallisia ja pelkkää sattumaa, vaan ne ovat todennäköisesti vain alkuvaihe sille, että lukuisat kansakunnat hyökkäävät jossain vaiheessa, eli nykyisen aikakauden loppuvaiheilla, tähän maahan. Nykyiset tapahtumat ovat siis yhteydessä profeetalliseen sanaan, joka on kirjoitettu jo vuosisatoja sitten ja joka varmaan tulee jossain vaiheessa myös toteutumaan.

Samasta sanasta mm. Sakarjan kirjasta voimme lisäksi nähdä, että kiistan keskeisin aihe tulisi lopulta olemaan Jerusalem; eli kaupunki, jolla on takanaan pitkä historia, jossa Jeesus vaelsi ja joka on myös kolmen uskonnon keskeinen kohde (tai islamille se on vasta kolmanneksi pyhin paikka Mekan ja Medinan jälkeen). Siitä täytyisi tulla "juovuttava malja" ja "väkikivi" kaikille kansoille, jotka sitten kokoontuisivat sitä vastaan:



- (Sak 12:1-3) Ennustus, Herran sana Israelista. Näin sanoo Herra, joka on jännittänyt taivaan ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä:

2. Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä.

3. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.



Joka tapauksessa aiomme seuraavassa ottaa esille joitakin sellaisia seikkoja, jotka liittyvät tähän aiheeseen. Niitä ovat mm. Israelia kohtaan oleva vastustus, Jerusalemin oleminen kiistan aiheena sekä myös islamin osuus tällä alueella.



ISRAELIA KOHTAAN OLEVA VASTUSTUS



Jos ajattelemme sitä mahdollisuutta, että Israel on nykyisen aikakauden loppuvaiheessa sotatoimien kohteena, niin edellyttää se varmastikin sitä, että kansakunnilla täytyy ensin esiintyä negatiivinen asenne sitä vastaan. Niiden täytyisi jollain tavalla olla vihamielisiä tätä valtiota kohtaan ennenkuin sanassa ennustetut tapahtumat voisivat toteutua.

Toisaalta juuri tähän liittyen on mielenkiintoista havaita, että sensuuntaisia merkkejä on ollut havaittavissa itseasiassa jo Israelin itsenäistymisestä lähtien ja aina näihin päiviin asti. Näitä merkkejä ovat mm. seuraavanlaiset asiat:



Sodat. Ensinnäkin jo aiemmin Israelia vastaan käydyt sodat ovat eräs esimerkki tätä valtiota kohtaan olevasta vastustuksesta. Sillä on merkillistä, että vaikka tässä valtiossa ei ole mitään suuria luonnonvaroja, kuten esim. suuria öljyvarantoja, ja sen pinta-alakin on aivan mitätön ympäröiviin arabivaltioihin verrattuna, on se jo useaan kertaan ollut osallisena sodassa ja sitä vastaan on hyökätty. Sen olemassaolon valtiona ovat tahtoneet kieltää varsinkin ympäröivät arabimaat ja siksi ne ovatkin asettuneet sitä vastaan useammankin kerran, eli varsinkin vuosina 1948, 1967 ja 1973, jolloin olivat suurimmat sodat. Maan olemassaolo oli niissä kaikissa suuresti uhattuna, mutta ihmeellisesti se niissä kuitenkin vielä säilytti sen. Esim. seuraava lainaus käsittelee vuoden 1973 sotaan liittyviä seikkoja:



Vuoden 1967 kuuden päivän sodan lopputulosta pidetään ihmeenä, mutta se ei ollut mitään verrattuna jomkippursotaan. Ja kun koko totuus valkenee edessä olevina vuosina, saamme nähdä, että Israelin pelastuminen tuholta oli suorastaan järjenvastaista.

... Hyökkäykset molemmilla rintamilla olivat laajamittaiset ja hirvittävät. Syyrian rintamalla oli enemmän hyökkäysvaunuja kuin saksalaisten 1941 tekemässä hyökkäyksessä Neuvostoliittoon, jolloin yli 300 kilometrin pituisella rintamalinjalla oli 1000 panssarivaunua. Syyrian rintamalla, Golanin kukkuloilla oli 1200 hyökkäysvaunua 33 kilometrin matkalla. Ja myöhemmin Siinaissa taisteltiin maailmanhistorian suurin panssaritaistelu, joka oli mittavampi kuin El Alameinin taistelu toisen maailmansodan aikana.

Me englantilaiset olemme taipuvaisia impearilistisiin asenteisiin, sillä olemme esimerkiksi pitäneet Syyriaa mitättömän pienenä ja merkityksettömänä Lähi-Idän valtiona, joka voidaan tuhota kertaiskulla. Kuitenkin Syyrialla oli tuossa alkuhyökkäyksessään enemmän tankkeja kuin Englannilla ja Ranskalla oli rintamalinjalla yhteensä... (51)



Arabijohtajien lausunnot. Kun puhutaan samasta asiasta, eli halusta hävittää Israelin valtio, niin tulee se hyvin esille arabijohtajien puheista, joista eräs esimerkki on seuraava Hamas-johtajan lausunto. Monet näistä ääriryhmän edustajista eivät nimittäin hyväksy lainkaan Israelia valtiona, vaan he haluavat kaiken itselleen. Juuri se on myös syynä lukuisiin aseellisiin iskuihin, joita he suorittavat Israelin alueelle - eli iskuihin, jotka aiheuttavat myös heille itselleen vahinkoa, koska Israel yrittää jäljittää näiden iskujen tekijät, ja asia, jonka takia myös nykyinen turva-aita on rakennettu [Kuvaavaa asialle on, että kun Israelissa on 46 000 (!) vartijaa mm. näiltä iskuilta suojautumisen takia, niin ovat monet heistä nyt joutumassa työttömäksi aidan takia. / Etelä-Suomen Sanomien artikkeli 24.6.2004]. Sentähden kun tilanne ja asenteet ovat tälläisiä, niin ei varmaankaan voida puhua rauhasta. Sitä on melko mahdotonta saavuttaa nykytilanteessa:



Hamas-johtaja ei suostu tulitaukoon

Tavoitteena yhä Israelin hävittäminen



Palestiinalaisjärjestö Hamas ei kaavaile tulitaukoa Israelin kanssa, järjestön johtaja Mahmoud al-Zahar sanoi sunnuntaina. Hänen mukaansa järjestön tavoitteena on edelleen Israelin valtion hävittäminen.

- Tulitauosta ei keskustella nyt. Strategianamme on vapauttaa kaikki palestiinalaisalueet, hän sanoi viitaten Länsirantaan, Gazaan ja itse Israeliin.

Gazassa toimittajille puhuneen al-Zaharin lausunto kumosi toisen Hamas-johtajan sovinnollisemmat puheet. Äärijärjestön Länsirannan johtaja Hassan Jussef sanoi perjantaina, että äärijärjestö voisi hyväksyä palestiinalaisvaltion perustamisen Länsirannalla ja Gazaan ja tulitauon Israelin kanssa.

