Ennen oli tapana sanoa, että lukee kuin piru raamattua. Nyt voidaan sanoa, että lukee kuin piispa raamattua. Ero on vain siinä, että piru käy raamatun läpi pirun tarkasti, mutta piispa tuskin tietää kirjaa edes olevan olemassakaan. Pitäisi julkaista sellainen raamattu, joka sisältäisi vain nykyiselle kirkolle kelvolliset tekstit.
Lukee kuin Piispa raamattua
radix
371228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
"... mutta piispa tuskin tietää kirjaa ( Raamattua ) edes olevan olemassakaan."
Tuskin olet tosissasi, mutta sanotaan nyt silti kuitenkin se, että piispaksi ei voi edes päästä pyrkimään, jos ei ole ensin opiskellut teologisessa tiedekunnassa ja tutustunut myös Raamattuun perinpohjin. Väitteesi piispoista on samanarvoinen, kuin jos joku väittäisi, että jonkin sairaalan ylilääkäri ei ole opiskellut lainkaan lääketiedettä eikä tiedä siitä yhtikäs mitään.
Nyt et kyllä tiedä, mistä puhut.
Ehkä nykyisten piispojen aikana teologisessa tiedekunnassa jotenkin kontrolloitiin Raamatun lukemista, mutta nykyään ei pappiopiskelijoiden tarvitse lukea koko teosta edes kertaalleen läpi.
Että sun isoäitis tiesi varmaan enemmän kristinuskon perusteista kuin jotkut nykypapit.
Tiedät kai että teologisessa tiedekunnassa ei enää opiskella Raamattua ja sen sisältöä, vaan sitä missä kohdin Raamatun kirjoittajat ovat olleet väärässä.
teologian opiskelijoilla on huikean paljon opiskeltavaa raamatusta.
"Nyt et kyllä tiedä, mistä puhut."
Vai en tiedä. Kävin tällaisilla sivuilla "Opintojen ajoittaminen uuden tutkintoasetuksen mukaisissa teologian kandidaatin ja maisterin tutkinnoissa". Tulostin myös sivut. Siellä näytään opiskelevan mm. seuraavaa: eksegetiikka, uskontotieteen perusop., kreikka, kirkkohistorian perusop., syst.teol. perusop., heprea, käyt.teol.perusop., latina, filosofia ja etiikka, eksegeettinen työsk. jne. Käypä sinäkin katsomassa noita sivuja, niin ei tarvitse kirjoittaa niistä enemmpää eikä tarvitse asiasta väitellä. Luulisi olevan itsestään selvää, että jos on kiinnostusta ja halua opiskella teologisessa tiedekunnassa, niin on myös kiinnostusta ja halua tutustua Raamattuun.
"Että sun isoäitis tiesi varmaan enemmän kristinuskon perusteista kuin nykypapit."
Kyllä olisi tainnut isoäiti jäädä häviölle, vaikka Raamattua lukikin. Joillakin on näillä palstoilla kumma halu mollata nykypappeja. Se, joka on opiskellut yliopistossa, tietää, kuinka kovan työn takana siellä opiskelu yleensä on, niin että ei varmaankaan halveeraa paitsi samassa niin ei myöskään muissa tiedekunnissa opiskelevia tai opiskelleita.
opiskellut vain yliopiston ateistipuolella, en osaa kuvitellakaan miten ankarasti uskikset joutuvat raatamaan omissa opinnoissaan.
"Minä kun olen opiskellut vain yliopiston ateistipuolella..."
Mikä se ateistipuoli on? Vai nimititkö vain sen puolen, jossa itse opiskelit ateistipuoleksi? Minun tietääkseni yliopistossa ei kysytä kenenkään vakaumusta, vai kysyttiinkö sinulta ja pääsit sitten opiskelmaan ateistipuolelle vain siksi, kun olet ateisti? Humanismin ovat tainneet ateistit nykyisin kyllä omia, mutta pidän kyllä silti itseäni jonkin sortin humanistina.
