Lainattu jippiin sivuilta:
"""
Kirjoittaja Syvät kurkut
Päiväys 10.12.2002 0:48
Aihe Soneran kirjanpito epäselvyydet
Soneran kirjanpito epäselvyydet
Kim Ignatius siirtyi vuonna 2000 Soneran talousjohtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi. Hänkin kuului Relanderin sisäpiiriin. Ignatius siirtyi tehtäväänsä Tamron talousjohtajan paikalta. Hänen jäljiltään Tamron Norjan yksiköstä löytyi 40 miljoonan markan kavallus, jonka estäminen oli Kimin vastuulla. Kavallus oli esillä suomalaisissa lehdissä.
Relander ei halunnut "nutturapäistä" ja tiukkaa talousjohtajaa, joten Ignatius oli siis sopiva tehtävään. Ignatius esiintyi suuren maailman miehenä, vaikka hänen kyvykkyytensä ei lainkaan vastannut tätä ulkokuorta. Hän ajoi tiukasti Relanderin etuja yhdessä Maire Laitisen kanssa. Ignatius viihtyi paremmin golf- kentällä kuin tuloksentekijänä työpaikallaan.
Kim Ignatius loi Relanderin ohjeiden mukaisesti Soneraan ns. luovan kirjanpitotavan. Tämä tarkoitti tiettävästi mm. sitä, että Soneran taseeseen sisällytettiin luovasti yhteistyökumppaneiden omaisuutta. "Luova" kirjanpito synnyttää "luovan" tilinpäätöksen, jonka perusteella voi tehdä "luovia" johtopäätöksiä yrityksen tilasta.
Esimerkiksi Soneran vuoden 2001 tilinpäätös on tehty hyvän kirjanpitotavan rajoja hipoen. Sonera on mm jaksottanut Saksan umts-lupaan liittyviä korkokuluja useammalle vuodelle, vaikka korot on maksettu täysimääräisesti Soneran kassasta tilikauden aikana. Tämä kyseenalainen järjestely on nostanut Soneran tulosta vuoden mukaisesti, Soneran olisi pitänyt rasittaa vuoden 2001 tulostaan julkisuuteen esitettyä enemmän. Soneran tilintarkastajat ovat kuitenkin hyväksyneet tämän käytännön Soneran talousjohdon vaatimuksesta. Näin taisi käydä myös Yhdysvalloissa, kun Enronin johto vaati yrityksen tilintarkastajana toiminutta Andersen-yhtiötä hyväksymään tuloja ja menoja tuloslaskelman ulkopuolelle. Voidaan kärjistetysti väittää, että Sonera on tilinpäätöskäytäntöineen Enronin tiellä.
Kirjanpitoalan asiantuntija, HKKK:n professori Jarmo Leppiniemi, kritisoi voimakkaasti Soneran tilinpäätöksen kirjanpitotietojen esittelytapaa ja piti sitä harhaanjohtavana TV kahden OBS-ohjelmassa 8.2.2002. Leppiniemen mielestä sijoittajien on erittäin vaikea tulkita tilinpäätöksen tietoja. Leppiniemi arvosteli myös Soneran sijoittajaviestintää kokonaisuutena puutteelliseksi.
Monet tahot ovat käyttäneet huomattavasti jyrkempiä sanoja arvioidessaan Soneran sijoittajaviestintää. Arvioissa ovat esiintyneet sanat harhaanjohtava, salaileva, puutteellinen, valheellinen, sijoittajia halveksiva, epäuskottava ja epäjohdonmukainen.
Kim Ignatius jatkaa edelleen Soneran johtoryhmän jäsenenä ja konsernin rahoitus- ja talousjohtajana.
Soneran rahoja kateissa
Relanderin neuvonantajana näissä konkurssipyörittelyissä toimi asianajaja Anssi Jaanti. Jaanti tuomittiin toukokuussa 2002 ehdottomaan vankeusrangaistukseen näistä ja muista konkurssirikoksista. Anssi Jaanti toimi Relanderin neuvonantajana myös Sonerassa. Jaantin avustuksella Relander siirsi tiettävästi yli 100 miljoonaa markkaa Soneran rahoja omille tileilleen ja yrityksilleen ulkomailla.
Varat siirrettiin ainakin kahdella eri tavalla. Ensinnäkin Relanderin ulkomaisille konsulttiyrityksille ja investointipankeille annetuista kymmenien miljoonien toimeksiannoista ohjattiin toimeksisaajan taholta yleensä 30 % Relanderin omille tileille. Toiseksi Sonera antoi Relanderin määräyksestä toimeksiantoja Relanderin omistamille ulkomaisille peiteyhtiölle Soneran olemattomasta konsultoinnista tai markkinointitoimenpiteistä. Laskut hyväksyi yleensä Relander tai joku Relanderin sisäpiiristä tietäen pelin hengen.
Parhaiten Relander viihtyi investointipankkiirien seurassa. Investointipankki kiinnosti häntä toimialana. Investointipankkiirit liikkuivatkin ahkerasti Soneran käytävillä. Relander antoi useille investointipankeille kymmenien miljoonien toimeksiantoja. Hän halusi pitää hyvät välit siihen suuntaan, jotta työpaikan vaihto sujuisi jatkossa liukkaasti, jos paikat Sonerassa kävisivät liian kuumiksi. Relander tiesi, että ne tulisivat käymään kuumiksi.
Relanderilla oli tapana antaa sama toimeksianto vähintään kahdelle eri tekijälle ilman, että nämä tiesivät toisistaan. Tehtävää innokkaasti hoitava henkilö sai ennemmin tai myöhemmin huomata, että toinen henkilö tai ryhmä suoritti samaa Relanderin antamaa toimeksiantoa. Tästä oli seurauksena raivokkaita valtataisteluita ja valtavaa turhautumista. Tämä oli Relanderin darvinistista hajota ja hallitse -tekniikkaa käytännössä.
Ei edellä mainittu ole mikään strategia, vaan lähinnä naiivi toteamus. Tällaisen "strategian" muokkaamiseen käytettiin kymmeniä miljoonia markkoja konsulttipalkkioina muun muassa Strategos- ja McKinsey-yhtiöille. On myös esitetty epäilyksiä siitä, että nämä rahat saattoivat ohjautua osittain Relanderin ulkomaisille tileille. Tämän kirjan kirjoittajilla ei ole näyttöä ko. toiminnasta, mutta asia nousi yhdenmukaisesti esiin keskusteluissa eri tahojen kanssa. Kirjan kirjoittajat eivät voi taata epäilyksien ja väitteiden todenmukaisuutta.
Relanderin talousepäselvyydet
Osaltaan uuden toimitusjohtajan valintaa vauhditti se, että Sonerasta alkoi tihkua tietoja Relanderin mahdollisista taloudellisista väärinkäytöksistä yhtiön varoilla. Tietojen mukaan Relander oli antanut kymmenien miljoonien markkojen konsulttitoimeksiantoja ulkomaisille konsulttiyrityksille. Merkittävä osa näistä Soneran rahoista ohjautui mahdollisesti jonnekin aivan muualle.
