Onko tapailun lopettamiseen jotain sääntöjä? Täytyykö siitä esim. ilmoittaa oma-aloitteisesti vai riittääkö, jos odottaa toisen soittoa ja kieltäytyy seuraavasta tapaamispyynnöstä vasta sitten kun se esitetään? Kasvotusten sitä ei kai kuitenkaan tarvitse kertoa, ellei homma ole mennyt vakavaksi. Onko lopettamisen syitä kuitenkin syydä jäädä käymään läpi, jos toinen tahtoisi vielä jatkaa, vaikka olisikin varma päätöksestään?
Tapailun lopettaminen?
Sarita
14
8540
Vastaukset
- että ilmoitat
samalla lailla kuin haluaisit itsellesi ilmoitettavan toisessa tilanteessa.
- tietenkin
suhteesta. Jos oltaisiin tavattu vasta pari kertaa esim. kahvilla istuttu, voisi riittää että odottaa toisen soittoa ja sanoo sitten miltä tuntuu. Tottakai syyt voi ja pitää ilmoittaa, jos toinen niitä kysyy. Rehellinen pitää tietenkin olla aina.
Minusta tapailukin on suhde ja jos suhde on jatkunut jo jonkin aikaa ja on harrastettu seksiä/suudeltu, puhuttu hempeitä, puhuttu syvällisiä jne... (mitä nyt suhteessa tehdään) niin ei minusta ole eroa siinä onko suhdetta kutsuttu tapailuksi vai seurusteluksi.- (lisäys)
Miksi et itse ilmoittaisi miltä tuntuu? Tai siis luulisi sen olevan helpompaa kuin odottaa toisen soittoa ilmoittaakseen? Tai tietenkin, jos tapailu on vasta yhden tai kahden laimean treffin asteella voi tietenkin mennä niinkin ettei kumpikaan soita ja homma vain jää. Ehkä siinä ei ole mitään pahaa.
Mieti mikä olisi oikein ja rehellistä ja toimi sen mukaan.
- Ex*Pertti
Mun mielestä tapailun voi lopettaa vaikka tekstarilla, jos takana on vain treffit tai parit eikä niiden aikana ole tehty mitään erityistä (en kyllä kannata menetelmää ja se on erityisen törppöä silloin, jos viestit ei ole lennellyt suuntaan ja toiseen jo aiemmin). Vähänkin pidemmälle edennyt juttu on syytä lopettaa sivistyneemmin. Tapailun lopettaja ei kuitenkaan ole velvollinen tilittämään syitä päätökselleen. Jos ei huvita jatkaa, ei vaan huvita. Ei siis tarvitse kertoa, että syynä on nenän kaivaminen ja liian karvaiset kädet, vaan voi ihan hyvin sanoa vaan, että ollaan liian erilaiset tai jotain muuta yleisluontoista.
- edellinen vastaaja
jos toinen syitä kysyy, niin miksei yhtä hyvin voisi kertoa niitä todellisia syitä? Etenkin jos kyse on vakavammasta tapailusta, eli on annettu ymmärtää että ollaan tosissaan, esim. jos on puhuttu yhteisestä tulevaisuudesta, syvästä yhteydestä, ihastuksesta, rakkaudesta jne.. niin on aika tylyä jättää toinen vain miettimään mikä meni vikaan. (nim. kokemusta on)
- ja toisaalta
edellinen vastaaja kirjoitti:
jos toinen syitä kysyy, niin miksei yhtä hyvin voisi kertoa niitä todellisia syitä? Etenkin jos kyse on vakavammasta tapailusta, eli on annettu ymmärtää että ollaan tosissaan, esim. jos on puhuttu yhteisestä tulevaisuudesta, syvästä yhteydestä, ihastuksesta, rakkaudesta jne.. niin on aika tylyä jättää toinen vain miettimään mikä meni vikaan. (nim. kokemusta on)
Jos kertoo todelliset syyt, miksei yhtä hyvin voisi kertoa mikä niissä on niin kamalaa? Jos kertoo mikä niissä on niin kamalaa, miksei saman tien voisi kertoa miksi niiden kanssa ei voi tulla toimeen? Jos kertoo miksei niiden kanssa voisi tulla toimeen, miksei kertoisi myös...... Niin, vähänkin kekseliäs löytää aina vaan lisää kysymyksiä, joihin "täytyy" saada vastaus. Kun kerroit tuon, mikset kertoisi tätäkin? Nyt kun olet kertonut jo niin paljon, voit kai vastata vielä tähän yhteen...? ja taas yhteen...? tämä onkin sitten varmasti viimeinen, (ellei seuraavia lasketa).
