Isoveli kuoli onnettomuudessa kesäkuun alussa. Meillä ikäeroa kolmisen vuotta ja oltiin pienestä pitäen kuin paita ja pylly.. Edelleenkin mun elämäni merkittävin ja tärkein ihminen. Täyttäis nyt syksyllä 24.v oon ihan hajalla puolet musta on kuollut enkä pääse takaisin ns. normaaliin elämään. Ehkä päällisin puolin näyttää, että kaikki on ok. Mutta sisällä myllää eikä jaksa enää. Haluis vaan mennä perässä. Veli rakasti kesää nyt oli sitten kuumin kesä 100 vuoteen eikä se kerennyt sitä näkemään.. Kaikki ympärillä jatkaa elämäänsä mä en jotenkin pysty enkä halua. Mikään ei tunnu enää miltään eikä mikään kiinnosta. Mikä tässä elämässä on niin hienoa, että täällä pitää yrittää olla? onneksi mulla on vielä perhe ainut asia mikä pitää mut järjissäni, vaikka asutaankin kaukana toisistamme. Kertokaa ihmiset mulle omia kokemuksianne miten pääsitte kiinni elämään uudestaan?
veikka..
pikkusisko84
51540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja puhu suruasi ulos kaikille jotka kuuntelevat. käy asiaa läpi puhuen ja itkien.Omalla kohdallani se on auttanut janytpari vuotta on mennyt niin kuoleman jotenkin tajuaa ja pakkohyväksyy tilanteen.Itku ja kaipuu tulee edelleen mutta se on normaalia. Kaipuu saa näkyä.
Voimia ja aurinkoa elämääsi.
hei,
voin vain kuvitella tunteitasi. tiedän ettei ole helppoa. mulla on kaksosveli ja sekoaisin jos menettäisin veljeni.
voin vain lohduttaa sanomalla että usko jälleennäkemiseen , siihen minä uskon. ei voi olla sattumaa että tänne on synnytty ja mikä mahtaa olla elämän tarkoituskin. muista se, että sun veli piti susta myös paljon jos kerran olitte noin hyvissä väleissä. puhu hänelle mielessäsi surustasi ja ääneen muillekin. ei sitä koskaan tiedä vaikka veljesi kuulisi tuolla jossain rajan takana sanasi. pärjäile
Nuoren ihmisen kuolema pistää miettimään asioita aivan uudelta kantilta.Jos on käynyt niin että kuolema tulee onnettomuuden takia,yllättäen!!Varmasti tulee mieleen miksi näin kävisi ja miksi hänelle juuri? Siihen ei saa vastausta!Minulta kuoli joskus hyvä ystävä autoonnettomuuden takia,Jukka-Pekka nimeltään.Muistan vielä sen päivän kun luin lehdestä onnettomuudesta,se oli kauhea päivä.( vuosia on kulunut kohta 17-v)Monta kertaa tapahtuman jälkeen mietein miksi näin kävi ja juuri hänelle!Olin jutellut hänen kanssaan 2 vkoa aikasemmin kuolemasta ja autoonnettomuudesta.Tiedän että hän ei olisi halunut jäädä loppuelämäksi rullatuoliin,tunsin hänet niin hyvin.Hänkin oli ainutlaatuinen kaveri ja tuli kaikkien kanssa toimeen,ystäviä oli tosi paljon.Puhu veljestäsi aina kun haluat ja itke kun itkuttaa!Äläkä sorru mihinkään juomisiin tai lääkeisiin!Jos ei olo helppotu,mene ammattiihmisen luo keskustelemaan.Muista että tuolta taivaasta katselee sun menoa ja elämääsi rakas veljesi ja hän suojelee sinua,on sun ikioma suojelusenkeli.Tsemppiä,jaksamista ja äläkä koeta olla pirteä,jos siltä ei tunnu.Sullahan on vanhemmat,jutele heidän kanssaan ja onhan veljesi poismeno myös vanhemmillesi kova pala.
Mun rakkaalta ystävältä kuoli vuosi sitten onnettomuudessa isosisko. Heillä oli suunnilleen sama ikäero kuin teillä ja läheisiä olivat. Ystävällä on ollut samoja ajatuksia kuin sulla. Haluaa mennä perässä ja elämä ei tunnu enää miltään.
Ehkä sunkin pitäisi hakea ammattiapua. Ystävälläni se kuulemma auttaa vähäsen. Saa uutta perspektiiviä asioihin. Puhu ystäville ja vanhemmille, jos se helpottaa oloa yhtään.
Muistaakseni jollain nettisivulla (tuki.net tai jokin näistä mielenterveyssivustoista se taisi olla..) oli tukiryhmä sisarensa menettäneille. Ehkä ajatuksien vaihto saman kokeneiden kanssa voisi auttaa.
Koitahan jaksella..
Aika parantaa haavat. Läheisesi elää muistoissasi, joten ei mitään hätää. Ei hänkään haluaisi, että jätät "elämän kesken". Voimia!