Relander tiettävästi antoi mittavia strategiatoimeksiantoja kymmenien miljoonien markkojen palkkioilla. Kävivätkö toimeksiannon saaneet konsultit vain muodon vuoksi juomassa kahvia Sonerassa ja asumassa muutaman päivän hotelli Kämpissa ennen kotimaahansa paluutaan? Menivätkö kaikki rahat oikeisiin osoitteisiin? Suuria konsulttitoimeksiantoja saivat muun muassa Strategos, McKinsey ja useat investointipankit.
Myös Soneran ulkomaisten tytäryhtiöiden markkinointiin sijoitettiin kymmeniä miljoonia markkoja. Sopimukset ja yhtiöt ketjutettiin markkinointiprosessissa niin taitavasti, että Soneran taloushallinnolla ja tilintarkastajilla ei ollut mitään mahdollisuuksia selvittää rahavirtojen kulkua. Selvitetäänkö näiden virtojen ja mahdollisten "sivupurojen" suuntaa ikinä? Tuskin. Ainoastaan erittäin huolellinen erityistilintarkastus voisi paljastaa mahdolliset epäselvyydet ja lukujen suuruudet.
Toisaalta Relander toimi toimitusjohtajan tehtävänsä jälkeen Soneran hallituksen puheenjohtajan neuvonantajana vuoden 2001 loppuun saakka. Jos tarvetta talousepäselvyyksien ja väärinkäytösten peittelemiseen olisi ollut, aika neuvonantajana olisi tarjonnut oivan mahdollisuuden niiden tehokkaaseen häivyttämiseen. Samalla olisi myös katkaistu sytytyslanka uhkaavalta poliittiselta aikapommilta. Ketkä tiesivät Soneran sisällä Relanderin mahdollisista talousepäselvyyksistä? Useat tahot, mutta kukaan ei uskaltanut tarkemmin selvitellä näitä asioita. Kenen olisi pitänyt selvittää nämä epäilyt? Soneran sisäisen tarkastuksen ja talous- ja rahoitusjohtaja Kim Ignatiuksen.
Ignatius oli hukannut jo Tamron Norjan yksikössä 40 miljoonaa markkaa toimiessaan Tamron talousjohtajana ennen Soneraan tuloaan. Miten hän olisi voinut pysyä mahdollisten erilaisten harhautusten ja monimutkaisten sopimus- ja yhtiöketjutusten jäljillä? Ei mitenkään. Eikä Ignatiuksella ollut vähäisintäkään halua selvittää näitä mahdollisia merkittäviä talousepäselvyyksiä. Hänhän kuului Soneran ylimpään johtoon ja Relanderin sisäpiiriin. Oliko Ignatius mukana mahdollisissa talousepäselvyyksissä vai ei? Tätä sopii kysyä.
Kukaan ei ole tullut kysyneeksi, millä rahoilla Relander osti merkittävän osakkuuden uudesta työpaikastaan, yhdysvaltalaisesta Accel Partners - pääomasijoitusyhtiöstä, jonka yhdeksi pääosakkaaksi (General Partner) hän siirtyi kesällä 2001? Yhtiön markkina-arvo on miljardeja markkoja. Esimerkiksi 10 % osakkuuden hinta ko. yhtiöstä on satoja miljoonia markkoja. Mistä Relander on voinut hankkia tuollaiset rahat?
Relander sai Sonerasta optioina ja palkkoina vuosina 1998–2001 noin 10 miljoonaa markkaa. Tästä summasta merkittävä osa kului Relanderin Espoon Westendin omakotitalohankkeeseen. Relanderhan asui Espoon Haukilahdessa vaatimattomassa rivitaloasunnossa ja alkoi rakentaa omakotitaloa Westendistä ostamalleen arvotontille syksyllä 2000. Relanderille on siis voinut jäädä säästöön korkeintaan pari kolme miljoonaa markkaa.
Relanderin Soneran toimitusjohtajuuden assistentti Terhi Veijalainen luultavasti tiesi näistä asioista. Siksi Relanderin pitikin ottaa hänet mukaan assistentikseen Accel-yhtiöön tiettävästi huippupalkalla. Hänen oli hankittava Veijalaiselle loistokaksio Lontoon keskustasta. Assistentit eivät juuri normaalisti asu sellaisissa. Terhi Veijalainen on tosin edelleen myös Soneran henkilöstölistoilla, joiden mukaan hän on virkavapaalla Soneran johdon assistentin tehtävästä vuoden 2002 loppuun asti.
Mikäli Kaj-Erik Relander haluaa kiistää häneen kohdistuvat epäilyt talousepäselvyyksistä, hän voi antaa vapaaehtoisesti kattavan ja valaehtoisen selvityksen raha-asioistaan. Samoin hän ja Accel Partners - riskirahoitusyhtiö voivat julkistaa osakkuussopimuksen ja siinä olevan kauppahinnan osakkuudesta. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tällaista selvitystä. Uskaltaako valtio lähteä vaatimaan tällaista? Tuskin. Sieltä voisi paljastua liian suuria luurankoja. Haluavatko veronmaksajat ja rahansa Soneraan sijoittaneet nähdä ko. selvityksen? Kyllä haluavat!
Relander ja Juha Varelius ottivat Zedin markkinointivastuut pois Sonera- konsernin markkinointijohtaja Jane Moilaselta kesällä 2000. Näin Moilanen jäi ulos Zedin kansainvälisistä markkinointitoimenpiteistä, joissa liikkuivat satojen miljoonien markkojen rahasummat. Näidenkin rahasummien liikuttelusta ulkomailla saattaa löytyä mielenkiintoisia valonarkoja piirteitä, jos joku on kiinnostunut niitä selvittämään. Zedin kansainvälistä markkinointia hoiti Vareliuksen valitsemat yhdysvaltalaiset ja englantilaiset mainostoimistot, joihin Varelius henkilökohtaisesti hoiti yhteydet.
Liikenneministeriöltä lupa umts-huutokauppaan
Soneran hallituksen umts-päätöksen jälkeen piti hankkia liikenneministeriön lupa asiaan. Relander kävi useasti keväällä ja alkukesästä 2000 liikenneministeriön ylimpien virkamiesten vieraana. Usein keskusteluissa oli mukana myös liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen. Relanderin palopuheiden jälkeen liikenneministeriö lupautui antamaan Soneralle luvan osallistua Englannin umts- huutokauppaan. Umts-luvan hankkiminen oli puheenaiheena myös Lipposen hallituksen sisäpiirissä. Viestin valtio-omistajan investointiluvasta Soneralle umts-luvan hankkimiseen välitti liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen.
