Hehe, tullista tuli itkevään sävyyn kirjoitettu kirje jos pydetään vastinetta meikäläisen vuona 2003 valitukselle. Rahaa on jo tullutkin takasin parisataa euroa vapaaehtosest ja nyt haetaan lissää.
Tullin selitykset on yhtä luokattomia kun Hessun sössötykset lehdissä tai tullilaisten munaukset muutenkin. Pitää vissiin joku vastine vielä kirjottaa.
Onko hyviä vinkkejä mitä tolle tullille pitäs sanoa kun ne väittää että alv on peritty ihan oikein?
Tullin selitykset on yhtä luokattomia kun Hessun sössötykset lehdissä tai tullilaisten munaukset muutenkin. Pitää vissiin joku vastine vielä kirjottaa.
Onko hyviä vinkkejä mitä tolle tullille pitäs sanoa kun ne väittää että alv on peritty ihan oikein?
Vastaukset 3
Vanhimmat
”Autoveron arvonlisävero (elv)
Vaatimukseeni autoverosta perittävän arvonlisäveron (elv) palauttamiseen kokonaisuudessaan viittasin EY-tuomioistuimen päätökseen asiassa C-387/01 Weigel. Pohjoinen tullipiiri ei kuitenkaan ole lausunnossaan ottanut ollenkaan kantaa viittaamaani EY-tuomioistuimen päätökseen.
On huomattava, että EY-tuomioistuimen päätökset velvoittavat jäsenmaiden viranomaisia ja tuomioistuimia. EY-tuomioistuimen päätös C-387/01 Weigel on annettu 29.4.2004, eli tuomio on annettu myöhemmin, kuin Pohjoisen tullipiirin perusteluissaan esittämät EY-tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-101/00 Siilin joka on annettu 19.9.2002 ja KHO:n 2002:85 päätös, joka on annettu 16.12.2002.
Autoveron arvolisäveron (elv) jäljellä oleva määrä.
EYT:n C-101/00 ratkaisun kohdassa 114 todetaan nimenomaisesti, että ”koska autoverolain 5 §:ssä säädetty vero suoritetaan nimenomaisesti autoverosta, ensin mainitun veron yhteensopivuutta perustamissopimuksen 95 artiklan (nyk.90 art) ensimmäisen kohdan kanssa on arvioitava samalla tavalla kuin itse autoveronkin. Näin ollen autoverosta suoritettavan veron kaltainen vero on tämän perustamissopimuksen määräyksen vastainen silloin, kun tällaisen maahan tuodusta käytetystä ajoneuvosta kannettavan veron määrä ylittää kyseisessä jäsenvaltiossa jo rekisteröidyn samanlaisen käytetyn ajoneuvon arvoon sisältyvän verosta jäljellä olevan määrän.”
Sama asia todetaan KHO:n 2002:85 ratkaisun kohdassa arvonlisävero. ”Koska autoverolain 5 §:ssä tarkoitettua veroa suoritetaan nimenomaan autoverosta, veron yhteensopivuutta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 90 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa on tuomion perusteella arvioitava samalla tavalla kuin itse autoveroakin. Vero on näin ollen perustamissopimuksen tuon määräyksen vastainen vain silloin, kun maahan tuodusta käytetystä ajoneuvosta kannettavan veron määrä ylittää maassa jo rekisteröidyn samanlaisen käytetyn ajoneuvon arvoon sisältyvän verosta jäljellä olevan määrän.”
EYT:n C-101/00 ratkaisun ja KHO:n 2002:85 ratkaisun jälkeen EU:n komissio on edellyttänyt Suomen hallitukselta selvitystä siitä, ” minkä verran on Suomeen toisesta jäsenvaltiosta tuotua käytettyä autoa vastaavassa Suomessa olevassa identtisessä autossa jäljellä autoveroa ja minkä verran autoverolle aikoinaan määrättyä ”arvonlisäveroa”.”
EUROOPAN YHTEISÖ Bryssel, 17.12.2002
2001/2091
C(2002)5448
”Komissio edellyttää, että Suomen hallitus viimeistään vastatessaan tähän viralliseen ilmoitukseen esittää selvityksen siitä, mikä prosentuaalinen osuus on Suomen markkinoilla olevien toisesta jäsenvaltiosta hankittujen autojen ja moottoripyörien vähittäismyyntihinnassa autoveroa ja mikä osuus autoverolle määrättävää arvonlisäveroa. Myös komissio vaatii, että Suomen hallitus samalla esittää selvityksen siitä, minkä verran on Suomeen toisesta jäsenvaltiosta tuotua käytettyä autoa vastaavassa Suomessa olevassa identtisessä autossa jäljellä autoveroa ja minkä verran autoverolle aikoinaan määrättyä ”arvonlisäveroa”. Sama selvitys on esitettävä myös moottoripyöristä.”
EU:n komissio on viimeksi edellyttänyt Suomen hallitukselta tätä samaa selvitystä kirjeessään 13.12.2005.
