vapaitten suuntien uhrit?

when you´re down and out.

Oli huomattavissa selvä kastijako. Ne jotka on kokoajan esillä ovat parempia, ja kaikkein parhaita ovat ne jotka vielä hyppien ylistävät kovaan ääneen.
En koskaan ollut sellainen joka haluaa melua. Tunsin aina että löydän Jumalan hiljaisuudesta.

Arvostusta ja kannustusta työlleen sai vain seurakunnassa sitä tekevät. Ei ketään kiinnostanut mun tekemä erityisnuorisotyö, koska se ei ollut seurakunnan alaisuudessa (mitä sillä ei ollut) Ei sillä että sulkia hattuun olisi pitänyt saada, mutta vähättely ja "miksi et käy kokouksissa, oletko luopunut" tyyliset tylyt tiedustelut.
Olin joskus seurakunnan ylistysbändissäkin soittajana, mutta kyllästyin hypettämiseen ja sellaiseen väkisin pumppaamiseen. "Kun tätä laulua nyt lauletaan 8 kertaa niin Pyhä Henki alkaa toimimaan" Erehdyin sanomaan ääneen että tuntuu pahalta se, että pitää väkisin tehdä joku hurmos ihmisiin eikä tunnu, että Jumala on se joka vaikuttaa vaan ihmiset.
Mussa oli silloin ilmeisesti demoni, kun näin uskalsin sanoa.
Käytännössä se meni niin, että niin kauan kuin yritin sulautua joukkoon ja olla niinkuin muutkin;kädet ylhäällä ja laulaa liian monta kertaa samaa laulua, kelpasin.

Kävi sitten niin, että avioliittoni (samasta seurakunnasta olevan naisen kanssa) päättyi eroon.
Musta tultiin ajamaan huoruuden demoneita ulos. Se oli viimeinen kerta kun seurakunnasta otettiin yhteyttä. Olin ennen ja jälkeen eron reilut 3 vuotta syvässä masennuksessa, eikä kukaan näistä uskon sisarista tai veljistä kestänyt kuulla rehellistä puhetta, ilman demoneitten ulos ajoa, tai sitä, että tuomitaan muuten vaan. "ainahan voi ottaa itseään niskasta kiinni".

Kului monta vuotta eron jälkeen. Löysin uusia ystäviä, ei mistään seurakunnasta, jotka hyväksyivät mut. Sain sanoa mitä tunsin, oli se kaunista tai rumaa. Entisestä seurakunnastani olevat ihmiset lopettivat tervehtimisen.
Eräs, saman ikäinen kuin minä, sattui kerran iltasella kadulla vastaan. Pysähdyin moikkaamaan ja sekin lopulta pysähtyi.
Juteltiin hetki niitä näitä, ja jatkoimme menojamme. Hetken päästä tuli viesti "kuulin ettet enää seuraa Jeesusta. Käänny takaisin niin oltais taas veljiä". Vastasin "en mä mihinkään oo kääntyny. Mun uskossa vaan on erämaakausi". "Ei uskossa ole erämaakausia"-vastasi. Se oli viimeinen mitä sanoi.
Mä kelpaan niin kauan kuin hymyilen ja sovin massaan. Juuri sitä mikä mut kuluttaa loppuun; teeskentely ja itsensä pakottaminen ennalta määrättyyn muottiin.

kirjautumatonna kirjoitti:

when you´re down and out.

Oli huomattavissa selvä kastijako. Ne jotka on kokoajan esillä ovat parempia, ja kaikkein parhaita ovat ne jotka vielä hyppien ylistävät kovaan ääneen.
En koskaan ollut sellainen joka haluaa melua. Tunsin aina että löydän Jumalan hiljaisuudesta.

Arvostusta ja kannustusta työlleen sai vain seurakunnassa sitä tekevät. Ei ketään kiinnostanut mun tekemä erityisnuorisotyö, koska se ei ollut seurakunnan alaisuudessa (mitä sillä ei ollut) Ei sillä että sulkia hattuun olisi pitänyt saada, mutta vähättely ja "miksi et käy kokouksissa, oletko luopunut" tyyliset tylyt tiedustelut.
Olin joskus seurakunnan ylistysbändissäkin soittajana, mutta kyllästyin hypettämiseen ja sellaiseen väkisin pumppaamiseen. "Kun tätä laulua nyt lauletaan 8 kertaa niin Pyhä Henki alkaa toimimaan" Erehdyin sanomaan ääneen että tuntuu pahalta se, että pitää väkisin tehdä joku hurmos ihmisiin eikä tunnu, että Jumala on se joka vaikuttaa vaan ihmiset.
Mussa oli silloin ilmeisesti demoni, kun näin uskalsin sanoa.
Käytännössä se meni niin, että niin kauan kuin yritin sulautua joukkoon ja olla niinkuin muutkin;kädet ylhäällä ja laulaa liian monta kertaa samaa laulua, kelpasin.

Kävi sitten niin, että avioliittoni (samasta seurakunnasta olevan naisen kanssa) päättyi eroon.
Musta tultiin ajamaan huoruuden demoneita ulos. Se oli viimeinen kerta kun seurakunnasta otettiin yhteyttä. Olin ennen ja jälkeen eron reilut 3 vuotta syvässä masennuksessa, eikä kukaan näistä uskon sisarista tai veljistä kestänyt kuulla rehellistä puhetta, ilman demoneitten ulos ajoa, tai sitä, että tuomitaan muuten vaan. "ainahan voi ottaa itseään niskasta kiinni".

Kului monta vuotta eron jälkeen. Löysin uusia ystäviä, ei mistään seurakunnasta, jotka hyväksyivät mut. Sain sanoa mitä tunsin, oli se kaunista tai rumaa. Entisestä seurakunnastani olevat ihmiset lopettivat tervehtimisen.
Eräs, saman ikäinen kuin minä, sattui kerran iltasella kadulla vastaan. Pysähdyin moikkaamaan ja sekin lopulta pysähtyi.
Juteltiin hetki niitä näitä, ja jatkoimme menojamme. Hetken päästä tuli viesti "kuulin ettet enää seuraa Jeesusta. Käänny takaisin niin oltais taas veljiä". Vastasin "en mä mihinkään oo kääntyny. Mun uskossa vaan on erämaakausi". "Ei uskossa ole erämaakausia"-vastasi. Se oli viimeinen mitä sanoi.
Mä kelpaan niin kauan kuin hymyilen ja sovin massaan. Juuri sitä mikä mut kuluttaa loppuun; teeskentely ja itsensä pakottaminen ennalta määrättyyn muottiin.

että kun jeesus on vain mielikuvittelua, niin ei kukaan jaksa aina kuvitella.

Nasse. kirjoitti:

että kun jeesus on vain mielikuvittelua, niin ei kukaan jaksa aina kuvitella.

sitten kaikenmaailman nasset luulevat että niitten usko jotenkin vaikuttaisi ettei sitä Jeesusta ehkä oliskaan kun ne oikein kovasti niin uskoo ja sanoohan sen nassen järkikin

Nassen Setä kirjoitti:

sitten kaikenmaailman nasset luulevat että niitten usko jotenkin vaikuttaisi ettei sitä Jeesusta ehkä oliskaan kun ne oikein kovasti niin uskoo ja sanoohan sen nassen järkikin

siihen onko hihhulin padassa hyörimässä Jesse vai ei.

Katsos kun sinä saat ihan kuten muutkin, kuvitella kaikenlaisia hahmoja ja olentoja olevaksi.

Ja jos olet päättänyt Jeesuksen olevan olemassa, sehän on, Nassesta riippumatta.

Himmeän kuuppasi sisäpuolella.

Nasse. kirjoitti:

siihen onko hihhulin padassa hyörimässä Jesse vai ei.

Katsos kun sinä saat ihan kuten muutkin, kuvitella kaikenlaisia hahmoja ja olentoja olevaksi.

Ja jos olet päättänyt Jeesuksen olevan olemassa, sehän on, Nassesta riippumatta.

Himmeän kuuppasi sisäpuolella.

Nasse, et ole nyt kovin fiksu
Onko murrosikäsi alkanut vai mikä saa sinut noin lapseksi heittäytymään.
menepäs nukkumaan kun aikuiset täällä keskustelee. Jaksat sitten huomenna koulussa.

kirjautumatonna kirjoitti:

when you´re down and out.

Oli huomattavissa selvä kastijako. Ne jotka on kokoajan esillä ovat parempia, ja kaikkein parhaita ovat ne jotka vielä hyppien ylistävät kovaan ääneen.
En koskaan ollut sellainen joka haluaa melua. Tunsin aina että löydän Jumalan hiljaisuudesta.

