Yritin toisaalla virittää muutaman kysymyksen muodossa keskustelua otsikon aiheesta, mutta juuri kukaan ei ollut kiinnostunut niihin vastaamaan. Kokeilen vielä kerran ehkä hieman sopivammalla palstalla.
Kuinka moni todella kokee (jatkuvasti) ns. pelastusvarmuuden ja kuinka varmalla pohjalla tämä kokeminen on - ts. alkaako usko horjua heti, jos rohkenee antautua kunnolliseen itsetutkisteluun?
Oma kokemukseni asiasta on, että saatoin - ja oikeastaan tämä pätee edelleen: voisin puhua myös preesensissä - hetkittäin (pisimmillään ehkä jopa useita päiviä) olla varma siitä, että olen pelastettu (ja että Jumala ylipäänsä on olemassa ja että Raamattu osapuilleen kertoo totuuden siitä, kuinka ihminen voi pelastua), mutta kun Raamatun ohjeiden mukaisesti aloin koetella ja tutkia, 'tunsinko itsestäni, että Kristus on minussa' ja 'todistiko Henki itse minun henkeni kanssa, että olen uskossa' ja niin edelleen, alkoi epäilys hiipiä ja pian se olikin jo hallitseva tunne.
Kestääkö uskosi nuo Raamatun (Paavali) mukaiset testit?
Herätyskristillisyydessä tuntuu muuten olevan tässä(kin) asiassa omituinen kaksijakoisuus: toisaalta epäilykset hyväksytään osaksi 'uskovan kilvoitusta' (epäilihän Tuomaskin) mutta toisaalta korostetaan voimakkaasti pelastusvarmuutta.
Tässä kohden eräiden kirkkokuntien opissa on nähdäkseni ristiriita.
Kuinka moni todella kokee (jatkuvasti) ns. pelastusvarmuuden ja kuinka varmalla pohjalla tämä kokeminen on - ts. alkaako usko horjua heti, jos rohkenee antautua kunnolliseen itsetutkisteluun?
Oma kokemukseni asiasta on, että saatoin - ja oikeastaan tämä pätee edelleen: voisin puhua myös preesensissä - hetkittäin (pisimmillään ehkä jopa useita päiviä) olla varma siitä, että olen pelastettu (ja että Jumala ylipäänsä on olemassa ja että Raamattu osapuilleen kertoo totuuden siitä, kuinka ihminen voi pelastua), mutta kun Raamatun ohjeiden mukaisesti aloin koetella ja tutkia, 'tunsinko itsestäni, että Kristus on minussa' ja 'todistiko Henki itse minun henkeni kanssa, että olen uskossa' ja niin edelleen, alkoi epäilys hiipiä ja pian se olikin jo hallitseva tunne.
Kestääkö uskosi nuo Raamatun (Paavali) mukaiset testit?
Herätyskristillisyydessä tuntuu muuten olevan tässä(kin) asiassa omituinen kaksijakoisuus: toisaalta epäilykset hyväksytään osaksi 'uskovan kilvoitusta' (epäilihän Tuomaskin) mutta toisaalta korostetaan voimakkaasti pelastusvarmuutta.
Tässä kohden eräiden kirkkokuntien opissa on nähdäkseni ristiriita.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jeesuksen murha jälkeen murhattiin Jeesuksen seuraajat; varhaiskristityt.
Saul Tarsolainen oli ensimmäisiä kristittyjen vainoajia. Hän vangitsi ja murhasi heitä jotka eivät kieltäneet uskoaan ja Jeesusta. Saulista, kristinuskon eli saatanan palvelijasta, tuli myöhemmin Paavali, kristinuskon eli saatanallisuuksien voimakkain puolustaja.
Näin saatanalle tehtiin kristinusko avuksi muka Jumalan ja Jeesuksen seuraajiksi ja siihen maailman jumalattomat uskovat!
Sillä jumalattomuuden pojalla lepää uskon varmuus!
Itsestäsi et löydä mitään muuta kuin syntiä ja saastaa. On pelottavaa huomata, että Raamattu puhuu ihmisestä (= juuri minusta) totuuden sanat:
Room.3
”9… kaikki - - - ovat synnin alla,
10 niin kuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.”
Juuri siksihän Jeesus tuli. Muuten ei yksikään ihminen pelastuisi.
Katso siis vain Jeesukseen, vie Hänelle kaikki syntisi ja ota vastaan anteeksiantamus.
