Yhdellä Israelin armeijan osastolla Tel Avivissa on hyvin erilainen tehtävä
kuin pohjoisessa Hizbollahia moukaroivilla joukoilla: viedä humanitaarista
apua Libanoniin.
Väkivallan kiihdyttyä viime kuussa armeijan ulkomaansuhteiden osaston upseerit
päättivät perustaa komentokeskuksen tukikohtaan Pohjois-Tel Avivissa koordinoimaan
kansainvälistä apua Libanoniin maan saarron ohi. Maanantaina Jerusalem Post
pääsi katsomaan kenr.luutn. Yigal Haccounin johtamaa komentokeskusta, jossa
on edustajat ulkoministeriöstä, YK:sta ja Punaisesta Rististä.
Operaatio Suunnanmuutoksen alettua 12.7. armeija on auttanut koordinoimaan
ainakin 70.000 ulkomaalaisen evakuoinnin Libanonista, Haccoun sanoi. Yhteensä
213 matkustajalaivan, 123 autosaattueen ja 196 helikopterin on annettu tulla
satamaan tai matkustaa Libanonin halki evakuoimaan maassa asuvat ulkomaalaiset
ja turistit. Haccoun miehineen varmisti, että saattueet saattoivat matkustaa
hyväksytyillä reiteillä tarvitsematta pelätä joutumista keskelle Israelin
armeijan ja Hizbollahin taisteluja tai Israelin ilmavoimien tähtäimeen.
"Me halusimme ulkomaalaisten lähtevän, ettei heille kävisi kuinkaan", Haccoun
sanoi ja lisäsi saaneensa hallitukselta avoimen valtakirjan päästää ulkomaalaiset
lähtemään Libanonista. "Ulkomaalaisten loukkaantuminen tai menehtyminen
voisi haitata armeijan operaatioiden jatkumista Libanonissa", hän sanoi.
"Me toivomme, että se, mitä teemme täällä, auttaa Israelia jatkamaan operaatiotaan
ja vähentää kansainvälistä painostusta."
Komentokeskus on käsitellyt tuhansia pyyntöjä eri mailta ja avustusjärjestöiltä.
Noin 57 konetta on saanut laskeutua Beirutin kansainväliselle lentokentälle
tuomaan humanitaarista apua Etelä-Libanonin asukkaille, hän sanoi.
Haccounille tämä työ ei ole vain velvollisuus. Haccoun itse joutui pohjoisisraelilaisena
pakenemaan Katyusha-iskuja ja hän sanoikin pakolaisena tuntevansa myötätuntoa
Libanonin pakolaisia kohtaan. "Me tiedämme, että humanitaarinen tilanne
Libanonissa on vaikea", hän sanoi. "Mutta me teemme parhaamme auttaaksemme
libanonilaisia."
Hänen mukaansa suurin osa Beirutiin apua tuovista lentokoneista on jordanialaisia
ja tulee Ammanista. Joissakin tapauksissa avustukset ovat tulleet Saudi-Arabiasta
ja Yhdistyneistä arabiemiraateista ja ne on ensin lennätetty Ammaniin, jossa
ne on siirretty jordanialaisiin koneisiin, jotka saivat sitten laskeutua
Beirutiin. Koska Israelin ilmavoimat pommittivat Beirutin lentokentän kiitoratoja
sodan ensi päivinä, suuret matkustajakoneet eivät voi nyt laskeutua ja lentokentälle
pääsevät ainoastaan Hercules-sotilaskoneet.
"Meillä on [hyvät] suhteet jordanialaisiin ja luotamme siihen, etteivät
he salakuljeta aseita Libanoniin", Haccoun sanoi. Hän kertoi 3-6 koneen
laskeutuvan Beirutiin päivittäin.
Ympäri vuorokauden toimiva komentokeskus saa päivittäin satoja pyyntöjä
niin Punaisen Ristin virkailijoilta, jotka haluavat käydä Etelä-Libanonin
kylissä, kuin ulkomaisilta diplomaateilta, jotka ilmoittavat ilmavoimille
osoitteensa Beirutissa välttyäkseen pommituksilta.