Hamasin järjestämissä itsemurhaiskuissa ja aseellisissa hyökkäyksissä on kuollut satoja israelilaisia. Palestiinalaishallinnossa pelätään, että väkivallan jatkuminen saattaisi vaikeuttaa presidentti Jasser Arafatin seuraajan valintaa tammikuussa. (Etelä-Suomen Sanomat 6.12.2004)



Saman asian ja asenteen arabimaissa tuo lisäksi esille seuraava lyhyt lainaus artikkelista "Uusi antisemitismin aalto arabimaissa" (Etelä-Suomen Sanomat, 28.9.2003) Siinä todetaan nykytilanteesta ja kehityksestä yleensäkin arabimaissa:



Mitä kätkeytyy määritelmän uusi antisemitismi taakse ja miten laajalle levinnyttä se on? Toisin kuin klassisessa antisemitismissa, joka suuntautui juutalaisia vastaan yksilöinä ja kansana, uuden antisemitismin kohteena on myös juutalaisvaltio Israel. Äärimmäisissä tapauksissa uusi antisemitismi kyseenalaistaa Israelin valtion olemassaolon oikeutuksen. Uusi antisemitismi onkin saanut yhä enemmän ulottuvuutta islamilaisessa maailmassa ja arabimaissa...



Erikoista näissä arabien hyökkäyksissä ja asenteissa on kuitenkin se, että ne muistuttavat täysin Psalmin 83 sisältöä. Sillä tämä Psalmi tuntuu olevan kuin kuvaus tästä ajasta ja nykytilanteesta, jolloin Israel on naapurimaidensa ahdistama ja halveksima. Monilla arabeilla on nykyään juuri samanlainen asenne - eli asenne, joka on hyvin Israel-vastaista ja joka toistuvasti tulee ilmi heidän puheissaan ja propagandassaan. Tämä Psalmi on myös kuin kuvaus PLO:n perustamisasiakirjasta, koska siinä on ollut aivan samanlainen pykälä Israelin valtiosta:



- (Ps 83:2-6) Jumala, älä ole niin ääneti, älä ole vaiti, älä ole, Jumala, niin hiljaa.

3. Sillä, katso, sinun vihollisesi pauhaavat, ja sinun vihaajasi nostavat päätänsä.

4. Heillä on kavalat hankkeet sinun kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa sinun suojattejasi vastaan.

5. He sanovat: "Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta."

6. Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti, he tekevät liiton sinua vastaan



KIISTA JERUSALEMISTA



Kun otamme esiin Israelin ympärillä olevan kiistan, niin tulee se hyvin esiin varsinkin arabijohtajien lausunnoista Jerusalemista. Sillä kun edellä mainittiin, että viimeisen kiistan keskeisin aihe olisi Jerusalem, niin on se täysin yhtäpitävä nykyisen maailmantilanteen, YK:n istuntojen sekä arabijohtajien lausuntojen kanssa. Tästä kaupungista - vaikka maailmassa on tuhansia muita kaupunkeja - on siis tullut kiistan keskeisin aihe ja todella "juovuttava malja" sekä "väkikivi" monille kansoille kuten Sakarjan kirjassa on ennustettu.

Niinpä seuraava lainaus viittaa samaan asiaan. Siinä on kyse Jasser Arafatin lausunnoista eri aikakausina Israelin ja Jerusalemin suhteen. Toiseksi viimeisin niistä on puhuttu hänen kannattajilleen moskeijassa Johannesburgissa vain kahdeksan kuukautta sen jälkeen, kun hän allekirjoitti rauhansopimuksen Israelin kanssa ja jonka seurauksena hän sai Nobelin rauhanpalkinnon (eli usein me saamme länsimaissa aivan erilaista informaatiota kuin mitä samat johtajat puhuvat suljettujen ovien takana omille kannattajilleen). Hän lupasi siinä, rauhansopimuksesta huolimatta, jatkaa aseellista taistelua.

On kuitenkin hyvä huomata, että nämä lausunnot, jotka Arafat antoi, eivät ole millään tavalla poikkeuksellisia, vaan samanlaisia lausuntoja on toistuvasti kuultu myös muiden arabijohtajien suusta ja se on vahvistettu heidän yhteisissä konfereissaankin. Nämä johtajat eivät siis hyväksy sitä, että Jerusalemin kaupunki on juutalaisomistuksessa (alleviivaukset lisätty).



- Maaliskuu 1970, The Washington Post. "Vastarintamme lopullinen tavoite on Israelin loppu eikä siitä voi tehdä minkäänlaista kompromissia."

- Helmikuu 1980, Caracas Venezuela, lehti El Mundo. "Meille sana rauha merkitsee Israelin tuhoamista."

- Toukokuu 1994, Johannesburg, Etelä-Afrikka. "Minulle tämä sopimus (Oslo) ei merkitse sen enempää kuin profeetalle (Muhammed) merkitsi al-Hudaybiyah'in sopimus qurayshien kanssa. Jihad - pyhä sota - tulee jatkumaan. Teidän tulee ymmärtää, että meidän taistelumme päämäärä on Jerusalem. Se ei ole heidän pääkaupunkinsa vaan meidän."

- Syyskuu 1995, Jerusalem Post lehti. "Vannon Allahin kautta, että palestiinalaiset ovat valmiina uhraamaan viimeisenkin poikansa ja tyttärensä siksi kunnes Palestiinan lippu liehuu Jerusalemin muurien, moskeijoiden ja kirkkojen yllä." (52)



Se, mihin edellämainitut lausunnot ja asenteet lopulta johtavat, on myös Raamatussa ennustettu, kuten edellä totesimme. Sillä jos katsomme esim. Sakarjan kirjaa, Ilmestyskirjaa ja Jooelin kirjaa, niin voimme niistä nähdä maininnat kansakuntien hyökkäyksestä tähän kaupunkiin ja sen olemisesta pakanain tallattavana tietyn ajanjakson verran (Eli Jeesuksen sanat pakanain ajain päättymisestä [Luuk 21:24] eivät sittenkään ole vielä täysin täyttyneet.).

Huomio, jonka voimme lisäksi tehdä viimeisistä näistä Raamatun kohdista (Jooel 3), on siinä oleva maininta "pyhästä sodasta", joka on täysin muslimien ajatustavan mukainen. Tämä maininta voi siis hyvin viitata muslimeihin, koska he usein käyttävät tätä sanontaa ja koska islamilaisessa maailmassa ollaan jo nyt hyvin Israel-vastaisia. Samoissa jakeissa mainitaan myös Jerusalemista, kansan hajaannuksesta sekä auringon ja kuun käymisestä mustiksi, joka mahdollisesti voi olla viittaus ydinsotaan:



- (Ilm 11:1,2) Ja minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko ja sanottiin: "Nouse ja mittaa Jumalan temppeli ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat.

2. Mutta temppelin ulkopuolella oleva esikartano erota pois, äläkä sitä mittaa, sillä se on annettu pakanakansoille; ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta.



- (Sak 13:8-14:3,16) Ja näin on käyvä koko maassa, sanoo Herra: kaksi osaa siitä hävitetään ja saa surmansa, mutta kolmas osa siitä jää jäljelle.

9. Ja sen kolmannen osan minä vien tuleen; minä sulatan heidät, niinkuin hopea sulatetaan, ja koettelen heitä, niinkuin kulta koetellaan. He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille. Minä sanon: "Se on minun kansani", ja se sanoo: "Herra, minun Jumalani."