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me TUNNUSTAMME syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että HÄN antaa meille SYNNIT ANTEEKSI JA PUHDISTAA meidät kaikesta vääryydestä.
(1.Joh.1)
Tämän varmasti tiedät ennestään, olethan uskossa. Joskus on kuitenkin hyvä etsiä yhä uudestaan Raamatusta niitä kohtia, joissa Jumala todella kertoo välittävänsä juuri sinusta.
Minua helpotti aikoinaan 1.Joh.5:13
”Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, TIETÄÄKSENNE, että teillä on iankaikkinen elämä.”
Siinä ei sanota ”toivoaksesi” tai ”pitääksesi joskus mahdollisena” että sinulla on iankaikkinen elämä. Lue ja paina mieleesi: TIETÄÄKSESI että sinulla on iankaikkinen elämä.
Se on varmasti totta, koska se on Raamatun sanaa. ja pitää paikkansa, jos ja kun Jeesus on Herrasi ja Vapahtajasi.
Minua siunaa joka päivä erään tuntemani julistajan sana:
”Kilvoitus on armossa pysyttelemistä.”
Aina kun huomaan itsessäni vain syntiä ja kuivuutta hengellisessä elämässäni, muistan, että syntimme ovat jo etukäteen sovitetut. Meidän tulee ottaa se vain uskossa vastaan ja muistaa pysytellä tässä armossa aina kun vihollinen kiusaa ja tekee silppua uskomme varmuudesta.
”Kukaan ei ole niin hyvä, että pelastuisi hyvyytensä ansiosta. Kukaan ei ole niin huono, etteikö Jeesuksen lunastustyö koskisi myös häntä.”
Älä välitä, vaikka sinulla ei olisi jatkuvasti "pelastusvarmuutta". Sellainen väärä pelastusvarmuus vain johtaa nopeasti ylpeyden syntiin ja jopa tuudittaa välinpitämättömyyteen kilvoituksesta omassa elämässä.
Usko ja luota sen sijaan Kristukseen, joka voitti kuoleman, rukoile anteeksiantoa ja toivo ja rukoile nöyrästi pelastumista. Jatka niin viimeiseen hengenvetoosi asti, äläkä koskaan tuudittaudu tähän kovin mainostettuun "pelastusvarmuuteen".
Huomannet, että olen ortodoksi. Siksi kehoitankin sinua tutustumaan pyhien elämänkertoihin ja opetukseen. He näyttävät sinulle esikuvan nöyryydestä, johon ei kuulu tuollainen itsensä paisuttelu, johon monet "uskoon" tulevat protestantit lankeavat.
"Kestääkö uskosi nuo Raamatun (Paavali) mukaiset testit?"
Paavali oli juutalaisuudesta kristinuskoon kääntynyt opettaja, jolla pohjana oli juutalaisuus, se on yhtä inhimillistä kuin suomalaisuus.
Paavalilla on paljon hyviä opetuksia, mutta luonteeltaan Paavali oli friikki ja se tahtoo viedä joskus hieman armottomille teille.
Sanon suoraan, että jos alkaisin Paavalin opetusten mukaan 100% elämään ja uskoisin, että Paavalin kautta päästään iankaikkisuuteen olisi paras, että heittäisin pyyhkeen kehään heti.
Jeesus tuli että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys. Jumala on meidät luonut jokaisen omaksi ihmiseksemme, hänen on päävastuu luomistaan. Jeesus tuli että tämä Jumalan luoma voisi ottaa vastaan pelastuksen Armon.
Minä luotan Jeesukseen, luotan siihen että viehätykseni ja persoonani riittää Jeesuksen edessä. Luotan siihen, että PyhäHenki ilmoittaa minulle, jos olen väärillä teillä. Luotan Jumalan riittoon yhteyden pidossa. Yhteys Jumalaan Jeesuksen Kristuksen kautta luo turvallisuuden tunteen ja tiedon pelastuksesta. Vihollinen sotkee välillä ajatukset, mutta meillä on lupa ajaa se tiehensä.
Jeesus on pelastaja.
kun joskus tulisi se päivä, että olisin aivan varma Jeesuksesta, Jumalasta, Pyhästä Hengestä.. Kaipaan varmuutta, mutta olen kuin tuuliviiri.. epäilykset hiipivät todella helposti mieleeni.. kurjaa
"Jatkuvasti" on paljon sanottu, enkä ainakaan minä voi sanoa välttyväni ajoittaisilta epäilyksiltä ja epäuskon ajoilta. Uskon kuitenkin, että voimme kokea sisäistä varmuutta siitä, että Jumala ON, ja että Hänen Poikansa kautta meillä on pelastus.