Arvostusta ja kannustusta työlleen sai vain seurakunnassa sitä tekevät. Ei ketään kiinnostanut mun tekemä erityisnuorisotyö, koska se ei ollut seurakunnan alaisuudessa (mitä sillä ei ollut) Ei sillä että sulkia hattuun olisi pitänyt saada, mutta vähättely ja "miksi et käy kokouksissa, oletko luopunut" tyyliset tylyt tiedustelut.
Olin joskus seurakunnan ylistysbändissäkin soittajana, mutta kyllästyin hypettämiseen ja sellaiseen väkisin pumppaamiseen. "Kun tätä laulua nyt lauletaan 8 kertaa niin Pyhä Henki alkaa toimimaan" Erehdyin sanomaan ääneen että tuntuu pahalta se, että pitää väkisin tehdä joku hurmos ihmisiin eikä tunnu, että Jumala on se joka vaikuttaa vaan ihmiset.
Mussa oli silloin ilmeisesti demoni, kun näin uskalsin sanoa.
Käytännössä se meni niin, että niin kauan kuin yritin sulautua joukkoon ja olla niinkuin muutkin;kädet ylhäällä ja laulaa liian monta kertaa samaa laulua, kelpasin.

Kävi sitten niin, että avioliittoni (samasta seurakunnasta olevan naisen kanssa) päättyi eroon.
Musta tultiin ajamaan huoruuden demoneita ulos. Se oli viimeinen kerta kun seurakunnasta otettiin yhteyttä. Olin ennen ja jälkeen eron reilut 3 vuotta syvässä masennuksessa, eikä kukaan näistä uskon sisarista tai veljistä kestänyt kuulla rehellistä puhetta, ilman demoneitten ulos ajoa, tai sitä, että tuomitaan muuten vaan. "ainahan voi ottaa itseään niskasta kiinni".

Kului monta vuotta eron jälkeen. Löysin uusia ystäviä, ei mistään seurakunnasta, jotka hyväksyivät mut. Sain sanoa mitä tunsin, oli se kaunista tai rumaa. Entisestä seurakunnastani olevat ihmiset lopettivat tervehtimisen.
Eräs, saman ikäinen kuin minä, sattui kerran iltasella kadulla vastaan. Pysähdyin moikkaamaan ja sekin lopulta pysähtyi.
Juteltiin hetki niitä näitä, ja jatkoimme menojamme. Hetken päästä tuli viesti "kuulin ettet enää seuraa Jeesusta. Käänny takaisin niin oltais taas veljiä". Vastasin "en mä mihinkään oo kääntyny. Mun uskossa vaan on erämaakausi". "Ei uskossa ole erämaakausia"-vastasi. Se oli viimeinen mitä sanoi.
Mä kelpaan niin kauan kuin hymyilen ja sovin massaan. Juuri sitä mikä mut kuluttaa loppuun; teeskentely ja itsensä pakottaminen ennalta määrättyyn muottiin.

Saman kokenut! Itse vain olin jonkin aikaa eräs kaikista aktiivisimmista, pomppuni ylsi aina korkeimmalle ja samaa säettä jaksoin toistaa vaikka koko päivän!

Sittemmin väsyin ja koin saman kuin sinä. Virtaa kun ei ole, sitä ei ole. Sitten muut seurakuntalaiset ihmettelevät että oletko enää edes uskossa! En ole pahemmin enää srk:ssa käynytkään, mikä näin jälkikäteen ajateltuna on ihan hyvä juttu.

Tsemppiä sulle missä oletkin, koen että välillämme vallitsee jonkinlainen sielujen yhteys jos se yhtään lohduttaa.

P.S. Jos olet noin kovassa masennuksessa ollut, en tiedä oletko käynyt lääkärissä, mutta nykyään masennusta voidaan tehokkaasti hoitaa. Suosittelen!

Samaa kokenut! kirjoitti:

Saman kokenut! Itse vain olin jonkin aikaa eräs kaikista aktiivisimmista, pomppuni ylsi aina korkeimmalle ja samaa säettä jaksoin toistaa vaikka koko päivän!

Sittemmin väsyin ja koin saman kuin sinä. Virtaa kun ei ole, sitä ei ole. Sitten muut seurakuntalaiset ihmettelevät että oletko enää edes uskossa! En ole pahemmin enää srk:ssa käynytkään, mikä näin jälkikäteen ajateltuna on ihan hyvä juttu.

Tsemppiä sulle missä oletkin, koen että välillämme vallitsee jonkinlainen sielujen yhteys jos se yhtään lohduttaa.

P.S. Jos olet noin kovassa masennuksessa ollut, en tiedä oletko käynyt lääkärissä, mutta nykyään masennusta voidaan tehokkaasti hoitaa. Suosittelen!

"kivaa" on kuulla että on muitakin ;)
Noita tarinoita ei kovin paljoa ole eteeni tullut, että muillakin olisi vastaavia kokemuksia.

Masennus on hoidossa. Taustalla se jossain lymyää, mutta ei enää ole johdossa. Hengellistäminen kun loppui niin apu olikin ihan helposti saatavilla.
Hyvää loppuhelteitä ja syksyä.

Nasse. kirjoitti:

että kun jeesus on vain mielikuvittelua, niin ei kukaan jaksa aina kuvitella.

Nasse-setä on mielikuvittelua, ei suinkaan Jeesus ... ehkä se päteminen jo loppuu? ;)

Nasse. kirjoitti:

siihen onko hihhulin padassa hyörimässä Jesse vai ei.

Katsos kun sinä saat ihan kuten muutkin, kuvitella kaikenlaisia hahmoja ja olentoja olevaksi.

Ja jos olet päättänyt Jeesuksen olevan olemassa, sehän on, Nassesta riippumatta.

Himmeän kuuppasi sisäpuolella.

Nasse-setä on mielikuvittelua, ei suinkaan Jeesus ... ehkä se päteminen jo loppuu? ;)

Nasse. kirjoitti:

että kun jeesus on vain mielikuvittelua, niin ei kukaan jaksa aina kuvitella.

Mitäs tämä Nasse taas täällä uskontojen uhrien palstalla tekee? Taitaa olla oman ateismi-uskonsa uhri? On rankkaa uskoa alkuräjähdykseen, eikä Jeesukseen. Siunausta vaan Nassellekin vaikket sellaisiin uskokaan!

Kirjautumatonna kirjoitti:

"kivaa" on kuulla että on muitakin ;)
Noita tarinoita ei kovin paljoa ole eteeni tullut, että muillakin olisi vastaavia kokemuksia.

Masennus on hoidossa. Taustalla se jossain lymyää, mutta ei enää ole johdossa. Hengellistäminen kun loppui niin apu olikin ihan helposti saatavilla.
Hyvää loppuhelteitä ja syksyä.

Todella kurjaa kuulla sellaisesta hengellisestä väkivallasta, jota keskustelun aloittaja on kokenut! Kyllä on ajauduttu kauas Raamatun Sanasta.

Tervetuloa luterilaisen kirkon pariin!

Siunausta ja voimia elämääsi!

kirjautumatonna kirjoitti:

when you´re down and out.

Oli huomattavissa selvä kastijako. Ne jotka on kokoajan esillä ovat parempia, ja kaikkein parhaita ovat ne jotka vielä hyppien ylistävät kovaan ääneen.
En koskaan ollut sellainen joka haluaa melua. Tunsin aina että löydän Jumalan hiljaisuudesta.

Arvostusta ja kannustusta työlleen sai vain seurakunnassa sitä tekevät. Ei ketään kiinnostanut mun tekemä erityisnuorisotyö, koska se ei ollut seurakunnan alaisuudessa (mitä sillä ei ollut) Ei sillä että sulkia hattuun olisi pitänyt saada, mutta vähättely ja "miksi et käy kokouksissa, oletko luopunut" tyyliset tylyt tiedustelut.
Olin joskus seurakunnan ylistysbändissäkin soittajana, mutta kyllästyin hypettämiseen ja sellaiseen väkisin pumppaamiseen. "Kun tätä laulua nyt lauletaan 8 kertaa niin Pyhä Henki alkaa toimimaan" Erehdyin sanomaan ääneen että tuntuu pahalta se, että pitää väkisin tehdä joku hurmos ihmisiin eikä tunnu, että Jumala on se joka vaikuttaa vaan ihmiset.
Mussa oli silloin ilmeisesti demoni, kun näin uskalsin sanoa.
Käytännössä se meni niin, että niin kauan kuin yritin sulautua joukkoon ja olla niinkuin muutkin;kädet ylhäällä ja laulaa liian monta kertaa samaa laulua, kelpasin.

Kävi sitten niin, että avioliittoni (samasta seurakunnasta olevan naisen kanssa) päättyi eroon.
Musta tultiin ajamaan huoruuden demoneita ulos. Se oli viimeinen kerta kun seurakunnasta otettiin yhteyttä. Olin ennen ja jälkeen eron reilut 3 vuotta syvässä masennuksessa, eikä kukaan näistä uskon sisarista tai veljistä kestänyt kuulla rehellistä puhetta, ilman demoneitten ulos ajoa, tai sitä, että tuomitaan muuten vaan. "ainahan voi ottaa itseään niskasta kiinni".