Relander hankki umts-investointiluvan Lipposen hallitukselta mitä ilmeisimmin osin puutteellisin ja vääristellyiksi luokiteltavin tiedoin. Vastaava tilanne syntyisi, jos pankista lainaa pyytänyt yrityksen toimitusjohtaja saisi pankilta lainan vääristellyin tiedoin. Yrityksen ollessa kyvytön maksamaan lainaa takaisin ja petoksen paljastuessa vääristeltyjä tietoja antanut toimitusjohtaja joutuisi oikeudelliseen vastuuseen toiminnastaan. Joutuuko siis Relander oikeudelliseen vastuuseen tästä? Nähtäväksi jää, mutta tuskinpa.
Julkisuudessa vaadittiin syksyllä 2001 Relanderin asettamista oikeudelliseen vastuuseen. Siihen ei ollut poliittista tahtoa ja riittäviä faktaperusteita. Nyt olisi faktaperusteita, mutta onko poliittista tahtoa? Pankkikriisin vastuuoikeudenkäyntien syytteistä varmasti suurin osa nostettiin heikommilla perusteilla. Asiassa on vain se ero, että 1990-luvun holtittomissa luottopäätöksissä ei ollut mukana valtion hallitus. Soneran vastuuttomien toimien takuumiehenä on.
Valtio omisti kesällä 2000 Saksan umts-luvan hankkimisen aikaan Sonerasta 52,9 %. Näin ollen Heinonen ja Lipposen hallitus oli käytännössä Soneran ylin vallankäyttäjä. Relander tiesi tämän ja halusi sitoa Lipposen hallituksen ydinministerit omien päätöstensä takuumieheksi.
Relander muisti haukkua poliitikkoja julkisuudessa tämän tästä. Hänen mielestään poliitikot ja valtio-omistaja vain haittasivat Soneran toimintaa. Todellisuudessa Relander käytti poliitikkoja taitavasti hyväkseen. Hän tiesi, että paras vakuutus sille, ettei hänen toimiaan Soneran johdossa koskaan jälkikäteen tutkittaisi, oli sitoa maan hallituksen keskeiset ministerit päätösten takuumiehiksi.
Näin kävi esimerkiksi umts-luvan yhteydessä. Relander painosti Olli-Pekka Heinosta hankkimaan Lipposen hallituksen sisäpiirin hyväksynnän umts-luvan hankkimiselle. Näin hallituksen sisäpiiristä tuli tahtoen tai tahtomattaan päätösten takuumies hamaan tulevaisuuteen.
Liikenneministeriön ja Soneran hallituksen luvalla Relander ja Sonera lähtivät hakemaan umts-lupaa Englannista. Käytännön asioiden hoitajana umts- huutokaupoissa toimi Pirjo Kekäläinen-Torvinen, joka oli Soneran matkaviestintäpuolen johtajan Matti Makkosen alainen. Kekäläinen-Torvinen ei kuulunut Relanderin sisäpiiriin. Englannin umts-luvan hinta nousi yli 20 miljardin markan ja valtio-omistaja määräsi Soneran luopumaan kisasta. Voi vain arvata, kuinka paljon tämä raivostutti Relanderia.
Oliko valtio-omistaja laatinut analyysit omaisuutensa riskeistä umts-hankinnan yhteydessä? Valtio-omistajan Sonera-asiat kuuluivat hallinnollisesti liikenneministeriön vastuulle. Määräsikö liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen virkamiehiään tekemään riskianalyysit Soneran Saksan umts-luvan hankinnasta, joka oli Suomen taloushistorian suurin yksittäinen investointi? Ei määrännyt.
Tekivätkö liikenneministeriön virkamiehet oma-aloitteisesti riskianalyysit Saksan umts-luvan hankinnasta? Eivät tehneet. Pyysivätkö liikenneministeriö ja hallituksen keskeiset ministerit Soneralta riskianalyysit käyttöönsä ennen kuin se myönsi Soneralle luvan Saksan umts-luvan hankkimiseen yli 21 miljardin kauppahinnalla? Ei pyytänyt. Eikä olisi auttanut vaikka olisi pyytänytkin. Niitä ei ollut Sonerassa.
Hän väitti haastattelussa Soneran strategian olevan hyvin harkittu, eikä nähnyt mitään syytä esittää uutta strategiaa. Haastattelun mukaan Soneran oli pakko olla läsnä Saksassa umts-luvan haltijana, koska siellä on Euroopan suurin ostovoima. Siinäpä syvällinen perustelu Suomen taloushistorian suurimmalle (virhe)investoinnille!
NASDAQ huijaus ja Umts-riskianalyysit puuttuivat
Saksan umts–luvan hankkimisesta ei tehty Soneran johtoryhmässä ja hallituksessa yhtäkään riskianalyysiä. Ja Soneran Saksan verkkoinvestointien arvo yhdistettynä umts-lupamaksuun ylittää 35 miljardia markkaa! Kyseessä oli Suomen taloushistorian suurin yksittäinen investointi ja se tehtiin yhden ihmisen pakkomielteenä ilman yhtäkään riskikartoitusta. Miksi?
Soneran riskihallintajohtaja Kari Jussila joukkoineen yritti laatia riskikartoitusta umts-hankkeesta, mutta Relander kielsi jyrkästi Jussilaa esittelemästä analyysejä Soneran hallitukselle tai johtoryhmälle. Jussila stressaantui vakavasti tilanteen seurauksena, mutta ei mahtanut asialle tai Relanderille mitään. Tiettävästi Jussila valmisteli kattavan Soneran riskimuistion, mutta Relander määräsi sen esityskieltoon ja hävitettäväksi.
Relander oli muutoinkin jättänyt Kari Jussilan johtaman Soneran riskienhallintaryhmän sisäpiirinsä toiminnan ulkopuolelle. Näin käytännössä rikottiin Soneran NASDAQ-pörssille antamia tiukkoja riskienhallintaa ja niiden julkistamista koskevia sitoumuksia. Ne oli annettu ko. pörssille NASDAQ-20F- lomakkeella Soneran listauduttua NASDAQ-pörssiin. Relander voi joutua jälkikäteen vastaamaan näistä puutteista NASDAQ-pörssille sen niin vaatiessa.
Kari Jussilan johtama Risk Management & Business -ryhmä raportoi toiminnastaan tj. Aulis Salinille. Toiminnallisesti Jussilan ryhmä tukeutui rahoitusjohtaja Kim Ignatiuksen organisaatioon. Käytännössä riskienhallintaryhmä oli, kuten aiemmin jo mainittiin, ulkona Soneran toimista.
Oliko valtio-omistaja laatinut analyysit omaisuutensa riskeistä umts-hankinnan yhteydessä? Valtio-omistajan Sonera-asiat kuuluivat hallinnollisesti liikenneministeriön vastuulle. Määräsikö liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen virkamiehiään tekemään riskianalyysit Soneran Saksan umts-luvan hankinnasta, joka oli Suomen taloushistorian suurin yksittäinen investointi? Ei määrännyt.
