Ikuinen elämä on saavutettavissa vain siten, että sulautuu mielessään olevaisuuden osaksi; vain olevaisuus on ollut ja on iankaikkisesti olemassa. Tämä johtaa samalla siihen, että kohtelee kaikkea olevaista niinkuin haluaisi itseään kohdeltavan; onhan silloin tiedostanut kaiken olevaisen olevan osa omaa itseään. Ihminen ei ole tällöin edes rakkaudesta erillään, vaan yhtä senkin kanssa.
Ja miten ihminen haluaisi itseään kohdeltavan; rakkauden ja myötätunnon merkeissä. Vääryyteen vastaaminen vääryydellä johtaa vain entistä syvempään vihan ja epätoivon kierteeseen. Olevaisuuteen yhtynyt tarkkailee ympäristöään tyyneydellä ja vastaa vääryyksiin ymmärtäväisyydellä ja valheeseen totuudella, mikäli vastaaminen on ylipäätään tarpeen.
Miten ideologiat liittyvät ikuiseen elämään? Lupauksistaan huolimatta ne itse estävät sen saavuttamisen, koska ihminen ei ole niihin samaistuessaan mielessään olevaisuuden osa, vaan ideologioiden määrittämän mitättömän pienen ihmisheimon kuolevainen ja väkivaltainen osa.
Toisinsanoen ideologiat ovat oravanpyörän kaltaisia ikuisuuden ikuiseen tavoitteluun johtavia ja sen voimalla toimivia ahneiden asettamia ansoja, jotka lakkaavat olemasta kun riittävän moni astuu niistä ulos takaisin todellisuuteen. Sulautumalla olevaisuuteen siitä erillään olemisen sijaan ihminen saavuttaa jälleen ikuisuuden muun olevaisuuden tavoin.
Ja miten ihminen haluaisi itseään kohdeltavan; rakkauden ja myötätunnon merkeissä. Vääryyteen vastaaminen vääryydellä johtaa vain entistä syvempään vihan ja epätoivon kierteeseen. Olevaisuuteen yhtynyt tarkkailee ympäristöään tyyneydellä ja vastaa vääryyksiin ymmärtäväisyydellä ja valheeseen totuudella, mikäli vastaaminen on ylipäätään tarpeen.
Miten ideologiat liittyvät ikuiseen elämään? Lupauksistaan huolimatta ne itse estävät sen saavuttamisen, koska ihminen ei ole niihin samaistuessaan mielessään olevaisuuden osa, vaan ideologioiden määrittämän mitättömän pienen ihmisheimon kuolevainen ja väkivaltainen osa.
Toisinsanoen ideologiat ovat oravanpyörän kaltaisia ikuisuuden ikuiseen tavoitteluun johtavia ja sen voimalla toimivia ahneiden asettamia ansoja, jotka lakkaavat olemasta kun riittävän moni astuu niistä ulos takaisin todellisuuteen. Sulautumalla olevaisuuteen siitä erillään olemisen sijaan ihminen saavuttaa jälleen ikuisuuden muun olevaisuuden tavoin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
miksi tuollaista jaksetaan jauhaa, vaikka ei edes tunneta käsitteiden ja/tai kielen ja ajattelun yhtymäkohtia... tai ylipäätänsä miksi pitää aina saada selitys kaikelle, aivan kuin se mitä näkee ja tuntee ei riittäisi.. pitää tavoitella tähtiä.. tai vaikka ikuisuutta... ei ole kovin motivoivaa puuhaa...jhhghghg
h
gfh
Pointtini vain oli, että juuri se houkutin jolla uskonnot viekoittelevat kuolemaa pelkääviä ja ahneita luokseen, on niiden heimolaisille samalla myös väistämättä tavoittamattomissa, mikäli he takertuvat uskontoon ja ottavat sen itsensä osaksi.
---
Noista kielihommeleista tuli muuten mieleen, että on mielenkiintoista kuinka paljon aineettomista asioista on sisäisesti "ristiriitaisia" mutta silti tosia väittämiä:
Etsimällä voi löytää vain, jos toteaa turhaan etsittyään, että etsimällä ei voi löytää. Vain näin etsimällä voi löytää sellaista, jota ei voi löytää etsimällä.
Pyrkimällä voi saavuttaa vain, jos toteaa turhaan pyrittyään, että pyrkimällä ei voi saavuttaa. Vain näin pyrkimällä voi saavuttaa sellaista, jota ei voi saavuttaa pyrkimällä.
Tavoittelemalla voi saada vain, jos toteaa turhaan tavoiteltuaan, että tavoittelemalla ei voi saada. Vain näin tavoittelemalla voi saada sellaista, jota ei voi saada tavoittelemalla.