"Tiedät kai että teologisessa tiedekunnassa ei enää opiskella Raamattua ja sen sisältöä, vaan sitä missä kohdin Raamatun kirjoittajat ovat väärässä."
Jos joku haluaa opiskella pelkästään Raamatun sisältöä, niin menköön raamattukouluun tai raamattupiiriin. Jos haluaa mennä opiskelemaaan teologiseen tiedekuntaan, niin kyllä se Raamattu pitää olla jo valmiiksi ainakin läpi luettu. Ei yliopisto ole mikään raamattukoulu. Eksegetiikka, jota yliopistossa opiskellaan, ei varmaankaan ole sen opiskelemista, "missä kohdin Raamatun kirjoittajat ovat olleet väärässä". Mutta yliopistotasolla saa varmaankin suhtautua eri lähteisin myös kriittisesti.
on se minne on asettunut opiskelemaan erityisen paljon ateisteja ikäänkuin luontonsa pakoittamina. Sinne vastoin luontoaan eksyneillä uskiksilla on rankka puuha laatia suojavarustus uskistuneen aivoalueensa ympärille, jottei sinne vahingossa valu kiellettyä tietoa, mikä tekee opiskelusta heille erityisen kuluttavaa.
Ateistit taas ovat ateistipuolella kuin kotonaan, sinne pääsee vaivatta opiskelemaan atskulogiikalla, eikä luterilainen työmoraalikaan ole välttämätön muille kuin uskislogiikan käyttäjille.
Juuri näin. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta ei tosiaankaan enää ole mikään Raamattu-koulu, vaan Raamattu-kriittinen koulu. Siellä Jumalan Sana väännetään korskaisten ihmisten toimesta vastakohdakseen.
Tiedekunta ei ole Raamattu-koulu, eikä edes Raamattu-kriittinen koulu. Jos jotain pitäisi luonehtia raamattu-kriittiseksi, niin eksegetiikkaa. Kriittisys tarkoittaa kyselemistä. Kriittinen ihminen ei nielaisematta niele jotain mitä Raamatusta sanotaan. Eksegetiikka ymmärtää Raamatun historiassa syntyneenä kirjana. Siksi sillä on täysin inhimillinen syntyhistoria, jota ei pidä pelästyä. Kun Raamattua ymmärtää tässä valossa, oman aikansa tekeleenä, voi huomata mitenkä jotkut käsitykset ovat saattaneet ajan saatossa muuttua. Nyt kun me luemme Raamattua saatamme hyvin helposti lisätä sinne paljon sellasita, mitä siellä ei ole. Me luemme mitä tahansa tekstiä aina tietyistä lähtökohdista käsin. Näin on myös Raamatun kohdalla.
Hengellinen lukeminen ei sen sijaan tartu siihen miten joku kohta on joskus ymmärretty. Hengellisessä lukemisessa Raamattu puhuu ihmisen sielulle nyt. Se ei ole vain menneisyyden siipien havinaa, vaan todellista puhetta minun sielulleni. Saarnaakaan ei kirjoiteta siitä mitä Jeesus on tehnyt, vaan siitä, mitä Jeesus tekee. Uskoakseni tässä on kysymyksessä jotain sellaista, mitä järki pakenee. Jumala tulee tämän todellisuuden keskelle ja se on aina mysteeri. Järki pakenee sitä.
Koska Raamattu on täysin inhimillinen kirja, sitä voi lähestyä myös järjellä. Jumalallisena kirjana Raamattu on mysteeri. Se on Jumalan puhetta ihmiselle.
Kriittinen lukeminen ei ole Raamatun hengellisen lukemisen vastakohta, vaan sen vastakohta on epäkriittisyys. Epäkriittinen lukija ei anna tilaa Jumalan sanalle, vaan laittaa siihen omaansa.
