Terve! Olen nuori yrittäjä. Isännöin vaimoni kotitilaa Pohjois-Savossa. Itse olen kaupunkilaispoika, mutta olen siitä asti, kun näin ensimmäisen kerran maanviljelijän työssään ajatellut, että tämä on minun juttuni. Voisin tehdä tätä vaikka ilman palkkaakin! Minua kiinnostavat ainakin eläimet, koneet, pelto- ja metsätyöt, vaihteleva työ sekä itsenäinen työskentely. Kun tämä työ tarjoaa näitä kaikkia, se on minulle omiaan.
Työpäivä alkaa aamulypsyllä. Meidän navettamme on hyvin nykyaikainen. Lypsyrobottia meillä ei vielä ole, mutta muuten kaikki on viimeisen päälle koneistettua. Jokaisen lehmän kaulassa on tunnistin, jonka avulla tietokone tunnistaa sen ja antaa oikean rehuannoksen. Itse lypsy tapahtuu lypsyasemalla, jonne tulee viisi lehmää kerrallaan. Navetassa lehmät saavat olla vapaina. Lypsyn jälkeen navetta siivotaan ja sinne levitetään puhtaat kuivikkeet. Kuten tuli jo todettua, meidän navetassa ruokinta tapahtuu täysin automaattisesti. Helppoa, kunhan osaa käyttää tietokonetta.
Tilamme on siirtynyt luonnonmukaiseen tuotantoon jo edellisen isäntäsukupolven aikana. Olen vahvasti luomun kannattaja ja uskon, että siinä on maaseudun tulevaisuus. Suomen luonnonolosuhteet eivät mahdollista kilpailukykyisiä tuotantotuloksia Keski-Euroopan maiden kanssa, joten ei kannata edes yrittää samoilla menetelmillä. Lisäksi uskon, että tulevaisuuden valistunut kuluttaja on valmis maksamaan luonnonmukaisista tuotteista niin hyvin, että keskituotoksen laskemisesta huolimatta tästä tuotantotavasta tulee kannattava vaihtoehto. Työ muuttuu luomun myötä siten, ettei samalla peltoalueella viljellä monena vuonna peräkkäin samaa kasvilajiketta. Torjunta-aineita tai keinolannoitteita ei käytetä lainkaan. Eläimille on mahdollistettava lajinmukainen käyttäytyminen.
Navetassa oli ennen käytävä työpäivän aikana lukuisilla tarkastuskäynneillä aamu- ja iltalypsyjen välillä. Nykyisin näen kameravalvonnan avulla monitorista, mitä siellä tapahtuu. Paikalle menen välittömästi, jos jotain ongelmia ilmenee. Kuten tekniikan kehittyminenkin kertoo, tärkeimpiä minulta vaadittavia ominaisuuksia on ennakkoluuloton suhtautuminen uusiin koneisiin. Myös sitoutuminen työhän on erittäin tärkeää. Vaikka koneet helpottavatkin työtaakkaa yhä enemmän, on silti ainakin yhden ihmisen oltava paikalla aina.
Lypsyjen välissä hoidetaan muita tilan asioita vuodenajasta riippuen. Kohta on toukotöiden aika, joten suunnittelen, mitä kylvän, milloin, mihin, miten, paljonko, teen tilaukset sekä huollan koneet työkuntoon. Kylvö tapahtuu suoraan sänkeen. Työtaakkaa helpottaa siis merkittävästi sekin, kun ei tarvitse kyntää.
Minun on oltava valmis jatkuvaan kouluttautumiseen. Nyky-yhteiskunnassa ei todellakaan pärjää vanhentuneilla tiedoilla yhtään missään. Minulta vaaditaan myös hyvää luonnontuntemusta, koska työni on tuotantoa ihmisten, eläinten ja luonnon ehdoilla. Minulla ei saa tietenkään olla vähäisintäkään pelkoa tuotantoeläimiä kohtaan. Meillä on 50 lypsävää, joista kukin painaa 500 kg. Kun joukkoon vielä sattuu häirikköyksilöitä, on eläintenkäsittelytaitojeni oltava huipussaan. Sairaseläinkuljetusten loputtua minun on tarvittaessa osattava lopettaa eläin navettaan muiden turvallisuutta vaarantamatta.
On tullut iltalypsyn aika. Asiat tapahtuvat kuten aamulypsylläkin. Nykyaikainen pihattonavetta on hyvä ratkaisu sekä lehmien että hoitajan kannalta. Lehmät saavat mahdollisuuden lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja hoitajien ei tarvitse kumartua lypsämään, eivätkä lehmät pääse lypsyasemalla puskemaan heitä. Olemme miettineet lypsyrobotinkin hankkimista, mutta se on niin kallis investointi, että se vaatii pitkän harkinta-ajan. Rehunjakorobottimme on ainakin toiminut hyvin, joten uskoisin ”konepiiankin” olevan varteenotettava ratkaisumahdollisuus.
