ja jos on niin miten se perustellaan raamatulla?
Onko siellä jossain määrätty vihkiseremonia pakolliseksi? Jos on niin missä kohdassa?
Määritellessään mikä on syntiä mikä ei tulee ihmisen olla hyvin tarkkana. Ei ole oikein kaiken varalta mennä yli sen mitä Raamattu meiltä vaatii.
Onko siellä jossain määrätty vihkiseremonia pakolliseksi? Jos on niin missä kohdassa?
Määritellessään mikä on syntiä mikä ei tulee ihmisen olla hyvin tarkkana. Ei ole oikein kaiken varalta mennä yli sen mitä Raamattu meiltä vaatii.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Raamatussa nyt vain on asioita, joita pidetään niin itsestäänselvinä, ettei niitä erikseen määrätä pakollisiksi. Raamattu nimittää monesti haureutta synniksi. Haureus on seksiä, jota naimattomat harrastavat. Et voi lihasi himon peitteeksi vetää Raamattua. Et ole rehellinen. Kadu syntiä ja tee parannus. Jeesus voi armahtaa sinut.
Olipa mielenkiintoinen keskustelun avaus ja mielenkiintoinen vastaus. En nyt ota kantaa tanhion kysymykseen mutta sen sijaan otan kantaan Sinun vastaukseesi.
Vertaat syömistä ja vihkimispakkoa suoraan keskenään. Mahdollisimman huono vertaus, eihän niillä erilaisuutensa takia ole mitään tekemistä keskenään. Kun ei syömisestä kieltäytymistä tietääkseni missään seurakunnassa ole synniksi luokiteltu, vai mitä?
Sanot miten "pidetään niin itsestäänselvinä, että...". Ei riitä, että jotain oppia pidetään vaan sen täytyy myös olla sitä.
Annat toisinsanoen ymmärtää, että on olemassa kuoleman syntejä, joita ei voi mitenkään perustella Raamatulla eivätkä ne edes ilmene Raamatusta. Ne vain täytyy tietää. Kuka henkilö on se joka tällaisen tiedon välittää ja kertoo muille. Minun käsittääkseni kaikki pelastuksen kannalta tarpeellinen tieto ja oppi löytyy Jumalan Sanasta eli Raamatusta. Mikä sen ulkopuolelta tulee on aina epäilyttävää. Asenne "älä kysele äläkä tutki, usko vaan mitä sanotaan" on jostain muualta kuin Jumalan Sanasta. Johan alkuseurakunnankin aikana mainitaan miten "he tutkivat joka ilta Kirjoituksista oliko asia niin". Tekivätkö he siis väärin? Eivät tehneet. Myös käsketään miten jokainen profetia on koeteltava Jumalan Sanalla. Miksi ei avoliittoasiaakin siis voi ja suorastaan pidä koetella Jumalan Sanalla.
Vihkimiskysymyksen tekee nimittäin erittäin vakavaksi se koska eri seurakunnissa pakotetaan avoparin uskoon tullut osapuoli jopa eroamaan avopuolisostaan seurakunnasta erottamisen uhalla. Minä en ainakaan rohkenisi ikinä mennä sanomaan ettei näin voimakasta oppia saa eikä edes pidä tutkia Raamatusta. Millä itseäni Viimeisellä Tuomiolla puolustaisin jos vastoin omaa luuloani olisinkin väärässä. Tämä lause koskee tietenkin kaikkia muitakin oppeja kuin vain pelkästään vihkimisen pakollisuutta.
Mutta kuten alussa sanoin en asetu tässä opilliseksi tuomariksi.
Syytät myös nimimerkkiä himosta. Mistä tiedät miksi hän tätä asiaa kyselee. Älä lähde herjaamaan toista ihmistä kun et tunne asiaa. Tietenkin jos henkilökohtaisesti tunnet nimimerkin niin se on eri asia. Voihan joku kysellä tällaista vaikkapa jonkun lähiomaisensa takia tai on joutunut keskusteluun jossa tätä asiaa on puitu. Tai joku yrittää painostaa häntä itseään avoliittoon ja hädissään kyselee "mikä on totuus".
Pahin ajatuksesi on ehkä juuri se, että pidät Raamatun tutkimista vain lihan himon peittelynä !!!!!! Neuvon Sinua itseäsi, kadu tuota asennettasi niin ehkäpä se Sinulle vielä anteeksiannetaan.
Noin kuten Sinä olet vastannut ei kristityn sovi vastata ihmiselle, joka neuvoa kyselee.
Avioliittoasetuksella tarkoitetaan sitä Raamatun kohtaa, jolla ja jonka perusteella Jumala asetti ensimmäisen avioliiton. Avioliittoasetus annettiin paratiisissa ennen syntiinlankeemusta. Jumala rakensi Aadamin kylkiluusta hänelle vaimon ja toi hänet miehen luo. Eeva oli Aadamin vaimo ennen sukupuoliyhteyttä, joka tapahtui mahdollisesti vasta syntiinlankeemuksen jälkeen.
''Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu". Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa2.2, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. '' (1. Moos. 2: 24, 25 )
Avioliittoasetus näyttää edellyttävän avioliitolta seuraavia asioita mainitussa aikajärjestyksessä:
1. Mies luopuu vanhemmistaan.
2. Nainen tulee miehen vaimoksi (tai morsiameksi) eli naisen omistussuhteeseen tulee muutos.
3. Mies liittyy vaimoonsa (tai morsiameensa) eli solmitaan laillinen liitto.
4. Mies tulee yhdeksi lihaksi aviovaimon kanssa (sukupuoliyhteys).
!!!