Bryssel 13/12/2005
2001/2091
K(2005) 5176
2. Asia C-101/00, Siilin, ja komission virallinen ilmoitus:
”Edellä mainittujen merkittävien muutosten voimaantulon jälkeen ensimmäisestä virallisesta ilmoituksesta on jäljellä ainoastaan yksi valitus, joka koskee elv:tä. Tällä virallisella lisäilmoituksella komissio haluaa määritellä tarkkaan kyseisen valituksen sekä lisätä muutamia uusia.”
3.1.3 Komission huomautuksia:
”Yhteenvetona voidaan sanoa, että jos ajoneuvon tuoja on arvolisäverovelvollinen, hänen on maksettava elv tulliviranomaisille, mutta koska hän voi vähentää vastaavan määrän, auton arvoon ei jää jäljelle elv:tä. Vähennettyä elv:tä ei itse asiassa siirretä kuluttajan maksettavaksi. Jos yksityishenkilö on rekisteröinyt auton ensi kerran Suomessa, hänen on myös maksettava elv tulliviranomaisille, mutta hän ei voi vähentää sitä.”
”Sen vuoksi näyttää selvältä, että kaupan pitämisen vaiheiden – arvonlisäverovelvollisen verollisen liiketoiminnan yhteydessä harjoittama myynti ja loppukuluttajien muista jäsenvaltiosta tekemät hankinnat – välillä tehtävä ero merkitsee sitä, että yksityishenkilön toisesta jäsenvaltiosta suorittaman hankinnan jälkeen Suomessa ensi kerran rekisteröidystä käytetystä ajoneuvosta kannettava elv ylittää todennäköisesti sellaisen samanlaisen käytetyn ajoneuvon arvoon sisältyvän jäljellä olevan elv:n määrän, joka on jo rekisteröity jäsenvaltiossa, jossa autoverovelvollinen oli myös arvolisäverovelvollinen ja jossa ajoneuvo myytiin verollisen liiketoiminnan yhteydessä, sillä auton arvoon ei sisälly elv:tä, koska se on jo vähennetty kokonaisuudessaan.”
Ulkoministeriön oikeudellinen osasto myöntääkin vastauksessaan 14.2.2006, että Suomessa jo rekisteröidyn käytetyn auton arvoon ei sisälly ELV:a.
Vastauksen kohta 24:
”Suomi katsoo, että Siilin-ratkaisusta seuraa, että järjestelmä, jossa Suomessa jo rekisteröidyn käytetyn auton arvoon ei sisälly ELV:a ei ole EY 90 artiklan vastainen. On huomattava, että yhteisön oikeuden mukaisuutta arvioitaessa merkitystä ei ole sillä, että ELV voidaan vähentää verollisen liiketoiminnan yhteydessä. Toteamus on ymmärrettävä siten, että EY 90 artiklaa sovellettaessa ELV:oon vertailtavana vastaavana verona pidetään autoverolle kannettavaa arvonlisäveroa. Tämä tarkoittaa, että käytettyä tuontiajoneuvoa verotettaessa ELV on EY 90 artiklan valossa syrjivä edellä kohdassa 23 mainitun tilanteen lisäksi vain, jos se ylittää sen aikanaan sovelletun arvonlisä- tai liikevaihtoverokannan mukaisen veron määrän, joka sisältyy kotimaan markkinoilla jo oleviin ajoneuvoihin.”
Koska epäselvyyttä ei ole enää siitä, että ELV:a ei sisälly Suomessa jo rekisteröidyn käytetyn auton arvoon, niin tällöin sen periminen on selkeästi EYT:n C-101/00 ratkaisun kohdan 114 ja KHO:n 2002:85 ratkaisun kohdan arvonlisävero vastainen.
Vaatimukseni asian C-387/01, Weigel lisäksi vaadin autoveron arvolisäveron (elv) palauttamista kokonaisuudessaan sen perusteella, ettei maassa jo rekisteröidyn samanlaisen käytetyn ajoneuvon arvoon sisälly ollenkaan autoveron arvolisäveroa (elv).
Komissio perustelee myös kirjeessään 13.12.2005 asiaa C-387/01, Weigel, johon Pohjoinen tullipiiri ei lausunnossaan ota ollenkaan kantaa.