Tulevaisuuden maatalousyrittäjän kannattaa opiskella agrologiksi eli suorittaa maatalousalan ammattikorkeakoulututkinto. Se sisältää sopivassa suhteessa käytännön osaamista ja teoriaa. Olen ainakin henkilökohtaisesti sitä mieltä, että perustutkinnolla haetaan vain pohjatietoa ja jonkinlainen tuntuma ja varsinainen opiskelu tapahtuu korkeakoulussa. Tietenkin omaa taitoa on päivitettävä jatkuvasti erilaisin kurssein.
Kun navetta on saatu sellaiseen kuntoon, että lehmien on hyvä viettää siellä yönsä, vietämme tavallista iltaelämää. Muutaman viikon päästä olen yötä myöten toukotöissä, mutta nyt riittää jonkinlainen esivalmistelu. Tärkein harrastus tähän vuodenaikaan on jahtikoiramme valmistaminen metsästyskauteen. Metsätalous on maatalouden ohella tärkeä tulonlähde. Meidän tilalla metsää on noin 400 hehtaaria. Myyn jonkin verran polttopuita, mutta pystykaupat ovat ylivoimaisesti tärkein hyödyntämistapa. Metsänhoitoyhdistyksen toimihenkilöt valvovat metsänomistajan etua asiassa, joten minä ainakin annan metsäkaupoissa valtakirjan oman alueeni toimihenkilölle.
Metsä on myös tärkeä virkistysympäristö. Loppusyksyllä viikonloppuni kuluvat hirvijahdin merkeissä. Minulla on itäsiperianlaika, jonka nuoresta iästä huolimatta käyttövalio. Harrastan myös jänisjahtia. Olen yksi maamme lukuisista suomenajokoiran omistajista. Maakuntani ajokoirayhdistys on hyvin kehittynyt toiminnaltaan. Metsästysseura on tärkeä kylän miehiä yhdistävä juttu. Teemme riistanhoitotyötä ympäri vuoden.
Perheeseeni kuulu vaimo, alle kouluikäinen poika, aikaisemminkin mainitsemani koirat sekä minä. Tutustuimme vaimoni kanssa opiskellessamme yhtä aikaa ammattikorkeassa Iisalmessa. Hän oli minua vuotta ylemmällä tasolla ja katseemme kohtasivat aivan sattumalta. Olimme jo naimisissa, kun sukupolvenvaihdoksen aika tuli. Lapsi tuli mukaan kuvioihin vasta, kun olimme saaneet elämämme vakaalle pohjalle.
Työpäivä alkaa aamulypsyllä. Meidän navettamme on hyvin nykyaikainen. Lypsyrobottia meillä ei vielä ole, mutta muuten kaikki on viimeisen päälle koneistettua. Jokaisen lehmän kaulassa on tunnistin, jonka avulla tietokone tunnistaa sen ja antaa oikean rehuannoksen. Itse lypsy tapahtuu lypsyasemalla, jonne tulee viisi lehmää kerrallaan. Navetassa lehmät saavat olla vapaina. Lypsyn jälkeen navetta siivotaan ja sinne levitetään puhtaat kuivikkeet. Kuten tuli jo todettua, meidän navetassa ruokinta tapahtuu täysin automaattisesti. Helppoa, kunhan osaa käyttää tietokonetta.
Tilamme on siirtynyt luonnonmukaiseen tuotantoon jo edellisen isäntäsukupolven aikana. Olen vahvasti luomun kannattaja ja uskon, että siinä on maaseudun tulevaisuus. Suomen luonnonolosuhteet eivät mahdollista kilpailukykyisiä tuotantotuloksia Keski-Euroopan maiden kanssa, joten ei kannata edes yrittää samoilla menetelmillä. Lisäksi uskon, että tulevaisuuden valistunut kuluttaja on valmis maksamaan luonnonmukaisista tuotteista niin hyvin, että keskituotoksen laskemisesta huolimatta tästä tuotantotavasta tulee kannattava vaihtoehto. Työ muuttuu luomun myötä siten, ettei samalla peltoalueella viljellä monena vuonna peräkkäin samaa kasvilajiketta. Torjunta-aineita tai keinolannoitteita ei käytetä lainkaan. Eläimille on mahdollistettava lajinmukainen käyttäytyminen.
Navetassa oli ennen käytävä työpäivän aikana lukuisilla tarkastuskäynneillä aamu- ja iltalypsyjen välillä. Nykyisin näen kameravalvonnan avulla monitorista, mitä siellä tapahtuu. Paikalle menen välittömästi, jos jotain ongelmia ilmenee. Kuten tekniikan kehittyminenkin kertoo, tärkeimpiä minulta vaadittavia ominaisuuksia on ennakkoluuloton suhtautuminen uusiin koneisiin. Myös sitoutuminen työhän on erittäin tärkeää. Vaikka koneet helpottavatkin työtaakkaa yhä enemmän, on silti ainakin yhden ihmisen oltava paikalla aina.
