Kirjoitettuani tuon kolumnini; Me Naisista, aloin pohtia millaisilla arvoilla tämän päivän mies itsensä mitoittaa?
Miesten lehdet ovat kutakuinkin keskittyneet seksiin, autoihin, metsästykseen ja remontointiin.
Jos urhoja pallistelee muotisivuilla, niin naistenlehdissä heidät esitellään.
Kolumninsa miehet kirjoittavat samoin tälle toiselle sukupuolelle suunnatuissa julkaisuissa.
Mies puhuu tunteista, jos voi asettautua papin, psygologin, taikka taiteilijan ammatin taakse.
Tarvitsevatko miehet edelleen auktoriteetin aseman voidakseen tuntea olevansa miehisessä mitoissa?
Väittäisin naisen kyvykkäämmäksi selviytyjäksi avioerosta, suhteen loppumisesta, tai mistä tahansa kriisistä, joka jotenkin on tunteissa koettua.
Sopisikko miehille itketyspiiri ohjattuna, jossa voisivat tilittää surkeaa elämäänsä?
Kysyvähän ei tieltä eksy:)
Miesten lehdet ovat kutakuinkin keskittyneet seksiin, autoihin, metsästykseen ja remontointiin.
Jos urhoja pallistelee muotisivuilla, niin naistenlehdissä heidät esitellään.
Kolumninsa miehet kirjoittavat samoin tälle toiselle sukupuolelle suunnatuissa julkaisuissa.
Mies puhuu tunteista, jos voi asettautua papin, psygologin, taikka taiteilijan ammatin taakse.
Tarvitsevatko miehet edelleen auktoriteetin aseman voidakseen tuntea olevansa miehisessä mitoissa?
Väittäisin naisen kyvykkäämmäksi selviytyjäksi avioerosta, suhteen loppumisesta, tai mistä tahansa kriisistä, joka jotenkin on tunteissa koettua.
Sopisikko miehille itketyspiiri ohjattuna, jossa voisivat tilittää surkeaa elämäänsä?
Kysyvähän ei tieltä eksy:)
Vastaukset 66
Vanhimmat
Miehen auktoriteetti on luonnonvakio. Kun elo kulkee hyvin, eikä suurempia konflikteja esiinny taipaleella, voi nainen kyseenalaistaa tämän. Mutta heti kun tarvitaan kättä pidempää, on ääni kellossa toinen.
Itkupiiri? Anna mun kaikki kestää xD
Käkikello kukkuu ja kaappikello kumajaa...aika tikittää samoin kellossa kuin kellossa----ellei sitten vellikellossa:)
Naiset ovat hyviä kehittämään konflikteja ihankin omaehtoisesti.
Mutta oiskos se näin: Nainen yleisemmin valitsee mieluusti miehen, jota rakastaa ja mies tyytyy parhaiten naiseen, joka häntä jaksaa rakastaa.
Sopu pysyy niin kauan, kun naisen rakkaus kestää ja kestää)))
Yleisistä miehistä en osaa sanoa, kun minulla on pitkittäisseurantakokemusta (kyllä suomen kieli on sitten nastaa) vain yhdestä. Tää on ainakin sellainen maanantaikappale, että se soittaa heti mulle, kun joku on hyvin tai huonosti. Pari viikkoo sitten ressukka rimpautti työpaikkansa autotallista. Oli hirvee kaatosade ja ukko oli hypänny lätäkön yli sillä seuraumuksella, että kaikki avaimet ynnä muut tärkeät olivat tippuneet taskusta. Ja tää kysyy onnettomana, että mitä mun pitää tehdä, kun en pääse autoon? Mä sanoin, että jos nyt kiireesti juokset takaisin pihalle ja käyt noukkimassa ne vermeesi. Parin minuutin kuluttua soi jälleen puhelin ja mulle kerrotaan, että sieltä ne avaimet ja muut löytyivät lätäkön vierestä. Näin meillä.
Vau, tuohan kertoo siitä että miehesi uskoo ja luottaa sinuun, uskoo kykyysi ratkaista ongelmat kuin ongelmat.:)
Ne voivat ymmärtää miten moottorit ja vempaimet pelittää, mutta ihan näissä maanläheisissä hommissa saattavat olla melkoisen tumpeloita.