1. Katso, Herran päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi.

2. Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista.

3. Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä.

16. Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa.



- (Jooel 3:1,2,9-16) 1. Sillä katso, niinä päivinä ja siihen aikaan, kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon,

2. minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani, Israelin, tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani

9. Julistakaa tämä pakanakansain seassa, alkakaa pyhä sota, innostakaa sankareita, lähestykööt, hyökätkööt kaikki soturit.

10. Takokaa vantaanne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi. Sanokoon heikko: "Minä olen sankari."

11. Käykää avuksi, tulkaa, kaikki kansakunnat joka taholta. He kokoontuvat sinne. Anna, Herra, sankariesi astua sinne alas.

12. Lähtekööt liikkeelle, hyökätkööt kansakunnat Joosafatin laaksoon; sillä siellä hän istuu tuomitsemassa kaikkia pakanakansoja, joka taholta tulleita.

13. Lähettäkää sirppi, sillä sato on kypsynyt. Tulkaa polkemaan, sillä kuurna on täynnä ja kuurna-altaat pursuvat ylitse; sillä heidän pahuutensa on suuri.

14. Meluavia joukkoja, meluavia joukkoja ratkaisulaaksossa! Sillä lähellä on Herran päivä ratkaisulaaksossa.

15. Aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa.

16. Herra ärjyy Siionista ja antaa äänensä kuulua Jerusalemista, ja taivaat ja maa järkkyvät; mutta Herra on kansansa suoja, Israelin lasten turva.



ISLAM JA ISRAEL



Yksi asia, mikä on Israel-vastaisuuden taustalla, on myös islam, jonka harjoittajat tuntevat usein syvää epäluuloa ja vihaa tätä maata kohtaan. Sillä kun muslimit eivät usko Raamattuun, vaan islamin voittoon, ovat he lähes kaikki yksimielisesti kielteisiä Israelille. Heistä on mahdotonta siunata tätä maata ja sen kaikkia kansalaisia (vrt. 4 Moos 6:22-27, 1 Moos 12:3) - näiden puutteista ja vioista huolimatta.

Samoin on mielenkiintoista huomata, että jopa Koraanista, muslimien pyhästä kirjasta, voimme löytää viittauksia siihen, miten pyhä maa kuuluu Israelille ja he ovat valittuja. Siten monet näistä ihmisistä toimivat omaa pyhää kirjaansa vastaan:



Mooses sanoi kansalleen: "Kansani, muistakaa Jumalan teille osoittamaa armoa, kun Hän asetti keskuuteenne profeettoja, teki teistä kuninkaita ja antoi teille sellaista, mitä Hän ei ole antanut kenellekään muulle. Kansani, käykää pyhään maahan, jonka Jumala on säätänyt teille, älkääkä kääntykö pois, ettette joutuisi perikatoon." (5:20,21)



Me johdatimme israelilaiset meren yli, ja Farao joukkoineen seurasi heitä vääryytensä ja vihamielisyytensä takia, kunnes jäi aaltojen alle. Silloin hän sanoi: "Minä uskon, ettei ole muuta jumalaa kuin se, johon israelilaiset uskovat, ja minäkin alistun Hänelle."... Me asutimme israelilaiset siunattuun maahan ja ruokimme heitä kaikella hyvällä, mutta he alkoivat kiistellä saatuaan tietää. Jumala ratkaisee heidän kiistansa ylösnousemuksen päivänä. (10:90,93)



Sen jälkeen me sanoimme israelilaisille: "Asettukaa asumaan tähän maahan, ja kun viimeinen hetki tulee, me tuomme teidät kaikki yhdessä eteemme." (17:104)



Näin tapahtui, sillä me tahdoimme antaa israelilaisten periä maan. (26:59)



Israelilaiset, muistakaa armoani, jota osoitin teille valitessani teidät muiden kansojen joukosta. (2:47)



Me annoimme israelilaisille Kirjan, viisauden ja profetian, ruokimme heitä kaikella hyvällä, valitsimme heidät kaikkien ihmisten joukosta (45:16)



Sensijaan monia muslimeja kasvatetaan jo pienestä pitäen vihaamaan Israelia. Ehkä kaikkein parhaiten se ilmenee siinä, että lapsia ja nuoria johdetaan harhaan mm. itsemurhaiskuja ihannoimalla. Heille on iskostettu jo pienestä pitäen, että kuoleminen pyhässä sodassa, "Jihadissa" Allahin puolesta, jolloin he räjäyttävät itsensä lisäksi pari muuta ihmistä, on jotain sankarillista ja ihailtavaa, mikä varmasti on sielunvihollisen valhe (Joh 8:44). Siihen heitä kuitenkin yllytetään lupauksella paremmasta taivaspaikasta, jossa jokaista marttyyria odottaa 72 tummasilmäistä ja ihanaa neitsyttä sekä muut paratiisin ilot. Ehtona kuitenkin on se, että heidän kuollessaan pitää viedä myös muita mukanaan, koska muussa tapauksessa he menettävät nämä neitsyet, niinkuin islamissa yleisesti opetetaan.

Mitkä sitten ovat mahdollisuudet rauhalle tälläisessä tilanteessa, niin on ymmärrettävää, ettei sille löydy paljoakaan toiveita. Sillä niin kauan kuin islam hallitsee arabien ja alueella asuvien ihmisten ajattelua, on se täysin mahdotonta, koska he eivät voi hyväksyä Israelia valtiona ja sen olemassaoloa - eli he eivät tule milloinkaan luopumaan siitä ajatuksesta, että tämän alueen tulee olla islamin hallinnassa. Ilmeisesti vasta kun he kohtaavat Jumalan rakkauden Jeesuksessa Kristuksessa ja muuttuvat sisäisesti, voi tämä vääristynyt asenne poistua heidän yltään. Esim. seuraava lainaus tuo vielä hyvin esille tämän muslimien tavallisen asenteen:



Ehkä nyt on aika kuunnella, mitä Lähi-idän näyttämön avainosien esittäjät itse sanovat, ja ottaa heidän sanansa todesta. Näin Hashemi Rafsanjani, jota on joskus kutsuttu Iranin "maltilliseksi" johtajaksi, tiivisti kriisin syyt; "Kaikki alueemme ongelmat johtuvat yhdestä ainoasta syystä; siitä, että vääräuskoiset juutalaiset ja imperialistiset länsimaalaiset ovat tunkeutuneet Dar al Islamiin. Jokainen poliittinen kiista, jokainen rajavälikohtaus ja jokainen sisäinen konflikti syntyy Umman kykenemättömyydestä ryhtyä uskollisesti menestyksekkääseen jihadiin. Ismaelin ja Iisakin välinen ikuinen taistelu ei voi päättyä, ennen kuin jompi kumpi on täydellisesti tuhoutunut." (53)



KEITÄ OSALLISTUU GOOGIN SOTAAN?



