Niin se vaan elämä voittaa mutta ainainen tuska seuraa mukana lopunikää ja ikävä.
Nyt voin jo hymyillä ja sanoa että aika hyvin menee,mutta saako sellaista ääneen sanoa?
Nyt voin jo hymyillä ja sanoa että aika hyvin menee,mutta saako sellaista ääneen sanoa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen myös todennut, että arjenpyritys onnistuu kun on pakko. Monta kertaa päivässä on kuitenkin lähdettävä vaikka pyöräileen, ettei seinät ala kaatua päälle. Voin minäkin sanoa.että elämä alkaa pikku hiljaa hymyilemään. Sain tänään 7 lasten lapsen pienen pojan, joten elämän tarkoitusta löytyy.
Ikävä ja suuri tuska seuraa minuakin koko ajan.
Olen kuitenkin antanut jo luvan mieheni nukkua rauhassa.
Enkelit kanssasi, eletään tätä annettua elämää.
Hyvä kohtalotoverini! Mieheni kuoli 5 kk sitten. Toukokuussa olin sururyhmässä, josta sain lempeitä selviytymiskeinoja. Kaikissa kuudessa tapaamisessa oli joku teema. Yksi niistä oli "Saako sureva iloita?" Vastaus oli yksiselitteisesti KYLLÄ! Suru kuuluu elämäämme yhtälailla kuin ilo, huoli jne. Ei ole mitään häpeämistä sanoa, että nyt on jo pahin takana. Se ei ole tunneköyhyyttä kuollutta kohtaan, vaan sitä, että suruprosessi on kohdaltasi edennyt jo seuraavaan vaiheeseen. Prosessi on kylläkin muodoltaan sahaava, mutta pyri tekemään sellaista, mistä saisit itsellesi mielihyvää. Sielusi todella kaipaa sitä! Jaksamista ja iloa elämääsi!