Tässä vaiheessa on hyvä todeta, että kreikassa ja hepreassa nainen ja vaimo ovat sama sana. Kuitenkin myös alkukielessä ilmenevästä omistussuhteesta nähdään, että kyseessä on nimenomaan miehen oma nainen eli hänen vaimonsa (tai morsiamensa). Tästä syystä on ilmeistä, että raamatunkäännöskomitea on päätynyt käyttämään sanaa ''vaimo'', eikä sanaa ''nainen''. Liittymistä edeltää siis väistämättä se, että naisesta on tullut miehen morsian. Kun Raamattu puhuu naisesta, jonka omistussuhde on siirtynyt miehelle, tarkoitetaan sillä jompaa kumpaa seuraavista:
1. miehelle kihlautunutta morsianta, joka lain edessä oli vaimon asemassa, mutta jonka aviollinen yhteiselämä miehen kanssa ei vielä ollut alkanut
2. miehen aviovaimoa.
''Liittyminen vaimoonsa'' ei voi tarkoittaa ainakaan keskinäistä sopimusta, koska ei olisi mitään virkaa laatia sitä avioliiton solmimiseen tähtäävää keskinäistä sopimusta sen jälkeen, kun mies ja nainen ovat jo kihloissa tai avioliitossa. Eihän kukaan mies kihlaa vaimoaan, vaan avioliittolupaus eli kihlaus tapahtuu ennen kuin naisesta tulee miehen vaimo.
Liittyä-verbi on Vanhassa testamentissa lakiopillinen sana, joka tarkoittaa liiton virallistamista. Se ei tarkoita yhdyntää. Voitaneen siis sanoa, että avioliittoasetuksen mukaisessa avioliittokäytännössä nainen kihlattiin miehelle vaimoksi ja kihlauksen jälkeen tapahtui vaimoon liittyminen eli virallinen avioliiton solmiminen. Vasta laillisen avioliiton solmimisen jälkeen tapahtui yhdeksi lihaksi tuleminen.
!!!
Raamatusta selviää muun muassa Marian ja Joosefin tapauksesta, että kihlausaikana mies ja nainen eivät vielä olleet eivätkä saaneetkaan olla sukupuoliyhteydessä. Omistussuhteen muutoksella ja liittymisessä tapahtuvassa aviovaimoksi tulemisella ei ole nykyisin syytä ymmärtää sitä, että nainen siirtyisi tavaran lailla miehen omistukseen, vaan sitä, että liittymisen jälkeen omistussuhteen muutos ilmenee molemminpuoleisesti ja vuorovaikutteisesti:
''Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.'' (1. Kor. 7: 4)
Raamatun aikana tosin tyttären perhe konkreettisesti omisti tyttären, ennen kuin hänet kihlattiin miehelle.
¤ http://koti.mbnet.fi/sir_jon/Omega/chapter4.htm
¤ http://www.uskontie.net/petterihaipola/avoliitt...
¤ http://users.tkk.fi/~mkolsi/avoliitto.html
¤ http://www.students.tut.fi/~satamam/seksi.html#...
¤ http://www.uskontie.net/petterihaipola/haureus/...
¤ http://www.uskontie.net/petterihaipola/haureus0...
Yhteenveto;
Kuten monet muutkin synnit, myös avosuhde palautuu lopulta rakkaudettomuuden synniksi eli rikkomukseksi lain toista taulua vastaan. Avosuhde ei ole rakkaudettomuutta siksi, että siinä elävien ihmisten rakkaus ei olisi syntisen ihmisluonnon takia täydellistä, vaan siksi, että siinä ei tästä tiedostetusta syntisestä luonnosta huolimatta sitouduta avioliittoon, jonka Jumala on asettanut eikä siihen suojaan, jota yhteiskunta ja laki tarjoavat julkisen vihkimisen ja häiden muodossa. Avosuhteessa elävät kristityt tavallaan kiistävät syntisen ihmisluonnon väittämällä, että avosuhteessa elävät kykenisivät sitoutumaan samoin kuin avioliitossa eläjät. Voidaanhan tietysti väittää, että avosuhteessa eläminen on vain osittaista sitoutumattomuutta. Kuitenkin osittainenkin sitoutumattomuus on syntiä ja haureutta siltä osin, jolta sitoutuminen väistämättä jää tekemättä. Rakkauden luonteen mukainen sitoutuminen edellyttää suurinta mahdollista sitoutumista. Koska avosuhteessa ei ole tällaista rakkauden luonteen mukaista sitoutumista, avosuhde on sitoutumattomuutta ja siten haureutta.
Todellisen rakkauden luonteeseen kuuluu Raamatun perusteella se, että se ei etsi ns. "minimikriteerejä", vaan pyrkii hyvässä täydellisyyteen. Avioliitto tuo kumppanille sellaista turvaa, joka avosuhteesta tyystin puuttuu. Täten avosuhde, jossa väistämättä tarkoituksellisesti kieltäydytään sitoutumasta toiseen siten kuin rakkauden luonne edellyttää, on rakkaudettomuutta ja "omansa etsimistä" eli hedonismia. Täten avosuhde on tässäkin valossa syntiä, eikä siis mitenkään voi olla avioliitto. Onhan Raamatun Sana ehdoton sen suhteen, että puolisoiden tulee rakastaa toinen toistaan. Ei se ole rakkautta, että jätetään sitoutumatta myös yhteiskunnallisesti, juridisesti ja julkisesti, kun tämä mahdollisuus kerran on olemassa! Ei rakkaudellinen ja sitoutunut sydämen asenne kieltäydy tarkoituksellisesti siitä turvasta, minkä avioliiton solmiminen avioparille suo.