Aiemmissa kappaleissa olemme puhuneet ympäröivien arabivaltioden negatiivisesta asenteesta Israelia kohtaan ja miten se lopulta johtaa sotaan ja selkkaukseen, jossa on osallisena useita kansakuntia, ja josta kuuden päivän sota ja vuoden 1973 Jom kippur-sota olivat vain esinäytöstä. Totesimme myös, että Jerusalemin ja Lähi-Idän oleminen tapahtumien keskuspaikkana sopii täysin yhteen nykytilanteen kanssa, koska tämä alue esiintyy jo toistuvasti lehtien otsikoissa. Esim. 70-80 vuotta sitten tälle ajatukselle saatettiin nauraa, koska Lähi-Itää pidettiin syrjäisenä ja merkityksettömänä kolkkana, josta tuskin koskaan voisi tulla toiminnan keskusta. Nyt se kuitenkin on täysin mahdollista.

Lisäksi, jos pyytäisimme joltakin asiantuntijalta arviota siitä, mitä hän pitäisi todennäköisimpänä monikansallisten joukkojen sotatoimien kohteena, hän todennäköisesti ehdottaisi Jerusalemia. Arvionsa hän varmasti perustaisi juuri nykyiseen poliittiseen tilanteeseen.

Toisaalta, kun puhumme tapahtumista viimeisinä päivinä, niin on yksi niistä myös ns. Googin sota, josta mm. Hesekiel kertoo, ja joka näyttää vielä olevan edessä. Sen suhteen on tosin oltu epävarmoja, onko se erillinen sota vai liittyykö se muihin sotatoimiin, joita käydään Israelin ja Jerusalemin ympärillä lopun aikana. Yleensä sitä on pidetty erillisenä sotana, mutta aivan yksimielisiä asiasta ei ole oltu.

Merkillepantavaa tässä hyökkäyksessä, jonka Hesekiel mainitsi jo vuosisatoja sitten, ovat kuitenkin mm. seuraavat kolme asiaa. Ne ovat hyökkäyksen ajankohta, sitä edeltänyt maanpakolaisuus ja että hyökkääjiä on lukuisia:



Hyökkäyksen ajankohdasta voidaan ensinnäkin todeta, että se tapahtuu päivien lopulla, vuosien lopulla sekä pitkien aikojen perästä. Nämä kaikki kohdat viittaavat siis siihen, että kyseinen sota tapahtuu jo melko lähellä Jeesuksen tulemusta ja ennen nykyisen maailmanajan loppua.



Maanpakolaisuuden jälkeen. Toinen huomioitava piirre Googin sodassa on, että se tapahtuu sen jälkeen, kun kansa on koottu monien kansain seasta ja maa on ollut kauan aikaa rauniona. Tämäkin viittaa nykyiseen aikaan, jolloin vanhat rauniot on jälleen - vuosisatojen jälkeen - saatu asutetuksi ja kansa on koottu monien pakanakansain seasta. Esim. Baabelin vankeuteen nämä sanankohdat eivät siis sovi, koska se ei kestänyt kovin kauaa ja koska kansa oli silloin maanpakolaisuudessa vain yhdellä alueella.



Lukuisia hyökkääjiä. Hesekiel mainitsee myös useita sellaisia kansakuntia ja nimiä - Goog, Maagog, Roos, Mesek, Tuubal... - jotka osallistuvat hyökkäykseen, mutta jotka nykyihmiselle saattavat olla outoja. Kuitenkin Hesekielin aikaan nämä nimet olivat vielä käytössä ja niistä useimmat esiintyvät ns. kansojen luettelossa, joka on Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa (1 Moos 10:1-6: Tämä on kertomus Nooan poikien, Seemin, Haamin ja Jaafetin, suvusta. Heille syntyi poikia vedenpaisumuksen jälkeen. Jaafetin pojat olivat Goomer, Maagog, Maadai, Jaavan, Tuubal, Mesek ja Tiiras. Ja Goomerin pojat olivat Askenas, Riifat ja Toogarma. Ja Jaavanin pojat olivat Elisa, Tarsis, kittiläiset ja doodanilaiset; heistä haarautuivat pakanoiden saarten asukkaat maittensa, eri kieltensä, heimojensa ja kansakuntiensa mukaan. Ja Haamin pojat olivat Kuus, Misraim, Puut ja Kanaan.) Katsomme näitä nimiä, ja mitä niiden taakse sisältyy, vähän myöhemmin.



- (Hes 38:1-17) Minulle tuli tämä Herran sana:

2. "Ihmislapsi, käännä kasvosi kohti Googia Maagogin maassa, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinasta, ja ennusta häntä vastaan

3. ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, Goog, sinä Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas.

4. Minä kuljetan sinua, panen koukut sinun leukoihisi ja nostatan sotaan sinut ja kaiken sinun sotaväkesi: hevoset ja ratsumiehet, kaikki pulskasti puettuja, suuren joukon suurine ja pienine kilpineen, miekankantajia kaikki.

5. Persia, Etiopia ja Puut ovat heidän kanssansa, kilvet ja kypärit on heillä kaikilla.

6. Goomer ja kaikki sen sotalaumat, Toogarman heimo pohjan periltä ja kaikki sen sotalaumat - lukuisat kansat ovat sinun kanssasi.

7. Ole valmis, varustaudu, sinä ja kaikki joukkosi, jotka ovat kokoontuneet sinun luoksesi, ja ole sinä varalla heitä varten.

8. Pitkien aikojen perästä sinä saat määräyksen, vuotten lopulla sinun on karattava maahan, joka on tointunut miekan jäljiltä, koottu monien kansain seasta, - mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa olivat olleet rauniomaana; se on tuotu pois kansojen seasta, ja he asuvat turvallisina kaikki tyynni.

9. Sinä hyökkäät kuin rajuilma, tulet kuin pilvi, peittääksesi maan, sinä ja kaikki sotalaumasi ja lukuisat kansat, jotka ovat sinun kanssasi.

10. Näin sanoo Herra, Herra: Mutta sinä päivänä tulee mieleesi jotakin, ja sinä mietit pahan juonen

11. ja sanot: Minä hyökkään suojattomaan maahan, karkaan rauhallisten ihmisten kimppuun, jotka asuvat turvallisina - asuvat muuria vailla kaikki tyynni, ja joilla ei ole salpoja, ei ovia.

12. Sinä aiot saalista saada, ryöstettävää ryöstää, ojentaa kätesi raunioita kohti, jotka on saatu asutuiksi, ja kansaa kohti, joka on koottu pakanakansain seasta, joka on hankkinut karjaa ja omaisuutta ja asuu maan navassa.

13. Saba ja Dedan ja Tarsiin kauppiaat ja kaikki heidän nuoret jalopeuransa kyselevät sinulta: 'Oletko sinä menossa saalista saamaan, ryöstettävää ryöstämään? Oletko koonnut joukkosi kantamaan hopeata ja kultaa, ottamaan karjaa ja omaisuutta, suurta saalista saamaan?'

14. Sentähden ennusta, ihmislapsi, ja sano Googille: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä sinä kyllä huomaat, että minun kansani Israel asuu turvallisena,

15. ja lähdet asuinpaikastasi pohjan periltä, sinä ja sinun kanssasi lukuisat kansat, jotka kaikki ratsastavat hevosilla: suuri joukko, lukuisa sotaväki.

16. Sinä hyökkäät minun kansani Israelin kimppuun kuin pilvi, peittääksesi maan. Päivien lopulla on tämä tapahtuva. Ja minä annan sinun karata maahani, että pakanakansat tulisivat tuntemaan minut, kun minä osoitan pyhyyteni sinussa, Goog, heidän silmäinsä edessä.

