Miten "tasa-arvoistetaan"?

..."yhteisvastuullistamisen" käsite sitten tärkeä lisäelementti, jonka jöris toikin ansiokkaasti alempana esille.

Yhteisvastuullistaminen samapalkkaisuuden ohellahan oli esim. muinaisessa Neuvostoliitossa voimassa - käytännössä se toimi mm. tiukempana rajavalvontana ja tehokkaana valtiollisena poliisina, joka kertoi potentiaalisille loikkareille, että heidän perheelleen voidaan suunnitella uutta majoitusvaihtoehtoa idemmässä päin, mikäli tämmöiset ei-yhteisvastuulliset kulttuuri-ideat vielä saisivat ajattelussa sijaa...

ollakin niin, että mikään ei estä maksamasta kaikille samaa palkkaa. Tällöin toki pitäisi maksaa myös tekemättömyydestä.

Muinoin kun lajimme kehittyi huippuunsa viritetyksi yksilöksi ei tekemistä laskettu välttämättä niinkään työksi vaan ihan vaan arkiseksi hengissä selviämiseksi. Palkka oli sitten se, että pysyi hengissä. Nykyinen teknologistuminen ja teollistuminen ovat hieman tuota pakkaa sekoittaneet. Asiat eivät ehkä ole niin yksiselitteisiä kuin n. miljoona vuotta sitten.

Ihmisenä oleminen olisikin sitten ainoastaan selviytymistä. Tänäpäivänä selviytyminen tarkoittaa jotain muuta kuin vain hengissä pysymistä. Tällöin ihmisyys voidaankin ymmärtää volvona, kesämökkinä, omakotitalona, perheenä, urana ja veneenä.

Oli se sitten kapitalismin syytä tai ei. Nykyisin ihmisyyttä mitataan muussa kuin fyysisessä voimassa tai kyvyssä tappaa mammutteja.

Lisäksi on turhaa olla kyllä vahvin, koska et saa voimillesi entisaikojen tarjoamaa valtaa.

Valta taas on houkutellut ihmistä sen ensi askeleista lähtien. Jos ihmisiä oli joskus vain kaksi niin varmaa on, että toinen käski ja toinen totteli.

yksinkertainen kirjoitti:

ollakin niin, että mikään ei estä maksamasta kaikille samaa palkkaa. Tällöin toki pitäisi maksaa myös tekemättömyydestä.

Muinoin kun lajimme kehittyi huippuunsa viritetyksi yksilöksi ei tekemistä laskettu välttämättä niinkään työksi vaan ihan vaan arkiseksi hengissä selviämiseksi. Palkka oli sitten se, että pysyi hengissä. Nykyinen teknologistuminen ja teollistuminen ovat hieman tuota pakkaa sekoittaneet. Asiat eivät ehkä ole niin yksiselitteisiä kuin n. miljoona vuotta sitten.

Ihmisenä oleminen olisikin sitten ainoastaan selviytymistä. Tänäpäivänä selviytyminen tarkoittaa jotain muuta kuin vain hengissä pysymistä. Tällöin ihmisyys voidaankin ymmärtää volvona, kesämökkinä, omakotitalona, perheenä, urana ja veneenä.

Oli se sitten kapitalismin syytä tai ei. Nykyisin ihmisyyttä mitataan muussa kuin fyysisessä voimassa tai kyvyssä tappaa mammutteja.

Lisäksi on turhaa olla kyllä vahvin, koska et saa voimillesi entisaikojen tarjoamaa valtaa.

Valta taas on houkutellut ihmistä sen ensi askeleista lähtien. Jos ihmisiä oli joskus vain kaksi niin varmaa on, että toinen käski ja toinen totteli.

...pitäisi maksaa samaa palkkaa kuin amk-insinöörille keskimäärin?

Miksi sen kriteerin, joka on vastaus tähän moraaliseen kysymykseen pitäisi olla sen "parempi" kriteeri kuin vaikkapa työn tuottavuus lyhyellä tähtäimellä yritystaloudellisessa merkityksessä?

Miksi talousrikollinen saa usein suuremman rangaistuksen kuin toisen ihmisen pahoinpitelijä? Ehkäpä nämä työn tuottavuusarvot ovat noin yleensäkin itse asiassa linjassa enemmistön ja lainsäädännönkin yleisten arvojen kanssa, eikä tarvetta muutokseen ole?

Nari_Säre kirjoitti:

...pitäisi maksaa samaa palkkaa kuin amk-insinöörille keskimäärin?

Miksi sen kriteerin, joka on vastaus tähän moraaliseen kysymykseen pitäisi olla sen "parempi" kriteeri kuin vaikkapa työn tuottavuus lyhyellä tähtäimellä yritystaloudellisessa merkityksessä?

Miksi talousrikollinen saa usein suuremman rangaistuksen kuin toisen ihmisen pahoinpitelijä? Ehkäpä nämä työn tuottavuusarvot ovat noin yleensäkin itse asiassa linjassa enemmistön ja lainsäädännönkin yleisten arvojen kanssa, eikä tarvetta muutokseen ole?

hoitsulle ei välttämättä tarvitse maksaa samaa palkkaa kuin amk-insinöörille. Periaatteessa kysynnän ja tarjonnan laki on ollut voimassa jo kauan. Se on luontainen ihmisluonnolle, joka on periaatteessa enemmän tai vähemmän ahne. Mielenkiintoiseksi palkkakysymyksen tekee se, että siitä ollaan tekemässä moraalista. Kysymys, että onko moraalisesti oikein maksaa jostain työstä tietty määrä rahaa verrattuna aivan toisenlaiseen työhön on perin omituinen. Kaksi työtä, jotka ovat täysin erilaisia ovat vaikeita verrata. Tietenkin on selvää, että sairaanhoitaja tekee arvokasta työtä ihan ihmishenkiä pelastaen mutta insinööri saattaa myös tehdä työtä jossa kehitetään laitteita ja pelastetaan ihmishenkiä.

