Kirkon työntekijöiden kommentoidessa viime vuosien kirkosta eroamisen aaltoa, yksi asia loistaa poissaolollaan: Jumala. Kirkosta eroamisia selitetään sillä, että nuorille aikuisille ei oikein löydy puuhaa kirkon piiristä ja että kirkkoa ei koeta tärkeäksi. Jumalaa ei yleensä vaivauduta mainitsemaan.
Hassua kyllä, omassa nuorista aikuisista koostuvassa tuttavapiirissäni kirkosta erotaan, koska Jumalaa ei koeta tärkeäksi, tai pikemminkin Jumalaan ei lainkaan uskota. Kirkon maallinen työ sen sijaan koetaan hyvinkin merkitykselliseksi, ja se usein on ainoa syy olla eroamatta.
Ihmettelen, miksi kirkko ei tätä tunnu käsittävän. Onko ajatus siitä, että suuri osa nuorista aikuisista ei usko jumalaan, käsityskyvyn ulottumattomissa, vai eikö sitä vain haluta tunnustaa ääneen?
Ehkä asia on ongelmallinen siksi, että jos se tunnustettaisiin, samalla jouduttaisiin myöntämään, että kirkosta eroamisen aalto on hyväksyttävä korjausliike, joka pudottaa jäsenmäärän hieman lähemmäs uskovaisten todellista määrää. Tämä taas olisi kirkon verotulojen kannalta ikävää.
Hassua kyllä, omassa nuorista aikuisista koostuvassa tuttavapiirissäni kirkosta erotaan, koska Jumalaa ei koeta tärkeäksi, tai pikemminkin Jumalaan ei lainkaan uskota. Kirkon maallinen työ sen sijaan koetaan hyvinkin merkitykselliseksi, ja se usein on ainoa syy olla eroamatta.
Ihmettelen, miksi kirkko ei tätä tunnu käsittävän. Onko ajatus siitä, että suuri osa nuorista aikuisista ei usko jumalaan, käsityskyvyn ulottumattomissa, vai eikö sitä vain haluta tunnustaa ääneen?
Ehkä asia on ongelmallinen siksi, että jos se tunnustettaisiin, samalla jouduttaisiin myöntämään, että kirkosta eroamisen aalto on hyväksyttävä korjausliike, joka pudottaa jäsenmäärän hieman lähemmäs uskovaisten todellista määrää. Tämä taas olisi kirkon verotulojen kannalta ikävää.
Vastaukset 19
Vanhimmat
eivät itsekään usko jumalaan, kukapa olemattomiin uskoisi.
Heillä on kuitenkin hiukan ryhtiä, eivät kehtaa valehdella, vaan kiemurtelevat.
Olisihan mahdoton yhtälö että sahaisi oman oksansa poikki.
...tulee usein kirkon piiristä jonain patavanhoillisena nais- tai homokommenttina.
Kirkon kommenteissa eroamisiin liittyen halutaan välttää yleistyksiä, leimaamista ja virhearviointeja. Kirkosta eroamisen syyt ovat kirjavia, joukossa on myös heitä, jotka juuri uskonnollisin syin jättävät kirkon. Kirkossa halutaan ottaa todesta se, että "Ihminen näkee ulkomuodon, mutta Jumala näkee syädmen." Asiasta on olemassa myös tutkittua tietoa:
Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 95
"VIERAANTUNUT VAI PETTYNYT?"
Kirkosta eroamisen syyt Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa
Tämän julkaisun tiivistelmä:
"Eropäätös voi perustua siihen, että ei usko kirkon keskeisiin opetuksiin. Yhtä lailla eroon voi johtaa se, jos kirkon usko koetaan liian laimeaksi. Kirkon kannanotot saavat jäseniä eroamaan - sekä silloin kun ne koetaan liian ahdasmielisiksi että silloin kun ne koetaan liian suvaitsevaisiksi. Myös henkilökohtaiset pettymykset kirkkoa tai sen työntekijää kohtaan saa seurakuntalaisia eroamaan, samoin taloudelliset syyt tai kielteinen kuva kirkosta."
