ymmärtää, että läheinen ystäväni on tosiaan poissa? Siis iäksi? Tänään haudattiin meille todella hyvä ystävä vaan 37vuotiaana. Ja, kun saimme sanoa hänelle tänään viimeiset jäähyväiset arkun olessa hetken auki, tunsin oloni vaan tyhjemmäksi. Vaikka ajattelin aikaisemmin, että oloni helpottuisi ja tajuaisin hänen nukkuneen pois, kun saisin vielä kerran nähdä hänet ennen tuhkausta. Mutta nyt oloni onkin yllättäen vielä tyhjempi ja epäselvempi, kuin silloin kun vasta olin saanut tiedon hänen kuolemastaan. Toiset sanoivat muistotilaisuudessa nyt ymmärtäneensä ystävämme nukkuneen pois. Kun hautajaisetkin ovat ohi, mutta minulla on kuin tiiliskivi painaisi rinnanpäällä, ja olen täysin omissa maailmoissani. En halua katsoa hänen kuvaansa.
Melkein suutuin kun mieheni oli tulostanut koneelta hautajaiskuvia. Ne ahdistavat ja paino rinnanpäällä senkun kasvaa.... Tekisi mieli huutaa ja karjua, mutta sanat eivät tule ulos....
Melkein suutuin kun mieheni oli tulostanut koneelta hautajaiskuvia. Ne ahdistavat ja paino rinnanpäällä senkun kasvaa.... Tekisi mieli huutaa ja karjua, mutta sanat eivät tule ulos....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muu auttaa kuin huutaa ja karjua, taidat olla vielä lukossa, mutta kyllä ne tunteet tulee pintaan vielä. Ja sen jälkeen olo helpottuu, jaksamista vain sulle...
No "iäksi" hän EI poistunut.:) Siitä olen varma. Sitä paitsi tämä koko "touhu" näyttää aika lailla erilaiselta "kuolleiden" näkökulmasta katsoen.
Sitten ihminen/henki tajuaa taas, missä "mennään" ja että elämä oli vain pieni opetuskierros muiden muassa...:)
,mutta minä haluaisin vielä nähdä hänet. Tiedän ajattelevani itsekkäästi, enkä halua päästää hänestä irti. Ajatukseni harhailevat esim. siinä, että mietin hänen olin paikkaansa tällä hetkellä kylmää, pimeää, yksin. Olen ollut sellaisessa työssä jossa olen joutunut "vierailemaan" ruumishuoneella ja kokoajan kuva on mielessäni. Kumpa tietäisinkin, miten hän näkee asian vai näkeekö hän? Tietääkö hän miten kaipaamme? Saako hän rauhan? Kaikki tuo ahdistaa ja mietityttää. Minulla ei ole ennen kuollut läheistä ihmistä. Tämä on kamalaa, en osannut kuvitellakkaan, että kuolema riipaisee näin syvältä.
että mihin sinä uskot hengen/ihmisen menevän,tai pääsevän kuolemansa jälkeen? Minä en tiedä mihin uskoisin. On niin monia selityksiä sille mihin sielu pääsee! Taivaaseen, maanpäälle jatkamaan kulkua eri olomuodossa kuin ennen, vai joutuuko se kadotukseen?, Vai syntyykö uudestaan? Onko kuolleen hyvä olla? tunteeko se kipua? Huomaako yön ja päivän eron? Kuuleeko se kuinka me kaipaamme häntä? Mistä sen tietää? ja mihin uskoa? Mistä tiedän ettei hän poistunut iäksi? Näenkö hänet vielä? Vai näkeekö hän minut? Ehkä nyt kyselen liikaa, enkä välttämättä tarvikkaan kaikkiin kysymyksiini vastausta. Vaan haluaisin sinunkin näkökantasi, jos vaikka se muuttaisi omaani kylmästä,pimeästä,yksinäisyydestä!