Viisaus. Heti kun väitän, että se on käsissäni, se valuttaa itsensä sormieni välistä kuin aavikon lähteen vesi, enkä voi estää sitä muutoin kuin nöyrtymällä uudelleen ja tunnustamalla loputtoman tietämättömyyteni. Silloin se hohtaa jälleen käsissäni. Nöyränä voin juoda sitä kyllikseni, ylpeänä jään ikuisesti janoiseksi.
Melkein kaikilla on ideologia: kaikki eivät ole väkivaltaisia.
Valehtelet myös tässä kohdassa: väität tietäväsi, että ideologioiden hylkääminen tuottaa onnen. Tätä et voikuitenkaan tietää, koska et ole hylännyt ideologioita.
Tuon tunteen voi muuten saavuttaa myös jonkin muun ideologian avulla kuin sinun omasi: kristinuskossa nuo kaikki kuvailemasi ilmiöt toteutuvat, koska Jumala on kaikessa ja mekin olemme Jumalasta.
Meillä lienee vain erilainen näkemys siitä, mikä on väkivaltaa ja mikä ei ole. Minulle luokittelu on väkivallan alku ja juuri, ja ideologiaan samaistunut on siksi perusolemukseltaan väistämättä väkivaltainen, vaikka onnistuisikin pitämään sen vain sisällään.
En suinkaan väittänyt, että ideologioiden hylkääminen tuottaisi onnen. Päin vastoin, olen hyvin surumielinen kaikesta siitä harhasta, johon ihmisiä houkutellaan mukaan. Väitin sen sijaan, että olevaisuuteen yhtymällä saavuttaa ikuisen elämän, koska silloin edustaa mielessään olevaisuutta eikä kuolevaista ihmistä.
Ideologioista irrallaan oleminen on olemista takertumatta mihinkään. Toisinsanoen silloin ohittaa ajattelumallit, joita mieli synnyttää tai joita siihen on ohjelmoitu ja yritetään ohjelmoida. Voit kokea hetkellisesti tuon ideologiattoman tilan esimerkiksi rakastellessasi tai antamalla mielesi tyhjentyä itsestään ajatuksista. Jos haluat, voin myös kaivaa rumpuni esiin ja antaa sitä soittamalla mahdollisuuden kokea ideologioiden otteen kirpoaminen ja siten erillisyyden tunteen väheneminen.
Tärkeintä on ymmärtää, että tuollainen kokemus on ideologioista riippumaton, jolloin mielen luokittelukoneisto ei pääse käynnistymään uudelleen selittämällä kokemuksen jonkin tuntemansa ideologian kautta.
Niin, ja minulle sinä olet sokea, jos kuvittelet olevasi irti kaikesta luokittelusta. Nytkin luokitelet kaikki muut ihmiset jonkin "harhan" vallassa eläviksi. Kuule sinä et ole päässyt yhtään sen lähemmäksi totuutta kuin muutkaan, olet yhtä lailla sidottu ihmisyyteen. Ja osa tätä ihmisyyttä on mm.luokittelu. Mutta muut sentään ymmärtää luokittelevansa ja pystyy arvioimaan luokkiaan ja niiden vääristymiä. Mutta sinä et sitä ymmärrä, ja kun et myönnä luokittelevasi, niin et voi sitä koskaan ymmärtääkään ja näin jäät aina sokeammaksi.
Siis luokittelu ei välttämättä ole väkivaltaista lainkaan, se voi olla joustavaa ja siitä voi tehdä ystävänsä. Nyt sinä olet tehnyt siitä ja täten ihmisyydestäsi vihollisesi. Näin ollen et voi koskaan käyttää kapasiteettiasi täysin, kun et myönnä olevasi ihminen. Ajattele jos kala ei myöntäisi olevansa kala, ja yrittäisi vaan juosta maan pinnalla. Siinä ei auta yhtään se, että kala kuvittelee olevansa yhtä kaiken kanssa.
Minä puolestani olen alusta asti väittänyt, ett' sinäkään et ole irti ideologioista, vaan sinull aon oma ideologiasi. Ja olet yhtä sokea sen suhteen kuin kuka tahansa muukin, jopa sokeampi todella, koska et tiedosta ideologiaasi ja sen kahleita. Näin et voi arvioida sitä.
Otetaan esim. joku kristitty. Hän tietää ideologiansa ja mitä se sisältää. Näin ollen, hän voi kritisoida omaa ideologiaansa. Tämä tietysti edellyttää muihin ideologioihin tutustumista, jotta voi astua ulos roolistaan ja arvioida sitä.
Näin sinä et voi tehdä, koska et tiedosta ideologiaasi etkä rooliasi. Niin olet siis sokea.
Minusta taas koko mielen olemukseen kuuluu kaikenlaiset ajattelumallit jne. Toki voi olla ideologiaton ja ajatukseton, eläimet ovat sellaisia. Minä en halua olla eläin, minä haluan olla ihminen, ihan rehellisesti oma itseni enkä yritä teeskennellä eläintä tai anatmania tai ei-minää tai whatever. Minä haluan käyttää omat taitoni hyödyksi. Näin elän paljon täydemmin ja olen myös avuksi muille enemmän, kuin jos yrittäisin vaan päästä koko ajan ajatuksettomaan tilaan.
