Alkuun disclaimer: en kirjoita tätä viestiä sheriffin roolissani vaan tavallisena keskustelijana, samalla viivalla teidän kanssanne.
Keskustelun aiheella "Keskustele uskonnosta 2000-luvun maailmassa", on hyvin vähän tekemistä tämän palstan nykytilan kanssa. Yleistä uskonnosta -palsta näyttää päällepäin olevan vain loppumattoman juupas-eipäs -vänkäämisen areena, jossa lokaa heitetään toisten niskaan molemmista leireistä. Toisaalta kristinuskovaiset pitävät tätä palstaa suuren ateistipopulaation vuoksi evankeliointiin sopivana, ja sen jälkeen keskustelu viimeistään tyrehtyy: ylistäminen, yksipuolinen julistaminen ei kannusta hedelmälliseen keskusteluun.
Tämä on omituista, sillä nyt jos koskaan maailma on pulloillaan suoraan eri uskontoihin liittyviä konflikteja ja muutoksia: toisaalla soditaan, toisaalla puhutaan valtion erottamisesta kirkosta ja jossakin tietty usko voi johtaa mielipidevankeuteen. Ja koko ajan jokin usko tai useat uskonnot ovat valtiojärjestyksiemme perusta tai vaikuttavat valtiomiehiemme päätöksentekoon, hyvin harva maa on on perustuslaillisesti "uskoton" ja silti heidänkin kulttuureissaan uskonnollisilla ryhmittymillä on oma roolinsa ja arvonsa kansalaisyhteiskunnassa.
On omasta mielestäni äärimmäisen mielenkiintoista tutkia länsimaista historiaa syy-seuraus -suhde mielessä pitäen, mitä moraalin ja etiikan periaatteita olemme perineet mistäkin uskosta, mitkä niistä ovat suoraan johdettavissa kristinuskosta ja mitkä vielä vanhemmista tavoista ja tyyleistä toteuttaa yhteiskunnallista järjestystä. Ja miten asiat toimivat muualla, kulttuureissa joissa kristinusko on vieläkin uudempi asia kuin länsimaissa. Tai joissa kristinuskovat ovat vääräuskoisia.
Ei tarvitse olla täysinoppinut antropologi tai raamatuntuntija osallistuakseen keskusteluun tuo 2000-luvun maailma mielessä. Niin paljon mielenkiintoisempaa olisi seurata keskustelua, jossa arvuuteltaisiin tai osoitettaisiin näitä nykypäiväämme vaikuttavia historian tapahtumia uusien muutosten valossa.
Vielä mielenkiintoisempaa olisi jos puheenaiheena olisivat ne täysin uudet ilmiöt, joihin mikään pyhä teksti ei suoraan anna vastausta tai ohjenuoraa: teollistumisen aiheuttamat muutokset ihmisen hyvin-, ja pahoinvointiin, länsimaisen tieteen saavutuksien suhteuttaminen inhimillisiin perustarpeisiin, erilaiset poliittiset ideologiat ja jatkuvasti lisääntyvä vapaa-aika, jossa ihminen on vapautettu käsittelemään mielen, henkisen minän ja sen kehityksen kannalta tärkeitä asioita. Vai onko siihen aikaa? Pitäisikö edes olla? Mitä kukin saa uskostaan tai uskomattomuudestaan, mitä se merkitsee käytännön elämässä 2000-luvulla.
Jos kukaan ihminen ei ole kristillisessä mielessä synnitön, niin ei ole myöskään saari johon ei ympäröivän maailman opit, lait ja uskot vaikuta joka hetki. On niin paljon helpompaa osoitella sormella ja leimata vastapuolta kuin yrittää ymmärtää kokonaisuutta (ja ennen kaikkea ihmisyyttä) laajempana kuin se oma valinta on.
Tästä kaikesta toivoisin keskustelua otsikon hengessä, kaikilta osapuolilta.
Keskustelun aiheella "Keskustele uskonnosta 2000-luvun maailmassa", on hyvin vähän tekemistä tämän palstan nykytilan kanssa. Yleistä uskonnosta -palsta näyttää päällepäin olevan vain loppumattoman juupas-eipäs -vänkäämisen areena, jossa lokaa heitetään toisten niskaan molemmista leireistä. Toisaalta kristinuskovaiset pitävät tätä palstaa suuren ateistipopulaation vuoksi evankeliointiin sopivana, ja sen jälkeen keskustelu viimeistään tyrehtyy: ylistäminen, yksipuolinen julistaminen ei kannusta hedelmälliseen keskusteluun.
Tämä on omituista, sillä nyt jos koskaan maailma on pulloillaan suoraan eri uskontoihin liittyviä konflikteja ja muutoksia: toisaalla soditaan, toisaalla puhutaan valtion erottamisesta kirkosta ja jossakin tietty usko voi johtaa mielipidevankeuteen. Ja koko ajan jokin usko tai useat uskonnot ovat valtiojärjestyksiemme perusta tai vaikuttavat valtiomiehiemme päätöksentekoon, hyvin harva maa on on perustuslaillisesti "uskoton" ja silti heidänkin kulttuureissaan uskonnollisilla ryhmittymillä on oma roolinsa ja arvonsa kansalaisyhteiskunnassa.
