Isäni paistatteli paikallisessa lehdessä ja kertoi siinä sukututkimuksistaan jne.. Hän oli sanojensa mukaan saanut "hyvän miehen mallinsa" edesmenneeltä isältään, joka oli sodan käynyt konkari ja työskenteli valtion rautateillä eläkeikään asti. Isäni tähdensi vanhempien oikeassa oloa "vaikka nämä olisivat väärässäkin" (tällainen oli kuulemma entisaikojen tapa). Hän sanoi koittaneensa välittää hyviä tapoja lapsilleenkin, mutta "tapojen turmelus" huokautti häntä ja "rakkauden polut olivat nyt sulkeutuneet". Naapurit eivät enää ole tekemisisää toistensa kanssa ja televisiosta virtaa väkivaltaa ja moraalittomuutta, joka onkin syypää, miksei naapurit käy, hän tähdentää...
Isäni kastettiin Jehovan todistajaksi vuonna 1968. Hän opetti minullekkin "hyvän miehen malliiaan" ruumiillisella kurillakin jos en toiminut häntä miellyttävällään tavalla. Meille pojille tähdennettiin edelleen, että ase - tai siviilipalvelus olisi väärin ja niinpä meidät kaikki 4 poikaa tuomittiin 9 kk linnaan (tosin vältyin nuorimpana tältä, koska uusi laki tuli voimaan 1986, ettei minun jehovantodistajana tarvinnut kärsiä tuomiotani kuten vanhemmat veljeni). Oliko "hyvän miehen malli" sittenkin sotapalveluksen suorittanut ja sodassa ollut iso-isäni, mikä jehovantodistajista on kuitenkin väärin?
Isäni ei ole koskaan käynyt luonani, ainoastaan yhden kerran humalassa. Minulta hän sulkee aina oven jos luulee minun tulevan käymään, hän sulkee myös puhelimen haukuntansa jälkeen, kun olen joskus soittanut hänelle esim. viimeksi annoin uuden numeroni varalta jos tulee hätä, ilmaisin. Olin kuulema ylimielinen, koska olin nyt "nuori" ja "saatanallinen", koska olin nyt erimieltä Vartiotorni-seurasta, olin "vailla pyhää henkeä ja sen antamaa viisutta". Hän ei milloinkaan kestä kuulla perustelujani jos puhe kääntyi uskontoon, vaan hän sanoi "tietävänsä jo kaiken", koska oli lukenut Åbergin kirjan. Tämäkö lastensa ja lastelastensa luona käymättömyys ja oman oven ja puhelimen sulkeminen oli nyt sitä "rakkauden polkujen sulkemista"?
Kun äitini eli, niin kävin useasti kotonani (olin tuolloin itsekin jehovantodistaja, niin isäni katsoi aina maaten televisiota ja kehui "kaunareitakin" hyväksi ohjelmaksi, koska he selvittivät vaikeatlkin asiat keskustellen. Nykyään hän katsoo myös jatkuvasti TVtä, jota väitti syynä "tapojen turmelukseen", hänellä onkin lähes aina televisio päällä ja jopa kun olen soittanut hänelle, hän sanoo katsovansa jotakin ohjelmaa ja siten puheluni "häiritsee" häntä. Minuakin "häiritsi", kun en pienempänä saanut jäädä katsomaan esim. Tarzania, joka tuli kokousaikaan ja jonne oli pakko lähteä ruumiillisen kurin uhalla.
No näin meillä, rakastan isääni siitä huolimatta, vaikkei hän tunnu välittävän perheestäni. Jotkut asiat ja muistot ovat kipeitä, mutta rakkaudesta sanotaan:" Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Miten minun tulisi elää, että aina muistasin nuo sanat?
Isäni kastettiin Jehovan todistajaksi vuonna 1968. Hän opetti minullekkin "hyvän miehen malliiaan" ruumiillisella kurillakin jos en toiminut häntä miellyttävällään tavalla. Meille pojille tähdennettiin edelleen, että ase - tai siviilipalvelus olisi väärin ja niinpä meidät kaikki 4 poikaa tuomittiin 9 kk linnaan (tosin vältyin nuorimpana tältä, koska uusi laki tuli voimaan 1986, ettei minun jehovantodistajana tarvinnut kärsiä tuomiotani kuten vanhemmat veljeni). Oliko "hyvän miehen malli" sittenkin sotapalveluksen suorittanut ja sodassa ollut iso-isäni, mikä jehovantodistajista on kuitenkin väärin?
