Alempana oli pöyristyttävä aloitus, jossa paheksuttiin sitä, että Helsingissäkin "kehdattiin" osoittaa mieltä Israelin puolesta. Haloo! Kai kaikilla on oikeus osoittaa mieltään? Itse taas paheksun sellaisia "sodanvastaisia" mielenosoituksia, joissa huudetaan "Kuolema Israelille" (arabiaksi ja Hisbollahin lippuja heilutellen - näin siis Helsingissä!).
On myös mielenkiintoista, miten media on ottanut täysin yksipuolisen asenteen tilanteeseen. Esimerkiksi kuuden päivän sodan aikana, jonka peruslähtökohdat (Israelin suorittama ennalta-ehkäisevä hyökkäys) olivat samat kuin tässä konfliktissa, media ja koko maailma olivat Israelin puolella.
Jotenkin tuntuu, että ne jotka leimaavat Israelin terroristivaltioksi ja sen puolustajat fasisteiksi, eivät yksinkertaisesti hahmota kokonaiskuvaa. On naiivia kuvitella, etteikö jokainen Israelin naapurivaltio hyökkäisi Israeliin silmänräpäyksessä, ellei Israelilla olisi niin ylivoimaiset asevoimat. Näille valtioille kelpaa vain sellainen rauha, jossa Israel ei ole edes osapuolena.
Mitä Israelin on tällaisessa tilanteessa tehtävä? Pitääkö sen sietää rajan takaa tulevia jatkuvia raketti-iskuja siviillikohteisiin ja itsemurhapommittajien hyökkäyksiä kauppakeskuksiin samalla kun naapurivaltioiden johtajat levittelevät käsiään ja toteavat etteivät voi tehdä asialle mitään (tosiasiassa eivät edes halua tehdä)? Mielestäni valtiolla on tässä tilanteessa oikeus ja velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin suojellakseen kansalaisiaan.
Eli lähtökohtaisesti pidän Israelin toimintaa täysin oikeutettuna. Sitä vastoin tuomitsen jyrkästi kaikki iskut siviilikohteisiin. (Sivuhuomautuksena todettakoon, että Hisbollah ei ole iskenyt juuri muualle kuin siviilikohteisiin mutta tästä ei kukaan näytä nurisevan - päinvastoin, lippujakin heilutellaan!) YK:n tarkkailuaseman tuhoaminen oli jo kolossaalinen munaus. Israelin luulisi ymmärtävän, että tällaisella sodankäynnillä ei voida kukistaa sissitaktiikka käyttävää vihollista, joka piileskelee siviiliväestön keskuudessa.
Miten tilanne voitaisiin sitten ratkaista? Mielestäni Libanonin valtion tulisi olla sanansa mittainen ja laittaa omat joukkonsa liikekannalle. Nämä voisivat sitten yhdessä Israelin joukkojen kanssa suorittaa maalla tapahtuvan operaation Hisbollahin sotilaallisten siipien tuhoamiseksi - nimenomaan maalla, jotta vältyttäisiin ilmapommitusten väistämättä mukanaan tuomilta siviiliuhreilta. Kun tilanne rauhoittuu, Israelin tulisi vetäytyä Libanonista ja maiden rajalle muodostettaisiin puskurivyöhyke, jota YK:n rauhanturvaajat vartioisivat.
Siitä sitten uutta Road Mapia tekemään....
On myös mielenkiintoista, miten media on ottanut täysin yksipuolisen asenteen tilanteeseen. Esimerkiksi kuuden päivän sodan aikana, jonka peruslähtökohdat (Israelin suorittama ennalta-ehkäisevä hyökkäys) olivat samat kuin tässä konfliktissa, media ja koko maailma olivat Israelin puolella.