Tai sitte ovat äitiensä opettamat, jota vaimot
lisäkouluuttavat parhaansa mukaan.
Liiallisen itsenäinen mies on yleensä, joko edelleen mamin poju, taikka poikamieheksi kapaloissaan jo kehittynyt.
Joo, mä luulen, että tässä on päässyt käymään niin, että mies on nimenomaan oppinut tämän liki kolmenkymmenen vuoden aikana tukeutumaan meikäläisen aatoksiin. Joskus suhteemme alkuaikona tuore aviomieheni saattoi kyllä kysyä, miten joku asia minun mielestäni on, mutta kävi kuitenkin kohta heti perään itse tarkistamassa tai teki oman päänsä mukaan. Nyt tilanne on sellainen, että ukko taitaa luottaa minun (joskus vähän horjuviinkin... ?) arviointeihini enemmän kuin omiinsa.
Olen aina olettanut, että sinulla on arvostelukykyä, myös parisuhteen valinnassa.
... että tässä nimenomaisessa tapauksessa oli kyse jonkinlaisesta säikähdyksestä ja säikähdyksen jälkeisestä selkäydireaktiosta soittaa vaimolle. Hän oli sentään tipauttanut Pekingin kokoisen miljoonakaupungin kadulle kaikki avaimensa ja luottokorttinsa.
Itse en aina läheskään kaikissa tilanteissa luottaisi omaan arvostelukykyyni. Toisaalta minun on kai noin viranpuolesta ajateltava, että miehelläni se on ainakin joskus pelannut, koska hän minut tavattuaan halusi liki siltä istumalta naimisiin, ettei vaan kukaan muu ehdi ennen häntä... ?!
Arvostelukyvytkin heittävät häränpyllyä. Eletään sovussa pyllyinemme, itse kukin.
sitten tarpeellinen :))
en tietenkään voi ottaa kantaa aiheeseen, mutta nisena sanoisin että miehet taitavat piutpaut välittä mistään itketyspireistä. Lienen sitten myös senverran maskuliininen että minunkin mielestäni nämä yli äyräittensä tunteita penkovat ja niillä mässäilevät itkukurssit ovat aika itkettäviä..siis naurettavia. :)) Toki tunteilullekin sijansa, siellä missä sitä tarvitaan...
miesten selviäminen kriiseistä on erilaista, mies ei vatvo asioita perinjuurin vaan koteloi ne ja siirtää pois päiväjärjestyksestä. Nainen sensijaan pilkkoo ja pienii ja märehtii kaiken, käsittelee näin kriisinsä ??
..ryhtyykään miehelle tunnetulkiksi.Mites siinä sitten rahvas uros kykenisikkään sen selkeämmin enää
sisintään purkamaan.
miten auliisti nainen ryhtyy myös tekemään miehelle ongelmaa asiasta josta miehellä ei ole ongelmaa.? Tunnetulkkina toimimista sekin :)
Nainen on kova häsläämään, emojahan me luonnoltamme :)
Useinkin eronnut, tai jätetty mies on jättänyt ongelmansa" setvimättä. Sen sijaan se uusiosuhde saa satavarmana jälkipyykin pestäväkseen.
Naiset taas erottuaan työstävät pöytänsä puhtaaksi, ennen uuden sulhon juhlaillallisille kutsumista.
Ne paketoidut tunteet, kun pakkaavat viimeistään riidassa ryöstäytyä näkösälle:=)
varmaan uusiosuhde saakin jälkipyykin pestäväkseen, tuskin kaikissa tapauksissa , niin paljon ne ovat luonnekysymyksiä. Mutta, juolahti tässä mieleeni sellainenkin ajatus että...mahtaako tuo uusiosuhde(nainen) ihan ehdoin tahdoin hakeutua jälkipyykin pesijäksi, viittaan taas tuohon emoviettiin meillä naisilla. Halutaan tehdä siitä eronneesta ja jätetystä miehestä se pikku reppana jonka sieluelämä on käännettävä nurinperin ja pengottava viimeistä nurkkaa myöten vain senvuoksi että nainen kuvittelee auttavansa miestä joka ei ehkä tunnekaan tarvitsevansa sitä "apua".....??
No, nämä nyt ovat sellaisia ei asiantuntijan pohdintoja sen perusteella mitä olen jutellut miesten kanssa tuollaisita tilanteista.