Isä Meidän -rukouksessa ovat sanat ''äläkä saata meitä kiusaukseen''. Avosuhteessa eläjät saattavat toisensa vastoinkäymisten sattuessa jatkuvaan kiusaukseen hylätä kumppani, koska mitään yhteiskunnallista suojaa ei ole. Vaikka kiusaukseen joutuminen ei sinällään olekaan synti, on syntiä tarkoituksellisesti mennä tähän kiusaukseen, joka olisi paljolti vältettävissä avioliiton solmimisella. Kiusausten kuitenkin sattuessa, on avioliiton tarjoama suoja merkittävästi parempi verrattuna avosuhteen turvattomuuteen. On ylpeää, ylimielistä ja itsensä pettämistä väittää olevansa syntisessä lihassaan niin vahva, ettei tarvitse avioliittoa avuksensa.
Yhteiskunnallisesti, juridisesti ja julkisesti solmittu avioliitto antaa ihmisille voimaa ja edellytyksiä toteuttaa sitoutuminen ilman, että kyseessä olisi sitominen. Sanoohan Raamattukin, että "Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei". (Room. 7: 18) Edellytyksiä sitoutumisen käytännön toteuttamiseen antaa juuri juridisesti vihkimällä solmittu avioliitto. Mikäli nämä edellytykset jätetään käyttämättä, kyse on tietoisesta sitoutumattomuudesta eli haureellisesta sydämen asenteesta, joka kieltäytyy sitoutumasta rakkauden luonteen mukaisesti. Sanomattakin on selvää, ettei avosuhteessa tällöin ole kyseessä avioliitto, eivätkä avosuhteessa eläjät ole toisilleen tällöin aviomies ja aviovaimo.
Avosuhde on syntiä myös, koska se on loukkaukseksi ja pahennukseksi kristityille - puhumattakaan siitä, että avosuhteessa elävien vanhemmat ja suku joutuvat kärsimään hirvittävää häpeää lapsensa tai sukulaisensa puolesta. Samoin kristitty, joka elää avosuhteessa, halventaa evankeliumin.
On totta, että Jeesus herätti pahennusta fariseuksissa joutumalla rakkauden takia rikkomaan joitakin heidän perinnäissääntöjään. Avosuhteen vastustajat eivät kuitenkaan ole fariseuksia, vaan uudestisyntyneitä kristittyjä eli Jumalan lapsia. Fariseukset ovat Raamatun mukaan perkeleen lapsia, eivätkä he peri Taivasten valtakuntaa. Kristityille pahennuksena ja loukkauksena oleminen avosuhteessa elämisellä on tietoinen synti, joka vie eroon Jumalasta, ellei sitä "tunnusta ja hylkää".
Näkisin, että avosuhteen ajaminen avioliiton asemaan on hyvinkin yksi niistä lopun ajan eksytyksistä, joilla saatana pyrkii tuhoamaan kristittyjen perheet ja ihmissuhteet. Kristittyjen olisi syytä ottaa tämä asia vakavasti ja rukoilla seurakunnissa, etteivät ihmiset tulisi vietellyiksi paholaisen juoniin, joista katalimpia on rakkaudettomuuden esittäminen rakkautena. Saatana osaa myös käyttää hyväksi teologiaa, ihmisen ylpeyttä, älykkyyttä ja jopa raamattuargumentaatiota pyrkiessään järkeisopilla ovelasti murentamaan kristittyjen keskinäisen yhteyden ja sokaisemaan uskovien hengellisen näkökyvyn, jotta he eivät pystyisi erottamaan rakkaudettomuutta rakkaudesta. Rakkaudettomuus, jota avosuhde edustaa, ei ole kristillisen vapauden symboli, vaan hälyttävä merkki etääntymisestä Jumalasta, joka on rakkaus.
Erityisen vaarallinen synti avosuhde on juuri siksi, että siinä synnissä eletään jatkuvasti, eikä sitä pystytä tunnustamaan ja hylkäämään ennen kuin on todella nöyrrytty ristin juurelle valmiina vastaanottamaan armo, joka aina on tarjolla kotiin palaavalle tuhlaajapojalle. Hirvittävän valitettavaa on, jos kristitty rupeaa puolustelemaan avosuhdetta ja täten halventaa sen armon, mikä olisi tarjolla syntinsä tunnustavalle.
Henkilökohtaisesti näkisin kuitenkin, että taistelu avosuhdetta vastaan eli rakkauden puolesta on myös rakentavaa. Jumala haluaa varmasti, että kristityt entistä tarmokkaammin perehtyvät Hengen miekkaan, joka on Jumalan Sana. Nyt kun vahvat argumentit avosuhdetta vastaan on selvitetty, voidaan näitä argumentteja käyttää myöhemmin, jos kirkko ja seurakunnat maallistuvat entisestään ja pyrkivät laajemminkin herättelemään keskustelua avosuhteen ajamisesta avioliiton asemaan.
''Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.'' (Ef. 6: 13 - 17)
Paljon mielenkiintoista tekstiä olet aikaan saanut. Jos noin ajatellaan on asia aivan selvä.
Melkoisen mielenkiintoinen aihe, jossa on monta näkökantaa. Täytyypä jäädä miettimään sillä osasta olen samaa mieltä kanssasi, osasta taasen eri mieltä.
"Avosuhde on syntiä myös, koska se on loukkaukseksi ja pahennukseksi kristityille - puhumattakaan siitä, että avosuhteessa elävien vanhemmat ja suku joutuvat kärsimään hirvittävää häpeää lapsensa tai sukulaisensa puolesta. Samoin kristitty, joka elää avosuhteessa, halventaa evankeliumin."
Tämän olen huomannut! on äidin puolelta suku johonkin hävinnyt, koska ovat uskovia. Isän puolelta taas saamme tukea jne...kun eivät siis ole uskovia. Miten ei uskovat pystyvät rakastamaan, mutta uskovat ei? Eikö uskovien pitäisi rakastaa kaikesta huolimatta...Ihme sakkia.
... etteivätkö he rakastaisi, vaan se on selvä osoitus siitä, että he eivät tue & hyväksy päätöstänne (olettaen että elätte avosuhteessa).
