Esse-lehti 10.8
”Miksi minua pelottaisi puhua kristillisistä arvoista? Nehän ovat kuitenkin meillä niin vahvasti suomalaisuudessa ja yhteiskunnassamme vallalla. Kyllähän puolueetkin nostavat tiettyjä arvoja esille. Itse olen puoluekannaltani demari, tuon siis sosiaalidemokraattisia arvoja esille. Jos laitamme sosiaalidemokraattiset arvot ja Raamatun arvot rinnakkain, ovat ne jotakuinkin samat. Ihmiset eivät ole niin kiinnostuneita puoluepolitiikasta, mutta kristilliset arvot tunnetaan käsitteenä. Eihän Raamattua tutkinut ateistikaan voi kieltää, etteikö se olisi hyvin viisas kirja. Ja tuo esille sellaisia ihmisyyden puolia, joita meidän tulisi kehittää itsessämme –eikä aina tuijottaa muiden vikoja. Siitähän pitäisikin lähteä, että lähdetään tekemään muutos itsessämme. Ei voi lähteä siitä, että aina vaaditaan jotakin joltakin muulta. Kilvoittelu-termi on mielestäni aivan loistava! Jospa kilvoittelisimmekin siitä kuinka hyviä voisimme olla toisillemme… Mutta niin, miksi tästä ei siis voisi puhua ääneen?” Guzenina-Richardson kysyy.
Monessa mukana olleella Marialla on aikaa ja sydäntä puhua vähempiosaisten puolesta. Mitä Guzenina-Richardson aikoo vielä monipolvisella työurallaan saavuttaa?
”En tiedä miten pitkälle ihmisen edes kuuluu suunnitella tekemisiään. On tärkeää nähdä tienviitat omassa elämässään. Kaikkein tärkeintä on, että minulla on vastuulla pieni lapsi. Miten voin olla hänelle paras mahdollinen äiti? Hänelle minä olen ainoa äiti. Se on suurin vastuu, jota tulen kantamaan kuolemaani saakka ja jättämänäni henkisenä perintönä senkin jälkeen. Tottakai haluan vaikuttaa maailmaan niin, että lapsellani on hyvä olla tässä maailmassa ja että maailma olisi mahdollisimman hyvä. Tämä on hyvin monitahoinen asia. Millaiset arvot lapselleni annan? Olen hyvin ylpeä lapsestani, että hän ymmärtää niin vahvasti oikean ja väärän, myötäelää ja osaa asettua muiden suruun. Toivottavasti hän osaa saman sitten aikuisenakin.”
Syntyikö Guzenina-Richardsonin tarve osallistua yhteiskunnallisiin asioihin lapsen kautta?
”Se on varmasti ollut jo aikaisemmin, mutta siihen tuli mahdollisuus vasta lapsen syntymän jälkeen. Juuri tämä miten viihdeteollisuus veti… se onkin aika erikoista. Halusin toimittajaksi ja sitten yhtäkkiä minusta tulikin tv-julkkis! Köyhänä tyttönä ajattelin, että mikäs tässä, tehdään tätä sitten muutama vuosi. Mutta se maailma imi mukaansa. Kun huomasin, ettei se ollut sitä mitä minä haluan tehdä, lopetin. Ei se maailma ole aito.”
Nykyinen kaupunginvaltuutettu näkee kaikella olleen tarkoituksensa.
”Jumalan tiet ovat tutkimattomat. Hänellä on oma tapansa johdattaa ihmisiä läpi elämän. Se on ollut elämässäni sellainen sivuraide, että olen käynyt tällaisen viihdeteollisuuden myllyn läpi. Uskon, että eteemme heitetään asioita, jotta kasvaisimme ihmisinä ja pystyisimme näkemään elämän tarkoituksen”, Maria Guzenina-Richardson pohtii.
”Miksi minua pelottaisi puhua kristillisistä arvoista? Nehän ovat kuitenkin meillä niin vahvasti suomalaisuudessa ja yhteiskunnassamme vallalla. Kyllähän puolueetkin nostavat tiettyjä arvoja esille. Itse olen puoluekannaltani demari, tuon siis sosiaalidemokraattisia arvoja esille. Jos laitamme sosiaalidemokraattiset arvot ja Raamatun arvot rinnakkain, ovat ne jotakuinkin samat. Ihmiset eivät ole niin kiinnostuneita puoluepolitiikasta, mutta kristilliset arvot tunnetaan käsitteenä. Eihän Raamattua tutkinut ateistikaan voi kieltää, etteikö se olisi hyvin viisas kirja. Ja tuo esille sellaisia ihmisyyden puolia, joita meidän tulisi kehittää itsessämme –eikä aina tuijottaa muiden vikoja. Siitähän pitäisikin lähteä, että lähdetään tekemään muutos itsessämme. Ei voi lähteä siitä, että aina vaaditaan jotakin joltakin muulta. Kilvoittelu-termi on mielestäni aivan loistava! Jospa kilvoittelisimmekin siitä kuinka hyviä voisimme olla toisillemme… Mutta niin, miksi tästä ei siis voisi puhua ääneen?” Guzenina-Richardson kysyy.
Monessa mukana olleella Marialla on aikaa ja sydäntä puhua vähempiosaisten puolesta. Mitä Guzenina-Richardson aikoo vielä monipolvisella työurallaan saavuttaa?
”En tiedä miten pitkälle ihmisen edes kuuluu suunnitella tekemisiään. On tärkeää nähdä tienviitat omassa elämässään. Kaikkein tärkeintä on, että minulla on vastuulla pieni lapsi. Miten voin olla hänelle paras mahdollinen äiti? Hänelle minä olen ainoa äiti. Se on suurin vastuu, jota tulen kantamaan kuolemaani saakka ja jättämänäni henkisenä perintönä senkin jälkeen. Tottakai haluan vaikuttaa maailmaan niin, että lapsellani on hyvä olla tässä maailmassa ja että maailma olisi mahdollisimman hyvä. Tämä on hyvin monitahoinen asia. Millaiset arvot lapselleni annan? Olen hyvin ylpeä lapsestani, että hän ymmärtää niin vahvasti oikean ja väärän, myötäelää ja osaa asettua muiden suruun. Toivottavasti hän osaa saman sitten aikuisenakin.”
Syntyikö Guzenina-Richardsonin tarve osallistua yhteiskunnallisiin asioihin lapsen kautta?
”Se on varmasti ollut jo aikaisemmin, mutta siihen tuli mahdollisuus vasta lapsen syntymän jälkeen. Juuri tämä miten viihdeteollisuus veti… se onkin aika erikoista. Halusin toimittajaksi ja sitten yhtäkkiä minusta tulikin tv-julkkis! Köyhänä tyttönä ajattelin, että mikäs tässä, tehdään tätä sitten muutama vuosi. Mutta se maailma imi mukaansa. Kun huomasin, ettei se ollut sitä mitä minä haluan tehdä, lopetin. Ei se maailma ole aito.”
Nykyinen kaupunginvaltuutettu näkee kaikella olleen tarkoituksensa.
”Jumalan tiet ovat tutkimattomat. Hänellä on oma tapansa johdattaa ihmisiä läpi elämän. Se on ollut elämässäni sellainen sivuraide, että olen käynyt tällaisen viihdeteollisuuden myllyn läpi. Uskon, että eteemme heitetään asioita, jotta kasvaisimme ihmisinä ja pystyisimme näkemään elämän tarkoituksen”, Maria Guzenina-Richardson pohtii.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.