Luin vähän aikaa sitten Tieteen Kuvalehdestä artikkelin, josa sanottiin, että uusimpien tutkimusten valossa näyttää siltä, että vapaata tahtoa ei olekaan! Esim. aivotutkijat olivat huomanneet, että ihmisen aivot antavat toimintakäskyjä muulle osalle kehoa 350 millisekuntia ennen kuin ihminen päättää tietoisesti tehdä mitään. Esim. aivot lähettävät toimintakäskyn painaa nappia 350 millisekunttia ennen kuin ihminen tietoiesti päättää tehdä niin. Tämä pätee siis ns. tahdonalaisiin lihaksiin. Lisäksi on vielä fyysikoiden tekemät kokeet spinillä. En osaa selittää sitä tarkemmin, koska se oli aika tieteellistä tekstiä. Mutta pointti on se, että kokeet osoittavat, että vapaat tahtoa ei ole.
Tässä tulee se ongelma: jos vapaata tahtoa ei ole, eikö se tarkoita, että kaikki rikolliset pitäisi vapauttaa vastuusta syyntakeettomina? Hehän eivät päättäneet tehdä rikoksia, vaan sen sijaan kohtalo päätti niin. Mutta toisaalta, sama juttu pätee tuomareihin: hekään eivät päättää, tuomisevatko he rikollisia vai eivät.....
Tässä tulee se ongelma: jos vapaata tahtoa ei ole, eikö se tarkoita, että kaikki rikolliset pitäisi vapauttaa vastuusta syyntakeettomina? Hehän eivät päättäneet tehdä rikoksia, vaan sen sijaan kohtalo päätti niin. Mutta toisaalta, sama juttu pätee tuomareihin: hekään eivät päättää, tuomisevatko he rikollisia vai eivät.....
Vastaukset 28
Vanhimmat
vain nimi!
Juttujen taso on jostain Seiskan ja Valittujen Palojen välimaastosta.
Sensaatiohakuinen viihdelehti, jonka artikkeleista osa on täyttä hölynpölyä.
Todiste vapaasta tahdosta
Se, että meillä ihmisillä on kyky uskoa mihin haluamme on mielestäni todiste vapaasta tahdosta.
Jos sinusta tuntuu, että luottamus Tieteelliseen
julkaisuun on okey ja auttaa sinua sinä uskot ja luotat siihen. Siitä ihminen voi vapaasti päättää.
Itse en halua uskoa sellaista "totuutta", joka saa minut miettimään lähimpään oksaan ripustautumista. Haluan torjua sellaisen väitteen.
Me ihmiset kykenemme uskomaan melkeimpä mustan valkeaksi ja valkean mustaksi, jos haluamme. On mahdollista torjua mielestään joku epätoivottu
asia. Kannattaisi pohtia mikä ja millainen totuus parantaa meidän mielenterveyttämme, tai antaa sille parhaimmat mahdollisuudet. Ole valmis kuseenalaistamaan kaikki asiat ennen kuin olet kysynyt, mitä seurauksia tuosta voisi olla minulle?
Kaikkien usko ei riitä siihen, mitä tieteen kuval.
koettaa viestittää. Esimerkiksi sellainen satu, että sammakko voi muuttua prinssiksi ei ole mahdollista todellisessa elämässä. Tähän kuitenkin suhtaudutaan vakavasti tieteellisissä piireissä. Ateistisista suuntauksista ja siitä, millaiset kehitysmahdollisuudet se voisi antaa
yhteiskunnalle olisi näyttöä aivan lähellä itää kohden suunnistettaessa. Oliko siitä jotain hyvää
seurausta esim. pohjoismaihin verrattuna?
Olisiko jossain päin maapalloa näytöä siitä, että ateistisesta suuntauksesta olisi tullut jotain ihmisille parempaa elinympäristöä jne? Jos niin
ei ole riittääkö ihmisen ikä odottamaan niin kauan, että siitä jotain hyvää tulisi? Minusta on hyvä elää maassa, missä perinteinen kristillinen
aatepohja on antanut ihmisille hyvät yhteiskunnan
rakenteet ja järjestyksen. Terv. Kaurniemi.
Tahto!?