Alkuperäinen kysyjä tarkoitti ilmeisesti vain sitä onko syntiä jos puuttuu vihkitoimitus. Ei hän viestissään eroamista tms. poikkeuksia kannattanut.
Jos asiaa lähtee tutkimaan valmiilla ennakkoasenteella jonka mukaan vihkimättömyys on synti niin varmasti tulee tutkimuksessaan tähän johtopäätökseen. Mutta jos alkaa tutkia asiaa Raamatun valossa ilman valmista ennakkoasennetta ei asia aivan niin selvä olekaan. Olen asiaa tutkinut ja miettinyt ilman ennakkoasennetta pari päivää ja siitä olisi paljonkin sanottavaa.
Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en siitä julkiseen väittelyyn lähde. Toivon vaan että ne, jotka pakon voimalla ja jopa uskovien yhteydestä erottamisen uhalla purkavat vuosikausiakin kestäneitä avoliittoja voisivat siitä Viimeisellä Tuomiolla selviytyä.
Kun kaksi ihmistä menee yhteen on se Jumalan silmissä purkamaton liitto. Vihkitoimitus on ihmisten myöhemmin keksimä sinänsä kaunis lisuke mutta sitä ei pidä Jumalan Sanaksi väittää.
Teesini onkin, että joka eroaa avoliitosta tekee suuren synnin ja joka siihen toisen houkuttelee tai pakottaa tekee itselleen lähes kuolemansynnin.
Meitä uskoviakin vaanii Jeesuksen varoittama tilanne: "Turhaan he Minua palvelevat opettaen oppeja jotka ovat ihmiskäskyjä".
Vielä yksi ajatus.
Nykyisellä avoliittojen vastustamis- ja purkamiskiihkolla luullaan heikennettävän avoliittojen suosiota. Yhtä hyvin voidaan väittää sen lisäävän suosiota eikä vähentävän eli toimitaan juuri päinvastoin kuin on ollut tarkoitus.
Kun opetetaan, että avoliitosta voi ja tuleekin erota ilman minkäänlaisia moraalisia ongelmia on se omiaan madaltamaan avoliiton kynnystä. "Mitäs siitä, pääseehän siitä aina eroon. Ja jos eroan niin sehän on vain hyvä teko". Näin ajatellaan.
Myöskin nuorille tulee käsitys, että kyseessähän ei ole itse asiassa mikään vakavasti otettava ja sitova asia. Onpahan vain hauskaa ja siitähän siitä synnistä eroon pääsee kun jättää toisen. Ja ehkä lapsetkin, joita on jo saattanut syntyä.
Jos sen sijaan seurakunnat ja yhteiskunta ottaisivat oikean linjan, jonka mukaan avoliittokin on purkamaton panisi se monet ajattelemaan kaksi kertaa. Lakeja voitaisiin muuttaa omaisuus- ja perimyssäädösten osalta. Omantunnon arat papit (heitäkin vielä on) kieltäytyisivät vihkimästä sellaisia uudelleen jne.
Rekisteröinti olisi helppo tehdä pelkän veroilmoituksen perusteella. Säädettäisiin (taitaa jo ollakin) yhteisasumisen ilmoittamatta jättäminen rangaistavaksi teoksi.
Uskoisin tällä asenteella avoliittojen vähenevän eikä suinkaan lisääntyvän.
Te ja teidän lakinne, fariseukset.
Kun se tuomion päivä tulee, niin totisesti, näette mikä on rakkaudettomuutta ja syntiä.
Kerropa, jos "liittyä" on vihkimistä tarkoittava lainopillinen termi, niin KUKA vihki Aatamin ja Eevan? Vai elivätkö he synnissä?
Onko yhdessä asuminen syntiä, jos seksiä ei harrasteta? Voiko silti nukkua samanssa sängyssä?
Kuuluu Avioliittoon.
Mikä on avioliitto Raamatun mukaan noin tarkkaan ottaen. Missä määrätään mitä muodollisuuksia tulee suorittaa ennenkuin on avioliitossa. Kukaanhan ei aatamia ja eevaakaan vihkinyt eikä julistanut heitä mieheksi ja vaimoksi. Olivatko he siis syntisessä suhteessa koko ikänsä? En sitä usko.
Jos tulee olla erityinen vihkitoimitus mitä sen tulee sisältää ollakseen "riittävä". Ja kuka vihkimisen voi suorittaa että se olisi pätevä.
Kristitythän hyväksyvät myös siviilivihkimisen joten vihkimisen ei siten tarvitse olla mitenkään hengellinen toimitus.
Riittääkö jos ns. avopari pitää hääjuhlan, jossa joku vanhempi mieshenkilö tekee heille kysymykset "tahdotko sinä jne...." ja julistaa heidät sitten mieheksi ja vaimoksi. Jos tämä ei riitä niin onko riittämättömyydelle perusteluja?
Avioliittoasetuksella tarkoitetaan sitä Raamatun kohtaa, jolla ja jonka perusteella Jumala asetti ensimmäisen avioliiton. Avioliittoasetus annettiin paratiisissa ennen syntiinlankeemusta. Jumala rakensi Aadamin kylkiluusta hänelle vaimon ja toi hänet miehen luo. Eeva oli Aadamin vaimo ennen sukupuoliyhteyttä, joka tapahtui mahdollisesti vasta syntiinlankeemuksen jälkeen.
''Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu". Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa2.2, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. '' (1. Moos. 2: 24, 25 )
Avioliittoasetus näyttää edellyttävän avioliitolta seuraavia asioita mainitussa aikajärjestyksessä:
1. Mies luopuu vanhemmistaan.
2. Nainen tulee miehen vaimoksi (tai morsiameksi) eli naisen omistussuhteeseen tulee muutos.
3. Mies liittyy vaimoonsa (tai morsiameensa) eli solmitaan laillinen liitto.
4. Mies tulee yhdeksi lihaksi aviovaimon kanssa (sukupuoliyhteys).
Tässä vaiheessa on hyvä todeta, että kreikassa ja hepreassa nainen ja vaimo ovat sama sana. Kuitenkin myös alkukielessä ilmenevästä omistussuhteesta nähdään, että kyseessä on nimenomaan miehen oma nainen eli hänen vaimonsa (tai morsiamensa). Tästä syystä on ilmeistä, että raamatunkäännöskomitea on päätynyt käyttämään sanaa ''vaimo'', eikä sanaa ''nainen''. Liittymistä edeltää siis väistämättä se, että naisesta on tullut miehen morsian. Kun Raamattu puhuu naisesta, jonka omistussuhde on siirtynyt miehelle, tarkoitetaan sillä jompaa kumpaa seuraavista:
1. miehelle kihlautunutta morsianta, joka lain edessä oli vaimon asemassa, mutta jonka aviollinen yhteiselämä miehen kanssa ei vielä ollut alkanut
2. miehen aviovaimoa.
''Liittyminen vaimoonsa'' ei voi tarkoittaa ainakaan keskinäistä sopimusta, koska ei olisi mitään virkaa laatia sitä avioliiton solmimiseen tähtäävää keskinäistä sopimusta sen jälkeen, kun mies ja nainen ovat jo kihloissa tai avioliitossa. Eihän kukaan mies kihlaa vaimoaan, vaan avioliittolupaus eli kihlaus tapahtuu ennen kuin naisesta tulee miehen vaimo.
Liittyä-verbi on Vanhassa testamentissa lakiopillinen sana, joka tarkoittaa liiton virallistamista. Se ei tarkoita yhdyntää. Voitaneen siis sanoa, että avioliittoasetuksen mukaisessa avioliittokäytännössä nainen kihlattiin miehelle vaimoksi ja kihlauksen jälkeen tapahtui vaimoon liittyminen eli virallinen avioliiton solmiminen. Vasta laillisen avioliiton solmimisen jälkeen tapahtui yhdeksi lihaksi tuleminen.
Raamatusta selviää muun muassa Marian ja Joosefin tapauksesta, että kihlausaikana mies ja nainen eivät vielä olleet eivätkä saaneetkaan olla sukupuoliyhteydessä. Omistussuhteen muutoksella ja liittymisessä tapahtuvassa aviovaimoksi tulemisella ei ole nykyisin syytä ymmärtää sitä, että nainen siirtyisi tavaran lailla miehen omistukseen, vaan sitä, että liittymisen jälkeen omistussuhteen muutos ilmenee molemminpuoleisesti ja vuorovaikutteisesti:
''Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.'' (1. Kor. 7: 4)
Raamatun aikana tosin tyttären perhe konkreettisesti omisti tyttären, ennen kuin hänet kihlattiin miehelle.
Jotta avioliitto olisi Jumalan silmissä avioliitto, siihen tulee kuulua seuraavat tekijät:
* Yhteiskunnallisuus
* Julkisuus
* Tapahtuu seurakunnan keskuudessa
* Tapahtuu Jumalan toimesta
Parin astuessa avioon...
* Avioliitto solmitaan julkisesti, jolloin osapuolet antavat julkisen uskollisuuslupauksen
* Osapuolet irrottautuvat lapsuuden perheistään, jolloin syntyy uusi sosiaalinen yksikkö
* Osapuolet aloittavat seksuaalisen yhteiselämän
Avoliitto ei täytä näitä Jumalan sanan periaatteita, joten sitä ei voida missään tapauksessa rinnastaa avioliittoon. Pelkkä keskinäinen sopimus, pariuskollisuus ja yhteen muuttaminen eivät tee parisuhteesta avioliittoa, sillä avioliitto on yhteisöllinen asia. Ihmiset, jotka ajattelevat, että heidän parisuhteensa ei kuulu muille, nousevat selvään kapinaan Raamatun painottamaa avioliiton julkisuus- ja yhteiskunnallisuusperiaatetta vastaan. Niinpä heidän parisuhteensa on jo lähtökohdiltaan mahdollisimman kaukana avioliitosta eikä sitä voida siten avioliittona pitää. Se, mitä pari keskenään tekee seksuaali- ja avioelämän alueella, tulee olla julkista ja kaikkien tiedossa. Raamatun mukaan kyseessä ei ole yksityisasia. Uskosta osattomat ihmiset eivät tätä useinkaan ymmärrä, mutta eivätpä he muutenkaan elä Jumalan mielen mukaan.
Jeesuksen käymä keskustelu Samarialaisen naisen kanssa valottaa lisää tätä asiaa:
“Jeesus sanoi hänelle: 'Mene hakemaan miehesikin tänne.' 'Ei minulla ole miestä', nainen vastasi. Jeesus sanoi: 'Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.'” (Joh. 4:16-18)
Jeesus tekee tässä selvän rajauksen siihen, että yhdessä asuminen miesystävän kanssa ei ole sama asia kuin avioliitto. Jeesus sanoo, että naisen elämänkumppani ei ole tämän todellinen aviomies. Näin Jeesus osoittaa, että avioliittoa ei synny siitä, että harrastetaan seksiä jonkun kanssa, eikä edes siitä, että muutetaan miesystävän kanssa kimppaan. Sen tekee vain julkinen avioliiton solmiminen. Niinpä kaikki avoliitot ja muut esiaviolliset suhteet ovat yksiselitteisesti haureutta ja syntiä.
¤ http://koti.mbnet.fi/sir_jon/Omega/chapter4.htm
¤ http://www.uskontie.net/petterihaipola/avoliitto.shtml
¤ http://users.tkk.fi/~mkolsi/avoliitto.html
¤ http://www.students.tut.fi/~satamam/seksi.html#avoliitto
Entä saako ystävänsä luona yöpyä, jos kummallakin on kuitenkin omat asuntonsa? Mitä pahaa on toisen vieressä nukkumisessa? Saako poikaystävää edes halata? Pitääkö naimisiin mennä täysin vieraan ihmisen kanssa?