Yksi sivistysvaltion tavoitteista on, että periaatteessa tuloeroa tasataan köyhien ja rikkaiden välillä. Tulonsiirtoa tehdään köyhän eduksi ja näillä tulonsiirroilla kustannetaan koulutusta ja vaikkapa terveydenhuoltoa. Perusteettoman taloudellisen edun saaminen on nykymaailmassa moraalisesti arveluttavampaa kuin toisen piekseminen nakkikioskin jonossa. Raha on ihmiselle joskus ihmishenkeä tai jopa omaa henkeä tärkeämpää. Talousrikollinen varastaa siis perusteettoman edun ja samalla yhteisestä kassasta jolla on tarkoitus maksaa jokaisen hyvinvointia. Ehkä tästä syystä valtiomme ja kansalaiset näkevät talousrikollisuuden suurena pahana.

Tästä syystä itsekin näkisin, että työnarvottaminen taloudellisesti ja tuottavuudella on linjassa yleisten arvojen kanssa. Insinöörin palkka perustuu kuitenkin pitkälti hänen omaan osaamiseen ja tuottavuuteen. Hän tekee itse sen tuloksen josta saa palkkansa. Siinä ei varmaan ole mitään moraalisesti arveluttavaa, että joku nauttii työnsä hedelmistä.

yksinkertainen kirjoitti:

hoitsulle ei välttämättä tarvitse maksaa samaa palkkaa kuin amk-insinöörille. Periaatteessa kysynnän ja tarjonnan laki on ollut voimassa jo kauan. Se on luontainen ihmisluonnolle, joka on periaatteessa enemmän tai vähemmän ahne. Mielenkiintoiseksi palkkakysymyksen tekee se, että siitä ollaan tekemässä moraalista. Kysymys, että onko moraalisesti oikein maksaa jostain työstä tietty määrä rahaa verrattuna aivan toisenlaiseen työhön on perin omituinen. Kaksi työtä, jotka ovat täysin erilaisia ovat vaikeita verrata. Tietenkin on selvää, että sairaanhoitaja tekee arvokasta työtä ihan ihmishenkiä pelastaen mutta insinööri saattaa myös tehdä työtä jossa kehitetään laitteita ja pelastetaan ihmishenkiä.

Yksi sivistysvaltion tavoitteista on, että periaatteessa tuloeroa tasataan köyhien ja rikkaiden välillä. Tulonsiirtoa tehdään köyhän eduksi ja näillä tulonsiirroilla kustannetaan koulutusta ja vaikkapa terveydenhuoltoa. Perusteettoman taloudellisen edun saaminen on nykymaailmassa moraalisesti arveluttavampaa kuin toisen piekseminen nakkikioskin jonossa. Raha on ihmiselle joskus ihmishenkeä tai jopa omaa henkeä tärkeämpää. Talousrikollinen varastaa siis perusteettoman edun ja samalla yhteisestä kassasta jolla on tarkoitus maksaa jokaisen hyvinvointia. Ehkä tästä syystä valtiomme ja kansalaiset näkevät talousrikollisuuden suurena pahana.

Tästä syystä itsekin näkisin, että työnarvottaminen taloudellisesti ja tuottavuudella on linjassa yleisten arvojen kanssa. Insinöörin palkka perustuu kuitenkin pitkälti hänen omaan osaamiseen ja tuottavuuteen. Hän tekee itse sen tuloksen josta saa palkkansa. Siinä ei varmaan ole mitään moraalisesti arveluttavaa, että joku nauttii työnsä hedelmistä.

Nythän on niin, että hoitsuista on jo pula, kun taas rivi-inssejä tulee ovista ja ikkunoista.

tarj kirjoitti:

Nythän on niin, että hoitsuista on jo pula, kun taas rivi-inssejä tulee ovista ja ikkunoista.

Ehkä hoitohenkilökunnan palkat tätä kautta korjaantuu. Toinen mahdollisuus on se, että hoitopalveluja ulkoistetaan. Tätä kautta palkat taatusti korjaantuvat.

Inssit eivät rutise, vaan hakeutuvat nöyrästi duunareiksi, mikäli koulutusta vastaavaa työtä ei löydy.

tarj kirjoitti:

Nythän on niin, että hoitsuista on jo pula, kun taas rivi-inssejä tulee ovista ja ikkunoista.

rivi-inssejä on paljon. Mutta todellisista osaajistahan on myös huutava pula siinä missä hoitajistakin. Ja edelleen myös se pointti, että huippuosaava insinööri tekee yritykselle jossa työskentelee kovaa tulosta josta hän saa itse palkkansa. Hoitaja ei välttämättä pysty edes vaikuttamaan työnsä taloudelliseen tulokseen. Ja kuten alempana on todettu niin luultavaa on, että Suomikin tulee kilpailuttamaan ja ulkoistamaan terveydenhuollon palveluita. Tällöin myös taitava ja osaava hoitaja voi kilpailuttaa itsensä. Mutta tässä on tietenkin se varjopuoli joka näkyy jo vanhustenhoidossa. Hoidon laatu kärsii kun työ tehdään taloudellisesti tehokkaammin.

Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että taloudelliset kehykset sanelevat pitkälti palkat. Sairaala ei itsessään ole tuottava yksikkö, joten mitään tulosta josta palkkaa voisi enemmän jakaa ei pääse syntymään. Jos hoitajien palkkoja aiotaan korottaa (en kiellä etteikö aiheesta) niin rahat on saatava jostain. Vaihtoehdot tuntuisivat tällä hetkellä olevan verojen nosto, karsia kuluja muualta julkiselta sektorilta tms tai nostaa sairaanhoitomaksuja yksityisille ihmisille.