17. Näin sanoo Herra, Herra: Etkö se ole sinä, josta minä muinaisina päivinä puhuin palvelijaini, Israelin profeettain, kautta, jotka niinä päivinä ennustivat, vuodesta vuoteen, että minä annan sinun karata heidän kimppuunsa?



Goog Maagogin maasta. Kun otamme esiin Hesekielin kirjassa esiintyvät hyökkääjien nimet, niin mainitaan niistä ensimmäisenä arvoituksellinen Goog - nimi, joka esiintyy Hesekielin kirjan luvuissa 38 ja 39 peräti 11 kertaa eli enemmän kuin minkään muun hyökkääjän nimi.

Mitä sitten tulee tämän erikoisen sanan taustaan, niin on se yleensä yhdistetty kansanjohtajan vertauskuvalliseen nimeen; eli kyseessä täytyisi olla sotilasjohtaja tai henkilö, joka näyttelee tärkeää osaa Israeliin tehtävässä hyökkäyksessä lopun aikana. Sama sana voi tosin tarkoittaa myös suurta, ylintä ja korkeinta tai korkeaa vuorta, mutta tässä se viittaa nimenomaan henkilöön, ei paikkaan, koska Googin sanotaan olevan Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas, tulevan Maagogin maasta ja koska hänestä käytetään myös "sinä"-muotoa:



- (Hes 39:1-7) "Ja sinä, ihmislapsi, ennusta Googia vastaan ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tulen sinun tykösi, Goog, sinä Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas.

2. Minä kuljetan sinua, talutan sinua, nostatan sinut pohjan periltä ja annan sinun hyökätä Israelin vuorille.

3. Mutta minä lyön pois jousesi sinun vasemmasta kädestäsi ja pudotan nuolesi sinun oikeasta kädestäsi.

4. Israelin vuorille sinä olet kaatuva, samoin kaikki sinun sotalaumasi ja kansat, jotka sinun kanssasi ovat: minä annan sinut petolinnuille, kaikille siivekkäille ja metsän eläimille ruuaksi.

5. Kentälle sinä kaadut. Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra.

6. Ja minä lähetän tulen Maagogiin ja rantamaalla turvassa asuvien keskeen. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

7. Ja pyhän nimeni minä teen tunnetuksi kansani Israelin keskuudessa enkä enää salli häväistävän pyhää nimeäni. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, Israelin Pyhä.



Kun sitten tutkimme sanan Maagog alkuperää, niin on siitä riittävästi tietoa. Sillä tämä nimi, joka esiintyy jo Ensimmäisen Mooseksen kirjan kansojen luettelossa (1 Moos 10:1-6), on yleensä yhdistetty skyyttalaisiin, eli kansaan, josta Paavalikin puhui (Kol 3:11: Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.). Niinpä mm. historioitsija Josefus on todennut, että...



"Maagog oli hänen mukaansa nimettyjen maagogilaisten kantaisä. Kreikkalaiset kuitenkin kutsuivat tätä kansaa skyyttalaisiksi."



Samoin roomalainen kirjailija Plinius on viitannut Maagogin ja skyyttalaisten yhteyteen sanomalla, että:



"skyyttalaisten haltuunsa ottamaa Hierapolista kutsuttiin jälkeenpäin Maagogiksi."



Jos sitten pohdimme sitä, missä skyyttalaiset asuivat ja missä heidän valtakuntansa sijaitsi, niin ovat he aina olleet Israelista katsottuna pohjoisessa päin, eli tarkemmin sanottuna Mustanmeren pohjoispuolella ja Kaukasus-vuorten takana. Kuitenkin skyyttalaiset, joita kreikkalaiset pitivät maailman pohjoisimpana kansana - siihen voi viitata myös Raamatun sanonta "pohjan periltä" - olivat levittäytyneet laajemmaltikin eli Mustanmeren pohjoispuolelta ja Ukrainasta aina Kiinan rajoille asti. Siihen kuuluivat mm. Kaspianmeren ja Araljärven seutu sekä Balhashjärven eteläpuoli. Nykyään tällä alueella ovat osa Venäjää, sekä entisiä eteläisiä neuvostotasavaltoja kuten Kazahstan, Uzbekistan, Kirgisia, Turkmenistan, Tadzhikistan, Ukraina, Armenia, Azerbaidzan ja Georgia. Hesekielin profetian voi katsoa koskevan näiden alueiden kansoja.



Ahtaassa merkityksessä skyyttalaiset olivat heimoja, jotka elivät alueella, jonka Herodotos määritteli Skyytiaksi (ts. Mustanmeren pohjoispuolisella alueella) ja puhuivat skyyttien kieltä... Laajassa merkityksessä sana skyyttalainen voi tarkoittaa joitakin monista muista heimoista Venäjän laajoilla aroilla, jotka ulottuivat Ukrainasta lännessä Siperian seudulle idässä. (54)



Venäjä. Kun otetaan esille se vaihtoehto, että Venäjä on mukana Googin sodan joukoissa, niin ei sitä voi pitää täysin mahdottomana. Sillä vaikka Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto tuki aikanaan Israelin itsenäistymistä, niin oli sama maa kuitenkin myöhemmässä vaiheessa usein arabimaiden puolella näiden hyökätessä Israeliin. Se kävi ilmi mm. vuosien 1967 ja 1973 sodissa, kun silloinen Neuvostoliitto voimakkaasti avusti Israelia ympäröiviä arabivaltioita ja varusti niitä aseillaan. Se ei itse kylläkään osallistunut sotatoimiin, mutta oli siis taustavaikuttajana näissä selkkauksissa.

Jos sitten ajattelemme tilannetta nyky-Venäjällä, niin näyttäisi siltä, että nationalismi ja muukalaisvastaisuus on siellä kasvussa. Sillä kun demokratiakehitys, joka alkoi maassa n. 15 vuotta sitten, ei ole tuonut hyvinvointia ja työtä kaikille, niin on se mahdollistanut näiden asioiden esiintulon ja myös lisääntymisen, eli ne ovat saaneet lisääntyvää kannatusta.

Kansallismielisyyden nousun taustalla on lisäksi se, että monet venäläiset varmasti kaipaavat entisen neuvostovallan suuruuden aikoja (vaikka Venäjä on edelleen maailman suurin valtio ja sen joukkotuhoaseiden arsenaalikin on suurin) ja statusta. Monet voivat kokea itsensä myös ulkopuolisiksi ja ei-toivotuiksi Euroopan kehityksessä, koska esim. entiset itäblokin maat ovat toinen toisensa jälkeen ajautuneet vähitellen lännen leiriin. Tämä nykyinen kehitys ja itsensä ulkopuoliseksi tunteminen voikin hyvin johtaa siihen, että se nostattaa heidän vihansa ja negatiiviset tunteensa sekä on kasvualusta uudelle kansallismielisyydelle.