Onko seksiä siis pakko harrastaa? Ja jos vaimo ei halua, niin miehellä on oikeus raiskata hänet? Entä jos kumpikaan ei halua?
Henkilökohtainen mielipiteeni "yökylistä" on sellainen, että mikäli pystytte pitämään kädet kurissa ja housut jalassa ... niin tuskin siinä sitten mitään ... mutta miksi asettaa itsensä kiusauksille?
En minä ainakaan mielestäni aseta itseäni kiusaukseen, jos haluan iltaisin ennen nukahtamista jutella ystäväni kanssa. Emme tee mitään seksuaalista, yhdynnästä puhumattakaan.
Ruoditaanpas joitain näkemyksiäsi.
* Yhteiskunnallisuus. En löydä Raamatusta kohtaa, joka edellyttäisi jotain yhteiskunnallisuutta. Tietenkin koska ihmiset elävät elämänsä yhteiskunnassa ovat avio- ja avoliitot automaattisesti yhteiskunnallisia siinä mielessä.
* Julkisuus. Kun pari muuttaa yhteen asumaan ja kaikki sen tietävät, myös verottaja, on se julkista. Ei aviopari ole sen julkisempi.
* Tapahtuu seurakunnan keskuudessa. Tällähän kiistät siviilivihkimisen. Siviilivihitytkö ovat mielestäsi avopareja?
* Tapahtuu Jumalan toimesta. Tähän pätee sama kuin edelliseen. Entä sitten jos kaksi ateistia käy kirkossa vihillä mutta mielessään nauraa kaikelle niin tapahtuuko kaikki silti Jumalan toimesta. Jumala kun ei ole mikään automaatti, joka tulee ja antaa hyväksyntänsä niin kuin narusta nykäisten.
* Avioliitto solmitaan julkisesti, jolloin osapuolet antavat julkisen uskollisuuslupauksen. Voivathan ns. avopuolisotkin lupauksen antaa. Ja eikö se riitä jos antavat lupauksen toisilleen.
* Osapuolet irrottautuvat lapsuuden perheistään. Tämäkin toteutuu myös avoliitossa.
* Osapuolet aloittavat seksuaalisen yhteiselämän. Toteutuu myös avoliitossa. Mitä ihmeellistä tässä ehdossa on.
Sinä yleensäkin painotat aivan valtavasti joka viestissäsi seksuaalista yhteiselämää ja sukupuoliyhdyntää. Miksi? Minä en viitsisi sitä asiaa lähes joka riville työntää.
tää toisinkin. Ensinnäkin, Jeesus ei sanallakaan edes vihjaise vihkitoimituksen puuttumiseen tässä yhteydessä. Sen asian olet Raamattuun olettanut.
Itse uskon asian olevan asian niin, että naisen alkuperäinen puoliso oli edelleenkin elossa eikä myöskään ollut syyllistynyt aviorikokseen. Sen takia eivät myöhemmät miehet naisen elämässä voineet olla hänen miehiään.
Avioliitto ei entiseen aikaan ollut kahden aikuisen, täysi-ikäisen ja omillaan toimeentulevan ihmisen keskinäinen päätös kuten nykyään vaan se oli vanhempien keskinäinen sopimus, hyvin kaupallinen. Tuleva aviopari kihlattiin usein jo hyvin nuorina, jopa lapsina jolloin he tietenkään eivät kihlaparina olisi voineet mitään yhteiselämää aloittaa. Eikä siinä myöskään kysytty kihlattavien omaa mielipidettä millään lailla. Usein nuoret tapasivat toisensa ensi kerran vasta hääjuhlassa. Avioliittosopimus ei siten ollut kahden nuoren sopimus ja rakkauden tunnustus vaan se oli kahden suvun keskinäinen taloudellinen sopimus.
Myöskin eläminen maaseutuyhteisössä vaikutti silloin ja vaikuttaa nytkin asiaan. Morsian yleensä muutti asumaan sulhasen kotiin. On selvää, että ei mies voinut silloin eikä voi nytkään tuoda kotiinsa, joka on vanhan parin hallinnassa noin vaan jotain uutta ihmistä asumaan. Vanha pari päättää keitä heidän kattonsa alla asuu. Tapahtuma vaati heidän suostumuksensa.
Yleensäkin termoem avio- ja avoliitto käytteleminen vaikuttaa sanottavan sisältöön. Termeillä voi siis vaikuttaa siihen miten lukijan haluaa asiat ymmärtävän. Suomen kielen tutkijain mukaan kyseessä on loppujen lopuksi aivan sama sana. Vain eri muoto.
yleisellä tasolla. Alunperin Tanhio ymmärtääkseni kyseli VIHKITOIMITUSTA. Noista sinun periaatteistasi kun voidaan rakentaa hirmuisen monta erilaista tapaa rakentaa miehen ja naisen välinen liitto. Tänä päivänä ainakin Suomessa käsitteet avo- ja avioliitto pyörivät kuitenkin pelkästään vihkitoimituksen ympärillä. Onko vihitty vaiko ei. Siviilivihkiminen kelpaa myös uskoville.
Voisitko ottaa kantaa tähän asiaan. Onko siis vihkitoimitus mielestäsi tarpeen ja mitä siihen tulee sisältyä, kuka sen voi suorittaa jne, että se olisi pätevä? Ja mitä Raamattu opettaa vihkitoimituksesta/hääjuhlasta.
