Mielenkiintoinen artikkeli löytyi: (Tässä alkupätkä siitä)
Suru ja tuntemattoman sotilaan kultti
Sota jättää jälkeensä kaaoksen. Taloudellinen vararikko, valtavat väestönsiirrot ja kotiutettavien, usein upseeriensa johdosta riistäytyneiden sotilasjoukkojen aiheuttama sekasorto kuuluvat sodan tilinpäätökseen. Valtiovallan keskeisiä intressejä näissä tilanteissa on ensin turvata oma olemassaolonsa ja vakiinnuttaa mahdollisesti järkkynyt auktoriteettiasemansa sekä tämän jälkeen saattaa yhteen yhteiskunnan perusyksikkö – perhe. Nämä tehtävät tukevat toisiaan, sillä alttiita kapinalle ovat ”vapaana” liikuskelevat sotilasjoukkiot sekä äidit ja lesket, jotka vaativat tietoa poikiensa tai miestensä kohtaloista. Asettuminen takaisin perheeseen vakauttaa yhteiskuntaa, ja huoli toimeentulosta ja selviytymisestä kiinnittää sotilaat puolisoineen takaisin työhön ja arkeen.
Sodanjälkeisissä tilanteissa kiinnittymättöminä eivät vaella vain ihmiset ja ihmisryhmät, vaan myös tunteet. Voimakkain lienee paikantumaton suru läheisen menetyksestä. Ihmisten murhe, kaipuu ja epätoivo on voitava kytkeä johonkin muistamisen ja suremisen paikkaan, ja niille pyritään antamaan erilaisia merkityksiä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen niin pienyhteisö- kuin valtiotasollakin pystytettiin kilvan muistomerkkejä sodan uhreille ja järjestettiin eri tilaisuuksia muistaa, kunnioittaa ja saada merkitys henkilökohtaisille menetyksille. Suremisen rituaalit, niin julkiset kuin yksityisetkin, auttoivat antamaan suunnan ja paikan suunnattomille tunteille ja aloittamaan alusta, mikäli mahdollista.
Loput tekstistä täällä: http://historia.yle.fi/suru_ja_tuntemattoman_sotilaan_kultti
Suru ja tuntemattoman sotilaan kultti
Sota jättää jälkeensä kaaoksen. Taloudellinen vararikko, valtavat väestönsiirrot ja kotiutettavien, usein upseeriensa johdosta riistäytyneiden sotilasjoukkojen aiheuttama sekasorto kuuluvat sodan tilinpäätökseen. Valtiovallan keskeisiä intressejä näissä tilanteissa on ensin turvata oma olemassaolonsa ja vakiinnuttaa mahdollisesti järkkynyt auktoriteettiasemansa sekä tämän jälkeen saattaa yhteen yhteiskunnan perusyksikkö – perhe. Nämä tehtävät tukevat toisiaan, sillä alttiita kapinalle ovat ”vapaana” liikuskelevat sotilasjoukkiot sekä äidit ja lesket, jotka vaativat tietoa poikiensa tai miestensä kohtaloista. Asettuminen takaisin perheeseen vakauttaa yhteiskuntaa, ja huoli toimeentulosta ja selviytymisestä kiinnittää sotilaat puolisoineen takaisin työhön ja arkeen.
Sodanjälkeisissä tilanteissa kiinnittymättöminä eivät vaella vain ihmiset ja ihmisryhmät, vaan myös tunteet. Voimakkain lienee paikantumaton suru läheisen menetyksestä. Ihmisten murhe, kaipuu ja epätoivo on voitava kytkeä johonkin muistamisen ja suremisen paikkaan, ja niille pyritään antamaan erilaisia merkityksiä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen niin pienyhteisö- kuin valtiotasollakin pystytettiin kilvan muistomerkkejä sodan uhreille ja järjestettiin eri tilaisuuksia muistaa, kunnioittaa ja saada merkitys henkilökohtaisille menetyksille. Suremisen rituaalit, niin julkiset kuin yksityisetkin, auttoivat antamaan suunnan ja paikan suunnattomille tunteille ja aloittamaan alusta, mikäli mahdollista.
Loput tekstistä täällä: http://historia.yle.fi/suru_ja_tuntemattoman_sotilaan_kultti
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ruotsin Tuntematon Sotilas:
Kirja on vuodelta 1937 Otava. Suomen tuntemattonasta sotilaasta Linnan tekemänä ei tuolloin ollut hajuakaan.
Siinäpä on kirjaa kerrakseen ja nyt loppui puheet olemattomista ruotsalaisista sotasankareista.
Alkuteos on OKÄND SVENSK SOLDAT Conrad Carlsson
Tässä kirjassa nelikymppinen sotahullu ruotsalainen muistelee kavereidensa kanssa käymiään sotia ja taisteluita alkaen Suomesta 1918. Vilppula, Messukylä, Tampere, Lempäälä.
Sitten Narvan, Jamburgin (Jaaman) valloitukset. Lukemattomat taistelut Viron ja Latvian alueilla.