Kului monta vuotta eron jälkeen. Löysin uusia ystäviä, ei mistään seurakunnasta, jotka hyväksyivät mut. Sain sanoa mitä tunsin, oli se kaunista tai rumaa. Entisestä seurakunnastani olevat ihmiset lopettivat tervehtimisen.
Eräs, saman ikäinen kuin minä, sattui kerran iltasella kadulla vastaan. Pysähdyin moikkaamaan ja sekin lopulta pysähtyi.
Juteltiin hetki niitä näitä, ja jatkoimme menojamme. Hetken päästä tuli viesti "kuulin ettet enää seuraa Jeesusta. Käänny takaisin niin oltais taas veljiä". Vastasin "en mä mihinkään oo kääntyny. Mun uskossa vaan on erämaakausi". "Ei uskossa ole erämaakausia"-vastasi. Se oli viimeinen mitä sanoi.
Mä kelpaan niin kauan kuin hymyilen ja sovin massaan. Juuri sitä mikä mut kuluttaa loppuun; teeskentely ja itsensä pakottaminen ennalta määrättyyn muottiin.

Kopioi tuo hellaripalstalle. Ilahtuvat varmasti.

... kirjoitti:

Kopioi tuo hellaripalstalle. Ilahtuvat varmasti.

Huomaatko, että kaveri ei kertonut minkä nimiseen seurakuntaan hän on muka kuulunut.

Olen itse kuulunut, eri paikkakunnilla oleviin Helluntaiseurakuntiin, mutta en tunnista tätä kirjoitusta, että se olisi kysymys Helluntailaisista, ehkä jotkin ev.lut.kirkkossa olevaa herätysliikeiden toimintaa.

Outo kirjoitus ihminen haluaa "hiljaisuutta", mutta on toimintaa pääsemiseen ja arvostuksen kipeä? Toisaalta, miksi alunperinkään on liittynyt seurakuntaan, minkä toiminnasta ei pidä? Ei tämä tunnu uskottavalta. Raamattu sanoo, jos usko on oikeaa:"kaikki me voimme Hänessä (Jeesus), joka meitä vahvistaa.

Kaikkien vapaidensuuntien yleinen tuomisteminen on osoitus valheen olemassaolosta kirjoituksessa.

siunausta kirjoitti:

Todella kurjaa kuulla sellaisesta hengellisestä väkivallasta, jota keskustelun aloittaja on kokenut! Kyllä on ajauduttu kauas Raamatun Sanasta.

Tervetuloa luterilaisen kirkon pariin!

Siunausta ja voimia elämääsi!

Luterilaisen kirkon edustajatkin ovat kuin haaskoja ja niiden kirkossa se meno vasta perkeleellistä on. Erotetaan pappeja, jos ne on oikeesti uskovaisia, Kuten M.Koivisto. Mieluummin Hellareihin!!

kirjautumatonna kirjoitti:

when you´re down and out.

Oli huomattavissa selvä kastijako. Ne jotka on kokoajan esillä ovat parempia, ja kaikkein parhaita ovat ne jotka vielä hyppien ylistävät kovaan ääneen.
En koskaan ollut sellainen joka haluaa melua. Tunsin aina että löydän Jumalan hiljaisuudesta.

Arvostusta ja kannustusta työlleen sai vain seurakunnassa sitä tekevät. Ei ketään kiinnostanut mun tekemä erityisnuorisotyö, koska se ei ollut seurakunnan alaisuudessa (mitä sillä ei ollut) Ei sillä että sulkia hattuun olisi pitänyt saada, mutta vähättely ja "miksi et käy kokouksissa, oletko luopunut" tyyliset tylyt tiedustelut.
Olin joskus seurakunnan ylistysbändissäkin soittajana, mutta kyllästyin hypettämiseen ja sellaiseen väkisin pumppaamiseen. "Kun tätä laulua nyt lauletaan 8 kertaa niin Pyhä Henki alkaa toimimaan" Erehdyin sanomaan ääneen että tuntuu pahalta se, että pitää väkisin tehdä joku hurmos ihmisiin eikä tunnu, että Jumala on se joka vaikuttaa vaan ihmiset.
Mussa oli silloin ilmeisesti demoni, kun näin uskalsin sanoa.
Käytännössä se meni niin, että niin kauan kuin yritin sulautua joukkoon ja olla niinkuin muutkin;kädet ylhäällä ja laulaa liian monta kertaa samaa laulua, kelpasin.

Kävi sitten niin, että avioliittoni (samasta seurakunnasta olevan naisen kanssa) päättyi eroon.
Musta tultiin ajamaan huoruuden demoneita ulos. Se oli viimeinen kerta kun seurakunnasta otettiin yhteyttä. Olin ennen ja jälkeen eron reilut 3 vuotta syvässä masennuksessa, eikä kukaan näistä uskon sisarista tai veljistä kestänyt kuulla rehellistä puhetta, ilman demoneitten ulos ajoa, tai sitä, että tuomitaan muuten vaan. "ainahan voi ottaa itseään niskasta kiinni".

Kului monta vuotta eron jälkeen. Löysin uusia ystäviä, ei mistään seurakunnasta, jotka hyväksyivät mut. Sain sanoa mitä tunsin, oli se kaunista tai rumaa. Entisestä seurakunnastani olevat ihmiset lopettivat tervehtimisen.
Eräs, saman ikäinen kuin minä, sattui kerran iltasella kadulla vastaan. Pysähdyin moikkaamaan ja sekin lopulta pysähtyi.
Juteltiin hetki niitä näitä, ja jatkoimme menojamme. Hetken päästä tuli viesti "kuulin ettet enää seuraa Jeesusta. Käänny takaisin niin oltais taas veljiä". Vastasin "en mä mihinkään oo kääntyny. Mun uskossa vaan on erämaakausi". "Ei uskossa ole erämaakausia"-vastasi. Se oli viimeinen mitä sanoi.
Mä kelpaan niin kauan kuin hymyilen ja sovin massaan. Juuri sitä mikä mut kuluttaa loppuun; teeskentely ja itsensä pakottaminen ennalta määrättyyn muottiin.

että otan osaa vai onneksi olkoon! Luin tarinaasi kuin omaani. Olen iloinen puolestasi kuitenkin, sillä minulle ratkaisu oli vapautus. Tulin tosin uskoon vapaan suunnan kautta. Minun olisi pitänyt olla joka kokouksessa laulamassa ja soittamassa ja johtamassa kuoroa yms. En ymmärtänyt sitä ollenkaan, sillä mielkestäni Jumala antaa jokaiselle tehtävän, eikä toiset ihmiset. Sain tietysti kuulla hirvittäviä lausuntoja ja minut tuomittiin helvettiin kun erosin. Saarnaaja kävi kotona myös ja sanoi, että menen helvettiin. Tuo aika oli raskasta, mutta tein oikean ratkasun. Nyt saan olla vapaa tuosta kahleesta ja seurata Jeesusta niinkuin Hän tahtoo. -Minulle kävi kuten sinulle, eli avioero asia ym.-Olen nyt tietysti heidän mielestään luopio. Monet syyllistävät katseet ja sanat olen saanut osakseni. Paikkakuntaa olen onneksi voinut vaihtaa tuon takia. En kuulu mihinkään seutakuntaan. Jospa Jumala johtaa asiat sinunkun kohdallasi niin, että saat iloita Jumalan antamasta rauhasta ja pelastuksesta ilman ympäristön tuomaa kahletta. Jumalan siunausta tiellesi. Olen todella iloinen puolestasi! Mary

etsiväinen ja ihmetteleväinen kirjoitti:

Mitäs tämä Nasse taas täällä uskontojen uhrien palstalla tekee? Taitaa olla oman ateismi-uskonsa uhri? On rankkaa uskoa alkuräjähdykseen, eikä Jeesukseen. Siunausta vaan Nassellekin vaikket sellaisiin uskokaan!

että Jeesus Nasarettilainen syntyi noin vuonna 6 ennen ajanlaskun alkua sen on tiede todistanut oikeaksi.Oliko hän neitseestä syntynyt tuskin.Hän vain oli piikki äärijuutalaisten lihassa.Siitä johtuu hänen saama huomio. ja pääsi raamatun lehdille.

kirjautumatonna kirjoitti:

when you´re down and out.

Oli huomattavissa selvä kastijako. Ne jotka on kokoajan esillä ovat parempia, ja kaikkein parhaita ovat ne jotka vielä hyppien ylistävät kovaan ääneen.
En koskaan ollut sellainen joka haluaa melua. Tunsin aina että löydän Jumalan hiljaisuudesta.

Arvostusta ja kannustusta työlleen sai vain seurakunnassa sitä tekevät. Ei ketään kiinnostanut mun tekemä erityisnuorisotyö, koska se ei ollut seurakunnan alaisuudessa (mitä sillä ei ollut) Ei sillä että sulkia hattuun olisi pitänyt saada, mutta vähättely ja "miksi et käy kokouksissa, oletko luopunut" tyyliset tylyt tiedustelut.
Olin joskus seurakunnan ylistysbändissäkin soittajana, mutta kyllästyin hypettämiseen ja sellaiseen väkisin pumppaamiseen. "Kun tätä laulua nyt lauletaan 8 kertaa niin Pyhä Henki alkaa toimimaan" Erehdyin sanomaan ääneen että tuntuu pahalta se, että pitää väkisin tehdä joku hurmos ihmisiin eikä tunnu, että Jumala on se joka vaikuttaa vaan ihmiset.
Mussa oli silloin ilmeisesti demoni, kun näin uskalsin sanoa.
Käytännössä se meni niin, että niin kauan kuin yritin sulautua joukkoon ja olla niinkuin muutkin;kädet ylhäällä ja laulaa liian monta kertaa samaa laulua, kelpasin.