Isäni ei ole koskaan käynyt luonani, ainoastaan yhden kerran humalassa. Minulta hän sulkee aina oven jos luulee minun tulevan käymään, hän sulkee myös puhelimen haukuntansa jälkeen, kun olen joskus soittanut hänelle esim. viimeksi annoin uuden numeroni varalta jos tulee hätä, ilmaisin. Olin kuulema ylimielinen, koska olin nyt "nuori" ja "saatanallinen", koska olin nyt erimieltä Vartiotorni-seurasta, olin "vailla pyhää henkeä ja sen antamaa viisutta". Hän ei milloinkaan kestä kuulla perustelujani jos puhe kääntyi uskontoon, vaan hän sanoi "tietävänsä jo kaiken", koska oli lukenut Åbergin kirjan. Tämäkö lastensa ja lastelastensa luona käymättömyys ja oman oven ja puhelimen sulkeminen oli nyt sitä "rakkauden polkujen sulkemista"?
Kun äitini eli, niin kävin useasti kotonani (olin tuolloin itsekin jehovantodistaja, niin isäni katsoi aina maaten televisiota ja kehui "kaunareitakin" hyväksi ohjelmaksi, koska he selvittivät vaikeatlkin asiat keskustellen. Nykyään hän katsoo myös jatkuvasti TVtä, jota väitti syynä "tapojen turmelukseen", hänellä onkin lähes aina televisio päällä ja jopa kun olen soittanut hänelle, hän sanoo katsovansa jotakin ohjelmaa ja siten puheluni "häiritsee" häntä. Minuakin "häiritsi", kun en pienempänä saanut jäädä katsomaan esim. Tarzania, joka tuli kokousaikaan ja jonne oli pakko lähteä ruumiillisen kurin uhalla.
No näin meillä, rakastan isääni siitä huolimatta, vaikkei hän tunnu välittävän perheestäni. Jotkut asiat ja muistot ovat kipeitä, mutta rakkaudesta sanotaan:" Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Miten minun tulisi elää, että aina muistasin nuo sanat?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tekopyhyys, ulkokultaisuus, sanoo yhtä, tekee toista... siinä ne jehujen päätunnusmerkit.
"Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan", se oli meilläkin ohjenuorana kun lapsia piestiin nahkaremmillä paljaalle pyllylle. Ennen ei lopetettu ennen kuin lapsiraasu itkien huusi armoa. Sitten henkeään haukkovat, nikottelevat ja itkusilmäiset lapset kartanolle ja punottava, huohottava isä äidin kimppuun makuuhuoneeseen... Tosi sairasta.
Mitenköhän on nyt kun lapsilla on oikein lain takaamana oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, ainakin Suomessa? Henkistä väkivaltaa onkin tosi vaikeata todistaa tai mitata, joten se rehottanee yhtä kauan kuin lahkolaisuus ylipäänsä.
niinpä niin...itse luin kyseisen artikkelin mielenkiinnolla...kuinka Hannut ovat hallinneet Pihlajasaarta jo monta sataa vuotta, kuinka se tosiaankin on muuttunut.. Pidin artikkelista sen historian tietämyksensä vuoksi, en mielipiteiden vuoksi. Pakko kyllä myöntää, että olen jossain asioissa Teemu Hannun kanssa samaa mieltä siitä, että naapurit eivät käy enää toistensa luona, eivät pidä yhtä kuin ennen vanhaan...silloin sitä kynnettiin naapureidenkin pellot samalla...olisi ihanaa vieläkin pitää jonkinlaista naapuri-yhteisöä vireänä, tosin hankalaa se varmaan olisi kun en itse tiedä edes naapureitani etunimiltä...
Huomasin kuitenkin Hannun haastattelussa "pienen vinoilun" ja piilossa naljailun...jos todellakin oma poika asuu naapurissa, voisihan sitä itsekin nostaa takapuolensa siitä sohvalta kaunareiden äärestä ja mennä tervehtimään poikaansa, ei aina odottaa että se vierailu tulisi pojan puolelta(?)