- Edellinen vastaaja
ja toisaalta kirjoitti:
Jos kertoo todelliset syyt, miksei yhtä hyvin voisi kertoa mikä niissä on niin kamalaa? Jos kertoo mikä niissä on niin kamalaa, miksei saman tien voisi kertoa miksi niiden kanssa ei voi tulla toimeen? Jos kertoo miksei niiden kanssa voisi tulla toimeen, miksei kertoisi myös...... Niin, vähänkin kekseliäs löytää aina vaan lisää kysymyksiä, joihin "täytyy" saada vastaus. Kun kerroit tuon, mikset kertoisi tätäkin? Nyt kun olet kertonut jo niin paljon, voit kai vastata vielä tähän yhteen...? ja taas yhteen...? tämä onkin sitten varmasti viimeinen, (ellei seuraavia lasketa).
No ok, sulla on sitten tuollaista kokemusta?
Mulle olis kyllä riittänyt ihan vain rehellisyys. Mutta tämä vastapuoleni ei ollut rehellinen. Ja se jätti syvät haavat siinä vaiheessa kun se paljastui, ja tuli tunne että hän oli vain leikitellyt kanssani. Olisi jäänyt hänestä parempi kuva jos hän olisi kyennyt kunnolliseen keskusteluun. Mun mielestä suhteessa kuin suhteessa olisi oltava koko ajan rehellinen. Jos suhteen aikana on kumpikin selvillä sen laadusta ja toisen tunteista, niin ei loppuselvittelyjäkään samalla tavoin tarvita tai ainakaan ne eivät ole niin vaikeita. - Ex*Pertti
edellinen vastaaja kirjoitti:
jos toinen syitä kysyy, niin miksei yhtä hyvin voisi kertoa niitä todellisia syitä? Etenkin jos kyse on vakavammasta tapailusta, eli on annettu ymmärtää että ollaan tosissaan, esim. jos on puhuttu yhteisestä tulevaisuudesta, syvästä yhteydestä, ihastuksesta, rakkaudesta jne.. niin on aika tylyä jättää toinen vain miettimään mikä meni vikaan. (nim. kokemusta on)
Jos on annettu ymmärtää, että ollaan oikein tosissaan ja muuta, miksei tapailu ole muuttunut seurusteluksi? Jos taas ollaan oltu vain vähän tosissaan, ei siinä tarvitse joka asiaa selittää läpikotaisin. Jos ei nappaa niin ei nappaa, syyt voi luetella yksityiskohtia myöten jos tahtoo mutta mitään velvoitetta siihen ei ole.
- toinen rehellisyyden kannat...
Edellinen vastaaja kirjoitti:
No ok, sulla on sitten tuollaista kokemusta?
Mulle olis kyllä riittänyt ihan vain rehellisyys. Mutta tämä vastapuoleni ei ollut rehellinen. Ja se jätti syvät haavat siinä vaiheessa kun se paljastui, ja tuli tunne että hän oli vain leikitellyt kanssani. Olisi jäänyt hänestä parempi kuva jos hän olisi kyennyt kunnolliseen keskusteluun. Mun mielestä suhteessa kuin suhteessa olisi oltava koko ajan rehellinen. Jos suhteen aikana on kumpikin selvillä sen laadusta ja toisen tunteista, niin ei loppuselvittelyjäkään samalla tavoin tarvita tai ainakaan ne eivät ole niin vaikeita.Kannatan laillasi rehellisyyttä ihmissuhteissa olivat ne sitten kaveruutta, ystävyyttä, tapailua, seurustelua tai mitä sitten ikinä. Tällä en tarkoita yltiörehellisyyttä, jossa kaikki loukkaavat yksityiskohdat pitää kertoa viimeistä piirtoa myöten. Sen verran varmaan useimmilla on psykologista silmää, että erottaa rehellisyyden ja loukkaavuuden toisistaan ? Tosin saattaahan se rehellisyyskin loukata, jos tunteet ovat ristissä, mutta siitä selviää ajan kanssa.