Ongelma näissä keskusteluissa on se, että ollaan kovasti vaatimassa rahaa joka suuntaan mutta ei kuitenkaan anneta mitään konkreettisia ehdotuksia. Ikään kuin ei haluta / pystytä ongelmaa itse ratkaisemaan ja sysätään se muille.

yksinkertainen kirjoitti:

rivi-inssejä on paljon. Mutta todellisista osaajistahan on myös huutava pula siinä missä hoitajistakin. Ja edelleen myös se pointti, että huippuosaava insinööri tekee yritykselle jossa työskentelee kovaa tulosta josta hän saa itse palkkansa. Hoitaja ei välttämättä pysty edes vaikuttamaan työnsä taloudelliseen tulokseen. Ja kuten alempana on todettu niin luultavaa on, että Suomikin tulee kilpailuttamaan ja ulkoistamaan terveydenhuollon palveluita. Tällöin myös taitava ja osaava hoitaja voi kilpailuttaa itsensä. Mutta tässä on tietenkin se varjopuoli joka näkyy jo vanhustenhoidossa. Hoidon laatu kärsii kun työ tehdään taloudellisesti tehokkaammin.

Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että taloudelliset kehykset sanelevat pitkälti palkat. Sairaala ei itsessään ole tuottava yksikkö, joten mitään tulosta josta palkkaa voisi enemmän jakaa ei pääse syntymään. Jos hoitajien palkkoja aiotaan korottaa (en kiellä etteikö aiheesta) niin rahat on saatava jostain. Vaihtoehdot tuntuisivat tällä hetkellä olevan verojen nosto, karsia kuluja muualta julkiselta sektorilta tms tai nostaa sairaanhoitomaksuja yksityisille ihmisille.

Ongelma näissä keskusteluissa on se, että ollaan kovasti vaatimassa rahaa joka suuntaan mutta ei kuitenkaan anneta mitään konkreettisia ehdotuksia. Ikään kuin ei haluta / pystytä ongelmaa itse ratkaisemaan ja sysätään se muille.

vaikka näillä suomikaksnelosen ehdotteluilla voi heitää vesilintua, niin voitaisiin kuvetta kaivaa vaikka kaikenamaailman urheiluhallien rakentamisesta. Veroprosentin pieni nosto sekään mitään haittaisi.

Jostainhan se palkkataso on aina kehittynyt siksi mitä se on. Kansanedustajat voivatkin palkkatasonsa määrätä itse. Aikoinaanhan oli naisille ihan omat palkkataulukkonsakin. Ammatti määrää siitä kuuluisasta 20 sentistä noin puolet.

yksinkertainen kirjoitti:

hoitsulle ei välttämättä tarvitse maksaa samaa palkkaa kuin amk-insinöörille. Periaatteessa kysynnän ja tarjonnan laki on ollut voimassa jo kauan. Se on luontainen ihmisluonnolle, joka on periaatteessa enemmän tai vähemmän ahne. Mielenkiintoiseksi palkkakysymyksen tekee se, että siitä ollaan tekemässä moraalista. Kysymys, että onko moraalisesti oikein maksaa jostain työstä tietty määrä rahaa verrattuna aivan toisenlaiseen työhön on perin omituinen. Kaksi työtä, jotka ovat täysin erilaisia ovat vaikeita verrata. Tietenkin on selvää, että sairaanhoitaja tekee arvokasta työtä ihan ihmishenkiä pelastaen mutta insinööri saattaa myös tehdä työtä jossa kehitetään laitteita ja pelastetaan ihmishenkiä.

Yksi sivistysvaltion tavoitteista on, että periaatteessa tuloeroa tasataan köyhien ja rikkaiden välillä. Tulonsiirtoa tehdään köyhän eduksi ja näillä tulonsiirroilla kustannetaan koulutusta ja vaikkapa terveydenhuoltoa. Perusteettoman taloudellisen edun saaminen on nykymaailmassa moraalisesti arveluttavampaa kuin toisen piekseminen nakkikioskin jonossa. Raha on ihmiselle joskus ihmishenkeä tai jopa omaa henkeä tärkeämpää. Talousrikollinen varastaa siis perusteettoman edun ja samalla yhteisestä kassasta jolla on tarkoitus maksaa jokaisen hyvinvointia. Ehkä tästä syystä valtiomme ja kansalaiset näkevät talousrikollisuuden suurena pahana.

Tästä syystä itsekin näkisin, että työnarvottaminen taloudellisesti ja tuottavuudella on linjassa yleisten arvojen kanssa. Insinöörin palkka perustuu kuitenkin pitkälti hänen omaan osaamiseen ja tuottavuuteen. Hän tekee itse sen tuloksen josta saa palkkansa. Siinä ei varmaan ole mitään moraalisesti arveluttavaa, että joku nauttii työnsä hedelmistä.

..mutta luultavasti valtiojohdollamme siis luultavasti valtiosihteereillä, tai mitä ne nyt sitten lienevätkin, on samansuuntaisia ajatuksia, sillä siksi outoja moralisointeja kansalainen on joutunut mediasta kuulemaan..

..varmaan seuraavaa sotaakaan ei käydä enää kodin uskonnan ja isänmaan puolesta, vaan valtion kassan..

..koska kaikki työ on arvokasta, niin valtiojohdolle ja edustajille pitää mielestäni sisällyttää pakollinen tehtävään kuuluva muutaman vuoden mittainen palkaton suon kuokkiminen ihmisarvojen kohdalleen napsahtamisen varmistamiseksi semminkin kun palkat ovat taas nytkähtäneet ylöspäin kuin manun illallinen..