On omasta mielestäni äärimmäisen mielenkiintoista tutkia länsimaista historiaa syy-seuraus -suhde mielessä pitäen, mitä moraalin ja etiikan periaatteita olemme perineet mistäkin uskosta, mitkä niistä ovat suoraan johdettavissa kristinuskosta ja mitkä vielä vanhemmista tavoista ja tyyleistä toteuttaa yhteiskunnallista järjestystä. Ja miten asiat toimivat muualla, kulttuureissa joissa kristinusko on vieläkin uudempi asia kuin länsimaissa. Tai joissa kristinuskovat ovat vääräuskoisia.
Ei tarvitse olla täysinoppinut antropologi tai raamatuntuntija osallistuakseen keskusteluun tuo 2000-luvun maailma mielessä. Niin paljon mielenkiintoisempaa olisi seurata keskustelua, jossa arvuuteltaisiin tai osoitettaisiin näitä nykypäiväämme vaikuttavia historian tapahtumia uusien muutosten valossa.
Vielä mielenkiintoisempaa olisi jos puheenaiheena olisivat ne täysin uudet ilmiöt, joihin mikään pyhä teksti ei suoraan anna vastausta tai ohjenuoraa: teollistumisen aiheuttamat muutokset ihmisen hyvin-, ja pahoinvointiin, länsimaisen tieteen saavutuksien suhteuttaminen inhimillisiin perustarpeisiin, erilaiset poliittiset ideologiat ja jatkuvasti lisääntyvä vapaa-aika, jossa ihminen on vapautettu käsittelemään mielen, henkisen minän ja sen kehityksen kannalta tärkeitä asioita. Vai onko siihen aikaa? Pitäisikö edes olla? Mitä kukin saa uskostaan tai uskomattomuudestaan, mitä se merkitsee käytännön elämässä 2000-luvulla.
Jos kukaan ihminen ei ole kristillisessä mielessä synnitön, niin ei ole myöskään saari johon ei ympäröivän maailman opit, lait ja uskot vaikuta joka hetki. On niin paljon helpompaa osoitella sormella ja leimata vastapuolta kuin yrittää ymmärtää kokonaisuutta (ja ennen kaikkea ihmisyyttä) laajempana kuin se oma valinta on.
Tästä kaikesta toivoisin keskustelua otsikon hengessä, kaikilta osapuolilta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nytpä kaikki tietävät, mikä olisi sheriffin mielestä ihannetila tällä foorumilla. Lisäksi tiedetään se, ettei sheriffi poista ihannelinjastaan poikkeavia tekstejä, elleivät ne mene yli sääntöjenkin.
Niin, eipä minulla ole valittamista, jos tuo ihannetilanne toteutuisi.
Piti ihan vilkaista paria viime kirjoitustani. Ei sentään kauheasti alkanut hävettämään (-;
on syynä tuohon.
Aikanaan täällä oli 200 viestiä päivässä, nyt vain 7- 25.
Tuossa toista edellisessä tuttumiehen ketjussa vastasit hänelle hyvin alatyyliseen sävyyn viestissä, joka sittemmin poistettiin. Oliko poisto mielestäsi asiaton? Ajattelin vain kartoittaa käsitystäsi onnistuneesta moderointilinjasta.
kaivertaa tuo asia. Oikeus syntyä toivottuna, eikä toivomattomana.
Ehkä hänen kannattaisi hakea vastauksia muualta.
Lainaus tekijältä.
" sosialipsykologian suurin haaste on ymmärtää yksilöä ihmisenä, jolle itse ihmisyys on vielä epäselvää, siksi uskonto on yksi osa tuota psykologiaa muttei kuitenkaan välttämättä yksi osa yksilön uskoa, toiseksi yksi osa on myös kaikki se moninainen ismisyys, joka kietoutuu demokratiaan, ja se kuitenkin ohjaa kehityksen kulkua kattavasti eteenpäin kaikkine veritekoineen ja vastakkain asetteluineen "
Tuon takia osittain mennään edelleeen juupas/eipäs linjalla eteenpäin.
ps. Tuota edellä olevaa lainausta ei saa kukaan lainata omiin tarkoituksiinsa.
Niin kyllähän tämäkin palsta on vain yksi pelikenttä lukemattomien muiden juupas-eipäs pelikenttien joukossa.
Ja olipa pelikenttä mikä tahansa, niin vähintä mitä voi vaatia on, että jokainen pelaaja noudattaa hyviä käytöstapoja ja sivistynyttä kielenkäyttöä, joita miedän jokaisen tulisi noudattaa jo arkipäivän elämässämmekin suhteessa lähimmäisiimme, olipa ihonväri, kulttuuri tai uskonto mikä hyvänsä.