Paikkaansa. Parisuhteet ovat aina erilaisia. Täytyy siinä varsinainen pönttö olla, ellei kokemuksistaan mitään opi, sukupuolesta riippumatta.
kuuluisikaan harrastaa, niin olet oikeilla jäljillä. Uskoakseni useimmat miehet käyttäytyvät suunnilleen kuvaamallasi tavalla. Joskus jossain sopivassa tilanteessa nämä koteloidut asiat saattavat sitten tulla uudestaankin esiin.
-tupsahti tässä vaaan mieleeni, kuinka yksi ex-kumppanini jopa pikkupäissään nimitteli minua ex-vaimonsa nimelläkin. Useinkin tuli tunne ettei hän aikaajoin edes kunnolla erottanut meitä toisistaan. Siihen aikaan vielä jaksoin analyseerata , mutta nyt tuskin olisin enempää viitsinyt, kuin olkaani kohauttaa.
Elä omaa elämääsi. Tosimiehiäkin on olemassa. Niinkuin tosimiehille tosinaisia.
..että niitä "pönttöjä" on joka sormelle laskettavissa?
..olen hyvin vahdikkaasti osannut elämääni omanani elää:=)
..vauhdikkaasti, vimmatusti ja nauttien))))
Kyllä meissä niitä riittää. Smile sulle.
voi päätellä :))
Olen joskus saanut kurkistaa miehen sisimpään ja siellä näyttää hyvin erilaiselta kuin naisella.
Mies on rakennettu hiukan erilaisista aineksista kuin nainen ja nämä, esim hormoonit ja erilaiset välittäjäaineet säätelevät myöskin aivotoimintaa. KAIKKI on riippuvaista aivojen toiminnasta. Jopa rakastumisen tunne. Sydämellä ei siinä ole mitään muuta kuin symbolinen merkitys :))))
että joulu on kerran vuod...siis että kaveri on vaiht...siis harmillinen tapaus :))
kuule niin mies kuin nainenkin rakennettu, ei tästä mitään pysty päättelemään. Aivot naisella taisi vaan mennä enemmän sotkuun kuin miehellä, mistä johtuen ilmeisesti osaavat sotkea selvätkin asiat :))
ihan prikullleen samoista aineksista :)
Pieniä oleellisia eroja on,esim hormonien eritus on toisenalinen miehellä kuin naisella. Se on aika ratkaiseva ero joka tekee miehestä miehen ja naisesta naisen. Ratkaisevassa osassa on kromosomi :)
miten niin naiset osaavat sotkea asiat? :)))))
niin kait jotain mikroskooppista eroakin löytyy, joka sitten saa naisen sotkemaan selvätkin asiat ja inttämään vastaan melkein joka asiaan ;-))
..mutta sanotaanhan niinkin ettei monesti vaihtaen paremmaksi muutu:-)
Paitsi tietysti nainen oppii jo kerrastakin:D
mikroskooppinen ero tekee sen ettei mies tahdo millään uskoa tosiasioita jos ne tulevat naisen suusta. Ainoastaan tämän seikan vuoksi naisen on todistettava oikeassaolemisensa niin monelta kantilta että mies lopulta ymmärtää....ei tuollainen mitään sotkemista ole :)))))
Toisaalta..nainen on luotu miehelle vastakappaleeksi, jos se koskee tätä sivuamaasi inttämisasiaakin.. ;)
Tosi suuresti tiivistäen sanoisin miehen olevan mies ennen sitoutumistaan parisuhteeseen. Usein suhteen/avion aikana naiset ottavat elämäntehtäväkseen miehen muuttamisen jotenkin heille vieraaseen muottiin. Naiselle ei enää riitä se urho johon aikoinaan rakastuttiin. Kun nainen itse leipääntyy suhteeseen, hän vaistomaisesti hakee siihen muutosta yrittäen muuttaa miestään joksikin pupeksi tietämättä, että pyrkimyksellä on aivan päinvastainen vaikutus. Mies tuhahtelee moisille pyrkimyksille aikansa, mutta ellei ne säällisessä ajassa asetu on miehen kultamussu lepertelyt vähissä. Nainen kokee sen tietty taas lajiominaisuudeksi ja omissa ompeluseuroissaan nostaa kissan pöydälle. Minkä ihmeen takia naisille on tärkeää, että mies puhuu tunteistaan. Puhuu jos haluaa, mutta ei varmaan käskyttämällä. Teot ja käyttäytyminen puhuvat ja ellei niistä kaiken vaistoavat naiset ymmärrä, niin sitten ei piika tiedä mistä pissii.