Tiivistetysti: Mies tekee itsemurhan, koska ei voisi sinun mukaasi valittaa huonosta menestyksestään muuta kuin itseään. Ja toisaalta nainen saisi valittaa, mutta kuitenkin masentuu samasta syystä, kuin mies tekee itsemurhan.

tuli ;) kirjoitti:

Tiivistetysti: Mies tekee itsemurhan, koska ei voisi sinun mukaasi valittaa huonosta menestyksestään muuta kuin itseään. Ja toisaalta nainen saisi valittaa, mutta kuitenkin masentuu samasta syystä, kuin mies tekee itsemurhan.

Nainen on aivan yhtä herkkä ajautumaan äärimmäisiin esim. itsetuhoisiin tekoihin TODELLISEN paineneen alla kuin mies (jopa herkempi). Tällaista painetta ei kuitenkaan synny, jos itse kokee itsensä virheettömäksi ja syyttömäksi tekoihinsa tai menestymättömyyteen elämässään. Mies joutuu kohtaamaan elämän realiteetit ja ottamaan vastuun teoistaan (kuten pitääkin). Miehellä ei ole vs. pakotietä kuin naisella. Kun nainen joutuu kohtaamaan vs. realiteetit jotka kohdistuvat häneen itseensä eli pakotietä (syntipukkia) ei syystä tai toisesta löydy, nainen kokee paineen kovempana kuin mies. Johtopäätös syntyy siitä, että naisvaltaisilla aloilla työskentelevät naiset sairastuvat ca. useammin masennukseen ja menettävät toimintakykynsä. Tällöin on vaikea hakea työssä menestymättömyyteen syyllistä sp-syrjinnästä.

P.e.p.e. kirjoitti:

Nainen on aivan yhtä herkkä ajautumaan äärimmäisiin esim. itsetuhoisiin tekoihin TODELLISEN paineneen alla kuin mies (jopa herkempi). Tällaista painetta ei kuitenkaan synny, jos itse kokee itsensä virheettömäksi ja syyttömäksi tekoihinsa tai menestymättömyyteen elämässään. Mies joutuu kohtaamaan elämän realiteetit ja ottamaan vastuun teoistaan (kuten pitääkin). Miehellä ei ole vs. pakotietä kuin naisella. Kun nainen joutuu kohtaamaan vs. realiteetit jotka kohdistuvat häneen itseensä eli pakotietä (syntipukkia) ei syystä tai toisesta löydy, nainen kokee paineen kovempana kuin mies. Johtopäätös syntyy siitä, että naisvaltaisilla aloilla työskentelevät naiset sairastuvat ca. useammin masennukseen ja menettävät toimintakykynsä. Tällöin on vaikea hakea työssä menestymättömyyteen syyllistä sp-syrjinnästä.

tupsahti täyslaidallinen mutua. ;)

tulla kirjoitti:

tupsahti täyslaidallinen mutua. ;)

Miten miesten itsemurhat saadaan nolliin: Valitaan vain naisjohtajia ja poistetaan miesjohtajat, niin miehet voivat valittaa huonosta menestymisestä syrjintää. Sehän on se syy miksi miehet itsemurhia tekevät. Siis Pepen mallia noudattaen.

keksi juuri kirjoitti:

Miten miesten itsemurhat saadaan nolliin: Valitaan vain naisjohtajia ja poistetaan miesjohtajat, niin miehet voivat valittaa huonosta menestymisestä syrjintää. Sehän on se syy miksi miehet itsemurhia tekevät. Siis Pepen mallia noudattaen.

Ilmainen vinkki: Itse se on otettava itsestään ja tekemisistään vastuu, jos aikoo elämässään menestyä (tilastollisestikin).

P.e.p.e. kirjoitti:

Ilmainen vinkki: Itse se on otettava itsestään ja tekemisistään vastuu, jos aikoo elämässään menestyä (tilastollisestikin).

peiliä näille itsaria hautoville miehille.

Tällä palstalla ei muuten vissiin olekaan itsemurhaa hautovia miehiä nähtykään: niin kovasti miehiä syrjitään sukupuolensa takia.

näyttämään kirjoitti:

peiliä näille itsaria hautoville miehille.

Tällä palstalla ei muuten vissiin olekaan itsemurhaa hautovia miehiä nähtykään: niin kovasti miehiä syrjitään sukupuolensa takia.

Kysymys on siitä, että naiset voivat valinnaisesti sälyttää epäonnistumisensa juuri työelämässä sp-syrjinnän piikkiin, miehet ei. Mies joutuu toteamaan omat realiteetit, mikä on osaltaan hyvä tekijä. Jos kykenee kriittisesti tarkistelemaan itseään, on mahdollista kehittää itseään. Toisaalta omien heikkouksien ja itsestä johtuvien epäonnistumisten myöntäminen saattaa suistaa myös leikistä luopumiseen. Pääpointti kuitenkin on, että kukin ymmärtäisi oman vastuunsa itsestään.

Tässä paineessa miehet suistuvat naisia useammin "turmion" tielle, mutta reilu peli. Harvoin kuitenkaan elämässään epäonnistuneet miehet syyttelevät omasta tilastaan yhteiskuntaa tai naisia tai ylipäänsä muita tahoja.