Siis oletko keskustellut piispojen kanssa Raamatun todistuksen pohjalta teologiasta? Tietysti voidaan sanoa, että piispat ovat kirkon ylipaimenia. Mutta miten olikaan Jeesuksen aikana? Herran huoneesta oli tullutkin ryövärien luola. Tänä aikana piispat eivät totisesti ole oikean opin tae, vaan päinvastoin ajavat piispainkokouksissa lankeemuksen vyörytystä eteenpäin. Rationalismi ja humanismi sanelevat maailman orjuuttaman mielen tukemana uusiin Raamatusta irrottautumisiin. Kirkolliskokoukset, jotka ovat miehitetty yhteiskuntaan sitoutuneilla henkilöillä, joilla on varsin ohut side Jumalan sanaan, päättävät uudet ratkaisut pitkälle maailmanmielisesti ja Jumalan sanan todistuksen maahan polkien. Näin tulee käymään yhä laajemmalla rintamalla.
Minä olen keskustellut kirkon johtohenkilöiden kanssa ja olen todennut, että piispakuntamme näyttävät suurelta osin pitkät Raamatulle ja vääntävät lähimmäisenrakkauden ja suvaitsevaisuuden korkeimmaksi teologiaksi (Halosen teologia) ja kyseenalaistavat pelastushistoriallisen raamattunäkökulman. Abortit, naispappeus, seksuaalisuus, parisuhteet, päihteet, muodollinen sivistynyt ihminen, Raamattu on aikansa tuote, mutta ei ehdoton Jumalan ilmoitus - mm. tässä sanotut käsitykset ovat suurella osalla papiston ja piispojen ihanteita - hakoteillä ollaan ja kirkkaasti. Väitän, että Raamatun tuntemusta on hyvin, mutta on selvää Raamatun todistuksen hylkäystä ja vääristelyä. Siis tieten hylätään ja vääristellään mukaillen poliittisia voimasuhteita tai paremmin sanottuna haistellaan tuulet ja korvasyyhyt.
Tulee tässä mieleen kuinka arkkipiispa Jukka Paarma vääristellen hengellisen pappeuden raamattutodistusta (ei miestä, eikä naista Gal.3:28) käyttäen sitä tukemaan naisen (Pirjo Vahtolan 14.1.2001) papiksi vihkimisen raamattuperusteena. Siis voimmeko puhtaalla omallatunnolla kuunnella liberaalia kirkon opetusta? Vastaan: EI VOIDA, sillä jos kuuntelemme hereetikkoja, niin heresiat itseemme saamme. Lampaan on siis visusti katsottava, mitä paimen opettaa ja mihin se laumaansa ohjaa. Lampaan on myös sanottava AAMEN vai oikean opettajan opetuksesta. Uskossa olevan tulee saada luottaa paimenen ohjaukseen, sekä opillisesti, että hengellisessä mielessä. Paimenhan on esikuva lampailleen. Oikea paimen torjuu vaarat ja harhat aina opillisia erehdyksiä ja uskovan elämän ohjeita myöden ja johdattaa lauman viheriöille niityille ja virvoittavien vetten tykö. Tämä kaikki heijastaa paimenen työssä Esipaimenen, Jeesuksen, työstä. Tätä kaikkea minun tulee saada odottaa sielunpaimeneltani, joka Jumalan edessä kantaa osaltaan vastuun iankaikkisesta pelastuksestani. Oikea paimen käärii hihansa taisteluun perkelettä ja hänen kätyreitään vastaan. Palkkalainen suojaa vaan omaa henkeään ja jättää lauman susien raadeltavaksi. Nyt on vielä aika unesta herätä.
Tarkoitan juuri tätä.
Opiskellaan kyllä kirkkohistoriaa, kieliä ja uskontotieteitä, mutta Raamattu jää ihan toiselle sijalle. Eksegetiikkaa on aika vähän kuitenkin ja suhtautuminen on valitettavan usein se, että Raamattu on suuri myyttien kirja.
