Adventisteina puhutte jumalankansasta ja kristittyjen jaosta kahteen, mutta tälläinenhän on jakamista maan päällä pelastettuihin ja pelastumattomiin.
Ts. julistatte maan päällä kuin jumala tuomioissaan ihmiskunnalle Taivaassa.
Opettajanne (Jari Laurila) puhuu sellaista, että ihmisen oma vilpittömyys antaisi pelastusvarmuuden.
Milloin ihminen tietää olevansa vilpitön?
Kaipaisin selkeää opetusta pelastuskysymyksestä adventismin osalta.
Milloin adventisti ei kuulu Jumalan kanssaan ollen pelastumaton? (Yleismäärittely)
Milloin adventisti on eksyksissä?
Ts. julistatte maan päällä kuin jumala tuomioissaan ihmiskunnalle Taivaassa.
Opettajanne (Jari Laurila) puhuu sellaista, että ihmisen oma vilpittömyys antaisi pelastusvarmuuden.
Milloin ihminen tietää olevansa vilpitön?
Kaipaisin selkeää opetusta pelastuskysymyksestä adventismin osalta.
Milloin adventisti ei kuulu Jumalan kanssaan ollen pelastumaton? (Yleismäärittely)
Milloin adventisti on eksyksissä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kysymys adv. käsityksistä oli yksinkertainen joten tällaisena perusjäsennenäkin voin vastata ko. asiaan. Vastaus:Joh. 3:16. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
17. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.
18. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.
19. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden.
20. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.
21. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta." Aamen.
Siis kaikki adventistit pelastuvat?
Kiitos
Oikeudenmukainen Jumala huomioi tietenkin ihmisen ymmärryksen ja vilpittömyyden sille tiedolleen omassatunnossaan ja tomissaan mikä ihmisellä on. =Luuk 12:47-48.
Raamatun profetia tekee tämän "jaon" ei adventistit, Ilm 13 luku, 12:14, 14:12 ovat selvää tekstiä.
Silloin kun ihminen seuraa Herraa Hengen puhuttelussa ollen sille vilpitön tietonsa mukaan
minkä on oppinut.
Näistä ihmisistä muodostuu Jumalan kansa yksilöinä eri protestanttisissa ja katolisissa piireissä.
Joka joukossa on myös rikkaviljaa.
Yksilöpeliä.
Pelastusvarmuus on Herrassa.
Ihminen tietää kyllä itse jos tekee väärin.
Henki puhuttelee.
Siunausta
jari laurila
Adventistina sanoisin että adventtiseurakunta ei ole jäänös sellaisenaan vaan se kutsuu jäänökseen ja siten on osa lopullisesta jäänöksestä.Sama asia eri sanoin mitä sinä Jari kirjoitit. Maran ata- Herramme tulee, olkaamme Hänen armostaa ja Pyhän-Hengen johdossa valmiinna kohtaamaan luojamme!!!
Nyt yhdistät vaikeasti ymmärrettävästi asioita.
Miten vilpitön tappaja olisi yhtä oikeassa kuin vilpillinen henkilö, joka ei kuitenkaan äidy tappajaksi?
Miten vilpittömyys on lieventävä asia laissa?
Missä niin on kerrottu?
Kylläpä te puhutte omituisesti!
Ettehän kerro mitään sellaista asiaa, josta saisi selvän käsityksen siitä, minkälainen on se joka on oikeaa.
Hyvä saa hyvän palkan, mutta kukaan ei kerro minkälainen on hyvä.
Adventisti kertoo paljon asioista joista ei kerro mitään tarkkaa eikä edes vähemmän tarkkaa.
Kiitos
Kyllä vilpitömyyden suhteen ovat tietyt rajat olemassa toki.
Saattaa toki olla että Jumalan nimissä tappajatkin ovat jossakin määrin myös vilpittömiäkin teoilleen, mutta uskon että jokaista Jumalan Henki puhuttelee, ja ihminen voi tukahduttaa sen.
