Terve taas! Nyt sinä varmasti ajattelet, että mitähän se nyt kirjoittaa kun otsikkona on "hauiksen paksuus"?
No, minäpä kerron. Eilen eräs uskova ystäväni soitti ja mainitsi puhelimessa erään TÄRKEÄN seikan. Nimittäin: uskovainen ei saa missään olosuhteissa ajatella että hänen uskovaisuutensa olisi hänen omaa ansiotaan, siis "hauiksen paksuutta".
Ikävä kyllä minusta tuntuu että tämä asia on hyvin monia uskovia lähellä, minuakin on vaivannut, ei voi mitään. Mutta se on SYNTI!
Tämä hauiksen paksuus on seikka, joka on mitä tärkein asia ymmärtää. Kunnia ei kuulu uskovalle itselleen, vaan Kristukselle. Kunnia kuuluu Jumalalle.
Eihän siitä tulisi mitään jos täällä vain yksi jos toinen paisuttelisi omalla paremmuudellaan, ei se ainakaan Jumalasta ole, ylpeyttähän se on ja se on taas pahasta.
Joko huomaatte mitä tämä "hauiksen paksuus" tarkoittaa?
Ei Jumala anna omaa kunniaansa kenellekään, ei edes uskovaisille!
Tämä hauiksen paksuus onkin viimeinen asia mikä on esteenä monilla uskovilla. Kun nöyrrytään ja annetaan kunnia Jumalalle, niin Jumalan henki pääsee vaikuttamaan ja Jumalan rakkauskin alkaa vaikuttaa. Huomasin että ihmiset aistivat sen ja työkaverikin voi vaikka tehdä ylimääräisen tervehdyksen. Käsittämätöntä!
Uskovat eivät ole itsessään parempia kuin ei-uskovat, vaan kaikki on Jumalan ansiota.
Tämä voi olla joillekin kova paikka, mutta silloin on myös nöyrtymisen hetki.
Kukaan ei kunnioita itseään täynnä olevaa ihmistä. Minullakin on vielä paljon opittavaa, mutta jotakin sitä oppii vähitellen. Usko on tarkoitettu käytännön elämää varten.
Luota Jeesukseen!
No, minäpä kerron. Eilen eräs uskova ystäväni soitti ja mainitsi puhelimessa erään TÄRKEÄN seikan. Nimittäin: uskovainen ei saa missään olosuhteissa ajatella että hänen uskovaisuutensa olisi hänen omaa ansiotaan, siis "hauiksen paksuutta".
Ikävä kyllä minusta tuntuu että tämä asia on hyvin monia uskovia lähellä, minuakin on vaivannut, ei voi mitään. Mutta se on SYNTI!
Tämä hauiksen paksuus on seikka, joka on mitä tärkein asia ymmärtää. Kunnia ei kuulu uskovalle itselleen, vaan Kristukselle. Kunnia kuuluu Jumalalle.
Eihän siitä tulisi mitään jos täällä vain yksi jos toinen paisuttelisi omalla paremmuudellaan, ei se ainakaan Jumalasta ole, ylpeyttähän se on ja se on taas pahasta.
Joko huomaatte mitä tämä "hauiksen paksuus" tarkoittaa?
Ei Jumala anna omaa kunniaansa kenellekään, ei edes uskovaisille!
Tämä hauiksen paksuus onkin viimeinen asia mikä on esteenä monilla uskovilla. Kun nöyrrytään ja annetaan kunnia Jumalalle, niin Jumalan henki pääsee vaikuttamaan ja Jumalan rakkauskin alkaa vaikuttaa. Huomasin että ihmiset aistivat sen ja työkaverikin voi vaikka tehdä ylimääräisen tervehdyksen. Käsittämätöntä!
Uskovat eivät ole itsessään parempia kuin ei-uskovat, vaan kaikki on Jumalan ansiota.
Tämä voi olla joillekin kova paikka, mutta silloin on myös nöyrtymisen hetki.
Kukaan ei kunnioita itseään täynnä olevaa ihmistä. Minullakin on vielä paljon opittavaa, mutta jotakin sitä oppii vähitellen. Usko on tarkoitettu käytännön elämää varten.
Luota Jeesukseen!
Vastaukset 13
Vanhimmat
tämä kuuluisi synti osioon?
"Uskovat eivät ole itsessään parempia kuin ei-uskovat, vaan kaikki on Jumalan ansiota."
Vaikka ajattelisitkin olevasi Jumalan ansiosta ei-uskovia parempi, niin en pysty näkemään sinua parempana vaan ainoastaan harhaisempana.
Terve taas! Nyt sinä varmasti ajattelet, että mitähän se nyt kirjoittaa kun otsikkona on "yksinkertaisuuden paksuus"?
No, minäpä kerron. Eilen eräs uskova ystäväni soitti ja mainitsi puhelimessa erään TÄRKEÄN seikan. Nimittäin: uskovainen ei saa missään olosuhteissa ajatella että hänen uskovaisuutensa olisi hänen omaa ansiotaan, siis "yksinkertaisuuden paksuutta".