Haccoun sanoi käyvänsä itse läpi suurimman osan pyynnöistä, jotka lähetetään
sitten pohjoiselle komento-osastolle, merivoimille ja ilmavoimille lopullista
hyväksyntää varten. Laivat tarvitsevat kulkuluvan merivoimien päälliköltä
ja lentokoneet armeijan yleisesikuntapäälliköltä kenr.luutn. Dan Halutzilta.
Monet VIP-henkilöt ovat käyneet komentokeskuksessa, mm. Yhdysvaltain Israelin-suurlähettiläs
Richard Jones.
Jokaisen pyynnön kohdalla otetaan huomioon armeijan operatiivinen suunnitelma
kyseisessä osassa Libanonia, Haccoun sanoi. "Jos tiedämme alueella käytävän
kiivaita taisteluja, emme yleensä anna saattueiden matkustaa sinne", hän
lisäsi.
Haccoun antoi esimerkin yhteistyöstä viime viikolta, kun YK:n autosaattue
sai luvan matkustaa Tabniniin Etelä-Libanonissa. "YK:n kuorma-autot olivat
siellä ja sitten pohjoinen komento-osasto varoitti meitä alkavansa pommittaa
kylää", hän sanoi maanantaina. "Me soitimme paikalla oleville YK-virkailijoille
välittömästi ja he poistuivatkin heti."
kuin pohjoisessa Hizbollahia moukaroivilla joukoilla: viedä humanitaarista
apua Libanoniin.
Väkivallan kiihdyttyä viime kuussa armeijan ulkomaansuhteiden osaston upseerit
päättivät perustaa komentokeskuksen tukikohtaan Pohjois-Tel Avivissa koordinoimaan
kansainvälistä apua Libanoniin maan saarron ohi. Maanantaina Jerusalem Post
pääsi katsomaan kenr.luutn. Yigal Haccounin johtamaa komentokeskusta, jossa
on edustajat ulkoministeriöstä, YK:sta ja Punaisesta Rististä.
Operaatio Suunnanmuutoksen alettua 12.7. armeija on auttanut koordinoimaan
ainakin 70.000 ulkomaalaisen evakuoinnin Libanonista, Haccoun sanoi. Yhteensä
213 matkustajalaivan, 123 autosaattueen ja 196 helikopterin on annettu tulla
satamaan tai matkustaa Libanonin halki evakuoimaan maassa asuvat ulkomaalaiset
ja turistit. Haccoun miehineen varmisti, että saattueet saattoivat matkustaa
hyväksytyillä reiteillä tarvitsematta pelätä joutumista keskelle Israelin
armeijan ja Hizbollahin taisteluja tai Israelin ilmavoimien tähtäimeen.
"Me halusimme ulkomaalaisten lähtevän, ettei heille kävisi kuinkaan", Haccoun
sanoi ja lisäsi saaneensa hallitukselta avoimen valtakirjan päästää ulkomaalaiset
lähtemään Libanonista. "Ulkomaalaisten loukkaantuminen tai menehtyminen
voisi haitata armeijan operaatioiden jatkumista Libanonissa", hän sanoi.
"Me toivomme, että se, mitä teemme täällä, auttaa Israelia jatkamaan operaatiotaan
ja vähentää kansainvälistä painostusta."
Komentokeskus on käsitellyt tuhansia pyyntöjä eri mailta ja avustusjärjestöiltä.
Noin 57 konetta on saanut laskeutua Beirutin kansainväliselle lentokentälle
tuomaan humanitaarista apua Etelä-Libanonin asukkaille, hän sanoi.
