Haluan kysyä ateisteilta, että miksi he alkoivat uskomaan jumalattomuuteen. Millä perusteella uskot evoluutioteoriaan tai muuhun vastaavaan? Uskovatkin saavat kirjoittaa, että miksi he ryhtyivät uskoviksi.
Mikä sai sinun ryhtymään ateistiksi?
Darkiara
251321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Teikäläiset saivat minut ateistiksi. Olen allerginen uskovaisille.
Pyydän Jumalalta sinulle pikaista paranemista. ( Toivottavasti et ole allerginen Jumalalle ;) )
Vilkuiles vähän peiliin. Vai oletko itse metrijeesus?
Ja mikäs se on...?
Hoi metrijeesus!
En tiedä vieläkään kuka tai mikä tuo "metrijeesus" on, mutta hän matkii minua ilmeisemminkin.
Voisit vaihtaa tuohon juttuusi sanan "metrijeesus" tilalle ihan kenen tahansa tällä palstalla pyörineen uskiksen nimen, joka ainoa kysyy tasan tuota samaa vähintään kerran viikossa. Boring.
Rapakossa on kiva rypeä!
Se että huomasin kristinuskon olevan silkkaa rahastukseen perustuvaa kusetusta.
minä en vain hihhuloitunut matkan varrella.
PS. täällä on hakutoiminto, mikä lienee uskikselle liian vaikea, koskapa samat kysymykset pitää esittää viikottain.
No siinä vaiheessa voi sanoa kun ei joulupukit ja muut satuolennot enää kolahtaneet, elikkä lapsena. Ei tarvitse perusteluja, luonnollinen olotila. Suvussa ei muutenkaan uskovaisia ole, ei ole yritetty kasvattaa mihinkään valmiisiin muotteihin.
Opin lukemaan 4- vuotiaana ja olin muutenkin ärsyttävän pikkuvanha kakara, aionpa pysyä tässä iloisessa lapsen olotilassa jota ei helveteillä ja möröillä pelottelut hetkauta.
siinä muuta syytä ole kuin että mietin ihan itse omilla aivoillani asiaa ja totesin että en pysty uskomaan. Tuota asiaa kun en pysty väkisin vääntämään, niin en pysty.
Miksi muuten evoluutio käsitetään jotenkin uskonnonvastaiseksi asiaksi? Kyse ei ole ideologiasta, vaan luonnontieteestä, enkä ymmärrä, miten se voi horjuttaa jonkun uskoa. Vihonviimeinen asia, joka piti minun lapsuudessa opittua uskontoani edes jollakin tavalla pinnalla, oli juuri luonnontiede, eivät mytologiset luomistarut.
Niin, ei se käännyttäminenkään kauheasti auttanut tähän mun ateismiin, päinvastoin. Mulla on aina ollut sisäsyntyinen ällötys uskovaisuutta kohtaan, enkä päässyt ällöstäni eroon yrityksistä huolimatta. Jostain syystä olen aina jonkun käännytysyritysten kohteena. Ateismia ei taideta järin suvaita?
mutta kolme syytä näin alkuun, miksi en usko.
1.Uskovaisten jutuissa ei ole mitään tolkkua, pelkkää mystiikkaa.
2.Raamattu vaikuttaa pelkältä mytologialta
3. Maailma näyttää siltä, ettei täällä mitään ylimaallista ohjausta ole.
Ei ollut tiettyä "hetkeä", jolloin päätin ryhtyä ateistiksi. Mitä enemmän mietin uskontoa, sitä järjettömämmältä se vaikutti, tämä oli joskus teini-iässä, ja tunne on vain vahvistunut.
Joku voi tietenkin sanoa, että ei järkeä pidäkään käyttää, vaan vain uskoa jumalaan. Juu, ei tule onnistumaan, vaadin todella kovat faktat jumalasta, ennen kuin suostun sellaisen olemassa olon hyväksymään. Hmm, JOS jumalan olemassa olo todistettaisiin tieteellisesti, ei siihen enää tarvitsisi uskoa, mutta silloin se ei olisikaan enää uskontoa vaan tiedettä.
Ei universumilla tarvitse olla mitään suurempaa tarkoitusta. Vielä vähemmän ihmisellä, ihminen on vain sattumien summa, ei mikään itse tarkoitus.
Synnyin ilman uskoa jumaliin kuten sinäkin. Mitään tietoista valintaa ateismin ja uskonnon välillä en ole koskaan tehnyt.