Jos ihminen yleensä on kristitty hän etsii Raamatusta tietoa, ja ei voi olla tömäämättä toiasioihin ja omantunnon puhutteluun ja havaita kristinuskon rakkaudeksi, ei tappamiseksi.
Jumalan nimissä on tehty pahaa, vaikka ei kristityistä kyse olisi.
Kysymyksesi oli äärimäisen karrikoiva, mutta asiallinen ja ymmärsin sen kyllä hyvin.
Vilpittömyyydellä tarkoitan enemmänkin sitä että
ettei Jumala odota jokaiselta teologian, Raamatun täydellistä ymmärrystä kaikissa kysymyksissä, van niissä ollaan eri mieltä tiedon ja ymmärryksen määrän mukaan.
Kysymyksiä joissa on seurakuntarajoja esim.
Jumalan laki sanoo "Älä tapa" ja "rakasta lähimmäistäsi nk. itseäsi" ja Henki ohjaa lain noudattamiseen.
Jos tämän torjuu, ei kai kristitystä ole kyse olleenkaan, mutta Jumalan nimissä-, ei valtuuksilla on tehty paljon pahaa maailmassa.
Toivon että pystyin Sinulle vastamaan.
Ihmisen "täydellisyys" uskossa on rakkautta Herraan ja lähimmäisiin. Ei teologian kaikkien kysymyksien täydellistä ymmärrystä.
Kristillisyyden ja "täydelisyyden" taso täälläkin näkyy sinä tavassa miten lähimmäisiään kohtelee,
ovatko sanat rakentavia ja ystävällisiä, vai haukkumakirjeitä.
Olit asiallinen, ja tällaisiin kysymyksiin kuin Sinulla oli tässä on ilo vastata.
Siunausta
jari laurila
LÄHIMMÄISRAKKAUS
Kristinusko on pelkästään rakkautta. Rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (3 Moos 19:18, 5 Moos 6:1-9,5, 5 Moos 6-21) (Room 13:8-10, Gal 5:14, Jaak 2:8, Gal 5:6)
Maan rikoslait ja liikennesäännöt ovat kaikki ihmisen turvaksi ja parhaaksi. Samalla tavalla Jumalan kaikki käskyt suojelevat ihmistä vaaroilta. Siveyslaki on Jumalan tapa suojella ihmistä, ja ihmisen parhaaksi annettu. “Rakkauden käskyt” ovat yhteenveto 10 käskyn laista. (Matt 22:36-40, 19:19, Mark 12:31, Luuk 10:27) Ne eivät missään tapauksessa kumoa 10 käskyn lakia, (Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Ilm 14:12, Matt 22:40) vaan ovat yhteenveto, ja tiivistelmä koko laista. Siveyslain toinen puolihan opettaa Jumalan rakastamista, ja toinen puoli lähimmäisten rakastamista.
Jeesus opetti noudattamaan Isänsä käskyjä ja noudatti niitä myös itse. (Joh 15:10) (1 Joh 2:3-5, 3:4, 5:3, 2 Joh 5-6) 10 käskyn siveyslaki on rakkauden laki! Vaikka laki ei tee ihmistä vanhurskaaksi sillä on tärkeä merkitys kuitenkin ihmisen pelastuksessa varjelemassa synniltä. (Matt 19:17, Room 6:23)
Kristus ei poistanut ristillä vielä syntiä maailmasta kokonaan, vaan syntiä tehdään edelleenkin, ja lakia tarvitaan herättämään synnin tuntoa, ja opettamaan mikä on syntiä. (Room 3:20, 31, 7:7, 12, 22, 13:8-10, 1 Tim 1:8-10, Gal 3:24 VKR, Gal 5:22-23) Jumalan laki muistuttaa ihmistä lähimmäisenrakkaudesta.