P.e.p.e. kirjoitti:

Kysymys on siitä, että naiset voivat valinnaisesti sälyttää epäonnistumisensa juuri työelämässä sp-syrjinnän piikkiin, miehet ei. Mies joutuu toteamaan omat realiteetit, mikä on osaltaan hyvä tekijä. Jos kykenee kriittisesti tarkistelemaan itseään, on mahdollista kehittää itseään. Toisaalta omien heikkouksien ja itsestä johtuvien epäonnistumisten myöntäminen saattaa suistaa myös leikistä luopumiseen. Pääpointti kuitenkin on, että kukin ymmärtäisi oman vastuunsa itsestään.

Tässä paineessa miehet suistuvat naisia useammin "turmion" tielle, mutta reilu peli. Harvoin kuitenkaan elämässään epäonnistuneet miehet syyttelevät omasta tilastaan yhteiskuntaa tai naisia tai ylipäänsä muita tahoja.

ja aivan helposti. Pahimpia ruikuttajia tälläkin palstalla ovat miehet.

voivat kirjoitti:

ja aivan helposti. Pahimpia ruikuttajia tälläkin palstalla ovat miehet.

Aina ruikuttaa saa, mutta eri asia onkin se mihin ruikutus kohdistuu. Miehet eivät etsi syntipukkia omille epäonnistumisilleen, ellei kysymys ole todistettavasta faktasta. Miehet osaavat tunnistaa ja myöntävät omat henkiset ja fyysiset resurssinsa. Pyrkikää tekin (etenkin feministit) tähän. Vain tällä tavalla nainen voi aidosti kehittyä ja saavuttaa kestävän tasa-arvon työelämässä ja yhteiskunnallisen vastuun kantajina (kokonaisuutta tarkisteltaessa sp:n tasa-arvostakin voidaan olla montaa mieltä).

P.e.p.e. kirjoitti:

Aina ruikuttaa saa, mutta eri asia onkin se mihin ruikutus kohdistuu. Miehet eivät etsi syntipukkia omille epäonnistumisilleen, ellei kysymys ole todistettavasta faktasta. Miehet osaavat tunnistaa ja myöntävät omat henkiset ja fyysiset resurssinsa. Pyrkikää tekin (etenkin feministit) tähän. Vain tällä tavalla nainen voi aidosti kehittyä ja saavuttaa kestävän tasa-arvon työelämässä ja yhteiskunnallisen vastuun kantajina (kokonaisuutta tarkisteltaessa sp:n tasa-arvostakin voidaan olla montaa mieltä).

ihan tälläkin palstalla ja paljon enemmän kuin naiset. Naiset ovat yleensä aivan hiljaa ja silloinkin kun on aivan selkeä syrjintätapaus kyseessä vaikenevat aivan turhaan. Onneksi on alettu asioista puhumaan. Naisethan ovat ihan tutkitustikin itsekriittisempiä. Mieshän vaan usein helposti olettaa, että hän tulee ensin, mutta jos ei tulekaan, niin voi sitä parkumisen määrää.

etsivän kirjoitti:

ihan tälläkin palstalla ja paljon enemmän kuin naiset. Naiset ovat yleensä aivan hiljaa ja silloinkin kun on aivan selkeä syrjintätapaus kyseessä vaikenevat aivan turhaan. Onneksi on alettu asioista puhumaan. Naisethan ovat ihan tutkitustikin itsekriittisempiä. Mieshän vaan usein helposti olettaa, että hän tulee ensin, mutta jos ei tulekaan, niin voi sitä parkumisen määrää.

Ei syrjinnästä. Naisilla ja ainakin palstan feministeillä on tapan vedota sp-syrjintään joka ikisessä asiassa, jossa naiset tilastollisesti jäävät hopealle.

"Naisethan ovat ihan tutkitustikin itsekriittisempiä."

Riippuu miten asiaa lähestyy ja mistä kulmasta sitä tarkistelee. Itse kirjoitan nyt siitä kritiikistä, joka tapahtuu epäonnistumisen jälkeen. Naisten itsekritiikki on sitä, ettei uskalleta edes yrittää. Jos sitten yritetään, epäonnistumiseen syyt haetaan esim. sp-syrjinnästä.

Itsekritiikki voi tarkoittaa mielestäni montaa asiaa. Ennakolta tapahtuva liiallinen itsensä kritisoiminen ja omien kykyjensä vähätteleminen ei ole mielestäni hedelmällistä. Jos todella osaa suhtautua itseensä ja omiin kykyihinsä realistisesti/netraalisti, tällöin osaa myös aidosti asettaa itselleen oikeansuuntaiset rajat. Liiallinen itsekritiikki saattaa olla myös epäonnistumisen ja sitä kautta ulkoisen kritiikin pelkoa. Epäonnistuminen saattaa paljastaa ihmisestä sellaista, mitä hän ei olisi halunnut tietää, murskata epärealistisia kuvitelmia omista kyvyistä. Mielestäni ennakolta tapahtuva itsensä alentaminen ei ole kenellekään hyväksi. Aina kannattaa yrittää jos se nyt on jollain tapaa mahdollisuuksien rajoissa. Vasta onnistumisen/epäonnistumisen jälkeen omat kykynsä oppii tuntemaan ja avautuu mahdollisuus vahvistaa niitä.

P.e.p.e. kirjoitti:

Ei syrjinnästä. Naisilla ja ainakin palstan feministeillä on tapan vedota sp-syrjintään joka ikisessä asiassa, jossa naiset tilastollisesti jäävät hopealle.

"Naisethan ovat ihan tutkitustikin itsekriittisempiä."

Riippuu miten asiaa lähestyy ja mistä kulmasta sitä tarkistelee. Itse kirjoitan nyt siitä kritiikistä, joka tapahtuu epäonnistumisen jälkeen. Naisten itsekritiikki on sitä, ettei uskalleta edes yrittää. Jos sitten yritetään, epäonnistumiseen syyt haetaan esim. sp-syrjinnästä.