Olen kyllä lähtöisin perheestä, jossa uskonnolla ei ollut mitään sijaa, en kuitenkaan sanoisi kotiani sinänsä uskonnon vastaiseksi vaikka vanhempani ateisteja olivatkin ja jo 60-luvulla kirkosta eronneita.
Kotonani vietettiin toki uskonnollisetkin juhlapäivät, Joulu ja Pääsiäinen. Adventtikynttilöitäkin poltettiin kun me lapset sitä halusimme ja kävipä joskus tiernapojatkin vierailulla.
Naapurin syvästi uskovainen mummeli vei meitä ja naapurin lapsia joskus kirkkoonkin kysyttyään ja saatuaan vanhemmilta luvan siihen.
Itse en ole koskaan kuulunut kirkkoon mutta ala-asteella kävin kuitenkin uskontotunneilla kuten 'kunnon kristitytkin'. Valinta oli omani ja siihen lähinnä vaikutti kai se, että kaikki kaverini olivat valinneet uskonnon opetuksen. Yläasteella harkitsin elämänkatsomusta mutta tunnit olisvat olleet toisessa koulussa, joten laiskuuttani sekin jäi.
Ilmeisesti vanhempani luottivat järkeeni sen verran, että uskoivat ettei propaganda pure koska olivat noin 'varomattomia' ja oikeassa olivatkin, minulle on aina ollut itsestään selvää ettei jumalaa ole. Jo lapsena pidin raamattua taruna vaikka en siitä juuri mitään ymmärtänyt. Myöhemmin luettuani raamatun sekä tutustuttuani uskontoihin yleisemminkin olen täysin vakuuttunut ettei jumalia ole.
Vaan en usko/uskonut jumaluuksiin.
Ei siinä paljon muuta vaihtoehtoa ole, kuin olla sitten uskomatta.
Minulla ei ole mitään syytä luulla kaikkia maailman luonnontieteellisiä suoria havaintoja luonnosta valheiksi tai virhepäätelmiksi.
Koplasit automaattisesti yhteen jumaluuksiin uskomattomuuden ja evoluutioteoriat tai (evoluutioteoriat?) Kertoo omasta maailmankuvastasi, eli siitä että olet hirttäytynyt evoluutioajayuksen vastustajaksi. Jos evoluutio osoittautuu oikeaksi uskosi kaatuu rämisten. Siksi sinun pitää vastustaa evoluution ajatusta.
Heikko on uskosi. Dinosauruksen luu riittää sen kaatamaan.
Tällä palstalla on kai 5448764874 kertaa sanottu, että se, ettei usko mihinkään jumaluuteen ei ole uskontoa. Ei mennyt perille, kun vielä toistelet tuota "milloin aloit uskoa"-soopaasi.
"Koplasit automaattisesti yhteen jumaluuksiin uskomattomuuden ja evoluutioteoriat tai (evoluutioteoriat?) Kertoo omasta maailmankuvastasi, eli siitä että olet hirttäytynyt evoluutioajayuksen vastustajaksi. Jos evoluutio osoittautuu oikeaksi uskosi kaatuu rämisten. Siksi sinun pitää vastustaa evoluution ajatusta."
Mistäs tuollasita päättelet, että koplasin yhteen jumalkuusiin uskomattomuuden ja evoluutioteorian?
Evoluutio ei tule muuten koskaan osoittautumaan oikeaksi. Vain kuolleen ruumiini yli.
"Heikko on uskosi. Dinosauruksen luu riittää sen kaatamaan."
No ei hyvänen aika... Miksi ateistit eivät voi uskoa niiden olevan vääriä profeettoja?
"Tällä palstalla on kai 5448764874 kertaa sanottu, että se, ettei usko mihinkään jumaluuteen ei ole uskontoa. Ei mennyt perille, kun vielä toistelet tuota "milloin aloit uskoa"-soopaasi."
Olenko toistellut "milloin aloit uskoa soopaa"...?
kun luin noita ateistien juttuja.
Olen uskossa ja tulin uskoon 3 vuotta sitten.Olen ei-uskovasta perheestä,mitä nyt iltarukous opetettiin-kultturina kaiketi.
Minullakin nousi aikanaan -kymmenisen vuotta sitten -niskakarvat vähän pystyyn kun joku "tyrkytti" Jeesusta.Silloin en tiennyt,mitä se oikeasti sisältää,enkä välittänyt tietääkään.