Tuo tiivistelmä on outo, sillä siinä ei millään tavalla kerrota mitkä syistä ovat yleisiä ja mitkä harvinaisia. Itse tutkimuksessahan oli näitä lukuja kyllä, tiedotetta lainaten "Kahdelle kolmesta kirkosta eronneesta nuoresta aikuisesta uskolla ei ole mitään tai juuri mitään merkitystä."
Vrt. "Käytän rahaa leipään, viinaan ja maitoon" - varmaankin, mutta mitä tuosta voi päätellä tietämättä em. tuotteiden osuuksia.
Ja tämä valtion kirkkomme maksattaa kirkollisveroa pienyrittäjiltä kuuluivat he kirkkoon tai ei.
Jokainen muslimi, ja muu kirkkoon kuulumaton joutuu sen veron maksamaan. Muut uskonnot eivät toimi näin.
Kirkko ja valtio olisi korkea aika eroittaa toistaan.
Kirkon puolelta ei liene estettä vieläkin selvemmän eron tekemiselle (yhteisöverotus), mutta valtio ei ole asiasta kiinnostunut, hautaustoimi tulisi valtiolle ja kunnille niin kalliiksi, että ne haluavat säilyttää nykyisen itselleen halvemman ja kirkolle kalliimman järjestelmän. Tietenkin myös se fakta, että 98% kansalaisista edelleen haluaa kirkollisen hautaan siunaamisen vaikuttaa asiaan.
"Tietenkin myös se fakta, että 98% kansalaisista edelleen haluaa kirkollisen hautaan siunaamisen vaikuttaa asiaan."
se että kuolleet ovat aika hiljaista porukkaa?
Ei tuossa rahasta ole kyse, vaan poliitkkojen munattomuudesta. Vaalitkin on taas tulossa, miksi ärsyttää peärkylien syviä rivejä?
"Tietenkin myös se fakta, että 98% kansalaisista edelleen haluaa kirkollisen hautaan siunaamisen vaikuttaa asiaan."
Kerropa lähde "faktallesi". Minä esimerkiksi en halua itselleni kirkollista siunaamista. Olen vain saanut jotenkin sen käsityksen ettei sitä käytännössä voi välttää - todennäköisesti sukulaiset haluavat, että hautaanpano "tehdään niin kuin aina on tehty" ei kirkollisin siunauksin. Varsinkin kun suvussani on pappeja, luulen, että näin tulee käymään.
Myös monelle ateistille hautaanpano on yhdentekevä asia, sitä kun ei ole kai itse tajuntansa kanssa seuraamassa.
Ottamatta juuri kantaa edeltävään keskusteluun, seuraavat tiedot käyvät ilmi kirkon tilastollisesta vuosikirjasta 2004 (evl.fi/uskoajatietoa)
Vuonna 2004 ev.lut kirkon siunauksen sai 47882 vainajaa, ortodoksisen kirkon siunauksen 360 vainajaa. Kirkkoon kuulumattomia siunattuja oli 3225. Kirkolla ei ole tilastoja helluntalaisten, vapaakirkollisten jne. luvuista, 2024 vainajan osalta on tieto siitä, että siunausta ei ole toimitettu. Eli tähän lukuun kuuluvat kaikki pienemmät uskonnolliset yhdyskunnat ja uskonnottomat. Suhteessa kirkon siunaamiin tämä 2000 vainajaa on 4 %. Eli 98 % on pientä liioittelua, todellisuus vuonna 2005 on varsin tarkkaan noin 95 %.
Todettakoon, että uskonnonvapauslain mukaan ketään ei siunata vastoin vakaumusta. Tästä kirkko pitää kiinni silloin, kun kirkkoon kuulumattomien omaiset pyytävät siunausta (oli suvussa pappeja tai ei). Kirkkoon kuulumattoman on tietysti hyvä tehdä asia selväksi jo mahdollisimman hyvissä ajoin.
hieman aiheen vierestä, mutta tietoni siunauksesta ovat puutteelliset. Siis, ajatellaanko hautaan siunaamisella olevan jotakin vaikutusta esim. vainajan tulevaan ylösnousuun tai taivaaseenpääsyyn, vai onko se kirkossa pelkkä tapa ilman syvempiä merkityksiä?
...ruumis raahattaisiin metsään susien syötäväksi. Hautaaminen todella suolaisen hintaista nykypäivänä. Kuoleminenkaan ei ole ilmaista.