Haccounille tämä työ ei ole vain velvollisuus. Haccoun itse joutui pohjoisisraelilaisena
pakenemaan Katyusha-iskuja ja hän sanoikin pakolaisena tuntevansa myötätuntoa
Libanonin pakolaisia kohtaan. "Me tiedämme, että humanitaarinen tilanne
Libanonissa on vaikea", hän sanoi. "Mutta me teemme parhaamme auttaaksemme
libanonilaisia."
Hänen mukaansa suurin osa Beirutiin apua tuovista lentokoneista on jordanialaisia
ja tulee Ammanista. Joissakin tapauksissa avustukset ovat tulleet Saudi-Arabiasta
ja Yhdistyneistä arabiemiraateista ja ne on ensin lennätetty Ammaniin, jossa
ne on siirretty jordanialaisiin koneisiin, jotka saivat sitten laskeutua
Beirutiin. Koska Israelin ilmavoimat pommittivat Beirutin lentokentän kiitoratoja
sodan ensi päivinä, suuret matkustajakoneet eivät voi nyt laskeutua ja lentokentälle
pääsevät ainoastaan Hercules-sotilaskoneet.
"Meillä on [hyvät] suhteet jordanialaisiin ja luotamme siihen, etteivät
he salakuljeta aseita Libanoniin", Haccoun sanoi. Hän kertoi 3-6 koneen
laskeutuvan Beirutiin päivittäin.
Ympäri vuorokauden toimiva komentokeskus saa päivittäin satoja pyyntöjä
niin Punaisen Ristin virkailijoilta, jotka haluavat käydä Etelä-Libanonin
kylissä, kuin ulkomaisilta diplomaateilta, jotka ilmoittavat ilmavoimille
osoitteensa Beirutissa välttyäkseen pommituksilta.
Haccoun sanoi käyvänsä itse läpi suurimman osan pyynnöistä, jotka lähetetään
sitten pohjoiselle komento-osastolle, merivoimille ja ilmavoimille lopullista
hyväksyntää varten. Laivat tarvitsevat kulkuluvan merivoimien päälliköltä
ja lentokoneet armeijan yleisesikuntapäälliköltä kenr.luutn. Dan Halutzilta.
Monet VIP-henkilöt ovat käyneet komentokeskuksessa, mm. Yhdysvaltain Israelin-suurlähettiläs
Richard Jones.
Jokaisen pyynnön kohdalla otetaan huomioon armeijan operatiivinen suunnitelma
kyseisessä osassa Libanonia, Haccoun sanoi. "Jos tiedämme alueella käytävän
kiivaita taisteluja, emme yleensä anna saattueiden matkustaa sinne", hän
lisäsi.
Haccoun antoi esimerkin yhteistyöstä viime viikolta, kun YK:n autosaattue
sai luvan matkustaa Tabniniin Etelä-Libanonissa. "YK:n kuorma-autot olivat
siellä ja sitten pohjoinen komento-osasto varoitti meitä alkavansa pommittaa
kylää", hän sanoi maanantaina. "Me soitimme paikalla oleville YK-virkailijoille
välittömästi ja he poistuivatkin heti."
Vastaukset 2
Vanhimmat
HAAAHAAAAHAAAA
piti varmistaa että ulkomaalaiset pääsevät ulos maasta muuten sota olisi jo loppunut.
Ja avustusten turvaaminen edes jollain tasolla vähentää Israilin saamaa kritiikkiä johon heillä ei ole varaa koska he käyvät sotaa Hizbollahia eikä Libanonia vastaan.
Se mikä vaikeuttaa tällä hetkellä humanitaarisen avun viemisen etelä Libanoniin johtuu tieverkoston järjestelmällisestä tuhoamisesta.
Niin punainen risti kuin YK etsivät vaihtoehtoisia tapoja avun perille saamiseksi sinne mihin sitä tarvitaan mutta sota-alueella se on aina erittäin hankalaa.
Lisäksi Libanonin Infrastruktuurin tuhoaminen tuo uusia ongelmia.
Kaiken lisäksi rahasta on puute kun tilanteen hoitamiseen menee satoja miljoonia dollareita.