Uskonnoissa on monesti korostettu nöyryyttä hyveenä. Myös muissa kuin kristinuskossa. Onneksi on myös sellaisia uskontoja, joissa näin ei ole, koska nöyryys on sairasta ja alentavaa.
Ennen oli orjia, jotka tekivät vapaiden työt. Silloin vapaat olivat hyvin nöyriä, koska saivat tehdä mitä halusivat orjien kyykkiessä pelloilla. Kukaan ei halunnut menettää vapauttaan ja olivat sen vuoksi nöyrinä kaikkien ylempien edessä, jotta tuo kauhea kohtalo eli orjuus ei sattuisi omalle kohdalle. Jopa raamatunkirjoittajat ovat ottaneet Aabrahamista kertovassa tarinassa esille nöyryyden. Kaikki ihmiset eivät tajua tätä tarinaa ja sitä, että jutun ydin on se, että ihmiset pyritään tekemään nöyriksi maallisia auktoriteetteja kohtaan, ei Jumalaa. Jumala on Jumala ja raamatun kirjoituksilla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa. Raamatun kirjoitukset ovat ihmisten kirjoituksia ja jos Jumala osaa nauraa, niin Hän nauraa kovasti raamatulle ja muillekin pyhille kirjoille. Koraanille hän nauraa eniten, sillä se on täynnä käskyjä. Oikeasti moraalia ei ole olemassa, vaan moraali on vain ihmisten tunteita hyvästä ja pahasta.
Nykyisin ei ole enää orjuutta. Nyt ihmisten on oltava hyviä pärjätäkseen elämässään. Ammattitaidolla pääsee töihin ja järkevät voivat jopa alkaa yrittäjiksi. Nöyryys ei kovassa kilpailussa auta, vaan on oltava kova, hyvä ja YLPEÄ siitä, mitä on. Itseään ei saa hävetä. Ei ikinä saa nöyristellä, vaan aina on oltava ylpeä itsestään. Ylpeys ei tarkoita leuhkimista, vaan sitä, että on oma itsensä ja arvostaa itseään, eikä pyri aina miellyttämään muita ja olemaan epäitsekäs. Hyvät käytöstavat ja ylpeys auttavat elämässä. Nöyryys puolestaan on aina alistumista ja itsensä vähättelyä.
Ennen oli orjia, jotka tekivät vapaiden työt. Silloin vapaat olivat hyvin nöyriä, koska saivat tehdä mitä halusivat orjien kyykkiessä pelloilla. Kukaan ei halunnut menettää vapauttaan ja olivat sen vuoksi nöyrinä kaikkien ylempien edessä, jotta tuo kauhea kohtalo eli orjuus ei sattuisi omalle kohdalle. Jopa raamatunkirjoittajat ovat ottaneet Aabrahamista kertovassa tarinassa esille nöyryyden. Kaikki ihmiset eivät tajua tätä tarinaa ja sitä, että jutun ydin on se, että ihmiset pyritään tekemään nöyriksi maallisia auktoriteetteja kohtaan, ei Jumalaa. Jumala on Jumala ja raamatun kirjoituksilla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa. Raamatun kirjoitukset ovat ihmisten kirjoituksia ja jos Jumala osaa nauraa, niin Hän nauraa kovasti raamatulle ja muillekin pyhille kirjoille. Koraanille hän nauraa eniten, sillä se on täynnä käskyjä. Oikeasti moraalia ei ole olemassa, vaan moraali on vain ihmisten tunteita hyvästä ja pahasta.
Nykyisin ei ole enää orjuutta. Nyt ihmisten on oltava hyviä pärjätäkseen elämässään. Ammattitaidolla pääsee töihin ja järkevät voivat jopa alkaa yrittäjiksi. Nöyryys ei kovassa kilpailussa auta, vaan on oltava kova, hyvä ja YLPEÄ siitä, mitä on. Itseään ei saa hävetä. Ei ikinä saa nöyristellä, vaan aina on oltava ylpeä itsestään. Ylpeys ei tarkoita leuhkimista, vaan sitä, että on oma itsensä ja arvostaa itseään, eikä pyri aina miellyttämään muita ja olemaan epäitsekäs. Hyvät käytöstavat ja ylpeys auttavat elämässä. Nöyryys puolestaan on aina alistumista ja itsensä vähättelyä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
uskonnossa tarkoita nöyryyttä Jumalan edessä. Siitä seuraa, ettei saa myöskään polkea kanssaihmisiä. Sitä periaatetta lienee paljon rikottu ja rikotaan ihmisten välisissä suhteissa.