Aika katkeraa tekstiä sinulla...olisiko aika rakentaa sovinto, vielä kun isäsi on hengissä? Unohda riidat!
>>Aika katkeraa tekstiä sinulla...olisiko aika rakentaa sovinto, vielä kun isäsi on hengissä? Unohda riidat!
pohtinut samoja asioita.
Isäpuoleni oli yli 50-vuotta jt kunnes potkittiin pois.
Hän on silti edelleen mielestään Jt ja häntä on vain kohdeltu väärin.
Mietin:"miten tuollainen ihminen voi pysyä järjestön vankina yhä edelleen vaikka käytännössä hänellä ei ole mitään kontaktia heihin?"
Mutta hänen elämänvuosissaan on vastaus siihen.
Ei voida odottaa että 60-70 vuotias voisi noin vain heittää menneisyytensä ja totutun aivokuvionsa romukoppaan.Jos niin tekisi olisi tuloksena todennäköisesti vakava mielenterveydellinen ongelma.Ehkä täydellinen romahdus.
Siksi ajattelenkin;;"antaa olla".
Lopullinen tuomari hoitaa asian.
Asia voi kuitenkin kääntyä parhainpäin silloin jos ihminen tunnustaa,että Jeesus pelastaa,ei järjestöprobakandalla höystetty jt-liturgia.
Itse olen tästä muutoksesta hyvä esimerkki.35 vuotta Jt-touhua ja nyt se on enää vain ikävä muisto,olkoonpa että saan sukulaisteni taholta kokea maanpäällisen elämäni loppuun asti että ole "pahis" kun olen vastaanottanut yksin Jeesuksen ja hylännyt järjestön.
Aika katkeralta kuulosti...luin toki artikkelin joka oli minustakin mielenkiintoinen, ihan vaan historiansa vuoksi...en tiennytkään että Hannun suku on "hallinnut" Pihlajasaarta noinkin kauan, olisit ylpeä siitä ja nimestäsi!
Mielestäni Teemu Hannu puhui asiaa valitellessaan nykyistä mallia naapuruudesta, olisi minustakin kiva jos naapureiden kesken istutettaisiin ja nostettaisiin perunat, maalattaisiin naapurin lato yhdessä jne.
Mutta sinä otit asian hiukan henkilökohtaisemmin(?) Miksi? kuulostit kyllä hiukan katkeralta! Silloin kun minäkin olin kakara (vaikka olenkin 80-luvun lapsi) oli isäni kasvatusmetodeina suurinpiirtein se että "Luoja ei laiskoja elätä" ja "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" ja tämä niin tuttu ja turvallinen "joka vitsaansa säästää, se lastaan vihaa..." näitä sai kuulla päivittäin, lapset tehtiin työkoneiksi...mutta en minä ole katkera niin kuin sinä. Minä olen ottanut opiksi! Ota sinäkin! Nyt ainakin tiedän miten EN ainakaan lapsiani kasvata, kiitos isäni.
Ihmisen aika on niin lyhyt, tajusin sen kun äitini sairastui, haluan vain nauttia joka hetkestä jotka voin olla vanhempieni kanssa, ehkäpä hekin ovat oppineet jotain, ehkä eivät, mutta jokainen meistä tekee virheitä, ja se pienen ihmisen kasvatus on varmasti pirun vaikea homma! Anna anteeksi, ehkä isäsikin antaa itselleen!
Eikä syy ole hänen vaan USA:laislahkon, ja huonommalla onnella on lahkon veriopit ja rokotuskieltokin aikanaan tehneet perheissä pahempaakin jälkeä.
Se on isäsi, joka on anteeksiannon velkaa, jos päästät kiukunpurkauksen, mikä olisi oikeutettua ja voisi helpottaa, mutta hyvinpä tunnut itsesi hallinneen.
Anteeksianto voi tulla ikäänkuin itsekseen, jos tunnet vaikkapa kiukkusi purkautuneen ja ymmärrät isäsi syyttömyyden.
Laita lahkon vanhan kirjallisuuden näytteitä hänelle valokopioina.
"Luoja ei laiskoja elätä..."