Olet sitä mieltä, että kristinuskovaiset pitävät tätä palstaa suuren ateistipopulaation vuoksi evankeliointiin sopivana, ja sen jälkeen keskustelu viimeistään tyrehtyy: ylistäminen, yksipuolinen julistaminen ei kannusta hedelmälliseen keskusteluun.
Minusta se on niinpäin, että mainitsemasi ateistipopulaatio pitää tätä palstaa sopivana omille käännytysyrityksilleen. Heillähän on myös ikioma palsta. Päätellen heidän kirjoituksistaan niin ateismi kuin tälläkin palstalla, he ovat sitä mieltä, että Jumalaan uskova on suht`koht mielenvikainen ja tuosta mielenvikaisuudesta pääsee irti vain ateismin olotilassa.
Toki ymmärrän heitä, koska olen ollut itsekin suurimman osan elämästäni täysin piittaamaton uskontofilosofisista opetuksista.
Kuitenkaan ollessani tuossa elämänvaiheessa, minulle ei olisi tullut mieleenikään hakeutua väittelytarkoituksessa jollekin uskontofilosofiaa käsitteleville palstoille.
Sinun mielestäsi maailma on pullollaan suoraan eri uskontoihin liittyviä konflikteja....ja koko ajan jokin usko tai useat uskonnot ovat valtiojärjestyksiemme perusta.
Niin Suomessa kuin lukemattomissa muissakin maapallon maissa on voimassa perustuslaki, joka pohjautuu YK:n perus- ja ihmisoikeussopimukseen
tarkoittaen sitä, että mikäli kansallinen laki on ristiriidassa tuon sopimuksen kanssa, se muutetaan yhteensopivaksi.
Ja mitä noihin konflikteihin tulee, niin ihmiskunnan historia kertoilee, että aina tällä planeetalla on sodittu, siis jo kauan ennen kristinuskoa ja islamia ja motiivi on ollut rikastuminen.
Ja mitä mielipidevankeuteen tulee, niin maan poliittisen järjestelmän mukaan heitäkin on aina ollut ja aina tulee olemaan. Tosin nykyään he säilyttävät kaulansa.
Toivot puheenaiheeksi sellaisia uusia ilmiöitä kuten esim. teollistuminen, tiede, poliitiset ideologiat ja jatkuvasti lisääntynyt vapaa-aika toteamalla, että jos kukaan kristillinen ihminen
ei ole synnitön, niin hän ei ole myöskään saari johon ympäröivän maailman lait ja uskot vaikutaisi joka hetki.
No tuosta saaresta sanotaan uskontofilosofiassa näin: "Saaresi on hirvi, ajatuksesi metsästyskoiria, jotka uupumukseen asti sitä ahdistavat sen matkalla elämän virralle. Onneton se hirvi, jonka haukkuvat viholliset saavuttavat ennen kuin se pääsee suojattuun laaksoon...".
Uskontofilosofia on mielen tiede. Ihmisen tulee ensin päästä oman mielensä herraksi päätyen lempeän myötätunnon siivittämään oikeudenmukaisuuteen, eli elämän suojeluun ja varjeluun kuitenkaan yhtään päivittäistä velvollisuuttaan laiminlyömättä koskeepa se perhettä, työelämää tai yhteiskuntaa missä asuu.
Jostain syystä ateistit loukkaantuvat kun kristitty sanoo, että se joka ei usko joutuu Helvettiin. No näin on sanottu jo kauan ennen kristinuskoakin.
Uskontofilosofia opettaa toden valtakunnasta (kristinuskon taivaat), että tämä aineellinen taso on epätoden valtakunta (Helvetti), jossa ei tarvitse viettää aikaansa elämästä toiseen, vaan siitä pystyy vapautumaan se kuka opetuksesta opikseen ottaa.
että käytännön etiikka on menossa diskurssiksi ja fraseologiaksi, ja omituisten aktioiden nurinkuriseksi justifikaatioksi.
Teen kyllä hyvää ei-fraseologista ja täysin maallista duunia parin kristitynkin kanssa hyvin kaukana Suomesta, ja muita kanssatoimijoitamme ovat mm. 4,500 alkuperäiskansalaista omine kosmovisioneen, johon me emme puutu.
Toimiemme normatiivisesta perustasta olemme krisseleiden ja alkuperäiseten kanssa erinäisten keskustelujen jälkeen täysin samaa mieltä (lukuun ottamatta indiigenoiden machistista ja misogyynistä perheväkivaltataipumusta), viis krisselien katolisuudestansa tai minun ateismistani. Ääneen rukoilua tai evankeliointia en tosin oikein toivoisi palavereittemme aikana.
Ei mulla toistaiseksi mitään näitä krisseleitä vastaan ole. Mutta eräitä muita en oikein jaksa sulattaa, vaikka tässä pitäisi olla kovin cool. Nämä viimeksi mainitut ovat paljolti omissa kopperoissaan Suomessa funaamassa omaa minäänsä ...
Väärinkäsitysten välttämiseksi sanon taas narskuille ja muille että ppunkkari on jees. Parasta USKOA ainakin tämä dogma. Muista opinkappaleista ei niin väliä, heh heh ...