Jeesus opetti että lähimmäisrakkaus ei koske vaan niitä ihmisiä jotka meitä rakastavat, vaan myös että meidän tulee rakastaa vihamiehiämmekin, ja rukoilla vainoojiemme puolesta. (Matt 5:43-48) Lähimmäisrakkaus ei tunne rajoja. Jotkut ovat antaneet henkensä toisen ihmisen puolesta. (Joh 15:12-13)
Jeesus opetti liikuttavan kertomuksen laupiaasta samarialaisesta joka huolehti lähimmäisensä esimerkillisesti. (Luuk 10:25-37) Niin kuin ihminen kohtelee lähimmäistään, niin hän kohtelee myös Jumalaa. (Matt 25:45) Jeesuksen vuorisaarna opettaa paljon lähimmäisrakkaudesta. (Matt 5-7) Jumalasta lähtevä rakkaus sydämessä vaikuttaa lähimmäisrakkauden. (Room 5:5, 1 Joh 4:18-19) Ihminen kuitenkin käyttää itse omasta tahdostaan tätä Jumalan “agape” rakkautta, tai torjuu sen. (Joh 15:9-10, Apt 7:51, 1 Joh 4:7)
Koko Raamattu puhuu Jeesuksesta ja rakkaudesta. Jeesuksen esimerkki on malli kristitylle jota tulee kaikessa seurata. Jeesus oli säälivä, rakkaudellinen, armahtava, lempeä ja aina pelkästään hyvään pyrkivä. Kun Jeesus oli pahoillaan synnistä, Hän kertoi asian selvästi ihmisen parhaaksi nuhdellen, mutta Hän ei vihannut syntistä, eikä vihastunut. Hän rakkaudessaan antoi aina syntiselle mahdollisuuden kääntyä pois pahoilta teiltään. Jeesus uhrasi henkensäkin ihmisen ja seurakunnan puolesta, ja rukoili murhaajilleenkin armoa. (Luuk 23:34, Gal 2:20, Ef 5:25)
Seurakunnassa on rakkauden oltava vaikuttava voima. Tämä näkyy veljesrakkautena, (1 Joh 3:11,17, 4:11, Kol 3:4, Matt 18:35, Room 12:10, 1 Piet 1:22) Jeesuksen opetuslapset voidaankin tunnistaa siitä että heillä on rakkaus keskuudessaan. ( Joh 13:35)
On syytä miettiä lähimmäisrakkauskäskyn velvoittavuutta. Oletko valmis uhraamaan lähimmäisesi hyväksi aikaasi, varojasi ja helliä tunteitasi? Huolehditko että varoitat lähimäistäsi kadotuksen tiestä, ja uhraatko evankeliumin viemisen eteen henkisiä, hengellisiä, taloudellisia ja teknisiä voimavarojasi mahdollisuuksiesi mukaan?
Osteletko kaikkea ylellisyyttä yli tarpeesi, turhan ison talon, auton ja huvilan, mutta uhraukset ja kiinnostuksesi työssä lähimmäistesi eteen eivät kiinnosta Sinua kuin vähän? Herääkö säälisi heikon ja puutteenalaisen lähimmäisen hädässä? Laitako rahaa avustustileille? Velvollisuutemme on auttaa ja toimia köyhien ja kadotuksen tiellä kulkijoiden hyväksi. Jumalan lapsella on rakkauden käskyt mieluisana sydämenasiana, eivätkä ne ole raskaita noudattaa. Rakkaus on ponnistuksia lähimmäistemme hyväksi.
Kristillisyys on itsensä uhraamista lähimmäisten hyväksi. Jumala on armossaan järjestänyt että tästä työstä löytyy ihmisen onnen avaimet! Ihminen ei voi tulla onnelliseksi itsekkäästä oman edun tavoittelusta koskaan, mutta kun ihminen ymmärtää elää uhrautuvaa itsestään antavaa elämää lähimmäistensä hyväksi hän voi olla onnellinen!
Tässä on onnen avaimet, työ lähimmäisten hyväksi Jumalan kunniaksi! (2 Kor 9:6, Mal 3:10, Gal 6:7-10, Ps 21:4, 73:28, Job 22:21)