Sonera kupla
Toisena päätehtävänä oli Soneran arvon kasvattaminen puhumalla eli soneeraamalla - ei luomalla todellista lisäarvoa markkinoille, kuten yritykset normaalisti tekevät. Sonera-kuplan rakentaminen edellytti vauhdikkaita ja uskottavalta kuulostavia sloganeita. Näitä sloganeita vääntämään yhdessä Henri Harmian kanssa palkattiin kymmenien miljoonien korvauksella ydinosaamisguru Gary Hamelin yritys Strategos Lontoosta. Henri Harmian persoonaa kuvastanee se, että hänen kerrotaan olleen onnesta soikeana päästessään kerran käymään Gary Hamelin kotona.
Strategos, Relander ja Henri Harmia ryhtyivät laatimaan vakuuttavaa "tarinaa" Sonerasta markkinoille. Muoto korvasi sisällön. Tarinan eteen ei tehty juurikaan mitään Soneran sisällä, eli kyse oli harkitusta hypetyksestä. Vauhti oli kova ja rikkaaksi piti päästä nopeasti.
Tarinan ydin oli se, että Soneraa kuvailtiin globaaliksi edelläkävijäksi matka-, data- ja mediaviestinnän alalla sekä halutuksi yhteistyökumppaniksi ja osaajaksi mobiilien palveluiden tuottajana. Liikevoitoksi luvattiin yli 20 %:n tasoa suhteessa liikevaihtoon. Lupauksiin kuuluivat merkittävät kumppanuudet maailman johtavien teletoimialan yhtiöiden kanssa. Tarinan mukaan Sonerasta tulisi lähivuosina johtava globaali matkaviestintäoperaattori langattomien palveluiden sisällöntuottajana ja toimijana.
Tämä tarina upposi markkinoille niin hyvin, että Soneran osakekannan arvo nousi maaliskuussa 2000 yli 422 miljardin markan tasolle. Soneran markkina-arvo lähenteli Pepsi-Colan arvoa. Relanderilta ja hänen sisäpiiriltään katosi kaikki suhteellisuudentaju. Relander oli vakuuttava toimija. Hän olisi epäilemättä menestynyt hyvin myös lomaosakkeiden myyjänä Kanariansaarilla. Tai käytettyjen autojen myyjänä Kehä III:n varrella.
Salakuuntelu ja Syyllisten jahtaamista
Relander vaati sisäpiiriään selvittämään kaikin mahdollisin keinoin ja resurssein, ketkä olivat vuotaneet Soneran ongelmat julkisuuteen. Sisäpiirillä ei ollut hajuakaan "syyllisistä", minkä vuoksi kaikki Soneralaiset olivat epäilyksenalaisia. Kaikki muu laitettiin Relanderin määräyksestä sivuun syyllisten löytämiseksi. Sonerassa vallitsi sotatila. Bisnekset saivat odottaa.
On esitetty epäilyitä siitä, että ensimmäisenä toimenpiteenään Relander määräsi jäljitettäviksi kaikki lehtiin ja median edustajiin lähteneet tai sieltä Soneraan saapuneet puhelut. Sonerassa otettiin siis käyttöön yhtiön sisäinen puheluiden jäljittämistekniikka. Tämä ei tuottanut vaikeuksia; olihan Sonera alan asiantuntija! Tiettävästi erään merkittävän lehden toimittajat pääsivät perille tästä puheluiden jäljittämisestä. Sana Relanderin kovista konsteista levisi toimittajien keskuudessa.
Epäiltiin myös, että Relander järjesti Soneran sisäisen sähköpostien vakoilujärjestelmän. Tämän taitavasti rakennetun järjestelmän avulla Relander apureineen pääsi lukemaan soneralaisten sähköposteja niin, että vakoiltava henkilö ei huomannut mitään. Poikkeuksina olivat muutamat ammattilaiset, jotka huomasivat omaa sähköpostiaan vakoiltavan. Relander oli siis ilmeisesti valmis aivan mihin tahansa, jotta hän saisi pitää valtakuntansa.
Keväällä 2000 Relander alkoi saatujen tietojen mukaan pystyttää Soneraan "Rellu-radiota", joka oli Soneran sisäinen vakoilujärjestelmä. Siihen kuului ilmeisesti useita Relanderin agentteja, joiden tarkoituksena oli vakoilla Soneran yksiköitä ja raportoida tapahtumista suoraan Relanderille.
Venäjän mafia tukena?
On esitetty väitteitä (mutta ei kiistattomia todisteita) jopa siitä, että Relander käytti apunaan myös Venäjän mafiaa asioidensa hoidossa. Tämä keino tehosi tiettävästi erittäin hyvin.
Esimerkiksi erään äänekkäästi Soneran asioita kommentoineen Soneran hallinnon jäsenen kommentit julkisuuteen vaimenivat merkittävästi mafiamiesten otettua häneen yhteyttä. Mafiamiehiä käytettiin luultavasti vaientamaan myös muita Relanderin vastustajia. Mafiamiehet eivät tiettävästi käyttäneet fyysistä väkivaltaa. He toimivat herrasmiesmäisesti, mikä vain lisäsi heidän tehoaan.
Tällainen toimintatapa on uusi ilmiö Suomen liike-elämässä, jossa ei ole tapana käyttää mafiaa liiketoimien hoitamisessa. Poikkeuksena taitaa olla huumekauppa ja ilotyttötoiminta. Relander oli hurmaantunut Soneran Turkin liiketoimien hoitamisen yhteydessä näkemäänsä mafian käyttöön Turkin liike- elämässä ja halusi itsekin perehtyä asiaan. Me kaikki toivomme hartaasti, että tämä käytäntö ei leviä laajemmin Suomen liike-elämään.
Soneralaisten uhkailua
Relander piti helmikuussa 2001 luentotilaisuuden Teollisuuskadun auditoriossa Soneran ylimmälle ja keskijohdolle. Tilaisuudessa Relander vaahtosi raivokkaana ja vaati Sonera-kohun aiheuttaneiden syyllisten kaivamista esiin. Hän uhkaili eri sanakääntein alaisiaan ja esitteli uudelleen moneen kertaan esittelemänsä ontot strategiakalvot. Relander oli kiihtyneessä mielentilassa koko tilaisuuden ajan. Monet kuulijat pelkäsivät ja tunsivat olonsa ahdistuneeksi.
Itsemurha
Vatasen seuraajaksi tuli Björn Gustavsson, joka menehtyi oman käden kautta tammikuussa 2001. Syitä ei ole koskaan käsitelty julkisuudessa, mutta perhesyyt eivät tiettävästi olleet asian taustalla.
http://www.google.fi/search?q=cache:8HGGgTzWmjkC:www.saunalahti.fi/ ~promer1/EOAkantelu.html sirkka-liisa anttila tuomittiin&hl=fi&ie=UTF-8
"""
"""
Kirjoittaja Syvät kurkut
Päiväys 10.12.2002 0:48
Aihe Soneran kirjanpito epäselvyydet
Soneran kirjanpito epäselvyydet
Kim Ignatius siirtyi vuonna 2000 Soneran talousjohtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi. Hänkin kuului Relanderin sisäpiiriin. Ignatius siirtyi tehtäväänsä Tamron talousjohtajan paikalta. Hänen jäljiltään Tamron Norjan yksiköstä löytyi 40 miljoonan markan kavallus, jonka estäminen oli Kimin vastuulla. Kavallus oli esillä suomalaisissa lehdissä.