On riippumaton ihmisellä oleva vaikute jolle ihminen itse ei välttämätä voi mitään! TÄMÄ ON AIKA KOVA VÄITE?! Ja sellaiseksi se on tarkoitettukin. Annettujen vaikutteiden mukaan ihminen tekee todellakin päätöksiä! Päätöksiä voidaan kuitenkin ohjailla ulkoisilla ärsykkeillä!? Ihmiseen vaikuttaa eri tekijät: painostus,uhkaus,rikkaus,kuolema,pelko! Vain muutamana esimerkkinä. Jokainen ulkoinen ärsyke sopivassa määrin ihmiseen tehostaa ihmisen omaa vapaatavalintaa ohjaavallatavalla niin että, tulos johon vapaallatahdolla olisi tullut ja puhtaalla ymmärryksellä, voi ja on muutettavissa toiseksi!!! Siis herää kysymys? olemmeko vain ohjailtavia pölkkypäitä? Vai tahtomattamme sellaisia mitä meille opetetaan ja tahdotaan oleva? nimimerkki make
rangaistuksilla voidaan ohjata ihmisen käyttäytymistä oli vapaa tahto tai ei.
Ihmisellä on vapaa tahto siinä mielessä, että ihminen voi toteuttaa vapaasti itseään ilman ulkoista pakkoa. Itseään ei kukaan kuitenkaan voi valita, ellei ennen syntymää ole jonkilainen valintatilaisuus, missä voi valita vanhempansa ja elinympäristönsä.
Vapaus!
Ihmiselle annettu( luomiskertomus).Ihminen on vapaa tahdosta tekemään itse-ja päättämään elämästään ja valinnoistaan. Nyt kuitenkin tätä annettua valtaa voi helposti ohjata?! Joten en tulisi helposti siihen päätökseen ettei huonosti menestyneet tai ankarasti rangaistut olisi yhtä huono-osaisia niidenkanssa jotka tekevät merkittävää työtä! Siksi kun tämä on mahdollista! (valinnan eteen olemme jokainen joutuneet-ja mikä oli oma tuloksesi?
Niin. Valitseeko narkkari tykittää myrkkyä suoneensa, kun on riippuvainen siitä? Valitseeko vaimonsa pettämisestä kiinnisaanut mies hakata vaimonsa kuoliaaksi, vai toimiko hän vaistonsa mukaan vihaisena?
Valitseeko sormensa polttava ihminen vetää kätensä pois kivun aiheuttajasta, vai onko se vaisto?
Valitseeko ihminen?
On sanottu, että mies ottaa sen ensimmäisen ryypyn
(valitsee), mutta se ryyppy ottaa ne seuraavat.
Me tarvitaan valmiuksia järkeville valinnoille ja
niitähän on mahdollisuus saada. Ihmisen ikä pitäisi olla kasvamista myös valinnoiden tekemisessä. Kun olin nuori, niin minulla oli niin hirvittävä henkinen köyhyys, ettei ihme, jos sekoilin. Sitten tuli sellainen vaihe elämässäni, että pysähdyin miettimään. Onneksi tulin siihen tulokseen, että vika on minussa itsessäni. Silloin
on mahdollisuus korjata asia. Jos olisin katsonut vian olevan geeneissä, ympäristössäni tms., joka ei olisi ollut minun hallinnassani, niin olisin ehkä samassa pisteessä vieläkin.
Sinulla ja minulla on valinan mahdollisuus omassa
kädessä. Tarvitaan vastuuntuntoa, ellei sitä ole,
tai ei ole kykyä ottaa vastuuta, silloin olemme
tosi pahassa pulassa. Myös elävästä uskosta voi
saada apua, jos ymmärtää olevansa liian heikko
omassa voimassaan. Muistan vielä sen, kun n. 40 v
sitten olin kovin riippuvainen tupakasta. Tajusin
tupakan olevan vapauden riistäjäni ja kaipasin siitä kovin vapaaksi. Silloin turvauduin rukoukseen. Tunnustin Jumalalle heikkouteni, etten
kykenisi omin voimin vapautumaan ja pyysin häntä auttamaan. Vastaus oli sellainen, ettei siihen jäänyt epäilyn mahdollisuutta. Niinkuin olisi leikattu tietoisuudestani koko henkilöhistoriani se osa, jolloin olin polttanut. Tämän pitäisi saada jokaisen heikon ihmisen kokea. Uskon, että meitä tällaisia on paljon. - Kaurniemi.