Itselläni on lähimenneisyydessä kokemus, josta rehellisyys oli kaukana. Tai kyse kyllä saattoi olla myös liian vähäisestä keskustelun määrästä. Sorruin puhumattomuuteen itsekin ja siinä vaiheessa kun olisin tilanteen halunnut selvittää oli ilmeisesti jo liian myöhäistä. Nyt en oikein tiedä mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään ja miksi eli ikävässä epätietoisuuden olotilassa vellon. Noustavahan sieltä on, toivottavasti edes jonkin verran viisastuneena. Paha maku jäi suuhun moisesta... - edellinen vastaaja
Ex*Pertti kirjoitti:
Jos on annettu ymmärtää, että ollaan oikein tosissaan ja muuta, miksei tapailu ole muuttunut seurusteluksi? Jos taas ollaan oltu vain vähän tosissaan, ei siinä tarvitse joka asiaa selittää läpikotaisin. Jos ei nappaa niin ei nappaa, syyt voi luetella yksityiskohtia myöten jos tahtoo mutta mitään velvoitetta siihen ei ole.
Niinno jos on ihminen joka ei tippaakaan piittaa toisen tunteista niin silloinhan ei koe mitään velvollisuuksia ketään kohtaan - miksipä ei yhtä hyvin sitten käydä kostoksi vaikka kusemassa toisen kukkaruukkuun tai levittää perättömiä huhuja.
Itse välitän kanssaihmisteni tunteista ja jos jostain ihmisestä (josta olen välittänyt suuresti) tuntuu pahalta, niin kyllä yritän korjata tilannetta. Jos toinen kysyy eron syitä ja haluaa keskustella, niin miksipä en niin tekisi. Ainoa syy voisi olla etten uskalla tai en kykene (oma ahdistus tms. liian pinnalla).
Tässä suhteessa josta kirjoitin luultavasti kävi näin: Mies oli alkuun superinnokas, mikä sai minut varuilleen, suhdetta vedettiin edes takaisin monta kuukautta, en alkanut luottaa häneen, hän loukkaantui monta kertaa minun varovaisuudestani ja sitten lopulta tosi nopeasti ja tylysti päätti suhteen ja muuttui salamana rakastavasta jääkylmäksi "pelastaakseen kasvonsa". Ja kun itse yritin puhua asioita selviksi jälkikäteen hän jatkoi kusipäälinjaansa ja siispä nyt olemme lähes vihamiehiä. Itse olen ollut valmis kaveruuteen, mutta pysynyt loitolla koska mies ei halua yhäkään puhua suhteestamme. Näin siis tapailu jossa oltiin tosissaan ja tunteita oli paljon, ei muuttunut seurusteluksi vaan vihollissuhteeksi. Nice work... - edellinen vastaaja
edellinen vastaaja kirjoitti:
Niinno jos on ihminen joka ei tippaakaan piittaa toisen tunteista niin silloinhan ei koe mitään velvollisuuksia ketään kohtaan - miksipä ei yhtä hyvin sitten käydä kostoksi vaikka kusemassa toisen kukkaruukkuun tai levittää perättömiä huhuja.
Itse välitän kanssaihmisteni tunteista ja jos jostain ihmisestä (josta olen välittänyt suuresti) tuntuu pahalta, niin kyllä yritän korjata tilannetta. Jos toinen kysyy eron syitä ja haluaa keskustella, niin miksipä en niin tekisi. Ainoa syy voisi olla etten uskalla tai en kykene (oma ahdistus tms. liian pinnalla).
Tässä suhteessa josta kirjoitin luultavasti kävi näin: Mies oli alkuun superinnokas, mikä sai minut varuilleen, suhdetta vedettiin edes takaisin monta kuukautta, en alkanut luottaa häneen, hän loukkaantui monta kertaa minun varovaisuudestani ja sitten lopulta tosi nopeasti ja tylysti päätti suhteen ja muuttui salamana rakastavasta jääkylmäksi "pelastaakseen kasvonsa". Ja kun itse yritin puhua asioita selviksi jälkikäteen hän jatkoi kusipäälinjaansa ja siispä nyt olemme lähes vihamiehiä. Itse olen ollut valmis kaveruuteen, mutta pysynyt loitolla koska mies ei halua yhäkään puhua suhteestamme. Näin siis tapailu jossa oltiin tosissaan ja tunteita oli paljon, ei muuttunut seurusteluksi vaan vihollissuhteeksi. Nice work...En ole millään tavoin ahdistellut miestä kysymyksilläni, koska tiedän ettei ketään voi pakottaa puhumaan. En myöskään ole ehdotellut yhteenpaluuta, siitä yksinkertaisesta syystä, etten halua seurustella ihmisen kanssa joka toimii noin. Olen kertonut hänelle omista tunteistani (en syytellen) ja sanonut että jos hän haluaa joskus keskustella (ja olla kaveriväleissä) niin hän voi ottaa yhteyttä. Hän on siis valinnut tämän nykyisen vihollistilanteen sillä ettei ole kyennyt keskusteluun. Ja tilanne voi jatkua näin hautaan saakka ja sellaista elämä on.
