Mielellämme puhumme ja ajattelemme myönteisiä asioita, kesää, lomaa harrastuksia jne. Kaipaamme ja etsimme onnea. Vastoinkäymiset ovat ikäviä, niitä pitää kestää, mutta mieluummin koitamme unohtaa ne, jos ne eivät suoranaisesti itseäni kosketa. Unelmoimme ajasta, jolloin kärsimyksiä ei enää olisi.
Kuitenkin kärsimys kuuluu elämän rakenteeseen. Se on osa elämää ja koskettaa lopulta jokaista ihmistä. Toiset etsivät huumausta ja sitä kautta unohdusta. Toiset huvittelevat unohtaakseen. Jotkut vetäytyvät marttyyriuteen jne. Kuitenkaan kärsimyksen todellisuus ei häviä. Mitä syvempään se koitetaan painaa, sitä varmemmin ja voimakkaammin se jälleen tulee esiin.
Paljon kärsinyt Rolf Arnkil kirjoitti Etsijä-nimisessä kirjassaan:
"Kun sairauteni kriiseissä Jumala tuntui minut kokonaan hylänneen, jouduin mielessäni kokoamaan kaiken, mitä olin Hänestä saanut kokea ja tällä perusteella löytyi vain yksi vastaus: en ole erehtynyt! Pelko kaiken loppumisesta maakuoppaan on epäkristillinen; olen henkiolento, jonka tilapäinen asuinsija kätketään ehkä ensi viikolla maahan, sieluni jatkaa elämäänsä, saan nähdä kirkkauden, saan nähdä Kristuksen kasvoista kasvoihin. Omaiseni? Eikö Hän, joka ottaa minut pois, pidä huolen heistä monin verroin paremmin kuin minä."
Kuitenkin kärsimys kuuluu elämän rakenteeseen. Se on osa elämää ja koskettaa lopulta jokaista ihmistä. Toiset etsivät huumausta ja sitä kautta unohdusta. Toiset huvittelevat unohtaakseen. Jotkut vetäytyvät marttyyriuteen jne. Kuitenkaan kärsimyksen todellisuus ei häviä. Mitä syvempään se koitetaan painaa, sitä varmemmin ja voimakkaammin se jälleen tulee esiin.
Paljon kärsinyt Rolf Arnkil kirjoitti Etsijä-nimisessä kirjassaan:
"Kun sairauteni kriiseissä Jumala tuntui minut kokonaan hylänneen, jouduin mielessäni kokoamaan kaiken, mitä olin Hänestä saanut kokea ja tällä perusteella löytyi vain yksi vastaus: en ole erehtynyt! Pelko kaiken loppumisesta maakuoppaan on epäkristillinen; olen henkiolento, jonka tilapäinen asuinsija kätketään ehkä ensi viikolla maahan, sieluni jatkaa elämäänsä, saan nähdä kirkkauden, saan nähdä Kristuksen kasvoista kasvoihin. Omaiseni? Eikö Hän, joka ottaa minut pois, pidä huolen heistä monin verroin paremmin kuin minä."
Vastaukset 1
Vanhimmat
noin 40v sitten sain mm Rolf Arnkilin kirjoista lohdutusta.Olin alamaissa silloisen seurustelusuhteen kariuduttua.Tunsin olevani maahan lyöty.
Kärsimys auttaa löytämään useampia ulottuvuuksia elämään ja syvällä käyminen yhdistää samoin kokeneita ihmisiä toisiinsa.
Tämä kuitenkin edellyttää ihmiseltä nöyryyttä olla avoin omalle kärsimykselleen, sillä muussa tapauksessa katkeruuden yms siemen voi alkaa itää.
Kärsimys jalostaa...
Kiitollinen kärsimyksestä....
Kasvattava kärsimys...