Hienoa lukea noin vahvasta uskosta. Paljon olen kuullut vastaavia juttuja ja itsekin olen saanut rukousvastauksia. Ei se ole mielestäni sattumaa että ne asiat joiden puolesta rukoilee, käyvät toteen. Usko siirtää vuoria! Kiitos Jumalalle kaikesta hyvästä joka meillä on!
Ei suosikkeja
Ei Jumalalla ole suosikkeja, joilla olisi parempi usko. Jokainen, jolla on vaikea ahdinkotilanne voi
käyttää oikeuttaan turvata Jumalaan. Tupakan polttoa ei pidetä välttämättä kaikissa uskonnollisissa piireissä sellaisena paheena, josta olisi luovuttava. Juuri uskoon tulleena ymmärsin kuitenkin, etten ole itseni oma enää, vaan olen Jeesuksen oma. Olin tehnyt "vararikon" itse hallitsemastani elämästä. Tunsin syvästi, etten tuottaisi Herralle kunniaa käryttämällä tupakkaa. Pelkäsin myös, että juuri löytämäni taivaallinen ystävä sanoisi: Ei sinun tarvitse,
voit mennä minne haluat, ellet tahdo kulkea tahtoni mukaista tietä. Pelkäsin, että Hän kääntää minulle selkänsä. Siinä Jumalan pelossa rukoukseni oli rehellinen hätähuuto.
Kaurniemi.
Olemmeko luterilaisia?
Mitä arvelet? Pitääkö nimemme olla Ev. lut. kirkon seurakuntakirjoissa? Vai olenko luterilainen, jos Lutherin tavoin uskon, että vastaanottamalla Jumalan sanan otan vastaan myös Pyhän Hengen, jonka vaikutuksesta tuo Sana on kirjoitettu? Seisooko se sana vielä vahvana Ev. luterilaisessa kirkossa?
Kysyy Kaurniemi.
Mielestäni mikään yksi seurakunta tai kirkko ei ole ainoa oikea vaihtoehto. Pitäisi ennemminkin pyrkiä yhteiskristillisyyteen eikä hajottaa koko kristikuntaa erilleen esim. kastekysymyksestä riidellessä. Itse kuulun ev.lut. seurakuntaan ja ainakin toistaiseksi se on minulle riittänyt. Se on vain se näkyvä osa hengellistä elämää... Syvin osa on minun ajatuksissani ja omassa Raamatun lukemisessani. Uskon että se miellyttää Jumalaa enemmän että etsin ja luen Sanaa kuin että istuisin kirkossa joka pyhä ekassa penkissä :) Ehkä olen vielä sen verran uhmaikäinen kristitty etten vielä koe tarvitsevani aktiivista seurakuntayhteyttä mutta aika näyttää miten elämä kuljettaa. "autuaita ne jotka etsivät"... Luoja tietää että minä etsin!
"Uhmaikäiselle" kristitylle
Olet varmasti hyvällä paikalla uskossasi, vaikka sanoitkin olevasi uhmaikäinen. Tiedätkö, että olen havainnut mielestäni parhaimmista uskovista, että he ovat kovin itsepäisiä, elleivät suorastaan jääräpäisiä. Näitä on vaikea vetää hihasta minne tahansa. Miten he sitten ovat tulleet Jeesuksen omiksi? Seikka voisi herättää ihmettelyä. Ajattelisin näin, että inhimilliset voimat eivät näitä hetkauta, mutta kun kutsu tulee taivaasta, niin sille näiltä itsepäisiltä kuitenkin löytyy kaikupohjaa. Hyvä, gud!
Minun horoskooppimerkkini on kalat. Symbolissa toinen kala on toisinpäin, eli toinen ui myötävirtaan ja toinen vastavirtaan. Ollessani vielä nuori kuvittelin olevani se myötävirtaan uiva kala. Silloin elämäni olikin paljon risaisempaa... Kun vartuin, aloin kallistua siihen, että sittenkin olisin vastavirtaan uiva.
Olin jo löytänyt uskon salaisuudenkin. Ymmärrän nyt, että kuolleet kalat uivat vain myötävirtaan
maailman surkeassa jätteiden pilaamassa virrassa.
Elävät kalat sensijaan uivat myös vastavirtaan ja ehkäpä sieltä löytyy raikkaampia lähteitä, vai kuinka? Miettii Kaurniemi.
Kirjoituksessasi (Ev. lut.) oli monta kiinnostavaa seikkaa, joihin tunsin taipumusta takertua. Tuo yhteiskristillisyys esimerkiksi...