- Ex*Pertti
edellinen vastaaja kirjoitti:
Niinno jos on ihminen joka ei tippaakaan piittaa toisen tunteista niin silloinhan ei koe mitään velvollisuuksia ketään kohtaan - miksipä ei yhtä hyvin sitten käydä kostoksi vaikka kusemassa toisen kukkaruukkuun tai levittää perättömiä huhuja.
Itse välitän kanssaihmisteni tunteista ja jos jostain ihmisestä (josta olen välittänyt suuresti) tuntuu pahalta, niin kyllä yritän korjata tilannetta. Jos toinen kysyy eron syitä ja haluaa keskustella, niin miksipä en niin tekisi. Ainoa syy voisi olla etten uskalla tai en kykene (oma ahdistus tms. liian pinnalla).
Tässä suhteessa josta kirjoitin luultavasti kävi näin: Mies oli alkuun superinnokas, mikä sai minut varuilleen, suhdetta vedettiin edes takaisin monta kuukautta, en alkanut luottaa häneen, hän loukkaantui monta kertaa minun varovaisuudestani ja sitten lopulta tosi nopeasti ja tylysti päätti suhteen ja muuttui salamana rakastavasta jääkylmäksi "pelastaakseen kasvonsa". Ja kun itse yritin puhua asioita selviksi jälkikäteen hän jatkoi kusipäälinjaansa ja siispä nyt olemme lähes vihamiehiä. Itse olen ollut valmis kaveruuteen, mutta pysynyt loitolla koska mies ei halua yhäkään puhua suhteestamme. Näin siis tapailu jossa oltiin tosissaan ja tunteita oli paljon, ei muuttunut seurusteluksi vaan vihollissuhteeksi. Nice work...Kukkaruukkuun kuseminen ja perättömien valheiden levittäminen on aivan eri kertaluokan asioita, koska kummassakin tehdään toiselle tahallaan kiusaa. En mä nyt mitään vihollisuutta ja jäätävää hiljaisuutta sentään ajatellut kun sanoin, ettei syitä tapailun lopettamiseen tarvitse eritellä pilkkuja ja pisteitä myöten. Tapailun lopettaja voi ihan hyvin olla ystävällinen ja tukea toista vaikeassa tilanteessa, vaikka tahtoisi pitää tarkat syyt omana tietonaan.
- Edellinen vastaaja
sellanen, että miksi se omista tunteista puhuminen koetaan niin vaikeana ja vastenmielisenä? Eikö vois ajatella että itsekin voisi oppia asioita itsestään ja ihmisistä ja ihmissuhteista, jos enemmän uskallettaisiin kohdata toisia keskustellen? Miksi keskustelun pitäisi välttämättä tarkoittaa jotain negatiivista?
Ja miksi mietitään mitä "sääntöjä" on? Eikö voisi ajatella omilla aivoillaan ja kuunnella sydäntään ja toimia siten kuin oikealta tuntuu? Ja jos omalla toiminnallaan aiheuttaa toisille pahaa mieltä niin luultavasti omassa toiminnassa on silloin jotain parantamisen varaa.
Itse olen tähän astisista suhteista oppinut sen etten IKINÄ enää ala MINKÄÄNLAISEEN suhteeseen ihmisen kanssa joka ei ole kykeneväinen ja halukas keskustelemaan asioista. Ja kyllä sen yleensä jo alkumetreillä voi toisesta nähdä että minkälainen hänen keskustelukykynsä ja -halukkuutensa on. Tässä mielessä sen pakoilevan eksän menetys ei todellakaan ollut menetys... - Anonyymi
Kokemuksesta voin kertoa,että kannattaa reilusti kertoa jutun päättyneen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)15310980- 563083
- 2102922
- 252157
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais171918- 181729
- 141716
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa191617- 841603
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi491584