Lopullinen rauha Lähi-itään alkaa Israel-Palestiina -konfliktin ratkaisemisesta. Marssijärjestyksen pitää olla jokseenkin tämä:
1. Palestiina julistaa viimeinkin itsensä itsenäiseksi maaksi.
2. Israel tunnustaa itsenäisen Palestiinan.
3. Osapuolet sopivat yhteisestä rajasta, jota vastedes kunnioitetaan.
4. Israelin naapurimaat, jotka eivät ole Israelia tunnustaneet, tekevät Palestiinan kysymyksen ratkettua väistämättömän johtopäätöksen ja tunnustavat Israelin. Tämä koskee erityisesti Libanonia ja Syyriaa.
Ratkaisu edellyttää toimia konfliktin kaikilta osapuolilta, myös arabimailta.
Kysymys Hizbollah-johtaja Nasrallahille: Millaisen Israelin kanssa tekisitte rauhan?
Jos vastaus on ei minkäänlaisen, ei rauhaa tule.
Kysymys Libanonille ja Syyrialle: millaisen Israelin tunnustaisitte?
Jos vastaus on ei minkäänlaisen, ei rauhaa tule.
1. Palestiina julistaa viimeinkin itsensä itsenäiseksi maaksi.
2. Israel tunnustaa itsenäisen Palestiinan.
3. Osapuolet sopivat yhteisestä rajasta, jota vastedes kunnioitetaan.
4. Israelin naapurimaat, jotka eivät ole Israelia tunnustaneet, tekevät Palestiinan kysymyksen ratkettua väistämättömän johtopäätöksen ja tunnustavat Israelin. Tämä koskee erityisesti Libanonia ja Syyriaa.
Ratkaisu edellyttää toimia konfliktin kaikilta osapuolilta, myös arabimailta.
Kysymys Hizbollah-johtaja Nasrallahille: Millaisen Israelin kanssa tekisitte rauhan?
Jos vastaus on ei minkäänlaisen, ei rauhaa tule.
Kysymys Libanonille ja Syyrialle: millaisen Israelin tunnustaisitte?
Jos vastaus on ei minkäänlaisen, ei rauhaa tule.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eikös se Palestiina ole jo julistautunut itsenäiseksi?
Oli miten oli, lähtökohtana tulisi ehdottomasti olla tosiasioiden tunnustaminen ja muidenkin arabimaiden (kuin Jordania ja Egypti) tulisi hyväksyä se, että heillä on naapurissa juutalaisvaltio - Israel on kuitenkin hyväksynyt sen , että kaikki sen naapurit ovat (olivat) vihamielisiä sitä kohtaan.
Egyptiltä Israel 'osti' rauhan luovuttamalla Siinain takaisin - samalla Egpytin presidentin maksaessa rauhasta hengellään. Nyt kuitenkin turistit näiden kolmen rauhan tehneen maan välillä voivat liikkua suhteellisen vapaasti, eikä maiden välillä ole ollut suurempia jänniteitä.
Syyrian tilanne on ehkä hieman monimutkaisempi, sillä Israelin miehittämällä Golanilla on huomattavan suuri merkitys Israelille veden lähteenä - joidenkin arvoiden mukaan yli 90% israelilaisten talousvedestä pumpataan Genetsaretin järvestä, joka saa vetensä puolestaan Golanilta / Hermonilta laskevista joista.
Jos nämä vesivarat olisivat syyrialaisten hallussa, se voisi osoittautua erittäinkin kohtalokkaaksi kiristysvälineeksi / aseeksi tiukassa tilanteessa. Senpä vuoksi en oikein jaksa uskoa Israelin luopuvan Golanista ja 'ostavan' sillä rauhaa, kun vesi-kysymyksen lisäksi tarkastelee sotilaallistakin näkökohtaa - Golan olisi erittäin otollinen hyökkäyksen ponnahduslauta syvemmälle Israeliin Syyrialle otollisesta maastonkohdasta ja puolustajalla olisi huomattavasti vaikeammat olosuhteet.
Ja niinkauan kuin Syyria vihoittelee Golanista Iraelille se sallii tiettyjen ääriaineksien harjoitella ja valmistella omia terrori-iskujaan Assadin dynastian hiljaisen hyväksynnän suojissa.
Oma mielipiteeni on, että rauha Libanonin kanssa on lähempänä toteutumista kuin rauha Syyrian kanssa - huolimatta siitä, että Golanilla ei ole juurikaan aseet paukkuneet sitten vuoden 1973.