tätä aihetta on täällä jo kaluttu tosi paljon, mutta kuitenkin, eli näin on juttu; minä opiskelen ort.teologiaa, ja oon sitten kai homo/bi tai jotai sellasta. ja jotenkin vaan tuntuu, ettei tiedä mitä tekis, jatkaako opintoja vai mitä??
ollaanko me niin vanhanaikaisia, ettei ymmärretä/suvaita poikkeavuutta?? kai se kuitenkin on jokaisen oma henk.koht. asia kenenkaan on sillai, ja niin edelleen.
ollaanko me niin vanhanaikaisia, ettei ymmärretä/suvaita poikkeavuutta?? kai se kuitenkin on jokaisen oma henk.koht. asia kenenkaan on sillai, ja niin edelleen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
puhumaan asiasta rippi-isän/hengellisen ohjaajan kanssa. Homoseksuaalisuus ei sinänsä estä esim papiksi pääsyä, mutta tällaisia taipumuksia omaavan tulee sitoutua selibaattiin. Jos avioituu, avioliitosta voi tulla onneton. Kuten sanottu, keskustele asiasta sielunhoitajan kanssa.
eihän tuo opiskelua millään tavalla estä. Se on sitten jo ihan toinen juttu, miten työpaikan/vihkimysten kanssa käy...
"ollaanko me niin vanhanaikaisia"
Kerropa, mitä tekemistä asialla on "vanhanaikaisuuden" kanssa? Missä kaikissa (muissa) asioissa Kirkon pitäisi mielestäsi "nykyaikaistua"? Miksi?
joo, niin en sitä nyt ajatellut niinkään "vanhanaikaisuuden" nimissä, vaan siis yleisesti ottaen, miten suhtaudutaan asiaan. ja en opiskele papiksi, vaan kultturin ja yhteiskunnan puolella.
niinku sitä mietin, että miksi kirkko "puuttuu" ihmisen henk.koht. asiaan olla mitä on?? eli se on se päällimmäisin kysymys.
loppujen lopuksi se asia mitä meistä kukin on, tai ei ole, ei kyllä kuulu kirkolel, tai kellekään muulle sen paremmin, eiköhän ne kuitenkin ole aikas henkilö kohtaisia juttuja.
Kirkon perusta on uskossa Kolmiyhteiseen Jumalaan. Yksi Jumala muodostaa salatulla tavalla yhteisön ja ykseyden itsensä kanssa. Jeesus sanoo, että "minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon" - ja näissä sanoissa näkyy tämä Jumalan persoonien olemuksellinen side toisiinsa eli ykseys. Poika ei ole erimieltä Isän eikä Hengen kanssa, - eikä Isä Pojan ja Hengen kanssa, - eikä Pyhä Henki Isän ja Pojan kanssa - vaan heillä on sama mieli.
Tämä Jumalan persoonien välinen kommuunio on kuvana myös seurakunnassa. Seurakunnan tulee jäsenissään ilmentää tätä samaa ykseyttä olemalla seurakunnan pään, Kristuksen (jonka Isä on asettanut seurakunnan pääksi), kanssa samanmielinen. Poika on taas antanut opetusvallan apostoleille ja heidän kauttaan se on siirtynyt ekumeenisille kirkolliskokouksille. Kirkko siis elää uskoen Pyhään Kolminaisuuteen tai kuten se teologisesti sanotaan "elää Kolminaisuudessa" - joka Kristuksen ja Hänen asettamiensa apostolien antaman opetuksen ja esimerkin mukaisesti - on kutsuttu ja velvoitettu kilvoittelemaan kaikilla elämän tasoilla niiden ihanteiden mukaan joka Kristuksen Kirkolle on uskottu.
Tämän teologisen näpertelyn pointsi on siinä, että juuri tämän "pyramidiajattelun"(Taivaan Isä-> Kristus->apostoli->isät->kirkolliskokoukset) vuoksi kirkko "puuttuu" jäsentensä elämään siten, että se kertoo ja muistuttaa (yhä uudelleen ja uudelleen) mikä on Jumalan tahto. Vaikkapa esiinnostamassasi seksuaalietiikan kysymyksessä. Jäsenistön vastuulla on sitten korjata elämäänsä Kristuksen Kirkon opetuksen mukaisesti - eli suomeksi: tehdä parannus. Ja tämä "parannuksen teko" on koko elämän kestävä prosessi. Sen vuoksi meillä on vuosittaisen paastoajat (kuten nytkin) joka muistuttaa muutoksen välttämättömyydestä. Jos yksilö ei tee parannusta Kristuksen tahdon mukaisesti - se on hänen vastuullaan.