Ajattelin uskovaisten olevan tylsiä nössöjä jotka hartaasti istuvat kirkonpenkissä hiljaa.
Olin väärässä.
Minulle Jeesus tuli kotiin henkilökohtaisina ihmeinä kutsumaan taivastielle.
Ajatus pelotti aluksi-mistä kaikesta joutuisin luopumaan,jos ottaisin Jeesuksen vastaan?
Mitä muut ajattelisivat?Leima otsaanko?
Ravintolailtojen päättyminen?
ja paljon muuta?
Olin väärässä.
Kaikki ei loppunut kerralla,en muuttunut Yhtäkkiä,ravintolailtojen kiinnostus "suli" pois ja leiman sain vain "ei ystäviltäni"...no aluksi tietenkin jotkut katsoivat tai ainakin ajattelivat,että mitä tolle on tapahtunut,eipä uskoisi sinusta!
Mutta koska totesivat minun muuttuneen vain parempaan suuntaan,ei ollut nokan koputtamista,ja nyt voimme puhuakin jo uskonasioista.Veljenikin löysi Jeesuksen--ihan ilman minua.Rukousvastauksia...
Mutta uskon saatuani Jumalan Pyhä Henki alkoi antaa minulle ymmärrystä Raamatun kirjoituksistani,enkä lopulta enää haukotellut sitä lukiessani....:)
Tämä ei ole niin tylsää,mitä itse luulin ja ihmiset ajattelevat.Itsestä tuntuu,kuin tämä oisi IN-juttu,Mahtavaa,Great!Silmät on niinku avattu näkemään uudella tavalla,ihan ku silloi ku sain silmälasit!!
Ja Jeesus laski rauhan sydämeeni--vaikea selittää ja kun nyt keväällä täytyin Pyhällä Hengellä,sain valtavan rakkauden kokemuksen hengessä.Mitä muuta voisin ihmisille sanoa kuin että "etsikää aina ensin Jumalaa,niin Hän antaa teille kaiken mitä tarvitsette"-kuten Raamatussa sanotaan.
tuo sinun psykoottinen tilasi.
Jälleen yksi esimerkki siitä, mihin herkät ja hauraat ihmiset voivat joutua tässä sairaassa uskontojen kyllästämässä maailmassamme.
Toivon paranemisia. Sinulla on pitkä tie henkiseen terveyteen edessäsi. Prognoosisikin on huono.
En ryhtynyt ateistiksi. Olen vain huomannut, että tällä palstalla keskustellessani tunnen sopivimmaksi "agnostisen ateistin" leiman.
Arkielämässä en piehtaroi missään jumalankieltämisen riemussa. Elän, itken, nauran ja ihmettelen maailman kauneutta/pahuutta kuten muutkin.
Olen kiinnostunut uskonnoista, myyteistä, tieteestä, ajattelun rajoista. Siksi kunnioitan perusteltuja, särmikkäitä, luovia ja rohkeita mielipiteitä. Esitti niitä sitten uskova, ateisti, tiedemies, blackmetallisti, anarkisti tai maanviljelijä.
En koskaan ryhtynyt ateistiksi, vaan ateismi on luonnollinen olotila. Olen ateisti, kunnes saan hyvän syyn uskoa edes yhden jumalolennon olemassaoloon.
En ole ikinä "ryhtynyt" ateistiksi tai ruvennut "uskomaan" jumalattomuuteen. Olen vain jo pienestä pitäen tajunnut, miten pöljä ja kestämätön rakenne ja sisältö on esimerkiksi kristinuskossa.
Kolme jumalaa, jotka kuitenkin ovat niinkuin yksi; veren, kidutuksen ja tappamisen ihannointi; toisten kansojen hävittäminen; naisten ja lasten huono asema; ylimielisyys ja yleinen raakuus...
Mitä enemmän sitten ikää on tullut ja tietoa kasaantunut, niin sitä enemmän olen vakuuttunut oikeassa olemisestani. Kristinuskon erilaiset ilmentymät jo Suomessa, kuten rahankeruubisnekset, kaatuilut ja konttailut, karjunta, kirkumiset ja "kielillä" puhumiset, ihmeparantajiin uskominen, toisten ihmisryhmien vihaaminen jne. ovat luotaantyöntäviä ja kuvottavia asioita.
Olen sitä mieltä, että jos ihmisellä on järki ja äly, sitä pitää myös käyttää. Siksi minusta ei ikinä voi tulla konttaavaa ja kuolaavaa uskovaista.