Itsekin koin eräässä vaiheessa yhteiskristillisen
herätyksen. Se sai erityisesti aikaan Jeesuksen rukouksessa olevat sanat:"Että he olisivat yhtä".
Nämä sanat toistuvat tuossa rukouksessa, eikä jää
epäselväksi, mikä oli tuon rukouksen tärkein asia.
Millä tavalla tällaisen Herran toivoman yhteyden, tai ykseyden voisi löytää? Sinäkin Ev. lut. kirjoitit, että Raamattu ja omat ajatuksesi ovat
merkittävät (ymmärsinkö oikein). Tätä omaa korvien välistä aluettahan me joudumme käyttämään ja siihen luottamaan myöskin. Miten Jeesus vielä
pyrki ohjaamaan yhteyteen tuossa rukouksessa? Hän
ilmaisi jotain ensisijaista noissa sanoissa: "Minä en rukoile vain heidän puolestaan
(juutalaisten joukosta valittujen opetuslasten),
vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun." Lähetyskäsky
täydentää vielä tätä kohtaa. Se antaa vastauksen siitä, tuliko kristityt opettaa juutalaisten tapaan pitämään sapattia, vai pakanakansojen tavoin sunnuntain viettoon? "Ja opettakaa heitä
noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa" -Matt. 28:20. Miten tämän luet?
Tästähän sen asian pitäisi selvitä. Luterilaisten keskuudessakin on monia sapatin (lauantain) pyhänä pitäviä. Näillä lienee enemmän yhteyden eväitä kuin ensihätään osaisi ajatellakaan.
Tällaisia on pohdiskellut aikanaan Kaurniemi.
Miellyttäviä yksityiskohtia
Kirjoituksessasi Ev. Lut. oli monia kiinnostavia ja miellyttäviä yksityiskohtia. Olet todellinen etsijä, sen uskon. Oletko ajatellut, että ykseys, tai uskonyhteys on monissa muissa yhteisöissä paljon pidemmälle kehittynyt kuin kansankirkossamme? Olen tänä kesänä käynyt monissa ev. lut. kirkoissa. Laskin kuuntelijoiden lukumäärän Mynämäellä 30 (äitienpäivänä), Ulvilassa 60 tavallisena sunnuntaina. Keskiporin kirkossa evankeliumi päivillä toista sataa. Tämä ei seurakunnan jäsenmäärään suhteutettuna ole kovin paljon (ei prosenttiakaan). En ihmettele, jos kaipaat luterilaisena täydellisempää yhteyttä.
Kun olen tehnyt näin tutkimusta suurimman kirkkokunnan yhteydestä, teepä sinä vastaavia havaintoja vapaista srk:sta. Näissä jäsenyyteen
pääsee (tietysti hyväksymällä ko. srk:n opetuksen)
astumalla oman tahtonsa perusteella kasteveteen.
Näin tunnustautumalla todistajien nähden halunsa
tulla Jeesuksen omaksi. Saat aktiivien prosenttiluvun siitä, kun lasket osallistujien lukumäärän ja kysymällä seurakunnan jäsenluvun
joltakin asian tuntevalta. Älä kuitenkaan vielä tästä innostu liittymään kyseiseen yhteisöön.
Näillä aktiiveilla
ja suuren näkymättömän Jumalan seurakunnan välillä ei välttämättä ole mitään yhteyttä. Näin on, jos tuo porukka on lahkohenkistä. Mikään ei
siis näytä olevan varmaa. Etsitään edelleen.
Miettii Kaurniemi.
Kiva että joku ymmärtää minuakin! Hämmästyttävää että itsekin olen aina käyttänyt useissa asiayhteyksissä samaa vertausta että vain kuolleet kalat uivat virran mukana... Koko elämäni olen ollut se tarkkailija ja katsellut muiden sekoiluja, oppinut toisten virheistä... Toki en ole täydellinen ja virheitä on tullut tehtyä siinä sivussa kun on uinut kiivaasti sinne vastavirtaan.