Joo, varmaan suurin osa on lukenut Raamattunsa jo ennen opintoja tai opintojen aikana, mutta silti Raamatun lukemista tai lukemattomuutta ei kontrolloida. Siis mahdollista on valmistua lukematta sitä kokonaan.
Ja mulla on kaksi yliopistotutkintoa takana, joten tiedän, mitä opiskelu yliopistossa on. Ja ihan laajoista humanistisista tieteistä.
Yliopistot ovat yliarvostettuja paikkoja, joissa hukataan paljon opiskelijoiden resursseja. Lukiossakin oli vaativampaa kuin mitä keskiverto-opiskelijalta vaaditaan.
Aamulehdessä piispa Pihkala kirjoitti, että suhteessa seksuaalisuuteen pitää luottaa IHMISEN OMAAN arvostelukykyyn. Ja näin piispa kätevästi ohittaa kuudennen käskyn "Älä tee huorin".
Kyllä luulisi jokaisen aikuisen tietävän ja ymmärtävän sen, että ei pidä tehdä aviorikosta ( vanhan käännöksen mukaan ei pidä tehdä huorin ). Vai luuletko, että ihmiset eivät itse ilman kirkon julistusta tuota asiaa tietäisi ja ymmärtäisi? Tälle palstalle kirjoittava Elwinkin voi varmaan vakuuttaa, ettei ateistien keskenkään pidetä aviorikosta mitenkään suotavana, koska siinä loukkaa toista osapuolta.
Niin että luotetaan myös ihmisten omaan arvostelukykyyn. Eivät aikuiset ihmiset ole mitään lapsia, joille kirkon pitäisi joka välissä olla sanomassa, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Käytäntö osoittaa etteivät ihmiset osaa arvioida kuudennen käskyn merkitystä alkuunkaan. Suurin osa eroaa avioliitoistaan aviorikoksen ym. tähden ja yli puolet heistä jotka vielä ovat aviossa, niin ovat pettäneet jossain vaiheessa aviopuolisoaan. Eli Suomessakin lähes kattavasti ihmiset arvioivat väärin Jumalan tahdon suhteessa seksuaalisuuteen.
Ja kun piispa omalla arvovallallaan antaa ihmisille epäsuoran luvan aviorikokseen, niin kirkko on suhteessa kristinuskoon tullut hyödyttömäksi laitokseksi.
"oletko minulle uskollinen" pidän aika epätyydyttävänä vastauksena "olen koska papit ja kuudes käsky niin määrääävät, muuten en suinkaan olisi".
"Ja kun piispa omalla arvovallallaan antaa ihmisille epäsuoran luvan aviorikokseen, niin kirkko on suhteessa kristinuskoon tullut hyödyttömäksi laitokseksi."
En nyt kyllä ymmärrä sitä, miten joku antaa epäsuoran luvan aviorikokseen tai muuhunkaan rikokseen, jos kohtelee ihmisiä aikuisina, joiden tulee itse miettiä, mikä on oikein, eikä lapsina, joita pitää holhota. Jos kirkko on sinun mielestäsi tullut hyödyttömäksi laitokseksi, jos se ei ole sormi ojossa hyysäämässä aikuisia ihmisiä, niin voithan olla tuota mieltä. Minä en ole.
Minusta kirkon ei tule menetellä enää samoin kuin keskiajalla, jolloin mm. kirkkoon asetettiin jykevä puupari, jonka reikiin rangaistava kytkettiin jaloistaan kaikkien nähtäväksi. Onneksi se poistettiin käytöstä Suomessa v. 1848. Kirkon tehtävä nykyaikana ei voi olla mikään rangaistuslaitoksena oleminen. Ihmisillä tulee olla itsellään vastuu tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.
Piispa asetti ihmisen oman mielipiteen ja moraalikäsityksen Jumalan Sanan yläpuolelle.Ihminen itse ratkaisee mitä saa tehdä suhteessa aviorikokseen.