Ikävä kyllä minusta tuntuu että tämä asia on hyvin monia uskovia lähellä, minuakin on vaivannut, ei voi mitään. Mutta se on uskovaiselle normaalia.
Tämä yksinkertaisuuden paksuus on seikka, joka on mitä tärkein asia ymmärtää. Kunnia ei kuulu uskovalle itselleen, vaan Kristukselle. Kunnia kuuluu Jumalalle.
Eihän siitä tulisi mitään jos täällä vain yksi jos toinen paisuttelisi omalla yksinkertaisuudellaan, ei se ainakaan viisasta ole, hölmöyttähän se on ja se on taas uskovaiselle normaalia.
Joko huomaatte mitä tämä "yksinkertaisuuden paksuus" tarkoittaa?
Ei Jumala anna omaa kunniaansa kenellekään, ei edes uskovaisille!
Tämä yksinkertaisuuden paksuus onkin viimeinen asia mikä on monilla uskovilla. Kun nöyrrytään ja annetaan kunnia Jumalalle, niin Jumalan henki pääsee vaikuttamaan ja Jumalan rakkauskin alkaa vaikuttaa. Huomasin että ihmiset aistivat sen ja työkaverikin voi vaikka tehdä ylimääräisen tervehdyksen. Käsittämätöntä!
Uskovat eivät ole itsessään parempia kuin ei-uskovat, vaan kaikki on Jumalan ansiota.
Tämä voi olla joillekin kova paikka, mutta silloin on myös nöyrtymisen hetki.
Kukaan ei kunnioita itseään täynnä olevaa ihmistä. Minullakin on vielä paljon opittavaa, mutta jotakin sitä oppii vähitellen. Usko on tarkoitettu yksinkertaisille ihmisille.
Luota Jeesukseen!
On kyllä paljon opeteltavaa nöyryyden puolella. Tehän levitätte ylpyttänne omasta uskovaisuudestanne niin että silmät ja suut on täynnä pahaa hajua ja makua siitä miten TE pelastutte ja MUUT kituvat ikuisesti helveissä.
perinyksinkertainen paiskoa uuden aloituksen joka päivä?
Alkaa kanssa vähän kyllästyttämään..
Mä oon vasta etsikkoajassa. Noi helvetti jutut on mulle vielä pikkasen hakusessa, mutta eiköhän ne sieltä aukene...pikku hiljaa ;)
Eihän tuo mitää haittaa :)
On kiva verrata näin krisseleiden kesken tulkintojaan. Tosin kuten edellä sanoin, niin mä oon vielä etsikkoajassa, joten mä en vielä kehtaa ihan täböllä rupee keulii ;)
Ensinnäkin, postauksesi tuli aivan väärälle palstalle. Toiseksi, tulit itse pullistelemään omalla muka-nöyryydelläsi. Se on uskovaisten toinen puoli, jota näytetään etenkin sen jälkeen kun kaikki ympärillä olijat ollaan tuomittu helvettiin joutuviksi syntikasoiksi. Kolmanneksi, teillä uskovilla ja mahdollisilla jumalille ei ole mitään tekemistä keskenään. Te olette ihmisiä, jotka uskovat ihmisten luomiin uskomuksiin. Yksikään jumalolento ei osoitettavasti ole teidän kanssanne tekemisissä.
Älä luota uskontoihin!
Minä en ole mitään. Vain joutava roska. Jätettä ja kuonaa.
Odotan kuoleman hetkeä. Se vapauttaa minut tästä saastaisen syntisestä lihallisesta olemuksestani.
Ehkä pääsen sitten taivaaseen... Vaikka eihän tällainen likainen raato ansaitsisi mitään helvettiä parempaa...
No kun aika koittaa niin elämä loppuu.
Silloin ei tapahdu mitään.
Ei ole sielua joka siirtyisi mihinkään , ei ole jumalia palveltavaksi, ei syntejä sovitettavaksi.
Karu realismi on totta=kun aivot kuolevat lopullisesti, lakkaa ihmismielen toiminta.
"Tämä hauiksen paksuus onkin viimeinen asia mikä on esteenä monilla uskovilla. Kun nöyrrytään ja annetaan kunnia Jumalalle, niin Jumalan henki pääsee vaikuttamaan ja Jumalan rakkauskin alkaa vaikuttaa. Huomasin että ihmiset aistivat sen ja työkaverikin voi vaikka tehdä ylimääräisen tervehdyksen. Käsittämätöntä!"
Siis tervehdys oli natsitervehdys jos ymmärsin oikein?
Ehkä mieltäsi on vain kauan painanut tyhjyyden tunne tavalla tai toisella. Jumala paikkasi sen paikan sinussa. Täten pääsit kireydestäsi ja ahdistuneisuudestasi eroon. Muutkin sen jo huomaavat. Mutta onko Jumala olemassa vai ei? Yhtälailla olisit voinut löytää lohdun vaikka sauvakävelystä.
Mistä helevetistä sie puhut?