Herran Henki ja vapaus.

Minä ainakin uskon helluntailaisena, että Pyhä Henki toimii aina siellä, missä Jumalan sanaa, ja puhdasta evankeliumia julistetaan. Luulisin tämän olevan nykyään kaikkien helluntalaisten kanta.

Näet eivät kokouksen tai jumalanpalvelukseen järjestykseen liittyvät "kaavat" estä Pyhää Henkeä toimimasta, Pyhä Henki toimii ihan missä tahansa haluaa!!! Jumala on Kaikkivaltias. Aina välillä tuntuu, että helluntaikuviossa yritetään selittää Jumalan toiminta tyhjiin. Ei ihminen, syntisäkki, voi lopulta Jumalan toimintaa ymmärtää saatikka rajoittaa, Hän tekee kuten parhaaksi näkee.

Eivät vapaus ja rajat sulje toisiaan pois. Rajoja, esim. kokouksen tai jumalanpalvelukseen liittyviä "kaavoja", tarvitaan, jotta järjestys säilyy - rajat mahdollistavat vapauden, oikean vapauden.

lainalaisuudesta vapautumisen vapautta ilmennä,uudestisyntyminen vapauttaa koko omantunnon kaikesta mikä ihmistä sitoo.
Kun saa Pyhän Hengen kasteen,siinä täyttyy ilolla ja riemulla,se vapuattaa ihmisen turhasta lilhallisesta jäykkyydestä,ja Henki toimiikin vähän persoonallisuutemme mukaan,mutta aina se vapauttaa sisltäpäin,poistaa ihmispelkoa ja estoja,ei niin ajattele,mitä vierustoverit minusta ajattelevat,ja kyllä kirkkokansa istuu yleensä tuppisuuna ja visusti juurikaan elehtimättä kirkoissaan.
Siellä on niin "pyhältäpaikalta" alttarilta sidottu tilaisuudet,ettei siellä juurikaan Pyhä Henki pääse toimimaan.
Eihän sinne aituuseen edes saa mennä tavallinen pulliainen,joka on jo itsessään sitova tieto.

Kun sensijaan,missä Herran Henki on,siellä on vapaus! Jokainen uudestisyntynyt on "PAPPI","te olette pyhä papisto,kuninkaallinen heimo"!
Siispä kirkon pappisvalta on kotoisin katoliselta ajalta joka taas on vanhanliiton pappisjärjestyksen perimää,joka poistettiin Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen,Hän on ainut todellinen PAPPi,Ylimmäinen ja korkein,eikä sitten muita virkapappeja olekkaan,kaikki on papistoa ja Herran todistajia,täysin samanmittaisia,jota kuvaa ilmestysmajan seinalaudoitus,jota taas kuvaa koko ilmestysmaja kuvaa Jeesusta Kristusta,ne laudat oli hopeajalustalla ja akasiapuusta (joka on mahdollisimman kieroasyistä ja kovaoksaista)kuvaa ihmisluontoa,olivat täysin millilleen yhtäpitkiä joka ainut seinälauta.
Ja tääläinen "akasia-sielu"sitten asettaa itsensä,tai toinen toisensa johonkin hengelliseen virkaan joka olisi sitten pyhempi kuin joku tavallinen "akasia-sielu",niin ei siellä juurikaan voisikaan hengen vapautta olla !

Kun menee luterilaiseen Jumalan palvelukseen, niin tottakai se koko tilanne viestii mistä siellä on kyse eikä ainakaan Jumalan Henki siellä ole muuta kuin poikkeustapauksissa.

Siellä muutama harva yksinäinen saareke istuu apaattisena ja konemaisena nousten ylös ja istuen KÄSKYJEN mukaan. Kukaan ei välitä toisesta mitään eikä paljon puhuta muuta kuin vähän tuttujen kesken. Kauhea tilanne ... ja mikä pahinta, niin luterilaiset pitävät tuota toistensa syrjimistä ja karttamista normaalina ja jopa puolustavat tuollaista käytäntöä.

että pois lain orjuudesta, hylkäämättä silti lakia armahtavan Jumalan alaisuudessa.

Ja samalla tavalla kuin ev.luth.kirkko ovat monet helluntai- ja vapaaseurakunnat myös kaavoihinsa kangistuneet..

Meinaan kun kokous alkaa jollakin tietyllä etukäteen sovitulla kellonajalla, niin jäsenet istuvat siihen saakka penkeissään hiljaa, kunnes kokouksen vetäjä esittää laulettavaksi pari laulua. Ennen laulua köhitään kurkku selväksi jo siitäkin syystä, että toiset kuulevat ja huomaavat naapurinsa tulleen kokoukseen. Ja kun laulut on laulettu ja nuotit pantu nippuun, niin sitten on aika kuunnella saarna.. Tämän jälkeen esitellään tiedotukset.. Lauletaan laulu, tai ehkä parikin ja kerätään uhri, jonka jälkeen kysäistään rukousaiheet.. Ja rukoushetkessä aiheitten esittäjät istuvat hiljaa odotellen, että joku supliikkimies tai -nainen rukoilee esitettyjen asioitten puolesta.. Lopuksi lauletaan loppulaulu, jonka aikana on mahdollisuus polvistua alttarille, jos sattuu olemaan Herralle asiaa..
Näin nykyajanmuodossa, elellessämme EU-osavaltiossa, olen kyllä pannut merkille tämän tosiasian, että yhä harvemminhan tuota näyttää seurakuntalaisilla olevan Herrallemme Jeesuksella asiaa, koskapa alttari pysyy tyhjänä..

Että tällaiset ne ovat monien seurakuntiemme kaavoihinsa kangistumisen faktat. Ja turha näissä asioissa lienee kenenkään alkaa pelkästään ev.luth.kirkon porukoita ns. "kivittämään" kaavamaisuudesta seurakuntaelämässä..
Täytyy ottaa huomioon tällainen seikka, että se kivihän voipi hyvinkin ikäänkuin läskikumipallon kaltaisesti kimmota sieltä takaisin ja lasahtaa heittäjän omaan otsaluuhun. Ja siinä tilanteessa ne on sitten vitsitki vähissä..