Häät
Häämenojen johto ja järjestely oli "yljän ystävän" huolena ja hän toimi koko kihlausajan morsiamen ja sulhasen välisenä sanansaattajana, sillä näillä ei silloin ollut tilaisuutta tavata toisiaan. Jo kihlausaikana morsiamen uskottomuuden rangaistuksena oli kuolema, «5. Moos. 22:23», mutta sulhanen saattoi tyytyä myös erokirjaan, «Matt. 1:19». "Yljän ystävä" laati aviosopimuksen sekä suostumuksen morsiamen huomenlahjasta ja tämän sukulaisille annettavista lahjoista, vrt. «Joh. 3:29».
Ennen häitä morsian kylpee, «Hes. 23:40»; «Ef. 5:26»; hääpuku on valkoinen, kullalla tai hopealla kirjailtu ja päässä on morsiuskruunu; lisäksi morsian hunnutetaan, jolloin usein tapahtuu petoksia, «1. Moos. 24:65»; «1. Moos. 38:14»; «1. Moos. 29:23». Sulhasella on juhlapäähine, «Jes. 61:10»; «Laul. l. 3:11». Aluksi laulavat naiset morsiamen ja miehet sulhasen kodissa juhlalauluja soiton säestyksellä (Laul. l.). Puoliyön saapuessa, «Matt. 25:7»; «1. Moos. 31:27»; «Jer. 7:34»; «Jer. 16:9», ylkä lähtee soihtuineen soittajien saattamana morsiustaloon, josta heitä kohtaamaan tulee vastaanottajia, «Matt. 25:6».
Juutalaisten häät vietetään avaralla pihalla, morsiuspari seisoo hääkatoksen alla «Ps. 19:5», rabbi rukoilee, luetaan aviosopimus, lausutaan siunaus ja lopuksi morsiuspari juo yhteisestä viinimaljasta, joka sen jälkeen rikotaan, ja seurue huutaa sanat «Ps. 127:4». Sen jälkeen seuraavia juhlamenoja ohjaa "yljän ystävä". Joko sulhasen tai hänen vanhempiensa talossa tarjotaan juhla-ateria, «Matt. 22:1-10»; «Joh. 2:1», «Joh. 2:9», mutta jos hänen kotinsa on kaukana, morsiamen kodissa, «Matt. 25:1», joko heidän tai sulhasenkin kustannuksella, «1. Moos. 29:22»; «Tuom. 14:10»; «Tob. 8:19». Illalla morsiamen vanhemmat johtavat tämän morsiushuoneeseen, «1. Moos. 29:23»; «Tuom. 15:1», ja sen jälkeen saapuu sulhanen joko näiden tai ystäviensä saattamana. Aamulla jatketaan juhlaa, jota kestää viikon tai kaksikin, «1. Moos. 29:27»; «Tuom. 14:12»; «Tob. 8:19». Vihkisormuksiakin lienee käytetty jo varhain, sillä sormus mainitaan uskollisuuden, «1. Moos. 41:42», ja omistamisen merkkinä, «Luuk. 15:22». Jumala on määrännyt aviopuolisot toisilleen, «Tuom. 14:4»; «Sananl. 19:14».
Häistä ja avioliitosta puhutaan Raamatussa usein vertauskuvallisesti. Jeesus vertaa taivaan valtakuntaa hääpitoihin, «Matt. 25»; «Luuk. 14». Hääkutsun hylkääminen loukkasi kutsujaa, «Matt. 22:3», «Matt. 22:9». Aviosuhde kuvaa Kristuksen ja seurakunnan läheistä yhteyttä, «Ef. 5:22». Uuden Jerusalemin vertauskuvana morsian kuvaa Jumalan valtakunnan täydellistä ihanuutta, «Ilm. 21:2». Autuaita ovat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle, «Ilm. 19:9».
Ks. myös .
Kirjallisuutta:
Aapeli Saarisalo, Messiaskuningas (1928).
Mistä ihmeestä säkin wannabekrissu olet tiesi tänne löytänyt? Herää nyt jo huomaamaan kansakunnan suurin kusetus: USKONTO!!!
Oletko vakavissasi sitä mieltä, että Jumala on vain kristityille ja vain kristityt tietävät totuuden? Luuletko, ettei Jumala huolehdi IHAN JOKAISESTA luomastaan? Miten säkin olet onnistunut löytämään Raamatusta vain sen paskan, mitä saatana halusikin sieltä löydettävän?
Saatana hallitsee maailmaa ja Jumala taivasta. TÄMÄ on helvetti! Me olemme siellä NYT!!! Ja kuten kaikki joskus kuolevat, niin me kaikki menemme jokus taivaaseen.
Älä siis ammenna elämänohjeitasi Raamatusta, kun sitä et selkeästikään osaa lukea. Siittä on luettava rivit ja niiden välit, ennen kuin sen ymmärtää!
Uskoontulo ei vaadi kristinuskoa! Pelastuminen EI ole vain kristityille. Itseasiassa kristinusko aikalailla haisee anekauppoineen, inkvisitioineen ja noitarovioineen!
laisiasi.
Sitä vaan ei voi sanoa koskapa tämä palsta on vain sivistyneille ihmisille ja tätä voi lukea lapsetkin.
Mutta arvanneet varmaan mistä.
mitä siis nyky-Suomessa pitää tehdä. Pitäisikö pitääkö viettää Raamatun mukaisesti juuri samanlainen hääjuhla kuin Jeesuksen aikana vietettiin vai mitenkä? Sitähän tällä palstalla on käsittääkseni koko ajan haettu takaa, että mitä pitää tehdä ja millaiset menot ja seremoniat suorittaa ollakseen Raamatun mukaisessa liitossa eikä ns. avoliitossa.
Sinä olet kyllä mahtavasti asiaan perehtynyt mutta annat vain paljon aineistoa mutta et anna suoria ja yksiselitteisiä vastauksia.
Olet kuurosokea, muttet valitettavasti mykkä! Olet tollo, muttet valitettavasti itse sitä tajua... Sulla on mielipiteitä, muttet ikävä kyllä osaa pitää suutasi soukemmalla silloin kun pitäisi!