Relander ei halunnut "nutturapäistä" ja tiukkaa talousjohtajaa, joten Ignatius oli siis sopiva tehtävään. Ignatius esiintyi suuren maailman miehenä, vaikka hänen kyvykkyytensä ei lainkaan vastannut tätä ulkokuorta. Hän ajoi tiukasti Relanderin etuja yhdessä Maire Laitisen kanssa. Ignatius viihtyi paremmin golf- kentällä kuin tuloksentekijänä työpaikallaan.
Kim Ignatius loi Relanderin ohjeiden mukaisesti Soneraan ns. luovan kirjanpitotavan. Tämä tarkoitti tiettävästi mm. sitä, että Soneran taseeseen sisällytettiin luovasti yhteistyökumppaneiden omaisuutta. "Luova" kirjanpito synnyttää "luovan" tilinpäätöksen, jonka perusteella voi tehdä "luovia" johtopäätöksiä yrityksen tilasta.
Esimerkiksi Soneran vuoden 2001 tilinpäätös on tehty hyvän kirjanpitotavan rajoja hipoen. Sonera on mm jaksottanut Saksan umts-lupaan liittyviä korkokuluja useammalle vuodelle, vaikka korot on maksettu täysimääräisesti Soneran kassasta tilikauden aikana. Tämä kyseenalainen järjestely on nostanut Soneran tulosta vuoden mukaisesti, Soneran olisi pitänyt rasittaa vuoden 2001 tulostaan julkisuuteen esitettyä enemmän. Soneran tilintarkastajat ovat kuitenkin hyväksyneet tämän käytännön Soneran talousjohdon vaatimuksesta. Näin taisi käydä myös Yhdysvalloissa, kun Enronin johto vaati yrityksen tilintarkastajana toiminutta Andersen-yhtiötä hyväksymään tuloja ja menoja tuloslaskelman ulkopuolelle. Voidaan kärjistetysti väittää, että Sonera on tilinpäätöskäytäntöineen Enronin tiellä.
Kirjanpitoalan asiantuntija, HKKK:n professori Jarmo Leppiniemi, kritisoi voimakkaasti Soneran tilinpäätöksen kirjanpitotietojen esittelytapaa ja piti sitä harhaanjohtavana TV kahden OBS-ohjelmassa 8.2.2002. Leppiniemen mielestä sijoittajien on erittäin vaikea tulkita tilinpäätöksen tietoja. Leppiniemi arvosteli myös Soneran sijoittajaviestintää kokonaisuutena puutteelliseksi.
Monet tahot ovat käyttäneet huomattavasti jyrkempiä sanoja arvioidessaan Soneran sijoittajaviestintää. Arvioissa ovat esiintyneet sanat harhaanjohtava, salaileva, puutteellinen, valheellinen, sijoittajia halveksiva, epäuskottava ja epäjohdonmukainen.
Kim Ignatius jatkaa edelleen Soneran johtoryhmän jäsenenä ja konsernin rahoitus- ja talousjohtajana.
Soneran rahoja kateissa
Relanderin neuvonantajana näissä konkurssipyörittelyissä toimi asianajaja Anssi Jaanti. Jaanti tuomittiin toukokuussa 2002 ehdottomaan vankeusrangaistukseen näistä ja muista konkurssirikoksista. Anssi Jaanti toimi Relanderin neuvonantajana myös Sonerassa. Jaantin avustuksella Relander siirsi tiettävästi yli 100 miljoonaa markkaa Soneran rahoja omille tileilleen ja yrityksilleen ulkomailla.
Varat siirrettiin ainakin kahdella eri tavalla. Ensinnäkin Relanderin ulkomaisille konsulttiyrityksille ja investointipankeille annetuista kymmenien miljoonien toimeksiannoista ohjattiin toimeksisaajan taholta yleensä 30 % Relanderin omille tileille. Toiseksi Sonera antoi Relanderin määräyksestä toimeksiantoja Relanderin omistamille ulkomaisille peiteyhtiölle Soneran olemattomasta konsultoinnista tai markkinointitoimenpiteistä. Laskut hyväksyi yleensä Relander tai joku Relanderin sisäpiiristä tietäen pelin hengen.
Parhaiten Relander viihtyi investointipankkiirien seurassa. Investointipankki kiinnosti häntä toimialana. Investointipankkiirit liikkuivatkin ahkerasti Soneran käytävillä. Relander antoi useille investointipankeille kymmenien miljoonien toimeksiantoja. Hän halusi pitää hyvät välit siihen suuntaan, jotta työpaikan vaihto sujuisi jatkossa liukkaasti, jos paikat Sonerassa kävisivät liian kuumiksi. Relander tiesi, että ne tulisivat käymään kuumiksi.
Relanderilla oli tapana antaa sama toimeksianto vähintään kahdelle eri tekijälle ilman, että nämä tiesivät toisistaan. Tehtävää innokkaasti hoitava henkilö sai ennemmin tai myöhemmin huomata, että toinen henkilö tai ryhmä suoritti samaa Relanderin antamaa toimeksiantoa. Tästä oli seurauksena raivokkaita valtataisteluita ja valtavaa turhautumista. Tämä oli Relanderin darvinistista hajota ja hallitse -tekniikkaa käytännössä.
Ei edellä mainittu ole mikään strategia, vaan lähinnä naiivi toteamus. Tällaisen "strategian" muokkaamiseen käytettiin kymmeniä miljoonia markkoja konsulttipalkkioina muun muassa Strategos- ja McKinsey-yhtiöille. On myös esitetty epäilyksiä siitä, että nämä rahat saattoivat ohjautua osittain Relanderin ulkomaisille tileille. Tämän kirjan kirjoittajilla ei ole näyttöä ko. toiminnasta, mutta asia nousi yhdenmukaisesti esiin keskusteluissa eri tahojen kanssa. Kirjan kirjoittajat eivät voi taata epäilyksien ja väitteiden todenmukaisuutta.
Relanderin talousepäselvyydet
Osaltaan uuden toimitusjohtajan valintaa vauhditti se, että Sonerasta alkoi tihkua tietoja Relanderin mahdollisista taloudellisista väärinkäytöksistä yhtiön varoilla. Tietojen mukaan Relander oli antanut kymmenien miljoonien markkojen konsulttitoimeksiantoja ulkomaisille konsulttiyrityksille. Merkittävä osa näistä Soneran rahoista ohjautui mahdollisesti jonnekin aivan muualle.
Relander tiettävästi antoi mittavia strategiatoimeksiantoja kymmenien miljoonien markkojen palkkioilla. Kävivätkö toimeksiannon saaneet konsultit vain muodon vuoksi juomassa kahvia Sonerassa ja asumassa muutaman päivän hotelli Kämpissa ennen kotimaahansa paluutaan? Menivätkö kaikki rahat oikeisiin osoitteisiin? Suuria konsulttitoimeksiantoja saivat muun muassa Strategos, McKinsey ja useat investointipankit.