Merkillepantavaa myös on, että nykyinen tilanne muistuttaa hyvin paljon maailmansotien välistä aikaa Saksassa. Sillä kun Saksa oli kokenut nöyryytyksen ensimmäisen maailmansodan takia ja monet saksalaisista kokivat itsensä yhtä lailla ulkopuolisiksi Euroopan kehityksessä, niin johti se tunnettuihin seurauksiin. Kaiken kruunasi vielä jättimainen inflaatio, joka teki natsismin ja nationalismin nousun mahdolliseksi. Nykyisessä tilanteessa, joka nyt Venäjällä vallitsee ja joka muistuttaa entisen Saksan kehitystä, onkin sentähden mahdollista, että tilanne purkautuu ulospäin samalla tavalla kuin Saksankin kohdalla aikanaan. Jos olosuhteet taloudellisesti menevät huonoon suuntaan, saattaa tämä olla hyvin mahdollista:



Muukalaisvihan aalto koettelee Venäjää



... "Muukalaisviha ja nationalismi ovat kasvaneet Venäjällä parissa vuodessa kolossaalisiin mittoihin suurissa kaupungeissa. Fasismi ja rasistiset rikokset ovat ilmiön jäävuoren huippu", Venäjän tiedeakatemian vanhempi tutkija, professori Vladimir Iljushenko huomauttaa.

Muukalaisvastaisen ilmiön hyvänä todisteena hän pitää Venäjän joulukuussa valittua duumaa, josta venäläiset äänestäjät pudottivat kaikki liberaalit puolueet. Tilalle nousivat kansallissosialistinen Synnyinmaa, ja äärinationalistinen Liberaalidemokraattinen puolue kolminkertaisti kannatuksensa. Nämä nationalistiset populistipuolueet saivat yhteensä viidenneksen äänistä.

"Meille on syntynyt yhteiskuntaan suuri nationalistinen reservi, joka pysyy kurissa vain talouskasvun ansiosta. Se on valmis syyttämään muita, jos meillä alkaa mennä huonosti. Tässä tilanteessa öljyn hinnan romahduksen poliittiset seuraukset voisivat olla tuhoisia Venäjän kannalta", professori uskoo.

... Maaliskuun lopussa puolestaan julkaistiin Pietarin yliopiston tekemä kansallinen tutkimus 16-26-vuotiaiden venäläisten ulkomaalaisvastaisuudesta. Sen mukaan neljä kymmenestä nuoresta venäläisestä kannattaa äärinationalistisia ryhmiä ja joka kymmenes 16-19-vuotias on valmis pahoinpitelemään ulkomaalaisia maksusta.

"Venäläisistä kaksi kolmannesta ajattelee, että Venäjä kuuluu venäläisille. Samalla nationalismia vastustaa enää viidennes. Venäjän mielipideilmasto alkaa muistuttaa Saksaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen", Iljushenko varoittaa.

Hänen mukaansa luvuissa on tapahtunut viidessä vuodessa noin 10 prosenttiyksikön muutos huonompaan suuntaan... (Helsingin sanomat 9.5.2004)



Entiset eteläiset neuvostotasavallat. Toinen alue, missä muinaisia skyyttalaisia asui, ovat entiset eteläiset neuvostotasavallat, jotka ovat muslimivaltioita - Turkmenistan, Tadzhikistan, Uzbekistan, Kazakstan, Kirgisia ja Azerbaidzhan - lukuunottamatta Armeniaa, Ukrainaa ja Georgiaa. Ne kaikki sijaitsevat entisten skyyttalaisten eli muinaisen Maagogin alueella ja niistä monilla on myös entisen Neuvostoliiton peruna laaja varasto ydinasekärkiä ja muita tehokkaita aseita.

Jos sitten ajattelemme näiden valtioiden osuutta ns. Googin hyökkäyksessä, niin voi yksi tärkeä tekijä olla Islam. Sillä kun muita hyökkäykseen osallistuvia maita ovat mm. islamin alaisuudessa olevat Iran, Turkki, Libya ja Sudan (katsomme tätä asiaa myöhemmin), niin voi se olla yhdistävä tekijä edelläoleviin muslimienemmistöisiin maihin. Merkittävää on, että kaksi näistä muista valtioista, eli Iran ja Turkki, on jo kumpikin pyrkinyt lujittamaan taloudellisia, uskonnollisia ja sotilaallisia yhteyksiä näihin maihin; sen lisäksi että niillä jo ennestään, islamin lisäksi, on yhteistä kielellistä ja etnistä taustaa. Tästä lisääntyvästä yhteistyöstä ovat osoituksena tietysti taloudelliset liitot (v. 1992 Turkmenistan, Tadzhikistan, Uzbekistan ja Kirgisia liittyivät yhteen Iranin, Turkin ja Pakistanin kanssa muodostaakseen islamilaiset yhteismarkkinat), mutta myös se, että entisistä neuvostovalloista on myyty jopa ydinaseita Iraniin; eli näin tapahtui mm. 1990-luvun alkupuolella, kun Iran sai ostaa näitä aseita Kazakstanista.



Se mitä tiedetään Iranin tavanomaisesta aseistuksesta on melkein yhtä huolestuttavaa. Teheran käyttää Gatesin mukaan vuosittain ainakin 2 miljardia dollaria aseisiin. Se on modernisoimassa laivastoaan, ilmavoimiaan ja maa-armeijaansa. Se on hankkinut venäläisiä sukellusveneitä ja lähettänyt sukellusvenemiehistöä koulutettavaksi venäläisiin laivastotukikohtiin. Iran toivoo pystyvänsä hankkimaan nykyaikaisia aseita tingittyyn pohjahintaan, ja sen vuoksi se on luonut läheiset suhteet entisen Neuvostoliiton muslimitasavaltoihin. (Jerusalem Post, 30.5.1992: "Russia-Iran")



Roos. Kun otamme esiin sanan "Roos", joka mainitaan Hesekielin kirjan luettelossa, niin on sen käytössä esiintynyt kahdenlaista käytäntöä. Sillä usein se on käännetty yksinkertaisesti ruhtinaaksi ja hallitsijaksi - Mesekin ja Tuubalin ylin hallitsija - koska se hepreankielellä tarkoittaa "päätä", "huippua", "päällikköä", "hallitsijaa" ja "ruhtinasta". Monet Raamatun käännökset suosivat tätä ratkaisua.

Kuitenkin on perusteltua käyttää sanaa "Roos" myös erisnimenä, jota käännösratkaisua myös useat Raamatun käännökset suosivat. Siksi on hyvä huomata, että Septuaginta, Raamatun kreikankielinen käännös, suosii tätä ratkaisua, eli siinä on käännetty hepreankielinen sana "Rosh" erisnimeksi "Ros". Merkittävää Septuagintan muodossa on se, että se on valmistunut vain reilut 300 vuotta Hesekielin kirjan kirjoittamisen jälkeen, siis melko lähellä Hesekielin aikaa. Siksi on hyvin perusteltua pitää "Roos"-sanaa myös erisnimenä.