Kävi sitten niin, että avioliittoni (samasta seurakunnasta olevan naisen kanssa) päättyi eroon.
Musta tultiin ajamaan huoruuden demoneita ulos. Se oli viimeinen kerta kun seurakunnasta otettiin yhteyttä. Olin ennen ja jälkeen eron reilut 3 vuotta syvässä masennuksessa, eikä kukaan näistä uskon sisarista tai veljistä kestänyt kuulla rehellistä puhetta, ilman demoneitten ulos ajoa, tai sitä, että tuomitaan muuten vaan. "ainahan voi ottaa itseään niskasta kiinni".

Kului monta vuotta eron jälkeen. Löysin uusia ystäviä, ei mistään seurakunnasta, jotka hyväksyivät mut. Sain sanoa mitä tunsin, oli se kaunista tai rumaa. Entisestä seurakunnastani olevat ihmiset lopettivat tervehtimisen.
Eräs, saman ikäinen kuin minä, sattui kerran iltasella kadulla vastaan. Pysähdyin moikkaamaan ja sekin lopulta pysähtyi.
Juteltiin hetki niitä näitä, ja jatkoimme menojamme. Hetken päästä tuli viesti "kuulin ettet enää seuraa Jeesusta. Käänny takaisin niin oltais taas veljiä". Vastasin "en mä mihinkään oo kääntyny. Mun uskossa vaan on erämaakausi". "Ei uskossa ole erämaakausia"-vastasi. Se oli viimeinen mitä sanoi.
Mä kelpaan niin kauan kuin hymyilen ja sovin massaan. Juuri sitä mikä mut kuluttaa loppuun; teeskentely ja itsensä pakottaminen ennalta määrättyyn muottiin.

Kiitos sulle TODELLA paljon viestistäsi!
Mä luin sen kyyneleet silmissä - KAIKKI on itselleni niin tuttua. Ihan liian tuttua. Oltaispa joskus törmätty ja tavattu, että oltais voitu puhua näistä asioista, ja muistakin.
Mä toivon sulle tosi paljon voimia ja sinnikkyyttä uskoa itseen ja oman näköiseen elämään. Muottiin sulautuminen on liian kova hinta. Olet liian arvokas menettääksesi itsesi!

yks kirjoitti:

Kiitos sulle TODELLA paljon viestistäsi!
Mä luin sen kyyneleet silmissä - KAIKKI on itselleni niin tuttua. Ihan liian tuttua. Oltaispa joskus törmätty ja tavattu, että oltais voitu puhua näistä asioista, ja muistakin.
Mä toivon sulle tosi paljon voimia ja sinnikkyyttä uskoa itseen ja oman näköiseen elämään. Muottiin sulautuminen on liian kova hinta. Olet liian arvokas menettääksesi itsesi!

Meni näköjään vähän väärään kohtaan viestiketjussa, mutta kommenttini oli tarkoitettu hänelle joka kirjoitti otsakkeella "nobody loves you.."

yks kirjoitti:

Kiitos sulle TODELLA paljon viestistäsi!
Mä luin sen kyyneleet silmissä - KAIKKI on itselleni niin tuttua. Ihan liian tuttua. Oltaispa joskus törmätty ja tavattu, että oltais voitu puhua näistä asioista, ja muistakin.
Mä toivon sulle tosi paljon voimia ja sinnikkyyttä uskoa itseen ja oman näköiseen elämään. Muottiin sulautuminen on liian kova hinta. Olet liian arvokas menettääksesi itsesi!

Jos haluat vaihtaa (ei siis oikeasti treffit :D )
ajatuksia vielä tuosta käsillä olevasta aiheesta niin se sopii kyllä mullen.

yks kirjoitti:

Kiitos sulle TODELLA paljon viestistäsi!
Mä luin sen kyyneleet silmissä - KAIKKI on itselleni niin tuttua. Ihan liian tuttua. Oltaispa joskus törmätty ja tavattu, että oltais voitu puhua näistä asioista, ja muistakin.
Mä toivon sulle tosi paljon voimia ja sinnikkyyttä uskoa itseen ja oman näköiseen elämään. Muottiin sulautuminen on liian kova hinta. Olet liian arvokas menettääksesi itsesi!

sama täällä olen alkanu löytää itseni oman itsen elämään..ja etsin kamuja

Samaa kokenut! kirjoitti:

Saman kokenut! Itse vain olin jonkin aikaa eräs kaikista aktiivisimmista, pomppuni ylsi aina korkeimmalle ja samaa säettä jaksoin toistaa vaikka koko päivän!

Sittemmin väsyin ja koin saman kuin sinä. Virtaa kun ei ole, sitä ei ole. Sitten muut seurakuntalaiset ihmettelevät että oletko enää edes uskossa! En ole pahemmin enää srk:ssa käynytkään, mikä näin jälkikäteen ajateltuna on ihan hyvä juttu.

Tsemppiä sulle missä oletkin, koen että välillämme vallitsee jonkinlainen sielujen yhteys jos se yhtään lohduttaa.

P.S. Jos olet noin kovassa masennuksessa ollut, en tiedä oletko käynyt lääkärissä, mutta nykyään masennusta voidaan tehokkaasti hoitaa. Suosittelen!

heippa olen samaa kokenut ja olen nyt ollut pois kuvioista ja olen töissä ja olen ihmetellyt että ei vastata omiin tunteisiini kun puhun heille ja jatkuvaa väheksyntää......iloisuuteni m eni pois näitten jälkeen......olisi kivaa kirjottaa kans!!!!!!!!!!!!!!!!

Mary kirjoitti:

että otan osaa vai onneksi olkoon! Luin tarinaasi kuin omaani. Olen iloinen puolestasi kuitenkin, sillä minulle ratkaisu oli vapautus. Tulin tosin uskoon vapaan suunnan kautta. Minun olisi pitänyt olla joka kokouksessa laulamassa ja soittamassa ja johtamassa kuoroa yms. En ymmärtänyt sitä ollenkaan, sillä mielkestäni Jumala antaa jokaiselle tehtävän, eikä toiset ihmiset. Sain tietysti kuulla hirvittäviä lausuntoja ja minut tuomittiin helvettiin kun erosin. Saarnaaja kävi kotona myös ja sanoi, että menen helvettiin. Tuo aika oli raskasta, mutta tein oikean ratkasun. Nyt saan olla vapaa tuosta kahleesta ja seurata Jeesusta niinkuin Hän tahtoo. -Minulle kävi kuten sinulle, eli avioero asia ym.-Olen nyt tietysti heidän mielestään luopio. Monet syyllistävät katseet ja sanat olen saanut osakseni. Paikkakuntaa olen onneksi voinut vaihtaa tuon takia. En kuulu mihinkään seutakuntaan. Jospa Jumala johtaa asiat sinunkun kohdallasi niin, että saat iloita Jumalan antamasta rauhasta ja pelastuksesta ilman ympäristön tuomaa kahletta. Jumalan siunausta tiellesi. Olen todella iloinen puolestasi! Mary

voi ei kaikille sama juttu minullakin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

miten pääsee elämään takaisin omaa elämää??????ilman tuota rajotetta???????

haluaisin sunki kans kirjotellaaaa!!!!!!!

Hyviä huomioita. Itsekin vapaan suunnan seurakunnasta hengellisen kodin saanena voin todeta että moinen käytös kuulostaa erittäin vieraalta.

Eikö keskustelu ja eri näkökulmien esilletuominen ole sallittua sinun ajatusmaailmassasi?? Tämänkaltaisen ilmapiirin olen toki kokenut eräissä vapaissa fundamentalistisissa piireissä, joten en toki ole lainkaan yllättynyt. Miksi olisin? Joskus tuntuu, että samalla hetkellä kun Jeesus tulee sydämeen, oma ajattelu karkaa toisesta korvasta ulos.

Miksi yrität ryöstää toisen uskon kieltämällä keskustelun aiheesta?! Oletko sinä parempi kuin keskustelun aloittaja? Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä; jokaisella on oikeus tunteisiinsa ja ajatuksiinsa. Niitä on oikeus myös tuoda esille. Moisella junttaamisella vain vahvistat omaa lakihenkisyyttäsi.

Itse tullessani uskoon olin niin täynnä etsimistä, iloa, vapautta.. kaikkea mitä Jumala silloin tuntui tarjoavan. Kaikki tapahtui niin rytinällä että olin aivan pihalla.

Menin mukaan erään vapaan suuntauksen touhuihin. No, pelkkää aivopesuahan se oli siellä. Välit entisiin kavereihin olisi pitänyt katkaista, tietyt harrastukset lopettaa.. koska "saatanalla on muuten takaportti elämääsi". Kieltämättä tehokasta pelottelua.

Lisäksi Raamatun täysin kirjaimellinen todestaottaminen mm. maailma luotiin 10 000v sitten; tiedemiehet pimittävät totuutta tms. helvetillä pelottelu.. "pääsetkö varmasti taivaaseen jos kuolet NYT!?".. tämäntyylinen keskustelu sai minut akateemisena ihmisenä voimaan pahoin. Tuntui että olisin siirtynyt ajassa 150 vuotta taaksepäin. Vähemmistöjä ei suvaita (nekin pitää käännyttää), ainoastaan oman seurakunnan näkemys oli oikea.