Tee toiselle sitä, mitä tahtoisit itsellesi tehtävän-periaate ei taida nykyisessä kovassa markkinataloudessa olla kovinkaan kovassa huudossa. Vahvempi sortaa heikompaansa ja käyttää hyväksi taloudellisesti kaikin keinoin. Ei hyvä, eikä uskonnon periaatteiden mukaista. Jeesushan sanoi mm.: jo sinulla on kaksi ihokasta, anna toinen veljellesi, jolla ei yhtäkään ole. Kilpailuperiaatteilla ajatus ei tule ikinä toteutumaan, ei ennen kuin ihmiset ovat veljiä keskenään, ennen kuin vahvempi auttaa heikompaansa. Mutta se edellyttääkin toisenlaisten arvojen valtaantumista yhteiskunnassa. Ihmisten rakennelmat sortuvat aina ahneuteen ja itsekkyyteen.
Aabrahamin melkein täytyi uhrata poikansa Jumalalle. Hän oli ensin ylpeä pojastaan, mutta jälkeenpäin hän oli hyvin nöyrä ihminen. Nöyryys oli sitä, että itsestään ja perheestään ei saa olla ylpeä.
Nykymaailmassa kuitenkaan ei pärjää, jos ei luota itseensä ja ole ylpeä. Ylpeydellä ei ole mitään tekemistä toisten alistamisen kanssa. Ylpeys on itseluottamusta. En ymmärrä, miksi ylpeys pitäisi rinnastaa toisten alistamiseen.
Ei se nöyryyskään nöyristelyä tarkoita. Ylpeyden kielto koskee juuri sitä negatiivista ylpeyttä.
Vahvuuden ihannointi on tieten tahtoen nostettu ihmisten toimintaperiaatteeksi, vaikka se ei edesauta tai kehitä ihmiskuntaa. Yli-ihmisoppi tuli vasta Darwinin evoluutio-opin vanavedessä (vahvimpien eloonjäänti). Se on siis koululaitoksen ihmisiin iskostama asenne - uskot siihen, koska niin PITÄÄ uskoa. Missä on sinun vahvuutesi, se, jolla uskallat vastustaa valtavirran ajatusmalleja?
Hyvä itsetunto on kyllä tarpeen, mutta sehän ei ole sama kuin ylpeys! Ylpeys ottaa kaiken kriteeriksi yhden ihmisen hyvinvoinnin. Ylpeys ei rakenna yhteiskuntaa, se hajottaa, jakaa ja eristää. Sellainen nöyryys, joka suostuu kompromisseihin yhteiseksi hyväksi, on puolestaan hyvinvointivaltion perusta.
Ylpeys on itseluottamusta ja tyytyväisyyttä itseensä ja kykyihinsä. Ylpeys ei aiheuta muille harmia, mutta itsevarma ihminen on ylpeä siitä mitä hän on ihmisenä. Itsevarma kykenee sosiaalisuuteen, mutta epävarma pelkää ja nöyristelee toisia, joka on epäsosiaalisuutta.
Jos puhutaan yhteisestä hyvästä, niin ei itseluottamus ja itsestään sekä kyvyistään ylpeänä oleminen heikennä yhteisen hyvän tavoittelua. Se päinvastoin parantaa edellytyksiä, koska ylpeä ihminen ei ole arka. Hän kykenee vuorovaikutukseen. Nöyrä ei kykene sanomaan sanaakaan mistään, koska hän odottaa toisten aloitteita ja ei uskalla epäsosiaalisena toimia.
kuten raamatussa seisoo.
Nyt sekoitat nöyryyden ja arkuuden. Arkuus on se, mikä ilmenee sosiaalisissa tilanteissa, sillä pelot ovat hallitsemattomia. Nöyryys on asenne, ei pelkotila, se on opittua ja valittua.
Oikean tapainen nöyryys muistuttaa, ettei mikään ole itsestäänselvää ja karsii ylimielisyyttä. Otetaan esimerkiksi jokin harrastus laskettelu, taidemaalaus, musiikki, kirjoitus, jalkapallo. Liika ylimielisyys johtaa virheisiin, sillä silloin tuntee homman hallitsevan niin hyvin että keskittyminen herpaantuu.
Oikean tapainen nöyryys pakottaa ottamaan "askeleen taaksepäin" ja lähtemään harrastuksessaan jälleen tietystä pisteestä uudelleen ja TEKEMÄÄN homman taas riittävän hyvin.
Lahjakkuudesta tietyissä asioissa voi ja saa olla ylpeä, muttei ylimielinen. Nöyrä asenne omaa lahjakkuuteen tarkoittaa ettei käytä taitojaan toisten alistamiseen.
Oikea nöyrä asenne saa opettamaan itseään heikommin lahjakkaita ja kannustamaan heitä oppimisen tiellä. Se saa ottamaan myös ITSESTÄ enemmän irti, sillä välttämättä oikealla tavalla nöyrä ei tyydy "välietappeihin", vaan "työ" jatkuu koko elämän ajan.
Nykyajan kilpailussa kovilla arvoilla pääsee nopeasti eteenpäin, mutta pidemmän päälle sillä ei pärjää. Siksi tarvitaan tiettyä nöyryyttä ja toisia kunnioittavaa asennetta.
ENKÄ tarkoita oikealla nöyryydellä tässä nöyristelyä, alistautumista tai itsensä ruoskimista.