Myös Soneran ulkomaisten tytäryhtiöiden markkinointiin sijoitettiin kymmeniä miljoonia markkoja. Sopimukset ja yhtiöt ketjutettiin markkinointiprosessissa niin taitavasti, että Soneran taloushallinnolla ja tilintarkastajilla ei ollut mitään mahdollisuuksia selvittää rahavirtojen kulkua. Selvitetäänkö näiden virtojen ja mahdollisten "sivupurojen" suuntaa ikinä? Tuskin. Ainoastaan erittäin huolellinen erityistilintarkastus voisi paljastaa mahdolliset epäselvyydet ja lukujen suuruudet.
Toisaalta Relander toimi toimitusjohtajan tehtävänsä jälkeen Soneran hallituksen puheenjohtajan neuvonantajana vuoden 2001 loppuun saakka. Jos tarvetta talousepäselvyyksien ja väärinkäytösten peittelemiseen olisi ollut, aika neuvonantajana olisi tarjonnut oivan mahdollisuuden niiden tehokkaaseen häivyttämiseen. Samalla olisi myös katkaistu sytytyslanka uhkaavalta poliittiselta aikapommilta. Ketkä tiesivät Soneran sisällä Relanderin mahdollisista talousepäselvyyksistä? Useat tahot, mutta kukaan ei uskaltanut tarkemmin selvitellä näitä asioita. Kenen olisi pitänyt selvittää nämä epäilyt? Soneran sisäisen tarkastuksen ja talous- ja rahoitusjohtaja Kim Ignatiuksen.
Ignatius oli hukannut jo Tamron Norjan yksikössä 40 miljoonaa markkaa toimiessaan Tamron talousjohtajana ennen Soneraan tuloaan. Miten hän olisi voinut pysyä mahdollisten erilaisten harhautusten ja monimutkaisten sopimus- ja yhtiöketjutusten jäljillä? Ei mitenkään. Eikä Ignatiuksella ollut vähäisintäkään halua selvittää näitä mahdollisia merkittäviä talousepäselvyyksiä. Hänhän kuului Soneran ylimpään johtoon ja Relanderin sisäpiiriin. Oliko Ignatius mukana mahdollisissa talousepäselvyyksissä vai ei? Tätä sopii kysyä.
Kukaan ei ole tullut kysyneeksi, millä rahoilla Relander osti merkittävän osakkuuden uudesta työpaikastaan, yhdysvaltalaisesta Accel Partners - pääomasijoitusyhtiöstä, jonka yhdeksi pääosakkaaksi (General Partner) hän siirtyi kesällä 2001? Yhtiön markkina-arvo on miljardeja markkoja. Esimerkiksi 10 % osakkuuden hinta ko. yhtiöstä on satoja miljoonia markkoja. Mistä Relander on voinut hankkia tuollaiset rahat?
Relander sai Sonerasta optioina ja palkkoina vuosina 1998–2001 noin 10 miljoonaa markkaa. Tästä summasta merkittävä osa kului Relanderin Espoon Westendin omakotitalohankkeeseen. Relanderhan asui Espoon Haukilahdessa vaatimattomassa rivitaloasunnossa ja alkoi rakentaa omakotitaloa Westendistä ostamalleen arvotontille syksyllä 2000. Relanderille on siis voinut jäädä säästöön korkeintaan pari kolme miljoonaa markkaa.
Relanderin Soneran toimitusjohtajuuden assistentti Terhi Veijalainen luultavasti tiesi näistä asioista. Siksi Relanderin pitikin ottaa hänet mukaan assistentikseen Accel-yhtiöön tiettävästi huippupalkalla. Hänen oli hankittava Veijalaiselle loistokaksio Lontoon keskustasta. Assistentit eivät juuri normaalisti asu sellaisissa. Terhi Veijalainen on tosin edelleen myös Soneran henkilöstölistoilla, joiden mukaan hän on virkavapaalla Soneran johdon assistentin tehtävästä vuoden 2002 loppuun asti.
Mikäli Kaj-Erik Relander haluaa kiistää häneen kohdistuvat epäilyt talousepäselvyyksistä, hän voi antaa vapaaehtoisesti kattavan ja valaehtoisen selvityksen raha-asioistaan. Samoin hän ja Accel Partners - riskirahoitusyhtiö voivat julkistaa osakkuussopimuksen ja siinä olevan kauppahinnan osakkuudesta. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tällaista selvitystä. Uskaltaako valtio lähteä vaatimaan tällaista? Tuskin. Sieltä voisi paljastua liian suuria luurankoja. Haluavatko veronmaksajat ja rahansa Soneraan sijoittaneet nähdä ko. selvityksen? Kyllä haluavat!
Relander ja Juha Varelius ottivat Zedin markkinointivastuut pois Sonera- konsernin markkinointijohtaja Jane Moilaselta kesällä 2000. Näin Moilanen jäi ulos Zedin kansainvälisistä markkinointitoimenpiteistä, joissa liikkuivat satojen miljoonien markkojen rahasummat. Näidenkin rahasummien liikuttelusta ulkomailla saattaa löytyä mielenkiintoisia valonarkoja piirteitä, jos joku on kiinnostunut niitä selvittämään. Zedin kansainvälistä markkinointia hoiti Vareliuksen valitsemat yhdysvaltalaiset ja englantilaiset mainostoimistot, joihin Varelius henkilökohtaisesti hoiti yhteydet.
Liikenneministeriöltä lupa umts-huutokauppaan
Soneran hallituksen umts-päätöksen jälkeen piti hankkia liikenneministeriön lupa asiaan. Relander kävi useasti keväällä ja alkukesästä 2000 liikenneministeriön ylimpien virkamiesten vieraana. Usein keskusteluissa oli mukana myös liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen. Relanderin palopuheiden jälkeen liikenneministeriö lupautui antamaan Soneralle luvan osallistua Englannin umts- huutokauppaan. Umts-luvan hankkiminen oli puheenaiheena myös Lipposen hallituksen sisäpiirissä. Viestin valtio-omistajan investointiluvasta Soneralle umts-luvan hankkimiseen välitti liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen.
Relander hankki umts-investointiluvan Lipposen hallitukselta mitä ilmeisimmin osin puutteellisin ja vääristellyiksi luokiteltavin tiedoin. Vastaava tilanne syntyisi, jos pankista lainaa pyytänyt yrityksen toimitusjohtaja saisi pankilta lainan vääristellyin tiedoin. Yrityksen ollessa kyvytön maksamaan lainaa takaisin ja petoksen paljastuessa vääristeltyjä tietoja antanut toimitusjohtaja joutuisi oikeudelliseen vastuuseen toiminnastaan. Joutuuko siis Relander oikeudelliseen vastuuseen tästä? Nähtäväksi jää, mutta tuskinpa.