Huomautan vielä, että erilaiset seksuaaliset suuntautumiset ovat asioita jotka eivät Kirkon opetuksen puitteissa kosketa ainoastaan papistoa vaan kaikkia Kirkon jäseniä. Myös heteroita! (joilla on myös omia mieltymyksiään - jotka eivät kaikki ole Jumalan tahdon mukaisia)
Tervetuloa vain "anrey" yliopistolle opiskelemaan ; ) Yliopisto ei karsi ketään (muutoin kuin pääsykokeillaan) eikä vaadi tilille ellei opiskelija osoittaudu rikollista toimintaa harrastavaksi tai yliopiston periaatteiden rikkojaksi. Suomalainen yliopistojärjestelmä edustaakin tämän maailman lakien ja asetusten järjestelmää - joka on melko vapaamielinen suhteessa seksuaaliseen suuntautumiseen.
Kirkko taas ei ole tästä maailmasta - vaan edustaa Kolmiyhteistä Jumalaa ja on kutsuttu suolaksi ja valoksi tämän maailman keskelle.
"niinku sitä mietin, että miksi kirkko "puuttuu" ihmisen henk.koht. asiaan olla mitä on?? eli se on se päällimmäisin kysymys.
loppujen lopuksi se asia mitä meistä kukin on, tai ei ole, ei kyllä kuulu kirkolel, tai kellekään muulle sen paremmin, eiköhän ne kuitenkin ole aikas henkilö kohtaisia juttuja."
Tuntenet Jumalan antamat kymmenen käskyä?
Haluat siis, että (ainakaan) käskyä "älä tee huorin" EI pidettäisi voimassa kirkossa, koska se "puuttuu" henkilökohtaisuuksiin? Entä ne muut? Mikä niistä pitäisi mielestäsi seuraavaksi nollata - "nykyaikaisuuden" hengessä? On kai kohtuutonta kieltää varastamasta, tappamasta, kadehtimasta... jokaisellahan pitää olla "vapaus" tehdä niin kuin hyvältä tuntuu?!
tunnen toki, mutta nythän mun pointti on se, että jos olisin töissä esim. jollain seurakunnalla tms. yhteisöllä, niin ei todella ole sen työnantajan asia, mitä minä teen omalla ajallani, ja mihin mun oma suuntautumiseni suuntautuu.
Jos työsi on toimia uskonasioiden opettajana, siis pappina, diakonina tai uskonnonopettajana, niin silloin myös yksityisen elämän pitää mahtua kirkon raameihin. Joissakin tehtävissä on koko ajan näyteikkunassa, jota muu seurakunta katselee.
Mutta toimistohenkilönä, kahvinkeittäjänä, teologian tutkijana tai haudankaivajana sillä ei ole merkitystä, ellet sitten itse ryhdy tuolla vapaa-ajan puolella korostamaan kirkkoa työnantajanasi.
Ihminen ei voi valita geenejään ja lapsuutensa kasvatusta. Mutta sen jälkeen jokainen valitkoon elämänsä suunnan siten, ettei ole "loukkauskiveksi lähimmäiselle".
Samalla tavalla esim.opettajat, poliisit, lääkärit, sotilaat ym. ovat "näyteikkunassa" ammattinsa puolesta ja heiltä odotetaan tietynlaisiin normeihin asettumista. Esim. poliisin uskottavuus loppuu tasan siihen jos hän itse harjoittaa pienintäkin rikollista toimintaa. Opettajat saavat myös varmasti palautetta oppilaiden vanhemmilta ja sitä kautta työnantajaltaan jos esiintyvät siviiliaikanaan epäkorrektisti.
niin, mä opeikelen ortodoksisen kulttuurin ja yhteiskunnan suuntaumisvaihtoehdossa, eli jotai tutkimus, tiedotus, toimitus puolen töitä ehkä sitten joskun tekisin. tai jotain muuta mikä vaati ort.asioiden tuntemusta.
Tutkintosi ei selvästikään valmenna sinua tehtäviin, joissa joutuisit toimimaan hengellisenä opettajana. Joten yksityiselämäsi ei varmaankaan silloin häiritse työnantajaa.
pohtia opiskeluun ja omaan henkilökohtaiseen elämään liittyviä kysymyksiä.