Joka tapauksessa, kun on kyseessä sana "Roos", on se yleensä yhdistetty sarmaatteihin, joista heistäkin on tietoa. Nämä olivat kansa, joka asui suunnilleen samoilla alueilla kuin skyyttalaisetkin eli Kaspianmeren ja Mustanmeren lähistöllä sekä Etelä-Venäjän aroilla. Sieltä he tietysti muuttoliikkeen myötä ovat voineet levitä laajemmillekin alueille:



"Tästä näemme, että muinainen Maagog olivat skyyttalaiset, jotka tulivat Keski-Aasiasta ja levittäytyivät Etelä-Venäjälle noin vuonna 700 e.Kr. Näemme myös, että muinainen Roos olivat sarmaatit, jotka asuttivat Kaspianmerta ympäröivän alueen 10. vuosisadalla e.Kr. He työntyivät Etelä-Venäjälle ja löivät skyyttalaiset noin vuonna 200 e.Kr." (55)



Mesek, Tuubal, Goomer ja Toogarma. Kun on kyseessä nykyinen Turkin alue, liittyy siihen joitakin Hesekielin kirjassa mainittuja nimiä, sillä...

Ensinnäkin, mitä tulee Mesekiin ja Tuubaliin, esiintyvät ne yleensä yhdessä Raamatussa ja ovat Jaafetin poikia kuten Goomer ja Maagogkin (1 Moos 10:1,2). Esim. historioitsijat Herodotos sekä Josefus ovat kumpikin kirjoittaneet näiden kansojen muinaishistoriasta. Herodotos kirjoitti jo viidennellä vuosisadalla ennen Kristusta, että hänen aikanaan nämä heimot olivat Pontoksen maakunnassa Pohjois-Turkissa (Histories, III, 94; VI, 78). Vastaavasti Josefuskin on sijoittanut nämä kansat samalle alueelle Turkkiin. Hän vain kertoo, että vanhat Mesekin ja Tuubalin nimet olivat muuttuneet hänen aikaansa mennessä Meseniksi ja Teobelianiksi (Antiquities, I, 124,125).

Kun sitten tutkitaan Goomeria, niin tiedetään, että goomerilaisia asui itäisessä Vähässä-Aasiassa Armenian lähellä eli nykyisen Turkin itäosissa. Siitä heidän tiedetään edelleen kulkeutuneen nykyisen Keski- ja Pohjois-Turkin alueelle, vaikka osan onkin arveltu kulkeutuneen myös nykyisen Itä-Euroopan alueelle. Historioitsija Josefus on yhdistänyt Goomerin myös Galatian kansaan, jotka asuivat Turkin keskiosissa. Hän sanoo, että kansa, jota kreikkalaiset kutsuivat galatalaisiksi, olivat goomerilaisia (Antiquities, 1. osa, VI, I).

Toogarmasta tiedetään taas melko varmasti, että sekin oli nykyisen Turkin alueella. Useimmiten se on yhdistetty Itä-Kappadokiaan eli nykyisen Turkin koillisosaan. Toisaalta historioitsija Josefus on esittänyt tästä poikkeavan näkemyksen. Hän piti Toogarmaa fryygialaisina, jotka asuivat enemmänkin nykyisen Turkin länsiosissa.

Mitä sitten tulee Turkkiin ja sen osuuteen Hesekielin profetiassa, ei se tällä hetkellä näyttäisi todennäköiseltä, koska maalla on ollut jopa sotilaallista ja taloudellista yhteistyötä Israelin kanssa ja koska sen johto on ollut melko maltillinen asenteissaan. Tilanteen takaajana on ollut myös armeija, joka on valvonut ääri-islamilaisuuden nousua ja tilanteen säilymistä entisellään; eli sen sotilaat ovat pitäneet maallisen perinteen säilyttämistä yhtenä tärkeimpänä velvollisuutenaan.

Niinpä jos Turkki on mukana Googin joukoissa, niin täytyisi ainakin vallan vaihtua tässä maassa sitä ennen. Se voi hyvin tarkoittaa mm. ääri-islamilaisuuden esiinnousua - aivan kuten Irankin muuttui sisäisesti, kun shaahi syöstiin vallasta ja tilalle tuli radikaali islamilainen hallitus - koska sillä tässäkin maassa on jonkun verran kannatusta. Nykytilanteessa se tosin näyttää mahdottomalta, mutta jos talous menee huonoon kuntoon, voi se muuttaa tilanteita nopeastikin.



Persia. Kun jatkamme Hesekielin kirjan luvuissa 38 ja 39 esiintyviä nimiä, niin mainitaan niistä yhtenä Persia, joka vastaa varmastikin nykyajan Irania, koska maan nimi ennen oli Persia, ja koska siellä yhä edelleen puhutaan farsia eli persiaa. Se on siis mukana yhtenä niistä hyökkääjistä, jotka ovat mukana Googin joukoissa.

Mitä sitten tulee Iranin liittymiseen Israelia vastaan käytävään hyökkäykseen, ei sitä varmastikaan voi pitää yllätyksenä. Sillä maan yksi virallinen tavoite aina islamilaisesta vallankumouksesta lähtien v. 1979 on ollut Israelin tuhoaminen ja Jerusalemin valloittaminen; tavoite, josta se ei ole vieläkään luopunut. Sama maa on tunnettu myös Hizbollahin sekä Hamasin kaltaisten järjestöjen tukemisesta ja että maa itse on pyrkinyt muslimimaailman hengelliseksi johtajaksi.

Vakavaksi Iranin toiminnan ja päämäärät tekee erityisesti se, että se on v. 1988 päättyneen Irakin sodan jälkeen jatkuvasti vahvistanut aseistustaan. Niitä se on saanut ja ostanut varsinkin Venäjältä ja Kiinalta, ja mukana on ollut niin sukellusveneitä, tankkeja kuin hävittäjiäkin. Näiden ostosten takia ja myös mahdollisen ydinaseen kehittelyn takia - siihen se on ilmeisesti saanut apua venäläisiltä asiantuntijoilta - Iran onkin nykyään sotilaallisesti alueen voimakkain muslimivaltio.



Mielenosoittajat vaativat Iranissa tuhoa Israelille



Kymmenettuhannet mielenosoittajat julistivat Iranin pääkaupungissa Teheranissa perjantaina tukeaan palestiinalaisille. Marssijat huusivat iskulauseita "kuolema Israelille" ja "kuolema Yhdysvalloille".

Mielenosoituksessa kannatettiin Iranin presidenttiä Mahmud Ahmadinejadia, joka vaati muutama päivä sitten julkisesti Israelin "pyyhkimistä kartalta".

Mielenosoituksia järjestettiin myös muualla Iranissa. Jyrkät muslimit järjestivät marssit niin sanottuna Jerusalemin päivänä, jota vietetään Iranissa muslimien paastokuukauden ramadanin viimeisenä perjantaina.

Israelilla ei Iranin mielestä ole olemassaolon oikeutta. Teheranin hallitus kiistää kuitenkin Yhdysvaltain syytökset, että Iran tukee Arabien ja Israelin rauhaa vastustavia aseellisia muslimiryhmiä. Iran sanoo antavansa ryhmille vain moraalista tukea.

Teheranissa marssineet mielenosoittajat polkivat jalkoihinsa Israelin lippuja ja polttivat sekä Israelin että Yhdysvaltain lippuja. Marsseihin osallistuivat useimmat Iranin johtajat, myös presidentti Ahmadinejad.

Iranin johdon lausunnot tuomittiin heti jyrkästi Euroopan unionissa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Israel vaati, että Iran pitäisi erottaa Yhdistyneistä kansakunnista.