Eikä asettanut. Hän sanoi, että ihminen tietää luonnostaankin, luonnollisen järkensä avulla, mikä ko. asiassa on oikein. Raamattu on samaa mieltä moraaliasioissa kuin ihmisen luonnollinen järki: On väärin tehdä pahaa toista kohtaan.
Ihminen, joka tekee synnin rikkoo sekä Raamattua, että ihmisen omaa luonnollista moraalitajua vastaan. Uskovalla ei ole jotain erityistä ja korkeampaa moraalitajua kuin muilla ihmisillä. Usko ei välttämättä merkitse, että ihmisestä tulisi moraalisesti tasokkaampi olento kuin ei-uskovasta. Senhän näkee täällä jo näistä kirjoituksistakin. Samanlaisia puutteellisia syntisiä kaikki, uskovat ja uskosta osattomat!
Jätkyttävää nähdä, kuinka täällä tulkitaan tahallaan tai vahingossa piispojen ja muiden kirkon edustajien sanomisia väärin. Eikö käskykin kiellä väärän todistuksen lausumisen lähimmäisestä? Vai saako kirkon edustajia kohdella kuinka tahansa?
Ei tulkittu, vaan itsekin tuossa myönnät, että piispan sanoneen, että ihminen tietää luonnostaankin miten toimia suhteessa aviorikokseen. Siinä piispa asettaa ihmisen lihan Jumalan Sanan yläpuolelle. Kuudes käsky on kirjaimellisesti Jumalan Sanaa ja siksi lausuttu, kun ihminen tekee luonnostaa, luonnollisen järkensä avulla, väärin tässä asiassa.
Ihminen tietää luonnostaankin (vaikka ei olisi Raamatusta kuullut), että toista (esim. aviopuolisoa) ei saa vahingoittaa. Vai etkö sinä sitä tiedä?
Vaikea keskustella teidän kanssanne, kun käsitätte kaikki aina väärin. Ihminen tietää luonnostaan, että toista ei saa vahingoittaa. ETKÖ SINÄ SITÄ TIEDÄ??
Tässä piispan mielipiteessä ohitetaan Jumalan Sana ja Jumalan käskyt. Jos ihminen luonnostaan tietäisi oikean ja väärän, niin ei olisi tarvittu käskyjä eikä Jeesuksen sovitusta. Tämä alkaa olla jo todella väärää harhaoppia, mitä tässä piispa Pihkalan nimessä nyt yritetään ujuttaa.
Luterilaisen moraaliteologian pohja on ns. luonnollisessa moraalilaissa. Eettisesti oikeat teot ovat järjen sanelemia, ja niitä voivat tehdä sekä pakanat että kristityt. Hyvät teot eivät ole pelastavasti palkitsevia.
Näissä tilanteissa tuon esiin vain sen mikä on Jumalan. En huomioi mitään moraaliteologioita, vaikka onhan niissäkin kaiketi paljon hyvää - siis ihmislihan kannalta hyvää.
Kirkon pappit itse aiheuttavat omilla lausunnoillaan sekaannusta sepittämällä omia oppejaan. Olisi aika päättää, mikä raamatussa on ns. Jumalan sanaa ja miltä osin sen voi jättää pelkiksi kirjoittajien omiksi mielipiteiksi. On selvä tarve tämän ajan raamatulle. Esimerkiksi luomiskertomus, neitseestä sikiäminen, kuolleesta herääminen ja ylösnousemus. Kirkon olisi korjattava teksi niin ymmärrettäväksi, että me tollotkin tajuaisimme asiat tarvisematta erikseen selittäjiä.
Tuolla yllä eräs nim. aaaaaaaa kirjoittaa näin ...