Lypsyjen välissä hoidetaan muita tilan asioita vuodenajasta riippuen. Kohta on toukotöiden aika, joten suunnittelen, mitä kylvän, milloin, mihin, miten, paljonko, teen tilaukset sekä huollan koneet työkuntoon. Kylvö tapahtuu suoraan sänkeen. Työtaakkaa helpottaa siis merkittävästi sekin, kun ei tarvitse kyntää.
Minun on oltava valmis jatkuvaan kouluttautumiseen. Nyky-yhteiskunnassa ei todellakaan pärjää vanhentuneilla tiedoilla yhtään missään. Minulta vaaditaan myös hyvää luonnontuntemusta, koska työni on tuotantoa ihmisten, eläinten ja luonnon ehdoilla. Minulla ei saa tietenkään olla vähäisintäkään pelkoa tuotantoeläimiä kohtaan. Meillä on 50 lypsävää, joista kukin painaa 500 kg. Kun joukkoon vielä sattuu häirikköyksilöitä, on eläintenkäsittelytaitojeni oltava huipussaan. Sairaseläinkuljetusten loputtua minun on tarvittaessa osattava lopettaa eläin navettaan muiden turvallisuutta vaarantamatta.
On tullut iltalypsyn aika. Asiat tapahtuvat kuten aamulypsylläkin. Nykyaikainen pihattonavetta on hyvä ratkaisu sekä lehmien että hoitajan kannalta. Lehmät saavat mahdollisuuden lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja hoitajien ei tarvitse kumartua lypsämään, eivätkä lehmät pääse lypsyasemalla puskemaan heitä. Olemme miettineet lypsyrobotinkin hankkimista, mutta se on niin kallis investointi, että se vaatii pitkän harkinta-ajan. Rehunjakorobottimme on ainakin toiminut hyvin, joten uskoisin ”konepiiankin” olevan varteenotettava ratkaisumahdollisuus.
Tulevaisuuden maatalousyrittäjän kannattaa opiskella agrologiksi eli suorittaa maatalousalan ammattikorkeakoulututkinto. Se sisältää sopivassa suhteessa käytännön osaamista ja teoriaa. Olen ainakin henkilökohtaisesti sitä mieltä, että perustutkinnolla haetaan vain pohjatietoa ja jonkinlainen tuntuma ja varsinainen opiskelu tapahtuu korkeakoulussa. Tietenkin omaa taitoa on päivitettävä jatkuvasti erilaisin kurssein.
Kun navetta on saatu sellaiseen kuntoon, että lehmien on hyvä viettää siellä yönsä, vietämme tavallista iltaelämää. Muutaman viikon päästä olen yötä myöten toukotöissä, mutta nyt riittää jonkinlainen esivalmistelu. Tärkein harrastus tähän vuodenaikaan on jahtikoiramme valmistaminen metsästyskauteen. Metsätalous on maatalouden ohella tärkeä tulonlähde. Meidän tilalla metsää on noin 400 hehtaaria. Myyn jonkin verran polttopuita, mutta pystykaupat ovat ylivoimaisesti tärkein hyödyntämistapa. Metsänhoitoyhdistyksen toimihenkilöt valvovat metsänomistajan etua asiassa, joten minä ainakin annan metsäkaupoissa valtakirjan oman alueeni toimihenkilölle.
Metsä on myös tärkeä virkistysympäristö. Loppusyksyllä viikonloppuni kuluvat hirvijahdin merkeissä. Minulla on itäsiperianlaika, jonka nuoresta iästä huolimatta käyttövalio. Harrastan myös jänisjahtia. Olen yksi maamme lukuisista suomenajokoiran omistajista. Maakuntani ajokoirayhdistys on hyvin kehittynyt toiminnaltaan. Metsästysseura on tärkeä kylän miehiä yhdistävä juttu. Teemme riistanhoitotyötä ympäri vuoden.
Perheeseeni kuulu vaimo, alle kouluikäinen poika, aikaisemminkin mainitsemani koirat sekä minä. Tutustuimme vaimoni kanssa opiskellessamme yhtä aikaa ammattikorkeassa Iisalmessa. Hän oli minua vuotta ylemmällä tasolla ja katseemme kohtasivat aivan sattumalta. Olimme jo naimisissa, kun sukupolvenvaihdoksen aika tuli. Lapsi tuli mukaan kuvioihin vasta, kun olimme saaneet elämämme vakaalle pohjalle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
no yrittelehän sitten kovasti, niin me muutkin yritellään kaikenlaista!;))))
en jaksanu kaikkee lukee mutta kai se niin on kuin sanot..
fakiiri kysy voisitko maksaa työnilosta.