Kirkolliset toimitukset eivät ole vain tapakulttuuria, kaikkiin liittyy oleellisempi uskon ja teologian ulottuvuus.
Hautaan siunaaminen on osa kirkon jumalanpalveluselämää. Siinä rukoillaan omaisille lohdutusta ja voimaa, vainajalle iankaikkista elämää Kristuksen sovitustyön tähden ja itselle viisautta käyttää oikein jäljellä oleva aika. Mitä tulee taivaaseen pääsemiseen, kirkko on varsin pidättyväinen "määrittelemään" kenenkään iankaikkista kohtaloa, koska kyseessä on pelkästään Jumalan oma työ ja vaikutus. Kristittyinä turvaudumme Jeesuksen omiin sanoihin: "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan." (Joh. 14:1-2)
Hautaan siunaaminen on tärkeä omaisille lohdutuksen ja surusta toipumisen kannalta. Omaiset ja muut läheiset rukoilevat kuolleen läheisen puolesta ja saattavat hänet viimeiselle matkalleen Jumalan sanaan turvaten. Ylösnousemuksen sanoma antaa toivoa; vielä nähdään.
Hautajaisiin kuuluu myös kiitollisuus yhteisestä ajasta ja elämästä. Vainajasta puhuminen ja yhdessä muisteleminen lohduttavat. Hautaan siunaaminen rakentuu surun ja kuoleman kokemisen, seurakuntayhteyden sekä toivon ja ylösnousemususkon varaan. Hautajaiset voivat olla tärkeä osa myös lapsen suruprosessia.
Arvokkaiden jäähyväisten takaaminen jokaiselle asemasta yms. riippumatta on meikäläinen tapa arvostaa ihmisyyttä ja jokaisen elämän arvokkuutta. Samaa ilmentää myös hautausmaiden ylläpitäminen.
lohduttaa muita vainajan ikuisella elämällä, kun sellaista ei ole olemassa?
Jarmo Kokkonen: "Todettakoon, että uskonnonvapauslain mukaan ketään ei siunata vastoin vakaumusta." Uskonnonvapauslaissa ei mainita mitään hautaansiunauksesta.
Tällä pilkunviilauksella on periaatteellista merkitystä: ihmiset luulevan uskonnonvapauslailla olevan jotain yhteyttä uskonnonvapauteen. Näinhän ei ole - esimerkiksi erityislupa uskonnolliseen rituaaliteurastukseen löytyy eläinsuojelulaista eikä uskonnonvapauslaista.
Eikä Suomessa ole nenänkaivuunvapauslakia, mutta silti on vapaus kaivaa nenää.
Kirkko on ihmisten luoma organisaatio, josta eroaminen ei voi olla tekona yksiselitteinen asia. Onhan kirkkoon liittyminenkin käytännön asia vaikka usko onkin luja luottamus siihen mitä toivotaan ja ojentautumista sen mukaan mitä ei näe. Toimiihan se toisinkin päin eli ihminen usein näkee sen minkä uskoo ja toivoo oikeaksi. Moni on paennut kirkkoa uskonsa säilyttäen vuosituhansien aikana eikä yksilöön voi soveltaa samaa ajattelua kuin ihmiskuntaan tai suomalaisiinkaan. Kristillisjuutalainen aika on lieaarinen, todellisuus useimmiten epälineaarinen kuten ihmisen mielikin. Kirkosta eroaminenkin on prosessi, mikä voi johtaa eroon tai muutokseen. Kirkkokaan ei ole suora tie kasteesta taivaaseen tai helvettiin ja eroamisen syitä ei aina voi nimetä. Mistä ei voi puhua, siitä pitää vaieta. Kirkko organisaationa voi tietysti puhua oman järjestönsä ongelmista ja voimasta, mutta kirkko ei ole Jumala tai Allah.
aniharva kirkkoon liittynyt on uskonut jumalaan tai kokenut kirkon tärkeäksi :-)
tapauksisssa huomattavasti tarkemmin harkittua ja tietoinen päätös kuin eroaminen. Tyhmää aliarvioida tuolla tavoin ihmisten ratkaisuja !!!
kirkkoon liitytään vauvana.
on oikean uskon ja ELÄVÄN Jumalan löytäminen. Kirkon usko on kuollutta ja Raamatusta vieraantunutta.