Lueskelin näitä uskontojen uhrien kirjoituksia ja minut valtasi kysymys, jonka voisi suunnata niille jotka ovat ns. uskontojen uhreja. Uhriksihan päädytään siinä vaiheessa kun lahkon kanssa menee tikut ristiin ja saadaan siitä kenkää tai itse erotaan. Monet kokevat, että on painostettu henkisesti ja jätetään tervehtimättä ja suku ja ystävät hylkää.
Älkää hyvät ihmiset antako itseänne kohdeltavan tuolla tavoin. Jos entiset uskon veljet ja sisaret hylkää niin so what. Kyllä maallisia ystäviä äkkiä saa. Ja nekin jotka SINÄ uskosi takia hylkäsit takaisin tulevat kunhan vain selität asioiden laadun. Itsellä on juuri käynyt näin. Ja auta armias jos joku uskovainen tulee mua uhittelemaan ja kadotuksella ym. typeryydellä pelottelemaan niin täältä pesee.
Tsemppiä kaikille "uhreille" päät pystyyn ja baanalle.
Älkää hyvät ihmiset antako itseänne kohdeltavan tuolla tavoin. Jos entiset uskon veljet ja sisaret hylkää niin so what. Kyllä maallisia ystäviä äkkiä saa. Ja nekin jotka SINÄ uskosi takia hylkäsit takaisin tulevat kunhan vain selität asioiden laadun. Itsellä on juuri käynyt näin. Ja auta armias jos joku uskovainen tulee mua uhittelemaan ja kadotuksella ym. typeryydellä pelottelemaan niin täältä pesee.
Tsemppiä kaikille "uhreille" päät pystyyn ja baanalle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jeesus on kuollut sinunkin edestäsi. Hän tietää ongelmasi. Mikään ei ole häneltä salassa. Sinä voit kertoa hänelle kaikki asiasi. Itselläni ei ole samanlaista ongelmaa, mutta halusin vain kertoa sinulle hänestä, joka voi auttaa.
Ne, jotka kokevat olevansa uskontojen uhreja, saavat apua Jeesukselta suoraan. Hän auttaa jokaista, joka kääntyy hänen puoleensa.
Moikkis! Kivan rohkaiseva asenne sul! =)
Itse haluaisin erottaa toisistaan ne uskonnon uhrit jotka ovat aikuisena tehneet omat valintansa uskonnon suhteen ja kokevat myöhemmin päätyneensä uskonnon uhriksi, ja ne uskonnon uhrit jotka ovat kasvaneet lapsesta asti jonkin elämään voimakkaasti vaikuttavan uskonnon/uskovaisuuden vaikutuspiirissä.
Itse pidän lapsen mielen manipuloimista uskontoon/uskoon vakavampana uskonnon uhriuden muotona, kuin aikuisena uskonnon "uhriksi" päätymistä. Useimmiten aikuisena uskonnon uhriuttamaksi päätyneen ihmisen pääongelma ei ole se uskonto tai uskonnollinen liike, jonka kokee ahdistavaksi.
Ongelma on uhriutuva elämänasenne itsessään. Sellainen henkilö voi periaatteessa "uhriutua" mistä tahansa muustakin kuin uskonnollisesta liikkeestä, koska hänellä on jo valmiiksi uhrimentaliteetti.
Oleellista uhriutuvalle ihmiselle on itsestä ja omista valinnoista vastuun sysääminen aina jollekin muulle kuin itselle.
Harvemmin uskonnon uhriudessa on kysymys ns. tuhoavasta kultista, jossa uskonnollisesta liikkeestä eroamisella voi olla todellisia hengenvaarallisiakin seurauksia. Useimmiten aikuisella on mahdollisuus tehdä kuten sinä; lähteä pois ilman sen vakavampia seurauksia. Aikuisena uskonnon valinnut voi lähteä takaisin sinne "maailmaan" joka on hänelle jo ennestään tuttu.
Toisin on uskovaisessa/voimakkaan uskonnollisessa ympäristössä kasvaneella lapsella.
Usein tietyssä uskonnollisessa liikkeessä kasvaneen lapsen koko elämä liittyy jollakin tavalla siihen uskonnolliseen liikkeeseen. Hänen koko elämänsä, perhesuhteensa, ystävänsä, ja kaikki ihmissuhteensa liittyvät uskonnolliseen liikkeeseen. Pahimmillaan sellainen lapsi on kasvanut täysin muusta maailmasta eristettynä siten, että jos hän sitten myöhemmin haluaisikin erota liikkeestä, se tietää takuuvarmasti todellisia sopeutumisvaikeuksia ulkomaailmaan.
Kun ulkomaailmassa ei ole ketään keneen voisi samaistua, eikä ketään joka ymmärtäisi ja jonka kanssa "puhuisi samaa kieltä", on todella vaikea tilanne vaikkapa sitten sellaisella henkilöllä, jonka ystävät, perhe ja suku hylkää jos hän eroaa.
Vaikeaa on myös niillä joilla ei ole sitä vaaraa. Uskosta luopuminen useimmiten kuitenkin sävyttää kaikkia siihenastisia ihmissuhteita niin voimakkaasti, että lopulta monien on helpompi pitää vanhoihin tuttuihin ja sukulaisiin etäisyyttä.
Muu maailma on monille uskovaisessa kodissa kasvaneelle täysin vieras. Vaarana on myös päihteet, koska useimmiten moni uskonnollinen yhteisö opettaa lapsilleen, että se "muu maailma" on täysin rappiopitunut ja syntinen. Kun lapsi on kasvanut siinä uskossa että kaikki muut kuin uskovaiset/uskonnolliset ihmiset elävät rappiolla, on helppo ajatella, että nyt kun sitä sit ollaan siellä "maailmassa" siellä kuuluukin laittaa elämä risaiseksi. Toisaalta tällaiselle henkilölle myös jää uskon/-non tilalle suuri tyhjiö joka on helppo täyttää mm. päihteillä.
Useimmiten uskovaisten lapsille (uskontoon katsomatta) on annettu tasan kaksi vaihtoehtoa; joko se tietty ainoa-oikea-uskonto tai täydellinen rappio. Mitään keskitietä ei ole olemassa. Ja tämä on yksi pahimmista sudenkuopista joihin uskonnollisessa/-vaisessa ympäristössä kasvanut voi törmätä. Myös uusien ihmissuhteiden luominen voi vaikeutua koska se vanha maailma, jossa on ennen elänyt, ja se uusi maailma, johon pitäisi sopeutua, ovat niin erilaiset.
Suurimman ongelman muodostaa kuitenkin ainakin kristillisten karismaattisten liikkeiden kohdalla se pienestä pitäen päähän istutettu kuvitelma esim. kadotuksesta, ja sillä itsensä piinaaminen. Kuvitelmat lopun ajoista, ja se ajatus että on itse menossa sinne väärään paikkaan, saattaa muodostua ylitsepääsemättömäksi esteeksi elää ilman uskontoa. Monet sitten palaavatkin helvetinpeloissaan nöyrästi takaisin.
Että ihan kaikilla se ei ihan niin helposti käy, että vaan päät pystyyn ja baanalle. ;-) Joillekin uskonnollisesta liikkeestä eroaminen merkitsee perustavanlaatuista elämänmullistusta, jonka hyvästä lopputuloksesta ei aina voi olla varma.