Itsekritiikki voi tarkoittaa mielestäni montaa asiaa. Ennakolta tapahtuva liiallinen itsensä kritisoiminen ja omien kykyjensä vähätteleminen ei ole mielestäni hedelmällistä. Jos todella osaa suhtautua itseensä ja omiin kykyihinsä realistisesti/netraalisti, tällöin osaa myös aidosti asettaa itselleen oikeansuuntaiset rajat. Liiallinen itsekritiikki saattaa olla myös epäonnistumisen ja sitä kautta ulkoisen kritiikin pelkoa. Epäonnistuminen saattaa paljastaa ihmisestä sellaista, mitä hän ei olisi halunnut tietää, murskata epärealistisia kuvitelmia omista kyvyistä. Mielestäni ennakolta tapahtuva itsensä alentaminen ei ole kenellekään hyväksi. Aina kannattaa yrittää jos se nyt on jollain tapaa mahdollisuuksien rajoissa. Vasta onnistumisen/epäonnistumisen jälkeen omat kykynsä oppii tuntemaan ja avautuu mahdollisuus vahvistaa niitä.

että miehet kestävän epäonnistumisia naisia huonommin. Oliko muuta? Sehän on täyttä puppua, ettei miehet syyttäisi epäonnistumisista muita. Tietysti kun nostaa itsensä jalustalle, niin putoaminenkin sattuu enemmän. Väistämättä niin tulee käymään.

Voisit muuten tarjota tuota yrittämisen puutetta pojille, kun on kyse opiskelusta.

siis siltä kirjoitti:

että miehet kestävän epäonnistumisia naisia huonommin. Oliko muuta? Sehän on täyttä puppua, ettei miehet syyttäisi epäonnistumisista muita. Tietysti kun nostaa itsensä jalustalle, niin putoaminenkin sattuu enemmän. Väistämättä niin tulee käymään.

Voisit muuten tarjota tuota yrittämisen puutetta pojille, kun on kyse opiskelusta.

Koulujärjestelmä on täysin eri asia. Se on totaalisen keinotekoisesti luotu ja ylhäältä ohjattu järjestelmä, joka selkeästi suosii tyttöjen tapaa opiskella. Koulujärjestelmä ei tarjoa haasteita toisin kuin esimerkiksi johtavassa asemassa toimiminen bisnes-maailmassa. Koulumaailma on ns. turvallinen paikka ilman todellisia epäonnistumisen uhkia. Opiskelijat menevät massan mukana. Pojat/miehet ovat tottuneempia (ehkä osansa myös kasvatuksella) ottamaan vastaan yksilöinä todellisia haasteita (kilpailemaan) tietäen, että epäonnistumisen mahdollisuus on aina olemassa. Pojat/miehet ovat kasvaneet/kasvatettu "paksunahkaisiksi".

P.e.p.e. kirjoitti:

Koulujärjestelmä on täysin eri asia. Se on totaalisen keinotekoisesti luotu ja ylhäältä ohjattu järjestelmä, joka selkeästi suosii tyttöjen tapaa opiskella. Koulujärjestelmä ei tarjoa haasteita toisin kuin esimerkiksi johtavassa asemassa toimiminen bisnes-maailmassa. Koulumaailma on ns. turvallinen paikka ilman todellisia epäonnistumisen uhkia. Opiskelijat menevät massan mukana. Pojat/miehet ovat tottuneempia (ehkä osansa myös kasvatuksella) ottamaan vastaan yksilöinä todellisia haasteita (kilpailemaan) tietäen, että epäonnistumisen mahdollisuus on aina olemassa. Pojat/miehet ovat kasvaneet/kasvatettu "paksunahkaisiksi".

ymmärrät varmaan itsekin miten puusilmäisiä väitteesi ovat? Mikseivät pojat katso peiliin? Miehethän koulujärjestelmän ovat luoneet, turha nyt ruikuttaa. Kouluissa arvostellaan tuloksien mukaan. Kouluissa on oikeastaan käytössä tulospalkkaus ja siinäkin on pyritty poikia suosimaan. Ja tietysti opikseluissa voi epäonnistua. Miten joku voi ajatella ettei muka voisi?

Jos pojat/miehet ovat niin paksunahkaisia, niin kumman helposti turvaudutaan raukan ratkaisuun.

pälän kirjoitti:

ymmärrät varmaan itsekin miten puusilmäisiä väitteesi ovat? Mikseivät pojat katso peiliin? Miehethän koulujärjestelmän ovat luoneet, turha nyt ruikuttaa. Kouluissa arvostellaan tuloksien mukaan. Kouluissa on oikeastaan käytössä tulospalkkaus ja siinäkin on pyritty poikia suosimaan. Ja tietysti opikseluissa voi epäonnistua. Miten joku voi ajatella ettei muka voisi?

Jos pojat/miehet ovat niin paksunahkaisia, niin kumman helposti turvaudutaan raukan ratkaisuun.

väliä sillä on vaikka huonosti koulussa meneenkin? paremmat palkat on kuitenkin ja paremmat työt, joita ämmät jaksaa kadehtia erinomaisilla arvosanoillaan.

pälän kirjoitti:

ymmärrät varmaan itsekin miten puusilmäisiä väitteesi ovat? Mikseivät pojat katso peiliin? Miehethän koulujärjestelmän ovat luoneet, turha nyt ruikuttaa. Kouluissa arvostellaan tuloksien mukaan. Kouluissa on oikeastaan käytössä tulospalkkaus ja siinäkin on pyritty poikia suosimaan. Ja tietysti opikseluissa voi epäonnistua. Miten joku voi ajatella ettei muka voisi?

Jos pojat/miehet ovat niin paksunahkaisia, niin kumman helposti turvaudutaan raukan ratkaisuun.

