Olen pitkään miettinyt tätä asiaa, siis ateismia ja sitä olenko itse ateisti. Tajusin jonain päivänä, etten ole, se päivä oli paljon sen jälkeen, kun erosin kirkosta ja lopetin verojen maksamisen asialle, johon en usko. En kuvailisi itseäni ateistiksi, minusta se on vain sana, jonka ne ihmiset ovat keksineet, joilla on jumalat sydämissään. Sanon vain sen, etten kuulu ateisteihinkaan, koska minusta he ovat samanlaisia jumalattomuuden julistajia kuin kristityt ovat jumaluuden. En ymmärrä, miksi tällaisesta pitäisi kiistellä, eihän jumalia ole olemassa, tai jos on, niin harvoin he täällä käyvät, viimeksi kristitty jumala kävi maan päällä parituhatta vuotta sitten, niin siitä asti jotkut ainakin ovat väittäneet.
Joku on väittänyt nähneensä jumalan myöhemminkin, joku olisi väittänyt minulle niin käyneen keväällä Pietarinkirkossa. Olin katsomassa Michelangelon taidokkaita teoksia, käykää ihmeessä katsomassa, todellisia mestariteoksia ympäri kirkkoa, eksyin hiljaiseen paikkaan, jossa muut hiljentyivät polvilleen rukoillakseen, en viitsinyt olla epäkohtelias, vaan hiljennyin itsekin kiireen keskellä. Muut puhelivat rukouksiaan ääneen, itse ajattelin hiljakseen silmä suljettuina, että jos todellakin jumala on olemassa, miksei se siis voisi näyttäytyä minulle juuri nyt ja ajattelin: 'jumalat, näyttäkää minulle lintu.' Avasin silmät ja samalla kyyhkynen lensi ikkunan ohitse. Mietin tilannetta hetken, jollekin tämä olisi ollut selvä merkki jumalallisesta olemassaolosta, minulle selvä merkki sattumasta, nousin ylös kuvatakseni lisää taiteellisia teoksia.
Joku on väittänyt nähneensä jumalan myöhemminkin, joku olisi väittänyt minulle niin käyneen keväällä Pietarinkirkossa. Olin katsomassa Michelangelon taidokkaita teoksia, käykää ihmeessä katsomassa, todellisia mestariteoksia ympäri kirkkoa, eksyin hiljaiseen paikkaan, jossa muut hiljentyivät polvilleen rukoillakseen, en viitsinyt olla epäkohtelias, vaan hiljennyin itsekin kiireen keskellä. Muut puhelivat rukouksiaan ääneen, itse ajattelin hiljakseen silmä suljettuina, että jos todellakin jumala on olemassa, miksei se siis voisi näyttäytyä minulle juuri nyt ja ajattelin: 'jumalat, näyttäkää minulle lintu.' Avasin silmät ja samalla kyyhkynen lensi ikkunan ohitse. Mietin tilannetta hetken, jollekin tämä olisi ollut selvä merkki jumalallisesta olemassaolosta, minulle selvä merkki sattumasta, nousin ylös kuvatakseni lisää taiteellisia teoksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
emme me itsestämme -istejä tee, mutta ihmisillä on halu lokeroida meidät joka helvetin lokerooon halusimme tai emme.
Pietarinkirkon sekä Vatikaanin angelot ja muut tsempalot olen nähnyt sekä vähän kauempanakin käynyt. Olen saanut myös ihmetellä näitä luterilaisia, jotka ovat valmiit naureskelemaan buddhalaistemppeleissä rukoileville munkeille. Olenpa tullut siihen johtopäätökseen, että vain ja ainoastaan ateistina voi ymmärtää ja suvaita parhaiten ihmisten uskonasioita. Uskon mukana, kun jonnekin suuntaan kumarrat niin toiseen suuntaan pyllistät. Näin ainakin useaa luterilaista seuranneena voin sanoa.
Erittäin hyvä esimerkki siitä miten ihminen ei usko vaikka hän pyytäisi että Jeesus tiputtaisi raamatun taivaasta hänen päähänsä ja niin tapahtuisi.
Kyllä ihminen aina jonkun selityksen keksii. Kunhan ei vaan tarvitse uskoa Jumalaan.
Minä lupaan heti uskoa jumaliin, kun ne minulle ilmestyvät. Olkoon se sitten kristitty, muhamettilainen, juutalainen, hindulainen tai vaikka kaikki yhdessä.
Lupaan myös uskoa siitä hetkestä eteenpäin kaikkiin jeesuksiin, kun he minulle taivaasta raamatun tipauttavat.