Kysynkin; Millä ihmeen oikeudella kukaan voi ryöstää toiselta ihmiseltä tunteita, arvoja ja ajatuksia? Mikä tekee vapaan suunnan kiihkouskovaisesta paremman ja enemmän oikeassa olevan ihmisen kuin tavallisesta ihmisestä?

Vastaukseksi ei kelpaa että Jumala on aina oikeassa. Et sinä, eikä kukaan voi ryöstää Jumalaa toiselta uskovalta pahoilla puheillaan. Voit sitä toki yrittää, mutta enemmän siinä hallaa teet itsellesi ja muille kuin hyötyä.

Minä olisin vain halunnut uskoa rauhassa ja hiljaa. En minä ole sellainen ihminen joka heiluu kokouksissa kädet kattoa kohti, hypellen ja huutaen hallelujaa. En minä koe että minun tulisi tavoitella armolahjoja ja solkata siansaksaa kädet eteenpäin ojennettuna ylistysmusiikin soidessa. Minulle riitti onneen vain uskominen, se tuki ja turva mikä tuntui tulevaisuuden suhteen olevan.

En tiedä paljonko kiihkouskovaiset ajattelevat omilla aivoillaan. Kuulin niin ihmeellisiä tarinoita ihmisistä että alkoi jo pelottamaan. Ei siksi, että tarinat olisivat olleet jotenkin kammoksuttavia, vaan siksi että tuntui että tällaisissa yhteisöissä uskotaan kaikki (jopa tarinat jotka eivät välttämättä ole tosia) mitä korkeampi auktoriteetti tuo esille.

Yleinen ilmapiiri tukahdutti aivan täysin minut, mitään vapauksia ei ollut ("Halleluja! Mitä sinä valitat, sinähän olet vapaa Herrassa!!!") ajatella omilla aivoilla tai kyseenalaistaa yhtään mitään. Vaelsin lakihenkisyyden vallassa.

Paljon onnellisempi olen nyt kun uskon Jumalaan, mutta kierrän moiset hihhuloinnit kaukaa. Uskokoon rauhassa tieteen olevan pahojen tiedemiesten salaliittoa, katkaiskoon rauhassa välit "saatanallisiin" entisiin kavereihinsa, eläköön lakihenkistä elämäänsä.. hyvä jos voi sitä kautta olla onnellinen.

Minulle se ei sovi, toi vain ahdistusta.

Jumalan Siunausta kaikille.

Retoriikalla kilvoitteleville uskonkiihkoisille kotiteologeille sanon sen, että minulla on oikeus tuoda näitä ajatuksia esille. Tyrmätkää rauhassa ja yrittäkää ryöstää Jeesus viereltäni, mutta näin olen silti kokenut.

En ole väittänyt olleeni monen seurakunnan jäsenä. Ainostaan yhden suunnan. Toiminnassa olen ollut hellareissa, vpsrkssa ja baptisteilla.

Luulet että olet suorittanut "paljastuksen"
Minä sanon, että olet väärässä.
Olisihan se hienoa jos mitään väärää tai pahaa ei olisi sattunut, mutta näin ei valitettavasti ole.
Suosittelisin sinulle avointa keskustelua aiheesta, koska en usko että olen ainoa jolla on tällaisia kokemuksia.
Vikaa on jokaisessa yhteisössä, mikä koostuu ihmisistä.

Kritisoit mua siitä etten ole kirjautunut.
Oletko sinä?

kirjautumatonna kirjoitti:

En ole väittänyt olleeni monen seurakunnan jäsenä. Ainostaan yhden suunnan. Toiminnassa olen ollut hellareissa, vpsrkssa ja baptisteilla.

Luulet että olet suorittanut "paljastuksen"
Minä sanon, että olet väärässä.
Olisihan se hienoa jos mitään väärää tai pahaa ei olisi sattunut, mutta näin ei valitettavasti ole.
Suosittelisin sinulle avointa keskustelua aiheesta, koska en usko että olen ainoa jolla on tällaisia kokemuksia.
Vikaa on jokaisessa yhteisössä, mikä koostuu ihmisistä.

Kritisoit mua siitä etten ole kirjautunut.
Oletko sinä?

Paljastit:
"En ole väittänyt olleeni monen seurakunnan jäsenä."

Ehkä olet ev.lut.kirkon entinen jäsen?

Et voi esittää täällä valheita ja mustamaalata Jumalan seurakuntia, jotka tekevät hyvää työtä ja levittävät Jumalan rakkautta monin tavoin.

"Toiminnassa" mukana olo on laaja käsite ja ei todista mitään uskosta, joihinkin juttuihin voi tulla mukaan kuka tahtoo, ja auttaa, silloin voit pettyä ties keneen.

Normaalia ihmistä ei ole tarkoitettu "koiraksi"!

taas kerran kirjoitti:

Paljastit:
"En ole väittänyt olleeni monen seurakunnan jäsenä."

Ehkä olet ev.lut.kirkon entinen jäsen?

Et voi esittää täällä valheita ja mustamaalata Jumalan seurakuntia, jotka tekevät hyvää työtä ja levittävät Jumalan rakkautta monin tavoin.

"Toiminnassa" mukana olo on laaja käsite ja ei todista mitään uskosta, joihinkin juttuihin voi tulla mukaan kuka tahtoo, ja auttaa, silloin voit pettyä ties keneen.

Normaalia ihmistä ei ole tarkoitettu "koiraksi"!

..että eikö täällä saa kritisoida? Ovatko kaikki eri mieltä olevat valehtelijoita?

Sanonko minne voit painua fundamentalistisuutesi kanssa?

Ihmisillä on oikeus mielipiteisiin ja vapaaseen sananvaihtoon.

Sen takia myös nämä palstat ovat olemassa.

taas kerran kirjoitti:

Paljastit:
"En ole väittänyt olleeni monen seurakunnan jäsenä."

Ehkä olet ev.lut.kirkon entinen jäsen?

Et voi esittää täällä valheita ja mustamaalata Jumalan seurakuntia, jotka tekevät hyvää työtä ja levittävät Jumalan rakkautta monin tavoin.

"Toiminnassa" mukana olo on laaja käsite ja ei todista mitään uskosta, joihinkin juttuihin voi tulla mukaan kuka tahtoo, ja auttaa, silloin voit pettyä ties keneen.

Normaalia ihmistä ei ole tarkoitettu "koiraksi"!

En tiedä oletko sama joka "kritisoi" kirjoittamaani.
Vastaan silti.
En ole ev.lutin ex- enkä nyk. jäsen.

Toivon että avaat silmäsi ihmisen epätäydellisyydelle ja sille tosiasialle että väärinkäytökset etenkin hengellisissä yhteisöissä tulee paljastaa.
Toinen vaihtoehto on se että heitin kepin ja se johon se osui älähti koviten.
Jonain päivänä kun olen tarpeeksi sinut tapahtuneiden kanssa tulen omalla naamallani sanomaan kaiken julki jokaisessa seurakunnassa missä olen näitä kokenut.
Siihen asti puhun ja etsin muita samantyylisiä asioita kokeneita.
Ei ainoastaan ne kamalat jehovat ja mormonit kohtele lähimmäisiään paskasti. (tämä oli sarkastinen osoitus teille kaikille jotka saarnaatte siitä miten pahoja kaikki muut seurakunnat ja lahkot ovat)
Vain kohdatessaan omat virheensä ja heikkoutensa voi kasvaa. Näin myös hengellisissä piireissä.

Sinun kommenttisi ainoastaan vahvistavat tätä näkemystä. Kiitos, muistin taas mitä "oikeassa olevien tuomio" on.

Mikäli olen yhdenkin valeen sanonut tulen saamaan siitä kyllä tuomion. Jumala tietää, sinä luulet ja uskottelet.

vapaat suunnat ovat vapaan vankila.

"vapaa suunta", vain silloin kun kuljet heidän haluamaansa suuntaan.

valitse vapaasti, jos valitset toisin niin saat häipyä.

tule sellaisena kuin olet, me teemme sinusta sellaisen kuin haluamme.

"me rakastamme sinua", jos et usko meitä, joudut helvettiin.

usko ainoastaan...meitä.

vapaat suunnat on harhailevat polut.

vapaus valita. (mutta muita teitä ei ole)

vapaa kuin häkkilintu.

vapaat suunnat, yksi tie?

valitse vapaasti. (lasku tulee myöhemmin)

mieleen.. kirjoitti:

..että eikö täällä saa kritisoida? Ovatko kaikki eri mieltä olevat valehtelijoita?

Sanonko minne voit painua fundamentalistisuutesi kanssa?

Ihmisillä on oikeus mielipiteisiin ja vapaaseen sananvaihtoon.

Sen takia myös nämä palstat ovat olemassa.

No, mitä valitat jos vastataan, ja annetaan palautetta, myös puolesta, sillä ei koskaan saa yleistää, kukaan ei ole väittänyt, että on olemassa täydellistä seurakuntaa.