Julkisuudessa vaadittiin syksyllä 2001 Relanderin asettamista oikeudelliseen vastuuseen. Siihen ei ollut poliittista tahtoa ja riittäviä faktaperusteita. Nyt olisi faktaperusteita, mutta onko poliittista tahtoa? Pankkikriisin vastuuoikeudenkäyntien syytteistä varmasti suurin osa nostettiin heikommilla perusteilla. Asiassa on vain se ero, että 1990-luvun holtittomissa luottopäätöksissä ei ollut mukana valtion hallitus. Soneran vastuuttomien toimien takuumiehenä on.
Valtio omisti kesällä 2000 Saksan umts-luvan hankkimisen aikaan Sonerasta 52,9 %. Näin ollen Heinonen ja Lipposen hallitus oli käytännössä Soneran ylin vallankäyttäjä. Relander tiesi tämän ja halusi sitoa Lipposen hallituksen ydinministerit omien päätöstensä takuumieheksi.
Relander muisti haukkua poliitikkoja julkisuudessa tämän tästä. Hänen mielestään poliitikot ja valtio-omistaja vain haittasivat Soneran toimintaa. Todellisuudessa Relander käytti poliitikkoja taitavasti hyväkseen. Hän tiesi, että paras vakuutus sille, ettei hänen toimiaan Soneran johdossa koskaan jälkikäteen tutkittaisi, oli sitoa maan hallituksen keskeiset ministerit päätösten takuumiehiksi.
Näin kävi esimerkiksi umts-luvan yhteydessä. Relander painosti Olli-Pekka Heinosta hankkimaan Lipposen hallituksen sisäpiirin hyväksynnän umts-luvan hankkimiselle. Näin hallituksen sisäpiiristä tuli tahtoen tai tahtomattaan päätösten takuumies hamaan tulevaisuuteen.
Liikenneministeriön ja Soneran hallituksen luvalla Relander ja Sonera lähtivät hakemaan umts-lupaa Englannista. Käytännön asioiden hoitajana umts- huutokaupoissa toimi Pirjo Kekäläinen-Torvinen, joka oli Soneran matkaviestintäpuolen johtajan Matti Makkosen alainen. Kekäläinen-Torvinen ei kuulunut Relanderin sisäpiiriin. Englannin umts-luvan hinta nousi yli 20 miljardin markan ja valtio-omistaja määräsi Soneran luopumaan kisasta. Voi vain arvata, kuinka paljon tämä raivostutti Relanderia.
Oliko valtio-omistaja laatinut analyysit omaisuutensa riskeistä umts-hankinnan yhteydessä? Valtio-omistajan Sonera-asiat kuuluivat hallinnollisesti liikenneministeriön vastuulle. Määräsikö liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen virkamiehiään tekemään riskianalyysit Soneran Saksan umts-luvan hankinnasta, joka oli Suomen taloushistorian suurin yksittäinen investointi? Ei määrännyt.
Tekivätkö liikenneministeriön virkamiehet oma-aloitteisesti riskianalyysit Saksan umts-luvan hankinnasta? Eivät tehneet. Pyysivätkö liikenneministeriö ja hallituksen keskeiset ministerit Soneralta riskianalyysit käyttöönsä ennen kuin se myönsi Soneralle luvan Saksan umts-luvan hankkimiseen yli 21 miljardin kauppahinnalla? Ei pyytänyt. Eikä olisi auttanut vaikka olisi pyytänytkin. Niitä ei ollut Sonerassa.
Hän väitti haastattelussa Soneran strategian olevan hyvin harkittu, eikä nähnyt mitään syytä esittää uutta strategiaa. Haastattelun mukaan Soneran oli pakko olla läsnä Saksassa umts-luvan haltijana, koska siellä on Euroopan suurin ostovoima. Siinäpä syvällinen perustelu Suomen taloushistorian suurimmalle (virhe)investoinnille!
NASDAQ huijaus ja Umts-riskianalyysit puuttuivat
Saksan umts–luvan hankkimisesta ei tehty Soneran johtoryhmässä ja hallituksessa yhtäkään riskianalyysiä. Ja Soneran Saksan verkkoinvestointien arvo yhdistettynä umts-lupamaksuun ylittää 35 miljardia markkaa! Kyseessä oli Suomen taloushistorian suurin yksittäinen investointi ja se tehtiin yhden ihmisen pakkomielteenä ilman yhtäkään riskikartoitusta. Miksi?
Soneran riskihallintajohtaja Kari Jussila joukkoineen yritti laatia riskikartoitusta umts-hankkeesta, mutta Relander kielsi jyrkästi Jussilaa esittelemästä analyysejä Soneran hallitukselle tai johtoryhmälle. Jussila stressaantui vakavasti tilanteen seurauksena, mutta ei mahtanut asialle tai Relanderille mitään. Tiettävästi Jussila valmisteli kattavan Soneran riskimuistion, mutta Relander määräsi sen esityskieltoon ja hävitettäväksi.
Relander oli muutoinkin jättänyt Kari Jussilan johtaman Soneran riskienhallintaryhmän sisäpiirinsä toiminnan ulkopuolelle. Näin käytännössä rikottiin Soneran NASDAQ-pörssille antamia tiukkoja riskienhallintaa ja niiden julkistamista koskevia sitoumuksia. Ne oli annettu ko. pörssille NASDAQ-20F- lomakkeella Soneran listauduttua NASDAQ-pörssiin. Relander voi joutua jälkikäteen vastaamaan näistä puutteista NASDAQ-pörssille sen niin vaatiessa.
Kari Jussilan johtama Risk Management & Business -ryhmä raportoi toiminnastaan tj. Aulis Salinille. Toiminnallisesti Jussilan ryhmä tukeutui rahoitusjohtaja Kim Ignatiuksen organisaatioon. Käytännössä riskienhallintaryhmä oli, kuten aiemmin jo mainittiin, ulkona Soneran toimista.
Oliko valtio-omistaja laatinut analyysit omaisuutensa riskeistä umts-hankinnan yhteydessä? Valtio-omistajan Sonera-asiat kuuluivat hallinnollisesti liikenneministeriön vastuulle. Määräsikö liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen virkamiehiään tekemään riskianalyysit Soneran Saksan umts-luvan hankinnasta, joka oli Suomen taloushistorian suurin yksittäinen investointi? Ei määrännyt.
Sonera kupla
Toisena päätehtävänä oli Soneran arvon kasvattaminen puhumalla eli soneeraamalla - ei luomalla todellista lisäarvoa markkinoille, kuten yritykset normaalisti tekevät. Sonera-kuplan rakentaminen edellytti vauhdikkaita ja uskottavalta kuulostavia sloganeita. Näitä sloganeita vääntämään yhdessä Henri Harmian kanssa palkattiin kymmenien miljoonien korvauksella ydinosaamisguru Gary Hamelin yritys Strategos Lontoosta. Henri Harmian persoonaa kuvastanee se, että hänen kerrotaan olleen onnesta soikeana päästessään kerran käymään Gary Hamelin kotona.