Sinunlaistesiko mielipiteisiin kaikkien pitäisi tyytyä ja niitä vaieten kuunnella. Ehei sentään.
Jos et muuta osaa kuin nimitellä niin voisit olla yhtä hyvin hiljaakin. Nimittelijä kun luulee paljastavansa toisten tyhmyyttä mutta paljastaakin reppana vain oman tyhmyytensä. Mutta on vaan niin tyhmä että ei sitä itse tajua.
Jos olet asioista kanssani eri mieltä niin koeta perustella. Mutta et taida perusteita löytää, vai mitenkä???
Mielestäni tulisi tajuta, että koko kristinusko on yhtä suurta kusetusta! Yksikään jumala ei ole sellainen pikkumainen tyranni, joka piinaa meitä yhä vielä jostakin saamarin omenavarkaudesta! (Lue: naisen kärsivät yhä synnytystuskista ja miehet raatavat elannokseen) Miksi Jumalan piti tapattaa poikansa ristillä antaakseen meille koko omenashown anteeksi? Eikö krissujen jumala kykene antamaan anteeksi ilman verenvuodatusta? Minäkin kykenen! Olen siis ainakin siltä osin parempi! Miksei krissujen Jumala kaikkivoipana ja hyvänä ole antanut itsestään tietoa kaikille kansoille? Antaako hän esimerkiksi pienen Afrikkalaisen kylän joutua helvettiin, koska he eivät Jeesusta tunne?
Siinä sitä todistusta tulikin jo... Kerro sinä nyt puolestasi, että onko tuollainen Jumala hyvä, kaikkivoipa ja laupias? Onko mahdollista, että jossakin olisi vieläkin parempi Jumala? Jos nimittäin Jumalan tulisi olla suurin kuviteltavissa oleva mahti ja kaikkein ihanin asia maailmassa, niin sorry vaan, mutta minä pystyn helpostikin kuvittelemaan jotakin vieläkin parempaa ja laupiaampaa ja mahtavampaa... Jos edes mieleni siihen kykenee, niin eikö tosiasia ole, että Jumala on vielä sitäkin parempi?
Mutta nimittelystä sen verran, että osaat sinäkin sen ihan kiitettävästi... Antaa kuitenkin olla, sillä et sinä, eikä kukaan muukaan krissu kykene minulle edellä esitettyihin kysymyksiin vastaamaan!
kuulostaa niin hassulta, että vastaaja itsekin katsoo parhaimmaksi olla nolaamatta itseään. Vaatii melkoista mielenpaloa soveltaa tuhansia vuosia vanhoja lähi-idän lammaspaimentolaisrituaaleja nykysuomeen.
Raamatun mukaanhan muuten sulhasen kuuluu olla ympärileikattu! Muitakin mielenkiintoisia vaatimuksia avioliitolle löytyy....
Ette kipin kapin leikkaukseen, jos aiot naida!
Nuo jutut oli aikanaan juudan kansalle annetut ohjeet, eivät ole enää voimassa kristityille. Et ole ilmeisimmin lukenut raamattua ;)
Sitten ei ole VT:n avioliittomääräyksetkään voimassa. Sisi ne, jotka on lisätty jumalan alun perin asettaman avioliiton päälle.
UT:ssa taas ei oteta kantaa avioliiton luonteeseen, mutta Jeesus kyllä sanoo, että sitä minkä jumala on yhdistänyt, älköön ihminen erottako.
Jumala siis yhdistänyt. EI ihminen(kuten pappi)
Kyllä avioliittomääräykset valitettavasti ovat voimassa UT:ssa kuten voit itsekin lukea, vaikkapa tessalonikalaiskirjeestö vai korinttolaiskirjeestä. Mitä tulee luonteeseen niin luepa ne uudelleen vielä.
"Valitettavasti"? onko oma mielipiteesi sitten,että raamatun kanat on liian tiukka?
Minun nähdäkseni mikään mitä avioliitosta sanotaan UT:ssä ei pidä sellaisenana paikkaansa, koska avioliittoa ITSEÄÄN ei määritellä missään kohdin UT:ssä.
Luin korinttilaisille osoitetun kirjeen uudestaan. Siellä puhutana paljon avioliitosta ja haureudesta, muttei missään kohden sanota, että avoliitto tms. avioliiton muoto olisi haureutta. Haureus siinä tuomitaan ja erikseen mainitaan tapaus, jossa poika oli maannut äitipuolensa kanssa.
Avioliitosta opetetaan, että miehen ruumis ja naisen ruumis ovat heille yhteisiä, eivät heidän omiaan. Sen sijaan ei puhuta mitään omaisuudesta, lainoista, juridiikasta yms. nykyiseen AVIOliittoon olennaisesti kuuluvista asioista.
Nykyinen avioliitto ei ole Raamatun ja Jumalan tarkoittama avioliitto. Eikä sitä ollut israelilaisteenkaan "naiskauppajärjestelyt".
Eikö avo-/avioliitto ole nykyaikana päivänpolttava kysymys? Tässähän olisi nyt mainio palsta käydä keskustelua ja esittää perusteluja juuri avioliiton puolesta.
Miksi valitetaan avoliittojen suosiota jos asiasta vaietaan silloin kun pitäisi puhua. Vain Sentinel esitti mielipiteitään ja hänkin lopetti.
Mikä avoliiton vastustajia vaivaa, en käsitä. Nytkin moni tämän luettuaa voivottelee avoliittojen suosiota mutta ei kuiteskaan laita tikkua ristiin asiantilan muuttamiseksi. Passiivisilla vaikenijoilla ei ole purnaamisoikeutta.
omia mielipiteitään, vaan ulkolukuosaamistaan. Omat mielipiteet ovat jotain ihan muuta kuin raamatun orjallinen noudattaminen.