Kieltämättä hieman kärjistän. Sinäkin varmaan ymmärrät, että käsittelen asiaa kokonaisuutena. Yksilötasolla erot tuskin näkyvät ja luonnollisesti saattavat kääntyä toisin päin. Toiseksi, en ole ihan itse keksinyt tätä ajatusta. Johtavassa asemassa olevat naiset ovat lanseeranneet ajatuksen siitä, että naiset ovat miehiä arempia hakeutumaan haastaviin tehtäviin. Koulua en itse koe kovinkaan haastavana. Lähinnä massaurheilutapahtumaan verrattava suoritus, vrt. Finlandiahiihto ymv. sielläkin voi epäonnistua mutta vastuussa on lähinnä itselleen siitä omasta suoritteesta. Haasteella tarkoitan lähinnä hakeutumista bisnespuolen vaatiiviin ja vastuunalaisiin tehtäviin (painetta, stressiä, pitkiä työpäiviä, todellisia ongelmatilanteita jne.). Julkisella puolella vastaavaa haastetta ei useinkaan ole.

"Jos pojat/miehet ovat niin paksunahkaisia, niin kumman helposti turvaudutaan raukan ratkaisuun."

Tuota yritin selittä tuossa aikaisemmin. Naisilla tällainen herkkänahkainen, narsistinen tyyli hakea syyllinen omaan epäonnistumiseen itsensä ulkopuolelta, samalla suojaa henkiseltä luhistumiselta.

P.e.p.e. kirjoitti:

Kieltämättä hieman kärjistän. Sinäkin varmaan ymmärrät, että käsittelen asiaa kokonaisuutena. Yksilötasolla erot tuskin näkyvät ja luonnollisesti saattavat kääntyä toisin päin. Toiseksi, en ole ihan itse keksinyt tätä ajatusta. Johtavassa asemassa olevat naiset ovat lanseeranneet ajatuksen siitä, että naiset ovat miehiä arempia hakeutumaan haastaviin tehtäviin. Koulua en itse koe kovinkaan haastavana. Lähinnä massaurheilutapahtumaan verrattava suoritus, vrt. Finlandiahiihto ymv. sielläkin voi epäonnistua mutta vastuussa on lähinnä itselleen siitä omasta suoritteesta. Haasteella tarkoitan lähinnä hakeutumista bisnespuolen vaatiiviin ja vastuunalaisiin tehtäviin (painetta, stressiä, pitkiä työpäiviä, todellisia ongelmatilanteita jne.). Julkisella puolella vastaavaa haastetta ei useinkaan ole.

"Jos pojat/miehet ovat niin paksunahkaisia, niin kumman helposti turvaudutaan raukan ratkaisuun."

Tuota yritin selittä tuossa aikaisemmin. Naisilla tällainen herkkänahkainen, narsistinen tyyli hakea syyllinen omaan epäonnistumiseen itsensä ulkopuolelta, samalla suojaa henkiseltä luhistumiselta.

Sinun mielestäsi siis oikeasti on paksunahkaisuuden osoitus itsensä tappaminen?
Älä yritä taas aloittaa narsistikeskustelua. Itsensä tappaminen on kyllä hyvin itsekästä touhua. Mistä tiedät minkä takia kukin itsensä on tappanut?

menee kirjoitti:

Sinun mielestäsi siis oikeasti on paksunahkaisuuden osoitus itsensä tappaminen?
Älä yritä taas aloittaa narsistikeskustelua. Itsensä tappaminen on kyllä hyvin itsekästä touhua. Mistä tiedät minkä takia kukin itsensä on tappanut?

Japanissa itsemurha on kunniakas tapa korjata virheensä. Tai on ainakin joskus ollut.

P.e.p.e. kirjoitti:

Aina ruikuttaa saa, mutta eri asia onkin se mihin ruikutus kohdistuu. Miehet eivät etsi syntipukkia omille epäonnistumisilleen, ellei kysymys ole todistettavasta faktasta. Miehet osaavat tunnistaa ja myöntävät omat henkiset ja fyysiset resurssinsa. Pyrkikää tekin (etenkin feministit) tähän. Vain tällä tavalla nainen voi aidosti kehittyä ja saavuttaa kestävän tasa-arvon työelämässä ja yhteiskunnallisen vastuun kantajina (kokonaisuutta tarkisteltaessa sp:n tasa-arvostakin voidaan olla montaa mieltä).

Mitenkäs tällä palstalla tulee tuo feminismin vastustajien henkisten resurssien tunnistaminen ja myöntäminen esiin? Käymällä feministien kurkkuun? Vai?

P.e.p.e. kirjoitti:

Ei syrjinnästä. Naisilla ja ainakin palstan feministeillä on tapan vedota sp-syrjintään joka ikisessä asiassa, jossa naiset tilastollisesti jäävät hopealle.

"Naisethan ovat ihan tutkitustikin itsekriittisempiä."

Riippuu miten asiaa lähestyy ja mistä kulmasta sitä tarkistelee. Itse kirjoitan nyt siitä kritiikistä, joka tapahtuu epäonnistumisen jälkeen. Naisten itsekritiikki on sitä, ettei uskalleta edes yrittää. Jos sitten yritetään, epäonnistumiseen syyt haetaan esim. sp-syrjinnästä.

