Hyvä ystäväni kuoli hiljattain, ja hautajaiset tulossa. Mitä omaisille sanotaan tuollaisessa tilanteessa hautajaisissa? Kyseesssä on nuori ihminen, "otan osaa´" kuulostaa jotenkin niin typerälle, kukaan tuskin osaa voi ottaa omaisten suureen suruun.. Ja aiheuttaako nämä osaa ottavat vain sen, että hautajaistilanteesta tulee omaisille vieläkin vaikeampi? Entä miten toimitaan kun siirrytään kirkolta hautajaispaikkaan? Mitä sinne mentäessä omaisille sanotaan?
hautajaisissa
saattamassa
1311053
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Multa kuoli kans hiljattain nuori "ystävä"...enkä pääse edes hautajaisiin...Ei sinun välttämättä tarvitse sanoa mitään, anna tunteesi ja eleesi puhua...rutista vaikka omaisia lujempaa...kyllä he ymmärtävät...
Työkaverini kuoli liikenneonnettomuudessa joku vuosi sitten. Vaimonsakin on täällä töissä.
Jälkeen päin tuo vaimo kertoi, että olisi ollut parempi, kun kukaan häntä tapaamaan tullut ei olisi sanonut mitään. Tässä tapauksessa vaikkapa vain halannut.
Ei sinunkaan tarvitse mitään sanoa. Tunne on tärkein.
"Otan osaa" on aivan hyvä sanonta, oli vainaja sitten nuori tai vanha. Ei pelkkä sanonta tee tilanteesta enää vaikeampaa. Itseäni ainakin lämmittivät ne sanat läheiseni hautajaistilaisuudessa.
Siunauskappeliin tai kirkkoon mennessä tämä tervehdys on luontevinta suorittaa tai sitten jos se tuntuu kovin fraasilta ja väkinäiseltä, niin kättelyn sijaan voi halatakin. Se edellyttää tosin, että tunnet vainajan omaiset hyvin.
Muistotilaisuuteen siirryttäessä ei enää tarvitse sanoa mitään erityistä. Muistotilaisuudessa sen sijaan muistellaan vainajan elämää, joten voi sanoa muutaman sanan siellä, jos haluat, mutta ei ole mikään pakko, jos tuntuu vaikealta.
Muistotilaisuuden päätyttyä vainajan omaiset hyvästellään kättelemällä. Siinä voi esittää hiljaisen kiitoksen.
Ei ole oikeastaan olemassa mitään tiettyä kaavaa, mitä milloinkin sanotaan. Jotkut eivät pysty sanomaan sanaakaan hautajaisten aikana, eikä vältäätämättä ole tarviskaan. Tilaisuus on tavallaan kuitenkin jokaisen hautajaisvieraan yksityinen hyvästijättö vainajalle.
Länsisuomessa pappi noita muistoja kyseli. Täällä idässä ei sitä tapaa ole.
Tuota en tiennytkään. Länsi-Suomesta nimittäin olen ja näköjään yleistin tämän puolen tapoja. Kiitos oikaisusta.!
Miten sen idän nyt käsittää täs tapauksessa, mutta kyllä Mikkelissä aineskii muisteltii "lännen tavoin" sekä entisen kymenlaakson alueella.
Minä olen puolisen vuosisataa noissa karkeloissa ollut Kymenlaaksossa, Kouvolassa ja siitä etelään. Eipä ole muistoja vainaasta pappi kysellyt. Siksi tuo tapa lännessä tuntui oudolta. Varsinkin, kun halukkaita muistelijoita oli tosi harvassa.
Kymenlaaksossa on tää ollut tapana ainaskii 2000-luvulta alkaen, riippuu tietysti kuka pappi on kyseessä...
Itse ainakin olen ollut paikalla hautajaisissa pohjois-karjalassa, missä pappi pyytänyt halukkaita kertomaan joitain muistoja vainajasta.
vain puristaa kättä ja sanoa: "voimia suureen suruusi". Ei se ehkä auta, mutta ei tuossa tilanteessa auta mikään muu kuin aika.
Täällä Pirkanmaalla päin kätellään ja otetaan osaa vasta muistotilaisuuteen mentäessä, siellä omaiset ovat vastassa saattoväkeä.Halaa vain ja siinä voit sanoa "otan osaa" tai niinkuin edellinen kirjoitti.
Voi myös ulkona siunaustilaisuuden ja hautauksen jälkeen, ottaa osaa,jos ei tule muistotilaisuuteen.
Kirkossa omaiset istuvat paikoillaan etupenkissä ja yleensä arkku on tuotu myös paikoilleen eteen.
vaan lähellä olokin riittää...Oman poikani kuolemasta tulee kolmen viikon päästä vuosi ja itselleni tunteen välittävä halaus oli aivan yhtä tehokas kuin "otan osaa" lause...Tärkeintä että tietää muidenkin välittävän ja ettei jää yksin surun keskelle...
Itsestäni tuntui parhaimmalta kevyt halaus tai olalle taputus.Sanoja en kaivannut.
Parhaimmat muistot minulle on jäänyt niistä.
Ja ne jaksamisen kyselyt myöhemmin...tuntui tosiraskaalta,kun niitä saattoi olla päivittäin useita.Välttelin jopa ihmisiä.Kaikkihan tietenkin hyvää tarkoittivat.