Alunperin nämä urhot läksivät Suomeen lahtaaman punaisia, koska punaisten voitto Suomessa olisi aiheuttanut sisällisodan Ruotsissakin. Parempi oli siis teurastaa suomalaisia punikkeja ja heti paljon.
Mitenkä tämä liittyy tänne palstalle lienee seuraava kysymys? Haluan vain oikaista väärän käsityksen, etteikö Ruotsilla ole sotasankareita!
Tämäkin mies lähti sotaan vanhat urheat suurvaltamuistot mielikuvinaan ja päätyi lahtaamaan surkeita suomalaisia siviilejä Tampereelle!
Tuossa kirjassa, Ruotsin Tuntematon Sotilas, 1937 Otava, kerrotaan näin:
"Tietooni ei ole tullut yhtäkään tapausta, jossa ruotsalaiset olisivat osallistuneet suomalaisten teloituksiin"
Erikoinen väittänä kun vertaa esim. tähän artikkeliin:
http://onet.tehonetti.fi/suomalaisuudenliitto/onet/vanh atsivut/uhrit1918.htm
Teloitukset Länsi-Uudellamaalla
Entiset vangit muodostivat ruotsinkielisen Länsi-Uudenmaan pataljoonan rungon ja sen tukikohta sijaitsi Inkoon Västankvarnissa. Varsinaiseen taistelutoimintaan pataljoona ei näy osallistuneen. Pataljoonaa komensi ruotsalainen Edward Ward ja komppanianpäällikköinä toimivat Ivar Hast ja Ivar Ståhle. Pataljoonasta muodostettiin retkikuntia, jotka tekivät teloituskiertueita eri puolille Uuttamaata. Tähtäimessä olivat punaiset tai punaisiksi epäillyt ja eräät valkoisetkin suomalaiset. Vihdissä pataljoona teloitti yli 60 paikallista, ja kerrotaan paikallisen suojeluskunnan päällikön joutuneen ajamaan verenhimoiset västankvarnilaiset pois pitäjästä. Pataljoona kylvi kuolemaa ainakin Inkoossa, Vihdissä ja Nurmijärvellä. Kaikkiaan Länsi-Uudenmaan pataljoona teloitti toukokuussa vähintään 200 miestä ja naista, lähes kaikki suomenkielisiä.
Teloitusryhmistä suurin osa ruotsinkielisiä?
Erään tutkijan esittämän epävirallisen arvion mukaan punaisia ampuneiden teloitusryhmien jäsenistäkin noin 2/3 oli ruotsinkielisiä. Tieto on toistaiseksi vahvistamaton, joten siihen on suhtauduttava varauksella. Asia selvinnee lähivuosina. – Siis pieni 10 % vähemmistö tai pieni osa heistä otti oikeuden omiin käsiinsä kostaessaan punaisille, joista valtaosa oli suomenkielisiä. Masentavimpia esimerkkejä ovat tapaukset, joissa teloitettavien punaisten etnisyys tarkistettiin: ruotsin kieltä osaavat otettiin sivuun ja pelkkää suomea taitavat ammuttiin.
MUTTA tässä on oikea SOTASAKIRJA ruotsalasista sodissa 1914-1945
Svenskar I Krig 1914-1945
Svenskar I Krig 1914-1945 Lars Gyllenhaal Lennart Westberg Historiska Media 2004 ISBN 91-85057-08-8
Tässäpä vasta on Ruotsin tunnetut sotilaat oikein historian tutkimuksen valossa. Siinä on mm. 1. Maailmansota, Suomen sisällissota, Baltian taistelut, Espanjan sisällissota ja 2. Maailmansota. Ruotsalaisiahan oli toisessa maailmansodassa eri puolilla sotimassa paljonkin, Stalininkin joukoissa.
Kirja keskittyy ERIKOISESTI esittelemään ruotsalaisten vapaaehtoisten SS-miesten taivalta Natsi-Saksan joukoissa. Niitä vapaaehtoisiahan oli tuhansia, toisin kuin pienessä Suomessa, jossa oli vain yksi pataljoonallinen SS-miehiä itärintamalla. Nuo onnettomat hurrithan päätyivät SS-miehinä puolustamaan Berliiniä ja se oli useimpien heidän loppunsa ja SS-Wikingin loppu samalla. Suomalaiset pelastui kun heidät kuljetettiin kotosuomen jo 1943...
Kirjan lopussa on satoja nimiä ja tarkat lähdeviitteet. Paljon mielenkiintoisia valokuvia mm. tuhoutuneesta Berliinistä.
Ainoa HUONO puoli on ,että kirja on ruotsinkielinen, Faan!
ruotsinkielisyys Rutsalaiseksi tee. Taitaapa tänä päivänäkin löytyä jonkin verran rutsinkielisiä Suomesta. Tutkimuksissa todettiin rotsinkielisyys ei ruotsalaisuus. Vapaussodan aikana rannikoilla valtakieli oli ruotsi.