Kiitos, autoit jälleen selventämään ajatuksiani. Luokittelun väkivaltaisuuspotentiaali piilee ensisijaisesti itsensä luokittelussa. Kun luokittelee itsensä pelkästään olevaisuuden suureen ryhmään kuuluvaksi, mikään olevainen ei ole sen ryhmän ulkopuolella. Tällainen ihminen tiedostaa, että se, minkä hän kuvitteli aiemmin itsestään erilliseksi olevaisuudeksi, onkin osa häntä itseään, jolloin hänen väkivaltaisuutensa loppuu. Sen sijaan luokitellessaan itsensä jonkin pienemmän ryhmän osaksi ihminen hajottaa samalla olevaisuuden useampaan ryhmään, jolloin väkivaltaisuus tulee mahdolliseksi.
En suinkaan ole luokitellut kaikkia ihmisiä harhaan, päin vastoin olen todennäköisesti itse enemmän harhassa kuin moni muu. Sen sijaan ne jotka määrittävät itsensä ja maailmansa ihmisen keksintöjen eivätkä todellisuuden kautta, elävät mielestäni selkeästi harhassa. He kuitenkin kuuluvat samaan olevaisuuden suureen ryhmään kuin minäkin, joten en ole heitäkään kohtaan väkivaltainen, vaikka he olisivatkin väkivaltaisia minua kohtaan.
Ihminen ei voi tietää mitä muiden eläinten mielessä liikkuu, joten siihen on parasta olla ottamatta kantaa aivan samalla tavalla kuin jumaltenkin olemassaoloon. Voi vain olettaa, että ne liippaavat läheltä ihmisen mielenliikkeitä, kun toteaa, että ihmisen geeniperimä on suurelta osin samaa kuin muidenkin eläinten ja jopa kasvien, ja ihminen on koostunut paljolti samasta materiaalista kuin muukin elämä. Ihminen on aivan samalla tavalla pelkkää tähtien synnyttämää pölyä kuin muukin materiaali olevaisuudessa.
Omaksi itsekseen tulee vasta sitten kun luopuu mielen hämärtäneistä ideologioista. Ajatuksettomaan tilaan ei pääse yrittämällä, vaan luopumalla kaikista yrityksistä olla muuta kuin mitä itse on: toisinsanoen luopumalla itsensä määrittämisestä luokittelevien käsitteiden kautta. Silloin ei enää ole kristitty, pakana, kaupunkilainen, vihreä, vaaleanpunainen, ihminen, eläin, olento eikä mitään muutakaan, vaan pelkästään on. Ajatuksettoman tilan myötä näkee mieleen kertyneen tomun ja kuinka se asettuu hiljalleen valtaviksi kerrostumiksi, jotka voi sitten puhaltaa pois, jos uskaltaa. Vasta tällöin on oma itsensä sulautuneena saumattomasti muuhun olevaisuuteen.
Just joo. Sori nyt vaan, mutta minä haluan olla jotain. Nimittäin oma itseni. Ja tunnen olevani yhtä olevaisuuden kanssa ilman noita sinun juttujasi. Harmi vaan, että sinä et pysty sitä tajuamaan, kun elät vaan oman pienen ideologiasi mukaan.
Esim. tämä on luokittelua "Sen sijaan ne jotka määrittävät itsensä ja maailmansa ihmisen keksintöjen eivätkä todellisuuden kautta, elävät mielestäni selkeästi harhassa." Ja annat tällaisille ihmisille muitakin luokituksia, he ovat nimittäin harhaisuuden lisäksi väkivaltaisia jne.
Niin, ideologiaton ideologia on todellakin pieni - olematon. Eikä se ole minun keksimäni ideologia, koska en ole luonut todellisuutta. Eikö olekin ihmeellistä, kuinka näin pienellä ideologialla voittaa kaikki mahtiuskonnot lukemattomine krumeluuneineen, ruumiiden palvontoineen, lihasten syönteineen ja veren juonteineen, alttareineen, kuoleman temppeleineen ja kuvineen kaikkineen.
Kuten kerroin, kun olen luopunut itseni luokittelusta (kuuluen siten vain saumattomasti olevaisuuteen), ne jotka ovat luokitelleet itsensä pienempiin ryhmiin, kuuluvat silti myös minun ryhmääni. Siksi en ole väkivaltainen heitä kohtaan, vaikka heidän olemukseensa luokittelun kautta pesiytynyt väkivalta purkautuisikin minua kohtaan. Kuten kerroin, tärkeintä on se, mihin itsensä luokittelee ja miten vastaa kysymykseen "kuka olet?"