Itsekritiikki voi tarkoittaa mielestäni montaa asiaa. Ennakolta tapahtuva liiallinen itsensä kritisoiminen ja omien kykyjensä vähätteleminen ei ole mielestäni hedelmällistä. Jos todella osaa suhtautua itseensä ja omiin kykyihinsä realistisesti/netraalisti, tällöin osaa myös aidosti asettaa itselleen oikeansuuntaiset rajat. Liiallinen itsekritiikki saattaa olla myös epäonnistumisen ja sitä kautta ulkoisen kritiikin pelkoa. Epäonnistuminen saattaa paljastaa ihmisestä sellaista, mitä hän ei olisi halunnut tietää, murskata epärealistisia kuvitelmia omista kyvyistä. Mielestäni ennakolta tapahtuva itsensä alentaminen ei ole kenellekään hyväksi. Aina kannattaa yrittää jos se nyt on jollain tapaa mahdollisuuksien rajoissa. Vasta onnistumisen/epäonnistumisen jälkeen omat kykynsä oppii tuntemaan ja avautuu mahdollisuus vahvistaa niitä.

Täällä olen kyllä lukenut siitä, että miehet ovat jääneet naiselle toiseksi ja kun kakkossija ei ole miellyttänyt haukutaan, että sielläkin olivat feministit öykkäröimässä. Eli kun mies saa kakkossijan, hän syyttää feministejä, jos voittaja on nainen. Jos voittaja on toinen mies, turpa sulkeutuu ja haetaan köyttä. Jos nyt vähän tehostais tämän kerran.

P.e.p.e. kirjoitti:

Koulujärjestelmä on täysin eri asia. Se on totaalisen keinotekoisesti luotu ja ylhäältä ohjattu järjestelmä, joka selkeästi suosii tyttöjen tapaa opiskella. Koulujärjestelmä ei tarjoa haasteita toisin kuin esimerkiksi johtavassa asemassa toimiminen bisnes-maailmassa. Koulumaailma on ns. turvallinen paikka ilman todellisia epäonnistumisen uhkia. Opiskelijat menevät massan mukana. Pojat/miehet ovat tottuneempia (ehkä osansa myös kasvatuksella) ottamaan vastaan yksilöinä todellisia haasteita (kilpailemaan) tietäen, että epäonnistumisen mahdollisuus on aina olemassa. Pojat/miehet ovat kasvaneet/kasvatettu "paksunahkaisiksi".

Miksihän miesten paksunahkaisuus ei näy tällä palstalla? Onko täällä siis aivan vellihousukansa liikkellä?

Ugh.

Ei hajuakaan naisen elämästä.

P.e.p.e. kirjoitti:

Kieltämättä hieman kärjistän. Sinäkin varmaan ymmärrät, että käsittelen asiaa kokonaisuutena. Yksilötasolla erot tuskin näkyvät ja luonnollisesti saattavat kääntyä toisin päin. Toiseksi, en ole ihan itse keksinyt tätä ajatusta. Johtavassa asemassa olevat naiset ovat lanseeranneet ajatuksen siitä, että naiset ovat miehiä arempia hakeutumaan haastaviin tehtäviin. Koulua en itse koe kovinkaan haastavana. Lähinnä massaurheilutapahtumaan verrattava suoritus, vrt. Finlandiahiihto ymv. sielläkin voi epäonnistua mutta vastuussa on lähinnä itselleen siitä omasta suoritteesta. Haasteella tarkoitan lähinnä hakeutumista bisnespuolen vaatiiviin ja vastuunalaisiin tehtäviin (painetta, stressiä, pitkiä työpäiviä, todellisia ongelmatilanteita jne.). Julkisella puolella vastaavaa haastetta ei useinkaan ole.

"Jos pojat/miehet ovat niin paksunahkaisia, niin kumman helposti turvaudutaan raukan ratkaisuun."

Tuota yritin selittä tuossa aikaisemmin. Naisilla tällainen herkkänahkainen, narsistinen tyyli hakea syyllinen omaan epäonnistumiseen itsensä ulkopuolelta, samalla suojaa henkiseltä luhistumiselta.

Pepekin "tietää" narsismin, vaikka ei palstalla ole ollutkaan omalla nikillään. :)

menee kirjoitti:

Sinun mielestäsi siis oikeasti on paksunahkaisuuden osoitus itsensä tappaminen?
Älä yritä taas aloittaa narsistikeskustelua. Itsensä tappaminen on kyllä hyvin itsekästä touhua. Mistä tiedät minkä takia kukin itsensä on tappanut?

Ei päätä ei häntää.
Paksunahkainen mies = tappaa itsensä.
Narsistinen nainen = havaitsee sukupuolisyrjinnän.

Voi elämän käsi!!! Vai pitäisikö sanoa jalka, vartalo, no ei ainakaan aivot...

jorojukka-kukka kirjoitti:

Mitenkäs tällä palstalla tulee tuo feminismin vastustajien henkisten resurssien tunnistaminen ja myöntäminen esiin? Käymällä feministien kurkkuun? Vai?

naisista asioita mitkä eivät ole laisinkaan totta. Miehet eivät varmaan työelämässä käyttäydy samalla tavoin kuin tällä palstalla..? Tämä on ainoa paikka...

jorojukka-kukka kirjoitti:

Mitenkäs tällä palstalla tulee tuo feminismin vastustajien henkisten resurssien tunnistaminen ja myöntäminen esiin? Käymällä feministien kurkkuun? Vai?

Tuota feminismin sukupuuta?
Uskon varmasti, ettei se korkeaksi kasva.

Itse olen sitä mieltä, että miehet ovat työssään vähempään tyytyväisiä ja työ otetaan työnä. Henkilökemiat eivät vaikuta miehiin vs. kuin naisiin. Usein miehen tekee tyytyväiseksi kohtuullinen palkka ja haastava ja/tai mielekäs työ. Naisen tyytyväisyys on huomattavasti useamman eri tekijän summa. Miesten stressi johtuu yleensä itse työstä, naisen työstä, henkilösuhteista työpaikalla, huomioinnista jne. jne.