Kyllä. Muissa seurakunnissa, vapaissa suunnissa siis ollaan näkyvästi aktiivisia... Se juuri laittaa ajattelemaan että ollaanko siellä vain siksi että ollaan synnytty ko. lahkon perheeseen tai että puoliso tai joku muu läheinen on "pakottanut" seuroihin.. Laittaa tosiaan ajattelemaan monia Raamatun kohtia... Esim. siitä kuinka ulkokultaiset istuvat ensimmäisillä penkeillä synagogassa että kaikki näkisivät. Mutta taas toisaalta ei ole hyvää piilottaa tulta vakan alle... Kun Ilmestyksessäkin sanotaan että voi kun olisit palava tai kylmä, mutta koska olet haalea, olen sinut oksentava... en muista sanatarkasti! sitten taas sanotaan että Herra näkee kyllä salaisimmankin ja heikommankin uskon. Kai se on niin että joka-asteisella uskolla on merkityksensä. Ja sitten tämä uskovien välinen kiistely on varmaan juuri sitä että Jeesushan sanoi ettei tuo maailmaan rauhaa vaan miekan. Ehkä se miekka vahvistaa meitä uskossamme.
Tarkkoja johtopäätöksiä
Olet tehnyt tarkkoja johtopäätöksiä, mutta oletko varma, että ne johtavat eteenpäin (ev. lut.)?
oletko koskaan ihmetellyt sitä, että Raamatun aikana Jerusalem oli apostolien työn keskuksena
(Apt. 15), mutta näyttää sitten siirtyneen Roomaan
Nyt on tärkeä kysymys: Tapahtuiko tuo siirtyminen jumalallisen järjestyksen mukaan, vai johtuiko se
vain inhimillisestä vallan himosta (tai peräti saatanallisesta)? Näiden historiallisten vuosisatojen vaiheista kerrotaan E.G.W:n kirjassa
Suuri Taistelu erittäin valaisevasti. Ko. kirjoja saa edullisesti lähes jokaiselta kirpputorilta.
Suosittelen jokaiselle totuutta etsivälle.
Terveisin Kaurniemi.
Monesti olen pohtinut tätä eroa protestanttien ja katolisten välillä. Joissakin yhteydessähän Roomaa ja Vatikaania on pidetty Ilmestyskirjan porttona... En ole kovin perehtynyt katolisten uskoon että miten paljon se eroaa esim. luterilaisen näkemyksistä. Mutta aika kovasti ne tuntuu uskovan mitä paavi sanoo... ettei paavi nyt ole itse itsensä ylentänyt?
UT:n kumartelukohtausten sanoma
Pohdit (Ev. lut.) Katolisen kirkon ja luterilaisen
eroa ja sitä, onko paavi ottanut itse valta-asemansa. Ymmärsinkö oikein? Kun ajattelee paavin
ottavan vastaan kumartamisen kaltaista palvontaa
ja sen, mitä Raamatun uudempi osa siitä opettaa,
niin jää ihmettelemään. Onko Raamatulla katolisuudessa mitään merkitystä? Näyttää kuin se olisi kokonaan Raamatun ulkopuolella pakanallinen
laitos. Sanoihan Jeesus, etei palvelija ole Herraansa suurempi Joh. 13:16, 15:20.
Viittaan Raamatun teksteihin kumartamisesta:
Jos paavi olisi asettunut Pietarilta peritylle istuimelle, niin hänen pitäisi seurata Pietarin esikuvaa Apt. 10:25,26. Ei edes enkeli suostunut
ottamaan vastaan palvontaa Ilm. 19:10. Hänen, jos
kenen olisi pitänyt tietää taivaallisen järjestyksen ja niin hän tiesikin. Vain Jumalalle
kuuluu sen kaltainen palvonta.
Jeesus otti vastaan, niin kuin Jumalalle sopii,
palvontaa. Esimerkkejä Matt 8:2, 9:18, Mark. 5:6,
Luuk. 5:8. Lisäksi Matt. 28:9 ja 28:17. Tässä
yhteydessä on muistettava myös Jeesuksen opetus
ylpeydestä ja nöyryydestä Luuk. 14:7-11. Herran
palvelija tietänee herransa tahdon.
Kaurniemi.
Samansuuntaisesti olen ajatellut. Paavihan on heille kuin Jumalasta seuraava... ei kuulosta kovin Raamatulliselta. Ja katolisten kiirastuli- usko on kyllä kanssa aika merkillinen... sehän tekee Jeesuksen uhrin mitättömäksi! Eikös katolisia ole myös useampaa eri ryhmää, roomalaiskatoliset ja kreikkalaiskatoliset ainakin... en tiedä mitä eroa näillä on, ehkä joskus googletan ja opin jotain.