Mutta ei saa tehdä kärpäsestä härkästä, tuomiseminen, yleinen ja kaiken vielä tuomiseminen ei ole totuuden mukaista, sillä niin paljon enemmän tehdään hyvää ja oikeaa tuhannet kymmenet tuhannetovat saaneet avun elämäsä ongelmiin ja ovat eheytyeet.

ollaan asiallaisa kirjoitti:

No, mitä valitat jos vastataan, ja annetaan palautetta, myös puolesta, sillä ei koskaan saa yleistää, kukaan ei ole väittänyt, että on olemassa täydellistä seurakuntaa.

Mutta ei saa tehdä kärpäsestä härkästä, tuomiseminen, yleinen ja kaiken vielä tuomiseminen ei ole totuuden mukaista, sillä niin paljon enemmän tehdään hyvää ja oikeaa tuhannet kymmenet tuhannetovat saaneet avun elämäsä ongelmiin ja ovat eheytyeet.

kierrellä ja kaarrella asian ympärillä. Tottakai, hyvää on paljon kaikissa seurakunnissa, mutta jos leimaat eri mieltä olevat valehtelijoiksi olet itse sellainen.

"kaiken vielä tuomiseminen ei ole totuuden mukaista"

Ketjun aloittanut tyyppi kirjoitti omista tuntemuksistaan. Mikä ihme siinä voi olla väärin? Ethän sinä pieni ihminen voi tuomita toisen fiiliksiä. Yritä vain, et onnistu siinä ikinä.

"tuhannetovat saaneet avun elämäsä ongelmiin ja ovat eheytyeet."

Tottakai, mutta siitä tässä keskustelussa ei ole kyse.

yritä kirjoitti:

kierrellä ja kaarrella asian ympärillä. Tottakai, hyvää on paljon kaikissa seurakunnissa, mutta jos leimaat eri mieltä olevat valehtelijoiksi olet itse sellainen.

"kaiken vielä tuomiseminen ei ole totuuden mukaista"

Ketjun aloittanut tyyppi kirjoitti omista tuntemuksistaan. Mikä ihme siinä voi olla väärin? Ethän sinä pieni ihminen voi tuomita toisen fiiliksiä. Yritä vain, et onnistu siinä ikinä.

"tuhannetovat saaneet avun elämäsä ongelmiin ja ovat eheytyeet."

Tottakai, mutta siitä tässä keskustelussa ei ole kyse.

En ole missään vaiheessa tarkoittanut "julistaa tuomiota" seurakuntien päälle. Kuten edellinen kirjoittaja sanoi, niin kirjoitin omia (subjektiivisia) kokemuksia ja halusin tietää löytyykö meitä muita.

Monta viestiä on tullut tähän ketjuun jossa kertomani leimataan valeeksi ja minut valehtelijaksi. On sääli, että uskovat ihmiset käyttäytyvät tuolla lailla.
Monta viestiä on tullut minkä kirjoittaja on rohkaissut ja ehkä kertonut samankaltaisista kokemuksistaan.

Noista "tuomio" -viesteistä tuli mieleen tällaiset mormoni-jehovantodistaja-luopioita koskevat viestit. Mormoneita ja jehovantodistajia meillä on "lupa" kritisoida vaikka aivopesusta ja erottamisista ja pois feidaamisista ym koska he ovat "vääräoppisia". Muslimienkin tekemät vääryydet ovat vapaata riistaa. Ev-lutin toiminnat saa ampua. Kuullostaa sille psykologiselle teorialle missä "paha on aina ulkopuolella, meidän porukan ulkopuolisessa porukassa, ei suomessa mutta muualla, ei minussa mutta muissa".

Kiitän rohkaisuista.
Kiitän myöskin tuomioista, koska ne muistuttivat siitä ihmisyyden nurjasta puolesta minkä oletan Jeesuksen haluavan muuttaa.

kirjautumatonna kirjoitti:

En tiedä oletko sama joka "kritisoi" kirjoittamaani.
Vastaan silti.
En ole ev.lutin ex- enkä nyk. jäsen.

Toivon että avaat silmäsi ihmisen epätäydellisyydelle ja sille tosiasialle että väärinkäytökset etenkin hengellisissä yhteisöissä tulee paljastaa.
Toinen vaihtoehto on se että heitin kepin ja se johon se osui älähti koviten.
Jonain päivänä kun olen tarpeeksi sinut tapahtuneiden kanssa tulen omalla naamallani sanomaan kaiken julki jokaisessa seurakunnassa missä olen näitä kokenut.
Siihen asti puhun ja etsin muita samantyylisiä asioita kokeneita.
Ei ainoastaan ne kamalat jehovat ja mormonit kohtele lähimmäisiään paskasti. (tämä oli sarkastinen osoitus teille kaikille jotka saarnaatte siitä miten pahoja kaikki muut seurakunnat ja lahkot ovat)
Vain kohdatessaan omat virheensä ja heikkoutensa voi kasvaa. Näin myös hengellisissä piireissä.

Sinun kommenttisi ainoastaan vahvistavat tätä näkemystä. Kiitos, muistin taas mitä "oikeassa olevien tuomio" on.

Mikäli olen yhdenkin valeen sanonut tulen saamaan siitä kyllä tuomion. Jumala tietää, sinä luulet ja uskottelet.

"tekopyhä tuomio" vedät kuitenkin toistuvasti kovaa tekstiä. Vaikka pidät itseäsi uhrina.

Ei ihmiset aina kestä, että vaikka ovat uskoviakin.

Käy sopimassa riitasi, sen ihmisen kanssa, jonka kanssa olet riidellyt. Ehkä eivät edes ole huomanneet tehneesä mitään väärin, voi olla, että olet itse ymmärtänyt väärin?

Kirjoituksesi oli liian epämääräinen ollakseen uskottava, ja jos et ole oikeasti uskossa Jeesukseen ymmärrän hyvin, miksi sinua ei voida ottaa toimintaan mukaan.

Muistetaan, että yli puolet uskonuhrit ry, jäsenistä on jehovantodistjia (ei kristillinen ryhmä kuten mormonit), mitkä eivät kuulu "vapaisiin suuntiin", ja hyvin minimaalinen määrä vapaitten suuntien jäsenistä on koskaan uskon uhrien jäseniä, ja sitäpaitsi koko järjestö on "vapaitten suuntien" perustama. Itse ohjaan ihmisiä sinne apua saamaan.

Riidat ovat mahdollisia, mutta käy sinä sopimassa, kun joka paikasta pois lennät, on sinun pakko miettiä omaa käytöstäsi. Ja huono maine on yksi tekijä, jos elät eritavalla kuin sanot uskovasi, ei sinua voida hyväksyä toimintaan mukaan, koska aiheutat siten vain lisää ongelmia. (ehkä uskonuhreja) Tee tosi parannus ja lähde sopimaaan asiasi Jumalan ja ihmisten kasssa.

jonkun kassa kirjoitti:

"tekopyhä tuomio" vedät kuitenkin toistuvasti kovaa tekstiä. Vaikka pidät itseäsi uhrina.

Ei ihmiset aina kestä, että vaikka ovat uskoviakin.

Käy sopimassa riitasi, sen ihmisen kanssa, jonka kanssa olet riidellyt. Ehkä eivät edes ole huomanneet tehneesä mitään väärin, voi olla, että olet itse ymmärtänyt väärin?

Kirjoituksesi oli liian epämääräinen ollakseen uskottava, ja jos et ole oikeasti uskossa Jeesukseen ymmärrän hyvin, miksi sinua ei voida ottaa toimintaan mukaan.

Muistetaan, että yli puolet uskonuhrit ry, jäsenistä on jehovantodistjia (ei kristillinen ryhmä kuten mormonit), mitkä eivät kuulu "vapaisiin suuntiin", ja hyvin minimaalinen määrä vapaitten suuntien jäsenistä on koskaan uskon uhrien jäseniä, ja sitäpaitsi koko järjestö on "vapaitten suuntien" perustama. Itse ohjaan ihmisiä sinne apua saamaan.

Riidat ovat mahdollisia, mutta käy sinä sopimassa, kun joka paikasta pois lennät, on sinun pakko miettiä omaa käytöstäsi. Ja huono maine on yksi tekijä, jos elät eritavalla kuin sanot uskovasi, ei sinua voida hyväksyä toimintaan mukaan, koska aiheutat siten vain lisää ongelmia. (ehkä uskonuhreja) Tee tosi parannus ja lähde sopimaaan asiasi Jumalan ja ihmisten kasssa.

"Käy sopimassa riitasi..."

En kai ole väittänyt riidelleeni jonkun kanssa?

"Kirjoituksesi oli liian epämääräinen ollakseen uskottava, ja jos et ole oikeasti uskossa Jeesukseen ymmärrän hyvin, miksi sinua ei voida ottaa toimintaan mukaan. "

Miksi epämääräinen?
Koska en ole kirjautunut? (kuka tässä ketjussa on?)
Koska en sano suoraan mikä seurakunta ja mikä kaupunki?

Uskoni kyseenalaistaminen ei ole kovin kristillistä.