Toi itketyspiiri sai tähän tekstiin ylimääräisen annoksen mustapippuria, ei sen pahempaa.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä, kuten myös Bonnien kommentista. Avaaja tekee aika reippaita yleistyksiä, perustuen mihin lie. Enempiä en halua tätä mies huonompi – nainen parempi –vääntöä jatkaa, vaan lähden maskuliinisesti sinne rautakauppaan nyt.
Tuossa varmasti totuuden siementä. Mutta oiskos se niinkin, että rakastuneessa tilassa nainen ei ole selkeä havainnoimaan millaisen miehen mukaan oikeastaan lähti.Kuvitelmissa se kumppani on ylimitoitettu ja mitkään painovirheet" eivät silmin löydy. Parempi olisikkin lyödä hynttyyt yhteen vasta pitempään toisiinsa tutustuessa.
Ehkäpä viisaammin valitsisi, kun se ensi huuma on laantunut.
Tiedä sitten mistä ne miesten mielestä pahat akat" ovat lähtöisin:=)
Se selkeä tilanne tulee sitten myöhemmin. Kun naiselle parhaaksi sopii.
Ilman sitä rautalangan vääntöä.
..ole vääntöä käyty, vaan ennemminkin erilaisuudesta.
Voivathan tietysti kumppanit olla hyvinkin samankaltaisia. Minulle ovat vaan useimiten osuneet kohdille ne sanoissaan niukemmat. Toki onnekseni on saanut maistella" tunteissaan laaja-alaista miestäkin. Ainakin jotkut ovat rakkauskirjeissään irroitelleet sielunlankoja soittaen:-)))
naisiin sä olet oikein törmänny? Eihän se juttu nyt noin mene. Mä ainakin haluan, että parisuhteessa mies vie, mutta silti on tarpeeksi mies pitääkseni minua tasavertaisena kumppanina vierellään. Yhdessä tehdään päätöksiä ja kumpikaan ei pyri toisen yläpuolelle. Mies arvostaa naistaan ja nainen miestään. Vasta silloin on suhteessa hyvä olla.
Pitkin möyreksitään. Jännää silti, eikö vain.
Vaikka varmaan meneekin. Olet ihan oikeassa. Omaksut jännät tippaleivät.
Mikä semmonen parisuhde on, jossa toinen määrää kaikesta? Onnellinen ja itsensä kanssa sinut oleva ihminen ei halua toimia päällepäsmärinä vaan antaa tilaa toiselle elää ja hengittää. Silloin molemmat voivat hyvin ja kodin ilmapiiri on rento, kodikas ja vapautunut.
Ja olenko ollut erimieltä.
..että sanoissaan ilmaisukykyinen mies saa sukat pyörimään jaloissa ja nyörittää auki korsetinkin" yhtä näppärästi ja huomaamattomasti.
Vesimiesnainen hurmataan älystä tunteeseen ja syttyessään on täysi roihu päällä:))))
Mä luulenkin että me ollaan asiasta samaa mieltä, vai?
Mutta poikkeaa ihan vähän aiheesta. Jaa. Vesimiesnainen ravun rajussa pyörityksessä, kuinkahan pärjättäis.
..kuin testaamisen jälkeen *hymy*
Ravut ovat helposti perääntyviä ja osaavat olla purevia herkkyydestään huoolimatta.
Nythän on elokuu ja ravustuskausi mahtanee olla meneillään)))
Ps. Olikosikko tämä luokiteltavissa kutsuna kuutamotanssiin laiturilla? *hmmm....kiehtovaa jopa...sanoisin*
Jopa ilostua. Pikuisen muokkaisin sun piinttyneitä mielipiteitäsi samalla.
Mutta eletään sovussa, eikö?
..tälläisesta mahdollisuudesta en toki kieltäydy:-)
Soon sitten sanoista tekoihin ja menoksi!
Romanttinen risteily Tallinnaan. Strategiset mitat ilmoitettava ennakkoon. Valokuva suotava. Dee dee.
Mistäs kohtaa ne strategiset mitat otetaan?