Tuo viestin katkelma mielestäni hyvin luotaa piispa Pihkalan kannanottoja, joissa kielletään henkilökohtainen usko ja uskoontulo Jeesukseen. Piispa toimii näin koska haluaa vastustaa Markku Koivistoa. Näin kovaa on valtapolitiikka kun ihminen sen orjuuteen itsensä ajaa ja piispan puolesta emme voi enää muuta kuin rukoilla. Raamatun totuudet eivät merkkaa silloin yhtään mitään, kun käydään "sotaa" Jeesukseen henkilökohtaisesti uskovia kohtaan. Tuon viestinkatkelman perusajatushan on, että usko Jeesukseen ei merkkaa yhtään mitään. Järkyttävää ...
Uskovalla ei ole sen suurempi moraalitaju kuin uskomattomallakaan noin lihansa puolesta. Sama synti siellä väijyy myös uskovan sydämessä kun Paavalikin roomalaiskirjeen alkupuolella niin dramaattisesti esiintuo. Mutta tässä ei ole koko totuus ... Jeesukseen aidosti uskovalla on Jumalan asettama ja Jeesuksen lähettämä Pyhä Henki ohjaamassa ja muistuttamasta synnistä ja sen vaarallisuudesta. Uskovan omatunto on Pyhän Hengen täyttämä ja siksi niin herkkä sille, ettei syntiä tule tehdä. Tämän piispa unohtaa koska hänellä ei ole tästä mitään näyttöä omassa sydämessään.
tästä puheenvuorosta.
Kaikki uskoon sisälle astuneet ymmärtävät, mistä on kysymys. Uudestisyntymättömät eivät voi käsittää tätä.
"Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti."
1.Kor.2:14
Pyhä Henki ei tee ihmistä moraalisesti paremmaksi, vaan ohjaa Kristuksen luo. Siksi luterilainen pyhityskäsitys eroaakin niin radikaalisti ns. karismaattisten piirien käsityksistä. Pyhitys on syvenevää synnin ja armon tuntoa. Pyhän Hengen avulla tulen tietoiseksi synnistäni ja pakenen Kristuksen turviin. Tämä on luterilainen pyhitysoppi.
Ns. vapaitten suuntien pyhitysoppi (helluntailaiset ja muut, jotka täällä aina kirkkoa mollaa) on, että Pyhä Henki tekee ihmisen pyhemmäksi (ja paremmaksi) kuin muut. Siitä johtuu, että he täälläkin katsovat aina tietävänsä kaiken paremmin kuin muut ja elävänsä synnittömämmin kuin muut. Kuitenkin ovat todellisuudessa uskossaan usein varsin omahyväistä ja ylpeää sakkia.
Kuten kirjoitin, niin Pyhä Henki toimii ihmisen sydämessä häntä oikeaan ohjaten ja Jeesusta kirkastaen. Tähän ei tule pahantahtoisesti mitään omaa lisätä ... Paavali tuo hyvin roomalaiskirjeessään esiin, että lihassa ei asu mitään hyvää eikä sitä voi enää korjata eikä parantaa.
Se, että Pyhä Henki meitä opettaa ja ohjaa oikeaan suuntaan ja pitää Jeesus-tiellä, niin tässä ei ole mitään väärää eikä epäilyttävää.
Puhut eri asiasta ja aloitat yleisen saarnan sen sijaan, että keskittyisit varsinaiseen aiheeseen: Luonnollinen laki ja ihmisen taju siitä.
"Pyhän Hengen avulla tulen tietoiseksi synnistäni ja pakenen Kristuksen turviin. Tämä on luterilainen pyhitysoppi."