Jotenkin tuntuu, että ne jotka leimaavat Israelin terroristivaltioksi ja sen puolustajat fasisteiksi, eivät yksinkertaisesti hahmota kokonaiskuvaa. On naiivia kuvitella, etteikö jokainen Israelin naapurivaltio hyökkäisi Israeliin silmänräpäyksessä, ellei Israelilla olisi niin ylivoimaiset asevoimat. Näille valtioille kelpaa vain sellainen rauha, jossa Israel ei ole edes osapuolena.
Mitä Israelin on tällaisessa tilanteessa tehtävä? Pitääkö sen sietää rajan takaa tulevia jatkuvia raketti-iskuja siviillikohteisiin ja itsemurhapommittajien hyökkäyksiä kauppakeskuksiin samalla kun naapurivaltioiden johtajat levittelevät käsiään ja toteavat etteivät voi tehdä asialle mitään (tosiasiassa eivät edes halua tehdä)? Mielestäni valtiolla on tässä tilanteessa oikeus ja velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin suojellakseen kansalaisiaan.
Eli lähtökohtaisesti pidän Israelin toimintaa täysin oikeutettuna. Sitä vastoin tuomitsen jyrkästi kaikki iskut siviilikohteisiin. (Sivuhuomautuksena todettakoon, että Hisbollah ei ole iskenyt juuri muualle kuin siviilikohteisiin mutta tästä ei kukaan näytä nurisevan - päinvastoin, lippujakin heilutellaan!) YK:n tarkkailuaseman tuhoaminen oli jo kolossaalinen munaus. Israelin luulisi ymmärtävän, että tällaisella sodankäynnillä ei voida kukistaa sissitaktiikka käyttävää vihollista, joka piileskelee siviiliväestön keskuudessa.
Miten tilanne voitaisiin sitten ratkaista? Mielestäni Libanonin valtion tulisi olla sanansa mittainen ja laittaa omat joukkonsa liikekannalle. Nämä voisivat sitten yhdessä Israelin joukkojen kanssa suorittaa maalla tapahtuvan operaation Hisbollahin sotilaallisten siipien tuhoamiseksi - nimenomaan maalla, jotta vältyttäisiin ilmapommitusten väistämättä mukanaan tuomilta siviiliuhreilta. Kun tilanne rauhoittuu, Israelin tulisi vetäytyä Libanonista ja maiden rajalle muodostettaisiin puskurivyöhyke, jota YK:n rauhanturvaajat vartioisivat.
Siitä sitten uutta Road Mapia tekemään....
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta pitää ottaa huomioon että ainostaan Egypti ja Jordania ovat tehneet rauhansopimuksen Israilin kanssa.
Ja rajat jotka tällä hetkellä ovat tuossa minunkin kartassa jonka Israilista ostin niin ne on piirretty Israilin valloittamien alueiden mukaan.
Joten eiköhän siinä ole vielä tekemisistä ennenkuin saavat rauhansopimukset tehtyä myös jäljellä olevien kanssa.
" Israelin luulisi ymmärtävän, että tällaisella sodankäynnillä ei voida kukistaa sissitaktiikka käyttävää vihollista, joka piileskelee siviiliväestön keskuudessa. "
Ei Israel yritäkkään kukistaa Hizbollahia täydellisesti se ei liene edes mahdollista ilman koko Libanonin Eteläosien täydellistä etnistä puhdistamista ja uudelleen asuttamista rauhallisemmilla kansoilla.
Israelin taktiikka on nimenomaan häiritä Hizbollahin tukirakenteita eli tuhota pommitehtaita, asevarastoja ja vaikeuttaa pommien rakentamiseen tarvittavien materiaalien siirtoja alueelle ja ajaa Hizbollah kauemmaksi Israelin rajasta, jotka molemmat tähtäävät siihen, että terroriiskujen määrä Israelin siviilejä kohtaan vähenee.