Strategos, Relander ja Henri Harmia ryhtyivät laatimaan vakuuttavaa "tarinaa" Sonerasta markkinoille. Muoto korvasi sisällön. Tarinan eteen ei tehty juurikaan mitään Soneran sisällä, eli kyse oli harkitusta hypetyksestä. Vauhti oli kova ja rikkaaksi piti päästä nopeasti.
Tarinan ydin oli se, että Soneraa kuvailtiin globaaliksi edelläkävijäksi matka-, data- ja mediaviestinnän alalla sekä halutuksi yhteistyökumppaniksi ja osaajaksi mobiilien palveluiden tuottajana. Liikevoitoksi luvattiin yli 20 %:n tasoa suhteessa liikevaihtoon. Lupauksiin kuuluivat merkittävät kumppanuudet maailman johtavien teletoimialan yhtiöiden kanssa. Tarinan mukaan Sonerasta tulisi lähivuosina johtava globaali matkaviestintäoperaattori langattomien palveluiden sisällöntuottajana ja toimijana.
Tämä tarina upposi markkinoille niin hyvin, että Soneran osakekannan arvo nousi maaliskuussa 2000 yli 422 miljardin markan tasolle. Soneran markkina-arvo lähenteli Pepsi-Colan arvoa. Relanderilta ja hänen sisäpiiriltään katosi kaikki suhteellisuudentaju. Relander oli vakuuttava toimija. Hän olisi epäilemättä menestynyt hyvin myös lomaosakkeiden myyjänä Kanariansaarilla. Tai käytettyjen autojen myyjänä Kehä III:n varrella.
Salakuuntelu ja Syyllisten jahtaamista
Relander vaati sisäpiiriään selvittämään kaikin mahdollisin keinoin ja resurssein, ketkä olivat vuotaneet Soneran ongelmat julkisuuteen. Sisäpiirillä ei ollut hajuakaan "syyllisistä", minkä vuoksi kaikki Soneralaiset olivat epäilyksenalaisia. Kaikki muu laitettiin Relanderin määräyksestä sivuun syyllisten löytämiseksi. Sonerassa vallitsi sotatila. Bisnekset saivat odottaa.
On esitetty epäilyitä siitä, että ensimmäisenä toimenpiteenään Relander määräsi jäljitettäviksi kaikki lehtiin ja median edustajiin lähteneet tai sieltä Soneraan saapuneet puhelut. Sonerassa otettiin siis käyttöön yhtiön sisäinen puheluiden jäljittämistekniikka. Tämä ei tuottanut vaikeuksia; olihan Sonera alan asiantuntija! Tiettävästi erään merkittävän lehden toimittajat pääsivät perille tästä puheluiden jäljittämisestä. Sana Relanderin kovista konsteista levisi toimittajien keskuudessa.
Epäiltiin myös, että Relander järjesti Soneran sisäisen sähköpostien vakoilujärjestelmän. Tämän taitavasti rakennetun järjestelmän avulla Relander apureineen pääsi lukemaan soneralaisten sähköposteja niin, että vakoiltava henkilö ei huomannut mitään. Poikkeuksina olivat muutamat ammattilaiset, jotka huomasivat omaa sähköpostiaan vakoiltavan. Relander oli siis ilmeisesti valmis aivan mihin tahansa, jotta hän saisi pitää valtakuntansa.
Keväällä 2000 Relander alkoi saatujen tietojen mukaan pystyttää Soneraan "Rellu-radiota", joka oli Soneran sisäinen vakoilujärjestelmä. Siihen kuului ilmeisesti useita Relanderin agentteja, joiden tarkoituksena oli vakoilla Soneran yksiköitä ja raportoida tapahtumista suoraan Relanderille.
Venäjän mafia tukena?
On esitetty väitteitä (mutta ei kiistattomia todisteita) jopa siitä, että Relander käytti apunaan myös Venäjän mafiaa asioidensa hoidossa. Tämä keino tehosi tiettävästi erittäin hyvin.
Esimerkiksi erään äänekkäästi Soneran asioita kommentoineen Soneran hallinnon jäsenen kommentit julkisuuteen vaimenivat merkittävästi mafiamiesten otettua häneen yhteyttä. Mafiamiehiä käytettiin luultavasti vaientamaan myös muita Relanderin vastustajia. Mafiamiehet eivät tiettävästi käyttäneet fyysistä väkivaltaa. He toimivat herrasmiesmäisesti, mikä vain lisäsi heidän tehoaan.
Tällainen toimintatapa on uusi ilmiö Suomen liike-elämässä, jossa ei ole tapana käyttää mafiaa liiketoimien hoitamisessa. Poikkeuksena taitaa olla huumekauppa ja ilotyttötoiminta. Relander oli hurmaantunut Soneran Turkin liiketoimien hoitamisen yhteydessä näkemäänsä mafian käyttöön Turkin liike- elämässä ja halusi itsekin perehtyä asiaan. Me kaikki toivomme hartaasti, että tämä käytäntö ei leviä laajemmin Suomen liike-elämään.
Soneralaisten uhkailua
Relander piti helmikuussa 2001 luentotilaisuuden Teollisuuskadun auditoriossa Soneran ylimmälle ja keskijohdolle. Tilaisuudessa Relander vaahtosi raivokkaana ja vaati Sonera-kohun aiheuttaneiden syyllisten kaivamista esiin. Hän uhkaili eri sanakääntein alaisiaan ja esitteli uudelleen moneen kertaan esittelemänsä ontot strategiakalvot. Relander oli kiihtyneessä mielentilassa koko tilaisuuden ajan. Monet kuulijat pelkäsivät ja tunsivat olonsa ahdistuneeksi.
Itsemurha
Vatasen seuraajaksi tuli Björn Gustavsson, joka menehtyi oman käden kautta tammikuussa 2001. Syitä ei ole koskaan käsitelty julkisuudessa, mutta perhesyyt eivät tiettävästi olleet asian taustalla.
http://www.google.fi/search?q=cache:8HGGgTzWmjkC:www.saunalahti.fi/ ~promer1/EOAkantelu.html sirkka-liisa anttila tuomittiin&hl=fi&ie=UTF-8
"""
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eino puhkaisee kuplan
Onkohan kirjanpitoselvyydet jo selvinneet?
Mitään en oo ottanu!
Tämäkin on hyvä tiedostaa ja muistaa:
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001787543.html
"Historian kannalta on lähes ironista, että Soneran investoitua UMTS-verkkoihin strategisia neuvonantajia olivat investointipankit Goldman Sachs ja Lehman Brothers, tutkielmassa sanotaan.
Sonera maksoi kummallekin pankille konsultointiavusta vähintään kymmeniä miljoonia euroja. "
😬
Nåillä Soneran muinaisilla UMTS-touhuilla saattaa olla pieni osansa nykyisiin Telian asetelmiin. Historiaa on vaikea muuttaa.