"Ahmadinejad puhuu kaikkien iranilaisten puolesta. Olemme kaikki valmiit kuolemaan Palestiinan puolesta, sanoi 25-vuotias Mohammad Mirzayi, joka kuuluu Basiji-järjestöön. Se pitää voimassa yhteiskunnallisia säännöksiä kuten naisten pukeutumismääräyksiä.

Tuki palestiinalaisille on Iranin ulkopolitiikan perustuksia.
(Helsingin sanomat, 29.10. 2005)



Etiopia. Kun jatketaan Hesekielin kirjassa esiintyvää luetteloa, niin mainitaan niistä seuraavana Etiopia, joka oikeastaan on sananmukaisesti käännettynä Kuus. Kyseessä ei siis ole nykyistä Etiopiaa vastaava alue - vaikka osia siitäkin saattoi kuulua muinaiseen Kuusiin - vaan se viittaa valtioon, joka oli aivan Egyptin eteläpuolella (Hes 29:10: Sentähden, katso, minä käyn sinun ja sinun virtojesi kimppuun ja teen Egyptin maan raunioiksi, kuivaksi ja autioksi Migdolista Seveneen ja hamaan Etiopian rajaan saakka.) ja jonka eteläosa ulottui aina nykyajan Khartumiin, eli Sudanin pääkaupunkiin, saakka tai vieläkin etelämmäs. Nykyään tällä alueella onkin Sudan, Afrikan suurin valtio; eli johtopäätös on se, että senkin on oltava yksi tekijä Googin joukoissa.

Mitä sitten tulee Sudaniin, ei senkään osallistuminen tähän sotaan ole yllätys. Sillä kun maalla on nykyään ääri-islamilainen hallitus ja kun maa on ollut voimakas Israelin vastustaja, on realistista odottaa sen olevan mukana Googin joukoissa. Merkittäviä ovat myös maan hyvät suhteet Iraniin, joka on toimittanut Sudanille aseita, öljyä, sotilasasiantuntijoita ja muutakin apua; nämä kaksi hyökkäykseen osallistuvaa valtiota ovat siis jo tällä hetkellä yhteistyössä keskenään. Katsomme tätä asiaa seuraavan lehtiartikkelin valossa:



Sudan lietsoo ääri-islamilaisuuden liekkiä



... Sudanin valtionpäämiehenä toimii kenraali Omar Hassan al-Bashir, joka kaappasi vallan Sadig al-Mahdin johtamalta hallitukselta vuonna 1989.

Sheikki Hassan Turabia pidetään kuitenkin todellisena de facto vallanhaltijana, vaikka hän ei olekaan hallituksen jäsen.

Lontoon ja Sorbonnen yliopistoissa oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut tohtori Turabi on Sudanin ainoan sallitun puolueen kansallisen islamilaisen rintaman NIF:n johtaja. Samalla hän on perustamansa arabialais-islamilaisen konferenssin pääsihteeri.

Turabi ajaa tiukkoja islamilaisia arvoja. Hän on luonut vuosikausien aikana yhteyksiä muslimiveljeskuntiin eri arabimaissa.

Nykyiset maalliset arabihallitukset ovat Turabin mukaan kukistumassa. Arabinationalismi on tiensä päässä ja tilalle nousemassa islamilainen henki, uskoo islamilaisen fundamentalismin johtaviin ajattelijoihin kuuluvaksi luettu Turabi.

Turabi on varma islamilaisuuden uuden muodon voittokulusta, koska Allah ja historia ovat hänen puolellaan.

Fundamentalismin eteneminen on Turabin mukaan väistämätöntä: se täyttää länsivaikutteisen sosialismin ja arabinationalismin jättämän henkisen tyhjiön.

Islam on Turabin mukaan ainoa, mikä inspiroi nuoria, saa heidät liikkeelle ja antaa näkemyksiä.

... Sudanin läheisin liittolainen on Iran, huolimatta siitä, että iranilaiset edustavat islamilaisuuden shialaista suuntausta ja sudanilaiset sunnilaisuutta. Sudanin kautta Iran on hakemassa itselleen jalansijaa Afrikassa.

... Lännessä Sudania pidetään yhtenä kansainvälisen terrorismin tyyssijana. Hankkimiensa todisteiden perusteella Yhdysvallat pani Sudanin vuonna 1993 mustalle listalle kansainvälisen terrorismin tukemisesta.

Sudanissa tiedetään olevan lukuisten ääri-islamilaisten järjestöjen koulutusleirejä. Libanonin Hizbollahilla, Algerian FIS:llä (islamilaisella pelastusrintamalla), palestiinalaisilla Jihadilla, Hamasilla ja Abu Nidal-ryhmittymillä samoin kuin Egyptin Gamaa al-Islamiylla on tukikohtia Sudanissa.

Sudan on torjunut syytteet terrorismista "kolonialistisen ja laajentumishaluisen lännen salaliittona, jolla islam yritetään pitää kurissa."

Israelia vastaan taistelevat eivät Sudanin tulkinnan mukaan ole mitään terroristeja, vaan vapaustaistelijoita. (Etelä Suomen Sanomat, 16.8.1995)



Puut. Viimeisenä Hesekielin listassa mainitaan Puut; nimi, joka yleensä on yhdistetty Libyaan, vaikka se voikin käsittää laajemman alueen Pohjois-Afrikkaa (Algeria, Tunisia, Marokko ja Mauritania). Perusteluna näiden nimien yhteydelle onkin pidetty sitä, että mm. historioitsija Josefus sekä Plinius ovat käyttäneet Puutin heimon ensimmäisestä asuinpaikasta nimeä Libya. Samoin merkittävä tieto on se, että Septuaginta, Vanhan testamentin kreikkalainen käännös, käyttää Puutista sanaa Libya vain joitakin vuosisatoja Hesekielin profetian jälkeen. Siksi näiden tietojen perusteella on syytä uskoa, että Puut todella tarkoittaa nykyajan Libyaa.

Mitä sitten tulee ajatukseen, että Libya olisi mukana tulevassa hyökkäyksessä Israelia vastaan, ei sitä voi pitää mahdottomana. Sillä kun maa on jo pitkään tunnettu Israelin vastustajana ja sen tavoitteena on ollut juutalaisvaltion hävittäminen, ei sen Googin joukoissa mukana oleminen voi olla yllätys.

Tunnettu on myös Libyan rooli vallankaappausten, levottomuuksien ja terrorismin tukijana. Siinä se on "onnistunut" jopa niin hyvin, että se on ollut jo pitkään kolmen joukossa, kun on kyseessä erilaisten terroristiryhmien ja -tekojen rahoittaminen, välillä se on pitänyt jopa kärkisijaa.

Huomioitavaa Libyan kohdalla on lisäksi se, että se on voimakkaasti islamilainen valtio aivan kuten useat muutkin Googin joukon maista ovat. Näyttää siltä, että se on yksi yhdistävä tekijä näille valtioille, vaikka ne Israelista katsottuna tulevatkin aivan eri ilmansuunnista.

laittaisit vain linkin tänne ja jättäisit toisen kopioimatta toisen mielipiteitä palstalle

tai oikeastaan

lopettaa kokonaan tietokoneen käytön kunnes osaat muuta kuin kopioi/liitä toiminnan.