Israel pyrkii katkaisemaan aseellisentuen Hizbollahille Syyriasta ja Iranista, jotka aktiivisesti tukevat Hizbollahin toimintaa. Libanonista on jopa paljastunut Iranilaisia sotilaita joiden ruumiita on kerätty talteen hyökkäysoperaation yhteydessa Hizbollahin sissien joukosta. Luonnollista onhan Iranin presidentti luvannut pyyhkäistä Israelin pois maailmankartalta. Jos ei muuten niin sitten terrorismin keinoja tukemalla.
Israel, Israel, Israel...
Kyllä Israelille tuntuu riittävän ymmärtäjiä, tekisi se vaikka mitä. Monasti takana ovat uskonnolliset hihhulit, jotka vetoavat Raamatun "joka Israelia siunaa..."-juttuihin.
Ei ihme ettei rauhaa saada. Mitään niin pahaa Israel ei voi tehdä mukaanlukien kansamurhat, etteikö joku hihhuli sitä kritiikittömästi hyväksyisi.
Todelliset vihanpidon aiheet Lähi-idässä loppuvat kun saadaan perustetuksi itsenäinen Palestiina. Sen jälkeen voidaan edellyttää Israelin naapureiltakin kiukuttelun lopettamista ja Israelin itsenäisyyden tunnustamista - sitähän Libanon ja Syyria eivät ole tehneet.
Mutta toimitaanko tähän suuntaan? Ei. Helpompaa on huutaa Israelia kannattavia iskulauseita ja jatkaa öljynhankintakeskeistä hyötypolitiikkaa Lähi-idässä.
piilottamiseksi tarvitaan paljon kallista monikulttuurisuus- ja suvaitsevaisuuskasvatusta.
Kannatetaan. Mutta sama myös länsimaalaisille ihmisille. Ovat tappaneet kymmeniä kertoja enemmän ihmisiä kuin muslimit. Ovat valinneet (etenkin USA:ssa ja Britanniassa) (neo)fasistiset johtajat, jotka ovat kunnostautuneet vallan keskittämisessä, valvonnan lisäämisessä, kidutuksen käytössä, oikeusjärjestelmän alasajossa, hyökkäyssodissa ja öljyherruuteen pyrkimisessä sekä mahdollisesti terroristi-iskuilla omia kansalaisiaan vastaan (etenkin 9/11).
Nyt pitäisi olla malttia, ettei avustettaisi liikaan näitä sodassa kärsineitä, ja mieluummin tasapuolisesti rajankin kummaltakin puolelta valittaisiin EU:n avustuskohteet.
Liika-avustaminen on mielestäni esim. täysin vastikkeeton asuntojen rakentaminen hävitettyjen tilalle. Parempi olisi tarjota lainoja, pystyttää sinne betonitehdas tms., ja antaa sodasta kärsineille alueille erityisetuja tuotteidensa myynnistä EU:lle. Idean taustalla on ajatus, ettei lahjaksi saatu talo opeta ihmisiä varomaan seuraavaa sotaa, mutta itse rakennettu on arvokkaampi, eikä sitä haluta niin helposti hävitettäväksi. Ja tuotannon nopea käynnistäminen kiinnittäisi ihmiset työelämään kiinni. Sekin vähentänee tappelunhaluja, kun oman työn tulokset näyttävät jäävän hyödyttämään itseään. Pakolaisleireille ruokitut ovat turhautuneempina herkästi myös agressiivisempia.
Libanonille pitäisi saada koko kansan hyväksymä yhtenäinen ja kohtuullisen vahva armeija, joka pystyisi pitämään sekä sisäistä järjestystä että estämään alueloukkaukset. Eri puoluiden armeijat kuuluvat paremmin nousevaan fasismiin kuin demokratiaan. Monikulttuurisuus on Libanoninkin kirous.
Hieman ole vielä epäuskoinen, tuleeko Hizbollahin aseistariisunnasta tälläkään erää totta. Jos ei tule, uusi kahnaus on vain ajan kysymys. Libanonin tekemä rauha Israelin kanssa voisi johtaa pysyvämpään tilanteeseen.