Kyllä, näin minäkin hellutailaisena asian koen, mutta unohdat, ettei Jumala halua jättää meitä siihen tilaan, jossa olemme tullessamme Kristuksen luokse. Pyhitys tapahtuu aina ristin juurella, ei ihmisen omin ponnistuksin, mutta Paavalikin kuvasi elämän läpi tapahtuvaa parannuksen tekoa mm. seuraavasti ja siihen me saamma luottaa:"
"20 Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. [2. Kor. 5:15 ](Gal.2:20)
16 Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. [Gal. 3:28]
17 Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!(2.Kor.5:17)
Mainitsemastasi luterilaisesta pyhitysopista saa sen kuvan, että Kristus jättää sinut siihen tilaan, missä olet ja palaat taas takaisin Hänen sylistää siihen pisteeseen, mistä aloitit. Kyseinen ajatus pitää uskovan jatkuvasti vastasyntyneen tasolla, eikä uskova silloin aikuistu uskossa lainkaan. Voit näistä asioista lukea Paavalin kirjeistä. Kyllä Jumala haluaa, että annamme Hänen myös muuttaa meitä ja palvella Häntä niillä armolahjoila, joita Hän on jokaiselle antanut.
Emme me elä sen synnittömämmin kuin muutkaan, mutta on oman uskon tien mitätöimistä, jos tyytyy elämään synnissä ja pitää helmasyntejä, eikä pyydä Jeesusta niitä poistamaan. Meillä on täysi oikeus Jeesuksen Kristuksen ristintyön tähden luottaa siihen, että meillä on Jumalan lapsen perintöoikeus.
Uskotko sinä, että kun pyydät, niin Jeesus tulee Pyhän Henkensä kautta asumaan sinuun, ihan konkreettisesti, eikä vain sakramentin välityksellä?
Toinen kysymykseni: Mitä sen jälkeen, kun olet paennut Kristuksen turviin? Haluatko, että Hän muuttaa ja kasvattaa sinua?
Olen seurannut kehitystäsi ateismipalstalla, enkä nimittäisi sinussa tapahtunutta muutosta uskossa aikuistumiseksi, vaan pikemminkin uskossa dementoitumiseksi.
Ottaisit mallia nettisisarestani Liinasta, joka kirjoittelee täällä. Hän on onnistunut asettamaan rajat jumalalleen niin hyvin, ettei hän ole hihhuloitunut juuri ollenkaan.
Missä kunnioitus apostolista kirkkoa kohtaan, jossa piispat ovat oikean opin tae? Monet kuuntelevat niitä, joilla on sana hallussa ja, jotka osaavat esittää sanovansa "raflaavasti". Näiden tulkintoja sitten sanotaan oikeiksi. Mutta eikön meidän pitäisi _kuunnella_ Jumalan sanaa ja sitten piispoja, kirkon kaitsijoita, jotka Kristus lähetti opettamaan sanaa?
ja meidän itsekunkin on huolehdittava siitä, että pysymme Raamatun sanassa ja sitä oikein opetamme.
Piispa Pihkala on antanut itsestään Aamulehteen puolen sivun kuvan ja tekstin, jossa sanotaan: Järki käteen. -Jos järjen käyttö uskon nimissä kielletään, silloin toimitaan uskoa vastan, p...
Järki taitaakin olla kädessä eikä päässä. Jos nykyihmisen tai kirkon miesten järjellä perehdytään syvällisessti esim. uskontunnustuksen tekstiin ja käskyihin (10), niin pitäisi sanoa se, mitkä kohdat pitää vain uskoa ja mitkä kohdat selittyvät käytämällä järkeä. Tästä olennaisesta velvollisuudesta piispat ja kenties alempikin papisto kieltäytyy tai eri verukkkein kiertää asian sanomalla esimerkiksi, että raamattu pitää käsittää kokonaisuutena ja sen yksittäiset luvut ovat vain historiallisia kertomuksia.
Raamatun mukaan järki on otettava vangiksi uskolle kuuliaiseksi. Jäki on myös turmeltunut ja on siten perkeleen toimeenpaneva ministeri. Jotkut myös sanovat sydämen puhtaaksi, mutta sieltä ihmisen sydämestä nousevat Raamatun mukaan pahat ajatukset sanat ja teot.
Että semmoinen kapistus on ihminen lihasta syntynyt, kyykäärmeen myrkkyä täynnä.