Kun muita osoittaa sormellaan...
Koetan olla tuomitsematta muita, sillä kun muita osoittaa sormellaan kolme sormea osoittaa omaan
itseensä päin. Tämä on hyvä muistaa aina väillä.
Aivan merkityksettä emme kuitenkaan voi jättää
Danielin kirjan 7. luvun ilmoitusta. Luku kertoo
Danielin profetaalisesta unesta, jossa tulevat valtakunnat esintyivät petoina. Babylon, Persia,
Kreikka ja Rooman keisarillinen maailmanvalta
esiintyivät siinä vuorollaan kuvaavien eläinten muodossa. Roomasta nousi vielä erilainen herjaava
sarvi, joka tuomittiin "niiden herjaavien sanojen tähden" 11. jae VKR.
Tuomion suhteettomuuden tähden jotkut ehkä ovat kadottaneet mielenkiintonsa tuohon tapahtumaan, sillä tuomitun rikoslistalla on paljon raskauttavampia asioita, kuten 25 jakeesta ilmenee
Käsittäessämme kuitenkin, että heprealaisessa kulttuurissa herjaus merkitsi Jumalan sijaan asettumista (Joh. 10:32,33) ongelma selittyy.
Niille luterilaisille, jotka eivät haluaisi palata takaisin uskonpuhdistusta edeltävään aikaan tässä on sanoma. Miksi pitäisi palata takaisin takaisin kirkkoon, joka on taivaalliselta tuomioistuimelta saanut tuomion, jolla ei ole Jumalan sanassa luvattu menestystä? Siinä olisi naispappeuden vastustajillakin paljon tärkeämpää mietittävää.
Kaurniemi.
Emmehän voi tuomita ihmisiä, mutta tekoja voimme. Sillä joka ei veljeään nuhtele hänen teoistaan, on itsekin osasyyllinen? Mitä enemmän katsoo katolisen kirkon toimintaa, sitä vähemmän se tuntuu elävän Kristuksen oppien mukaan.
Vapaata tahtoa voidaan tutkia seuraavasti:
Laitetaan henkilö valintatilanteeseen, jossa hänen tulee valita kahden vaihtoehdon väliltä esim. ottaako mustat vai tummansiniset sukat. Havainnoitsia, joka ei millään tavalla vaikuta koetulokseen kuljetetaan aikakoneella aina uudestaan samaan valintatilanteeseen. Mahdollisia koetuloksia voi olla käsitykseni mukaan vain kaksi. A) henkilö valitsee joka kerta samat sukat, josta voidaan päätellä, että vapaatatahtoa ei todellisuudessa ole, vaan kaikki on "määrätty" etukäteen. B)Jos henkilö valitsee edes kerran miljoonasta testikerrasta eriväriset sukat, todistaa tämä että vapaa tahto on olemassa mutta se toimii täysin satunnaisesti, joten voiko stä siksi edes kutsua?
SINISIÄ SUKKIA VAPAASTA TAHDOSTAAN ETTÄ PITÄÄ
NIISTÄ?!! JA VALINNAN TOISTUVUUS OSOITTAA TUOTA
MIELTYMYSTÄ. KARMEAA JOS RUVETAAN SELITTELEMÄÄN
ETTEI IHMISELLÄ OLE VAPAATA TAHTOA - SILLOINHAN
ELIMINOITUU MYÖS VASTUU TEKEMISISTÄÄN. KYLLÄ
IHMINEN VOI VALITA - JA TULEEKIN VALITA MYÖS
MUILLA PERUSTEILLA KUIN ESIM. TUNTEESEEN PERUS-
TUVA MIELIHYVÄ. OIKEUS JA VÄÄRYYS OVAT SELLAISIA
ARGUMENTTEJA JOIDEN TULISI OHJATA TEKEMISIÄ.
Nyt olen kyllä hieman pettynyt. Toivoin, että lähettämällä edellisen viestini, olisin saanut kypsiä ja ennen kaikkea JÄRKEVIÄ vastauksia, mutta nyt huomaankin, että täälläkin on ihmisiä, jotka reagoivat tunteella, eivätkä järjellä. Mutta toisaalta, ehkäpä aihe on sen verran henkilökohtainen, että ei ihme, jos tunteet kuumenevat. Minähän väitän sentään, että kenellekään ei ole vapaata tahtoa. Mutta se ei ole mikään tekosyy alkaa solvaamaan tietolähteitäni! Missä on perustelunne väitteelle, että Tieteen Kuvalehti on roskalehti? Missä? En ole kuullut yhtään perustelua....