En tiedä, miten tuo asiaan liittyy. Olemme työssä käyviä neljän lapsen vanhempia ja ikämme töitä tehneitä ihmisiä, muutimme työn perässäkin aikoinaan. Olen aina auttanut vanhempiani, kun olen kyvennyt ja maksanut ruokarahaa kotona alle 20 vuotiaana asuessani. Olemme aina vaimoni kanssa tulleet toimeen omillamme, enkäole tippaakaan katkera vaan tuon julki mielipiteeni esim. uskonnon aiheuttamasta ahdistuksesta ja haen ja etsin jatkuvasti perusteluja sille mihin uskon. Kuria olen saanut yllinkyllin, mutten koskaan ole kurittanut ruumiillisesti lapsiani joskus kyllä jehovantodistajana otin tiukasti ohjat tyttäreni suhteen, ehkä liiankin tiukasti kokemattomuuttani, joten olen opiksi ottanut. Missä sinä olet ottanut opiksi, kun kuulostat niin katkeralta ja pidät entisajan kliseitä viisauksina.
Minäkin haluaisin nauttia veljieni ja siskojeni ystävyydestä kuten isänikin, mutta koska olen erotettu niin minut on "pistetty hyllylle". Tiedän vain kokemuksesta asioita ja emme oikeastaan voi sanoa kenellekkään "ota opiksi", koska emme voi asettua toisen ihmisen asemaan, kykeneminen siihen on tosi empaattista ja todellista älykkyyttä ja rakkautta. Enkä muuten tiedä, kuka olet. Riidelköön asiat ei ihmiset! Kunnioitetaan toinen toisiamme! Naapureitani autan aina kun voin ja viimeksi olinkin soraa levittämässä, missä sinä olit?
Jaa sussu ko se kirjottelee tommosia...Oishan se pitänyt arvata=)Sultahan ei vois muuta oottaakkaan....Ei sulla vielä lapsia ole ja se ei ole varmaa saatko niitä ees koskaan...Lapset on Jumalan lahja.Sulla on elämästä paljon opittavaa...
Sieki puutut asioihin joista et tiiä puoliakkaan...Nytkin asian vierestä puhuit vaan yrittääkses loukata toisia....katsoppas peiliin että kukas sieltä kurkistaa....voiskohan tehä itselleen jotaki ensin =))hehe...ja tule sitten puhumaan.
Arskavain ,meillä on jotain yhteistä, minkin olen asunut Torniossa!
Tunnen monia JT perheitä joilla joku sukulainen on erotettu,siitä huolimatta he huolehtivat hyvin lastenlapsistaan ja hoitavat heitä kun apua tarvitaan, ja eivät katkaise suhteitaan lopullisesti erotettuun, en tiedä, meitäkin on monenlaisia ja Isäsi on siitä toisesta laidasta, on kuitenkin hienoa että sanot että rakastat Isääsi kaikesta huolimatta! Hienoa!
huolehdit vaan omaltaosaltasi ettei sinun jälkeesi jää aviottomia lapsia, rikkonaista perhettä, maksat verot ajallaan, nostat roskat maasta, et aja ylinopeutta -- ja jätät muitten syyttelyn välittömästi pois elämästäsi. Älä valita. Syypää paskaan elämääsi olet vain sinä eikä kukaan muu.
No jopas jotakin.....on kyllä sinun päiväsi alkanut todella huonosti.Kirjoitat varmaankin omista kokemuksista hehe=)...Minusta tuo kirjoitus (Arskavain) oli erittäin hyvä ja asiallinen ja totuudenmukainen.....en käsitä tuollaista "hyökkäystä" muuten kuin että omat asiasi ovat päin persettä.....tai että ehkä olet yksi sukulaisista joka vihaat kyseistä kirjoittajaa=))))Hanki elämä niin kyllä se siitä=)
Pieni korjaus,laki Jehovan todistajien vapautuksesta asevelvollisuudesta tuli vuonna 1987.
Lain numero oli 645/85 ja se tuli voimaan käsittääkseni vuonna 1986.
Näyttää olevan lähes tulkoon yhtä vaikea ajanmääritystehtävä kuin nuo kuuluisat Nebun vuodet.