"Muistetaan, että yli puolet uskonuhrit ry, jäsenistä on jehovantodistjia (ei kristillinen ryhmä kuten mormonit), mitkä eivät kuulu "vapaisiin suuntiin", ja hyvin minimaalinen määrä vapaitten suuntien jäsenistä on koskaan uskon uhrien jäseniä,..."

En missään vaiheessa rinnastanut kristillisiä vapaita suuntia jehovantodistajiin. Ainoastaan vertasin sitä miten he ovat "vapaata riistaa" kritisoinnissa, mutta vapaat suunnat eivät näköjään ole. Olen ollut yhteydessä k.o. yhdistykseen ja pyytänyt josko heillä olisi tai tietäisivät mistä löytäisin vastaavia kokemuksia omaavia ihmisiä.

"Tee tosi parannus ja lähde sopimaaan asiasi Jumalan ja ihmisten kasssa"

Millä oikeudella sanot minulle: "tee tosi parannus"???
Kuten tässä ketjussa sanoin: menen kertomaan näille ihmisille kokemukseni sitten kun koen olevani tarpeeksi vahva kohtaamaan ne tilanteet.

"...kun joka paikasta pois lennät..."

Niin sinähän se tiedät?

Kysyisin: Olen saanut muutamia rohkaisevia viestejä tässä ketjussa, kuten myös vastaavia kokemuksia omaavien ihmisten vastauksia.
Miksi et kritisoi heidän uskottavuuttaan ja uskoaan?

kirjautumatonna kirjoitti:

"Käy sopimassa riitasi..."

En kai ole väittänyt riidelleeni jonkun kanssa?

"Kirjoituksesi oli liian epämääräinen ollakseen uskottava, ja jos et ole oikeasti uskossa Jeesukseen ymmärrän hyvin, miksi sinua ei voida ottaa toimintaan mukaan. "

Miksi epämääräinen?
Koska en ole kirjautunut? (kuka tässä ketjussa on?)
Koska en sano suoraan mikä seurakunta ja mikä kaupunki?

Uskoni kyseenalaistaminen ei ole kovin kristillistä.

"Muistetaan, että yli puolet uskonuhrit ry, jäsenistä on jehovantodistjia (ei kristillinen ryhmä kuten mormonit), mitkä eivät kuulu "vapaisiin suuntiin", ja hyvin minimaalinen määrä vapaitten suuntien jäsenistä on koskaan uskon uhrien jäseniä,..."

En missään vaiheessa rinnastanut kristillisiä vapaita suuntia jehovantodistajiin. Ainoastaan vertasin sitä miten he ovat "vapaata riistaa" kritisoinnissa, mutta vapaat suunnat eivät näköjään ole. Olen ollut yhteydessä k.o. yhdistykseen ja pyytänyt josko heillä olisi tai tietäisivät mistä löytäisin vastaavia kokemuksia omaavia ihmisiä.

"Tee tosi parannus ja lähde sopimaaan asiasi Jumalan ja ihmisten kasssa"

Millä oikeudella sanot minulle: "tee tosi parannus"???
Kuten tässä ketjussa sanoin: menen kertomaan näille ihmisille kokemukseni sitten kun koen olevani tarpeeksi vahva kohtaamaan ne tilanteet.

"...kun joka paikasta pois lennät..."

Niin sinähän se tiedät?

Kysyisin: Olen saanut muutamia rohkaisevia viestejä tässä ketjussa, kuten myös vastaavia kokemuksia omaavien ihmisten vastauksia.
Miksi et kritisoi heidän uskottavuuttaan ja uskoaan?

Ja siksi kova sanomaan.(oletko hyljätty?)

Mutta, hyvä vaan jos kukaan EI kanssasi ole riidellyt. Muista antaa sitten tämä TUNNUSTUS ISOILLA KIRJAIMILLA "VAPAISTA SUUNNISTA".

Ilmeisesti olet vain joutunut epäsopusointiin itsesi kanssa, mutta ymmärrtänyt kaiken väärin, ja alkanut syyttää väärin perustein seurakuntia. Kun TODELLINEN ongelma onkin omassa itsessäsi, ja pelko tiloissasi, jotka ahdistavat.

Tarvitset sielunhoitoa ja että puolestasi rukoiltaisiin, että vapaitusit menneidyyden painosta ja sisäisistä ongelmistasi. Pyydä esirukousta seurakunnista Jeesus voi selvittää ongelmasi.

Et ole kertonut uskostasi laadusta sanakaan ja mihin uskot. On toki kristillistä vastata, miten olet tullut uskoon, koska ja mihin uskot.
Paavali pystyi kertomaan monesti Apostolienteoissa uskoontulonsa ja myös kysyi muilta heidän uskostaan.(et tunnu olevan perillä kristillisyydestä) Tämä on hyvin olennainen asia ja miksi sinua ei voida ottaa minkään seurakunnan toimintaan mukaan, jos et voi kertoa mihin uskot, et pääse edes kasteelle ja jäseneksi. Kuinka voit sitten erota heistä? Ja toki voit kertoa minkä nimiseen srk. kuuluit? (asetat näin epämääräisesti täysin syyttömätkin seurakunnat huonoon valoon) Miksi, toimit näin kavalasti?

Olethan täysin anonyymi, miksi sitten häpeät, Jeesustako?

Miksi häpeät sanaa parannus? Parannus kuuluu uskovan elämään ensin sen tärkeimmän kerran ja sitten uudelleen ja uudelleen.

Siksi monet eivät pidä sinua uskottavana.

ehkä olet käsrinut lapsena kirjoitti:

Ja siksi kova sanomaan.(oletko hyljätty?)

Mutta, hyvä vaan jos kukaan EI kanssasi ole riidellyt. Muista antaa sitten tämä TUNNUSTUS ISOILLA KIRJAIMILLA "VAPAISTA SUUNNISTA".

Ilmeisesti olet vain joutunut epäsopusointiin itsesi kanssa, mutta ymmärrtänyt kaiken väärin, ja alkanut syyttää väärin perustein seurakuntia. Kun TODELLINEN ongelma onkin omassa itsessäsi, ja pelko tiloissasi, jotka ahdistavat.

Tarvitset sielunhoitoa ja että puolestasi rukoiltaisiin, että vapaitusit menneidyyden painosta ja sisäisistä ongelmistasi. Pyydä esirukousta seurakunnista Jeesus voi selvittää ongelmasi.

Et ole kertonut uskostasi laadusta sanakaan ja mihin uskot. On toki kristillistä vastata, miten olet tullut uskoon, koska ja mihin uskot.
Paavali pystyi kertomaan monesti Apostolienteoissa uskoontulonsa ja myös kysyi muilta heidän uskostaan.(et tunnu olevan perillä kristillisyydestä) Tämä on hyvin olennainen asia ja miksi sinua ei voida ottaa minkään seurakunnan toimintaan mukaan, jos et voi kertoa mihin uskot, et pääse edes kasteelle ja jäseneksi. Kuinka voit sitten erota heistä? Ja toki voit kertoa minkä nimiseen srk. kuuluit? (asetat näin epämääräisesti täysin syyttömätkin seurakunnat huonoon valoon) Miksi, toimit näin kavalasti?

Olethan täysin anonyymi, miksi sitten häpeät, Jeesustako?

Miksi häpeät sanaa parannus? Parannus kuuluu uskovan elämään ensin sen tärkeimmän kerran ja sitten uudelleen ja uudelleen.

Siksi monet eivät pidä sinua uskottavana.

Ei ole kovin järkevää tuo tapa millä määrittelet minut.
Ei osoita a: kunnioitusta, b: sinulta kypsyyttä.
Sinä määrittelet mikä minä olen, määrittelet mitä tunnen ja miksi tunnen. Sanelet myös häpeäni. Onko se kristillistä? Onko se sitä rakentavaa keskustelua mihin raamattu kannustaa?
Et rakenna viesteilläsi mitään hyvää.
Oletko kysynyt kokemuksistani tarkennusta?
Oletko ollut asialle avoin?
Miten ole mielestäsi toteuttanut raamatun tapaa keskustella tai ehkä jopa tukea ihmistä tässä ketjussa?

Et siis vain taida hyväksyä sitä että kritisoin?
Kyseenalaistat kirjoittamani koska en kerro itsestäni mielestäsi tarpeeksi?
Sinä jolla ei edes ole nimimerkkiä, miksi pitäisi uskoa sinua? Olethan epäluotettava koska et uskalla(?) /halua(?) käyttää edes rekisteröimätöntä nimimerkkiä.

"Et ole kertonut uskostasi laadusta sanakaan ja mihin uskot."

Olen uudestisyntynyt kristitty.
Se kertoo riittävästi.

Viimeisenä kysymys: Tähän ketjuun on muutama vastannut, joka on tunnistanut tarinan myös omalta kohdaltaan. Miksi et ole syytellyt ja alentanut heitä? Ovatko he jotenkin uskottavampia?
Enkä nyt tarkoita sitä että sinun pitäisi mennä tuomitsemaan heidätkin.

Jos haluat järkevämpiä mielipiteitä, niin tällaiset keskustelufoorumit eivät ole oikea keino saada sellaisia. Täällä suurin osa tuntuu olevan herkkänahkaisia oman kannan puolustajia jotka eivät osaa ajatella nenäänsä pidemmälle.