Käsittääkseni on olemassa oikeanlaista ja vääränlaista "pelastusvarmuuden" tunnetta. Todennäköisesti ortodoksisisar/-veli kirjoitti juuri tästä ylpeäksi tekevästä väärästä varmuudesta. Silloin ihminen kerskailee siitä, kuinka OMALLA uskollaan pelastuu - kuinka vahva usko vie hänet viimein perille. Meidän oma usko(ttelu)mme ei vie ketään perille, yksin usko, joka tulee Jumalalta, voi meidät pelastaa.
Usein herätyskristillisyydessä keskitytään liikaa tähän "henkilökohtaiseen uskoon", eikä ymmärretä, että kaikki todellisuudessa kulminoituu Kristuksessa. Hänen kauttaan olemme uskossa ja Häneltä saamme uskon. Usko on Jumalan lahja, eikä ihminen voi sitä itse saada aikaan.
Kirjoitat Paavalin antamista "testeistä". Ajatus on minulle outo, enkä koe noita Raamatun paikkoja testinomaisiksi. Ne ovat hengellisiä totuuksia, jotka jokainen Kristitty voi Jumalan armosta omistaa.
Minulla oli jokin aika sitten syvä uskon kriisi. Sitä on turha alkaa tässä käymään läpi, mutta joitain asioita on hyvä ottaa esille. Ensinnäkin oivalsin, että en yksinkertaisesti voi uskoa omassa voimassani - usko tulee Jumalalta. Toiseksi, on vain yksi perustus, jolle usko voidaan laskea - Kristus ja Hänen sovitustyönsä ristillä. Jos perustukseen alkaa lisäilemään asioita (minun tapauksessani esim. armolahjojen toiminta ja Jumalan johdatuksen sekä pienien ihmeiden kokeminen), ollaan jo astumassa harhaan. Kaikki tulee rakentaa Kristuksen varaan, joka on Kulmakivi.
Kun olemme Jumalan armosta saaneet uskon Kristukseen lahjana, Hän myös lahjoittaa Henkensä sinetiksi siitä, että olemme Hänen lapsiaan:
Ef. 1:13-14
"Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi."
2. Tim. 2:19
"Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: 'Herra tuntee omansa', ja: 'Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee'."
Pyhä Henki taas kirkastaa meille Kristusta:
Room. 8:15-16
" -- te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: 'Abba! Isä!' Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia."
Tämä on Raamatun ilmoittama totuus, jonka voimme omistaa uskon kautta - ei omalla uskottelulla. Nämä eivät ole järjellä käsitettäviä asioita, vaan asioita jotka voidaan ymmärtää uskon kautta, Jumalan Hengessä.
Kirjoitit itsetutkiskelusta, mikä oikeassa mielessä on hyvä asia. Väärin ymmärrettynä se vie harhaan, kuten esimerkiksi itämaisten uskontojen ja new agen meditaatiossa. Kun katsomme itseemme, löydämme pahuutta, syntiä ja saastaa. On väärin sanoa, että voimme löytää totuuden sisältämme. Raamattu kehoittaakin meitä katsomaan Kristukseen, sillä silloin "muutumme saman kuvan kaltaiseksi, kirkkaudesta kirkkauteen". Kun katsomme Kristukseen, Pyhä Henki näyttää meille synnin. Hän myös antaa meille voiman tehdä parannusta ja ottaa askelia pyhityksen tiellä.
Vielä yksi asia... On väärin sanoa, että epäilys on osa kristityn elämää. Paavali puhuu Kristuksen "tuntemisesta", eikä tuntemisessa ole sijaa epäilykselle. Raamattu sanoo epäuskon olevan suurimpia syntejä, joista Kristus on meidät vapauttanut. Kristuksessa olemme Elämän lähteellä ja Hän on luvannut ilmaista itsensä niille, jotka Häntä etsivät. Epäuskon hetkiä tulee, mutta Jumalan voimasta meillä on mahdollisuus päästä niiden yli. Hän ei anna koetuksen käydä liian raskaaksi.
Siunausta sinulle. Rukoilen, että löydät rauhan sisimpääsi, sillä sen Jeesus tuli meille antamaan.