3.1.3 Komission huomautuksia:
”Lisäksi kotimaassa valmistettuja autoja myyvät Suomen viranomaisten mukaan uusina yleensä vain vähittäiskauppiaat. Elv ei näin ollen jää kotimaisen ajoneuvojen arvoon. Siltä osin kuin edellä mainituista valmisteluasiakirjoista seuraa, että elv:n tarkoitus on estää kilpailun oletettuja vääristymiä, on muistettava, että tuomioistuin totesi asiassa C-387/01, Weigel, antamansa tuomion perustelujen 87 kohdassa, että vero, jonka tarkoituksena on poistaa maahantuotavilta tuotteilta kotimaisiin tuotteisiin nähden oleva kilpailuetu, joka johtuu siitä, että tuonituotteista ei ole maksettava alv:ta, on selvästi EY 90 artiklan vastainen. Olisi syytä huomata, että Weigel-asiassa oli kyse lisämaksusta, joka vastasi 20 prosenttia Itävallan ajoneuvojen rekisteröintiverosta tapauksissa, joissa itävaltalainen rekisteröintivero ei sisältynyt alv:n perusteeseen. Näin ollen Itävallan lisämaksulla oli sama tavoite kuin Suomen elv:llä. Ainoa käytännön ero näyttää olevan se, että Suomen lainsäädännön mukaan on yksi tapaus, jossa sekä autoveroon liittyvä alv, joka sisältyy ajoneuvon hintaa, että elv jäävät rekisteröidyn ajoneuvon arvoon. Tässä sangen harvinaisessa tapauksessa yksityishenkilö ostaa kuudennessa alv-direktiivissä tarkoitetun uuden ajoneuvon suoraan toisesta jäsenvaltiosta. Muuten suomalaisen elv:n ja itävaltalaisen lisämaksun, jonka tuomioistuin on todennut oleva perustamissopimuksen entisen 95 artiklan (nykyisen EY 90 artiklan) vastainen, käytännön vaikutukset vaikuttavat samoilta.”
Vero-oikeuden professori Esko Linnakangas on myös todennut julkisasiamiehen kannan mukaisen EY:n tuomioistuimen ratkaisun vaikuttavan myös Suomeen asiasta C-387/01, Weigel:
”Suomessakin syntyy paineita lainsäädännön muuttamiseen autoverosta maksettavan arvonlisäveron osalta. Vaikka Suomen ja Itävallan järjestelmissä on teknisluontoisia eroja, ovat ne taloudellisesti lähellä toisiaan.” Ks. Linnakangas - Juanto: Arvonlisäverotus ja muu kulutusverotus, Helsinki 2004, s. 22 av. 10.
Oikeudenkäyntikulut
Tämä Tullin Eurooppa-oikeudellisesti syrjivä ja perustelematon - autoveropäätös, veropalautuspäätös sekä lausunto - ovat aiheuttaneet toisesta EU-jäsenvaltiosta tuodun auton autoveron maksajalle erittäin suuren lisätyön. Tullin olisi kuulunut Eurooppa-oikeuden mukaisesti taata verotuksen syrjimättömyys ja perustella tekemänsä päätös. Pelkästään jo Tullin perustelujen puuttuminen on aiheuttanut sen, että olen verovelvollisena joutunut selvittämään laajasti Eurooppa-oikeutta, EYT:n päätöksiä, KHO:n päätöksiä, hallituksen esityksiä, valtionvarainvaliokunnan mietintöjä, autoverolakia ja HAO:n päätöksiä. Lisäksi olen joutunut hankkimaan itse kaikki autoverolain edellyttämään vähittäisarvomäärityksessä tarvittavan lähtötietoaineiston.
Toisin sanoen olen joutunut tekemään tässä autoveroasiassa kaikki tosiasiassa Tullille kuuluneen selvitystyön.
Vaadin oikeudenkäyntikuluja korvattavaksi kohtuullisella X eurolla.”
Tämän jälkeen on tullut vielä komission perusteltu lausunto, josta voisi löytyä tähän vielä jotakin lisää.
http://autovero.fi/uutinen.php?uid=47
Kiitos, olihan perusteellinen!
Lähtee mukaan vastineeseen, nyt joudutaan länsimaisen oikeuskäsityksen rajoja venyttämään jo ihan voimapihdeillä jos ei elviä ala tulla takaisin.
Ihan selvästi lainvastainen se tuontikäytetyn elvihän on, noiden faktojen perusteella, ja Suomen hallituskin jo myöntää...
Juuri sain tullipiirin vastauksen pari vuotta sitten tekemääni oikaisuvaatimukseen. Hain päätöksen C-387/01 (weigel ja Weigel) perusteella alvia takaisin. Tämä alv-niminen suomalainen verohan on samalla tavoin yritysten mahdollista vähentää, mutta yksityisten ei, kuten Itävallassa perittävä verokin. Tullipiiri katsoi perusteluissaan, että "Oikaisuvaatimuksessa ei tämän tarkemmin yksilöidä millä perustein kyseisen Itävallan autoverotusta koskevan ratkaisun katsotaan soveltuvan valituksenalaiseen asiaan..."
Toisin sanoen, ei mitään halua oikaista itse. siispä Asia Helsingin hovioikeuteen ja sitten tarvittaessa EY-tuomioistuimeen.
Tutkikaapa muuten tuo tapaus, ja hakekaa alvit pois! Pienellä köörillä on jo sovittu, että kokoonnutaan ns. lasilliselle kun ensimmäinen päätös napsahtaa. Sittenhän homma jatkuu taas palautuskoron valituksena. Valtio kun on yksipuolisesti alentanut kesken prosessin palautuskorot naurettavalle tasolle. Uusi korko ei perustu mihinkään valtion perimään tai maksamaan viivästys- tai palautuskorkoon. Ja eikun valittamaan! Sitähän saa, mitä tilaa.
Tsemppiä!