Ranteet ovat kapeat ja nilkat ohuet". Pää on keskimäärin pyöreähkö ja aivot sopii mukavasti kallon sisälle.
Tissinmitolla pärjään ja vyötärökin löytyy.
Lanteissa on tarpeeksi volymiä.
Ylöspäin mitattuna pituutta enempi kuin sivusuunnassa.
Jostain syystä arvasin, että kuvaa halajat:DEEE
Ennen kuvan lähetystä kysäisisin, että milläköhän laivalla tuo risteily suoritetaan?
Jollain eroottisella. Toivottavasti. Kolme deetä.
..mites sitten suu pannaan jos muuttuu erotiikasta romantiikaksi? *Hih*
*pitänee alkaa katsella iltamyöhään noita erotiikka opetusohjelmia* Siis opiskella etukäteen. *hymyilee salaperäisesti*
Ellet erotiikasta ennen mitään tiedä. Mulla on siitä jonkunlainen haju muistissa. Auttaneeko alkuun. Romantiikkapuolella mulla on rima tosi korkealla, puolin jos toisin.
Varsinkin kun ollaan samaa mieltä.
koska naisethan ne miehiä mittaavat. Miehet ottavat mittaa toisistaan kilpailemalla, ihan mikä tahansa laji käy, kunhan mitta on mittajasta riippumaton.
ainakin kuljen mittanauha mukanani aina. Joskus olen tosin ihmetellyt, kuinka monet miehet osaavatkaan kertoa strategiset mittansa 0,5 cm:n tarkkuudella. Omat empiiriset havaintoni osoittavat, että mun mittaamani koko ei ole ollenkaan vakio.
Vakavasti: en väitä naista yhtään paremmaksi selviytyjäksi esim. erokriiseissä. Ei eroahdistus sukupuolta eikä ammattia kysele. Ongelmia tulee sukupuolesta riippumatta siinä vaiheessa, kun on menettänyt kokonaan kykynsä puhua tunteistaan.
täällä tänään, olipa hauska nähdä nikkisi saapuneen laiffiin :))
taikanainen. Mennyt kesä ihan miestä mitatessa...
eräänlainen mitta-astia jolla on hyvä miestä mitata :))
..et viitsisi vilauttaa millaisella mitta-astialla miestä mittailet? ;)
luulen, että sun pitää vilauttaa päästäksesi kokeilemaan mitta-astiaa.
Hyi, hyi mua.
..se menee? ;)
tämän palstan naisille miehetkin ovat mittatilaustyötä...
Olen joskus ajatellut näiden tunteitten kohdalla, että kyse ei ole niinkään kyvystä puhua tunteistaan, vaan kyvystä tunnistaa omat tunteensa. Kyvyssä tunnistaa tunteitaan ei ole eroa sukupuolten välillä, sillä tunnistamisherkkyys on kiinni lapsuuden ympäristöstä, joka joko voi tukea kyvyn kehittymistä tai estää sen kehittyminen.
Siinä puolestaan, miten naiset ja miehet ilmaisevat tunteitaan on havaittu eroa sukupuolten välillä. Naisilla tunteista puhumisen on todettu vähentävän ahdistuneisuutta. Miehillä tunteista puhuminen sitävastoin saattaa jopa lisätä ahdistuneisuuden kokemusta.
Kummallista kuinka usein omat tunteet sekoitetaan toisen luultuihin tunteisiin. Se taas miten selkeästi omansa kykenee eroittamaan on paljonkin harjaantumisesta kiinni.Miten paljolta turhalta kähinöinniltä ja tupsahtamisilta säästyykään selkeästi tunnistamalla tunteensa.
Ehkä naisille on tyypillisempää jäädä läträän tunnetulvaan ja miehille on helpompaa rantautua ihan henkensä pelastamiseksi.
Luullakseni jo lapsina tyttöjä kannustetaan tunneilmaisussa ja taas pojille ei suoda samaa mahdollisuutta.Eipä sitten olekaan ihme, ettei aikusenakaan mies tunne kotoisaksi oloaan, mikäli hänen pitäisi alkaa tunteitaan ylenmäärin selittelemään.
Naiset taas mieluusti tarjoavat omia näkemyksiään ,jotka eivät välttämättä vastaa ollenkaan sitä totuutta ,mitä mies oikeasti sisuksissaan tuntee.