Onko villikissasta lemmikiksi?

Jos kissa on tosiaan ihan pentu vielä, siis ilmeisesti alle puolivuotias jos on tämänkeväisiä, ennuste taitaa olla aika hyvä. Aikaa se vie, mutta jos rauhallisesti ja kissan omalla tahdilla edeten mennään, niin siitä voidaan saada hyvinkin loistava lemmikki!

Kissa tarvitsisi nyt paljon ihmisen läsnäoloa jotta tottuisi siihen, ja ennen kaikkea ihmisen yhdistämistä kivoihin asioihin (=yleensä ruoka). Huoneeseen päästessään ensimmäinen reaktio on varmasti piiloutuminen, sitten pikkuhiljaa kun huomaa ettei mitään pahaa tapahdu uskaltaa tulla tutustumaankin.

Ehdotan että tarkempaa tietoa varten ottaisit yhteyttä Eläinsuojeluyhdistys Dewi Ry:seen, http://www.dewi.info/ , ovat hoitaneet tämänkaltaisia tapauksia menestyksekkäästi useita joten taatusti asiantuntevaa neuvontaa on saatavissa!

Hei vaan.
Itse otin villikissanpennun luokseni tammikuun lopulla. Se sihisi ja murisi kuin koira ihmisille, eikä antanut ollenkaan koskea itseensä. Piileskeli sängyn alla tai kirjahyllyn takana viikkoja ja söi vain öisin kun ihmiset nukkuivat. Jos yritti ottaa väkisin syliin niin sai kamalia sätky raivareita ja olisi varmaankin repinyt silmät päästäni, joten parin yrityskerran jälkeen lopetin yrittämisen ja annoin sen elää rauhassa.
Ruokaa laitoin sille jokapäivä, juttelin aina paljon ja yritin leikkiä naruilla yms..
Noin kuukauden kuluttua lelut jo kiinosti sitä.
Simba eli tämä kissa tuli meille n. arvioitavasti 4kk iässä. Ja sitten toukokuussa alkoi merkata reviiriään. Hirveän kokopäivä jahtauksen seurauksena sain sen koppaan ja vein leikkautettavaksi. Nyt noin pariviikkoa sitten simba lopetti sihinän alkoi kehrätä ja puskea nurkkia, mutta ei antanut koskea. Sitten pikkuhiljaa annoin ruokaa kädestä jne.. Nyt se tulee syliin antaa paijata ja rapsuttaa. On hirveän ihmisrakas. Ei pelkää edes vieraita eikä sisise kenellekkään.
Olimme alussa toivottomia sen suhteen ja nyt se on meidän paras ystävä :) Puoli vuotta meni ennenkuin tottui ihmiseen, joten anna sille aikaa, ja ole ennenkaikkea kärsivällinen ja anna sen tottua rauhassa älä pakota sitä luottamaan itseesi. Se toimii kyllä.
Villikissasta saa paremman ja uskollisemman lemmikin sen kesyyntyessä, kuin normaalikissasta. Onnea kesytyksellesi :)

T: Tiia

Jos kissa on iältään nuori, se tottuu helposti jos sille on vain aikaa. Aikaa ja kärsivällisyyttä, niin saat kissasta mitä luultavammin mahtavan lemmikin. Ja se on sinulle ikuisesti kiitollinen sen pelastamisesta.

Itse hain joku aika sitten maalaistalosta kissanpennun, joka kuitenkin osoittautui villiintyneeksi (eli oli ollut pääasiassa vain emonsa kanssa, ei silitelty eikä muutenkaan juuri tottunut ihmisiin). Tänään käytimme sen eläinlääkärillä (tarkoitus oli rokottaa), joka kuitenkin kissan tarinan kuultuaan ja sen käyttäytymistä katseltuaan suositteli sen viemistä takasin.

Nyt pentu on sitten taas kotonaan, emonsa ja muiden talon kissojen kanssa, jossa se saa juosta vapaana ja elää onnellisempaa elämää kuin ikinä kerrostalossa, johon se ei selvästikään sopeutunut.

Eläinlääkäri kyllä sanoi, että pentu SAATTAA kesyyntyä, mutta jos näin ei tapahdu niin siitä luultavasti on luovuttava viimeistään kun hankimme perheenlisäystä ihmismuodossa. Joten helpompi oli nyt luopua, vaikka ikävöinkin sitä kovasti enkä tule ikinä unohtamaan. Olen kylläkin myös kuullut onnellisia tarinoita kesyyntyneistä villikissoista, mutta koskaanhan ei voi etukäteen tietää.

Itselleni päätös kissasta luopumisesta oli vaikea, mutta tein kuten uskon olevan parempi niin itselleni kuin kissallekin. Toivon Sinulle ja kissalle parempaa onnea toisiinne tutustumisessa! :)