Toisekseen, entä sitten, jos vapaata tahtoa ei ole? Pelottaako ihmisiä siinä se, että silloin jokin muu päättää sinun puolestasi kaikesta, mitä teet? Ovatko ihmiset niin pessimistisiä, että luulevat että jos kohtalo päättää kaikesta, niin silloin se päättää vain huonoja asioita tapahtuvaksi? Kohtalo pistää kyllä hyviäkin asioita tapahtuvaksi. Tosikoille sanon vaan: Älkää nipottako, vaan nauttikaa elämän määräämästä kyydistä...
...vapaan tahdon asiaa, ja tullut siihen tulokseen että itse kullakin on vapaata tahtoa eri määrä. Jokaisella sitä kuitenkin on, mutta missä määrin, siihen vaikuttaa oma elämänhistoria, sen aikana tapahtuneet traumaattiset kokemukset ja niihin liittyvä toistamispakko, suvun historia ja sieltä periytyneet traumat - tiedättehän tuon kummallisen asian että joissain suvuissa tietyt asiat toistuvat ja siirtyvät sukupolvelta toiselle. Valintamme eivät ole lähestulkoonkaan aina tietoisia, ja miksi valitsemme niinkuin valitsemme, selviää meille joskus vasta kauan jälkeenpäin. Kuitenkin jokainen on vastuullinen valinnoistaan sillä tietoisuudella mitä hänellä on. Jokainen meistä kai tekee parhaat mahdolliset ratkaisut niissä tilanteissa niillä eväillä mitä kunakin hetkenä on.
Miten määritellään se hetki jolloin päätän painaa nappia p?
Jos "päätöshetki" on se hetki, jolloin elämys päätöksestä tapahtuu, ei minusta ole mitenkään erikoista että "päätöshetki" tapahtuu vasta sähkökemiallisen päätöksen jälkeen: sillä minähän olen aivoni ja sen sähkökemialliset prosessit, elämys taas on minun aistimukseni itsestäni (ja ympäristöstäni). On selviö että tieto päätöksestä saapuu muihin aivoalueisiin vasta sen jälkeen kun päätös on tapahtunut.
Jos taas kyse on jälleen siitä että ajatellaan ettei ihmisellä ole vapaata tahtoa koska ihmisen toiminta voidaan redusoida fysiikan lakeihin, ollaan minusta väärillä jäljillä. Vapaus on mahdollista vain ulkoisiin olosuhteisiin nähden: "sisäistä vapautta" ei minusta voi olla olemassa edes teoriassa: sillä mitä se olisi? Vapautta toimia riippumatta osista joista koostun - mutta minähän olen osat joista koostun!
Minä toimin kuten alkeishiukkasteni fysiikan lakien mukaan kuuluu toimia: minä olen alkeishiukkaseni - jos minussa on jotain aineetonta niin tuo aineeton toimii sen mukaan mistä komponenteista se koostuu. Aineettomallekaan ei voi kuvitella sisäistä vapautta.
Vapaan tahdon olemassaololla tai olemattomuudella ei minusta ole lainkaan vaikutusta etiikkaan. Me, aine meissä, tahtoo tiettyjä asioita ja haluaa välttää toisia. Koska se, saako aine meissä mitä haluaa riippuu paljolti siitä miten toiset toimivat, on aineen meissä viisasta toimia tiettyjen sääntöjen mukaan - joskus vastoin omia välittömiä tarpeitaankin - siten että useimmat meistä, eli useimpien aine saa mahdollisimman usein mitä tahtoo. Meidän tulisi vangita murhaajat - ei siksi että he "ovat pahoja" tai olisivat "tehneet väärin", ei siksi että meitä painostaisi jokin korkeampi voima - koska tiedämme että vangitsemalla murhaajat me vähennämme murhien määrää tulevaisuudessa - sillä ennenaikainen kuolema on jotain mitä yksikään meistä, aine yhdessäkään meistä ei tahdo itselleen, ja tieto murhaajien vangitsemisesta muuttaa ainetta monessa potentiaalisessa murhaajassa siten ettei hän päädykään tekemään murhaa.
http://www.nakokulma.net/index.php?topic=11366.0