Niin sanottujen vapaiden suuntien seurakuntien ongelmana on että paikalliset erot ovat suuria, ja jotkut elävät vieläpä muinaisissa ajoissa ja omien ajatustensa vankeina. Hyviäkin seurakuntia löytyy, mutta itse useampia tapauksia nähneenä voi kyllä yhtyä siihen että moneen seurakuntaan en itse liittyisi, enkä välttämättä edes vierailisi, vaikka olen aktiivinen seurakuntalainen itse omassa puljussani. Tiedän ihmisiä jotka ovat hyvällä syyllä jääneet sivuun seurakunnastaan tai vaihtaneet seurakuntaa koska hengellinen elämä ja rauha on vaihtunut (jos sitä on ollutkaan) katkeraan vihanpitoon, erilaisten tuomitsemiseen ja isoveli-valvoo-meininkiin.
Mutta tällaisten ihmisten takia ei kannata tai tarvitse Jumalaa hylätä, onneksi. Miten sitten elää seurakunnissa kun siellä on ihmisiä, siinäpä kysymys jota aina välillä pohtii.

näitä luupäitä kirjoitti:

Jos haluat järkevämpiä mielipiteitä, niin tällaiset keskustelufoorumit eivät ole oikea keino saada sellaisia. Täällä suurin osa tuntuu olevan herkkänahkaisia oman kannan puolustajia jotka eivät osaa ajatella nenäänsä pidemmälle.

Niin sanottujen vapaiden suuntien seurakuntien ongelmana on että paikalliset erot ovat suuria, ja jotkut elävät vieläpä muinaisissa ajoissa ja omien ajatustensa vankeina. Hyviäkin seurakuntia löytyy, mutta itse useampia tapauksia nähneenä voi kyllä yhtyä siihen että moneen seurakuntaan en itse liittyisi, enkä välttämättä edes vierailisi, vaikka olen aktiivinen seurakuntalainen itse omassa puljussani. Tiedän ihmisiä jotka ovat hyvällä syyllä jääneet sivuun seurakunnastaan tai vaihtaneet seurakuntaa koska hengellinen elämä ja rauha on vaihtunut (jos sitä on ollutkaan) katkeraan vihanpitoon, erilaisten tuomitsemiseen ja isoveli-valvoo-meininkiin.
Mutta tällaisten ihmisten takia ei kannata tai tarvitse Jumalaa hylätä, onneksi. Miten sitten elää seurakunnissa kun siellä on ihmisiä, siinäpä kysymys jota aina välillä pohtii.

Olen ahdistavien vuosien jälkeen lähtenyt eräästä maamme johtavista cityseurakunnista. Kelpasin johtaessani ylistystä, rukoillessani, nöyristellessäni.
Kun aloin kertoa omista tuntemuksistani ja ahdistuksestani, puolestani rukoiltiin, henkiä ajettiin, profetoitiin pelottavia jne.

Vasta nyt olen vapaa, kun saan olla ilman seurakuntaa. En jaksa uskoa siihen, että ajatteleva ihminen voisi olla mukana karismaattisten seurakuntien toiminnassa. Ei sitä aivojen naulakkoonjättämistä kestä.

ex-cityseurakuntalainen kirjoitti:

Olen ahdistavien vuosien jälkeen lähtenyt eräästä maamme johtavista cityseurakunnista. Kelpasin johtaessani ylistystä, rukoillessani, nöyristellessäni.
Kun aloin kertoa omista tuntemuksistani ja ahdistuksestani, puolestani rukoiltiin, henkiä ajettiin, profetoitiin pelottavia jne.

Vasta nyt olen vapaa, kun saan olla ilman seurakuntaa. En jaksa uskoa siihen, että ajatteleva ihminen voisi olla mukana karismaattisten seurakuntien toiminnassa. Ei sitä aivojen naulakkoonjättämistä kestä.

Mä vihaan, mä vihaan, mä vihaan.... mä olen niin silmittömän vihainen... ehkä mun pitää mennä vaan nukkumaan... käsitellä sit joskus terapiassa tätä mun vihaa. vihaan uskollaan päteviä, syyttäviä, syyllistäviä, pelottelevia ihmisiä. vihaan sitä, että asettaudutaan muitten yläpuolelle jumalan, jeesuksen ja fuckin pyhänhengen nimissä, vihaan ihmisiä jotka ovat uskossaan muita parempia, vihaan kapeakatseisuutta, vihaan sitä että eletään tuonpuoleisessa jo vaikka elämä on tässä ja nyt, olen niin hillittömän kiukkuinen siitä että mut on saatu pellokkaaksi ja ahdistuneeksi ihmiseksi uskonnon kautta.

ex-cityseurakuntalainen kirjoitti:

Olen ahdistavien vuosien jälkeen lähtenyt eräästä maamme johtavista cityseurakunnista. Kelpasin johtaessani ylistystä, rukoillessani, nöyristellessäni.
Kun aloin kertoa omista tuntemuksistani ja ahdistuksestani, puolestani rukoiltiin, henkiä ajettiin, profetoitiin pelottavia jne.

Vasta nyt olen vapaa, kun saan olla ilman seurakuntaa. En jaksa uskoa siihen, että ajatteleva ihminen voisi olla mukana karismaattisten seurakuntien toiminnassa. Ei sitä aivojen naulakkoonjättämistä kestä.

haluan jutella sun kaa olen saman käynyt ....nyt ahdistaa ..olen menettänyt itseni johonkin outoon juttuihin olen kokenut samat ja nöyryytetty

Laitan tähän yhteyteen linkin uudesta foorumista, joka on tarkoitettu entisten helluntailaisten yms. vertaistukeen ja muuhun ajatusten vaihtoon. Tervemenoa /tuloa.

http://huitsinnevada.info/foorumi/

Olet todella kulkenut "kaikissa opintullissa", mutta miksi kuljit, joka paikassa? Jeesukseen et koskaan tule pettymään ja Jumalan rakkauteen - ihmisiin kylläkin, jopa uskoviin - enemmän tai vähemmän. Siksi Jeesus sanoo:"tule ja seuraa minua". Ihminen vain tahtoo seurata näkyviä asioita ja ihmisiä ja valitettaman usein tulee pettymyksiä. Raamatussa on ohjeita miten tulisi suhtautua profetioihin ja jopa Leo Melleriin, joka mielistäni on ev.lut.kirkon edustaja kuten Nokia missiokin. En pidä, hyvänä, että niputat ev.lut.kirkon edustajien tekemiset ja niputat ne yhteen "vapaiden suuntien" kanssa.

En tiedä uskosi laatua ja kohdetta, mutta jos se olisi ollut Jeesus Kristus, hän ei olisi sinua uskosta pois johdattanut.(Joh.16:13-15) Jos uskon elämäsi on ollut sitä mitä kerroit,
1.) voi hyvinkin olla, että olet "täysin" tunteisiin perustanut uskosi ja kun ne loppuivat ja petyit ihmisiin, luulit, että uskokin on mennyt ja jätit koko uskon. Siksi Matt.7:24-27 kehottaa kallioperustukselle rakentamiselle, muuten rakennus sortuu. Voin olla väärässä, mutta näitä olen tavannut liikaakin. (oikea usko Jeesukseen:Hebr.11:1, Fil.2:12-16, Ef.2:8-10)

2.)Toinen syy voi olla tottelemattomuus Raamatun sanalle. Se vinouttaa aina uskon ja voi olla että sinulle on käynyt juuri niin: 2. Tim.2:5,2:16-19 1.Tim.4:15-16, Tiit.3:1-11

3.)Kolmas syy voi olla, että et ole tehnyt rehellistä parannusta ja olet tietoisesti pitänyt syntiä elämässäsi.1.Tim.1:18-20 myös: "Kukaan ei voi palvella kahta herraa"

Tällä haluan sanoa, että et voi syyllistää kaikkia kristillisiä seurakuntia ja tuomita heitä, sillä sadat tuhannet ovat heidän työnsä kautta löytäneet yhteyden heidän julistamansa evankeliumin kautta ja onnellisen elämän. Tämän kirjoittaja on yksi heistä, enkä ole uskoani menettänyt vaan terve opetus ja seurakunta yhteys on ollut elintärkeä minulle, vaikka tiedän, ettei maanpäältä voi löytää täydellistä seurakuntaa, silti Jumala ei häpeä kutsua meitä Jumalan seurakunniksi ja Kristuksen seurakunnaksi, ja vain uskovat pelastuvat taivaaseen Jeesuksen ristinkuoleman kautta ja uskon kautta, muiden syntien tähden Jeesus kuoli turhaan, ja menevät sitten valintansa mukaan "omaan" paikkaansa; Joh.3:16, Mark.16:16

Siunausta ja muista lukea Luuk. 15:1-32

T. Helluntaievankelista

hei,olen käynyt ihan saman...nyt olen mieliala lääkkeillä ja rauhottavilla nukun en pysty suojautumaan ja pelkään elämää ja tehdä omia asioita...olin kans näis innolla mukana mutta sitten lopun uupunut aloin ihmetellä,olen muuten ollut iloinenja tarmokas ihminen.......haluaisin jutella sunki kans!!